Venäjän uhka http://simosuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/138506/all Wed, 23 May 2018 14:17:07 +0300 fi Itä-Euroopan maiden EU-jäsenyyttä tulee edistää Euroopan turvallisuussyistä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255718-ita-euroopan-maiden-eu-jasenyytta-tulee-edistaa-euroopan-turvallisuussyista <p>&rdquo;<em>Silloin [1980-luvun alussa] sanoimme suhteiden Suomen kanssa olevan <u>eri yhteiskunta- ja poliittisia järjestelmiä noudattavien valtioiden </u><u>rauhanomaisen rinnakkainolon </u><u>laboratorio</u>. Huolimatta kaikista ideologisista sävyistä suhteemme olivat molemmille puolille hyödylliset, ja niille oli luonteenomaista keskinäinen kunnioitus.</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Luottamus alkoi kadota silloin, kun länsimaat eivät täyttäneet sopimustamme, että Nato ei lähesty rajojamme. On selvää, ettei tätä sopimusta pantu missään paperille. Mutta kun maamme ja länsimaiden johtajien keskusteluissa [1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa] sovittiin Saksojen yhdistymisestä, yhteisymmärrys oli, että Nato ei laajene itään.</em>&rdquo;</p><p>Nuo sanat lausui Venäjän nykyinen Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D1%83%D0%B7%D0%BD%D0%B5%D1%86%D0%BE%D0%B2,_%D0%9F%D0%B0%D0%B2%D0%B5%D0%BB_%D0%9C%D0%B0%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Павел Кузнецов</u></a>) Helsingin Sanomien haastattelussa (<a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005676629.html"><u>HS 13.5.2018</u></a>).</p><p>Haastattelija Jussi Niemeläinen tulkitsee Kuznetsovin jälkimmäiset sanat seuraavasti suurlähettilään ajatuksena: &rdquo;<em>Venäjän silmissä länsi on syyllistynyt eräänlaiseen petokseen.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä näkee, että länsimaat ovat pettäneet Venäjän, kun Itä-Euroopan maita on liittynyt EU:hun sekä Natoon ja kun Venäjän etupiirivaltioiden määrä on supistunut.</p><p>Ensimmäisessä lainatussa virkkeessä Kuznetsov muistelee Suomen asemaa 1980-luvulla, jolloin Suomi oli Neuvostoliitolle <em>rauhanomaisen rinnakkaiselon <u>laboratorio</u></em>, jota Suomi oli ollut Nikita Hruštšovin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A5%D1%80%D1%83%D1%89%D1%91%D0%B2,_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%B8%D1%82%D0%B0_%D0%A1%D0%B5%D1%80%D0%B3%D0%B5%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Никита Хрущёв</u></a>) ajoista saakka. Paino on sanalla laboratorio. Suomi toimi itä- ja länsiblokin välissä olevana maana Neuvostoliiton ulko- ja turvallisuuspoliittisena koekaniinina aina 1950-luvulta saakka.</p><p>Jälkimmäisessä lainatussa virkkeessä Kuznetsov muistelee puolestaan Neuvostoliiton hajoamista ja sitä, mikä itäblokista irtautuvien maiden turvallisuuspoliittisen aseman olisi pitänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän mielestä olla.</p><p>Venäjän toiveet eivät toteutuneet. Venäjällä ei ollut voimavaroja 1990-luvulla eikä vielä 2000-luvun alkupuolella vastustaa itäisen Euroopan maiden halua liittoutua länteen niin taloudessa kuin puolustuksessa.</p><p>2000-luvun alkuvuosista lukien Venäjän talous kaksinkertaistui vajaassa vuosikymmenessä, kun kallis hiilivetyenergia tungetti Venäjälle länsirahaa ovista ja ikkunoista. Venäjän vaurastumisen seurauksena 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella Venäjällä alkoi olla riittävästi voimaa estää katsomansa etupiirin valtioita integroitumasta länteen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Palataanpa Neuvostoliiton Suomelle määräämään asemaan toimia <em>rauhanomaisena rinnakkaiselon laboratoriona</em>. Käytän tunnetumpaa <em>rinnakkaiselo</em>-termiä, vaikka oikeampi termi olisi Helsingin Sanomien mukaisesti venäjän kielestä käännettynä<em> rauhanomainen rinnakkainolo</em> (<a href="https://dic.academic.ru/dic.nsf/ruwiki/168802"><u>мирное сосуществование</u></a> ja <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D1%80%D0%BD%D0%BE%D0%B5_%D1%81%D0%BE%D1%81%D1%83%D1%89%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%B2%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5"><u>мирное сосуществование</u></a>).</p><p>Tuon<em> rauhanomainen</em> <em>rinnakkaiselo</em> -määritteen käyttöä kymmenissä suomalaisissa poliittisissa ilmaisuissa vuodesta 1957 lähtien voi käydä tutustumassa <a href="http://dissidentti.org/suomalainenkaannosvirhe"><u>täällä</u></a>. Termi ja sen mukainen politiikka keksittiin Neuvostoliitossa jo 1920-luvulla uuden valtion olleessa vielä heikko. Suomi omaksui termin hieman liiankin innokkaasti analysoimatta sen sisällön tarkoitusta.</p><p>Palataanpa vuoteen 1989 ja Mihail Gorbatšovin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%BE%D1%80%D0%B1%D0%B0%D1%87%D1%91%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%A1%D0%B5%D1%80%D0%B3%D0%B5%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Михаил Горбачёв</u></a>) Helsingin vierailuun, jolloin Gorbatšov ja jo lopullista kuolinkamppailuaan alkava Neuvostoliitto tunnustivat yksiselitteisesti Suomen puolueettomuuden.</p><p>Gorbatšov ja Neuvostoliitto tiesi jo tuossa vaiheessa, mitä oli tuleman. Itäblokki hajoaa ja Itä-Euroopan maat päättävät itse oman kohtalonsa, mikä oli ollut Gorbatšovin näkemys itse asiassa jo vuodesta 1985. Ensi kerran Gorbatšov oli varoitellut Itä-Euroopan liittolaismaita tulevasta jo vuonna 1985 astuessaan pääsihteerin virkaan.</p><p>Sen sijaan Neuvostoliiton hajoamiseen neuvostotasavalloista itsenäisiksi valtioiksi ei Gorbatšov eikä etenkään Neuvostoliiton muu poliittinen johto ollut varautunut eikä tuota kehityskulkuamahdollisuutta oltu ennalta mietitty.</p><p>Gorbatšovilla oli Helsingin vierailullaan Suomelle antamassa puolueettomuusjulistuksessa ketunhäntä kainalossa: niin Itävalta kuin etenkin Suomi olisivat puolueettomina maina esimerkkejä itäblokista erkautuville maille. Suomi oli toiminut asiassa Neuvostoliiton laboratoriona.</p><p>Idea Neuvostoliiton puolueettomuusajatuksessa oli, että Neuvostoliitolla olisi vaikutusvaltaa puuttua Itä-Euroopan maiden asemaan ja ennen kaikkea maiden turvallisuuspoliittiseen asemaan Neuvostoliiton omista turvallisuuslähtökohdista. Neuvostoliitolla oli hyvät kokemukset, kuinka se voi vaikuttaa Suomen asioihin edistääkseen omia etujaan.</p><p>Neuvostoliitolle ja Venäjälle puolueettomuus on yhä yhtä kuin Nato-jäsenettömyys ja EU-jäsenettömyys. Venäjän kielessä ei käytetä termiä liittoutumattomuus. Käytän jatkossa tässä kirjoituksessa &rdquo;puolueettomuus&rdquo; -sanaa lainausmerkeissä, kun tarkoitan kuulumattomuutta Natoon tai EU:hun tai molempiin Venäjän tarkoittamalla tavalla.</p><p>Itä-Eurooppaan piti siis kylmän sodan jälkeen muodostaa Neuvostoliitolle <em>eri yhteiskunta- ja poliittisia järjestelmiä noudattavien valtioiden rauhanomaiseen rinnakkaiseloon </em>pyrkivä maakokonaisuus ilman kuulumista läntisiin talous- ja puolustusliittoihin.</p><p>Olen käsitellyt tarkemmin noita Neuvostoliiton hajoamiseen liittyviä tapahtumia kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle"><u>US-blogi 30.4.2018</u></a>).</p><p>Onneksi Neuvostoliiton toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet ja myös se itsekin hajosi. Jopa Neuvostoliiton puolueettomuuden esimerkkimaat Suomi ja Itävalta uskalsivat liittyä EU:hun vuoden 1995 alussa. Suomen oli pakko liittyä EU:hun, koska Ruotsi liittyi. Ilman Ruotsia Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle kylmänsodan aikaiseen asemaan.</p><p>Nyt kaikki entiset Varsovan liiton maat luonnollisesti itse Venäjää lukuun ottamatta ovat liittyneet Natoon, viimeisenä Albania 1.4.2009.</p><p>Nyt kaikki entiset Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston SEV:n eurooppalaiset jäsenmaat luonnollisesti itse Venäjää lukuun ottamatta ovat liittyneet EU:hun. Albania on vielä poikkeus, mutta Albania on jättänyt EU-jäsenhakemuksen jo 24.&nbsp;huhtikuuta 2009. EU ei ole ollut erityisen suopea uusille jäsenmaille.</p><p>Niin EU:hun kuin Natoon on liittynyt myös jo kolme entistä neuvostotasavaltaa. Viro, Latvia ja Liettua vuonna 2004.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän Eurooppa-politiikka alkoi muuttua näkyvämmin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen lähestyessä päätöstään. Venäjä alkoi suhtautua yhä kriittisemmin EU:n ja ennen kaikkea Naton laajenemiseen. Venäjä alkoi suhtautua yhä kriittisemmin vanhojen neuvostotasavaltojen lähentymiseen kohti länttä.</p><p>Näkyvä käännepiste oli vuosi 2008. Venäjä oli aloittanut jo 2000-luvun alussa armeijansa uudelleen varustamisen, mutta varsinaisesti puolustuksen uudistus alkoi vasta vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen. Vuoden 2008 jälkeen Venäjä on ollut valmis käyttämään myös sotavoimaa entisissä neuvostotasavalloissa turvallisuuspoliittisiin päämääriinsä pääsemiseksi.</p><p>Venäjä kykeni muutokseen lännestä peräisin olevilla hiilivetyenergian myynnistä saaduilla varoilla. Paradoksaalista, että Venäjän suurimpia rahoittajia ja vaurastuttajia myös armeijauudistuksessa olivat siis EU-maat. Vastaavasti nyt raakaöljyn hinnan laskiessa Venäjä on joutunut leikkaamaan tulevien vuosien puolustusbudjettejaan.</p><p>Euroopan turvallisuuden onni on ollut, että kylmän sodan jälkeen 16 Itä-Euroopan maata on jo liittynyt EU:hun ja 13 maata on jo liittynyt Natoon. On vahinko, ettei läntistä integroitumisprosessia saatu päätökseen ennen kuin Venäjä vaurastui vastustamaan sitä. Toisaalta esimerkiksi Suomi voi syyttää vain itseään, kun ei liittynyt Natoon ajallaan.</p><p>Mikä olisikaan Euroopan turvallisuutenanne nyt, jos nuo maat olisivat senkaltaisia &rdquo;puolueettomia&rdquo; maita, jollaiseksi Neuvostoliitto ja itse asiassa myös Suomi halusi Itä-Euroopan maat kylmän sodan jälkeen.</p><p>Venäjä on kyennyt luomaan omia etuja ajaakseen Itä-Euroopan tämänhetkisiin &rdquo;puolueettomiin&rdquo; maihin yhteensä kolme jäätynyttä konfliktia ja yhden sodan.</p><p>Jäätyneet konfliktit Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Vuoristo-Karabahissa sekä Transnistriassa jäytävät &rdquo;puolueettomien&rdquo; Georgian, Azerbaidžanin ja Moldovan tilannetta, ja maiden kehitys junnaa paikallaan. Itä-Ukrainassa Venäjä sotii verisesti &rdquo;puolueettoman&rdquo; Ukrainan kanssa. Venäjä on ryövännyt &rdquo;puolueettomalta&rdquo; Ukrainalta myös Krimin niemimaan.</p><p>Ylläpitämällä Itä-Ukrainan sotaa ja jäätyneitä konflikteja Venäjä pitää yllä itselleen mieluisaa turvallisuustilannetta. Tarvetta tilanteen muutoksiin Venäjällä ei ole, ellei lopputulos ole Venäjän intressien mukainen.</p><p>Luojan kiitos, että lännessä aikanaan Neuvostoliiton hajotessa ymmärrettiin, ettei Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän esittämä &rdquo;puolueettomien&rdquo; maiden rypäs Venäjän ja länsiliittojen - siis EU:n ja Naton - välissä ole turvallisuuspoliittisesti toimiva ratkaisu. Itä-Ukrainan sodan yli 10 000 kuolonuhria on konkreettisimmin osoittanut, etteivät &rdquo;puolueettomat&rdquo; maat todellakaan ole toimiva ratkaisu Euroopassa.</p><p>Venäjällä on ollut ja on edelleen suuri kyky saada tavalla tai toisella päämääränsä läpi Itä-Euroopan &rdquo;puoleettomissa&rdquo; maissa. Venäjä on onnistunut pitämään Suomen Naton ulkopuolella varsin helponlaisesti pelkillä uhkauspuheilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tällä hetkelläkin Euroopassa soditaan verisesti. Maanosastamme sivistys on todella kaukana.</p><p>Euroopan sodattoman turvallisuusratkaisun avain on saada Venäjän ja länsiliittojen välissä olevat ne maat EU- ja Nato-jäsenyyteen, jotka jäsenyyttä itselleen haluavat.</p><p>Kyse on Suomesta, Ruotsista, Ukrainasta, Moldovasta, Serbiasta, Montenegrosta, Albaniasta, Makedoniasta, Kosovosta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Osa näistä maista kuuluu jo EU:hun ja osa Natoon, mutta valtaosa ei kumpaankaan. Maat ovat kirjavaa joukkoa siis.</p><p>Valko-Venäjä on suuntautunut Venäjään. Kaukasian maista Armenia kuuluu Euraasian unioniin ja Georgia on pyrkinyt lähestymään EU:ta ja Natoa. Azerbaidžanin asema on pitkälti määrittelemätön.</p><p>Venäjän jo 1980-luvulla määrittelemiin idän ja lännen välissä oleviin &rdquo;puolueettomiin&rdquo; maihin kuuluu siis vielä kymmenen maata, joihin Venäjä pyrkii vielä tavalla tai toisella vaikuttamaan turvatakseen omia suurvaltaintressejään. Venäjä ei ole sulkenut pois keinovalikoimastaan puolustaa etujaan myös sotavoimalla.</p><p>EU-maat tuottivat suuren pettymyksen entisen Jugoslavian alueen kuudelle maalle, kun Bulgariassa 16.5.2018 pidetyssä EU:n huippukokouksessa ei maille luvattu mahdollisuutta jäsenyyteen. Nuo kuusi Jugoslavian alueen maata ovat Serbia, Montenegro, Albania, Makedonia, Kosovo sekä Bosnia ja Hertsegovina. Kroatia sen sijaan on jo EU:n ja Naton jäsenmaa.</p><p>Edes EU-jäsenyysneuvotteluissa pisimmällä olevat Serbia ja Montenegro eivät enää voi olla varmoja lopputuloksesta.</p><p>Marraskuun lopulla 24.11.2017 Brysselissä pidetyssä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa kuudelle vanhalle neuvostotasavallalle ei myöskään jaettu lupauksia mahdollisesta EU-jäsenyydestä. Nuo kuusi EU:n itäisen kumppanuuden maata ovat Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä, Georgia, Armenia ja Azerbaidžan.</p><p>Vanhoista neuvostotasavalloista Ukraina, Moldova ja Georgia ovat pyrkineet lähentymään EU:ta aina jäsenyyteen saakka.</p><p>EU on ollut tyly noille Itä-Euroopan naapureilleen. EU:lla ei tällä hetkellä ole halukkuutta ottaa uusia maita jäsenekseen. Edelle on asetettu nykyisten jäsenmaiden välisen yhteistyön syventäminen, mikä ei kuitenkaan ole edennyt eikä tule etenemään EU:n sisällä.</p><p>EU:n olisi parempi olla sitomatta laajentumistaan jäsenmaiden välisen yhteistyön syventämiseen, koska päätöksenteon uudistamisesta ei näytä tulevan yhtään mitään nykyisten jäsenmaiden kesken. EU on uudistuskyvytön päätöksenteossa.</p><p>Päätöksenteko ei tule yhtään helpommaksi, olipa EU:ssa 28 tai 38 erimielistä maata. Ehkä lisäjäsenmaat osaltaan saisivat EU:n viimein uudistamaan päätöksentekoa enemmistöpohjaiseksi.</p><p>EU harjoittaa tällä hetkellä turvallisuuspolitiikkaa, joka ei ole EU:n jäsenmaiden turvallisuusetujen mukaista. Venäjä kiittää ja hallitsee Euroopan turvallisuutta kymmenellä &rdquo;puolueettomalla&rdquo; maalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ukrainan tulevaisuudella on suuri merkitys Euroopan tulevaisuudelle. Ukrainan kohtalosta riippuu paljon myös koko Euroopan turvallisuus ja turvallisuusvaikuttamisen voimasuhteet. Ukrainan kohtalo ratkaisee, hallitseeko Euroopassa Venäjä vai läntiset EU- ja Nato-maat. Kyse on vaikutusvallasta.</p><p>Kun monet arvovaltaiset turvallisuuspolitiikan asiantuntijat - Zbigniew Brzezinski (<a href="https://www.ft.com/content/7f722496-9c86-11e3-b535-00144feab7de"><u>FT 23.2.2015</u></a>) ja Henry Kissinger (<a href="https://www.washingtonpost.com/opinions/henry-kissinger-to-settle-the-ukraine-crisis-start-at-the-end/2014/03/05/46dad868-a496-11e3-8466-d34c451760b9_story.html?noredirect=on&amp;utm_term=.f2f4648093d2"><u>The Washington Post 5.3.2014</u></a>) muun muassa - ovat esittäneet Itä-Ukrainan sodan ratkaisuksi Ukrainan &rdquo;puolueettomuutta&rdquo; Suomen kylmän sodan aikaiseen tapaan, heitä voi syyttää asiantuntemattomuudesta. Ukrainan &rdquo;puolueettomuus&rdquo; merkitsisi maan liukumista takaisin Venäjän etupiiriin. Kylmän sodan aika ja nykyaika ovat kaksi aivan eri aikaa. EU:n Ukrainaan jo sijoittamat 13 miljardia euroa valuisivat tosiasiallisesti Venäjälle.</p><p>Ukrainan aseman suurta merkitystä ei ole lännessä ymmärretty. Ukrainassa määritellään, mikä on vielä Natoon ja EU:hun kuulumattomien &rdquo;puolueettomien&rdquo; maiden tuleva mahdollinen turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa. Määräkö näiden turvallisuuspoliittisia asemia Venäjä vai EU ja Nato.</p><p>Voivatko etenkin &rdquo;puolueettomat&rdquo; vanhat neuvostotasavallat jatkossa liittyä EU:hun ja Natoon vai valuvatko ne lopullisesti täysin Venäjän vaikutusvaltaan ja etupiiriin? Määritteleekö kunkin maan turvallisuuspoliittisen aseman kukin maa itse vai määritelleekö näiden maiden aseman Venäjä eräänlaisella sotavoimalla terästetyllä veto-oikeudella?</p><p>Venäjä kontrolloi nyt Itä-Ukrainan sodalla Ukrainaa ja yrittää pitää maata &rdquo;puolueettomana&rdquo;. Venäjä kykenee siis tällä hetkellä kontrolloimaan Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyysmahdollisuuksia eikä Venäjällä ole luonnollisesti tarvetta muuttaa tilannetta. Elämme &rdquo;asemasotavaihetta&rdquo;.</p><p>Lännessä olisi ymmärrettävä, ettei Venäjä muuta politiikkaansa Ukrainan suhteen suostuttelulla ja tai kauniisti pyytäen. Venäjä muuttaa politiikkaansa vain, jos sille muodostetaan riittävät kannusteet tai pakko. Venäjä vaatii &rdquo;puolueetonta&rdquo; Ukrainaa, joka ei liity EU:hun ja Natoon. Venäjä yrittää toimillaan Ukrainassa luoda myös laajempaa varmuutta, että Neuvostoliiton vanhat neuvostotasavallat sekä Ruotsi ja Suomi olisivat liittymättä jatkossa läntisiin liittoutumiin. Ukrainalle &rdquo;puolueettomuus&rdquo; olisi yhtä kuin Venäjän etupiiri.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopan unionin on otettava päämääräkseen liittää ne Itä-Euroopan maat unioniin, jotka unioniin haluavat liittyä.</p><p>EU-jäsenyysneuvottelujen palkitsemismenettely uudistuksista ei ole ollut toimiva tapa saada ehdokasmaat onnistuneesti jäsenyyteen. Jäsenehdokasmailla ei vain ole riittänyt resurssit uudistuksiin, eikä kyse ole vain rahasta. Aikaa kuluu, eikä tulosta synny. EU:lta on puuttunut päämäärätietoinen ote.</p><p>Hyvä esimerkki EU:n epäonnistuneesta ulkoasiainhoidosta on Turkki. EU:lla ei ollut hajuakaan, miksi Turkin tulisi liittyä EU:hun, kun jäsenyysneuvottelut alkoivat jo vuonna 2005. Turkki oli hyväksytty EU-jäsenehdokkaaksi jo Helsingin huippukokouksessa 1999, siis kaksi vuosikymmentä sitten.</p><p>EU:lle riitti, kunhan Turkki olisi nimettynä jäsenyysneuvotteluissa. Tosiasiallisesti EU:n päämäärä ei ollut Turkin EU-jäsenyys. Ajateltiin, että maa pysyisi EU-leirin liepeillä. Eipä pysynyt, ja nyt näemme lopputuloksen. Lopputuloksesta EU-maat maksavat nyt hintaa: Venäjä on saanut otetta Turkista ja Erdoğanin johtama Turkki on suuntautumassa Venäjään. Euroopan puolella EU:lla ei ole varaa samaan.</p><p>EU:n virhe oli, että se alun alkaen yritti vääristä lähtökohdista muotoilla Turkki-suhdettaan. Turkki ei kuulu edes Eurooppaan. Jäsenyysneuvottelujen aloittaminen ei ollut oikea tapa jäsentää EU:n suhteita Turkkiin eikä länsimaistaa Turkkia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Miksi Ukraina on tärkeä sekä EU:lle että Natolle?</p><p>Ensinnäkin, Ukrainassa ratkaistaan, saako Venäjä EU- ja Nato-maiden ja itsensä väliin &rdquo;puolueettomien&rdquo; maiden ryppään, joka sillä oli päämääränä jo Neuvostoliiton romahtaessa. Jos Ukraina liukuu takaisin Venäjän hallintaan, ei muillakaan vanhoilla neuvostotasavalloilla ole asiaa EU:hun eikä Natoon. Tällöin Venäjä olisi selättänyt sekä EU:n että Naton.</p><p>Ukrainan tärkeys selviää myös vilkaisemalla karttaan. Ukrainan strateginen asema Mustanmeren pohjoisrannalla on yksi Euroopan tärkeimmistä. Sen strateginen asema oli tärkeä myös Neuvostoliitolle. Ukrainassa oli ydinaseita ja ballististen ohjusten torjuntaan liittyviä tutkajärjestelmiä.</p><p>Nato on sijoittanut ohjuspuolustusjärjestelmiä Ukrainan naapurimaahan Romaniaan, mutta nuo järjestelmät olisivat Ukrainassa, jos Ukraina olisi Nato-maa.</p><p>Jos Venäjä saa Ukrainan haltuunsa, se ottaa Ukrainan todella haltuunsa. Ukraina joutuisi vastaavaan kontrolliin kuin Valko-Venäjä. Ukrainalla on Nato-maista naapurinaan Puola, Slovakia, Unkari ja Romania, joissa ei todellakaan ilahduttaisi Ukrainan liukumisesta takaisin Venäjän etupiiriin. Siirtyisikö vaikkapa Unkari esimerkin innoittamana seuraavaksi lähemmäksi Venäjää Orbánin johdolla?</p><p>Ukraina on liitettävissä länteen talouden kautta ja siinä Ukraina tarvitsen länsimailta aktiivisempaa ja päämäärätietoisempaa otetta. Ukrainassa on ensi vuonna parlamenttivaalit, jossa osaltaan ratkaistaan Ukrainan tulevaa suhdetta itään ja länteen. Ukraina ei kykene yksin tuhomaan maan korruptoitunutta oligarkkijärjestelmäänsä, vaan tarvitsee EU:n vahvana ja päämäärätietoisena ulkopuolisena toimijana avuksi luomaan muutospakkoa. Tarvitaan siis myös keppiä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Silloin [1980-luvun alussa] sanoimme suhteiden Suomen kanssa olevan eri yhteiskunta- ja poliittisia järjestelmiä noudattavien valtioiden rauhanomaisen rinnakkainolon laboratorio. Huolimatta kaikista ideologisista sävyistä suhteemme olivat molemmille puolille hyödylliset, ja niille oli luonteenomaista keskinäinen kunnioitus.

Luottamus alkoi kadota silloin, kun länsimaat eivät täyttäneet sopimustamme, että Nato ei lähesty rajojamme. On selvää, ettei tätä sopimusta pantu missään paperille. Mutta kun maamme ja länsimaiden johtajien keskusteluissa [1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa] sovittiin Saksojen yhdistymisestä, yhteisymmärrys oli, että Nato ei laajene itään.

Nuo sanat lausui Venäjän nykyinen Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov (Павел Кузнецов) Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 13.5.2018).

Haastattelija Jussi Niemeläinen tulkitsee Kuznetsovin jälkimmäiset sanat seuraavasti suurlähettilään ajatuksena: ”Venäjän silmissä länsi on syyllistynyt eräänlaiseen petokseen.

Venäjä näkee, että länsimaat ovat pettäneet Venäjän, kun Itä-Euroopan maita on liittynyt EU:hun sekä Natoon ja kun Venäjän etupiirivaltioiden määrä on supistunut.

Ensimmäisessä lainatussa virkkeessä Kuznetsov muistelee Suomen asemaa 1980-luvulla, jolloin Suomi oli Neuvostoliitolle rauhanomaisen rinnakkaiselon laboratorio, jota Suomi oli ollut Nikita Hruštšovin (Никита Хрущёв) ajoista saakka. Paino on sanalla laboratorio. Suomi toimi itä- ja länsiblokin välissä olevana maana Neuvostoliiton ulko- ja turvallisuuspoliittisena koekaniinina aina 1950-luvulta saakka.

Jälkimmäisessä lainatussa virkkeessä Kuznetsov muistelee puolestaan Neuvostoliiton hajoamista ja sitä, mikä itäblokista irtautuvien maiden turvallisuuspoliittisen aseman olisi pitänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän mielestä olla.

Venäjän toiveet eivät toteutuneet. Venäjällä ei ollut voimavaroja 1990-luvulla eikä vielä 2000-luvun alkupuolella vastustaa itäisen Euroopan maiden halua liittoutua länteen niin taloudessa kuin puolustuksessa.

2000-luvun alkuvuosista lukien Venäjän talous kaksinkertaistui vajaassa vuosikymmenessä, kun kallis hiilivetyenergia tungetti Venäjälle länsirahaa ovista ja ikkunoista. Venäjän vaurastumisen seurauksena 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella Venäjällä alkoi olla riittävästi voimaa estää katsomansa etupiirin valtioita integroitumasta länteen.

                                                                                         ****

Palataanpa Neuvostoliiton Suomelle määräämään asemaan toimia rauhanomaisena rinnakkaiselon laboratoriona. Käytän tunnetumpaa rinnakkaiselo-termiä, vaikka oikeampi termi olisi Helsingin Sanomien mukaisesti venäjän kielestä käännettynä rauhanomainen rinnakkainolo (мирное сосуществование ja мирное сосуществование).

Tuon rauhanomainen rinnakkaiselo -määritteen käyttöä kymmenissä suomalaisissa poliittisissa ilmaisuissa vuodesta 1957 lähtien voi käydä tutustumassa täällä. Termi ja sen mukainen politiikka keksittiin Neuvostoliitossa jo 1920-luvulla uuden valtion olleessa vielä heikko. Suomi omaksui termin hieman liiankin innokkaasti analysoimatta sen sisällön tarkoitusta.

Palataanpa vuoteen 1989 ja Mihail Gorbatšovin (Михаил Горбачёв) Helsingin vierailuun, jolloin Gorbatšov ja jo lopullista kuolinkamppailuaan alkava Neuvostoliitto tunnustivat yksiselitteisesti Suomen puolueettomuuden.

Gorbatšov ja Neuvostoliitto tiesi jo tuossa vaiheessa, mitä oli tuleman. Itäblokki hajoaa ja Itä-Euroopan maat päättävät itse oman kohtalonsa, mikä oli ollut Gorbatšovin näkemys itse asiassa jo vuodesta 1985. Ensi kerran Gorbatšov oli varoitellut Itä-Euroopan liittolaismaita tulevasta jo vuonna 1985 astuessaan pääsihteerin virkaan.

Sen sijaan Neuvostoliiton hajoamiseen neuvostotasavalloista itsenäisiksi valtioiksi ei Gorbatšov eikä etenkään Neuvostoliiton muu poliittinen johto ollut varautunut eikä tuota kehityskulkuamahdollisuutta oltu ennalta mietitty.

Gorbatšovilla oli Helsingin vierailullaan Suomelle antamassa puolueettomuusjulistuksessa ketunhäntä kainalossa: niin Itävalta kuin etenkin Suomi olisivat puolueettomina maina esimerkkejä itäblokista erkautuville maille. Suomi oli toiminut asiassa Neuvostoliiton laboratoriona.

Idea Neuvostoliiton puolueettomuusajatuksessa oli, että Neuvostoliitolla olisi vaikutusvaltaa puuttua Itä-Euroopan maiden asemaan ja ennen kaikkea maiden turvallisuuspoliittiseen asemaan Neuvostoliiton omista turvallisuuslähtökohdista. Neuvostoliitolla oli hyvät kokemukset, kuinka se voi vaikuttaa Suomen asioihin edistääkseen omia etujaan.

Neuvostoliitolle ja Venäjälle puolueettomuus on yhä yhtä kuin Nato-jäsenettömyys ja EU-jäsenettömyys. Venäjän kielessä ei käytetä termiä liittoutumattomuus. Käytän jatkossa tässä kirjoituksessa ”puolueettomuus” -sanaa lainausmerkeissä, kun tarkoitan kuulumattomuutta Natoon tai EU:hun tai molempiin Venäjän tarkoittamalla tavalla.

Itä-Eurooppaan piti siis kylmän sodan jälkeen muodostaa Neuvostoliitolle eri yhteiskunta- ja poliittisia järjestelmiä noudattavien valtioiden rauhanomaiseen rinnakkaiseloon pyrkivä maakokonaisuus ilman kuulumista läntisiin talous- ja puolustusliittoihin.

Olen käsitellyt tarkemmin noita Neuvostoliiton hajoamiseen liittyviä tapahtumia kirjoituksessa otsikolla ”Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle” (US-blogi 30.4.2018).

Onneksi Neuvostoliiton toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet ja myös se itsekin hajosi. Jopa Neuvostoliiton puolueettomuuden esimerkkimaat Suomi ja Itävalta uskalsivat liittyä EU:hun vuoden 1995 alussa. Suomen oli pakko liittyä EU:hun, koska Ruotsi liittyi. Ilman Ruotsia Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle kylmänsodan aikaiseen asemaan.

Nyt kaikki entiset Varsovan liiton maat luonnollisesti itse Venäjää lukuun ottamatta ovat liittyneet Natoon, viimeisenä Albania 1.4.2009.

Nyt kaikki entiset Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston SEV:n eurooppalaiset jäsenmaat luonnollisesti itse Venäjää lukuun ottamatta ovat liittyneet EU:hun. Albania on vielä poikkeus, mutta Albania on jättänyt EU-jäsenhakemuksen jo 24. huhtikuuta 2009. EU ei ole ollut erityisen suopea uusille jäsenmaille.

Niin EU:hun kuin Natoon on liittynyt myös jo kolme entistä neuvostotasavaltaa. Viro, Latvia ja Liettua vuonna 2004.

                                                                                         ****

Venäjän Eurooppa-politiikka alkoi muuttua näkyvämmin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen lähestyessä päätöstään. Venäjä alkoi suhtautua yhä kriittisemmin EU:n ja ennen kaikkea Naton laajenemiseen. Venäjä alkoi suhtautua yhä kriittisemmin vanhojen neuvostotasavaltojen lähentymiseen kohti länttä.

Näkyvä käännepiste oli vuosi 2008. Venäjä oli aloittanut jo 2000-luvun alussa armeijansa uudelleen varustamisen, mutta varsinaisesti puolustuksen uudistus alkoi vasta vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen. Vuoden 2008 jälkeen Venäjä on ollut valmis käyttämään myös sotavoimaa entisissä neuvostotasavalloissa turvallisuuspoliittisiin päämääriinsä pääsemiseksi.

Venäjä kykeni muutokseen lännestä peräisin olevilla hiilivetyenergian myynnistä saaduilla varoilla. Paradoksaalista, että Venäjän suurimpia rahoittajia ja vaurastuttajia myös armeijauudistuksessa olivat siis EU-maat. Vastaavasti nyt raakaöljyn hinnan laskiessa Venäjä on joutunut leikkaamaan tulevien vuosien puolustusbudjettejaan.

Euroopan turvallisuuden onni on ollut, että kylmän sodan jälkeen 16 Itä-Euroopan maata on jo liittynyt EU:hun ja 13 maata on jo liittynyt Natoon. On vahinko, ettei läntistä integroitumisprosessia saatu päätökseen ennen kuin Venäjä vaurastui vastustamaan sitä. Toisaalta esimerkiksi Suomi voi syyttää vain itseään, kun ei liittynyt Natoon ajallaan.

Mikä olisikaan Euroopan turvallisuutenanne nyt, jos nuo maat olisivat senkaltaisia ”puolueettomia” maita, jollaiseksi Neuvostoliitto ja itse asiassa myös Suomi halusi Itä-Euroopan maat kylmän sodan jälkeen.

Venäjä on kyennyt luomaan omia etuja ajaakseen Itä-Euroopan tämänhetkisiin ”puolueettomiin” maihin yhteensä kolme jäätynyttä konfliktia ja yhden sodan.

Jäätyneet konfliktit Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Vuoristo-Karabahissa sekä Transnistriassa jäytävät ”puolueettomien” Georgian, Azerbaidžanin ja Moldovan tilannetta, ja maiden kehitys junnaa paikallaan. Itä-Ukrainassa Venäjä sotii verisesti ”puolueettoman” Ukrainan kanssa. Venäjä on ryövännyt ”puolueettomalta” Ukrainalta myös Krimin niemimaan.

Ylläpitämällä Itä-Ukrainan sotaa ja jäätyneitä konflikteja Venäjä pitää yllä itselleen mieluisaa turvallisuustilannetta. Tarvetta tilanteen muutoksiin Venäjällä ei ole, ellei lopputulos ole Venäjän intressien mukainen.

Luojan kiitos, että lännessä aikanaan Neuvostoliiton hajotessa ymmärrettiin, ettei Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän esittämä ”puolueettomien” maiden rypäs Venäjän ja länsiliittojen - siis EU:n ja Naton - välissä ole turvallisuuspoliittisesti toimiva ratkaisu. Itä-Ukrainan sodan yli 10 000 kuolonuhria on konkreettisimmin osoittanut, etteivät ”puolueettomat” maat todellakaan ole toimiva ratkaisu Euroopassa.

Venäjällä on ollut ja on edelleen suuri kyky saada tavalla tai toisella päämääränsä läpi Itä-Euroopan ”puoleettomissa” maissa. Venäjä on onnistunut pitämään Suomen Naton ulkopuolella varsin helponlaisesti pelkillä uhkauspuheilla.

                                                                                         ****

Tällä hetkelläkin Euroopassa soditaan verisesti. Maanosastamme sivistys on todella kaukana.

Euroopan sodattoman turvallisuusratkaisun avain on saada Venäjän ja länsiliittojen välissä olevat ne maat EU- ja Nato-jäsenyyteen, jotka jäsenyyttä itselleen haluavat.

Kyse on Suomesta, Ruotsista, Ukrainasta, Moldovasta, Serbiasta, Montenegrosta, Albaniasta, Makedoniasta, Kosovosta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Osa näistä maista kuuluu jo EU:hun ja osa Natoon, mutta valtaosa ei kumpaankaan. Maat ovat kirjavaa joukkoa siis.

Valko-Venäjä on suuntautunut Venäjään. Kaukasian maista Armenia kuuluu Euraasian unioniin ja Georgia on pyrkinyt lähestymään EU:ta ja Natoa. Azerbaidžanin asema on pitkälti määrittelemätön.

Venäjän jo 1980-luvulla määrittelemiin idän ja lännen välissä oleviin ”puolueettomiin” maihin kuuluu siis vielä kymmenen maata, joihin Venäjä pyrkii vielä tavalla tai toisella vaikuttamaan turvatakseen omia suurvaltaintressejään. Venäjä ei ole sulkenut pois keinovalikoimastaan puolustaa etujaan myös sotavoimalla.

EU-maat tuottivat suuren pettymyksen entisen Jugoslavian alueen kuudelle maalle, kun Bulgariassa 16.5.2018 pidetyssä EU:n huippukokouksessa ei maille luvattu mahdollisuutta jäsenyyteen. Nuo kuusi Jugoslavian alueen maata ovat Serbia, Montenegro, Albania, Makedonia, Kosovo sekä Bosnia ja Hertsegovina. Kroatia sen sijaan on jo EU:n ja Naton jäsenmaa.

Edes EU-jäsenyysneuvotteluissa pisimmällä olevat Serbia ja Montenegro eivät enää voi olla varmoja lopputuloksesta.

Marraskuun lopulla 24.11.2017 Brysselissä pidetyssä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa kuudelle vanhalle neuvostotasavallalle ei myöskään jaettu lupauksia mahdollisesta EU-jäsenyydestä. Nuo kuusi EU:n itäisen kumppanuuden maata ovat Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä, Georgia, Armenia ja Azerbaidžan.

Vanhoista neuvostotasavalloista Ukraina, Moldova ja Georgia ovat pyrkineet lähentymään EU:ta aina jäsenyyteen saakka.

EU on ollut tyly noille Itä-Euroopan naapureilleen. EU:lla ei tällä hetkellä ole halukkuutta ottaa uusia maita jäsenekseen. Edelle on asetettu nykyisten jäsenmaiden välisen yhteistyön syventäminen, mikä ei kuitenkaan ole edennyt eikä tule etenemään EU:n sisällä.

EU:n olisi parempi olla sitomatta laajentumistaan jäsenmaiden välisen yhteistyön syventämiseen, koska päätöksenteon uudistamisesta ei näytä tulevan yhtään mitään nykyisten jäsenmaiden kesken. EU on uudistuskyvytön päätöksenteossa.

Päätöksenteko ei tule yhtään helpommaksi, olipa EU:ssa 28 tai 38 erimielistä maata. Ehkä lisäjäsenmaat osaltaan saisivat EU:n viimein uudistamaan päätöksentekoa enemmistöpohjaiseksi.

EU harjoittaa tällä hetkellä turvallisuuspolitiikkaa, joka ei ole EU:n jäsenmaiden turvallisuusetujen mukaista. Venäjä kiittää ja hallitsee Euroopan turvallisuutta kymmenellä ”puolueettomalla” maalla.

                                                                                         ****

Ukrainan tulevaisuudella on suuri merkitys Euroopan tulevaisuudelle. Ukrainan kohtalosta riippuu paljon myös koko Euroopan turvallisuus ja turvallisuusvaikuttamisen voimasuhteet. Ukrainan kohtalo ratkaisee, hallitseeko Euroopassa Venäjä vai läntiset EU- ja Nato-maat. Kyse on vaikutusvallasta.

Kun monet arvovaltaiset turvallisuuspolitiikan asiantuntijat - Zbigniew Brzezinski (FT 23.2.2015) ja Henry Kissinger (The Washington Post 5.3.2014) muun muassa - ovat esittäneet Itä-Ukrainan sodan ratkaisuksi Ukrainan ”puolueettomuutta” Suomen kylmän sodan aikaiseen tapaan, heitä voi syyttää asiantuntemattomuudesta. Ukrainan ”puolueettomuus” merkitsisi maan liukumista takaisin Venäjän etupiiriin. Kylmän sodan aika ja nykyaika ovat kaksi aivan eri aikaa. EU:n Ukrainaan jo sijoittamat 13 miljardia euroa valuisivat tosiasiallisesti Venäjälle.

Ukrainan aseman suurta merkitystä ei ole lännessä ymmärretty. Ukrainassa määritellään, mikä on vielä Natoon ja EU:hun kuulumattomien ”puolueettomien” maiden tuleva mahdollinen turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa. Määräkö näiden turvallisuuspoliittisia asemia Venäjä vai EU ja Nato.

Voivatko etenkin ”puolueettomat” vanhat neuvostotasavallat jatkossa liittyä EU:hun ja Natoon vai valuvatko ne lopullisesti täysin Venäjän vaikutusvaltaan ja etupiiriin? Määritteleekö kunkin maan turvallisuuspoliittisen aseman kukin maa itse vai määritelleekö näiden maiden aseman Venäjä eräänlaisella sotavoimalla terästetyllä veto-oikeudella?

Venäjä kontrolloi nyt Itä-Ukrainan sodalla Ukrainaa ja yrittää pitää maata ”puolueettomana”. Venäjä kykenee siis tällä hetkellä kontrolloimaan Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyysmahdollisuuksia eikä Venäjällä ole luonnollisesti tarvetta muuttaa tilannetta. Elämme ”asemasotavaihetta”.

Lännessä olisi ymmärrettävä, ettei Venäjä muuta politiikkaansa Ukrainan suhteen suostuttelulla ja tai kauniisti pyytäen. Venäjä muuttaa politiikkaansa vain, jos sille muodostetaan riittävät kannusteet tai pakko. Venäjä vaatii ”puolueetonta” Ukrainaa, joka ei liity EU:hun ja Natoon. Venäjä yrittää toimillaan Ukrainassa luoda myös laajempaa varmuutta, että Neuvostoliiton vanhat neuvostotasavallat sekä Ruotsi ja Suomi olisivat liittymättä jatkossa läntisiin liittoutumiin. Ukrainalle ”puolueettomuus” olisi yhtä kuin Venäjän etupiiri.

                                                                                         ****

Euroopan unionin on otettava päämääräkseen liittää ne Itä-Euroopan maat unioniin, jotka unioniin haluavat liittyä.

EU-jäsenyysneuvottelujen palkitsemismenettely uudistuksista ei ole ollut toimiva tapa saada ehdokasmaat onnistuneesti jäsenyyteen. Jäsenehdokasmailla ei vain ole riittänyt resurssit uudistuksiin, eikä kyse ole vain rahasta. Aikaa kuluu, eikä tulosta synny. EU:lta on puuttunut päämäärätietoinen ote.

Hyvä esimerkki EU:n epäonnistuneesta ulkoasiainhoidosta on Turkki. EU:lla ei ollut hajuakaan, miksi Turkin tulisi liittyä EU:hun, kun jäsenyysneuvottelut alkoivat jo vuonna 2005. Turkki oli hyväksytty EU-jäsenehdokkaaksi jo Helsingin huippukokouksessa 1999, siis kaksi vuosikymmentä sitten.

EU:lle riitti, kunhan Turkki olisi nimettynä jäsenyysneuvotteluissa. Tosiasiallisesti EU:n päämäärä ei ollut Turkin EU-jäsenyys. Ajateltiin, että maa pysyisi EU-leirin liepeillä. Eipä pysynyt, ja nyt näemme lopputuloksen. Lopputuloksesta EU-maat maksavat nyt hintaa: Venäjä on saanut otetta Turkista ja Erdoğanin johtama Turkki on suuntautumassa Venäjään. Euroopan puolella EU:lla ei ole varaa samaan.

EU:n virhe oli, että se alun alkaen yritti vääristä lähtökohdista muotoilla Turkki-suhdettaan. Turkki ei kuulu edes Eurooppaan. Jäsenyysneuvottelujen aloittaminen ei ollut oikea tapa jäsentää EU:n suhteita Turkkiin eikä länsimaistaa Turkkia.

                                                                                         ****

Miksi Ukraina on tärkeä sekä EU:lle että Natolle?

Ensinnäkin, Ukrainassa ratkaistaan, saako Venäjä EU- ja Nato-maiden ja itsensä väliin ”puolueettomien” maiden ryppään, joka sillä oli päämääränä jo Neuvostoliiton romahtaessa. Jos Ukraina liukuu takaisin Venäjän hallintaan, ei muillakaan vanhoilla neuvostotasavalloilla ole asiaa EU:hun eikä Natoon. Tällöin Venäjä olisi selättänyt sekä EU:n että Naton.

Ukrainan tärkeys selviää myös vilkaisemalla karttaan. Ukrainan strateginen asema Mustanmeren pohjoisrannalla on yksi Euroopan tärkeimmistä. Sen strateginen asema oli tärkeä myös Neuvostoliitolle. Ukrainassa oli ydinaseita ja ballististen ohjusten torjuntaan liittyviä tutkajärjestelmiä.

Nato on sijoittanut ohjuspuolustusjärjestelmiä Ukrainan naapurimaahan Romaniaan, mutta nuo järjestelmät olisivat Ukrainassa, jos Ukraina olisi Nato-maa.

Jos Venäjä saa Ukrainan haltuunsa, se ottaa Ukrainan todella haltuunsa. Ukraina joutuisi vastaavaan kontrolliin kuin Valko-Venäjä. Ukrainalla on Nato-maista naapurinaan Puola, Slovakia, Unkari ja Romania, joissa ei todellakaan ilahduttaisi Ukrainan liukumisesta takaisin Venäjän etupiiriin. Siirtyisikö vaikkapa Unkari esimerkin innoittamana seuraavaksi lähemmäksi Venäjää Orbánin johdolla?

Ukraina on liitettävissä länteen talouden kautta ja siinä Ukraina tarvitsen länsimailta aktiivisempaa ja päämäärätietoisempaa otetta. Ukrainassa on ensi vuonna parlamenttivaalit, jossa osaltaan ratkaistaan Ukrainan tulevaa suhdetta itään ja länteen. Ukraina ei kykene yksin tuhomaan maan korruptoitunutta oligarkkijärjestelmäänsä, vaan tarvitsee EU:n vahvana ja päämäärätietoisena ulkopuolisena toimijana avuksi luomaan muutospakkoa. Tarvitaan siis myös keppiä. 

]]>
17 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255718-ita-euroopan-maiden-eu-jasenyytta-tulee-edistaa-euroopan-turvallisuussyista#comments Euroopan unioni Itä-Ukrainan sota Nato Turpo Venäjän uhka Wed, 23 May 2018 11:17:07 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255718-ita-euroopan-maiden-eu-jasenyytta-tulee-edistaa-euroopan-turvallisuussyista
Suomen pikku-Putinit ovat oivallisia täyttämään Venäjän päämääriä lännessä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255444-suomen-pikku-putinit-ovat-oivallisia-tayttamaan-venajan-paamaaria-lannessa <p>&rdquo;<em>Mielestäni EU ei ole täysin ymmärtänyt, että Venäjä ei ole sen heikompi kumppani. Tämä on väärinkäsitys ja perustavanlaatuinen virhe. Meillä on monia yhteisiä etuja, tarvitsemme yhteistä kasvua monista syistä. Mutta tärkeintä on heikko väestörakenne. Jos Venäjä ja EU haluavat selviytyä maailmanlaajuisesti, tarvitsemme kaikki uudistuksia ja yhteisiä toimia.</em>&rdquo;</p><p>Nuo sanat lausui suomen kielelle vapaasti käännettynä Suomen entinen pääministeri Esko Aho SVKKФРТП:n sivuilla tammikuussa (<a href="https://www.svkk.ru/novosti/esko-aho-neuvoo/"><u>SVKKФРТП 26.1.2018</u></a>). SVKKФРТП on Suomalais-Venäläinen kauppakamari (Финско-Российская торговая палата), jonka nimi sen nettisivuilla on latinalaisten ja kyrillisten kirjainten ihmeellinen sekamelska.</p><p>Alkuperäinen teksti venäjän kielellä oli:</p><p>&rdquo;<em>Я думаю, что в ЕС есть полное непонимание того, что Россия не является более слабым партнером. Это недоразумение и фундаментальная ошибка. У нас много взаимных интересов, нам нужен совместный рост по многим причинам. Но основная &ndash; это плохая демография. Если Россия и ЕС хотят выжить в глобальном контексте, нам всем нужны реформы и совместные действия.</em>&rdquo;</p><p>Jutun otsikko oli myös hyvin Venäjän kaupallisia etuja kuvaava: &rdquo;<em>Эско Ахо советует не преувеличивать роль санкций в совместной торговле</em>&rdquo;.</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Esko Aho neuvoo olemaan liioittelematta sanktioiden roolia yhteisessä kaupassa</em>&rdquo;.</p><p>Esko Aho toistaa Suomalais-Venäläisen kauppakamarin sivuilla uskollisesti sitä ajatusta, joka hänellä oli jo Suomen pääministerinä olleessaan 1990-luvulla ja joka hänellä on edelleen.</p><p>Esko Ahon mielestä EU ei siis ole käsitellyt Venäjää oikein eikä Venäjän arvon edellyttämällä tavalla. Esko Ahon mukaan kyseessä on EU:n virhe, ei Venäjän virhe.</p><p>Esko Aholla on edelleen samanlainen lähestymistapa Venäjään kuin Euroopassa oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tämä lähestymistapa on viimeistään nyt osoittautunut virheeksi. Euroopassa virhe on jo laajasti tunnustettu, muttei vielä täällä Suomessa. Suomi elää Venäjä-politiikassaan vielä vakaasti mennessä maailmassa.</p><p>Olemme nyt saaneet kantaa tuon Euroopassa harjoitetun virheellisen Venäjä-politiikan tuloksia etenkin Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa. Vuosi 2014 oli viimeinen käänne, jolloin myös Suomessa olisi pitänyt havahtua ja reivata Venäjä-politiikkaa uudelle kurssille. Venäjä on ollut epävakauden synnyttäjä Euroopassa, jota Euroopan harjoittama virheellinen Venäjä-politikka 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on edesauttanut.</p><p>Presidentti Putinin hallintokunnalle Suomen entisen pääministerin Esko Ahon sanat Suomalais-Venäläisen kauppakamarin nettipalstoilla ovat olleet varmasti mieluista luettavaa. Venäjää voi tuskin enempää tekstimuodossa lipoa kuin noilla Ahon sanoilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäläisen uutistoimisto Ria Novostin sivuilta löytyy mielenkiintoinen uutinen 17 vuoden takaa vuodelta 2001.</p><p>Uutinen koskee Venäjältä Itämeren läpi Saksaan kulkevaa maakaasuputkea, joka tunnetaan nykyisin Nord Stream -kaasuputkena. Putki valmistui Itämeren syvyyksiin jutun julkaisusta kymmen vuoden kuluttua vuonna 2011.</p><p>Mikäli Venäjän, Suomen ja Saksan toiveet toteutuvat, pian ensimmäisen putken rinnalla on myös toinen samanlainen kaasuputki, Nord Stream 2 nimeltään.</p><p>Ria Novostin uutisen otsikko vuonna 2001 oli: &rdquo;<em>Пааво Липпонен и Виктор Христенко обсудили вопросы строительства североевропейского газопровода</em>&rdquo;.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Paavo Lipponen ja Viktor Hristenko keskustelivat Pohjois-Euroopan kaasuputken rakentamisesta</em>&rdquo;.</p><p>Paavo Lipponen ja Viktor Hristenko tapasivat toisensa Lappeenrannassa lokakuun lopulla 2001 EU:n Pohjoisen ulottuvuuden (<a href="http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=90767&amp;GUID=%7B13A76653-B647-49F3-B031-03DAFBC4A474%7D"><u>PU</u></a>) liittyneen foorumin merkeissä. Paavo Lipponen oli tuolloin Suomen pääministeri ja Viktor Hristenko Venäjän varapääministeri.</p><p>&rdquo;По сообщению Христенко, рабочая группа, в составе специалистов из России, Германии и Финляндии, должна в течение 3-4 месяцев подготовить детальный план <u>реализации проекта североевропейского газопровода, который пройдет через территорию Финляндии</u>.&rdquo; (<a href="https://ria.ru/economy/20011022/2881.html"><u>РИА Новости 22.10.2001</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Khristenkon mukaan Venäjän, Saksan ja Suomen asiantuntijoista koostuva työryhmä valmistelee kolmen tai neljän kuukauden kuluessa yksityiskohtaisen suunnitelman <u>Suomen läpi kulkevan Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeen toteuttamisesta</u>.</em>&rdquo;</p><p>Olen käsitellyt tarkemmin Paavo Lipposen vuosikymmenien kestoista urakkaa Venäjän maakaasun saamiseksi Venäjältä Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>SDP ja Venäjä - ostaako Venäjä SDP:n kielteistä Nato-kantaa maakaasurahalla?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232574-sdp-ja-venaja-ostaako-venaja-sdpn-kielteista-nato-kantaa-maakaasurahalla"><u>US-blogi 3.3.2017</u></a>). En palaa tässä yhteydessä tuohon kirjoitukseen enää tarkemmin.</p><p>Tuo kirjoitus on ikävää luettavaa Suomen tuolloisen pääministerin ja nykyisen entisen pääministerin toiminnasta Venäjän kaasubulvaanina Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan. Etenkin Ruotsi ei ollut halukas lähtemään mukaan Lipposen ajamaan maakaasuputkeen läpi Skandinavian keskiseen Eurooppaan. Ruotsi näki jo tuolloin Venäjän maakaasuun liittyvät turvallisuuspoliittiset riskit.</p><p>Gazpromia edustaen Lipposen tehtävä on ollut ja on paimentaa länsimaita Nord Stream -kaasuputkihankkeissa. Tekniikka&amp;Talous -lehden haastattelussa Lipponen arvosteli kovin sanakääntein Ruotsia, joka ei antanut venäläisille lupaa Gotlannin käyttöön Nord Stream 2 -kaasuputkiasennuksessa (<a href="https://www.tekniikkatalous.f3.1.2017/"><u>Tekniikka&amp;Talous 3.1.2017</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Se [Nord Stream 2 -kaasuputki] on <u>edelleen</u> Suomelle puhtaasti <u>ympäristö- ja talousvesienkäyttölupakysymys</u>.</em> <em><u>Valtio ei ole missään tapauksessa osapuoli tuossa kaasuputkihankkeessa</u></em><em>, eikä Suomi oikeastaan mitenkään, koska kaasuputki menee ihan muualle kuin Suomeen.</em>&rdquo;</p><p>Noin lausui Suomen pääministeri Juha Sipilä MTV3:n Uutisextra-haastattelussa viime syksynä (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sipila-fortumin-uniper-kaupassa-ei-ole-ulko-ja-turvallisuuspoliittisia-ulottuvuuksia/6617974#gs.Wtm4_dk"><u>MTV3 14.10.2017</u></a>).</p><p>Onko noissa Lipposen ja Sipilän pääministerikaudelta edellä esitetyissä lainauksissa jotain ristiriitaa?</p><p>Siis onko lainauksissa &rdquo;<em>Venäjän, Saksan ja Suomen asiantuntijoista koostuva työryhmän valmistelut Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeeksi</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Nord Stream 2 -kaasuputki on <u>edelleen</u> Suomelle puhtaasti ympäristö- ja talousvesienkäyttölupakysymys</em>&rdquo; jotain ristiriitaa Suomen valtion toimina?</p><p>On todellakin.</p><p>Miksi Suomen valtiovalta toimi aktiivisesti jo vuonna 2001 kaasuputken rakentamiseksi Venäjältä Eurooppaan yhteistyössä Saksan ja Venäjän kanssa, jos se on Suomelle puhdas &rdquo;ympäristökysymys&rdquo;?</p><p>Niin vuonna 2001 kuin myös itse asiassa jo 1990-luvulla Suomessa kaavailuissa ollut kaasuputki valmistui lopulta vuonna 2011 kulkien Itämeren kautta suoraan Saksaan kiertämättä Pohjoismaita. Suomi oli saanut haluamansa.</p><p>Suomi on pelannut ja pelaa edelleen tuossa venäläisessä kaasuputkihankkeessa omasta mielestään taitavasti toiminnallisena Venäjä-bulvaanina niin, etteivät muut Itämeren maat ja länsimaat muka tätä Suomen toimintatapaa ymmärtäisi.</p><p>Kyllä ne ymmärtävät. Suomi toimii venäläisessä kaasuputkihankkeessa Venäjän etuja ajavana bulvaanina saadakseen hieman myös omija etuja siinä samalla.</p><p>Suomi on tässä venäläisessä maakaasuputkihankkeissa tehnyt niin ensimmäiseen Nord Stream- kuin toiseenkin Nord Stream -putkihankkeeseen liittyvät viranomaispäätökset etukenossa edistääkseen hankkeen läpimenoa muissa maissa.</p><p>Suomen toiminta Itämeren kaasuputkihankkeessa on ulko- ja turvallisuuspoliittisessa näkökulmasta katsottuna arveluttavaa. Toiminnallaan Suomi näyttäisi edelleen pyrkivän liittämään läntistä Eurooppaa tiukemmin riippuvaiseksi Venäjän energiasta päämääränä, että se helpottaisi Suomen asemaa Venäjän rajanaapurina. Suomi katsoo, että läntisen Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta olisi Suomen etu Venäjä-suhteissa.</p><p>Suomi pyrkii siis harjoittamaan Venäjä-politiikkaa edelleen samoin periaattein kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin Venäjää pidettiin jopa strategisena kumppanina ja oltiin luomassa esimerkiksi pohjoista ulottuvuutta Venäjän integroimiseksi läntiseen Eurooppaan. Tuo politiikka on muualla Euroopassa jo pikkuhiljaa kuollut ja kuopattu vuoden 2014 jälkeen, muttei vielä täällä Suomessa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Aho och Lipponen har sålt konsulttjänster som tidigare statsministrar. <u>De agerar inte på uppdrag av den finska regeringen.</u></em>&rdquo; (<a href="https://www.hbl.fi/artikel/rusis-kritik-av-rysslandsrelationerna-far-ingen-forstaelse/"><u>HBL 6.5.2018</u></a>)</p><p>Oheinen lainaus on Hufvudstadsbladetin sivuilta Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen lausumana. Kyse on Teija Tiilikaisen ja Alpo Rusin erilaisista näkemyksistä Ahosta ja Lipposesta Venäjään liittyen. Rusi arvosteli kovin sanoin Ahon ja Lipposen toimintaa &rdquo;konsultteina&rdquo; Venäjän valtion hyväksi Hufvudstadsbladetin haastattelussa (<a href="https://www.hbl.fi/artikel/alpo-rusi-det-gagnar-inte-finland-att-vi-stryker-ryssland-medhars/"><u>HBL 6.5.2018</u></a>).</p><p>Tiilikaisen toteama vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Aho ja Lipponen ovat myyneet konsulttipalveluja entisinä pääministereinä. <u>He eivät toimi Suomen hallituksen toimeksiannosta.</u></em>&rdquo;</p><p>Tiilikainen on väärässä. Luonnollisesi Aho ja Lipponen eivät toimi Venäjällä Suomen hallituksen suoranaisesta toimeksiannosta sopimussuhteessa Suomen valtioon, mutta ongelma muodostuu, kun Aho ja Lipponen toimivat Suomen valtiolle valtionhallinnon toimeksiannosta sellaisissa kysymyksissä, jotka liittyvät vahvasti näiden entisten pääministerien konsulttitehtäviin ja muihin toimiin Venäjällä.</p><p>Aho ja Lipponen ovat suorittaneet Suomen valtiolle konsulttitoimintaa, josta on syntynyt sopimussuhde valtiovaltaan ja myös intressiristiriita sen suhteen, ajetaanko Suomen vai Venäjän intressejä. Erityinen ongelma muodostuu silloin, kun näissä Ahon ja Lipposen Suomen valtiolle suoritetuissa &rdquo;konsulttitehtävissä&rdquo; kyse on myös Venäjän intresseistä. Kyse on enteisten pääministerien jääviydestä Suomen ja Venäjän välillä.</p><p>Näistä intressiristitriitatoimeksiannoista yksi esimerkki jäljempänä tässä blogikirjoituksessa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yle kertoi hyvin, mikä merkitys entisellä pääministerillä Esko Aholla on nykyiselle pääministerille Juha Sipilälle (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10150823"><u>Yle 15.4.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Myös toista oman puolueen entistä pääministeriä Esko Ahoa Sipilä arvostaa suuresti. Aho myös jakaa kokemuksen noususta pääministeriksi vailla ministerikokemusta. Aho ja Sipilä pohtivat <u>yhdessä etenkin tulevaisuuden linjoja ja digitalisaatiota</u>, kerrotaan.</em>&rdquo;</p><p>Entisen keskustalaisen pääministerin ja nykyisen keskustalaisen pääministerin välit ovat siis tiiviit.</p><p>Esko Aholla on konsulttiyhtiö Verbatum Oy (<a href="https://verbatum.fi/"><u>Verbatum Oy</u></a>), jota kautta Aho on tehnyt &rdquo;konsulttitoimintaa&rdquo; Venäjällä. Esko Aho on myös venäläisen Ranepan (Russian Presidential Academy of National Economy and Public Administration, <a href="https://www.ranepa.ru/eng/"><u>RANEPA</u></a>, Российская академия народного хозяйства и государственной службы при Президенте Российской Федерации, <a href="https://www.ranepa.ru/"><u>РАНХиГС</u></a>) neuvoa-antavan toimielimen jäsen.&nbsp;Tuokin on osa Ahon integroitumista Kremlin alaiseen hallintoon, mutta synkin luku Aholle on venäläinen Sberbank.</p><p>Esko Aho toimii venäläisen Sberbankin hallituksen jäsenenä. On toiminut jo vuodesta 2016. Aho oli tuolloin vuonna 2016 myös Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallituksen puheenjohtaja. Siis saman kauppakamarin, jolle hän antoi varsin Venäjä-myönteisen ja EU-kielteisen haastattelun vielä tammikuussa 2018 ja josta haastattelusta kirjoitin lainauksia tämän blogikirjoituksen ensimmäisessä luvussa.</p><p>Harva venäläinenkään kykenee paremmin kehumaan Venäjää ja mollaamaan EU:ta kuin Suomen entinen pääministeri Esko Aho.</p><p>Sberbank on Venäjän suurin pankki, jonka omistaa valtio, siis Kreml. Sberbankin omistamista hallinnoi Venäjän keskuspankki, jolle Sberbankin omistamistehtävä on sälytetty. Sberbankia voidaan verrata kaasuyhtiö Gazpromiin, molemmat yhtiöt ovat Kremlin tiukassa kontrollissa. Sberbankin hallituksessa ei istuta, jos ei ole Kremlin - toisin sanoen Putinin hallinnon - siunausta. Esko Aholla on Sberbankin hallituksen jäsenenä Putinin hallinnon siunaus.</p><p>Sberbank on ollut vuodesta 2014 lähtien Yhdysvaltain ja EU:n pakotelistalla (<a href="https://www.treasury.gov/resource-center/sanctions/OFAC,%20Executive%20Order%2013662"><u>U.S. Department of the Treasury, OFAC Executive Order 13662</u></a> ja <a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=OJ:JOL_2014_229_R_0001"><u>Council Regulation (EU) 833/2014</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Esko Aholla on Suomen valtion hallinnossa tällä hetkellä tärkeä pesti, joka liittyy läheisesti Venäjään ja joka tekee Ahosta Teija Tiilikaisen kiistämän valtion toimeksiannon saaneen. Aho on tehnyt myös muita intresseihin liittyviä &rdquo;konsulttitoimia&rdquo; Suomen valtionhallinnolle, jotka linkittyvät Venäjään ja Venäjän intresseihin.</p><p>Entisellä pääministerillä Paavo Lipposella on puolestaan konsulttiyhtiö Cosmopolis Oy (<a href="http://www.cosmopolis.fi/"><u>Cosmopolis Oy</u></a>), jota kautta Lipponen on tehnyt myös &rdquo;konsulttitoimintaa&rdquo; Venäjälle. Lipposen työllistäjä on kaasujätti Gazprom, joka on venäläinen enemmistöomistaja molemmille Nord Stream -kaasuputkille.</p><p>Noita Lipposen Gazprom-konsulttitoimia olen käsitellyt tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>SDP ja Venäjä - ostaako Venäjä SDP:n kielteistä Nato-kantaa maakaasurahalla?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232574-sdp-ja-venaja-ostaako-venaja-sdpn-kielteista-nato-kantaa-maakaasurahalla"><u>US-blogi 3.3.2017</u></a>).</p><p>Suomen valtionhallinnon ei tulisi käyttää Esko Ahoa konsulttina ollenkaan Venäjä-eturistiriidan vuoksi. Suomen valtionhallinnon ei tulisi käyttää Paavo Lipposta konsulttina ollenkaan Venäjä-eturistiriidan vuoksi.</p><p>Kysymys kuuluu, edustavatko Aho ja Lipponen Suomessa ja Venäjällä &rdquo;konsulttitoimissaan&rdquo; Venäjää vai Suomea vai molempia ja peräti Suomen sekä Venäjän yhteisymmärryksessä?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Koillisväylän tietoliikennemerikaapelihanke</strong></p><p>Tuoreimmassa Ahon, Lipposen, Venäjän ja Suomen yhdistävässä hankkeessa kyse on Venäjän Koillisväylän tietoliikennemerikaapelihankkeesta, jossa kaapeli kulkisi Euroopasta Suomen läpi Venäjän Koillisväylää pitkin Aasiaan.</p><p>Yhdysvallat ja läntisen Euroopan valtiot eivät perusta tuosta kaapelista turvallisuuslähtökohdista, mutta Suomi näyttää kovasti perustavan ja vievän hanketta eteenpäin jääräpäisesti. &nbsp;Kuten kaasuputkihankkeeseen Venäjältä Saksaan, tähänkin hankkeeseen liittyy Saksa, josta on jo vedetty tietoliikennemerikaapeli Helsinkiin.</p><p>Länsimaat ovat panostaneet Brittein saarilta Atlantin ja Kanadan pohjoisosien yli kulkevaan merikaapeliin. Kaapelin nimi on Artic Fibre (<a href="https://www.submarinenetworks.com/en/systems/asia-europe-africa/arctic-fiber/arctic-fibre-acquired-by-quintillion-networks"><u>Arctic Fibre</u></a>).</p><p>Sipilän hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunta teki 6.6.2017 päätöksen, jonka mukaisesti konserniyhtiö Cinia Group Oy siirrettiin elokuussa 2017 Governia Oy:n omistuksesta valtion suoraan omistukseen. Cinia Group Oy:n valtio-omistajaohjaus siirtyi 1.9.2017 alkaen liikenne- ja viestintäministeriölle (LVM). Valtio omistaa Cinia Oy:stä lähes neljä viidesosaa. Yleistietoa yhtiöryppäästä voi käydä lukemassa <a href="https://www.cinia.fi/yritys/omistus.html"><u>täältä</u></a>.</p><p>Cinia Group Oy:n omistajat - siis valtio määräävässä asemassa olevana - päättivät 10.10.2017 yhtiön hallituksen jäsenmäärästä ja kokoonpanosta. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Esko Aho, Heidi Koskinen ja Janne Yli-Äyhö sekä uudelleen hallitukseen valittiin Karri Alameri ja Hanna Maria Sievinen. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Esko Aho.</p><p>Mitä ovat Cinia Group Oy ja Cinia Oy?</p><p>Cinia Oy läksi toteuttamaan Suomen valtiolle Arctic Connect -hanketta, jossa selvitetään mahdollisuudet rakentaa Koillisväylän kautta Euroopan ja Aasian välille tietoliikennemerikaapeli. Tuo selvitystyö läksi liikkeelle liikenne- ja viestintäministeriön aloitteesta.</p><p>Tuosta alkaa Esko Ahon kohdalla intressiristiriita, koska Koillisväylän tietoliikennemerikaapeli on tosiasiallisesti venäläinen hanke, jossa merikaapeli kulkisi Venäjän aluevesillä. Kaapelista olisi useita haarautumia Venäjälle, joiden avulla Venäjä voisi harjoittaa läntisen tietoliikenteen tiedustelua. Venäjän tiedustelulle kaapeli olisi todellinen onnen potku, mikäli Euroopan tietoliikenne Aasiaan siirtyisi Artic Fibre -kaapelin sijaan kulkemaan Koillisväylän venäläistä kaapelia pitkin, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Rotacs (<a href="http://www.polarnetproject.net/"><u>РОТАКС</u></a>). Kaapeli olisi myös yksi osanen Venäjän kiihtyvää toimintaa Arktisella alueella.</p><p>Tuoreimmat uutiset Venäjältä tänä keväänä kertovat, että Venäjä aloittaisi oman merikaapelin laskun Koillisväylälle jo ensi vuonna. Severomorskista alkava kahdessa osassa rakennettava 12&nbsp;700 kilometriä pitkä kaapeli tulee sotilaalliseen käyttöön. Venäjällä on rakenteilla kaksi merialusta, jotka pystyvät laskemaan kaapelin jopa kolmen kilometrin syvyyteen jääolosuhteissa. Kaapeli tulee palvelemaan myös Venäjän arktiselle alueen uusia sotilastukikohtia (<a href="https://iz.ru/733829/aleksei-ramm-evgenii-dmitriev-bogdan-stepovoi/arktiku-oputaiut-kabeliami"><u>Известия 23.4.2018</u></a> ja <a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/04/russia-slated-lay-military-trans-arctic-fibre-cable"><u>The Barents Observer 24.4.2018</u></a>).&nbsp;&nbsp;</p><p>Olen käsittelyt tarkemmin Koillisväylän kaapelihanketta blogikirjoituksissa otsikoilla &rdquo;<em>Veikkasiko Suomi väärää hevosta idän ja lännen merikaapelihankkeissa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205657-veikkasiko-suomi-vaaraa-hevosta-idan-ja-lannen-merikaapelihankkeissa"><u>US-blogi 30.10.2015</u></a>) ja &rdquo;<em>Koillisväylän kaapelihankeselvitys tulee olemaan Suomelle täysi fiasko</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216187-koillisvaylan-kaapelihankeselvitys-tulee-olemaan-suomelle-taysi-fiasko"><u>US-blogi 28.4.2017</u></a>).</p><p>Esko Aho laati liikenne- ja viestintäministeriölle viime vuonna &rdquo;<em>Liikenne- ja viestintäarkkitehtuuri 2030 ja 2050</em>&rdquo; -raportin (<a href="https://verbatum.fi/verbatum/wp-content/uploads/2017/03/RAPORTTI-Liikenne-ja-viestinta-arkkitehtuuri-2030-ja-2050.pdf"><u>Raportit ja selvitykset 7/2017</u></a>).</p><p>Raportissa viitataan myös Koillisväylän tietoliikennemerikaapeliin:</p><p>&rdquo;<em>Suomesta on tullut keskeinen linkki ja solmukohta globaalissa tietoliikenneverkossa Euroopan ja Aasian välillä. Suomella on suhteellinen kilpailuetu maantieteellisestä sijainnista, korkeasta ICT-alan osaamisesta ja turvallisesta toimintaympäristöstä johtuen ja tästä syystä erinomaiset edellytykset toimia tietoliikenteen solmukohtana.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>CASE: Koillisväylän kaapeli, Itämeren merikaapeli on osa laajempaa kokonaisuutta, jota on täydennetty Euroopasta Aasiaan kulkevalla Koillisväylän kaapelilla</em>.&rdquo;</p><p>Esko Ahon viime aikoina laatimat muut selvitykset eri julkisyhteisötahoille löytyvät <a href="https://verbatum.fi/raportit-ja-selvitykset/"><u>täältä</u></a>.</p><p>Esko Aho oli raporttia laatiessaan kuullut myös Paavo Lipposta, joka on Koillisväylän kaapelin selvitysmies. Esko Aho on kuullut myös Reijo Sventoa, joka on niin ikään Koillisväylän kaapelin selvitysmies niin ikään.</p><p>Tuosta voimmekin hypätä aasinsiltana Paavo Lipposeen ja hänen rooliinsa venäläisessä Koillisväylän kaapelihankkeessa Suomen valtiovallan kautta.</p><p>Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti huhtikuussa 2016, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on asettanut entisen pääministerin Paavo Lipposen ja FiComin entisen toimitusjohtajan Reijo Sventon selvittämään kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä Koillisväylän kaapelihankkeen käynnistämiseksi (<a href="https://www.lvm.fi/-/paavo-lipponen-ja-reijo-svento-selvittamaan-koillisvaylan-kaapelihankkeen-edellytyksia"><u>LVM 27.4.2016</u></a>).</p><p>Entisen pääministerin Paavo Lipposen me tunnemme ilman esittelyjä kaikki, sen sijaan Reijo Svento ja hänen vanha työnantajansa Ficom ry on meille vieraampi.</p><p>Reijo Svento on valmistunut vuonna 1980 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Svento jäi eläkkeelle FiComin toimitusjohtajan tehtävistä kaksi ja puoli vuotta sitten.</p><p>Reijo Svento aloitti työuransa työmarkkinajuristina ja siirtyi sen jälkeen SDP:n lainsäädäntösihteeriksi. Myöhemmin hän päätyi paikallisten puhelinyhdistysten - Finnet-liiton - toimitusjohtajaksi ja sen jälkeen FiComiin. Reijo Sventon vaimo Rita työskentelee eduskunnassa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän johdon assistenttina.</p><p>Reijo Svento on sosiaalidemokraatti kuten monet muutkin, joita Paavo Lipponen on sitonut ehkäpä heidän tietämättään hankkeisiin, jotka liittyvät Lipposen &rdquo;konsulttitoimiin&rdquo; Suomessa Venäjän etuihin. Lipposen kaasuputkiin liittyviä sosialidemokraatteja olen käsitellyt jo aikaisemmin (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232574-sdp-ja-venaja-ostaako-venaja-sdpn-kielteista-nato-kantaa-maakaasurahalla"><u>US-blogi 3.3.2017</u></a>).</p><p>Lipposen ja Sventon selvitys liikenne- ja viestintäministeriölle valmistui marraskuussa 2016 otsikolla &rdquo;<em>Selvitys Koillisväylän tietoliikennekaapelihankkeesta</em>&rdquo; (<a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79128/Raportit%20ja%20selvitykset%202-2016.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>Raportit ja selvitykset 2/2016</u></a>). Raportti antaa positiivisen siunauksen merikaapelin vedolle Venäjän Koillisväylää pitkin Aasiaan, olihan selvityksen päätekijä kaasujätti Gazpromilta konsulttipalkkioita nostava Suomen entinen pääministeri, joka on myös Nord Stream -kaasuputkien yksi arkkitehti yhdessä Saksan entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin kanssa. Venäjän eduilla oli turvaaja Suomessa.</p><p>Venäjä sai näin ikuista Rotacs-kaapelihankettaan piirun verran eteenpäin Suomessa Paavo Lipposen aktiivisin ponnistuksin. Hanke tuossa laajuudessa ei kuitenkaan etene ilman länsimaiden hyväksyntää, jonka työmyyränä Venäjälle toimii hyväuskoinen Suomi.</p><p>Anne Bernerin johdolla liikenne- ja viestintäministeriö julkisti 9.3.2018 selvityksen suunnitteilla olevan Jäämeren radan linjauksesta (<a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lr_2018_jaameren_rataselvitys_web.pdf"><u>Liikennevirasto, Jäämeren rataselvitys</u></a>). Julkistamistilaisuudessa oli myös Paavo Lipponen, jonka nimi ei tosin löydy selvityksen tekijäluettelosta. Samassa julkistamistilaisuudessa oli myös Esko Aho, tietty. Venäjän edusmiehet ja Suomen entiset pääministerit olivat täydessä edustuksessa.</p><p>Lappilaisen kansaedustaja Johanna Ojala-Niemelän (sd.) ajatukset Demokraatti-lehdessä kuvaavat hyvin Paavo Lipposen roolia Jäämeren ratahankkeessa (<a href="https://demokraatti.fi/vuosikymmenia-kaavailtu-jaameren-rata-liikahtamassa-vihdoin-eteenpain-johanna-ojala-niemela-avaa-uuden-ikkunan-koko-euroopan-unionille/"><u>Demokraatti 9.3.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Lisäksi Ojala-Niemelä näkee Paavo Lipposen roolin merkittävänä. Lipponen on puhunut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti arktisen alueen hyödyntämisen puolesta ja vienyt myös Jäämeren rataa vahvasti eteenpäin.</em>&rdquo;</p><p>Jäämerenrata esitetyllä linjauksella olisi suuri riski Suomen turvallisuudelle. Riski on niin suuri, että esimerkiksi yksikään ammattisotilas pääesikunnassa ei voisi valittua linjausta hyväksyä. Venäjä kiittäisi konsulttejaan Lipposta ja Ahoa syvään kumartaen, jos Suomi rakentaisi Venäjän rajalta Murmanskista läpi Suomen Lapin junaradan, jolla Venäjä kykenisi miehittämään koko Lapin muutamassa päivässä. Olen käsitellyt tuota asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset täysin</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin"><u>US-blogi 11.3.2018</u></a>).</p><p>Nimitän noita Venäjän etuja Suomessa ajavia kahta &rdquo;konsulttia&rdquo; pikku-Putineiksi. Gerhard Schröder on vielä Venäjän etuja ajavana omaa luokkaansa, ja ansaitsisi jo arvonimen suur-Putin Venäjän eduksi tehdystä työstä. Toivottavasti Aho ja Lipponen eivät koskaan yllä sentään Schröderin tasolle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mikä oikein mättää Ahon ja Lipposen toiminnassa, joiden toimintaa &rdquo;konsultteina&rdquo; Venäjällä entinen Suomen pääministeriys ei näytä yhtään hidastaneen, päinvastoin.</p><p>Ensinnäkin, Suomen valtion ei pitäisi palkata tekemään selvityksiä sellaisia henkilöitä, jotka toimivat samalla myös toiselle valtiolle, tässä tapauksessa siis Venäjälle.</p><p>Vielä vähemmän pitäisi palkata tekemään selvityksiä asioista, joissa kysymys on intresseistä sille vieraalle valtiolle, jonka palveluksessa konsultit ovat. Toimiessaan Sberbankille ja Gazpromille Aho ja Lipponen edistävät intressejä Venäjän valtiolle, koska sekä Sberbank että Gazprom ovat Venäjän valtion ja Kremlin hallinnassa. Sberbank ja Gazprom ovat yhtä kuin Venäjän valtio ja Kreml.</p><p>Kaasuputket Venäjältä Saksaan Itämeren kautta ovat venäläinen hanke. Hieman lievemmin sanottuna venäläissaksalainen hanke, jossa Suomi on ollut aktiivinen toimia kuvittelemiaan etuja saadakseen.</p><p>Myös Koillisväylän tietoliikennemerikaapelihanke venäläinen hanke. Hanke on venäläiseltä vanhalta nimeltään Rotacs, joka on ollut Venäjän päämäärä jo pitkään 1990-luvun lopulta. Hanke ei kuitenkaan olisi ollut erityisen aktiivinen, ellei Suomi olisi sitä osaltaan voimakkaasti aktivoinut.&nbsp;&nbsp;</p><p>Yksin ilman jonkin länsimaan apua Venäjä ei kykene Rotacs-kaapelihanketta viemään eteenpäin suunnitellussa laajuudessa. Pelkästään venäläisvoimin hanke ei kantaisi, vaan se tarvitsee länsimaista voimaa viemiseksi eteenpäin. Nyt Suomi on lähtenyt mukaan myös tähän venäläishankkeeseen, johon Venäjä on valjastanut hyvin taitavasti hyväuskoiset Ahon ja Lipposen ehkäpä heidän itsensä kaikkia käänteitä tietämättään. Länsimaat tuskin kuitenkin ovat halukkaita siirtämään tietovirtojaan Venäjän Koillisväylälle, kun tietovirtaa voi kuljettaa turvallisemmin yli Atlantin.</p><p>Olen itse toiminut laajasti ja pitkään venäläisten kanssa ja tiedän hyvin, miten hyvin he kykenevät saamaan ihmisen hallintaansa, jos vaikutusyritysten kohteena olevan ihmisen päässä ei ole tarpeeksi harkintakykyä ja ennen kaikkea, jos ihmisen kyky muodostaa pohjimmaisten etujen ja päämäärien kokonaiskuvaa hämärtyy.</p><p>En luota Ahon ja Lipposen kyvykkyyteen toimia venäläisten kanssa. Rahalla ostetut konsulttitehtävät ja asemat venäläissysteemissä ovat tehneet tehtävänsä, se on nähtävissä Ahon ja Lipposen toiminnassa kaikesta.</p><p>Heidän kokonaiskuva on hämärtynyt ja he elävät vanhoina ihmisinä vanhaa maailmaa 2000-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, jolloin he olivat viedä voimissaan Suomen pääministereinä. He ovat rahalla ostettavissa olevia Venäjä-noviiseja, jos sanon ihan suoraan omien Venäjä-kokemuksieni pohjalta.</p><p>Suomen valtion ei pitäisi tilata enää yhtään konsulttitehtävää eikä selvitystä noilta entisiltä pääministereiltä, pitäköön Venäjä heistä tästä eteenpäin huolen.</p><p>Nimitän siis Suomen entisiä pääministereitä Esko Ahoa ja Paavo Lipposta pikku-Putiniksi Venäjän valtion hyväsi tehdyn työn perusteella.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mielestäni EU ei ole täysin ymmärtänyt, että Venäjä ei ole sen heikompi kumppani. Tämä on väärinkäsitys ja perustavanlaatuinen virhe. Meillä on monia yhteisiä etuja, tarvitsemme yhteistä kasvua monista syistä. Mutta tärkeintä on heikko väestörakenne. Jos Venäjä ja EU haluavat selviytyä maailmanlaajuisesti, tarvitsemme kaikki uudistuksia ja yhteisiä toimia.

Nuo sanat lausui suomen kielelle vapaasti käännettynä Suomen entinen pääministeri Esko Aho SVKKФРТП:n sivuilla tammikuussa (SVKKФРТП 26.1.2018). SVKKФРТП on Suomalais-Venäläinen kauppakamari (Финско-Российская торговая палата), jonka nimi sen nettisivuilla on latinalaisten ja kyrillisten kirjainten ihmeellinen sekamelska.

Alkuperäinen teksti venäjän kielellä oli:

Я думаю, что в ЕС есть полное непонимание того, что Россия не является более слабым партнером. Это недоразумение и фундаментальная ошибка. У нас много взаимных интересов, нам нужен совместный рост по многим причинам. Но основная – это плохая демография. Если Россия и ЕС хотят выжить в глобальном контексте, нам всем нужны реформы и совместные действия.

Jutun otsikko oli myös hyvin Venäjän kaupallisia etuja kuvaava: ”Эско Ахо советует не преувеличивать роль санкций в совместной торговле”.

Vapaasti suomennettuna: ”Esko Aho neuvoo olemaan liioittelematta sanktioiden roolia yhteisessä kaupassa”.

Esko Aho toistaa Suomalais-Venäläisen kauppakamarin sivuilla uskollisesti sitä ajatusta, joka hänellä oli jo Suomen pääministerinä olleessaan 1990-luvulla ja joka hänellä on edelleen.

Esko Ahon mielestä EU ei siis ole käsitellyt Venäjää oikein eikä Venäjän arvon edellyttämällä tavalla. Esko Ahon mukaan kyseessä on EU:n virhe, ei Venäjän virhe.

Esko Aholla on edelleen samanlainen lähestymistapa Venäjään kuin Euroopassa oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tämä lähestymistapa on viimeistään nyt osoittautunut virheeksi. Euroopassa virhe on jo laajasti tunnustettu, muttei vielä täällä Suomessa. Suomi elää Venäjä-politiikassaan vielä vakaasti mennessä maailmassa.

Olemme nyt saaneet kantaa tuon Euroopassa harjoitetun virheellisen Venäjä-politiikan tuloksia etenkin Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa. Vuosi 2014 oli viimeinen käänne, jolloin myös Suomessa olisi pitänyt havahtua ja reivata Venäjä-politiikkaa uudelle kurssille. Venäjä on ollut epävakauden synnyttäjä Euroopassa, jota Euroopan harjoittama virheellinen Venäjä-politikka 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on edesauttanut.

Presidentti Putinin hallintokunnalle Suomen entisen pääministerin Esko Ahon sanat Suomalais-Venäläisen kauppakamarin nettipalstoilla ovat olleet varmasti mieluista luettavaa. Venäjää voi tuskin enempää tekstimuodossa lipoa kuin noilla Ahon sanoilla.

                                                                                   ****

Venäläisen uutistoimisto Ria Novostin sivuilta löytyy mielenkiintoinen uutinen 17 vuoden takaa vuodelta 2001.

Uutinen koskee Venäjältä Itämeren läpi Saksaan kulkevaa maakaasuputkea, joka tunnetaan nykyisin Nord Stream -kaasuputkena. Putki valmistui Itämeren syvyyksiin jutun julkaisusta kymmen vuoden kuluttua vuonna 2011.

Mikäli Venäjän, Suomen ja Saksan toiveet toteutuvat, pian ensimmäisen putken rinnalla on myös toinen samanlainen kaasuputki, Nord Stream 2 nimeltään.

Ria Novostin uutisen otsikko vuonna 2001 oli: ”Пааво Липпонен и Виктор Христенко обсудили вопросы строительства североевропейского газопровода”.

Vapaasti suomennettuna:

Paavo Lipponen ja Viktor Hristenko keskustelivat Pohjois-Euroopan kaasuputken rakentamisesta”.

Paavo Lipponen ja Viktor Hristenko tapasivat toisensa Lappeenrannassa lokakuun lopulla 2001 EU:n Pohjoisen ulottuvuuden (PU) liittyneen foorumin merkeissä. Paavo Lipponen oli tuolloin Suomen pääministeri ja Viktor Hristenko Venäjän varapääministeri.

”По сообщению Христенко, рабочая группа, в составе специалистов из России, Германии и Финляндии, должна в течение 3-4 месяцев подготовить детальный план реализации проекта североевропейского газопровода, который пройдет через территорию Финляндии.” (РИА Новости 22.10.2001).

Vapaasti suomennettuna:

Khristenkon mukaan Venäjän, Saksan ja Suomen asiantuntijoista koostuva työryhmä valmistelee kolmen tai neljän kuukauden kuluessa yksityiskohtaisen suunnitelman Suomen läpi kulkevan Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeen toteuttamisesta.

Olen käsitellyt tarkemmin Paavo Lipposen vuosikymmenien kestoista urakkaa Venäjän maakaasun saamiseksi Venäjältä Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”SDP ja Venäjä - ostaako Venäjä SDP:n kielteistä Nato-kantaa maakaasurahalla?” (US-blogi 3.3.2017). En palaa tässä yhteydessä tuohon kirjoitukseen enää tarkemmin.

Tuo kirjoitus on ikävää luettavaa Suomen tuolloisen pääministerin ja nykyisen entisen pääministerin toiminnasta Venäjän kaasubulvaanina Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan. Etenkin Ruotsi ei ollut halukas lähtemään mukaan Lipposen ajamaan maakaasuputkeen läpi Skandinavian keskiseen Eurooppaan. Ruotsi näki jo tuolloin Venäjän maakaasuun liittyvät turvallisuuspoliittiset riskit.

Gazpromia edustaen Lipposen tehtävä on ollut ja on paimentaa länsimaita Nord Stream -kaasuputkihankkeissa. Tekniikka&Talous -lehden haastattelussa Lipponen arvosteli kovin sanakääntein Ruotsia, joka ei antanut venäläisille lupaa Gotlannin käyttöön Nord Stream 2 -kaasuputkiasennuksessa (Tekniikka&Talous 3.1.2017).

                                                                                   ****

Se [Nord Stream 2 -kaasuputki] on edelleen Suomelle puhtaasti ympäristö- ja talousvesienkäyttölupakysymys. Valtio ei ole missään tapauksessa osapuoli tuossa kaasuputkihankkeessa, eikä Suomi oikeastaan mitenkään, koska kaasuputki menee ihan muualle kuin Suomeen.

Noin lausui Suomen pääministeri Juha Sipilä MTV3:n Uutisextra-haastattelussa viime syksynä (MTV3 14.10.2017).

Onko noissa Lipposen ja Sipilän pääministerikaudelta edellä esitetyissä lainauksissa jotain ristiriitaa?

Siis onko lainauksissa ”Venäjän, Saksan ja Suomen asiantuntijoista koostuva työryhmän valmistelut Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeeksi” ja ”Nord Stream 2 -kaasuputki on edelleen Suomelle puhtaasti ympäristö- ja talousvesienkäyttölupakysymys” jotain ristiriitaa Suomen valtion toimina?

On todellakin.

Miksi Suomen valtiovalta toimi aktiivisesti jo vuonna 2001 kaasuputken rakentamiseksi Venäjältä Eurooppaan yhteistyössä Saksan ja Venäjän kanssa, jos se on Suomelle puhdas ”ympäristökysymys”?

Niin vuonna 2001 kuin myös itse asiassa jo 1990-luvulla Suomessa kaavailuissa ollut kaasuputki valmistui lopulta vuonna 2011 kulkien Itämeren kautta suoraan Saksaan kiertämättä Pohjoismaita. Suomi oli saanut haluamansa.

Suomi on pelannut ja pelaa edelleen tuossa venäläisessä kaasuputkihankkeessa omasta mielestään taitavasti toiminnallisena Venäjä-bulvaanina niin, etteivät muut Itämeren maat ja länsimaat muka tätä Suomen toimintatapaa ymmärtäisi.

Kyllä ne ymmärtävät. Suomi toimii venäläisessä kaasuputkihankkeessa Venäjän etuja ajavana bulvaanina saadakseen hieman myös omija etuja siinä samalla.

Suomi on tässä venäläisessä maakaasuputkihankkeissa tehnyt niin ensimmäiseen Nord Stream- kuin toiseenkin Nord Stream -putkihankkeeseen liittyvät viranomaispäätökset etukenossa edistääkseen hankkeen läpimenoa muissa maissa.

Suomen toiminta Itämeren kaasuputkihankkeessa on ulko- ja turvallisuuspoliittisessa näkökulmasta katsottuna arveluttavaa. Toiminnallaan Suomi näyttäisi edelleen pyrkivän liittämään läntistä Eurooppaa tiukemmin riippuvaiseksi Venäjän energiasta päämääränä, että se helpottaisi Suomen asemaa Venäjän rajanaapurina. Suomi katsoo, että läntisen Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta olisi Suomen etu Venäjä-suhteissa.

Suomi pyrkii siis harjoittamaan Venäjä-politiikkaa edelleen samoin periaattein kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin Venäjää pidettiin jopa strategisena kumppanina ja oltiin luomassa esimerkiksi pohjoista ulottuvuutta Venäjän integroimiseksi läntiseen Eurooppaan. Tuo politiikka on muualla Euroopassa jo pikkuhiljaa kuollut ja kuopattu vuoden 2014 jälkeen, muttei vielä täällä Suomessa.

                                                                                   ****

Aho och Lipponen har sålt konsulttjänster som tidigare statsministrar. De agerar inte på uppdrag av den finska regeringen.” (HBL 6.5.2018)

Oheinen lainaus on Hufvudstadsbladetin sivuilta Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen lausumana. Kyse on Teija Tiilikaisen ja Alpo Rusin erilaisista näkemyksistä Ahosta ja Lipposesta Venäjään liittyen. Rusi arvosteli kovin sanoin Ahon ja Lipposen toimintaa ”konsultteina” Venäjän valtion hyväksi Hufvudstadsbladetin haastattelussa (HBL 6.5.2018).

Tiilikaisen toteama vapaasti suomennettuna:

Aho ja Lipponen ovat myyneet konsulttipalveluja entisinä pääministereinä. He eivät toimi Suomen hallituksen toimeksiannosta.

Tiilikainen on väärässä. Luonnollisesi Aho ja Lipponen eivät toimi Venäjällä Suomen hallituksen suoranaisesta toimeksiannosta sopimussuhteessa Suomen valtioon, mutta ongelma muodostuu, kun Aho ja Lipponen toimivat Suomen valtiolle valtionhallinnon toimeksiannosta sellaisissa kysymyksissä, jotka liittyvät vahvasti näiden entisten pääministerien konsulttitehtäviin ja muihin toimiin Venäjällä.

Aho ja Lipponen ovat suorittaneet Suomen valtiolle konsulttitoimintaa, josta on syntynyt sopimussuhde valtiovaltaan ja myös intressiristiriita sen suhteen, ajetaanko Suomen vai Venäjän intressejä. Erityinen ongelma muodostuu silloin, kun näissä Ahon ja Lipposen Suomen valtiolle suoritetuissa ”konsulttitehtävissä” kyse on myös Venäjän intresseistä. Kyse on enteisten pääministerien jääviydestä Suomen ja Venäjän välillä.

Näistä intressiristitriitatoimeksiannoista yksi esimerkki jäljempänä tässä blogikirjoituksessa.

                                                                                   ****

Yle kertoi hyvin, mikä merkitys entisellä pääministerillä Esko Aholla on nykyiselle pääministerille Juha Sipilälle (Yle 15.4.2018):

Myös toista oman puolueen entistä pääministeriä Esko Ahoa Sipilä arvostaa suuresti. Aho myös jakaa kokemuksen noususta pääministeriksi vailla ministerikokemusta. Aho ja Sipilä pohtivat yhdessä etenkin tulevaisuuden linjoja ja digitalisaatiota, kerrotaan.

Entisen keskustalaisen pääministerin ja nykyisen keskustalaisen pääministerin välit ovat siis tiiviit.

Esko Aholla on konsulttiyhtiö Verbatum Oy (Verbatum Oy), jota kautta Aho on tehnyt ”konsulttitoimintaa” Venäjällä. Esko Aho on myös venäläisen Ranepan (Russian Presidential Academy of National Economy and Public Administration, RANEPA, Российская академия народного хозяйства и государственной службы при Президенте Российской Федерации, РАНХиГС) neuvoa-antavan toimielimen jäsen. Tuokin on osa Ahon integroitumista Kremlin alaiseen hallintoon, mutta synkin luku Aholle on venäläinen Sberbank.

Esko Aho toimii venäläisen Sberbankin hallituksen jäsenenä. On toiminut jo vuodesta 2016. Aho oli tuolloin vuonna 2016 myös Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallituksen puheenjohtaja. Siis saman kauppakamarin, jolle hän antoi varsin Venäjä-myönteisen ja EU-kielteisen haastattelun vielä tammikuussa 2018 ja josta haastattelusta kirjoitin lainauksia tämän blogikirjoituksen ensimmäisessä luvussa.

Harva venäläinenkään kykenee paremmin kehumaan Venäjää ja mollaamaan EU:ta kuin Suomen entinen pääministeri Esko Aho.

Sberbank on Venäjän suurin pankki, jonka omistaa valtio, siis Kreml. Sberbankin omistamista hallinnoi Venäjän keskuspankki, jolle Sberbankin omistamistehtävä on sälytetty. Sberbankia voidaan verrata kaasuyhtiö Gazpromiin, molemmat yhtiöt ovat Kremlin tiukassa kontrollissa. Sberbankin hallituksessa ei istuta, jos ei ole Kremlin - toisin sanoen Putinin hallinnon - siunausta. Esko Aholla on Sberbankin hallituksen jäsenenä Putinin hallinnon siunaus.

Sberbank on ollut vuodesta 2014 lähtien Yhdysvaltain ja EU:n pakotelistalla (U.S. Department of the Treasury, OFAC Executive Order 13662 ja Council Regulation (EU) 833/2014).

                                                                                   ****

Esko Aholla on Suomen valtion hallinnossa tällä hetkellä tärkeä pesti, joka liittyy läheisesti Venäjään ja joka tekee Ahosta Teija Tiilikaisen kiistämän valtion toimeksiannon saaneen. Aho on tehnyt myös muita intresseihin liittyviä ”konsulttitoimia” Suomen valtionhallinnolle, jotka linkittyvät Venäjään ja Venäjän intresseihin.

Entisellä pääministerillä Paavo Lipposella on puolestaan konsulttiyhtiö Cosmopolis Oy (Cosmopolis Oy), jota kautta Lipponen on tehnyt myös ”konsulttitoimintaa” Venäjälle. Lipposen työllistäjä on kaasujätti Gazprom, joka on venäläinen enemmistöomistaja molemmille Nord Stream -kaasuputkille.

Noita Lipposen Gazprom-konsulttitoimia olen käsitellyt tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”SDP ja Venäjä - ostaako Venäjä SDP:n kielteistä Nato-kantaa maakaasurahalla?” (US-blogi 3.3.2017).

Suomen valtionhallinnon ei tulisi käyttää Esko Ahoa konsulttina ollenkaan Venäjä-eturistiriidan vuoksi. Suomen valtionhallinnon ei tulisi käyttää Paavo Lipposta konsulttina ollenkaan Venäjä-eturistiriidan vuoksi.

Kysymys kuuluu, edustavatko Aho ja Lipponen Suomessa ja Venäjällä ”konsulttitoimissaan” Venäjää vai Suomea vai molempia ja peräti Suomen sekä Venäjän yhteisymmärryksessä?

                                                                                   ****

Koillisväylän tietoliikennemerikaapelihanke

Tuoreimmassa Ahon, Lipposen, Venäjän ja Suomen yhdistävässä hankkeessa kyse on Venäjän Koillisväylän tietoliikennemerikaapelihankkeesta, jossa kaapeli kulkisi Euroopasta Suomen läpi Venäjän Koillisväylää pitkin Aasiaan.

Yhdysvallat ja läntisen Euroopan valtiot eivät perusta tuosta kaapelista turvallisuuslähtökohdista, mutta Suomi näyttää kovasti perustavan ja vievän hanketta eteenpäin jääräpäisesti.  Kuten kaasuputkihankkeeseen Venäjältä Saksaan, tähänkin hankkeeseen liittyy Saksa, josta on jo vedetty tietoliikennemerikaapeli Helsinkiin.

Länsimaat ovat panostaneet Brittein saarilta Atlantin ja Kanadan pohjoisosien yli kulkevaan merikaapeliin. Kaapelin nimi on Artic Fibre (Arctic Fibre).

Sipilän hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunta teki 6.6.2017 päätöksen, jonka mukaisesti konserniyhtiö Cinia Group Oy siirrettiin elokuussa 2017 Governia Oy:n omistuksesta valtion suoraan omistukseen. Cinia Group Oy:n valtio-omistajaohjaus siirtyi 1.9.2017 alkaen liikenne- ja viestintäministeriölle (LVM). Valtio omistaa Cinia Oy:stä lähes neljä viidesosaa. Yleistietoa yhtiöryppäästä voi käydä lukemassa täältä.

Cinia Group Oy:n omistajat - siis valtio määräävässä asemassa olevana - päättivät 10.10.2017 yhtiön hallituksen jäsenmäärästä ja kokoonpanosta. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Esko Aho, Heidi Koskinen ja Janne Yli-Äyhö sekä uudelleen hallitukseen valittiin Karri Alameri ja Hanna Maria Sievinen. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Esko Aho.

Mitä ovat Cinia Group Oy ja Cinia Oy?

Cinia Oy läksi toteuttamaan Suomen valtiolle Arctic Connect -hanketta, jossa selvitetään mahdollisuudet rakentaa Koillisväylän kautta Euroopan ja Aasian välille tietoliikennemerikaapeli. Tuo selvitystyö läksi liikkeelle liikenne- ja viestintäministeriön aloitteesta.

Tuosta alkaa Esko Ahon kohdalla intressiristiriita, koska Koillisväylän tietoliikennemerikaapeli on tosiasiallisesti venäläinen hanke, jossa merikaapeli kulkisi Venäjän aluevesillä. Kaapelista olisi useita haarautumia Venäjälle, joiden avulla Venäjä voisi harjoittaa läntisen tietoliikenteen tiedustelua. Venäjän tiedustelulle kaapeli olisi todellinen onnen potku, mikäli Euroopan tietoliikenne Aasiaan siirtyisi Artic Fibre -kaapelin sijaan kulkemaan Koillisväylän venäläistä kaapelia pitkin, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Rotacs (РОТАКС). Kaapeli olisi myös yksi osanen Venäjän kiihtyvää toimintaa Arktisella alueella.

Tuoreimmat uutiset Venäjältä tänä keväänä kertovat, että Venäjä aloittaisi oman merikaapelin laskun Koillisväylälle jo ensi vuonna. Severomorskista alkava kahdessa osassa rakennettava 12 700 kilometriä pitkä kaapeli tulee sotilaalliseen käyttöön. Venäjällä on rakenteilla kaksi merialusta, jotka pystyvät laskemaan kaapelin jopa kolmen kilometrin syvyyteen jääolosuhteissa. Kaapeli tulee palvelemaan myös Venäjän arktiselle alueen uusia sotilastukikohtia (Известия 23.4.2018 ja The Barents Observer 24.4.2018).  

Olen käsittelyt tarkemmin Koillisväylän kaapelihanketta blogikirjoituksissa otsikoilla ”Veikkasiko Suomi väärää hevosta idän ja lännen merikaapelihankkeissa?” (US-blogi 30.10.2015) ja ”Koillisväylän kaapelihankeselvitys tulee olemaan Suomelle täysi fiasko” (US-blogi 28.4.2017).

Esko Aho laati liikenne- ja viestintäministeriölle viime vuonna ”Liikenne- ja viestintäarkkitehtuuri 2030 ja 2050” -raportin (Raportit ja selvitykset 7/2017).

Raportissa viitataan myös Koillisväylän tietoliikennemerikaapeliin:

Suomesta on tullut keskeinen linkki ja solmukohta globaalissa tietoliikenneverkossa Euroopan ja Aasian välillä. Suomella on suhteellinen kilpailuetu maantieteellisestä sijainnista, korkeasta ICT-alan osaamisesta ja turvallisesta toimintaympäristöstä johtuen ja tästä syystä erinomaiset edellytykset toimia tietoliikenteen solmukohtana.” ja ”CASE: Koillisväylän kaapeli, Itämeren merikaapeli on osa laajempaa kokonaisuutta, jota on täydennetty Euroopasta Aasiaan kulkevalla Koillisväylän kaapelilla.”

Esko Ahon viime aikoina laatimat muut selvitykset eri julkisyhteisötahoille löytyvät täältä.

Esko Aho oli raporttia laatiessaan kuullut myös Paavo Lipposta, joka on Koillisväylän kaapelin selvitysmies. Esko Aho on kuullut myös Reijo Sventoa, joka on niin ikään Koillisväylän kaapelin selvitysmies niin ikään.

Tuosta voimmekin hypätä aasinsiltana Paavo Lipposeen ja hänen rooliinsa venäläisessä Koillisväylän kaapelihankkeessa Suomen valtiovallan kautta.

Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti huhtikuussa 2016, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on asettanut entisen pääministerin Paavo Lipposen ja FiComin entisen toimitusjohtajan Reijo Sventon selvittämään kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä Koillisväylän kaapelihankkeen käynnistämiseksi (LVM 27.4.2016).

Entisen pääministerin Paavo Lipposen me tunnemme ilman esittelyjä kaikki, sen sijaan Reijo Svento ja hänen vanha työnantajansa Ficom ry on meille vieraampi.

Reijo Svento on valmistunut vuonna 1980 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Svento jäi eläkkeelle FiComin toimitusjohtajan tehtävistä kaksi ja puoli vuotta sitten.

Reijo Svento aloitti työuransa työmarkkinajuristina ja siirtyi sen jälkeen SDP:n lainsäädäntösihteeriksi. Myöhemmin hän päätyi paikallisten puhelinyhdistysten - Finnet-liiton - toimitusjohtajaksi ja sen jälkeen FiComiin. Reijo Sventon vaimo Rita työskentelee eduskunnassa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän johdon assistenttina.

Reijo Svento on sosiaalidemokraatti kuten monet muutkin, joita Paavo Lipponen on sitonut ehkäpä heidän tietämättään hankkeisiin, jotka liittyvät Lipposen ”konsulttitoimiin” Suomessa Venäjän etuihin. Lipposen kaasuputkiin liittyviä sosialidemokraatteja olen käsitellyt jo aikaisemmin (US-blogi 3.3.2017).

Lipposen ja Sventon selvitys liikenne- ja viestintäministeriölle valmistui marraskuussa 2016 otsikolla ”Selvitys Koillisväylän tietoliikennekaapelihankkeesta” (Raportit ja selvitykset 2/2016). Raportti antaa positiivisen siunauksen merikaapelin vedolle Venäjän Koillisväylää pitkin Aasiaan, olihan selvityksen päätekijä kaasujätti Gazpromilta konsulttipalkkioita nostava Suomen entinen pääministeri, joka on myös Nord Stream -kaasuputkien yksi arkkitehti yhdessä Saksan entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin kanssa. Venäjän eduilla oli turvaaja Suomessa.

Venäjä sai näin ikuista Rotacs-kaapelihankettaan piirun verran eteenpäin Suomessa Paavo Lipposen aktiivisin ponnistuksin. Hanke tuossa laajuudessa ei kuitenkaan etene ilman länsimaiden hyväksyntää, jonka työmyyränä Venäjälle toimii hyväuskoinen Suomi.

Anne Bernerin johdolla liikenne- ja viestintäministeriö julkisti 9.3.2018 selvityksen suunnitteilla olevan Jäämeren radan linjauksesta (Liikennevirasto, Jäämeren rataselvitys). Julkistamistilaisuudessa oli myös Paavo Lipponen, jonka nimi ei tosin löydy selvityksen tekijäluettelosta. Samassa julkistamistilaisuudessa oli myös Esko Aho, tietty. Venäjän edusmiehet ja Suomen entiset pääministerit olivat täydessä edustuksessa.

Lappilaisen kansaedustaja Johanna Ojala-Niemelän (sd.) ajatukset Demokraatti-lehdessä kuvaavat hyvin Paavo Lipposen roolia Jäämeren ratahankkeessa (Demokraatti 9.3.2018):

Lisäksi Ojala-Niemelä näkee Paavo Lipposen roolin merkittävänä. Lipponen on puhunut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti arktisen alueen hyödyntämisen puolesta ja vienyt myös Jäämeren rataa vahvasti eteenpäin.

Jäämerenrata esitetyllä linjauksella olisi suuri riski Suomen turvallisuudelle. Riski on niin suuri, että esimerkiksi yksikään ammattisotilas pääesikunnassa ei voisi valittua linjausta hyväksyä. Venäjä kiittäisi konsulttejaan Lipposta ja Ahoa syvään kumartaen, jos Suomi rakentaisi Venäjän rajalta Murmanskista läpi Suomen Lapin junaradan, jolla Venäjä kykenisi miehittämään koko Lapin muutamassa päivässä. Olen käsitellyt tuota asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset täysin” (US-blogi 11.3.2018).

Nimitän noita Venäjän etuja Suomessa ajavia kahta ”konsulttia” pikku-Putineiksi. Gerhard Schröder on vielä Venäjän etuja ajavana omaa luokkaansa, ja ansaitsisi jo arvonimen suur-Putin Venäjän eduksi tehdystä työstä. Toivottavasti Aho ja Lipponen eivät koskaan yllä sentään Schröderin tasolle.

                                                                                   ****

Mikä oikein mättää Ahon ja Lipposen toiminnassa, joiden toimintaa ”konsultteina” Venäjällä entinen Suomen pääministeriys ei näytä yhtään hidastaneen, päinvastoin.

Ensinnäkin, Suomen valtion ei pitäisi palkata tekemään selvityksiä sellaisia henkilöitä, jotka toimivat samalla myös toiselle valtiolle, tässä tapauksessa siis Venäjälle.

Vielä vähemmän pitäisi palkata tekemään selvityksiä asioista, joissa kysymys on intresseistä sille vieraalle valtiolle, jonka palveluksessa konsultit ovat. Toimiessaan Sberbankille ja Gazpromille Aho ja Lipponen edistävät intressejä Venäjän valtiolle, koska sekä Sberbank että Gazprom ovat Venäjän valtion ja Kremlin hallinnassa. Sberbank ja Gazprom ovat yhtä kuin Venäjän valtio ja Kreml.

Kaasuputket Venäjältä Saksaan Itämeren kautta ovat venäläinen hanke. Hieman lievemmin sanottuna venäläissaksalainen hanke, jossa Suomi on ollut aktiivinen toimia kuvittelemiaan etuja saadakseen.

Myös Koillisväylän tietoliikennemerikaapelihanke venäläinen hanke. Hanke on venäläiseltä vanhalta nimeltään Rotacs, joka on ollut Venäjän päämäärä jo pitkään 1990-luvun lopulta. Hanke ei kuitenkaan olisi ollut erityisen aktiivinen, ellei Suomi olisi sitä osaltaan voimakkaasti aktivoinut.  

Yksin ilman jonkin länsimaan apua Venäjä ei kykene Rotacs-kaapelihanketta viemään eteenpäin suunnitellussa laajuudessa. Pelkästään venäläisvoimin hanke ei kantaisi, vaan se tarvitsee länsimaista voimaa viemiseksi eteenpäin. Nyt Suomi on lähtenyt mukaan myös tähän venäläishankkeeseen, johon Venäjä on valjastanut hyvin taitavasti hyväuskoiset Ahon ja Lipposen ehkäpä heidän itsensä kaikkia käänteitä tietämättään. Länsimaat tuskin kuitenkin ovat halukkaita siirtämään tietovirtojaan Venäjän Koillisväylälle, kun tietovirtaa voi kuljettaa turvallisemmin yli Atlantin.

Olen itse toiminut laajasti ja pitkään venäläisten kanssa ja tiedän hyvin, miten hyvin he kykenevät saamaan ihmisen hallintaansa, jos vaikutusyritysten kohteena olevan ihmisen päässä ei ole tarpeeksi harkintakykyä ja ennen kaikkea, jos ihmisen kyky muodostaa pohjimmaisten etujen ja päämäärien kokonaiskuvaa hämärtyy.

En luota Ahon ja Lipposen kyvykkyyteen toimia venäläisten kanssa. Rahalla ostetut konsulttitehtävät ja asemat venäläissysteemissä ovat tehneet tehtävänsä, se on nähtävissä Ahon ja Lipposen toiminnassa kaikesta.

Heidän kokonaiskuva on hämärtynyt ja he elävät vanhoina ihmisinä vanhaa maailmaa 2000-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, jolloin he olivat viedä voimissaan Suomen pääministereinä. He ovat rahalla ostettavissa olevia Venäjä-noviiseja, jos sanon ihan suoraan omien Venäjä-kokemuksieni pohjalta.

Suomen valtion ei pitäisi tilata enää yhtään konsulttitehtävää eikä selvitystä noilta entisiltä pääministereiltä, pitäköön Venäjä heistä tästä eteenpäin huolen.

Nimitän siis Suomen entisiä pääministereitä Esko Ahoa ja Paavo Lipposta pikku-Putiniksi Venäjän valtion hyväsi tehdyn työn perusteella.

]]>
14 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255444-suomen-pikku-putinit-ovat-oivallisia-tayttamaan-venajan-paamaaria-lannessa#comments Esko aho Jäämeren ratahanke Paavo Lipponen Venäjän uhka Thu, 17 May 2018 11:02:55 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255444-suomen-pikku-putinit-ovat-oivallisia-tayttamaan-venajan-paamaaria-lannessa
Israel kurittaa nyt itseään suurvaltana pitävää Venäjää http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255220-israel-kurittaa-nyt-itseaan-suurvaltana-pitavaa-venajaa <p>&rdquo;<em>Комплекс в ходе противовоздушного боя показал почти стопроцентную эффективность.</em>&rdquo; (<a href="https://vz.ru/news/2018/4/16/918072.html"><u>Деловая газета Взгляд 16.4.2018</u></a>).</p><p>Nuo sanat lausui Venäjän puolustusministeriön tiedotus- ja viestintäosaston päällikkö, kenraalimajuri Igor Konašenkov (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%B0%D1%88%D0%B5%D0%BD%D0%BA%D0%BE%D0%B2,_%D0%98%D0%B3%D0%BE%D1%80%D1%8C_%D0%95%D0%B2%D0%B3%D0%B5%D0%BD%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Игорь Конашенков</u></a>) 16.4.2018, kun Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia olivat tehneet ohjusiskun Syyriaan al-Assadin kemiallisten aseiden tuotantomahdollisuuksien tuhoamiseksi. Konašenkovin sanat uutisoitiin 16.4. laajasti venäläisessä mediassa.</p><p>Konašenkovin sanat vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ilma-torjuntaohjusjärjestelmä osoitti lähes sataprosenttisen tehokkuuden</em>.&rdquo;</p><p>Konašenkov puhui Syyriassa olevista lyhyen ja keskimatkan kantaman Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-558.html"><u>Комплекс 96К6 Панцирь-С/Панцирь-С1</u></a>), jotka onnistuivat Konašenkovin mukaan läntisen ohjusiskun ohjustorjunnassa siis lähes sataprosenttisesti.</p><p>Konašenkovin Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ylistävistä sanoista huolimatta Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskut kolmeen kohteeseen onnistuivat. Venäjän ilmatorjunta ei yrittänytkään estää näitä iskuja.</p><p>&rdquo;<em>МИД: </em><em>у </em><em>России </em><em>больше </em><em>нет </em><em>моральных </em><em>обязательств </em><em>не </em><em>поставлять </em><em>Сирии </em><em>С-300</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ria Novostin sivuilla 20.4.2018 (<a href="https://ria.ru/syria/20180420/1519039254.html"><u>РИА Новости 20.4.2018</u></a>), siis kuusi päivää Syyriaan tapahtuneen ohjusiskun jälkeen.</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Ulkoministeriö: Venäjällä ei enää ole moraalisia esteitä olla toimittamatta Syyriaan S-300-ilmatotjutaohjusjärjesmiä</em>&rdquo;.</p><p>Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi sanatarkasti Ria Novostille:</p><p>&rdquo;<em>У нас нет никаких теперь моральных обязательств. У нас были моральные обязательства, мы обещали этого не делать еще где-то лет 10 назад, по-моему, по просьбе известных наших партнеров, и мы приняли во внимание их аргумент о том, что это могло бы привести к дестабилизации обстановки, хотя средство чисто оборонительное, но тем не менее мы вняли просьбам, теперь у нас такого морального обязательства нет.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Meillä ei ole enää moraalisia velvoitteita. Meillä oli moraalisia velvoitteita, lupasimme olla toimittamatta [S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää] noin kymmenen vuotta sitten mielestäni hyvin tiedettyjen [läntisten] kumppaniemme pyynnöstä. Otimme huomioon heidän esityksensä, jonka mukaan tämä [ohjustoimitus] epävakauttaisi tilannetta, vaikka järjestelmä onkin pelkästään puolustava. Olemme noudattaneet esitettyä pyyntöä, mutta enää meillä ei ole tällaista moraalista velvoitetta.</em>&rdquo;</p><p>Lavrovin tarkoittama &rdquo;hyvin <em>tiedetty kumppani&rdquo; </em>on Israel, joka on suhtautunut kielteisesti Venäjän S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toimitukseen Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen.</p><p>Venäjän oli siis määrä toimittaa S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä Syyrian armeijalle, kun länsimaat olivat tehneet alueelle onnistuneita ohjusiskuja al-Assadin hallinnon kemiallisten aseiden käytön seurauksena.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vieraili Moskovassa keskiviikkona 9.5.2018 (<a href="http://en.kremlin.ru/events/president/news/57411"><u>Kreml 9.5.2018</u></a>). Seuraavana päivien 9.5. ja 10.5.2018 välisenä yönä Iran teki ohjus- ja raketti-iskun Israeliin kostoksi Israelin iskulle, johon Israel vastasi laajalla ohjusiskulla tuhoten laajasti vihamieliseksi kokemiaan sotilaskohteita Syyrian maaperällä.</p><p>Yhdysvallat oli ilmoittanut irtautuvansa Iranin ydinsopimuksesta tiistaina 8.5.2018.</p><p>Ajankohdat 9.5.2018 ja 10.5.2018 tuntien tarkkuudella eivät ole sattumaa vaan tarkoin harkittuja. Ajankohtia paaluttava oli Benjamin Netanjahun Moskovan vierailu, josta Washingtonissa oli etukäteistieto hyvissä ajoin. Moskovan voitonpäivän juhlallisuuksiin 9.5.2018 osallistui vain kaksi ulkomaista valtionpäämiestä, joista Netanjahu oli toinen. Toinen osallistuja oli Serbian pääministeri Aleksandar Vučić. Netanjahu katsoi paraatissa Putin vierellä mm. Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohikulkua.</p><p>On selvä, että Moskovassa Netanjahun ja Putinin kesken puhuttiin Iranin sotilaallisesta varustautumisesta Syyriassa, Iranin muodostumassa olevasta ohjusuhasta Israelia kohtaan ja varmisti myös Venäjän harkitsemasta S-300-ohjustorjuntajärjestelmien &rdquo;myymisestä&rdquo; Syyrialle.</p><p>On huomioitava, että Venäjä ei ole toteuttanut viime aikoina mitään niistä uhkauksista, joita se esitti mm. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskujen jälkeen. Mitään vastatoimia ei ole kuulunut uhkailusta huolimatta.</p><p>Venäjän talous ei anna enää varaa Venäjälle toimiin, jotka kurittaisivat Venäjän taloutta entisestään. 2010-luvulla länsimaista haalittujen energiamyynnin varoja ei enää ole loputtomasti käytettävissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Israelin hävittäjillä tehdyssä ohjusiskussa oli yksi mielenkiintoinen yksityiskohta.</p><p>Yhden Pantsir-S1-laukaisualustan tuhoavassa ohjuksessa oli kamerakärki. Kamerakärki ei ole ihan vakiomuotoinen ohjusvarastus. Nyt Israel halusi näyttää ohjuskohteen näyttävän tuhoutumisen julkisuudessa.</p><p>Israel näytti, kuinka sen F-16-hävittäjään kytketty Delilah-ohjus (<a href="http://defense-update.com/20050425_delilah-2.html"><u>Delilah</u></a> tai <a href="https://missilethreat.csis.org/missile/delilah/"><u>Delilah</u></a>) tuhoaa venäläisen Pantsir-S1-laukaisualustan. Netanjahu oli katsellut vastaavaa Pantsir-järjestelmää vain päivää aikaisemmin Moskovan torilla yhdessä Putinin kanssa.</p><p>Pantsir-S1-laukaisualustan tuho on venäläissanoja lainaten sataprosenttinen, kun katsoo Israelin armeijan YouTube-videota:</p><p><a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Z3wANsgkbOo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Z3wANsgkbOo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>YouTube 10.5.2018</u></a></p><p>Tuhottu laukaisualusta oli sijoitettu Mezzehin sotilaslentokentälle Damaskoksessa vain noin 3,8 kilomerin päähän al-Assadin hallintopalatsista (<a href="https://www.google.fi/maps/place/33%C2%B028&#039;40.0%22N+36%C2%B013&#039;24.0%22E/@33.4807487,36.2149113,2758m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d33.477778!4d36.223333?hl=fi"><u>33&deg;28&#39;40.0&quot;N 36&deg;13&#39;24.0&quot;E</u></a>).</p><p>Ei voi pitää Syyrian, Iranin eikä Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä kovin vakuuttavana, kun Israel kykenee tuhoamaan venäläisvalmisteisen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän al-Assadin hallintopalatsin porteilla. Israelilla olisi ollut kyvykkyys tuhota saman tien myös al-Assadin hallintopalatsi taivaan tuuliin.</p><p>Israel oli siis harkinnut tarkkaan, minkä kohteen se oli halunnut ohjusvideoida ja päästää julkisuuteen. Israelin näpäytys oli osaltaan Syyrialle, mutta ennen kaikkea Venäjälle.</p><p>Näpäytys oli etenkin Venäjälle, joka kehui muutamaa viikkoa aikaisemmin Pantsir-S1-järjestelmän torjuvan lähes sataprosenttisesti kaiken torjumista edellyttävän. Siksi videointikohde oli Pantsir-S1. Näpäytys oli Venäjälle myös siksi, koska se on uhonnut S-300-ilmatorjuntajärjestelmän myymisestä Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen, mistä Israel on useaan otteeseen Venäjää varoitellut. Viimeiset varoittelut Putin lienee saanut Netanjahulta keskiviikkona ilman Putinin vastausta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>On selvää, että pääministeri Netanjahu ei saanut Moskovan voitonpäivän reissultaan sitä mitä oli mennut hakemaan.</p><p>Edellisen kerran Netanjahu kävi Moskovassa tammikuun lopulla 29.1.2018 ja jäi silloinkin tuloksetta niiden päämäärien suhteen, mitä Netanjahulla oli Iranin muodostaman uhan suhteen.</p><p>&ldquo;<em>I will discuss with President Putin Iran&rsquo;s relentless efforts to establish a military presence in Syria, which we strongly oppose and are also taking action against.</em>&rdquo; oli Netanjahun viesti Moskovaan tammikuun lopulla (<a href="https://www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-syria-russia-israel/netanyahu-flies-to-moscow-for-talks-on-syria-with-putin-idUSKBN1FI10J"><u>Reuters 29.1.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Keskustelen presidentti Putinin kanssa Iranin loputtomista ponnisteluista sotilaallisen läsnäolon lisäämiseksi Syyriassa, joita me vastustamme vahvasti ja joiden johdosta olemme myös valmiit ryhtymään toimiin.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä ei siis ole tehnyt mitään Israelin hyväksi, vaikka maat ovat läheisiä. Israel on moneen otteeseen varoitellut Venäjää ja Irania, mitä tuleman pitää, jos Iran jatkaa Israelia uhkaavia sotatoimia Syyriassa. Tuleman piti kaksi päivää sitten. Jatko lienee selvää: Israel ei salli Iranin sotilaallista varustautumista Syyriassa.</p><p>Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla muodostetaan uhkaa. Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla torjutaan uhkaa. Tuo olisi hyvä muistaa Suomessakin, jossa ohjustorjuntaa vähätellään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Россия передумала продавать Сирии комплексы С-300</em>&rdquo; oli uutisotsikko Pravdan sivustolla 11.5.2018 (<a href="https://www.pravda.ru/news/world/11-05-2018/1383619-siria-0/"><u>Правда 11.5.2018</u></a>). Vastaavia venäjänkielisiä otsikkoja ei ole ollut paljonkaan venäläissivustoilla, ukrainalaissivustoilla kylläkin. Uutinen ei liene ollut mieluisa venäläismedialle.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Venäjä muutti mielensä myydä Syyriaan S-300-ohjustorjuntajärjestelmiä</em>&rdquo;.</p><p>Vain päivä Israelin ohjusiskun jälkeen Venäjä siis ilmoitti, että se ei &rdquo;myy&rdquo; Syyrialle S-300- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Vanhempi S-300-järjestelmä on edelleen Venäjän ilmatorjuntajärjestelmien aatelia kehittyneimpien S-400- ja S-500-järjestelmien ohella.</p><p>Mistä on kysymys?</p><p>Netanjahun Pantsir-viesti oli mennyt Moskovassa perille. Israel olisi valmis tuhoamaan vastaavasti myös Syyrian armeijan S-300-ilmatorjuntaohjusyksiköt.</p><p>Seuraava Israelin ohjusvideo olisi varmasti koskenut S-300-ilmatorjuntaohjusyksikön laukaisualustan tuhoamista vastaavasti kuin miten Pantsir-S1-yksikön laukaisualusta tuhottiin.</p><p>Venäjä ei ottanut ymmärrettävästi haastetta vastaan. Venäjällä lienee epävarmuutta, ettei S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä olekaan riittävää torjuntakykyä, jos vastassa ovat läntiset kehittyneimmät risteilyohjusjärjestelmät. Venäjä haluaa pitää yllä S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmien mainetta. S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä ei kuitenkaan ole näyttöä todellisissa taistelutilanteissa länsimaiden kehittyneimpiä risteilyohjuksia vastaan.</p><p>Laukaisualustan tuhoamista osoittava ohjusvideo veisi S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän uskottavuuden. Kukapa ostaisi sellaista järjestelmää, joka ei pärjäisi edes tavanomaisille risteilyohjuksille. No, Nato-maa Turkille Venäjän S-300 ja S-400 tuntuu edelleen kelpaavan.</p><p>Israel puolestaan osaa kehittää asejärjestelmiä, jotka toimivat ja joita on testattu Lähi-idän todellisissa sotatilanteissa. Israelin <a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/irondome"><u>Iron dome</u></a> -ohjuspuolustusjärjestelmä on osoittanut toimivuutensa.</p><p>Jos Suomi päättäisi joskus rakentaa maahan toimivan ohjuspuolustusjärjestelmän, olisi opintoretki Israeliin paikallaan.</p><p>Venäjän S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät ja lännen risteilyohjukset eivät vielä ole ottaneet toden teolla yhteen. Lännellä on tällä hetkellä näyttöä paremmuudesta Lähi-idässä, Venäjällä ei ole vastaavaa näyttöä. Ehkäpä Venäjä varoo haastetta, joka ehkä osoittaisi S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät tehottomiksi lännen risteilyohjuksille.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235279-yhdysvaltain-tomahawk-ohjukset-lapaisivat-venajan-puolustusjarjestelmat-helposti"><u>US-blogi 7.4.2017</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Комплекс в ходе противовоздушного боя показал почти стопроцентную эффективность.” (Деловая газета Взгляд 16.4.2018).

Nuo sanat lausui Venäjän puolustusministeriön tiedotus- ja viestintäosaston päällikkö, kenraalimajuri Igor Konašenkov (Игорь Конашенков) 16.4.2018, kun Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia olivat tehneet ohjusiskun Syyriaan al-Assadin kemiallisten aseiden tuotantomahdollisuuksien tuhoamiseksi. Konašenkovin sanat uutisoitiin 16.4. laajasti venäläisessä mediassa.

Konašenkovin sanat vapaasti suomennettuna:

Ilma-torjuntaohjusjärjestelmä osoitti lähes sataprosenttisen tehokkuuden.”

Konašenkov puhui Syyriassa olevista lyhyen ja keskimatkan kantaman Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä (Комплекс 96К6 Панцирь-С/Панцирь-С1), jotka onnistuivat Konašenkovin mukaan läntisen ohjusiskun ohjustorjunnassa siis lähes sataprosenttisesti.

Konašenkovin Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ylistävistä sanoista huolimatta Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskut kolmeen kohteeseen onnistuivat. Venäjän ilmatorjunta ei yrittänytkään estää näitä iskuja.

МИД: у России больше нет моральных обязательств не поставлять Сирии С-300” oli uutisotsikko Ria Novostin sivuilla 20.4.2018 (РИА Новости 20.4.2018), siis kuusi päivää Syyriaan tapahtuneen ohjusiskun jälkeen.

Vapaasti suomennettuna: ”Ulkoministeriö: Venäjällä ei enää ole moraalisia esteitä olla toimittamatta Syyriaan S-300-ilmatotjutaohjusjärjesmiä”.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi sanatarkasti Ria Novostille:

У нас нет никаких теперь моральных обязательств. У нас были моральные обязательства, мы обещали этого не делать еще где-то лет 10 назад, по-моему, по просьбе известных наших партнеров, и мы приняли во внимание их аргумент о том, что это могло бы привести к дестабилизации обстановки, хотя средство чисто оборонительное, но тем не менее мы вняли просьбам, теперь у нас такого морального обязательства нет.

Vapaasti suomennettuna:

Meillä ei ole enää moraalisia velvoitteita. Meillä oli moraalisia velvoitteita, lupasimme olla toimittamatta [S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää] noin kymmenen vuotta sitten mielestäni hyvin tiedettyjen [läntisten] kumppaniemme pyynnöstä. Otimme huomioon heidän esityksensä, jonka mukaan tämä [ohjustoimitus] epävakauttaisi tilannetta, vaikka järjestelmä onkin pelkästään puolustava. Olemme noudattaneet esitettyä pyyntöä, mutta enää meillä ei ole tällaista moraalista velvoitetta.

Lavrovin tarkoittama ”hyvin tiedetty kumppani” on Israel, joka on suhtautunut kielteisesti Venäjän S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toimitukseen Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen.

Venäjän oli siis määrä toimittaa S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä Syyrian armeijalle, kun länsimaat olivat tehneet alueelle onnistuneita ohjusiskuja al-Assadin hallinnon kemiallisten aseiden käytön seurauksena.

                                                                                               ****

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vieraili Moskovassa keskiviikkona 9.5.2018 (Kreml 9.5.2018). Seuraavana päivien 9.5. ja 10.5.2018 välisenä yönä Iran teki ohjus- ja raketti-iskun Israeliin kostoksi Israelin iskulle, johon Israel vastasi laajalla ohjusiskulla tuhoten laajasti vihamieliseksi kokemiaan sotilaskohteita Syyrian maaperällä.

Yhdysvallat oli ilmoittanut irtautuvansa Iranin ydinsopimuksesta tiistaina 8.5.2018.

Ajankohdat 9.5.2018 ja 10.5.2018 tuntien tarkkuudella eivät ole sattumaa vaan tarkoin harkittuja. Ajankohtia paaluttava oli Benjamin Netanjahun Moskovan vierailu, josta Washingtonissa oli etukäteistieto hyvissä ajoin. Moskovan voitonpäivän juhlallisuuksiin 9.5.2018 osallistui vain kaksi ulkomaista valtionpäämiestä, joista Netanjahu oli toinen. Toinen osallistuja oli Serbian pääministeri Aleksandar Vučić. Netanjahu katsoi paraatissa Putin vierellä mm. Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohikulkua.

On selvä, että Moskovassa Netanjahun ja Putinin kesken puhuttiin Iranin sotilaallisesta varustautumisesta Syyriassa, Iranin muodostumassa olevasta ohjusuhasta Israelia kohtaan ja varmisti myös Venäjän harkitsemasta S-300-ohjustorjuntajärjestelmien ”myymisestä” Syyrialle.

On huomioitava, että Venäjä ei ole toteuttanut viime aikoina mitään niistä uhkauksista, joita se esitti mm. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskujen jälkeen. Mitään vastatoimia ei ole kuulunut uhkailusta huolimatta.

Venäjän talous ei anna enää varaa Venäjälle toimiin, jotka kurittaisivat Venäjän taloutta entisestään. 2010-luvulla länsimaista haalittujen energiamyynnin varoja ei enää ole loputtomasti käytettävissä.

                                                                                               ****

Israelin hävittäjillä tehdyssä ohjusiskussa oli yksi mielenkiintoinen yksityiskohta.

Yhden Pantsir-S1-laukaisualustan tuhoavassa ohjuksessa oli kamerakärki. Kamerakärki ei ole ihan vakiomuotoinen ohjusvarastus. Nyt Israel halusi näyttää ohjuskohteen näyttävän tuhoutumisen julkisuudessa.

Israel näytti, kuinka sen F-16-hävittäjään kytketty Delilah-ohjus (Delilah tai Delilah) tuhoaa venäläisen Pantsir-S1-laukaisualustan. Netanjahu oli katsellut vastaavaa Pantsir-järjestelmää vain päivää aikaisemmin Moskovan torilla yhdessä Putinin kanssa.

Pantsir-S1-laukaisualustan tuho on venäläissanoja lainaten sataprosenttinen, kun katsoo Israelin armeijan YouTube-videota:

YouTube 10.5.2018

Tuhottu laukaisualusta oli sijoitettu Mezzehin sotilaslentokentälle Damaskoksessa vain noin 3,8 kilomerin päähän al-Assadin hallintopalatsista (33°28'40.0"N 36°13'24.0"E).

Ei voi pitää Syyrian, Iranin eikä Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä kovin vakuuttavana, kun Israel kykenee tuhoamaan venäläisvalmisteisen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän al-Assadin hallintopalatsin porteilla. Israelilla olisi ollut kyvykkyys tuhota saman tien myös al-Assadin hallintopalatsi taivaan tuuliin.

Israel oli siis harkinnut tarkkaan, minkä kohteen se oli halunnut ohjusvideoida ja päästää julkisuuteen. Israelin näpäytys oli osaltaan Syyrialle, mutta ennen kaikkea Venäjälle.

Näpäytys oli etenkin Venäjälle, joka kehui muutamaa viikkoa aikaisemmin Pantsir-S1-järjestelmän torjuvan lähes sataprosenttisesti kaiken torjumista edellyttävän. Siksi videointikohde oli Pantsir-S1. Näpäytys oli Venäjälle myös siksi, koska se on uhonnut S-300-ilmatorjuntajärjestelmän myymisestä Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen, mistä Israel on useaan otteeseen Venäjää varoitellut. Viimeiset varoittelut Putin lienee saanut Netanjahulta keskiviikkona ilman Putinin vastausta.

                                                                                               ****

On selvää, että pääministeri Netanjahu ei saanut Moskovan voitonpäivän reissultaan sitä mitä oli mennut hakemaan.

Edellisen kerran Netanjahu kävi Moskovassa tammikuun lopulla 29.1.2018 ja jäi silloinkin tuloksetta niiden päämäärien suhteen, mitä Netanjahulla oli Iranin muodostaman uhan suhteen.

I will discuss with President Putin Iran’s relentless efforts to establish a military presence in Syria, which we strongly oppose and are also taking action against.” oli Netanjahun viesti Moskovaan tammikuun lopulla (Reuters 29.1.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Keskustelen presidentti Putinin kanssa Iranin loputtomista ponnisteluista sotilaallisen läsnäolon lisäämiseksi Syyriassa, joita me vastustamme vahvasti ja joiden johdosta olemme myös valmiit ryhtymään toimiin.

Venäjä ei siis ole tehnyt mitään Israelin hyväksi, vaikka maat ovat läheisiä. Israel on moneen otteeseen varoitellut Venäjää ja Irania, mitä tuleman pitää, jos Iran jatkaa Israelia uhkaavia sotatoimia Syyriassa. Tuleman piti kaksi päivää sitten. Jatko lienee selvää: Israel ei salli Iranin sotilaallista varustautumista Syyriassa.

Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla muodostetaan uhkaa. Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla torjutaan uhkaa. Tuo olisi hyvä muistaa Suomessakin, jossa ohjustorjuntaa vähätellään.

                                                                                               ****

Россия передумала продавать Сирии комплексы С-300” oli uutisotsikko Pravdan sivustolla 11.5.2018 (Правда 11.5.2018). Vastaavia venäjänkielisiä otsikkoja ei ole ollut paljonkaan venäläissivustoilla, ukrainalaissivustoilla kylläkin. Uutinen ei liene ollut mieluisa venäläismedialle.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä muutti mielensä myydä Syyriaan S-300-ohjustorjuntajärjestelmiä”.

Vain päivä Israelin ohjusiskun jälkeen Venäjä siis ilmoitti, että se ei ”myy” Syyrialle S-300- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Vanhempi S-300-järjestelmä on edelleen Venäjän ilmatorjuntajärjestelmien aatelia kehittyneimpien S-400- ja S-500-järjestelmien ohella.

Mistä on kysymys?

Netanjahun Pantsir-viesti oli mennyt Moskovassa perille. Israel olisi valmis tuhoamaan vastaavasti myös Syyrian armeijan S-300-ilmatorjuntaohjusyksiköt.

Seuraava Israelin ohjusvideo olisi varmasti koskenut S-300-ilmatorjuntaohjusyksikön laukaisualustan tuhoamista vastaavasti kuin miten Pantsir-S1-yksikön laukaisualusta tuhottiin.

Venäjä ei ottanut ymmärrettävästi haastetta vastaan. Venäjällä lienee epävarmuutta, ettei S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä olekaan riittävää torjuntakykyä, jos vastassa ovat läntiset kehittyneimmät risteilyohjusjärjestelmät. Venäjä haluaa pitää yllä S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmien mainetta. S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä ei kuitenkaan ole näyttöä todellisissa taistelutilanteissa länsimaiden kehittyneimpiä risteilyohjuksia vastaan.

Laukaisualustan tuhoamista osoittava ohjusvideo veisi S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän uskottavuuden. Kukapa ostaisi sellaista järjestelmää, joka ei pärjäisi edes tavanomaisille risteilyohjuksille. No, Nato-maa Turkille Venäjän S-300 ja S-400 tuntuu edelleen kelpaavan.

Israel puolestaan osaa kehittää asejärjestelmiä, jotka toimivat ja joita on testattu Lähi-idän todellisissa sotatilanteissa. Israelin Iron dome -ohjuspuolustusjärjestelmä on osoittanut toimivuutensa.

Jos Suomi päättäisi joskus rakentaa maahan toimivan ohjuspuolustusjärjestelmän, olisi opintoretki Israeliin paikallaan.

Venäjän S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät ja lännen risteilyohjukset eivät vielä ole ottaneet toden teolla yhteen. Lännellä on tällä hetkellä näyttöä paremmuudesta Lähi-idässä, Venäjällä ei ole vastaavaa näyttöä. Ehkäpä Venäjä varoo haastetta, joka ehkä osoittaisi S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät tehottomiksi lännen risteilyohjuksille.

                                                                                               ****

Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti” (US-blogi 7.4.2017).

]]>
19 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255220-israel-kurittaa-nyt-itseaan-suurvaltana-pitavaa-venajaa#comments Bashar al-Assad Iranin ydinohjelma Israel Syyrian sota Venäjän uhka Sat, 12 May 2018 17:34:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255220-israel-kurittaa-nyt-itseaan-suurvaltana-pitavaa-venajaa
Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa <p>&rdquo;<em>Ranskalle rahaliiton pohjimmainen päämäärä oli luoda vastavoima vahvistuvalle Saksalle, kun taas Englanti Thatcherin johdolla ei nähnyt ylipäätään Saksojen yhdistymistä myönteisenä Euroopalle.</em>&rdquo;</p><p>Nuo sanat ovat kirjoituksestani Ilta-Sanomissa 24.10.1997, jolloin käytiin vilkasta keskustelua Suomen liittymisestä rahaliittoon. Tuon kirjoituksen otsikko oli &rdquo;<em>Emu on turvallisuusratkaisu</em>&rdquo;. Esitin kirjoituksessa mielipiteenäni, että rahaliittoa olisi arvioitava myös Euroopan sisäisen turvallisuuden kannalta, mutta laaja Emu olisi itseasiassa uhka tälle päämäärälle. Mielipiteeni tuolloin kaksi vuosikymmentä sitten myös oli, ettei rahaliitto voi olla Suomelle mikään turvallisuusratkaisu. Suomen pitää hakea turvansa muista ratkaisuista.</p><p>Tänä päivänä tiedämme, ettei euro tosiaankaan ole ollut mikä turvallisuusratkaisu Suomelle.</p><p>Nyt Suomelle ollaan taas hakemassa turvallisuusratkaisua Euroopan yhdentymisestä. Tällä kertaa ei kuitenkaan EU:n rahaliitosta vaan EU:n puolustusliitosta. Nato-jäsenyyttä ei edelleenkään nähdä täällä Pohjolan perukoilla osana vaihtoehtoa.</p><p>Tuo edellä lainausmerkeissä oleva ja kursiivilla kirjoitettu virke on ylivoimaisesti eniten minulta lainattu ajatus julkisista kirjoituksistani yli kahden vuosikymmenen ajalta. Se, että rahaliitto luotiin Saksan yhdistymisen vuoksi Ranskan vaatimuksesta, oli ensimmäistä kertaa julkisuuteen kirjoitettuna tuossa kirjoituksessani. Nyt tuo asia on itsestään selvyys, mutta ei suinkaan kaksi vuosikymmentä sitten. Ei Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nyt läntinen Eurooppa - siis demokraattisen hallintojärjestelmän Eurooppa - muovaa omia puolustukseen liittyviä järjestelmiään vastaavasti kuin laajentuva läntinen Eurooppa muovasi talouden järjestelmiään kaksi vuosikymmentä sitten. Kuten tuolloin taloudessa, myös nyt puolustuksessa kyse on pitkälti Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian välisistä suhteisia. Euroopan kolmen johtavan suurvallan suhteista siis.</p><p>Nyt meillä on jo kokemusta Euroopan talous- ja rahaliitosta parin vuosikymmenen ajalta. Mitä virheitä teimme ja mitä tehtyjä virheitä emme edellekään ole kyenneet korjaamaan.</p><p>Emme saa tehdä nyt läntisen Euroopan puolustusjärjestelyissä samoja virheitä, joita teimme talous- ja rahaliiton toisen ja kolmannen vaiheen rakenteita luotaessa ja joiden korjaus myöhemmin on ollut suunnattoman vaikeaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (<a href="http://international.blogs.ouest-france.fr/archive/2017/09/29/macron-sorbonne-verbatim-europe-18583.html"><u>Sorbonne speech 29.7.2017</u></a>) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla &rdquo;<em>Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe</em>&rdquo; (<a href="http://www.elysee.fr/assets/Initiative-for-Europe-a-sovereign-united-democratic-Europe-Emmanuel-Macron.pdf"><u>Elysee 26.9.2017</u></a>, <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-presidentin-Eurooppa-ehdotus-Sorbonnessa-26-09-17"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018</u></a>). Otsikko on vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa</em>&rdquo;.</p><p>Nuo Macronin ehdotukset on nimetty Eurooppa-esityksiksi.</p><p>Puolustukseen liittyen Macronin puhe sisälsi seuraavan mielenkiintoisen ehdotuksen:</p><p>&rdquo;In <em>defence, Europe needs to establish <u>a common intervention force</u>, <u>a common defence budget</u> and a <u>common doctrine for action</u>. We need to encourage the implementation of the European Defence Fund and Permanent Structured Cooperation as quickly as possible, ant to supplement them with <u>a European intervention initiative</u> enabling us to better <u>integrate our armed forces</u> at every stage.&rdquo;</em></p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Puolustuksessa Euroopan on luotava <u>yhteiset [interventio]joukot</u>, <u>yhteinen puolustusbudjetti</u> ja <u>yhteinen doktriini sotilaalliselle toiminnalle</u>. Meidän on edistettävä Euroopan puolustusrahaston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön [PRY:n] täytäntöönpanoa viivytyksettä, ja meidän tulee täydentää niitä <u>eurooppalaisella interventioaloitteella</u> parantaaksemme <u>asevoimiemme yhdistämistä</u> kaikissa vaiheissa.</em>&rdquo;</p><p>Edellä olevan lainauksen perusteella Ranskan toivoma lopputulos olisi eurooppalaisten asevoimien yhdistäminen.</p><p>Macronin <em>European Intervention Initiative</em> on saanut etukirjainten perusteella lyhenteen EII, joka on suomennettu suomalaislehdistössä <em>eurooppalaiseksi interventioaloitteeks</em>i. Mielestäni termi tulisi suomentaa <em>sotilaallisen välintulon aloitteeksi</em>, mikä antaisi oikeamman kuvan, mistä on kysymys. Käytännössä kyse olisi laajoista ja laaja-alaista nopean toiminnan joukoista, joilla olisi kyvykkyys tehdä sotilaallisia toimia kattavasti kaikissa puolustushaaroissa kaikkialla Euroopassa ja tarpeen mukaan myös Euroopan ulkopuolella.</p><p>Käytän European Intervention Initiative -termistä jatkossa tässä kirjoituksessa lyhennettä EII.</p><p>Emmanuel Macron on toiminnan mies. Ranskan EII-aloite on edennyt jo käytäntöön. Mukaan Ranskan EII-hankkeeseen on lähtemässä kymmen eurooppalaista valtiota, jotka ovat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Nuo ovat kaikki ne valtiot, joita Ranska pyysi mukaan ensi vaiheessa. Kukaan ei kieltäytynyt.</p><p>Joukko on merkittävä. Noihin kymmenen valtion joukkoon kuuluu läntisen Euroopan kuusi suurinta asevoimaa suuruusjärjestyksessä Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Hollanti. EII-hankkeen kymmenen valtiota muodostaa käytännössä lähes täysin Euroopan puolustuskyvyn puolustusmenoilla mitattuna. Läntisen Euroopan pieniä keskisuuria sotilasvoimia ulkopuolella ovat vain Kreikka, Puola ja Ruotsi.</p><p>On kiinnitettävä huomiota, että presidentti Macronin Sorbonnen puheessa käsiteltiin paljon Eurooppaa, ei niinkään paljon EU:ta. On myös huomioitava, että Macronin EII-aloite ei ole sidottu EU-puolustusyhteistyöhön eikä EU:n pysyvään rakenteelliseen puolustusyhteistyöhön, josta suomen kielessä käytetään lyhennettä PRY ja englannin kielessä PESCO (<a href="https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/34226/permanent-structured-cooperation-pesco-factsheet_en"><u>Permanent Structured Cooperation</u></a>). Ranskan EII-hankkeessa on nyt mukana myös Iso-Britannia, joka ei enää ole EU:n jäsenmaa vuoden päästä.</p><p>EII-hankkeen kymmen maata eivät siis toimi eivätkä tee päätöksiä asioista EU:n päätöksenteossa. EII-asioita ei päätetä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtioiden päämiesten kesken haetulla konsensuksella tai muutoin yksimielisesti. Jos EII-maat katsovat jossakin tarvittavan esimerkiksi luotuja nopean toiminnan joukkoja, ei päätöstä tehdä EU:ssa vaan noiden maiden kesken. EII-toiminta ei siis tapahdu suoranaisesti EU:n puitteissa, mutta toki EU-yhteistyössä ja myös tarpeen mukaan EU:n toimeksiannosta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopan puolustusyhteistyökuvioissa on syntynyt jo neljä ns. <em>Framework Nations Concept</em> -ryhmittymää.</p><p>Suomessa Framework Nations Concept on suomennettu <em>kehysvaltioryhmä</em> -termillä, joka ei mielestäni oikealla tavalla kuvaa kyseessä olevaa puolustusyhteistyön sisältöä. Käyttäisin parempana suomennoksena <em>puolustuksen rakennesuunnitelma</em> tai <em>puolustuksen kehyssuunnitelma</em>.</p><p>Käytän Framework Nations Concept -termistä jatkossa tässä kirjoituksessa lyhennettä FNC, jota käytetään yleisenä lyhenteenä englanninkielisissä teksteissä.</p><p>FNC-termi on Saksan vuonna 2013 lanseeraama, joka hyväksyttiin Natoon Walesin huippukokouksessa 2014 toimintamalliperiaatteeksi eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämiselle Venäjän aloittamien Ukraina-aggressioiden jälkeen. Nyt kevääseen 2018 mennessä Eurooppaan on jo siis muodostunut neljä erillistä FNC-järjestelyä, joilla kullakin erilainen toimintamalli, rakenne ja myös päämäärät.</p><p>Nuo neljä FNC-järjestelyä ovat Saksan, Iso-Britannian, Italian ja Ranskan johtamia.</p><p>Saksan johtamassa FNC:ssä ovat tällä hetkellä mukana Saksan lisäksi Belgia, Bulgaria,<br />Kroatia, Tšekki, Tanska, Viro, Unkari, Luxemburg, Latvia, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Romania ja Slovakia. Myöhemmin kesällä 2017 myös Suomi ja Itävalta ovat liittyneet mukaan.</p><p>Iso-Britannian johtamassa FNC:ssä ovat mukana Iso-Britannian lisäksi Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti ja Norja. Suomi ja Ruotsi liittyvät mukaan kesällä 2017. Iso-Britannian johtama FNC tunnetaan paremmin <em>Joint Expeditionary Force</em>na (JEF), jota Iso-Britannian alkoi perustaa jo vuonna 2012, siis hieman aikaisemmin Saksan Framework Nations Concept- lanseerausta vuonna 2013. JEF sai päivänvalon vuonna 2014 Naton Walesin huippukokouksessa.</p><p>Italian johtamassa FNC:ssä ovat mukana Italian lisäksi Albania, Kroatia, Unkari ja Slovenia sekä Itävalta.</p><p>Ranskan johtamassa FNC:ssä, joka on siis nimetty EII:ksi, ovat mukana siis Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopassa on kolme valtiota, joiden puitteissa Euroopan puolustusyhteistyöjärjestelyt tapahtuvat. Nuo kolme valtiota ovat Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Maat ovat kolme suurinta läntisen Euroopan sotilasmahtia puolustusmenojen suuruudella mitattuna, mutta vain kaksi näitä on sellaista suurvaltaa, joilla on todellista laaja-alaista sotilaallista kyvykkyyttä toimia.</p><p>Iso-Britannia ja Ranska ovat Euroopan sotilaallisia suurvaltoja. Molemmat ovat ydinasevaltioita ja pysyviä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston jäseniä. Molemmat maat kuuluvat johtavien teollisuusmaiden ryhmään sekä G7:ssa että G20:ssä. Molemmat maat ovat myös sellaisia lentotukialusvaltioita, joilla on mahdollisuus toimia kaikkialla maailmassa.</p><p>Sen sijaan Saksa ei tällä hetkellä ole sotilaallisesti yhtään mitään. Saksan sotilaallinen kyvykkyys on tällä hetkellä heikko. Saksa ei vakuuta sotilaallisella voimallaan ketään, vaikka onkin puolustusmenoilla mitattuna läntisen Euroopan kolmanneksi suurin sotilasvoima.</p><p>Seuraavat uutisotsikot kuvaavat osaltaan Saksan tämänhetkistä sotilaallista kyvykkyyttä:</p><p>&rdquo;<em>Saksan laivaston uusi fregatti on täysi susi</em>&rdquo; (<a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201801152200669361_ul.shtml"><u>IL 15.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Less than a third of German military assets are operational says report</em>&rdquo; (<a href="https://ukdefencejournal.org.uk/less-third-german-military-assets-operational-says-report/"><u>UK Defence Journal 21.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Der Spiegel: Saksan 128 Eurofighter-hävittäjästä vain neljä toiminta&shy;valmiina &ndash; Suomessa malli ehdolla Hornetin seuraajaksi</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005664777.html"><u>HS 2.5.2018</u></a>).</p><p>Jos Venäjä olisi hyökännyt Eurooppaan vuonna 2014, Saksan puolustusvoimilta - Bundeswehrilta -&nbsp;olisi loppuneet ampumatarvikkeet noin yhden viikon kuluessa. Saksalla ampumatarvikevarastot olivat tyhjillään eikä niitä vieläkään ole saatu neljässä vuodessa täytettyä.</p><p>Euroopan sotilaallisen yhdentymisen puolustusyhteistyöjärjestelyt ovat nyt käymistilassa ei emmekä tiedä vielä lopputulosta.</p><p>Vaikka lopputulosta emme vielä tiedä, joka tapauksessa läntisen Euroopan todellista sotilaallista kyvykkyyttä lisäävä yhdentyminen ei tule tapahtumaan EU:n vetämänä. Esimerkiksi EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) ei tule olemaan sellainen lopputulos, johon Suomen tulisi erityisesti turvautua tai tarrautua.</p><p>Koko EU:ta koskevat uudistukset ovat liian hitaita, minkä johdosta myös Ranska on lähtenyt viemään eteenpäin EU:sta erillään olevaa EII-hanketta.</p><p>Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan osalta Euroopan puolustusyhteistyöjärjestelyt ovat nyt hieman samalainen tilanne kuin 1990-luvun alkupuolella, kun Eurooppaan oltiin tekemässä järjestelyä talous- ja rahaliitosta. Kuka tai ketkä johtavat Euroopan puolustusta?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Macronin EII-hanke on mielenkiintoinen, koska se on ainoa FNC-hanke, jossa sekä Iso-Britannia että Saksa ovat mukana.</p><p>Ranskan ja Iso-Britannian sotilaallinen kumppanuus on ollut tiivistä vuodesta 2011.</p><p>Ranska ja Iso-Britannia - ei siis Yhdysvallat - saivat aikaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 (<a href="http://www.securitycouncilreport.org/atf/cf/%7B65BFCF9B-6D27-4E9C-8CD3-CF6E4FF96FF9%7D/Libya%20S%20RES%201973.pdf"><u>S/RES/1973</u></a>) täytäntöönpanon Libyaa koskien vuonna 2011. Iso-Britannia on ollut mukana ranskalaisessa Barkhane-operaatiossa (<a href="https://www.defense.gouv.fr/english/operations/operations/sahel/dossier-de-presentation-de-l-operation-barkhane/operation-barkhane"><u>Opération Barkhane</u></a>), joka on edelleen Ranskan meneillään sotilastoimi islamilaisia militantteja vastaan Afrikassa. Ranska ja Iso-Britannia osallistuivat Yhdysvaltain ohella al-Assadin kemiallisten aseiden tuotantoon liittyvien rakennusten tuhoamiseen huhtikuussa 2018.</p><p>Ranskalla on usean sadan sotilaan joukko Ison-Britannian johtamassa taisteluosastossa, joka toimii Virossa Naton <em>Enhanced Forward Presence</em>n puitteissa (<a href="https://www.nato.int/nato_static_fl2014/assets/pdf/pdf_2017_05/1705-factsheet-efp.pdf"><u>Nato&rsquo;s EFP</u></a>). Myös Tanska on mukana tuossa Ison-Britannian johtamassa taisteluosastossa Virossa.</p><p>Ranskalla ja Iso-Britannialla on siis ollut ja on edelleen laajaa sotilaallista kokemusta toimia yhdessä sotatoimissa osoittaen yhteistä sotilaallista kyvykkyyttä. Saksalla kolmantena osapuolena ei ole vastaavaa käytännön sotilaallista kokemusta. Saksa ei myöskään Ranskan ja Iso-Britannian tapaan osallistunut Syyrian ohjusiskuun huhtikuussa 2018.</p><p>Se, miksi Ranska on sitomassa Iso-Britanniaa mukaan Ranskan johtamaan EII-hankkeeseen ja sitä kautta vahvasti Euroopan puolustukseen, johtuu sekä Iso-Britannian sotilaallisesta voimasta että Ranskan ja Iso-Britannian keskinäisestä sotilaallisesta yhteistyöstä.</p><p>Niin Ranskalla kuin Iso-Britannialla on myös todistetusti sotilaallista päätöksentekokykyä, jota kaikilla eurooppalaisella mailla ei ole. Ranskalla on halukkuutta sitoa EU:sta eroava Iso-Britannia Euroopan puolustukseen myös päätöksenteon osalta. Ranska tulee hyvin toimeen niin Saksan kuin Iso-Britannian kanssa.</p><p>Iso-Britannia on toisaalta useaan otteeseen ilmoittanut myös julkisuudessa, ettei ole lähtemässä pois Euroopan puolustuksesta, vaikka se eroaakin EU:sta. Ranskan ja Iso-Britannian välillä ei ole vastaavaa epäilyä kuin mitä on Iso-Britannian ja Saksan välillä, jota oli myös jo silloin, kun Euroopan talous- ja rahaunionia oltiin perustamassa Saksojen yhdistymisen seurauksena.</p><p>Näyttää sitä, että Ranskan johtamasta EII-hankkeesta tulee Euroopan tärkein FNC, jossa edistetään eurooppalaisen puolustuksen todellista sotilaallista suorituskykyä kasvattavaa kehystä.</p><p>Ranskan EII-ryhmä on valittu maista, joilla Ranska uskoo olevan sotilaallista päätöksentekokykyä, joilla on uskallusta sotilaalliseen toimintaan ja joilla on uskallus kantaa myös tappioita. Ranskan ryhmään ovat lähteneet kaikki ne yhdeksän maata, joita se on ensi vaiheessa pyytänytkin, joten ennakkokartoitus on tehty huolella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&quot;<em>Puitejärjestely ei ole luonteeltaan oikeudellisesti sitova. Se korostaa osapuolten poliittisen tason sitoutumista yhteistyön tiivistämiseen.</em>&quot;</p><p>Tuo Suomen valtion ulkoministeriön tai puolustusministeriön sivuilla muodossa tai toisessa toistuva lause kuvaa hyvin, mihin Suomi on valmis Euroopan puolustuksellisessa yhteistyössä.</p><p>Suomi ei vielä toistaiseksi ole valmis mihinkään sellaiseen, mikä synnyttäisi sitoutumista. Suomella on ollut valmiutta lähteä vain aiesopimuksiin (Letter of Intent, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Letter_of_intent"><u>LoI</u></a>), aiejulistuksiin (Statement of Intent, <a href="https://en.wiktionary.org/wiki/statement_of_intent"><u>SoI</u></a>), yhteisymmärryspöytäkirjoihin (Memorandum of understanding, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Memorandum_of_understanding"><u>MoU</u></a>) tai muihin vastaaviin puitejärjestelyihin, joihin ei liity sitovuusvelvoitteita. Nuo ovat luonteeltaan herrasmiessopimuksia.</p><p>Tuo Suomen harjoittama <em>sitoutuminen ilman sitoutumista</em> -politiikka tarkoittaa sitä, että Suomi saa vain sitä, mitä se on itse valmis antamaan. Jos Suomi ei ole halukas ennalta antamaan turvatakuita, ei se tule samaan ennalta myöskään muilta turvatakuita. Presidentti Niinistön on ollut turhaa matkustella pitkin Eurooppaa ruinaamassa EU-turvatakuita.</p><p>Jos Suomi ei ole valmis ennalta antamaan sotavoimaansa muiden hyödyksi, ei Suomi myöskään tule ennalta saamaan muilta sotavoimaa itsensä hyödyksi.</p><p>Viime vuonna solmituilla aiesopimuksella ja muilla vastaavilla puitejärjestelyillä ei ole vaikutusta esimerkiksi Venäjän käyttäytymiseen. Venäjä ei ole Suomen sopimuksia vastustanut eikä kommentoinut Naton kanssa solmittua isäntämaasopimusta lukuun ottamatta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on vedonnut EU:n pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön (PRY) järjestämisessä EU:n Lissabonin sopimukseen. Suomen on kovaäänisesti vaatinut, että jäsenmaan tai jäsenmaiden joutuessa hyökkäyksen kohteeksi muiden jäsenmaiden tulee antaa apua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Siis myös sotilaallisin keinoin.</p><p>Presidentti Niinistö on useaan otteeseen muistuttanut, että Suomi ja hän henkilökohtaisesti ajoivat voimakkaasti sitä, että PRY sisältää viittauksen Lissabonin sopimukseen. Suomi perustaa nyt sotilaallista liittoumistaan siis ensisijaisesti EU:n varaan.</p><p>Turvatakuiden suhteen Suomella on tuossa ketunhäntä kainalossa: Suomi yrittää saada sitoumuksia itseään kohtaan, joita se välttämättä halua antaa muille, jos sitoumuksien antamisesta on Suomelle itselle haittaa. Mahdollinen avunanto halutaan alistaa tapauskohtaisuudelle, jossa voitaisiin käyttää harkintavaltaa muille annettavasta avusta.</p><p>Suomen sitoutumishaluttomuus jo nähty useissa Suomen kannanotoissa esimerkkisi Baltian maiden turvallisuudessa. Suomen mukaan Baltian maiden turvallisuus kuuluu vain Natolle eikä EU:lle, koska Baltian maat ovat Naton jäsenmaita. Suomi ikään kuin yrittää karsinoita EU:n Nato-maita omaan karsinaansa niissä tapauksissa, kun Suomelle olisi syntymässä velvollisuus auttaa EU:n puitteissa sellaista EU-maata, joka kuuluu myös Natoon.</p><p>Suomen sitoutumishaluttomuus näkyy myös vuoden 2021 kansainvälisen suursotaharjoituksen suunnittelussa. Tuossa harjoituksessa on tarkoitus harjoitella vain sotilaallisen avun vastaanottamista, ei sotilaallisen avun antamista. Suomen linjaus poikkeaa Ruotsin linjauksesta syksyn 2017 Aurora-sotaharjoituksessa, jossa Ruotsi harjoitteli myös avun antamista Baltian maille.</p><p>Suomella on siis EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä turvatakuisiin liittyvä taka-ajatus, jonka muut EU-maat kyllä tietävät ja ovat siksi varovaisia Suomen suhteen. Suomi yrittää saada ennalta varmuuden Suomelle annettavasta avusta kriisi- ja sotatilanteesta, toisin sanoen EU:n turvatakuut jossakin muodossa.</p><p>Suomi ajattelee, että Venäjä hyväksyisi sentään Suomen EU-turvatakuut, kun Suomen mielestä Venäjä ei hyväksy Suomea Naton jäseneksi. Toistaiseksi Suomi on kunnioittanut tuota Venäjän näkemystä Suomen Nato-jäsenyydestä.</p><p>EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä Suomen pohjimmainen pelko on, että Suomen Venäjä-suhteet eivät olisi pelkästään Suomen käsissä, ja Suomi joutuisi antamaan päätöksentekoa rajojensa ulkopuolelle liittolaisilleen. Tuo pelko värittää kaikkea Suomen toimintaa Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä. Suomi pelkää tulevansa vedetyksi konfliktiin, jossa yhtenä osapuolena olisi Venäjä. Suomessa siis puhaltaa edelleen vahvat kylmän sodan ajan tuulet ja sairaalloinen pelko Venäjän reaktioista.</p><p>Suomi on ottanut nyt linjakseen, että EU:n puolustusyhteistyö tapahtuisi ensisijaisesti EU:n yhteisissä puitteissa, mikä tarkoittaa hidasta etenemistä ja päämääriä vesittäviä kompromisseja.</p><p>Tuohon EU:n kaikkia jäsenmaita koskevaan puolustusyhteistyön suunnitelmaan, johon Suomikin on sitoutunut, voi käydä tutustumassa <a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/policies/defence-security/"><u>täällä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nyt on kuitenkin käymässä niin, että kaikille EU-maille - itseasiassa suurimmalle osalle - ei tuo laaja EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyösuunnitelma ole riittävä eikä riittävän nopea Euroopan puolustuksen viemiseksi eteenpäin, josta on seurannut tavoitteiden pirstoutumista ja maiden osaryhmittymistä EU:n sisällä.</p><p>Eurooppaan on siis muodostunut neljä erimuotoista FNC-hanketta, joiden todellisena pohjana on osallistujamaiden Nato-jäsenyys. FNC-hankkeilla ei ole ollut koordinointia ja niitä voidaan pitää osittain päällekkäisinä. Hankkeet ovat olleet osittain kilpailevia Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan kesken.</p><p>Kysymys noille FNC-hankkeissa oleville maille ei niinkään ole EU:sta, vaan Natosta, kun Yhdysvallat on patistanut Euroopan Nato-maita ottamaan lisää omaa vastuutaan Euroopan puolustamisesta. FNC-hankkeet eivät liity EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön, vaan ovat Naton Eurooppa-pilarin vahvistamista. Samanmielisten muodostamilla pienemmillä ryhmillä yritetään päästä eroon suurien organisaatioiden byrokraattisesta päätöksenteosta. Byrokraattista päätöksentekoa on siis myös Natossa.</p><p>Suomi on nyt mukana Iso-Britannian ja Saksan FNC-hankkeissa.</p><p>Iso-Britannian nopean toiminnan JEF-joukoilla FNC-hankkeena on jo konkretiaa. Alle 48 tunnin varoajalla noin 10&nbsp;000 sotilaan JEF-joukot ovat operatiivisesti valmiita toimimaan tässä kuussa. Joukkojen toimintaa viimeisteltiin Iso-Britanniassa 21.4.-4.5.2018 pidetyssä <em>Joint Warrior</em> -sotaharjoituksessa (<a href="http://www.c6f.navy.mil/news/exercise-joint-warrior-18-1-begins"><u>Joint Warrior 2018</u></a> ja <a href="https://www.royalnavy.mod.uk/news-and-latest-activity/operations/uk-home-waters/joint-warrior"><u>Joint Warrior 2018</u></a>), joita tänä vuonna on poikkeuksellista vain yksi kahden sijaan. Suomi ei kuitenkaan varsinaisesti osallistunut tuohon harjoitukseen. Puolustusministerit julkistavat JEF-joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisen kesäkuussa Lontoossa.</p><p>Suomella on JEF-joukoissa noin 250 sotilasta, mutta Suomi olisi valmis käyttämään mahdollisiin JEF-operaatioihin koko kriisinhallinnan valmiuttaan. Suomi on siis noin 250 sotilaalla mukana pienemmällä joukolla kuin miten sen sotilaallinen koko edellyttäisi yhdeksän JEF-maan joukossa.</p><p>Saksan ja Iso-Britannian FNC-hankkeiden edetessä ja tiivistyessä Suomelle saattaa tuottaa vaikeuksia Euroopan puolustusyhteistyössä EU-maiden keskinäiset järjestelyt, joissa järjestelyn valmistelu ja päätöksenteko ei tapahdu vastaavasti kuin asioiden perinteinen valmistelu ja päätöksenteko EU:n konsensusperiaatteella.</p><p>Kyse Suomelle on päätöksenteon yksimielisyydestä kaikkien jäsenmaiden kesken ja siitä, että Suomella ei olisi tavallaan sitä &rdquo;veto-oikeutta&rdquo; päätöksenteossa, mikä sillä olisi muutoin.</p><p>Toistaiseksi JEF-joukkoihin liittynyt Suomen päätöksenteko on yllättänyt positiivisesti, mutta vielä ei ole testattu, kuinka Suomi kykenisi tekemään päätöksiä, mikäli Suomesta jouduttaisiin lähettämään sotilaita ulkomaille sotimaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em>&rdquo;, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>).</p><p>Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.</p><p>Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.</p><p>Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.</p><p>Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.</p><p>Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.</p><p>Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.</p><p>Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?</p><p>Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on mukana Saksan FNC-hankkeessa laimealla aiesopimuksella. Saksan FNC-hanke on osallistujamaiden lukumäärällä mitattuna laajin näistä neljästä tämänhetkisestä FNC-hankkeesta.</p><p>Ongelma Saksan hankkeessa on, että Saksan sekä sotilaallinen kyvykkyys että päätöksentekokyvykkyys ovat heikkoja, vaikka Saksa onkin puolustusmenoilla mitattuna EU:n kolmanneksi suurin sotilasmahti. Saksan sotilaalliseen kyvykkyyteen ei tällä hetkellä voi oikein luottaa.</p><p>Saksan FNC-hankkeella on katsottu olevan monia päämääriä. Hyväksyttävä päämäärä on fiksu tapa hälventää lähimmissä naapurimaissa sitä epäluuloa, mitä näissä maissa vielä on Saksaa kohtaan toisen maailmasodan jäljiltä. Suomi oli aikanaan Saksan liittolainen, joten me emme välttämättä ymmärrä tuon epäluulon syvyyttä Saksan naapurimaissa.</p><p>Monet sotilasasiantuntijat Euroopassa ovat kuitenkin nähneet, että Saksan FNC-aloite vuonna 2013 syntyi Bundeswehrin heikkoudesta ja että sotavoimien yhdistämispyrkimyksillä Saksa pyrkii paikkaamaan aukkoja sotilaallisessa kyvykkyydessään.</p><p>Suomessa on kuitenkin huomattava, miten pitkälle Saksa on FNC-hankkeella menemään. Kyse on eurooppalaisen armeijan luomisesta, jossa eri maiden sotilaat muodostaisivat yhteisiä sotilasyksikköjä. Kyse on kuitenkin vapaaehtoisuudesta eikä ketään pakoteta mukaan.</p><p>Ensimmäiset yhteiset sotilasyksiköt Saksan johdolla on itse asiassa jo luotu. Pohja ja malli EU-armeijan luomiselle on siis olemassa, vaikka Saksan FNC-hankkeessa yhteisten sotilasyksikköjen luomisella ei olekaan mitään tekemistä EU:n kanssa. EU-armeijaa ollaan siis luomassa ilman EU:ta ja ilman EU:n päätöksentekoprosessia.</p><p>Viime vuonna Saksa ja kaksi sen läheistä Nato- ja EU-naapurimaata Tšekki ja Romania ottivat hiljaa radikaalisen askeleen kohti jotain, joka näyttää EU:n armeijan aihiolta, mutta johon ei liity EU. Saksa, Tšekki ja Romania ovat ilmoittaneet asevoimiensa yhdentämistoimista.</p><p>Romanian armeija ei kokonaisuudessaan liity Bundeswehriin eikä tšekkiläiset asevoimat tule pelkästään Bundeswehrin osaksi. Kumpikin maa ovat kuitenkin nyt integroineet yhden prikaatin saksalaisiin asevoimiin.</p><p>Romanian 81. mekanisoitu prikaati liittyi Bundeswehrin nopean toiminnan joukkojen divisioonaan ja Tšekin 4. nopean toiminnan prikaati, joka on toiminut Afganistanissa ja Kosovossa ja joka on Tšekin armeijan ns. keihäänkärkijoukkoja, tuli osaksi saksalaista 10. panssaridivisioonaa.</p><p>Näin Romania ja Tšekki seuraavat kahden hollantilaisen prikaatin jalanjälkiä, joista toinen on liittynyt Bundeswehrin nopean toiminnan joukkoihin ja joista toinen on integroitu Bundeswehrin 1. panssaridivisioonaan.</p><p>Lasikatto EU-armeijan siemeneksi on jo siis puhkaistu: Euroopan eri maiden sotilasyksikköjä on jo integroitu yhdeksi.</p><p>Saksan, Hollannin, Tšekin ja Romanian armeijajoukkojen yhdistäminen on esimerkki, mihin on syytä varautua jatkossakin askel askeleelta. Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö on jäänyt kauaksi siitä, missä Keski-Euroopassa jo mennään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Niinistö tukee Junckerin ajatusta EU-armeijasta</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ylen sivuilla jo keväällä 2015 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7853766"><u>Yle 8.3.2015</u></a>). Jutussa oli mielenkiintoinen seuraava lause, johon on syytä kiinnittää huomiota tuolloisen puolustusministeri Carl Haglundin lausumana: &rdquo;<em>Se [EU-armeija] voisi tuoda lisäarvoa, mutta se edellyttäisi, että saadaan mielellään kaikki EU-maat mukaan.</em>&rdquo;</p><p>Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli esittänyt EU-armeijan perustamista (<a href="https://www.ft.com/content/1141286a-c588-11e4-bd6b-00144feab7de"><u>FT 8.3.2015</u></a>), joka sai Suomesta suurta poliittista kannatusta presidentin johdolla. Iso-Britannia suhtautui tuolloin varsin kielteisesti EU-armeijan perustamiseen.</p><p>Nyt EU-armeija on jo siis muodostumassa, mutta ei siinä järjestyksessä, missä Suomi on ajatellut. Armeijaa kootaan vähitellen yksittäisten EU- ja Nato-maiden kesken ilman sitä hankaluutta, joka syntyisi, mikäli perustamista yritettäisiin keskusjohtoisesti EU:n elimissä. Todennäköisesti nyt nämä jo konkreettisesti muodostuneet palaset, joita on jo kolme tai neljä laskentatavasta riippuen, tulevat olemaan aikanaan osia EU-armeijassa.</p><p>Toisin kuin Carl Haglund vuonna 2015 arvioi, ei lisäarvon syntymiselle tarvittu koko EU:ta eikä sen jäsenmaita kokonaisuudessaan. Lisäarvo syntyy nyt pienissä palasissa.</p><p>Suomen pitää nyt sisäistää, että EU:n puolustusintegraation keskeiset lisäarvot eivät synny EU-organisaatoissa EU:n päätöksenteolla vaan EU:n ja Naton jäsenmaiden keskisillä järjestelyillä, jotka lopulta ehkäpä yhdistyvät yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi. Näen esimerkiksi PRY:n merkityksen Euroopan puolustusintegraatiossa vähäiseksi, muttei toki merkityksettömäksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tulisiko Suomen nyt lähteä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jossa jo olevat maat kattavat valtaosan Euroopan puolustuskyvykkyydestä puolustusbudjettien määrällä mitattuna.</p><p>On väärä luulo, että Ranska olisi tällä hankkeella haalimassa kokoon sotavoimaa Afrikassa tapahtuviin sotilastoimiin. Kun Ranskan EII-hankkeessa ovat mukana myös Saksa ja Iso-Britannia, se kyllä tasapainottaa asetelmaa etelästä myös itään.</p><p>Täällä Pohjolan perukoilla on muistettava, että Euroopan sotilaalliset haasteet tulevat idästä kaakon kautta etelään, siis Venäjältä, Lähi-idästä ja Afrikasta. Olemme joutuneet viime vuosina noista kaikista kolmesta ilmansuunnasta tulleiden haasteiden kohteeksi.</p><p>Kun muistelemme Lähi-idästä ja Afrikasta tulevaa pakolaistulvaa, emme voi täällä Pohjolan perukoillakaan ajatella, että vain Venäjä uhkaa meitä. Itse asiassa Lähi-idän pakolaisaalto on synnyttänyt meille konkreettisia ja rahaa vieneitä ongelmia enemmän kuin Venäjä.</p><p>Kun Ranskan EII-hankkeessa on nyt niin paljon mukana eurooppalaista sotavoimaa, myös Suomen on harkittava siihen osallistumista. Toisin kuin Suomi, Ruotsi ei osallistunut Saksan FNC-hankkeeseen, mikä saattoi olla järkevä ratkaisu tässä vaiheessa, koska Saksan sotilaallisessa kyvykkyydessä on ongelmia. Joka tapauksessa Ranskan EII-hanke on tässä vaiheessa tärkeämpi ja merkittävämpi Suomen kannalta kuin Saksan FNC-hanke.</p><p>Tärkeää on, että nämä nyt Eurooppaan muodostuvat sotilaalliset toimintaryhmät olisivat yhtenäisiä. Toimintaryhmien tulee olla samanmielisiä ja niiden tulee toimia käytännön tilanteissa yhdessä. Ryhmillä tulee olla yhteinen halukkuus sitoutua yhteiseen puolustukseen ja yhteisiin sotatoimiin.</p><p>Arvioisin, että Ranskan EII:stä tulee Eurooppaan sellainen toimija, jolla on todellista kyvykkyyttä laajoihin yhteisiin sotilaallisiin toimiin.</p><p>Ranska on nyt kohentanut eurooppalaista suurvalta-asemaansa Macronin johdolla. Macron poikkeaa aikaisemmista Ranskan presidenteistä edukseen. Macron on selkeästi anglosaksisempi kuin edeltäjänsä. Ranska on kyennyt nostamaan eurooppalaista suurvalta-asemaansa hyvillä Yhdysvaltain suhteilla, jollaisia tällä hetkellä Saksalla ei ole.</p><p>Ranskan kyvykkyys taloudessa ei ole vastaava kuin Saksan, mutta Ranska voi kompensoida asemaansa Euroopan puolustuksessa. Ranska voi mennä jopa Saksan edelle, mikäli kykenee hoitamaan Euroopan puolustusintegraation oikein.</p><p>Ranskalle ja Iso-Britannialle oivallinen näyttö sotilaallisesta suurvalta-asemasta oli onnistunut ohjusisku Syyriaan huhtikuussa. Tuo ohjusisku on tuonut maille arvonantoa Euroopassa.</p><p>Kun 1990-luvulla Ranska pyrki säilyttämään asemaansa suhteessa Saksaan perustettavalla rahaliitolla, nyt Ranskalle hyvä keino olisi sotilaallinen voima ja hyvät suhteet Iso-Britannian kanssa. Euroopassa on tällä hetkellä puutetta turvallisuudesta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuinka Suomi aikoo toimia eurooppalaisen puolustuksen yhteydessä? Ettei vain lopulta käy vielä niin, että Suomi loppujen lopuksi kavahtaa näitä moninaisia Euroopan puolustusyhteistyön kehittämiskuvioita sitovuudessa ja katsoo helpommaksi hakea turvaa Nato-jäsenyydestä vähemmän sitovana. Ehkäpä Yhdysvallatkin nostetaan vielä arvoon arvaamattomaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskalle rahaliiton pohjimmainen päämäärä oli luoda vastavoima vahvistuvalle Saksalle, kun taas Englanti Thatcherin johdolla ei nähnyt ylipäätään Saksojen yhdistymistä myönteisenä Euroopalle.

Nuo sanat ovat kirjoituksestani Ilta-Sanomissa 24.10.1997, jolloin käytiin vilkasta keskustelua Suomen liittymisestä rahaliittoon. Tuon kirjoituksen otsikko oli ”Emu on turvallisuusratkaisu”. Esitin kirjoituksessa mielipiteenäni, että rahaliittoa olisi arvioitava myös Euroopan sisäisen turvallisuuden kannalta, mutta laaja Emu olisi itseasiassa uhka tälle päämäärälle. Mielipiteeni tuolloin kaksi vuosikymmentä sitten myös oli, ettei rahaliitto voi olla Suomelle mikään turvallisuusratkaisu. Suomen pitää hakea turvansa muista ratkaisuista.

Tänä päivänä tiedämme, ettei euro tosiaankaan ole ollut mikä turvallisuusratkaisu Suomelle.

Nyt Suomelle ollaan taas hakemassa turvallisuusratkaisua Euroopan yhdentymisestä. Tällä kertaa ei kuitenkaan EU:n rahaliitosta vaan EU:n puolustusliitosta. Nato-jäsenyyttä ei edelleenkään nähdä täällä Pohjolan perukoilla osana vaihtoehtoa.

Tuo edellä lainausmerkeissä oleva ja kursiivilla kirjoitettu virke on ylivoimaisesti eniten minulta lainattu ajatus julkisista kirjoituksistani yli kahden vuosikymmenen ajalta. Se, että rahaliitto luotiin Saksan yhdistymisen vuoksi Ranskan vaatimuksesta, oli ensimmäistä kertaa julkisuuteen kirjoitettuna tuossa kirjoituksessani. Nyt tuo asia on itsestään selvyys, mutta ei suinkaan kaksi vuosikymmentä sitten. Ei Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa.

                                                                                           ****

Nyt läntinen Eurooppa - siis demokraattisen hallintojärjestelmän Eurooppa - muovaa omia puolustukseen liittyviä järjestelmiään vastaavasti kuin laajentuva läntinen Eurooppa muovasi talouden järjestelmiään kaksi vuosikymmentä sitten. Kuten tuolloin taloudessa, myös nyt puolustuksessa kyse on pitkälti Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian välisistä suhteisia. Euroopan kolmen johtavan suurvallan suhteista siis.

Nyt meillä on jo kokemusta Euroopan talous- ja rahaliitosta parin vuosikymmenen ajalta. Mitä virheitä teimme ja mitä tehtyjä virheitä emme edellekään ole kyenneet korjaamaan.

Emme saa tehdä nyt läntisen Euroopan puolustusjärjestelyissä samoja virheitä, joita teimme talous- ja rahaliiton toisen ja kolmannen vaiheen rakenteita luotaessa ja joiden korjaus myöhemmin on ollut suunnattoman vaikeaa.

                                                                                           ****

Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (Sorbonne speech 29.7.2017) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla ”Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe” (Elysee 26.9.2017, Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018). Otsikko on vapaasti suomennettuna: ”Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa”.

Nuo Macronin ehdotukset on nimetty Eurooppa-esityksiksi.

Puolustukseen liittyen Macronin puhe sisälsi seuraavan mielenkiintoisen ehdotuksen:

”In defence, Europe needs to establish a common intervention force, a common defence budget and a common doctrine for action. We need to encourage the implementation of the European Defence Fund and Permanent Structured Cooperation as quickly as possible, ant to supplement them with a European intervention initiative enabling us to better integrate our armed forces at every stage.”

Vapaasti suomennettuna:

Puolustuksessa Euroopan on luotava yhteiset [interventio]joukot, yhteinen puolustusbudjetti ja yhteinen doktriini sotilaalliselle toiminnalle. Meidän on edistettävä Euroopan puolustusrahaston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön [PRY:n] täytäntöönpanoa viivytyksettä, ja meidän tulee täydentää niitä eurooppalaisella interventioaloitteella parantaaksemme asevoimiemme yhdistämistä kaikissa vaiheissa.

Edellä olevan lainauksen perusteella Ranskan toivoma lopputulos olisi eurooppalaisten asevoimien yhdistäminen.

Macronin European Intervention Initiative on saanut etukirjainten perusteella lyhenteen EII, joka on suomennettu suomalaislehdistössä eurooppalaiseksi interventioaloitteeksi. Mielestäni termi tulisi suomentaa sotilaallisen välintulon aloitteeksi, mikä antaisi oikeamman kuvan, mistä on kysymys. Käytännössä kyse olisi laajoista ja laaja-alaista nopean toiminnan joukoista, joilla olisi kyvykkyys tehdä sotilaallisia toimia kattavasti kaikissa puolustushaaroissa kaikkialla Euroopassa ja tarpeen mukaan myös Euroopan ulkopuolella.

Käytän European Intervention Initiative -termistä jatkossa tässä kirjoituksessa lyhennettä EII.

Emmanuel Macron on toiminnan mies. Ranskan EII-aloite on edennyt jo käytäntöön. Mukaan Ranskan EII-hankkeeseen on lähtemässä kymmen eurooppalaista valtiota, jotka ovat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Nuo ovat kaikki ne valtiot, joita Ranska pyysi mukaan ensi vaiheessa. Kukaan ei kieltäytynyt.

Joukko on merkittävä. Noihin kymmenen valtion joukkoon kuuluu läntisen Euroopan kuusi suurinta asevoimaa suuruusjärjestyksessä Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Hollanti. EII-hankkeen kymmenen valtiota muodostaa käytännössä lähes täysin Euroopan puolustuskyvyn puolustusmenoilla mitattuna. Läntisen Euroopan pieniä keskisuuria sotilasvoimia ulkopuolella ovat vain Kreikka, Puola ja Ruotsi.

On kiinnitettävä huomiota, että presidentti Macronin Sorbonnen puheessa käsiteltiin paljon Eurooppaa, ei niinkään paljon EU:ta. On myös huomioitava, että Macronin EII-aloite ei ole sidottu EU-puolustusyhteistyöhön eikä EU:n pysyvään rakenteelliseen puolustusyhteistyöhön, josta suomen kielessä käytetään lyhennettä PRY ja englannin kielessä PESCO (Permanent Structured Cooperation). Ranskan EII-hankkeessa on nyt mukana myös Iso-Britannia, joka ei enää ole EU:n jäsenmaa vuoden päästä.

EII-hankkeen kymmen maata eivät siis toimi eivätkä tee päätöksiä asioista EU:n päätöksenteossa. EII-asioita ei päätetä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtioiden päämiesten kesken haetulla konsensuksella tai muutoin yksimielisesti. Jos EII-maat katsovat jossakin tarvittavan esimerkiksi luotuja nopean toiminnan joukkoja, ei päätöstä tehdä EU:ssa vaan noiden maiden kesken. EII-toiminta ei siis tapahdu suoranaisesti EU:n puitteissa, mutta toki EU-yhteistyössä ja myös tarpeen mukaan EU:n toimeksiannosta.

                                                                                           ****

Euroopan puolustusyhteistyökuvioissa on syntynyt jo neljä ns. Framework Nations Concept -ryhmittymää.

Suomessa Framework Nations Concept on suomennettu kehysvaltioryhmä -termillä, joka ei mielestäni oikealla tavalla kuvaa kyseessä olevaa puolustusyhteistyön sisältöä. Käyttäisin parempana suomennoksena puolustuksen rakennesuunnitelma tai puolustuksen kehyssuunnitelma.

Käytän Framework Nations Concept -termistä jatkossa tässä kirjoituksessa lyhennettä FNC, jota käytetään yleisenä lyhenteenä englanninkielisissä teksteissä.

FNC-termi on Saksan vuonna 2013 lanseeraama, joka hyväksyttiin Natoon Walesin huippukokouksessa 2014 toimintamalliperiaatteeksi eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämiselle Venäjän aloittamien Ukraina-aggressioiden jälkeen. Nyt kevääseen 2018 mennessä Eurooppaan on jo siis muodostunut neljä erillistä FNC-järjestelyä, joilla kullakin erilainen toimintamalli, rakenne ja myös päämäärät.

Nuo neljä FNC-järjestelyä ovat Saksan, Iso-Britannian, Italian ja Ranskan johtamia.

Saksan johtamassa FNC:ssä ovat tällä hetkellä mukana Saksan lisäksi Belgia, Bulgaria,
Kroatia, Tšekki, Tanska, Viro, Unkari, Luxemburg, Latvia, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Romania ja Slovakia. Myöhemmin kesällä 2017 myös Suomi ja Itävalta ovat liittyneet mukaan.

Iso-Britannian johtamassa FNC:ssä ovat mukana Iso-Britannian lisäksi Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti ja Norja. Suomi ja Ruotsi liittyvät mukaan kesällä 2017. Iso-Britannian johtama FNC tunnetaan paremmin Joint Expeditionary Forcena (JEF), jota Iso-Britannian alkoi perustaa jo vuonna 2012, siis hieman aikaisemmin Saksan Framework Nations Concept- lanseerausta vuonna 2013. JEF sai päivänvalon vuonna 2014 Naton Walesin huippukokouksessa.

Italian johtamassa FNC:ssä ovat mukana Italian lisäksi Albania, Kroatia, Unkari ja Slovenia sekä Itävalta.

Ranskan johtamassa FNC:ssä, joka on siis nimetty EII:ksi, ovat mukana siis Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro.

                                                                                           ****

Euroopassa on kolme valtiota, joiden puitteissa Euroopan puolustusyhteistyöjärjestelyt tapahtuvat. Nuo kolme valtiota ovat Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Maat ovat kolme suurinta läntisen Euroopan sotilasmahtia puolustusmenojen suuruudella mitattuna, mutta vain kaksi näitä on sellaista suurvaltaa, joilla on todellista laaja-alaista sotilaallista kyvykkyyttä toimia.

Iso-Britannia ja Ranska ovat Euroopan sotilaallisia suurvaltoja. Molemmat ovat ydinasevaltioita ja pysyviä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston jäseniä. Molemmat maat kuuluvat johtavien teollisuusmaiden ryhmään sekä G7:ssa että G20:ssä. Molemmat maat ovat myös sellaisia lentotukialusvaltioita, joilla on mahdollisuus toimia kaikkialla maailmassa.

Sen sijaan Saksa ei tällä hetkellä ole sotilaallisesti yhtään mitään. Saksan sotilaallinen kyvykkyys on tällä hetkellä heikko. Saksa ei vakuuta sotilaallisella voimallaan ketään, vaikka onkin puolustusmenoilla mitattuna läntisen Euroopan kolmanneksi suurin sotilasvoima.

Seuraavat uutisotsikot kuvaavat osaltaan Saksan tämänhetkistä sotilaallista kyvykkyyttä:

Saksan laivaston uusi fregatti on täysi susi” (IL 15.1.2018).

Less than a third of German military assets are operational says report” (UK Defence Journal 21.3.2018).

Der Spiegel: Saksan 128 Eurofighter-hävittäjästä vain neljä toiminta­valmiina – Suomessa malli ehdolla Hornetin seuraajaksi” (HS 2.5.2018).

Jos Venäjä olisi hyökännyt Eurooppaan vuonna 2014, Saksan puolustusvoimilta - Bundeswehrilta - olisi loppuneet ampumatarvikkeet noin yhden viikon kuluessa. Saksalla ampumatarvikevarastot olivat tyhjillään eikä niitä vieläkään ole saatu neljässä vuodessa täytettyä.

Euroopan sotilaallisen yhdentymisen puolustusyhteistyöjärjestelyt ovat nyt käymistilassa ei emmekä tiedä vielä lopputulosta.

Vaikka lopputulosta emme vielä tiedä, joka tapauksessa läntisen Euroopan todellista sotilaallista kyvykkyyttä lisäävä yhdentyminen ei tule tapahtumaan EU:n vetämänä. Esimerkiksi EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) ei tule olemaan sellainen lopputulos, johon Suomen tulisi erityisesti turvautua tai tarrautua.

Koko EU:ta koskevat uudistukset ovat liian hitaita, minkä johdosta myös Ranska on lähtenyt viemään eteenpäin EU:sta erillään olevaa EII-hanketta.

Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan osalta Euroopan puolustusyhteistyöjärjestelyt ovat nyt hieman samalainen tilanne kuin 1990-luvun alkupuolella, kun Eurooppaan oltiin tekemässä järjestelyä talous- ja rahaliitosta. Kuka tai ketkä johtavat Euroopan puolustusta?

                                                                                           ****

Presidentti Macronin EII-hanke on mielenkiintoinen, koska se on ainoa FNC-hanke, jossa sekä Iso-Britannia että Saksa ovat mukana.

Ranskan ja Iso-Britannian sotilaallinen kumppanuus on ollut tiivistä vuodesta 2011.

Ranska ja Iso-Britannia - ei siis Yhdysvallat - saivat aikaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 (S/RES/1973) täytäntöönpanon Libyaa koskien vuonna 2011. Iso-Britannia on ollut mukana ranskalaisessa Barkhane-operaatiossa (Opération Barkhane), joka on edelleen Ranskan meneillään sotilastoimi islamilaisia militantteja vastaan Afrikassa. Ranska ja Iso-Britannia osallistuivat Yhdysvaltain ohella al-Assadin kemiallisten aseiden tuotantoon liittyvien rakennusten tuhoamiseen huhtikuussa 2018.

Ranskalla on usean sadan sotilaan joukko Ison-Britannian johtamassa taisteluosastossa, joka toimii Virossa Naton Enhanced Forward Presencen puitteissa (Nato’s EFP). Myös Tanska on mukana tuossa Ison-Britannian johtamassa taisteluosastossa Virossa.

Ranskalla ja Iso-Britannialla on siis ollut ja on edelleen laajaa sotilaallista kokemusta toimia yhdessä sotatoimissa osoittaen yhteistä sotilaallista kyvykkyyttä. Saksalla kolmantena osapuolena ei ole vastaavaa käytännön sotilaallista kokemusta. Saksa ei myöskään Ranskan ja Iso-Britannian tapaan osallistunut Syyrian ohjusiskuun huhtikuussa 2018.

Se, miksi Ranska on sitomassa Iso-Britanniaa mukaan Ranskan johtamaan EII-hankkeeseen ja sitä kautta vahvasti Euroopan puolustukseen, johtuu sekä Iso-Britannian sotilaallisesta voimasta että Ranskan ja Iso-Britannian keskinäisestä sotilaallisesta yhteistyöstä.

Niin Ranskalla kuin Iso-Britannialla on myös todistetusti sotilaallista päätöksentekokykyä, jota kaikilla eurooppalaisella mailla ei ole. Ranskalla on halukkuutta sitoa EU:sta eroava Iso-Britannia Euroopan puolustukseen myös päätöksenteon osalta. Ranska tulee hyvin toimeen niin Saksan kuin Iso-Britannian kanssa.

Iso-Britannia on toisaalta useaan otteeseen ilmoittanut myös julkisuudessa, ettei ole lähtemässä pois Euroopan puolustuksesta, vaikka se eroaakin EU:sta. Ranskan ja Iso-Britannian välillä ei ole vastaavaa epäilyä kuin mitä on Iso-Britannian ja Saksan välillä, jota oli myös jo silloin, kun Euroopan talous- ja rahaunionia oltiin perustamassa Saksojen yhdistymisen seurauksena.

Näyttää sitä, että Ranskan johtamasta EII-hankkeesta tulee Euroopan tärkein FNC, jossa edistetään eurooppalaisen puolustuksen todellista sotilaallista suorituskykyä kasvattavaa kehystä.

Ranskan EII-ryhmä on valittu maista, joilla Ranska uskoo olevan sotilaallista päätöksentekokykyä, joilla on uskallusta sotilaalliseen toimintaan ja joilla on uskallus kantaa myös tappioita. Ranskan ryhmään ovat lähteneet kaikki ne yhdeksän maata, joita se on ensi vaiheessa pyytänytkin, joten ennakkokartoitus on tehty huolella.

                                                                                           ****

"Puitejärjestely ei ole luonteeltaan oikeudellisesti sitova. Se korostaa osapuolten poliittisen tason sitoutumista yhteistyön tiivistämiseen."

Tuo Suomen valtion ulkoministeriön tai puolustusministeriön sivuilla muodossa tai toisessa toistuva lause kuvaa hyvin, mihin Suomi on valmis Euroopan puolustuksellisessa yhteistyössä.

Suomi ei vielä toistaiseksi ole valmis mihinkään sellaiseen, mikä synnyttäisi sitoutumista. Suomella on ollut valmiutta lähteä vain aiesopimuksiin (Letter of Intent, LoI), aiejulistuksiin (Statement of Intent, SoI), yhteisymmärryspöytäkirjoihin (Memorandum of understanding, MoU) tai muihin vastaaviin puitejärjestelyihin, joihin ei liity sitovuusvelvoitteita. Nuo ovat luonteeltaan herrasmiessopimuksia.

Tuo Suomen harjoittama sitoutuminen ilman sitoutumista -politiikka tarkoittaa sitä, että Suomi saa vain sitä, mitä se on itse valmis antamaan. Jos Suomi ei ole halukas ennalta antamaan turvatakuita, ei se tule samaan ennalta myöskään muilta turvatakuita. Presidentti Niinistön on ollut turhaa matkustella pitkin Eurooppaa ruinaamassa EU-turvatakuita.

Jos Suomi ei ole valmis ennalta antamaan sotavoimaansa muiden hyödyksi, ei Suomi myöskään tule ennalta saamaan muilta sotavoimaa itsensä hyödyksi.

Viime vuonna solmituilla aiesopimuksella ja muilla vastaavilla puitejärjestelyillä ei ole vaikutusta esimerkiksi Venäjän käyttäytymiseen. Venäjä ei ole Suomen sopimuksia vastustanut eikä kommentoinut Naton kanssa solmittua isäntämaasopimusta lukuun ottamatta.

                                                                                           ****

Suomi on vedonnut EU:n pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön (PRY) järjestämisessä EU:n Lissabonin sopimukseen. Suomen on kovaäänisesti vaatinut, että jäsenmaan tai jäsenmaiden joutuessa hyökkäyksen kohteeksi muiden jäsenmaiden tulee antaa apua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Siis myös sotilaallisin keinoin.

Presidentti Niinistö on useaan otteeseen muistuttanut, että Suomi ja hän henkilökohtaisesti ajoivat voimakkaasti sitä, että PRY sisältää viittauksen Lissabonin sopimukseen. Suomi perustaa nyt sotilaallista liittoumistaan siis ensisijaisesti EU:n varaan.

Turvatakuiden suhteen Suomella on tuossa ketunhäntä kainalossa: Suomi yrittää saada sitoumuksia itseään kohtaan, joita se välttämättä halua antaa muille, jos sitoumuksien antamisesta on Suomelle itselle haittaa. Mahdollinen avunanto halutaan alistaa tapauskohtaisuudelle, jossa voitaisiin käyttää harkintavaltaa muille annettavasta avusta.

Suomen sitoutumishaluttomuus jo nähty useissa Suomen kannanotoissa esimerkkisi Baltian maiden turvallisuudessa. Suomen mukaan Baltian maiden turvallisuus kuuluu vain Natolle eikä EU:lle, koska Baltian maat ovat Naton jäsenmaita. Suomi ikään kuin yrittää karsinoita EU:n Nato-maita omaan karsinaansa niissä tapauksissa, kun Suomelle olisi syntymässä velvollisuus auttaa EU:n puitteissa sellaista EU-maata, joka kuuluu myös Natoon.

Suomen sitoutumishaluttomuus näkyy myös vuoden 2021 kansainvälisen suursotaharjoituksen suunnittelussa. Tuossa harjoituksessa on tarkoitus harjoitella vain sotilaallisen avun vastaanottamista, ei sotilaallisen avun antamista. Suomen linjaus poikkeaa Ruotsin linjauksesta syksyn 2017 Aurora-sotaharjoituksessa, jossa Ruotsi harjoitteli myös avun antamista Baltian maille.

Suomella on siis EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä turvatakuisiin liittyvä taka-ajatus, jonka muut EU-maat kyllä tietävät ja ovat siksi varovaisia Suomen suhteen. Suomi yrittää saada ennalta varmuuden Suomelle annettavasta avusta kriisi- ja sotatilanteesta, toisin sanoen EU:n turvatakuut jossakin muodossa.

Suomi ajattelee, että Venäjä hyväksyisi sentään Suomen EU-turvatakuut, kun Suomen mielestä Venäjä ei hyväksy Suomea Naton jäseneksi. Toistaiseksi Suomi on kunnioittanut tuota Venäjän näkemystä Suomen Nato-jäsenyydestä.

EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä Suomen pohjimmainen pelko on, että Suomen Venäjä-suhteet eivät olisi pelkästään Suomen käsissä, ja Suomi joutuisi antamaan päätöksentekoa rajojensa ulkopuolelle liittolaisilleen. Tuo pelko värittää kaikkea Suomen toimintaa Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä. Suomi pelkää tulevansa vedetyksi konfliktiin, jossa yhtenä osapuolena olisi Venäjä. Suomessa siis puhaltaa edelleen vahvat kylmän sodan ajan tuulet ja sairaalloinen pelko Venäjän reaktioista.

Suomi on ottanut nyt linjakseen, että EU:n puolustusyhteistyö tapahtuisi ensisijaisesti EU:n yhteisissä puitteissa, mikä tarkoittaa hidasta etenemistä ja päämääriä vesittäviä kompromisseja.

Tuohon EU:n kaikkia jäsenmaita koskevaan puolustusyhteistyön suunnitelmaan, johon Suomikin on sitoutunut, voi käydä tutustumassa täällä.

                                                                                           ****

Nyt on kuitenkin käymässä niin, että kaikille EU-maille - itseasiassa suurimmalle osalle - ei tuo laaja EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyösuunnitelma ole riittävä eikä riittävän nopea Euroopan puolustuksen viemiseksi eteenpäin, josta on seurannut tavoitteiden pirstoutumista ja maiden osaryhmittymistä EU:n sisällä.

Eurooppaan on siis muodostunut neljä erimuotoista FNC-hanketta, joiden todellisena pohjana on osallistujamaiden Nato-jäsenyys. FNC-hankkeilla ei ole ollut koordinointia ja niitä voidaan pitää osittain päällekkäisinä. Hankkeet ovat olleet osittain kilpailevia Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan kesken.

Kysymys noille FNC-hankkeissa oleville maille ei niinkään ole EU:sta, vaan Natosta, kun Yhdysvallat on patistanut Euroopan Nato-maita ottamaan lisää omaa vastuutaan Euroopan puolustamisesta. FNC-hankkeet eivät liity EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön, vaan ovat Naton Eurooppa-pilarin vahvistamista. Samanmielisten muodostamilla pienemmillä ryhmillä yritetään päästä eroon suurien organisaatioiden byrokraattisesta päätöksenteosta. Byrokraattista päätöksentekoa on siis myös Natossa.

Suomi on nyt mukana Iso-Britannian ja Saksan FNC-hankkeissa.

Iso-Britannian nopean toiminnan JEF-joukoilla FNC-hankkeena on jo konkretiaa. Alle 48 tunnin varoajalla noin 10 000 sotilaan JEF-joukot ovat operatiivisesti valmiita toimimaan tässä kuussa. Joukkojen toimintaa viimeisteltiin Iso-Britanniassa 21.4.-4.5.2018 pidetyssä Joint Warrior -sotaharjoituksessa (Joint Warrior 2018 ja Joint Warrior 2018), joita tänä vuonna on poikkeuksellista vain yksi kahden sijaan. Suomi ei kuitenkaan varsinaisesti osallistunut tuohon harjoitukseen. Puolustusministerit julkistavat JEF-joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisen kesäkuussa Lontoossa.

Suomella on JEF-joukoissa noin 250 sotilasta, mutta Suomi olisi valmis käyttämään mahdollisiin JEF-operaatioihin koko kriisinhallinnan valmiuttaan. Suomi on siis noin 250 sotilaalla mukana pienemmällä joukolla kuin miten sen sotilaallinen koko edellyttäisi yhdeksän JEF-maan joukossa.

Saksan ja Iso-Britannian FNC-hankkeiden edetessä ja tiivistyessä Suomelle saattaa tuottaa vaikeuksia Euroopan puolustusyhteistyössä EU-maiden keskinäiset järjestelyt, joissa järjestelyn valmistelu ja päätöksenteko ei tapahdu vastaavasti kuin asioiden perinteinen valmistelu ja päätöksenteko EU:n konsensusperiaatteella.

Kyse Suomelle on päätöksenteon yksimielisyydestä kaikkien jäsenmaiden kesken ja siitä, että Suomella ei olisi tavallaan sitä ”veto-oikeutta” päätöksenteossa, mikä sillä olisi muutoin.

Toistaiseksi JEF-joukkoihin liittynyt Suomen päätöksenteko on yllättänyt positiivisesti, mutta vielä ei ole testattu, kuinka Suomi kykenisi tekemään päätöksiä, mikäli Suomesta jouduttaisiin lähettämään sotilaita ulkomaille sotimaan.

                                                                                           ****

Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.”, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (IS 4.5.2018).

Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.

Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (HS 3.5.2018).

Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.

Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.

Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.

Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.

Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.

Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?

Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.

                                                                                           ****

Suomi on mukana Saksan FNC-hankkeessa laimealla aiesopimuksella. Saksan FNC-hanke on osallistujamaiden lukumäärällä mitattuna laajin näistä neljästä tämänhetkisestä FNC-hankkeesta.

Ongelma Saksan hankkeessa on, että Saksan sekä sotilaallinen kyvykkyys että päätöksentekokyvykkyys ovat heikkoja, vaikka Saksa onkin puolustusmenoilla mitattuna EU:n kolmanneksi suurin sotilasmahti. Saksan sotilaalliseen kyvykkyyteen ei tällä hetkellä voi oikein luottaa.

Saksan FNC-hankkeella on katsottu olevan monia päämääriä. Hyväksyttävä päämäärä on fiksu tapa hälventää lähimmissä naapurimaissa sitä epäluuloa, mitä näissä maissa vielä on Saksaa kohtaan toisen maailmasodan jäljiltä. Suomi oli aikanaan Saksan liittolainen, joten me emme välttämättä ymmärrä tuon epäluulon syvyyttä Saksan naapurimaissa.

Monet sotilasasiantuntijat Euroopassa ovat kuitenkin nähneet, että Saksan FNC-aloite vuonna 2013 syntyi Bundeswehrin heikkoudesta ja että sotavoimien yhdistämispyrkimyksillä Saksa pyrkii paikkaamaan aukkoja sotilaallisessa kyvykkyydessään.

Suomessa on kuitenkin huomattava, miten pitkälle Saksa on FNC-hankkeella menemään. Kyse on eurooppalaisen armeijan luomisesta, jossa eri maiden sotilaat muodostaisivat yhteisiä sotilasyksikköjä. Kyse on kuitenkin vapaaehtoisuudesta eikä ketään pakoteta mukaan.

Ensimmäiset yhteiset sotilasyksiköt Saksan johdolla on itse asiassa jo luotu. Pohja ja malli EU-armeijan luomiselle on siis olemassa, vaikka Saksan FNC-hankkeessa yhteisten sotilasyksikköjen luomisella ei olekaan mitään tekemistä EU:n kanssa. EU-armeijaa ollaan siis luomassa ilman EU:ta ja ilman EU:n päätöksentekoprosessia.

Viime vuonna Saksa ja kaksi sen läheistä Nato- ja EU-naapurimaata Tšekki ja Romania ottivat hiljaa radikaalisen askeleen kohti jotain, joka näyttää EU:n armeijan aihiolta, mutta johon ei liity EU. Saksa, Tšekki ja Romania ovat ilmoittaneet asevoimiensa yhdentämistoimista.

Romanian armeija ei kokonaisuudessaan liity Bundeswehriin eikä tšekkiläiset asevoimat tule pelkästään Bundeswehrin osaksi. Kumpikin maa ovat kuitenkin nyt integroineet yhden prikaatin saksalaisiin asevoimiin.

Romanian 81. mekanisoitu prikaati liittyi Bundeswehrin nopean toiminnan joukkojen divisioonaan ja Tšekin 4. nopean toiminnan prikaati, joka on toiminut Afganistanissa ja Kosovossa ja joka on Tšekin armeijan ns. keihäänkärkijoukkoja, tuli osaksi saksalaista 10. panssaridivisioonaa.

Näin Romania ja Tšekki seuraavat kahden hollantilaisen prikaatin jalanjälkiä, joista toinen on liittynyt Bundeswehrin nopean toiminnan joukkoihin ja joista toinen on integroitu Bundeswehrin 1. panssaridivisioonaan.

Lasikatto EU-armeijan siemeneksi on jo siis puhkaistu: Euroopan eri maiden sotilasyksikköjä on jo integroitu yhdeksi.

Saksan, Hollannin, Tšekin ja Romanian armeijajoukkojen yhdistäminen on esimerkki, mihin on syytä varautua jatkossakin askel askeleelta. Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö on jäänyt kauaksi siitä, missä Keski-Euroopassa jo mennään.

                                                                                           ****

Presidentti Niinistö tukee Junckerin ajatusta EU-armeijasta” oli uutisotsikko Ylen sivuilla jo keväällä 2015 (Yle 8.3.2015). Jutussa oli mielenkiintoinen seuraava lause, johon on syytä kiinnittää huomiota tuolloisen puolustusministeri Carl Haglundin lausumana: ”Se [EU-armeija] voisi tuoda lisäarvoa, mutta se edellyttäisi, että saadaan mielellään kaikki EU-maat mukaan.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli esittänyt EU-armeijan perustamista (FT 8.3.2015), joka sai Suomesta suurta poliittista kannatusta presidentin johdolla. Iso-Britannia suhtautui tuolloin varsin kielteisesti EU-armeijan perustamiseen.

Nyt EU-armeija on jo siis muodostumassa, mutta ei siinä järjestyksessä, missä Suomi on ajatellut. Armeijaa kootaan vähitellen yksittäisten EU- ja Nato-maiden kesken ilman sitä hankaluutta, joka syntyisi, mikäli perustamista yritettäisiin keskusjohtoisesti EU:n elimissä. Todennäköisesti nyt nämä jo konkreettisesti muodostuneet palaset, joita on jo kolme tai neljä laskentatavasta riippuen, tulevat olemaan aikanaan osia EU-armeijassa.

Toisin kuin Carl Haglund vuonna 2015 arvioi, ei lisäarvon syntymiselle tarvittu koko EU:ta eikä sen jäsenmaita kokonaisuudessaan. Lisäarvo syntyy nyt pienissä palasissa.

Suomen pitää nyt sisäistää, että EU:n puolustusintegraation keskeiset lisäarvot eivät synny EU-organisaatoissa EU:n päätöksenteolla vaan EU:n ja Naton jäsenmaiden keskisillä järjestelyillä, jotka lopulta ehkäpä yhdistyvät yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi. Näen esimerkiksi PRY:n merkityksen Euroopan puolustusintegraatiossa vähäiseksi, muttei toki merkityksettömäksi.

                                                                                           ****

Tulisiko Suomen nyt lähteä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jossa jo olevat maat kattavat valtaosan Euroopan puolustuskyvykkyydestä puolustusbudjettien määrällä mitattuna.

On väärä luulo, että Ranska olisi tällä hankkeella haalimassa kokoon sotavoimaa Afrikassa tapahtuviin sotilastoimiin. Kun Ranskan EII-hankkeessa ovat mukana myös Saksa ja Iso-Britannia, se kyllä tasapainottaa asetelmaa etelästä myös itään.

Täällä Pohjolan perukoilla on muistettava, että Euroopan sotilaalliset haasteet tulevat idästä kaakon kautta etelään, siis Venäjältä, Lähi-idästä ja Afrikasta. Olemme joutuneet viime vuosina noista kaikista kolmesta ilmansuunnasta tulleiden haasteiden kohteeksi.

Kun muistelemme Lähi-idästä ja Afrikasta tulevaa pakolaistulvaa, emme voi täällä Pohjolan perukoillakaan ajatella, että vain Venäjä uhkaa meitä. Itse asiassa Lähi-idän pakolaisaalto on synnyttänyt meille konkreettisia ja rahaa vieneitä ongelmia enemmän kuin Venäjä.

Kun Ranskan EII-hankkeessa on nyt niin paljon mukana eurooppalaista sotavoimaa, myös Suomen on harkittava siihen osallistumista. Toisin kuin Suomi, Ruotsi ei osallistunut Saksan FNC-hankkeeseen, mikä saattoi olla järkevä ratkaisu tässä vaiheessa, koska Saksan sotilaallisessa kyvykkyydessä on ongelmia. Joka tapauksessa Ranskan EII-hanke on tässä vaiheessa tärkeämpi ja merkittävämpi Suomen kannalta kuin Saksan FNC-hanke.

Tärkeää on, että nämä nyt Eurooppaan muodostuvat sotilaalliset toimintaryhmät olisivat yhtenäisiä. Toimintaryhmien tulee olla samanmielisiä ja niiden tulee toimia käytännön tilanteissa yhdessä. Ryhmillä tulee olla yhteinen halukkuus sitoutua yhteiseen puolustukseen ja yhteisiin sotatoimiin.

Arvioisin, että Ranskan EII:stä tulee Eurooppaan sellainen toimija, jolla on todellista kyvykkyyttä laajoihin yhteisiin sotilaallisiin toimiin.

Ranska on nyt kohentanut eurooppalaista suurvalta-asemaansa Macronin johdolla. Macron poikkeaa aikaisemmista Ranskan presidenteistä edukseen. Macron on selkeästi anglosaksisempi kuin edeltäjänsä. Ranska on kyennyt nostamaan eurooppalaista suurvalta-asemaansa hyvillä Yhdysvaltain suhteilla, jollaisia tällä hetkellä Saksalla ei ole.

Ranskan kyvykkyys taloudessa ei ole vastaava kuin Saksan, mutta Ranska voi kompensoida asemaansa Euroopan puolustuksessa. Ranska voi mennä jopa Saksan edelle, mikäli kykenee hoitamaan Euroopan puolustusintegraation oikein.

Ranskalle ja Iso-Britannialle oivallinen näyttö sotilaallisesta suurvalta-asemasta oli onnistunut ohjusisku Syyriaan huhtikuussa. Tuo ohjusisku on tuonut maille arvonantoa Euroopassa.

Kun 1990-luvulla Ranska pyrki säilyttämään asemaansa suhteessa Saksaan perustettavalla rahaliitolla, nyt Ranskalle hyvä keino olisi sotilaallinen voima ja hyvät suhteet Iso-Britannian kanssa. Euroopassa on tällä hetkellä puutetta turvallisuudesta.  

Kuinka Suomi aikoo toimia eurooppalaisen puolustuksen yhteydessä? Ettei vain lopulta käy vielä niin, että Suomi loppujen lopuksi kavahtaa näitä moninaisia Euroopan puolustusyhteistyön kehittämiskuvioita sitovuudessa ja katsoo helpommaksi hakea turvaa Nato-jäsenyydestä vähemmän sitovana. Ehkäpä Yhdysvallatkin nostetaan vielä arvoon arvaamattomaan.

]]>
4 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa#comments Emanuel Macron EU ja Nato EU:n puolustus Turpo Venäjän uhka Tue, 08 May 2018 11:36:14 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa
Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle <p>Tämä kirjoitus ei ole vappukirjoitus ja edellyttää lukijalta muuta kuin perinteistä vappukuntoa. Hyvää vappua kuitenkin kaikille ja erityisesti heille, jotka seuraavat tiiviisti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.</p><p>&rdquo;<em>Jokainen itsenäinen maa on luonnollisesti vapaa tekemään päätöksiään. <u>Suomi ei kuitenkaan voi tukea Baltian maiden Nato-jäsenyyttä</u> samalla tavalla kuin näiden valtioiden EU-jäsenyyttä. Euroopan turvallisuus ja vakaus on nähtävä laajemmassa yhteydessä. Tämän vuoksi tarvitsemme esimerkiksi Venäjää, kuten juuri ratkaisut Bosniassa ja Kosovossa vahvistavat. Toivon, että Naton johto on tästä riittävän tietoinen.</em>&rdquo;</p><p>Noin lausui Suomen tuore tasavallan presidentti Tarja Halonen Baltian maiden Nato-jäsenyydestä saksalaisessa Der Spiegel -lehdessä keväällä 2001 (<a href="http://www.spiegel.de/spiegel/print/d-18924637.html"><u>Der Spiegel 9.4.2001</u></a>).</p><p>Alkuperäinen saksankielinen teksti oli kirjoitettu näin:</p><p>&rdquo;<em>Jedes unabhängige Land ist natürlich frei in seinen Entscheidungen. <u>Aber Finnland kann die baltischen Nato-Interessen nicht</u> in gleicher Weise <u>unterstützen</u> wie deren EU-Integration. Sicherheit und Stabilität in Europa müssen in einem größeren Rahmen gesehen werden. Dazu brauchen wir zum Beispiel Russland, wie sich ja gerade erst in Bosnien und im Kosovo wieder bestätigt hat. Ich hoffe, dass dies der Nato-Führung ausreichend bewusst ist.</em>&ldquo;</p><p>Halosen Baltia-kannanotto oli Natoa halventava, joka repi otsikoita niin Suomessa kuin Euroopassa. Ymmärrettävästi noin raju kannanotto Suomen korkeimmalta ulkopoliittiselta päättäjätaholta synnytti vastalauseita.</p><p>&rdquo;<em>Halonen Spiegelissä: Suomi ei voi auttaa baltteja Natoon</em>&rdquo; otsikoi Helsingin Sanomat (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003960825.html"><u>HS. 9.4.2001</u></a>).</p><p>Presidentti Halosen Nato-lausunnoista nousi kohu etenkin Latviassa (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003967104.html"><u>HS 7.5.2001</u></a> ja <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/halosen-nato-lausunnoista-kohu/1969008#gs.ZX9m6JA"><u>MTV3 7.5.2001</u></a>).</p><p>Latvian presidentin Vaira Vike-Freibergan sai oikeutetusti takajaloilleen oheinen Spiegelin haastattelijan ja presidentti Halosen sananvaihto:</p><p>Spiegelin haastattelija totesi Nato-jäsenyyden tärkeydestä Baltian maille: &rdquo;<em>Für die lettische Präsidentin Vaira Vike-Freiberga sind EU- und Nato-Mitgliedschaft so unabdingbar wie die zwei Arme des menschlichen Körpers.</em>&ldquo; Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Latvian presidentti Vaira Vike-Freibergalle EU- ja Nato-jäsenyydet ovat yhtä tärkeitä kuin ihmiselle molemmat kädet.</em>&rdquo;</p><p>Halonen vastasi tuohon toimittajan toteamukseen: &rdquo;<em>Toivon todella Latvialle parasta, mutta en voi hyväksyä tuota esimerkkiä. Modernin ja demokraattisen Euroopan on oltava valmis ja kykenevä elämään rauhallisesti yksin yhdessä. Tarvitsemme transatlanttisia kumppaneita, <u>mutta emme transatlanttisia liittoutumia [= Natoa].</u></em>&rdquo;</p><p>Alkuperäinen saksankielinen teksti oli seuraava: &rdquo;<em>Ich wünsche Lettland wirklich alles Gute, aber dieses Beispiel kann ich nicht akzeptieren. </em><em>Ein modernes und demokratisches Europa muss allein bereit und in der Lage sein, friedlich miteinander zu leben. Dazu brauchen wir transatlantische Partner, <u>aber kein transatlantisches Bündnis.</u></em>&rdquo;</p><p>Halonen toivotti siis Natolle ja Yhdysvalloille tervemenoa Euroopasta. Halosen kannanotto Yhdysvalloista ei paljonkaan poikkea Venäjän kannanotoista niin ennen kuin nytkään. Käytännössä ne ovat yks yhteen.</p><p>Spiegelin haastattelussa Halonen oli huolissaan Moskovan pakoteuhkauksista ja kehotti Eurooppaa tulemaan Venäjän hallitusta puolitiehen vastaan tarkentamatta, mitä tuo puolitie olisi ollut Baltian maiden Nato-jäsenyydessä.</p><p>Halosen kanta osoittaa hyvin, miten huonosti hän tunsi venäläisen tavan tehdä politiikkaa uhkailemalla. Sama Venäjän harjoittama uhkailuun perustuva politiikanteon tapa kantaa Suomessa edelleenkin hyvin.</p><p>Halosen Spiegel-haastattelun inspiroimana Latvian suurin päivälehti Diena (<a href="https://www.diena.lv/"><u>Diena</u></a>) kirjoitti 17.4.2001 hieman ennen Halosen valtiovierailua Latviaan hyvän kirjoituksen Suomen harjoittamasta turvallisuuspolitiikasta Euroopassa. Kirjoittuja oli Vladimir Sokor, joka toimii edelleen yhdysvaltalaisessa Jamestown-säätiössä (<a href="https://jamestown.org/analyst/vladimir-socor/"><u>Vladimir Socor, The Jamestown Foundation</u></a>). Säätiön määrä oli ja on edelleen edistää demokratiaa ja markkinataloutta Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella.</p><p>Sokorin jutun suomennettu otsikko kuvaa hyvin Suomea vielä tänä päiväkin: &rdquo;<em>Suomen asema - tie ei minnekään</em>&rdquo;. Suomi on siis ulko- ja turvallisuuspoliittisesti paikallaan junnaava, joka elää edelleen kylmän sodan aikaa yhä uudestaan, vaikka maailma ympärillä on muuttunut täysin.</p><p>Oheiset Sokorin irralliset lauseet haastattelusta ovat päteviä edelleenkin 17 vuoden jälkeen:</p><p>&quot;<em>Suomalaiset yrittävät joskus esittää suomettumisen välttämättömyytenä ja hyveenä.</em>&quot;</p><p>&rdquo;<em>Suomettunien on postneuvostolaisen kauden Euroopassa anakronismi [= väärään ajankohtaan sijoittuva] ja Baltian maille mahdoton </em>tie.&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Baltian puolueettomuus Moskovan tarjoamin turvatakuin <u>veisi vain epämääräiseen tilanteeseen ja epävakauteen.</u></em>&quot;</p><p>&rdquo;<em>Jos Baltian maat pääsevät Natoon, ne vapautuvat Venäjän <u>&rsquo;lähiulkomaiden&rsquo;</u> asemasta, ja samalla vaikeutuisivat suuresti <u>Venäjän imperiumin palauttamispyrkimykset</u>.</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003962476.html"><u>HS 18.4.2001</u></a>).</p><p>Voivatko Baltian maat ja Sokor olla enemmän oikeassa ja voiko Halosen perintöä edelleen kantava Suomi olla enemmän väärässä, kun katsoo Euroopan turvallisuustilannetta vuonna 2018. Venäjä on nyt yrittänyt palauttaa imperiumiaan ja Venäjän Natoon kuulumattomien lähiulkomaiden turvallisuushuolet ovat olleet puheenaihe vuodesta 2014 epävakauttajina. Myös Suomi on Natoon kuulumaton Venäjän lähiulkomaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Samassa Spiegelin haastattelussa presidentti Halonen lausui myös muuta, josta tänä päivänä ainakin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ajattelee toisin. Se siitä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan perusteiden pitkäikäisyydestä ja vakaudesta.</p><p>&rdquo;<em>In dieser Frage <u>reagieren wir gemeinsam mit Schweden</u> wie Zwillinge oder zumindest wie gute Schwestern.</em>&ldquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Tässä kysymyksessä [Nato-jäsenyydessä] <u>reagoimme Ruotsin kanssa</u>, kuten kaksoset tai ainakin kuten hyvät sisarukset.</em>&rdquo;</p><p>Suomi oli siis presidentti Halosen ilmoittamana sitomassa Suomen Nato-jäsenyyden Ruotsin reagointiin ja päätökseen.</p><p>Tuo kävi Suomelle niin kauan, kun Ruotsi ei ole vakavissaan menossa Natoon. Mutta entäpäs, jos onkin?</p><p>Nyt Suomessa puhaltavat presidentti Niinistön johdolla hieman toisenlaiset tuulet, eikä Suomi enää ole sitomassa Nato-kysymystä Ruotsin kantoihin. Suomen presidenteille päätösprosessi Nato-jäsenyydestä on selvästikin vaikea asia. Etsitään aina uusia perusteluja, joilla voidaan pysyä kaiken tavoin Naton ulkopuolella. Nyt Ruotsikaan ei vie Suomea enää Natoon. Lisää noita uusia tämänhetkisiä Suomen esittämiä perusteluita Naton ulkopuolella pysymiselle on esitetty tämän blogikirjoituksen viimeisessä luvussa.</p><p>Tuossa Suomen ja Ruotsin yhteisessä Nato-jäsenyysasiassa olen Halosen kanssa samaa mieltä. Se taitaa olla ainoa ulko- ja turvallisuuspoliittinen asia, josta olen samaa mieltä Halosen kanssa. Suomi liittyy Natoon vain, jos Ruotsi on ensiksi jättänyt jäsenyyshakemuksen. Jos Ruotsi ei liity, ei Suomikaan liity. Jos Ruotsi liittyy, Suomikin liittyy.</p><p>Spiegelin juttu on hyvä käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos ei saksan kieltä hallitse. Halosen ajatukset tuntuvat jotenkin väärässä ajankohdassa eläneen ihmisen ajatuksilta. Kuinka kummassa on mahdollista, että tuollaista kylmän sodan ajan virttä Suomen presidentti veisasi vielä kymmenen vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun myös Itä-Eurooppa oli jo vapautunut.</p><p>Halosen haastattelu Spiegelissä on esimerkki siitä, miten Suomen ulkopolitiikka on rakennettu tarkoitushakuisuuden pohjalle tukemaan omaa irrallista agendaa, joka on suuresti kopio Venäjän agendasta.</p><p>Tarja Halosen ja siis Suomen vastustuksesta huolimatta Nato kutsui Baltian maat jäsenikseen Prahan huippukokouksessa 21.-22.11.2002 yhdessä neljän muun eurooppalaisen maan kanssa. Halosen mieliharmiksi Naton johto ei siis ollut riittävän tietoinen Baltian turvallisuudesta ja uhmasivat Halosen näkemyksiä ottamalla maat Nato-jäseniksi. Virosta, Latviasta ja Liettuasta tuli Naton täysivaltaisia jäseniä 29. maaliskuuta 2004.</p><p>Venäjän nimellinen ja Suomen todellinen vastustus Baltian maiden Nato-jäsenyydestä meni hukkaan. Luojan kiitos, että meni hukkaan. Tämän blogikirjoituksen lukijan on siis syytä huomioida huolella edellä kirjoitettu: Venäjän vastustus oli nimellistä, mutta Suomen todellista.</p><p>Tosiasiassa Baltian maiden Nato-jäsenyys oli ratkaistu jo Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin keskinäisessä tapaamisessa Helsingissä 20.-21. maaliskuuta 1997. Sinänsä mielenkiintoista, että vuonna 2001 Suomi vielä vastusti Baltian maiden Nato-jäsenyyttä, vaikka Venäjä oli sen jo hyväksynyt tosiasiana neljä vuotta aikaisemmin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja niin Baltian maita kuin Itä-Euroopan maita kohtaan oli ollut tyly jo 1980-luvulta alkaen. Suomen linjan määritti aluksi Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä. Suomi ei ajattele näitä asioita omista lähtökohdista itsekseen vaan Venäjän näkemänä. Tai sitten nuo Suomen omat lähtökohdat peilataan Venäjän oletettujen lähtökohtien kautta.</p><p>Palataanpa vuoden 1989 Helsinkiin, jossa tapahtui merkittävä käänne Euroopan tulevaisuuden suhteen.</p><p>&rdquo;<em>У Советского Союза нет <u>ни морального, ни политического</u> права вмешиваться в события Восточной Европы.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Мы исходим из того, что и другие не будут вмешиваться.</em>&rdquo;</p><p>Valtiovierailullaan Helsingissä 25.10.1989 Gorbatšov ilmoitti noilla sanoilla julkisesti, että &rdquo;<em>Neuvostoliitolla ei ole <u>moraalista eikä poliittista</u> oikeutta puuttua Itä-Euroopan tapahtumiin.</em>&quot; ja &quot;<em>Me lähdemme siitä, että muut eivät tule väliin.</em>&quot;</p><p>Hetkeä aikaisemmin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston toisessa istunnossa syyskuussa 1989 ulkoministeri Eduard Ševardnadze oli todennut Moskovassa:</p><p>&rdquo;<em>Здесь произошли исторические качественные перемены. Мы строим отношения <u>с ними на основе суверенного равенства, недопустимости никакого вмешательства, признания за каждой страной права на абсолютную свободу выбора</u>&hellip;</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>On tapahtunut historiallisia hyvälaatuisia muutoksia. Rakennamme suhteita heihin [Itä-Euroopan liittolaismaihin] <u>valtiollisen tasa-arvon pohjalta, puuttumatta sisäisiin asioihin, tunnustamalla kunkin maan oikeus valita täydellinen vapaus</u>...</em>&rdquo;</p><p>Tuo Neuvostoliiton ulkoministerin toteamus ei ollut vielä julkinen 1980-luvun lopulla.</p><p>Gorbatšov ilmoitti siis Helsingissä julkisesti aikaisemmin tehdyn päätöksen, ettei Neuvostoliitto aio estää Itä-Euroopan kansoja valitsemasta itse johtajiaan ja kohtaloitaan. Neuvostoliitto ei tule väliin. Tuo lokakuinen julkinen ilmoitus Helsingissä oli ikään kuin lähtölaukkaus vapautumisen juoksutelineissä olleille Itä-Euroopan maille.</p><p>Neuvostoliiton itäblokki alkoi hajota maiden irtiotoilla pian tuon lokakuisen ilmoituksen jälkeen. Tapahtumien sarjan aloitti Tšekkoslovakian samettivallankumous jo marraskuussa. Asettumista juoksutelineisiin oli toki ollut jo aikaisemmin.</p><p>Kesäkuun 28. päivänä 1991 Budapestissa Bulgaria, Unkari, Vietnam, Kuuba, Mongolia, Puola, Romania, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia allekirjoittivat pöytäkirjan Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston SEV:n hajottamisesta. Varsovan liitto lakkautettiin puolestaan virallisesti 1. heinäkuuta 1991 Prahassa. Itäblokkia yhdistävät Neuvostoliiton johtamat liitot oli hajotettu kesään 1991 mennessä.</p><p>Itä-blokin hajoamisprosessi oli viety siis läpi nopeasti reilussa puolessatoista vuodessa ilman suurempaa kaaosta ja verenvuodatusta. Neuvostoliitto toimi niin kuin olikin ilmoittanut toimivansa.</p><p>Itä-Eurooppaa koskeva prosessi oli kuitenkin aloitettu jo vuonna 1985, mistä ei ollut tietoa juurikaan blokin ulkopuolella, jos yhtään. Asiasta ei joko tiedetty tai asiaa ei otettu tosissaan.</p><p>Neuvostoliiton uusi lähestymistapa liittolaisiinsa oli esillä jo Mihail Gorbatšovin ensimmäisessä kokouksessa Varsovan liiton maiden johtajien kanssa, joka tapahtui heti Konstantin Tšernenkon hautajaisten jälkeen maaliskuussa 1985. Mihail Gorbatšovista tuli seuraava Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Konstantin Tšernenkon jälkeen päivämäärällä 15.3.1985, mutta Gorbatšov valittiin politbyroossa ja keskuskomitean täysistunnossa jo 11.3.1985 eli Tšernenkon kuoleman jälkeisenä päivänä.</p><p>&rdquo;<em>&hellip;мы за равноправные отношения, <u>уважение суверенитета и независимости каждой страны</u>, взаимовыгодное сотрудничество во всех сферах. Признание этих принципов означает одновременно полную <u>ответственность каждой партии за положение в своей стране</u>.</em>&rdquo; on suora lainaus Gorbatšovin puheesta Varsovan liiton jäsenmaiden johtajille keväällä 1985.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>olemme tasa-arvoisten suhteiden puolella, <u>kunnioitamme kunkin maan suvereniteettia ja riippumattomuutta,</u> molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä kaikilla aloilla. Näiden periaatteiden tunnustaminen tarkoittaa samalla <u>kunkin osapuolen täydellistä vastuuta omasta maastaan</u>.</em>&quot;</p><p>Neuvostoliitto oli siis alkanut jo vuodesta 1985 valmistella liittolaisiaan siihen mitä tuleman piti. Gorbatšovin hallinto oli miettinyt toimintamallin liittolaisten tulemisesta omillaan toimeen jo hyvissä ajoin ennen pääsyä Neuvostoliiton johtoon. Gorbatšovin valtaantulo oli hyvin ennalta suunniteltu toimintaohjelmineen. Se, että asiat oli mietitty etukäteen, vahvistaa Neuvostoliiton liittolaisille annetun ilmoituksen ajankohta suhteessa Gorbatšovin pääsihteeriksi tulemisen ajankohtaan.</p><p>Käytännössä tuo tarkoitti, että Itä-Euroopan liittolaismaiden piti huolehtia tulevina vuosina itsestään parhaalla mahdollisella tavalla eikä Neuvostoliitto sitä tekisi eikä myöskään puuttuisi näiden liittolaismaiden tekemisiin.</p><p>Kommunismihallinto kuitenkin säilyi näissä maissa muuttumattomana niin kauan kun vanhat johtajat kykenivät pitämään itsensä vallassa. Tämä on tyypillistä diktatuureissa ja autoritäärisissä valtioissa. Muutokset tapahtuvat hyppäyksittäin kriisin tai vallankumouksen kautta eivät jatkuvina prosessina kuten hyvin toimivissa demokratioissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Gorbatšovin lokakuinen vierailu Helsingissä vuonna 1989 oli hyvin merkityksellinen. Sen painoarvoa ja sisältöä ei ehkä ole painotettu riittävästi. Kaikkea vierailulla Gorbatšovin lausumaa ja tekemää ei ole osattu yhdistää oikein kokonaisuudeksi Neuvostoliiton tulevaisuudessa harjoittamasta politiikasta.</p><p>Helsingissä Brezhnevin oppi muuttui kaikille lopullisena selvyytenä Gorbatšovin oppiin.</p><p>Gorbatšov ja Neuvostoliitto tiesi, mitä oli tuleman Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella vanhoissa liittolaismaissa. Neuvostoliitto oli myös jo miettinyt, mikä olisi irtautuvien liittolaismaiden tuleva turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa.</p><p>Vielä vuonna 1989 Gorbatšovilla oli ymmärrettävästi käsitys, ettei Neuvostoliiton yhtenäisyys olisi vaarassa. Neuvostoliitto pysyisi yhtenäisenä eikä hajoaisi.</p><p>&rdquo;<em>Haluan tervehtiä <u>puolueetonta</u> Suomea.</em>&rdquo;</p><p>Nuo sanat Gorbatšov lausui Suomelle, suomalaisille ja presidentti Koivistolle Helsingin vierailun yhteydessä lokakuussa 1989.</p><p>Vierailun yhteydessä presidentit Koivisto ja Gorbatšov allekirjoittivat myös Suomen ja Neuvostoliiton yhteisen puolueettomuusjulistuksen, joka alkaa sanoilla: &rdquo;<em>Suomi on <u>puolueeton</u> Pohjoismaa&hellip;</em>&rdquo;.</p><p>Suomi oli ruinannut aitoa puolueettomuustunnustusta Neuvostoliitolta vuosikymmenten ajan. Tuota asiakirjaa ei Suomessa ole kuitenkaan paljon muisteltu eikä siitä löydy netistäkään juuri mainintaa (poikkeuksena <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/01/04/gorba-huumaa-ja-kuuluisa-kannykkapuhelu"><u>Yle Elävä arkisto 4.1.2012</u></a>).</p><p>Puolueettomuustunnustus on siis Suomessa kuolleeksi vaiettu. Ehkäpä Suomessa oli jollakin tasolla ymmärretty, että vastaavanlaiset julistukset oli ajateltu myös Itä-Euroopan maille tulevina vuosina ja siksi asiaa ei todellakaan muistella.</p><p>Henkitoreissaan olevan Neuvostoliiton päämäärä oli, että Itä-Euroopan vapautuvista liittolaismaista tulisi Suomen ja Itävallan tapaan puolueettomia maita.</p><p>Neuvostoliitto oli alkanut korostaa 1980-luvun loppupuolella ulkopolitiikassaan yleisesti puolueettomuutta. Tuo puolueettomuutta koskeva periaatteellinen suuri päätös oli todennäköisesti tehty jo pian sen jälkeen, kun Gorbatšov astui valtaan vuonna 1985 ja kun liittolaismaille tehtiin selväksi heidän tuleva asema Tšernenkon hautajaisten jälkeen. Viitteitä puolueettomuudesta mahdollisena ratkaisuna Itä-Euroopassa Neuvostoliitto antoi vuosina 1985-89, joten asiaa oli ainakin mietitty.</p><p>Itä-Euroopan maiden talousaseman määrittelyssä Neuvostoliiton ajatuksena oli, että Itä-Euroopan valtiot olisivat siirtyneet kommunismista sekä Neuvostoliiton tulevan uudistetun talousjärjestelmän että läntisen Euroopan talousjärjestelmien - siis käytännössä EFTA:n - alaisuuteen. Mallina Neuvostoliitolla olivat Suomi ja Itävalta, jotka toimivat ikään kuin välittäjinä ja puskurina idän ja lännen väliä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kyse oli Neuvostoliiton uudenlaisesta Eurooppa-politiikasta, jonka päämäärä oli luoda Neuvostoliiton ja EEC:hen ja Natoon kuuluvien länsimaiden väliin puolueettomien maiden puskurivyöhyke. Tuolla vyöhykkeellä olisi molemmilla osapuolilla lupa häärätä. Neuvostoliiton päämäärä oli kuitenkin hallita näitä - ja turvallisuuspoliittisesti maita vastaavalla tavalla ulko kuin mitä se oli hallinnut Suomea menestyksekkäästi.</p><p>Neuvostoliitto ajatteli, että kun kommunismin kahleista irtoavat maat olisivat omaksuneet uuden aseman puolueettomina maina, ne eivät olisi lipuneet Yhdysvaltojen vaikutuksen alle Nato-jäsenyyteen eivätkä myöskään EEC-jäsenyyteen, siis nykyiseen EU:hun.</p><p>Gorbatšovin ja Neuvostoliiton ajatus oli täysin epärealistinen. Vapautuvia Itä-Euroopan maita ei olisi voitu kahlita puolueettomuuteen, jos mahdollisuus oli liittyä myös lännen vauraisiin talous- ja turvallisuusorganisaatioihin. Neuvostoliitto oli siis tuolloin henkitoreissaan ja tokeni Venäjänä vasta 2000-luvulla energiamyynnistä lännelle saatujen rahavirtojen turvin.</p><p>Gorbatšovin matkan yksi tarkoitus - siis vain yksi tarkoitus - Helsinkiin syksyllä 1989 oli puolueettomuusmallin autuuden esittely vanhoille liittolaisilleen. Gorbatšovkin tiesi jo tuolloin, että kohta rytisee niin kuin rytisikin. Neuvostoliitto antoi siis lähtölaukauksen Helsingissä, jossa Suomi sai toimia Neuvostoliiton haluamana mannekiinina Natoon ja EEC:hen kuulumattomana vauraana puolueettomana valtiona. Tuota mannekiiniasemaa Paavo Väyrynen ja eräät myös poliittiset toimijat haikailevat edelleen Suomelle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neuvostoliiton ajatukset puolueettomuudesta olivat myös Suomen ulkopoliittisen johdon mieleen 1980-luvun lopulla.</p><p>Neuvostoliitolla ei kuitenkaan ollut siis enää jäljellä riittäviä voimavaroja toteuttaa suunnitelmaa puolueettomista Itä-Euroopan valtioista. Tuokin prosessi oli vaatinut voimavaroja, joita Neuvostoliitolla ei ollut.</p><p>Yhdysvaltain hallinnossa suhtauduttiin epäilyksellä Euroopan puolueettomiin maihin, vaikka sinänsä suhteet &rdquo;puolueettoman&rdquo; Suomen presidentti Koivistoon olivat hyvät. Koivistolla oli luottamuksellinen keskusteluyhteys Yhdysvaltain presidentti George Bushin kanssa, mutta kyse tuossa suhteessa ei ollut Suomen puolueettomuudesta.</p><p>Yhdysvallat ei siis pitänyt yhteyttä Koivistoon sen vuoksi, että Suomi määritteli itseään puolueettomaksi. Suomi ei voinut perustella Koiviston Bush-suhteita puolueettomuudellaan.</p><p>Yhdysvallat oli epäillyt jo pitempään Suomen puolueettomuutta etenkin pää- ja ulkoministeri Kalevi Sorsan lausuntojen johdosta. Erityistä ärtymystä Yhdysvalloissa herättivät Sorsan kriittiset kannanotot aikaisemmin 1980-luvulla Naton keskimatkan ohjusten sijoittelusta Keski-Eurooppaan. Sorsan kriittiset kannanotot Naton uusista ohjuksista saivat kiitosta Moskovasta.</p><p>Oli kuitenkin onni, että Neuvostoliiton ja Suomen toiveet Itä-Euroopan olemisesta puolueettomina ja läntisen puolustusliiton ulkopuolella eivät täyttyneet, vaan Itä-Euroopan maat ovat nyt liittyneet niin EU:hun kuin myös Natoon. Liittymisprosessi jatkuu edelleen. Viimeisimpänä esimerkkinä Montenegro liittyi Natoon 5.6.2017.</p><p>Mikä olisikaan Euroopan turvallisuutenanne nyt, jos Venäjän ja Länsi-Euroopan Nato-maiden välissä olisi 10-15 erillisen maan sekalainen vyöhyke, jotka kukin seilaisivat vuoron perään idän ja lännen vaikutuspiirin välillä. Maat olisivat Vladimir Sokorin jo vuoden 2001 sanoin otollisia &rdquo;lähiulkomaita&rdquo; ja kohteita &rdquo;Venäjän imperiumin palauttamispyrkimyksille&rdquo;.</p><p>Tuo puolueettomuuden kuvio idän ja lännen välissä ei toiminut maailmansotien välisenä aikana, ei olisi toiminut kylmän sodan päättyessäkään eikä se tulisi toimimaan myöskään tulevaisuudessa. Natolla ja EU:lla on tälläkin hetkellä työtä pitää Itä-Euroopan maat aisoissa, vaikka kuuluvatkin liittokuntiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vielä niinkin myöhään kuin vuodenvaihteessa 1990-91 myöskään Yhdysvallat ei lähtenyt hajottamaan Neuvostoliittoa irtaannuttamalla sen neuvostotasavaltoja. Yhdysvallat ei halunnut vaarantaa Gorbatšovin ja hänen uudistuspolitiikkansa asemaa.</p><p>Yhdysvaltain &rdquo;toimintaraja&rdquo; kulki Neuvostoliiton ulkorajassa vielä tuolloin, kun Baltian ja Kaukasuksen pienet neuvostotasavallat aloittivat Neuvostoliton hajoamiseen johtaneet toimet ensimmäisenä. Nuo samat tasavallat ovat olleet myös ensimmäisenä liittymässä Natoon, mutta vain Baltian maille se on toistaiseksi onnistunut.</p><p>Suomessa Itä-Euroopan vapautuminen nähtiin alisteisena Neuvostoliiton uudistuspolitiikalle. Neuvostoliiton uudistuspolitiikan tukeminen meni siis suomaisella agendalla Itä-Euroopan vapautumisen edelle. Tuo politiikka herätti oikeutettua ärtymystä etenkin Baltian maissa. Suomi otti tavallaan prioriteettimäärittelyillään itselleen typeryyttään roolin, joka ei sille kuulunut ja josta ei ollut erityistä hyötyä.</p><p>Tasavallan presidentti Mauno Koiviston tammikuussa 1991 A-studiossa lähettämä viesti Suomenlahden etelärannalle oli tyly, kun Baltian maat olivat ensimmäisenä eroamassa Neuvostoliitosta.&nbsp; &rdquo;<em>Emme tue hankkeita Neuvostoliiton hajottamiseksi</em>&rdquo; oli Koiviston viesti Baltiaan. Mitä lähemmäksi Suomea tultiin, sitä tiukempia Suomen kannat olivat siitä, ettei uusien maiden tulisi kuulua Natoon. Tämä nähtiin Suomen Baltian maita koskevista kannanotoista. Presidentti Halonen toisti vielä samaa oppia vuonna 2001.</p><p>Suomi teki suuren ulko- ja turvallisuuspoliittisen virheen, kun se ei lähtenyt mukaan Euroopan Nato-johtoiseen puolustusintegraatioon edes siinä vaiheessa, kun kolme ensimmäistä entistä Neuvostoliiton vanhaa neuvostotasavaltaa liittyivät Natoon vuonna 2004 ja kun Suomella oli aito mahdollisuus liittyä Natoon tuossa samassa toisessa aallossa. Suomi putosi turvallissuupoliittisesta integraatiokelkasta, josta meille nyt on syntynyt harmia, kun länsimaiden ja Venäjän väli ovat huonommat kuin koskaan kylmän sodan jälkeen.</p><p>Tarja Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli virheellistä eikä Suomen pitkäaikaisten etujen mukaista. Suurimmat virheet Halonen teki kautensa ensimmäisinä vuosina, kun Baltian maat liittyivät Natoon.</p><p>Noiden virheiden johdosta joudumme nyt hakemaan asemaamme hieman omintakeisilla ratkaisuilla ja järjestelyillä uudelleen muodostuvalla blokkirajalla.</p><p>Esimerkkinä tästä omintakeisuudesta politiikassa on nyt Suomen harjoittama &rdquo;aktiivinen vakauspolitiikka&rdquo;, jonka presidentti Niinistö lanseerasi vuoden 2015 Uudenvuoden puheessaan (<a href="http://www.tpk.fi/Public/default.aspx?contentid=319058&amp;nodeid=44810&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 1.1.2015</u></a>). Tuon politiikan perusteet eivät kestä lähempää tarkastelua millään muotoa. Kuka tämän blogin lukijoista osaa lennosta määrittää, mitä tuo politiikka oikein on ja mihin se perustuu?</p><p>&rdquo;Aktiivisella vakauspolitiikalla&rdquo; ei ole uskottavaa pohjaa vaan se on ikään kuin Suomen hätähuuto nykyisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta Euroopassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kun Suomi on fyysisesti kiinni Venäjän rajassa.</p><p>&rdquo;Aktiivinen vakauspolitiikka&rdquo; jää lyhytaikaiseksi ulkopolitiikkamme termistössä. Sen asemaa kuvaa hyvin se, ettei se ole vakiinnuttanut asemaansa edes ulkopoliittisen virkamieskunnan kielenkäytössä. Termiä ei juurikaan toistella. Keksimällä keksitty, joka ei ole syntynyt luontaisesti.</p><p>Termi on oikeastaan jäänne siitä Itä-Euroopan puolueettomuuspolittikasta, jota Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä yhdessä Suomen kanssa ajoivat aikoinaan ulko- ja turvallisuuspoliittisena ratkaisuna itäiseen Eurooppaan. Tuossa termissä Suomi on henkisesti ja poliittisesti edelleen kiinni.</p><p>Suomesta tuota puolueettomuutta - siis nykyisin kuulumattomuutta EU:hun ja/tai Natoon - on esitetty vakavissaan myös ratkaisuna Itä-Ukrainan sotaan. Ratkaisu ei olisi toimiva vaan ajan ostamista prosessille, jossa Ukraina valuisi takaisin Venäjän etupiirivaltioksi ja samalla takaisin suuremmaksi epävakauslähteeksi Euroopan turvallisuudessa. Vladimir Sokorin sanat Baltiaa koskien 17 vuotta sitten pätevät tämän päivän Ukrainaan, kun kyse on Venäjästä.</p><p>Venäjälle todennäköisesti riittäisi Ukrainassa ratkaisu, jossa Ukrainan asema olisi sama kuin mitä Neuvostoliitto kaavaili vapautuvan Itä-Euroopan maille. Jonkinmoinen näennäinen puolueettomuus tai liittoumattomuus siis. Tuo ei kuitenkaan voisi olla toimiva ratkaisu kuten se ei olisi ollut myöskään Itä-Euroopan maille kylmän sodan päättyessä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus ei ole vappukirjoitus ja edellyttää lukijalta muuta kuin perinteistä vappukuntoa. Hyvää vappua kuitenkin kaikille ja erityisesti heille, jotka seuraavat tiiviisti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Jokainen itsenäinen maa on luonnollisesti vapaa tekemään päätöksiään. Suomi ei kuitenkaan voi tukea Baltian maiden Nato-jäsenyyttä samalla tavalla kuin näiden valtioiden EU-jäsenyyttä. Euroopan turvallisuus ja vakaus on nähtävä laajemmassa yhteydessä. Tämän vuoksi tarvitsemme esimerkiksi Venäjää, kuten juuri ratkaisut Bosniassa ja Kosovossa vahvistavat. Toivon, että Naton johto on tästä riittävän tietoinen.

Noin lausui Suomen tuore tasavallan presidentti Tarja Halonen Baltian maiden Nato-jäsenyydestä saksalaisessa Der Spiegel -lehdessä keväällä 2001 (Der Spiegel 9.4.2001).

Alkuperäinen saksankielinen teksti oli kirjoitettu näin:

Jedes unabhängige Land ist natürlich frei in seinen Entscheidungen. Aber Finnland kann die baltischen Nato-Interessen nicht in gleicher Weise unterstützen wie deren EU-Integration. Sicherheit und Stabilität in Europa müssen in einem größeren Rahmen gesehen werden. Dazu brauchen wir zum Beispiel Russland, wie sich ja gerade erst in Bosnien und im Kosovo wieder bestätigt hat. Ich hoffe, dass dies der Nato-Führung ausreichend bewusst ist.

Halosen Baltia-kannanotto oli Natoa halventava, joka repi otsikoita niin Suomessa kuin Euroopassa. Ymmärrettävästi noin raju kannanotto Suomen korkeimmalta ulkopoliittiselta päättäjätaholta synnytti vastalauseita.

Halonen Spiegelissä: Suomi ei voi auttaa baltteja Natoon” otsikoi Helsingin Sanomat (HS. 9.4.2001).

Presidentti Halosen Nato-lausunnoista nousi kohu etenkin Latviassa (HS 7.5.2001 ja MTV3 7.5.2001).

Latvian presidentin Vaira Vike-Freibergan sai oikeutetusti takajaloilleen oheinen Spiegelin haastattelijan ja presidentti Halosen sananvaihto:

Spiegelin haastattelija totesi Nato-jäsenyyden tärkeydestä Baltian maille: ”Für die lettische Präsidentin Vaira Vike-Freiberga sind EU- und Nato-Mitgliedschaft so unabdingbar wie die zwei Arme des menschlichen Körpers.“ Vapaasti suomennettuna: ”Latvian presidentti Vaira Vike-Freibergalle EU- ja Nato-jäsenyydet ovat yhtä tärkeitä kuin ihmiselle molemmat kädet.

Halonen vastasi tuohon toimittajan toteamukseen: ”Toivon todella Latvialle parasta, mutta en voi hyväksyä tuota esimerkkiä. Modernin ja demokraattisen Euroopan on oltava valmis ja kykenevä elämään rauhallisesti yksin yhdessä. Tarvitsemme transatlanttisia kumppaneita, mutta emme transatlanttisia liittoutumia [= Natoa].

Alkuperäinen saksankielinen teksti oli seuraava: ”Ich wünsche Lettland wirklich alles Gute, aber dieses Beispiel kann ich nicht akzeptieren. Ein modernes und demokratisches Europa muss allein bereit und in der Lage sein, friedlich miteinander zu leben. Dazu brauchen wir transatlantische Partner, aber kein transatlantisches Bündnis.

Halonen toivotti siis Natolle ja Yhdysvalloille tervemenoa Euroopasta. Halosen kannanotto Yhdysvalloista ei paljonkaan poikkea Venäjän kannanotoista niin ennen kuin nytkään. Käytännössä ne ovat yks yhteen.

Spiegelin haastattelussa Halonen oli huolissaan Moskovan pakoteuhkauksista ja kehotti Eurooppaa tulemaan Venäjän hallitusta puolitiehen vastaan tarkentamatta, mitä tuo puolitie olisi ollut Baltian maiden Nato-jäsenyydessä.

Halosen kanta osoittaa hyvin, miten huonosti hän tunsi venäläisen tavan tehdä politiikkaa uhkailemalla. Sama Venäjän harjoittama uhkailuun perustuva politiikanteon tapa kantaa Suomessa edelleenkin hyvin.

Halosen Spiegel-haastattelun inspiroimana Latvian suurin päivälehti Diena (Diena) kirjoitti 17.4.2001 hieman ennen Halosen valtiovierailua Latviaan hyvän kirjoituksen Suomen harjoittamasta turvallisuuspolitiikasta Euroopassa. Kirjoittuja oli Vladimir Sokor, joka toimii edelleen yhdysvaltalaisessa Jamestown-säätiössä (Vladimir Socor, The Jamestown Foundation). Säätiön määrä oli ja on edelleen edistää demokratiaa ja markkinataloutta Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella.

Sokorin jutun suomennettu otsikko kuvaa hyvin Suomea vielä tänä päiväkin: ”Suomen asema - tie ei minnekään”. Suomi on siis ulko- ja turvallisuuspoliittisesti paikallaan junnaava, joka elää edelleen kylmän sodan aikaa yhä uudestaan, vaikka maailma ympärillä on muuttunut täysin.

Oheiset Sokorin irralliset lauseet haastattelusta ovat päteviä edelleenkin 17 vuoden jälkeen:

"Suomalaiset yrittävät joskus esittää suomettumisen välttämättömyytenä ja hyveenä."

Suomettunien on postneuvostolaisen kauden Euroopassa anakronismi [= väärään ajankohtaan sijoittuva] ja Baltian maille mahdoton tie.”

Baltian puolueettomuus Moskovan tarjoamin turvatakuin veisi vain epämääräiseen tilanteeseen ja epävakauteen."

Jos Baltian maat pääsevät Natoon, ne vapautuvat Venäjän ’lähiulkomaiden’ asemasta, ja samalla vaikeutuisivat suuresti Venäjän imperiumin palauttamispyrkimykset.” (HS 18.4.2001).

Voivatko Baltian maat ja Sokor olla enemmän oikeassa ja voiko Halosen perintöä edelleen kantava Suomi olla enemmän väärässä, kun katsoo Euroopan turvallisuustilannetta vuonna 2018. Venäjä on nyt yrittänyt palauttaa imperiumiaan ja Venäjän Natoon kuulumattomien lähiulkomaiden turvallisuushuolet ovat olleet puheenaihe vuodesta 2014 epävakauttajina. Myös Suomi on Natoon kuulumaton Venäjän lähiulkomaa.

                                                                                         ****

Samassa Spiegelin haastattelussa presidentti Halonen lausui myös muuta, josta tänä päivänä ainakin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ajattelee toisin. Se siitä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan perusteiden pitkäikäisyydestä ja vakaudesta.

In dieser Frage reagieren wir gemeinsam mit Schweden wie Zwillinge oder zumindest wie gute Schwestern.

Vapaasti suomennettuna:

Tässä kysymyksessä [Nato-jäsenyydessä] reagoimme Ruotsin kanssa, kuten kaksoset tai ainakin kuten hyvät sisarukset.

Suomi oli siis presidentti Halosen ilmoittamana sitomassa Suomen Nato-jäsenyyden Ruotsin reagointiin ja päätökseen.

Tuo kävi Suomelle niin kauan, kun Ruotsi ei ole vakavissaan menossa Natoon. Mutta entäpäs, jos onkin?

Nyt Suomessa puhaltavat presidentti Niinistön johdolla hieman toisenlaiset tuulet, eikä Suomi enää ole sitomassa Nato-kysymystä Ruotsin kantoihin. Suomen presidenteille päätösprosessi Nato-jäsenyydestä on selvästikin vaikea asia. Etsitään aina uusia perusteluja, joilla voidaan pysyä kaiken tavoin Naton ulkopuolella. Nyt Ruotsikaan ei vie Suomea enää Natoon. Lisää noita uusia tämänhetkisiä Suomen esittämiä perusteluita Naton ulkopuolella pysymiselle on esitetty tämän blogikirjoituksen viimeisessä luvussa.

Tuossa Suomen ja Ruotsin yhteisessä Nato-jäsenyysasiassa olen Halosen kanssa samaa mieltä. Se taitaa olla ainoa ulko- ja turvallisuuspoliittinen asia, josta olen samaa mieltä Halosen kanssa. Suomi liittyy Natoon vain, jos Ruotsi on ensiksi jättänyt jäsenyyshakemuksen. Jos Ruotsi ei liity, ei Suomikaan liity. Jos Ruotsi liittyy, Suomikin liittyy.

Spiegelin juttu on hyvä käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos ei saksan kieltä hallitse. Halosen ajatukset tuntuvat jotenkin väärässä ajankohdassa eläneen ihmisen ajatuksilta. Kuinka kummassa on mahdollista, että tuollaista kylmän sodan ajan virttä Suomen presidentti veisasi vielä kymmenen vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun myös Itä-Eurooppa oli jo vapautunut.

Halosen haastattelu Spiegelissä on esimerkki siitä, miten Suomen ulkopolitiikka on rakennettu tarkoitushakuisuuden pohjalle tukemaan omaa irrallista agendaa, joka on suuresti kopio Venäjän agendasta.

Tarja Halosen ja siis Suomen vastustuksesta huolimatta Nato kutsui Baltian maat jäsenikseen Prahan huippukokouksessa 21.-22.11.2002 yhdessä neljän muun eurooppalaisen maan kanssa. Halosen mieliharmiksi Naton johto ei siis ollut riittävän tietoinen Baltian turvallisuudesta ja uhmasivat Halosen näkemyksiä ottamalla maat Nato-jäseniksi. Virosta, Latviasta ja Liettuasta tuli Naton täysivaltaisia jäseniä 29. maaliskuuta 2004.

Venäjän nimellinen ja Suomen todellinen vastustus Baltian maiden Nato-jäsenyydestä meni hukkaan. Luojan kiitos, että meni hukkaan. Tämän blogikirjoituksen lukijan on siis syytä huomioida huolella edellä kirjoitettu: Venäjän vastustus oli nimellistä, mutta Suomen todellista.

Tosiasiassa Baltian maiden Nato-jäsenyys oli ratkaistu jo Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin keskinäisessä tapaamisessa Helsingissä 20.-21. maaliskuuta 1997. Sinänsä mielenkiintoista, että vuonna 2001 Suomi vielä vastusti Baltian maiden Nato-jäsenyyttä, vaikka Venäjä oli sen jo hyväksynyt tosiasiana neljä vuotta aikaisemmin.

                                                                                         ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja niin Baltian maita kuin Itä-Euroopan maita kohtaan oli ollut tyly jo 1980-luvulta alkaen. Suomen linjan määritti aluksi Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä. Suomi ei ajattele näitä asioita omista lähtökohdista itsekseen vaan Venäjän näkemänä. Tai sitten nuo Suomen omat lähtökohdat peilataan Venäjän oletettujen lähtökohtien kautta.

Palataanpa vuoden 1989 Helsinkiin, jossa tapahtui merkittävä käänne Euroopan tulevaisuuden suhteen.

У Советского Союза нет ни морального, ни политического права вмешиваться в события Восточной Европы.” ja ”Мы исходим из того, что и другие не будут вмешиваться.

Valtiovierailullaan Helsingissä 25.10.1989 Gorbatšov ilmoitti noilla sanoilla julkisesti, että ”Neuvostoliitolla ei ole moraalista eikä poliittista oikeutta puuttua Itä-Euroopan tapahtumiin." ja "Me lähdemme siitä, että muut eivät tule väliin."

Hetkeä aikaisemmin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston toisessa istunnossa syyskuussa 1989 ulkoministeri Eduard Ševardnadze oli todennut Moskovassa:

Здесь произошли исторические качественные перемены. Мы строим отношения с ними на основе суверенного равенства, недопустимости никакого вмешательства, признания за каждой страной права на абсолютную свободу выбора

Vapaasti suomennettuna:

On tapahtunut historiallisia hyvälaatuisia muutoksia. Rakennamme suhteita heihin [Itä-Euroopan liittolaismaihin] valtiollisen tasa-arvon pohjalta, puuttumatta sisäisiin asioihin, tunnustamalla kunkin maan oikeus valita täydellinen vapaus...

Tuo Neuvostoliiton ulkoministerin toteamus ei ollut vielä julkinen 1980-luvun lopulla.

Gorbatšov ilmoitti siis Helsingissä julkisesti aikaisemmin tehdyn päätöksen, ettei Neuvostoliitto aio estää Itä-Euroopan kansoja valitsemasta itse johtajiaan ja kohtaloitaan. Neuvostoliitto ei tule väliin. Tuo lokakuinen julkinen ilmoitus Helsingissä oli ikään kuin lähtölaukkaus vapautumisen juoksutelineissä olleille Itä-Euroopan maille.

Neuvostoliiton itäblokki alkoi hajota maiden irtiotoilla pian tuon lokakuisen ilmoituksen jälkeen. Tapahtumien sarjan aloitti Tšekkoslovakian samettivallankumous jo marraskuussa. Asettumista juoksutelineisiin oli toki ollut jo aikaisemmin.

Kesäkuun 28. päivänä 1991 Budapestissa Bulgaria, Unkari, Vietnam, Kuuba, Mongolia, Puola, Romania, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia allekirjoittivat pöytäkirjan Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston SEV:n hajottamisesta. Varsovan liitto lakkautettiin puolestaan virallisesti 1. heinäkuuta 1991 Prahassa. Itäblokkia yhdistävät Neuvostoliiton johtamat liitot oli hajotettu kesään 1991 mennessä.

Itä-blokin hajoamisprosessi oli viety siis läpi nopeasti reilussa puolessatoista vuodessa ilman suurempaa kaaosta ja verenvuodatusta. Neuvostoliitto toimi niin kuin olikin ilmoittanut toimivansa.

Itä-Eurooppaa koskeva prosessi oli kuitenkin aloitettu jo vuonna 1985, mistä ei ollut tietoa juurikaan blokin ulkopuolella, jos yhtään. Asiasta ei joko tiedetty tai asiaa ei otettu tosissaan.

Neuvostoliiton uusi lähestymistapa liittolaisiinsa oli esillä jo Mihail Gorbatšovin ensimmäisessä kokouksessa Varsovan liiton maiden johtajien kanssa, joka tapahtui heti Konstantin Tšernenkon hautajaisten jälkeen maaliskuussa 1985. Mihail Gorbatšovista tuli seuraava Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Konstantin Tšernenkon jälkeen päivämäärällä 15.3.1985, mutta Gorbatšov valittiin politbyroossa ja keskuskomitean täysistunnossa jo 11.3.1985 eli Tšernenkon kuoleman jälkeisenä päivänä.

…мы за равноправные отношения, уважение суверенитета и независимости каждой страны, взаимовыгодное сотрудничество во всех сферах. Признание этих принципов означает одновременно полную ответственность каждой партии за положение в своей стране.” on suora lainaus Gorbatšovin puheesta Varsovan liiton jäsenmaiden johtajille keväällä 1985.

Vapaasti suomennettuna:

”…olemme tasa-arvoisten suhteiden puolella, kunnioitamme kunkin maan suvereniteettia ja riippumattomuutta, molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä kaikilla aloilla. Näiden periaatteiden tunnustaminen tarkoittaa samalla kunkin osapuolen täydellistä vastuuta omasta maastaan."

Neuvostoliitto oli siis alkanut jo vuodesta 1985 valmistella liittolaisiaan siihen mitä tuleman piti. Gorbatšovin hallinto oli miettinyt toimintamallin liittolaisten tulemisesta omillaan toimeen jo hyvissä ajoin ennen pääsyä Neuvostoliiton johtoon. Gorbatšovin valtaantulo oli hyvin ennalta suunniteltu toimintaohjelmineen. Se, että asiat oli mietitty etukäteen, vahvistaa Neuvostoliiton liittolaisille annetun ilmoituksen ajankohta suhteessa Gorbatšovin pääsihteeriksi tulemisen ajankohtaan.

Käytännössä tuo tarkoitti, että Itä-Euroopan liittolaismaiden piti huolehtia tulevina vuosina itsestään parhaalla mahdollisella tavalla eikä Neuvostoliitto sitä tekisi eikä myöskään puuttuisi näiden liittolaismaiden tekemisiin.

Kommunismihallinto kuitenkin säilyi näissä maissa muuttumattomana niin kauan kun vanhat johtajat kykenivät pitämään itsensä vallassa. Tämä on tyypillistä diktatuureissa ja autoritäärisissä valtioissa. Muutokset tapahtuvat hyppäyksittäin kriisin tai vallankumouksen kautta eivät jatkuvina prosessina kuten hyvin toimivissa demokratioissa.

                                                                                         ****

Gorbatšovin lokakuinen vierailu Helsingissä vuonna 1989 oli hyvin merkityksellinen. Sen painoarvoa ja sisältöä ei ehkä ole painotettu riittävästi. Kaikkea vierailulla Gorbatšovin lausumaa ja tekemää ei ole osattu yhdistää oikein kokonaisuudeksi Neuvostoliiton tulevaisuudessa harjoittamasta politiikasta.

Helsingissä Brezhnevin oppi muuttui kaikille lopullisena selvyytenä Gorbatšovin oppiin.

Gorbatšov ja Neuvostoliitto tiesi, mitä oli tuleman Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella vanhoissa liittolaismaissa. Neuvostoliitto oli myös jo miettinyt, mikä olisi irtautuvien liittolaismaiden tuleva turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa.

Vielä vuonna 1989 Gorbatšovilla oli ymmärrettävästi käsitys, ettei Neuvostoliiton yhtenäisyys olisi vaarassa. Neuvostoliitto pysyisi yhtenäisenä eikä hajoaisi.

Haluan tervehtiä puolueetonta Suomea.

Nuo sanat Gorbatšov lausui Suomelle, suomalaisille ja presidentti Koivistolle Helsingin vierailun yhteydessä lokakuussa 1989.

Vierailun yhteydessä presidentit Koivisto ja Gorbatšov allekirjoittivat myös Suomen ja Neuvostoliiton yhteisen puolueettomuusjulistuksen, joka alkaa sanoilla: ”Suomi on puolueeton Pohjoismaa…”.

Suomi oli ruinannut aitoa puolueettomuustunnustusta Neuvostoliitolta vuosikymmenten ajan. Tuota asiakirjaa ei Suomessa ole kuitenkaan paljon muisteltu eikä siitä löydy netistäkään juuri mainintaa (poikkeuksena Yle Elävä arkisto 4.1.2012).

Puolueettomuustunnustus on siis Suomessa kuolleeksi vaiettu. Ehkäpä Suomessa oli jollakin tasolla ymmärretty, että vastaavanlaiset julistukset oli ajateltu myös Itä-Euroopan maille tulevina vuosina ja siksi asiaa ei todellakaan muistella.

Henkitoreissaan olevan Neuvostoliiton päämäärä oli, että Itä-Euroopan vapautuvista liittolaismaista tulisi Suomen ja Itävallan tapaan puolueettomia maita.

Neuvostoliitto oli alkanut korostaa 1980-luvun loppupuolella ulkopolitiikassaan yleisesti puolueettomuutta. Tuo puolueettomuutta koskeva periaatteellinen suuri päätös oli todennäköisesti tehty jo pian sen jälkeen, kun Gorbatšov astui valtaan vuonna 1985 ja kun liittolaismaille tehtiin selväksi heidän tuleva asema Tšernenkon hautajaisten jälkeen. Viitteitä puolueettomuudesta mahdollisena ratkaisuna Itä-Euroopassa Neuvostoliitto antoi vuosina 1985-89, joten asiaa oli ainakin mietitty.

Itä-Euroopan maiden talousaseman määrittelyssä Neuvostoliiton ajatuksena oli, että Itä-Euroopan valtiot olisivat siirtyneet kommunismista sekä Neuvostoliiton tulevan uudistetun talousjärjestelmän että läntisen Euroopan talousjärjestelmien - siis käytännössä EFTA:n - alaisuuteen. Mallina Neuvostoliitolla olivat Suomi ja Itävalta, jotka toimivat ikään kuin välittäjinä ja puskurina idän ja lännen väliä.  

Kyse oli Neuvostoliiton uudenlaisesta Eurooppa-politiikasta, jonka päämäärä oli luoda Neuvostoliiton ja EEC:hen ja Natoon kuuluvien länsimaiden väliin puolueettomien maiden puskurivyöhyke. Tuolla vyöhykkeellä olisi molemmilla osapuolilla lupa häärätä. Neuvostoliiton päämäärä oli kuitenkin hallita näitä - ja turvallisuuspoliittisesti maita vastaavalla tavalla ulko kuin mitä se oli hallinnut Suomea menestyksekkäästi.

Neuvostoliitto ajatteli, että kun kommunismin kahleista irtoavat maat olisivat omaksuneet uuden aseman puolueettomina maina, ne eivät olisi lipuneet Yhdysvaltojen vaikutuksen alle Nato-jäsenyyteen eivätkä myöskään EEC-jäsenyyteen, siis nykyiseen EU:hun.

Gorbatšovin ja Neuvostoliiton ajatus oli täysin epärealistinen. Vapautuvia Itä-Euroopan maita ei olisi voitu kahlita puolueettomuuteen, jos mahdollisuus oli liittyä myös lännen vauraisiin talous- ja turvallisuusorganisaatioihin. Neuvostoliitto oli siis tuolloin henkitoreissaan ja tokeni Venäjänä vasta 2000-luvulla energiamyynnistä lännelle saatujen rahavirtojen turvin.

Gorbatšovin matkan yksi tarkoitus - siis vain yksi tarkoitus - Helsinkiin syksyllä 1989 oli puolueettomuusmallin autuuden esittely vanhoille liittolaisilleen. Gorbatšovkin tiesi jo tuolloin, että kohta rytisee niin kuin rytisikin. Neuvostoliitto antoi siis lähtölaukauksen Helsingissä, jossa Suomi sai toimia Neuvostoliiton haluamana mannekiinina Natoon ja EEC:hen kuulumattomana vauraana puolueettomana valtiona. Tuota mannekiiniasemaa Paavo Väyrynen ja eräät myös poliittiset toimijat haikailevat edelleen Suomelle.

                                                                                         ****

Neuvostoliiton ajatukset puolueettomuudesta olivat myös Suomen ulkopoliittisen johdon mieleen 1980-luvun lopulla.

Neuvostoliitolla ei kuitenkaan ollut siis enää jäljellä riittäviä voimavaroja toteuttaa suunnitelmaa puolueettomista Itä-Euroopan valtioista. Tuokin prosessi oli vaatinut voimavaroja, joita Neuvostoliitolla ei ollut.

Yhdysvaltain hallinnossa suhtauduttiin epäilyksellä Euroopan puolueettomiin maihin, vaikka sinänsä suhteet ”puolueettoman” Suomen presidentti Koivistoon olivat hyvät. Koivistolla oli luottamuksellinen keskusteluyhteys Yhdysvaltain presidentti George Bushin kanssa, mutta kyse tuossa suhteessa ei ollut Suomen puolueettomuudesta.

Yhdysvallat ei siis pitänyt yhteyttä Koivistoon sen vuoksi, että Suomi määritteli itseään puolueettomaksi. Suomi ei voinut perustella Koiviston Bush-suhteita puolueettomuudellaan.

Yhdysvallat oli epäillyt jo pitempään Suomen puolueettomuutta etenkin pää- ja ulkoministeri Kalevi Sorsan lausuntojen johdosta. Erityistä ärtymystä Yhdysvalloissa herättivät Sorsan kriittiset kannanotot aikaisemmin 1980-luvulla Naton keskimatkan ohjusten sijoittelusta Keski-Eurooppaan. Sorsan kriittiset kannanotot Naton uusista ohjuksista saivat kiitosta Moskovasta.

Oli kuitenkin onni, että Neuvostoliiton ja Suomen toiveet Itä-Euroopan olemisesta puolueettomina ja läntisen puolustusliiton ulkopuolella eivät täyttyneet, vaan Itä-Euroopan maat ovat nyt liittyneet niin EU:hun kuin myös Natoon. Liittymisprosessi jatkuu edelleen. Viimeisimpänä esimerkkinä Montenegro liittyi Natoon 5.6.2017.

Mikä olisikaan Euroopan turvallisuutenanne nyt, jos Venäjän ja Länsi-Euroopan Nato-maiden välissä olisi 10-15 erillisen maan sekalainen vyöhyke, jotka kukin seilaisivat vuoron perään idän ja lännen vaikutuspiirin välillä. Maat olisivat Vladimir Sokorin jo vuoden 2001 sanoin otollisia ”lähiulkomaita” ja kohteita ”Venäjän imperiumin palauttamispyrkimyksille”.

Tuo puolueettomuuden kuvio idän ja lännen välissä ei toiminut maailmansotien välisenä aikana, ei olisi toiminut kylmän sodan päättyessäkään eikä se tulisi toimimaan myöskään tulevaisuudessa. Natolla ja EU:lla on tälläkin hetkellä työtä pitää Itä-Euroopan maat aisoissa, vaikka kuuluvatkin liittokuntiin.

                                                                                         ****

Vielä niinkin myöhään kuin vuodenvaihteessa 1990-91 myöskään Yhdysvallat ei lähtenyt hajottamaan Neuvostoliittoa irtaannuttamalla sen neuvostotasavaltoja. Yhdysvallat ei halunnut vaarantaa Gorbatšovin ja hänen uudistuspolitiikkansa asemaa.

Yhdysvaltain ”toimintaraja” kulki Neuvostoliiton ulkorajassa vielä tuolloin, kun Baltian ja Kaukasuksen pienet neuvostotasavallat aloittivat Neuvostoliton hajoamiseen johtaneet toimet ensimmäisenä. Nuo samat tasavallat ovat olleet myös ensimmäisenä liittymässä Natoon, mutta vain Baltian maille se on toistaiseksi onnistunut.

Suomessa Itä-Euroopan vapautuminen nähtiin alisteisena Neuvostoliiton uudistuspolitiikalle. Neuvostoliiton uudistuspolitiikan tukeminen meni siis suomaisella agendalla Itä-Euroopan vapautumisen edelle. Tuo politiikka herätti oikeutettua ärtymystä etenkin Baltian maissa. Suomi otti tavallaan prioriteettimäärittelyillään itselleen typeryyttään roolin, joka ei sille kuulunut ja josta ei ollut erityistä hyötyä.

Tasavallan presidentti Mauno Koiviston tammikuussa 1991 A-studiossa lähettämä viesti Suomenlahden etelärannalle oli tyly, kun Baltian maat olivat ensimmäisenä eroamassa Neuvostoliitosta.  ”Emme tue hankkeita Neuvostoliiton hajottamiseksi” oli Koiviston viesti Baltiaan. Mitä lähemmäksi Suomea tultiin, sitä tiukempia Suomen kannat olivat siitä, ettei uusien maiden tulisi kuulua Natoon. Tämä nähtiin Suomen Baltian maita koskevista kannanotoista. Presidentti Halonen toisti vielä samaa oppia vuonna 2001.

Suomi teki suuren ulko- ja turvallisuuspoliittisen virheen, kun se ei lähtenyt mukaan Euroopan Nato-johtoiseen puolustusintegraatioon edes siinä vaiheessa, kun kolme ensimmäistä entistä Neuvostoliiton vanhaa neuvostotasavaltaa liittyivät Natoon vuonna 2004 ja kun Suomella oli aito mahdollisuus liittyä Natoon tuossa samassa toisessa aallossa. Suomi putosi turvallissuupoliittisesta integraatiokelkasta, josta meille nyt on syntynyt harmia, kun länsimaiden ja Venäjän väli ovat huonommat kuin koskaan kylmän sodan jälkeen.

Tarja Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli virheellistä eikä Suomen pitkäaikaisten etujen mukaista. Suurimmat virheet Halonen teki kautensa ensimmäisinä vuosina, kun Baltian maat liittyivät Natoon.

Noiden virheiden johdosta joudumme nyt hakemaan asemaamme hieman omintakeisilla ratkaisuilla ja järjestelyillä uudelleen muodostuvalla blokkirajalla.

Esimerkkinä tästä omintakeisuudesta politiikassa on nyt Suomen harjoittama ”aktiivinen vakauspolitiikka”, jonka presidentti Niinistö lanseerasi vuoden 2015 Uudenvuoden puheessaan (TPK 1.1.2015). Tuon politiikan perusteet eivät kestä lähempää tarkastelua millään muotoa. Kuka tämän blogin lukijoista osaa lennosta määrittää, mitä tuo politiikka oikein on ja mihin se perustuu?

”Aktiivisella vakauspolitiikalla” ei ole uskottavaa pohjaa vaan se on ikään kuin Suomen hätähuuto nykyisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta Euroopassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kun Suomi on fyysisesti kiinni Venäjän rajassa.

”Aktiivinen vakauspolitiikka” jää lyhytaikaiseksi ulkopolitiikkamme termistössä. Sen asemaa kuvaa hyvin se, ettei se ole vakiinnuttanut asemaansa edes ulkopoliittisen virkamieskunnan kielenkäytössä. Termiä ei juurikaan toistella. Keksimällä keksitty, joka ei ole syntynyt luontaisesti.

Termi on oikeastaan jäänne siitä Itä-Euroopan puolueettomuuspolittikasta, jota Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä yhdessä Suomen kanssa ajoivat aikoinaan ulko- ja turvallisuuspoliittisena ratkaisuna itäiseen Eurooppaan. Tuossa termissä Suomi on henkisesti ja poliittisesti edelleen kiinni.

Suomesta tuota puolueettomuutta - siis nykyisin kuulumattomuutta EU:hun ja/tai Natoon - on esitetty vakavissaan myös ratkaisuna Itä-Ukrainan sotaan. Ratkaisu ei olisi toimiva vaan ajan ostamista prosessille, jossa Ukraina valuisi takaisin Venäjän etupiirivaltioksi ja samalla takaisin suuremmaksi epävakauslähteeksi Euroopan turvallisuudessa. Vladimir Sokorin sanat Baltiaa koskien 17 vuotta sitten pätevät tämän päivän Ukrainaan, kun kyse on Venäjästä.

Venäjälle todennäköisesti riittäisi Ukrainassa ratkaisu, jossa Ukrainan asema olisi sama kuin mitä Neuvostoliitto kaavaili vapautuvan Itä-Euroopan maille. Jonkinmoinen näennäinen puolueettomuus tai liittoumattomuus siis. Tuo ei kuitenkaan voisi olla toimiva ratkaisu kuten se ei olisi ollut myöskään Itä-Euroopan maille kylmän sodan päättyessä.

 

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle#comments Euroopan yhtenäisyys Nato Neuvostoliitto Turpo Venäjän uhka Mon, 30 Apr 2018 13:22:39 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle
Uusimmat Venäjän vastaiset talouspakotteet ovat tuottaneet jo hyvää tulosta http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254480-uusimmat-venajan-vastaiset-talouspakotteet-ovat-tuottaneet-jo-hyvaa-tulosta <p>&rdquo;<em>Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi joutuneet yritykset vaativat noin 100 miljardia ruplaa maksuvalmiutensa säilyttämiseksi</em>&rdquo;.</p><p>Oheinen oli uutisotsikko Interfax-uutissivustolla 20.4.2018 venäjänkielisenä (<a href="http://www.interfax.ru/business/609482"><u>Интерфакс 20.4.2018</u></a>). Yhdysvallat oli asettanut vain pari viikkoa aikaisemmin 6.4.2018 Venäjälle uusia talouspakotteita.</p><p>100 miljardia ruplaa vastaa noin 1,3 miljardia euroa. Summa on siis suuri, jota venäläisyritykset vaativat valtiolta korvattavaksi Yhdysvaltain asettamien pakotteiden johdosta.</p><p>&ldquo;<em>50 Richest Russians Lose Close to $12Bln After Latest U.S. Sanctions</em>&rdquo;.</p><p><em>&ldquo;Russia&#39;s wealthiest oligarchs lose $16bn in the day after US imposes sanctions</em>&rdquo;.</p><p>Oheiset olivat uutisotsikkoja puolestaan englanninkielisessä venäläislehdessä (<a href="https://themoscowtimes.com/news/50-richest-russians-lost-close-12-bln-after-latest-us-sanctions-61097"><u>The Moscow Times 9.4.2018</u></a>) ja isobritannialaislehdessä (<a href="https://www.independent.co.uk/news/business/news/russian-oligarchs-us-sanctions-losses-shares-drop-oleg-deripaska-putin-vladimir-potanin-a8297801.html"><u>Independent 10.4.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>50 rikkainta venäläistä menetti lähelle 12 miljardia dollaria viimeisten Yhdysvaltain pakotteiden jälkeen</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Venäjän rikkaimmat oligarkit menettivät 16 miljardia dollaria Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden jälkeisenä päivänä</em>&rdquo;.</p><p>Kuinka Venäjä ja Venäjän talous kestää uusimmat pakotteet?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain 6.4.2018 asettamat uudet pakotteet (<a href="https://www.treasury.gov/resource-center/sanctions/OFAC-Enforcement/Pages/20180406.aspx"><u>U.S. Department of the Treasury 6.4.2018</u></a>) koskevat 24 venäläishenkilöä, joista 12 voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä ja 12 presidentti Vladimir Putinin läheisenä valtion virkamiehenä. Joissakin lehtikirjoituksissa jako oligarkkiliikemiehiin ja virkamiehiin on kirjattu hieman toisin (esim. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10148869"><u>Yle 6.4.2018</u></a>).</p><p>Pakotelistan venäläishenkilöt:</p><p><strong>Andrei Igorevi</strong><strong>tš </strong><strong>Akimov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BA%D0%B8%D0%BC%D0%BE%D0%B2,_%D0%90%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%B5%D0%B9_%D0%98%D0%B3%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Андрей Игоревич Акимов</u></a>) on mm. Gazprombankin (<a href="http://www.gazprombank.ru/"><u>Газпромбанк</u></a>) hallintoneuvoston puheenjohtaja. Gazprombank on lainakannaltaan Venäjän kolmanneksi suurin pankki, jonka Venäjän suurin yhtiö ja maailman suurin maakaasun tuottaja Gazprom (<a href="http://www.gazprom.ru/"><u>Газпром</u></a>) perusti vuonna 1990 tarjoamaan pankkipalveluja kaasualan yrityksille. Pankki siis mm. rahoittaa ja lainottaa Gazpromin kaasuhankkeita, joissa on myös kolmansia osapuolia lainanottajina. Andrei Akimovia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Vladimir Leonidovitš &nbsp;Bogdasnov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%BE%D0%B3%D0%B4%D0%B0%D0%BD%D0%BE%D0%B2,_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80_%D0%9B%D0%B5%D0%BE%D0%BD%D0%B8%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Владимир Леонидович Богданов</u></a>) on mm. useiden Surgutneftegazin &nbsp;(<a href="https://www.surgutneftegas.ru/"><u>Сургутнефтегаз</u></a>) tytäryhtiöiden hallitusten puheenjohtaja. Surgutneftegaz on yksi Venäjän suurimmista öljy- ja kaasuyhtiöistä. Vladimir Bogdasnovia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Oleg </strong><strong>Vladimirovi<strong>tš</strong> Deripaska</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%94%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%BF%D0%B0%D1%81%D0%BA%D0%B0,_%D0%9E%D0%BB%D0%B5%D0%B3_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Олег Владимирович Дерипаска</u></a>) on suuromistajana mm. Bazovyi element -investointirahastossa (<a href="http://www.basel.ru/"><u>Базовый элемент</u></a>), joka puolestaan hallitsee Rusal-alumiinituotantoyhtiötä (Российский алюминий, <a href="https://rusal.ru/investors/info/"><u>Русал</u></a>), Gaz-autonvalmistajaa (<a href="http://gazgroup.ru/company/structure/"><u>Группа ГАЗ</u></a>), Aviacor-lentokonevalmistajaa (<a href="http://www.aviacor.ru/"><u>Авиакор</u></a>) ja Ingosstrakh-vakuutusyhtiötä (<a href="https://www.ingos.ru/"><u>Ингосстрах</u></a>). Deripaska omistaa myös mm. 27,8 prosenttia Norilski nikel -kaivosyhtiön (<a href="https://www.nornickel.ru/"><u>Норильский никель</u></a>) osakkeista. Norilski nikel -kaivosyhtiöllä on nikkelijalostamo Suomen Harjavallassa. Venäjän kansalaisuuden lisäksi Deripaskalla on myös Kyproksen kansalaisuus. Oleg Deripaskaa voidaan pitää merkittävänä oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Aleksei Gennadivitš Djumin</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%94%D1%8E%D0%BC%D0%B8%D0%BD,_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B5%D0%B9_%D0%93%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%B0%D0%B4%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Алексей Геннадьевич Дюмин</u></a>) toimi presidentti Vladimir Putinin henkivartioston varajohtajana vuodesta 2012 vuoteen 2016. Helmikuussa 2016 Djuminista tuli Tulan alueen kuvernööri. Vuonna 2014 Djumin johti Venäjän kannalta onnistuneesti Ukrainan syrjäytetyn presidentti Viktor Janukovitšin siirtoa Ukrainasta Venäjälle, mitä Putin on arvostanut. Aleksei Djuminia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Mihail Efimovi</strong><strong>tš</strong><strong> Fradkov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A4%D1%80%D0%B0%D0%B4%D0%BA%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%95%D1%84%D0%B8%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Михаил Ефимович Фрадков</u></a>) on toiminut Venäjän strategisen tutkimusinstituutista johtajana 4.1.2017 alkaen. Sitä ennen hän on toiminut Venäjän federaation ulkomaan tiedustelupalvelun (<a href="http://svr.gov.ru/"><u>СВР</u></a>) johtajana vuosina 2007-2016 ja Venäjän federaation turvallisuusneuvoston (<a href="http://www.scrf.gov.ru/"><u>СБРФ</u></a>) pysyvänä jäsenenä vuosina 2004-2016. Mihail Fradkovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Sergei Aleksandrovitš Fursenko</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A4%D1%83%D1%80%D1%81%D0%B5%D0%BD%D0%BA%D0%BE,_%D0%A1%D0%B5%D1%80%D0%B3%D0%B5%D0%B9_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Сергей Александрович Фурсенко</u></a>) toimi Venäjän jalkapalloliiton (<a href="https://www.rfs.ru/"><u>РФС</u></a>) &nbsp;kolmantena puheenjohtajana ja on nyt Venäjällä järjestettävien vuoden 2018 jalkapallon MM-kisojen (<a href="https://ru.fifa.com/worldcup/"><u>ЧМ-2018</u></a>) venäläinen taustahahmo. Sergei Fursenkoa ei voi pitää oligarkkiliikemiehenä vaan Putinin henkilökohtaisena ystävänä, vaikka Fursenko onkin toiminut 2010-luvulla Gazpromissa ja Gazpromin pietarilaisen Lentransgazin-tytäryhtiön (<a href="http://spb-tr.gazprom.ru/press/news/2008/01/ooo-lentransgaz-pereimenovano-v-ooo-gazprom-transgaz-sankt-peterburg/"><u>Лентрансгаз</u></a>) pääjohtajana.</p><p><strong>Oleg Markovitš Govorun</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D1%80%D1%83%D0%BD,_%D0%9E%D0%BB%D0%B5%D0%B3_%D0%9C%D0%B0%D1%80%D0%BA%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Олег Маркович Говорун</u></a>) toimii&nbsp; Kremlissä Sosiaalisen ja taloudellisen yhteistyön puhemiehistön päällikkönä (<a href="http://kremlin.ru/catalog/persons/273/biography"><u>начальник Управления Президента по социально-экономическому сотрудничеству</u></a>) Itsenäisten valtioiden yhteisön (<a href="http://www.cis.minsk.by/"><u>СНГ</u></a>) jäsenvaltioiden, Abhasian tasavallan ja Etelä-Ossetian tasavallan kanssa. Oleg Govorunia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Suleiman Abusaidovitš </strong><strong>Kerimov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%BC%D0%BE%D0%B2,_%D0%A1%D1%83%D0%BB%D0%B5%D0%B9%D0%BC%D0%B0%D0%BD_%D0%90%D0%B1%D1%83%D1%81%D0%B0%D0%B8%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Сулейман Абусаидович Керимов</u></a>) hallinnoi Nafta Moskva -sijotusholdingyhtiötä (<a href="http://www.naftamoskva.ru/"><u>Нафта Москва</u></a>). Nafta Moskvan kautta Kerimov omisti yli neljä prosenttia Gazpromista (<a href="http://www.gazprom.ru/"><u>Газпром</u></a>), noin kuusi prosenttia valtiojohtoisesta Sberbank-pankista (<a href="https://www.sberbank.ru/ru/person"><u>Сбербанк</u></a>) ja noin 75 prosenttia Polymetal-kultakaivosyhtiöstä (<a href="https://www.polymetalinternational.com/ru/"><u>Полиметалл</u></a>), mutta nyttemmin Nafta Moskva on luopunut näistä omistuksista. Tällä hetkellä Nafta Moskva omistaa osakkeita Rostelecomista (<a href="https://www.rostelecom.ru/mainpage/"><u>Ростелеком</u></a>) ja Polyjuksesta (<a href="http://polyus.com/ru/"><u>Полюс</u></a>). Kerimov on mukana myös rakentamisessa (<a href="https://www.pik.ru/"><u>ПИК группа</u></a>) kuten monessa muussakin venäläisyhtiössä. Suleiman Kerimovia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Vladimir Aleksandro<strong>vitš</strong> Kolokoltsev</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D1%8C%D1%86%D0%B5%D0%B2,_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Владимир Александрович Колокольцев</u></a>) on Venäjän sisäministeri, jonka sisäministeri Petteri Orpo tapasi 26.1.2016 Vantaalla Königstedtin kartanossa, kun itärajan yli Suomeen alkoi tulvia turvapaikanhakijoita. Vladimir Kolokoltsevia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Konstantin Iocifovi</strong><strong>tš</strong> <strong>Kosatšev</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D1%81%D0%B0%D1%87%D0%B5%D0%B2,_%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D1%81%D1%82%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%B8%D0%BD_%D0%98%D0%BE%D1%81%D0%B8%D1%84%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Константин Иосифович Косачев</u></a>) toimii Venäjän parlamentin liittoneuvoston (<a href="http://www.council.gov.ru/"><u>Совет Федерации</u></a>) kansainvälisten asioiden puheenjohtajana. Konstantin Kosatševia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Andrei Leonidovi</strong><strong>tš</strong><strong> Kostin</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D1%81%D1%82%D0%B8%D0%BD,_%D0%90%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%B5%D0%B9_%D0%9B%D0%B5%D0%BE%D0%BD%D0%B8%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Андрей Леонидович Костин</u></a>) on Venäjän valtion enemmistöomisteisen BTB-pankin (<a href="https://www.vtb.ru/"><u>ВТБ</u></a>) hallituksen puheenjohtaja. Andrei Kostinia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Aleksei </strong><strong>Borisovitš </strong><strong>Miller</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%BB%D0%BB%D0%B5%D1%80,_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B5%D0%B9_%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Алексей Борисович Миллер</u></a>) on Venäjän suurimman yrityksen ja maailman suurimman julkisen sektorin energiayhtiö Gazpromin (<a href="http://www.gazprom.ru/"><u>Газпром</u></a>) hallituksen varapuheenjohtaja ja johtoryhmän puheenjohtaja, toisin sanoen toimitusjohtaja. Aleksei Milleriä voidaan pitää merkittävänä oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Nikolai Platonovitš Patrušev</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%B0%D1%82%D1%80%D1%83%D1%88%D0%B5%D0%B2,_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B9_%D0%9F%D0%BB%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Николай Платонович Патрушев</u></a>) oli Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n (<a href="http://www.fsb.ru/"><u>ФСБ</u></a>) päällikkö vuoden 1999 elokuusta toukokuuhun 2008. Tämän jälkeen hän on toiminut Venäjän federaation turvallisuusneuvoston (<a href="http://www.scrf.gov.ru/"><u>СБРФ</u></a>) sihteerinä. Nikolai Patruševia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Vladislav Matusovitš Reznik</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%B5%D0%B7%D0%BD%D0%B8%D0%BA,_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D1%81%D0%BB%D0%B0%D0%B2_%D0%9C%D0%B0%D1%82%D1%83%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Владислав Матусович Резник</u></a>) on entisen Rus-vakuutusyhtiön (nykyinen Ergo, <a href="https://ergo.ru/"><u>ЭРГО Русь</u></a>) hallituksen puheenjohtaja ja duuman finanssikomitean puheenjohtaja sekä vakuutusyhtiö Rosgosstrakhin (<a href="https://www.rgs.ru/"><u>Росгосстрах</u></a>) entinen hallituksen puheenjohtaja. Vladislav Reznikia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Igor Arkadievitš Rotenberg</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%BE%D1%82%D0%B5%D0%BD%D0%B1%D0%B5%D1%80%D0%B3,_%D0%98%D0%B3%D0%BE%D1%80%D1%8C_%D0%90%D1%80%D0%BA%D0%B0%D0%B4%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Игорь Аркадьевич Ротенберг</u></a>) on Arkadi Rotenbergin poika. Arkadi Rotenberg kuuluu liikemiesryhmään, joka osti Helsingin Hartwall-areenan Hjallis Harkimolta. Osaltaan jo aikaisemmin vuonna 2014 asetettujen pakotteiden johdosta Arkadi Rotenberg on siirtänyt omaisuuttaan poikansa Igorin nimiin. Arkadi Rotenberg on omistanut Suomessa mm. Långvik Capitalia. Långvik Capitalista hän myi osuutensa myöhemmin veljenpojalleen Romanille, jolla on Suomen ja Venäjän kansalaisuus. Igor Rotenberg omistaa 79 prosenttia isältään ostamansa öljy- ja kaasukenttien porausurakoitsija Gazbrom Bureniesta (<a href="http://www.burgaz.ru/"><u>Газпром бурение</u></a>), joka on öljy- ja kaasulaitosten rakentamista harjoittavan Stroygazmontazhin (<a href="http://www.ooosgm.ru/"><u>Стройгазмонтаж</u></a>) tytäryhtiö. Kyseiset yhtiöt toimivat Gazpromille. Igor Rotenbergia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Kirill Nikolaevitš </strong><strong>š</strong><strong>amalov</strong> (<a href="http://www.forbes.ru/profile/315185-shamalov"><u>Кирилл Николаевич Шамалов</u></a>) on Siburin (<a href="https://www.sibur.ru/"><u>Сибур Холдинг</u></a>) hallituksen jäsen. Sibur on Venäjän suurin integroitu kaasunjalostus- ja petrokemian yritys. Kirill Šamalov on naimisissa Innopraktika-rahaston <a href="https://innopraktika.ru/"><u>(Иннопрактика</u></a>) johtajan Jekaterina Tihonovan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D0%B8%D1%85%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B0,_%D0%95%D0%BA%D0%B0%D1%82%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%BD%D0%B0_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0"><u>Екатерина Владимировна Тихонова</u></a>) kanssa, joka on Vladimir Putinin tytär. Kirill Šamalovia voidaan pitää sekä oligarkkiliikemiehenä että Putinin henkilökohtaisena tuttuna.</p><p><strong>Jevgeni Mihailovi</strong><strong>t</strong><strong>š</strong><strong> <strong>š</strong>kolov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%B2,_%D0%95%D0%B2%D0%B3%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B9%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Евгений Михайлович Школов</u></a>) on sisäasiainministeriön taloudellisen turvallisuuden ja korruption vastaisen osaston (<a href="https://мвд.рф/mvd/structure1/Glavnie_upravlenija/Glavnoe_upravlenie_jekonomicheskoj_bezop"><u>МВД России</u></a>) entinen päällikkö ja nykyisin presidentin avustaja presidentin hallinnon virkamiesten ja henkilöstön toiminnan valvonnassa (<a href="http://kremlin.ru/catalog/persons/313/biography"><u>ППРФ</u></a>). Jevgeni Školovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Andrei Vladimirovitš Skotš</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BA%D0%BE%D1%87,_%D0%90%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%B5%D0%B9_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Андрей Владимирович Скоч</u></a>) on duuman varajäsen, liikemiesmiljardööri, metallurgian ja kaivostoiminnan asiantuntijaneuvoston puheenjohtaja, Pokolenie-rahaston (<a href="http://pokoleniefond.ru/"><u>фонд Поколение</u></a>) toimitusjohtaja sekä Metalloinvestin (<a href="http://www.metalloinvest.com/"><u>Металлоинвест</u></a>) osaomistaja. Andrei Skotšia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Aleksandr Porfiryevitš </strong><strong>Toršin</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D0%BE%D1%80%D1%88%D0%B8%D0%BD,_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80_%D0%9F%D0%BE%D1%80%D1%84%D0%B8%D1%80%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Александр Порфирьевич Торшин</u></a>) on liittoneuvoston entinen puheenjohtaja, mutta yhdysvaltalaislähteiden mukaan hän olisi ollut toimija yhteyksissä venäläiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja pessyt rahaa Venäjältä Trumpin vaalikampanjaan. Aleksandr Toršinia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Vladimir Vasilevitš Ustinov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A3%D1%81%D1%82%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2,_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80_%D0%92%D0%B0%D1%81%D0%B8%D0%BB%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87_(%D1%8E%D1%80%D0%B8%D1%81%D1%82)"><u>Владимир Васильевич Устинов</u></a>) oli Venäjän vanha oikeusministeri vuoteen 2008 saakka ja entinen valtakunnansyyttäjä. Vladimir Ustinov oli Putinin keskeinen vaikuttaja Mihail Hodorkovskiin ja Jukos-öljy-yhtiöön ja muihin yhtiön omistajiin kohdistuneissa rikostutkinnoissa ja muissa toimissa. Vladimir Ustinovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Timur Samirovitš Valiulin</strong> (<a href="https://мвд.рф/mvd/Rukovodstvo/item/782803/"><u>Тимур Самирович Валиулин</u></a>) on toiminut monissa valtion talousrikostutkinnan tehtävissä. Presidentin asetuksella 4.9.2012 Timur Valiulin nimitettiin Venäjän federaation sisäasiainministeriön ääriliikkeistä vastaavan pääosaston (<a href="https://мвд.рф/mvd/structure1/Glavnie_upravlenija/Glavnoe_upravlenie_po_protivodejstviju_j"><u>Главное управление по противодействию экстремизму</u></a>) päälliköksi. Timur Valiulinia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Viktor Feliksovitš Vekselberg</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B5%D0%BB%D1%8C%D0%B1%D0%B5%D1%80%D0%B3,_%D0%92%D0%B8%D0%BA%D1%82%D0%BE%D1%80_%D0%A4%D0%B5%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Виктор Феликсович Вексельберг</u></a>) on venäläis-brittiläisen TNK-BP-öljy-yhtiön (ТНК-BP) merkittävä omistaja. Vekselberg on pääjohtaja myös Renova-sijoitusyhtiössä (<a href="http://www.renova.ru/"><u>Ренова</u></a>), joka on keskittynyt alumiiniin, öljyyn, energiaan ja televiestintään. Viktor Vekselbergia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.</p><p><strong>Alexandr Alexandro</strong><strong>vitš</strong><strong> Žarov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%96%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Александр Александрович Жаров</u></a>) on Venäjän viestinnän, tietotekniikan ja viestintävälineiden valvontayksikön (<a href="https://rkn.gov.ru/"><u>Роскомнадзор</u></a>) pääjohtaja. Yksikkö ohjaa mm. Venäjän alueella estettyjen tai rajoitettujen internetsivustojen toimintaa, viimeaikaisena esimerkkeinä LinkedIn ja Telegram. Alexander Žarovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p><strong>Viktor Vasiliyevi</strong><strong>tš</strong><strong> Zolotov</strong> (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%97%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%BE%D0%B2,_%D0%92%D0%B8%D0%BA%D1%82%D0%BE%D1%80_%D0%92%D0%B0%D1%81%D0%B8%D0%BB%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Виктор Васильевич Золотов</u></a>) on nykyinen Venäjän kansalliskaartin (<a href="http://rosgvard.ru/"><u>Росгвардия</u></a>) johtaja ja Venäjän turvallisuusneuvoston (<a href="http://www.scrf.gov.ru/"><u>СБРФ</u></a>) jäsen. Viktor Zolotovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain tuoreimmalla pakotelitalla ovat myös seuraavat Venäjään liittyvää 13 yritystä. Joissakin lehtikirjoituksissa on nimetty vain 12 yritystä.</p><p><strong>Agroholding Kuban</strong> (<a href="http://www.ahkuban.ru/" target="_blank"><u>АгроХолдинг Кубань</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Oleg Deripaska</strong>.</p><p><strong>Basic Element Limited</strong> (<a href="http://www.basel.ru/"><u>Базовый элемент</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Oleg Deripaska</strong>.</p><p><strong>B-Finance Ltd</strong> (<a href="https://www.bloomberg.com/research/stocks/private/snapshot.asp?privcapId=271390881"><u>B-Finance Ltd</u></a> , ei kotisivua), pakotelinkkinä <strong>Oleg Deripaska</strong>.</p><p><strong>En+ Group</strong> (<a href="http://eng.enplus.ru/en/investors.html"><u>En+ Group</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Oleg Deripaska</strong>.</p><p><strong>Gaz Group</strong> (<a href="http://gazgroup.ru/company/structure/"><u>Группа ГАЗ</u></a>), pakotelinkkeinä <strong>Oleg Deripaska</strong> ja <strong>Russian Machines</strong> (<a href="http://www.rm.ru/"><u>Русские машины</u></a>).</p><p><strong>Gazprom Burenie</strong> (<a href="http://www.burgaz.ru/"><u>Газпром бурение</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Igor Rotenberg</strong>.</p><p><strong>EuroSibEnergo</strong> (<a href="https://www.eurosibenergo.ru/ru/"><u>ЕвроСибЭнерго</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Oleg Deripaska</strong> ja <strong>En+ Group</strong> (<a href="http://eng.enplus.ru/en/investors.html"><u>En+ Group</u></a>).</p><p><strong>Ladoga Menedzhment</strong> (<a href="https://sbis.ru/contragents/7729442761/770301001"><u>Ладога менеджмент</u></a>, ei kotisivua), pakotelinkkinä <strong>Kirill šamalov</strong>.</p><p><strong>NPV Engineering</strong> (<a href="https://www.bloomberg.com/research/stocks/private/snapshot.asp?privcapId=271354617"><u>ЭнПиВи Инжиниринг</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Igor Rotenberg</strong>.</p><p><strong>Renova</strong> (<a href="http://www.renova.ru/"><u>Ренова</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Viktor Vekselberg</strong>.</p><p><strong>Rosoboroneksport</strong> (<a href="http://roe.ru/"><u>Rosoboroneksport Рособоронэкспорт</u></a>), pakotelinkkinä <strong>Rosteh</strong> (<a href="http://rostec.ru/"><u>Ростех</u></a>).</p><p><strong>Russian Machines</strong> (<a href="http://www.rm.ru/"><u>Русские машины</u></a>), pakotelinkkeinä <strong>Oleg Deripaska</strong> ja <strong>Basic Element Limited</strong> (<a href="http://www.basel.ru/"><u>Базовый элемент</u></a>).</p><p><strong>Rusal</strong> (Российский алюминий, <a href="https://rusal.ru/investors/info/"><u>Русал</u></a>), pakotelinkkinä <strong>En+ Group</strong> (<a href="http://eng.enplus.ru/en/investors.html"><u>En+ Group</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on irvailtu, että uudella pakotelistalla olevat 24 henkilöä olisi valittu Kremlin puhelinluettelosta. &nbsp;Venäjä on siten vähätellyt Yhdysvaltain toimintaa.</p><p>Nuo pakotelistan henkilöt ovat siis joko venäläisiä oligarkkiliikemiehiä tai valtionhallinnon keskeisiä vaikuttajia. Pakotelistan yritykset liittyvät nimettyihin oligarkkiliikemiehiin.</p><p>Monilla listalla olevilla talouselämän vaikuttajilla on ollut keskinäistä yhteistyötä erilaisissa Venäjän talousjärjestelyissä Neuvostoliiton hajoamista alkaen aikana aina näihin päiviin saakka. Yhteistyökuvioita on edelleen olemassa ja niitä harjoitetaan tarpeen ja päämärän mukaan. Muutama nimi listalla on mielestäni vanhoja suuruuksia, mutta Yhdysvalloilla lienee parempi tieto, millä perusteilla pakotelista on lopulta koottu. Joka tapauksessa pakotelista ei mikään ole Kremlin puhelinluettelo, kaukana siitä.</p><p>Pakotelistalla olevien keskinäisestä yhteistyöstä yhtenä esimerkkinä historiassa ovat Suleiman Kerimov ja Oleg Deripaska, jotka vuonna 2001 toimivat yhdessä kaapatessaan Andrei Andrejevilta (Андрей Андреев) teräsyhtiö Nostaa (Носта), joka on nykyisin Uralskaja Stal (<a href="http://www.metalloinvest.com/business/steel/ural-steel/"><u>Уральская сталь</u></a>). Nykyinen Uralskaja Stal on omistuksellisesti puolestaan osa Metalloinvestia (<a href="http://www.metalloinvest.com/"><u>Металлоинвест</u></a>) sekä Ingosstrakh-vakuutusyhtiötä (<a href="https://www.ingos.ru/"><u>Ингосстрах</u></a>). Metalloinvestin yksi omistaja on puolestaan pakotelistalla oleva Andrei Vladimirovitš Skotš. Pakotelistan henkilöt ja yritykset muodostavat moninaisen kudelman, joista esimerkkejä löytyisi runsaasti.</p><p>Kaksi nimeä ja yksi yhtiö pomppaavat Yhdysvaltain pakotelistalla ylitse muiden. Nimet ovat Oleg Deripaska sekä Aleksei Miller ja tuo yksi yhtiö on puolestaan Gazprom, joka ei siis ole pakotelistalla. Yhdysvallat on kuitenkin selvästi ottanut kohteeksi Gazpromin, mutta itse yritys on liian iso pakotelistalle asetettavaksi.</p><p>Pakotteiden piirissä on sen sijaan Gazpromin piiriin kuuluvia yrityksiä pakotelistan oligarkkiliikemiesten kautta, kuten yritykset Gazprombank, Lentransgaz ja Stroygazmontazh. Pakotelistalla oleva Aleksei Miller on Gazpromin hallituksen varapuheenjohtaja ja johtoryhmän puheenjohtaja, toisin sanoen toimitusjohtaja.</p><p>Suomessa on syytä olla tarkkana, kun Gazprom on mukana Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa, jos putkesta on tulossa todella totta. Suomen ei ole syytä liittyä missään muodossa Yhdysvaltain pakotelistalla olevaan venäläishylkiöporukkaan.</p><p>Pakoteuutisoinnin yhteydessä läntisissä tiedotusvälineissä on nostettu Oleg Deripaskan nimi, koska hänen omistamansa alumiiniyhtiö Rusalin arvo romahti välittömästi 6.4.2018 tapahtuneen pakoteuutisoinnin jälkeen.</p><p>6.4.2018 jälkeen näihin päiviin saakka Rusal on menettänyt pörssiarvostaan lähes 70 prosenttia. Rusalin osake oli 24.4.2018 mennessä esimerkiksi Hongkongin pörssissä halventunut 4,64 Hongkongin dollarista 1,51 Hongkongin dollariin. Myös ruplan arvo on hieman pudonnut Yhdysvaltain uusien pakotteiden asettamisen jälkeen.</p><p>Ruplan nousevakurssi on pudonnut pakotejulkistuksen jälkeen viitisen prosenttia suhteessa dollariin joulukuun 2016 tasolle ja kuutisen prosenttia suhteessa euroon kesän 2016 tasolle. Ruplan arvo ei kuitenkaan ole oleellisin pakotevaikutuksissa. Ei ole ollut tähänkään saakka, kun vuodesta 2014 tähän päivään rupla on menettänyt ulkoisesta arvostaan noin puolet.</p><p>Pakotelista osoittaa, että Yhdysvallat tuntee melko hyvin Venäjän taloudellisen päätöksentekoon liittyvät lainalaisuudet ja toimintamallit. Yhdysvallat näyttäisi tällä kertaa tietävän, miten Venäjän talouteen voidaan vaikuttaa pakotteiden avulla. Olisin kuitenkin lisännyt listalle vielä Kaspersky Lab -tietoturvayhtiön (<a href="https://www.kaspersky.com/"><u>Kaspersky Lab</u></a>) omistajan Jevgeni Valentinovitš Kasperskin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0%D1%81%D0%BF%D0%B5%D1%80%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%95%D0%B2%D0%B3%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9_%D0%92%D0%B0%D0%BB%D0%B5%D0%BD%D1%82%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Евгений Валентинович Касперский</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhteistä suurimmalle osalle listalla oleville henkilöille on, että kuuluvat presidentti Putinin sisäpiiriin ja Venäjän taloudelliseen hallinto- ja toimintamalliin, jonka muodostaminen aloitettiin pian vuoden 2000 jälkeen. Tuosta hallinto- ja toimintamallista enemmän jäljempänä tässä ylipitkässä kirjoituksessa.</p><p>Kun tutustuu noiden pakotehenkilöiden historiaan, monelle on yhteistä toimiminen Pietarissa ja entisessä Leningradissa samaan aikaan kuin Vladimir Putin. Vuonna 1952 syntynyt Putin on siis pietarilainen ja KGB:n kasvatti.</p><p>Putin työskenteli KGB:lle 16 vuoden ajan vuosina 1975-1991 ja toimi sen jälkeen Pietarin kaupungin apulaispormestarina vuosina 1994-1998 ennen siirtymistä Moskovaan. Monet nyt Putinin lähipiiriin kuuluvat ja Yhdysvaltain tuoreimmalla pakotelistalla olevat ovat toimineet 1990-luvulla Pietarissa tai ovat muutoin linkittyneet Pietariin tai vanhaan Leningradiin. Jos ei muuta, monet ovat syntyneet Pietarissa 1950-luvun alkupuolella Putinin tapaan.</p><p>Hieman Putinia nuorempi vuonna 1954 Leningradissa syntynyt Sergei Fursenko opiskeli samaan aikaan Putinin kanssa Leningradin yliopistossa 1970-luvun alussa. Vuonna 1996 he perustivat kuuden muun henkilön kanssa Ozero-nimisen osuuskunnan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%B7%D0%B5%D1%80%D0%BE_(%D0%BA%D0%BE%D0%BE%D0%BF%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D0%B2)"><u>Озеро</u></a>) Kiimajärven (Комсомольское) rannalle Karjanlankannaksella. Ozero on suomennettuna &rdquo;järvi&rdquo;.</p><p>Leningradissa vuonna 1962 syntynyt Aleksei Miller toimi puolestaan vuosina 1991-1996 Pietarin kaupungin ulkosuhteiden toimiston apulaisosastopäällikkönä ja osastopäällikkönä. Ulkosuhteista vastaavan komitean puheenjohtaja oli tuolloin Vladimir Putin.</p><p>Leningradissa vuonna 1951 syntynyt Nikolai Patrušev on Putinin tapaan KGB-mies nimenomaan Leningradista. Molemmilla on KGB-juuret 1970-luvulta. Vuonna 1998 Patrušev korvasi Kremlissä Putinin, kun Putin siirtyi ensiksi FSB:n pääjohtajaksi ja myöhemmin pääministeriksi elokuussa 1999.</p><p>Leningradissa vuonna 1973 syntyneen Igor Rotenbergin isä Arkadi Rotenberg oli vuodesta 1998 Pietarin Judo-Neva-judokerhon johtaja yhdessä Gennadi Timtšenkon (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D0%B8%D0%BC%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%BA%D0%BE,_%D0%93%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%B9_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Геннадий Николаевич Тимченко</u></a>) kanssa Vladimir Putinin ideasta. Kyseisen judokerhon kunniapuheenjohtaja oli tuolloin Vladimir Putin.</p><p>Viktor Zolotov tutustui tiettävästi Putiniin Pietarissa 1990-luvulla. Myös hänellä on Putinin tapaan vahva tiedustelupalvelutausta. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BE%D0%B1%D1%87%D0%B0%D0%BA,_%D0%90%D0%BD%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BB%D0%B8%D0%B9_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Анатолий Александрович Собчак</u></a>) palkkasi Zolotovin henkivartijaksi, jossa tehtävässä hän tutustui apulaispormestari Putiniin. &nbsp;Putin-Zolotov-parivaljakon yhteisiä harrastuksia olivat nyrkkeily ja judo. Vuonna 1996 Zolotov irtisanottiin kuitenkin turvallisuuspalvelusta, jonka jälkeen hän työskenteli liikemies Roman Tsepovin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A6%D0%B5%D0%BF%D0%BE%D0%B2,_%D0%A0%D0%BE%D0%BC%D0%B0%D0%BD_%D0%98%D0%B3%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Роман Игоревич Цепов</u></a>) henkivartijana. Tsepov oli myös ollut Zolotovin tapaan Sobtšakin henkivartija ja Putinin läheinen ystävä.</p><p>Venäläisessä liike-elämässä ja poliittisessa toiminnassa henkilökohtaiset suhteet ovat siis tärkeitä. Tästä on kuitenkin etenkin täällä Suomessa vedetty se väärä johtopäätös, että Venäjän presidentti voisi solmia vaikuttavan henkikohtaisen suhteen ulkomaan presidenttiin ja että ystävyyssuhteella voitaisiin saada Venäjältä jotain sellaista erityistä kohtelua, joka ei olisikaan Venäjän etujen mukaista. Näin ei ollut Kekkosen kohdalla eikä näin ole Niinistön kohdalla. Suomi kyllä osaa tulkita monia Venäjään liittyviä asioita niin perinpohjaisen väärin sinisilmäisesti ja omalta kannalta parhaalla tavalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jos johonkin valtioon halutaan vaikuttaa vastavoimana tai jopa vihamielisesti, on vaikutettava maan heikkouksiin, ei vahvuuksiin. Venäjän heikkous ei ole esimerkiksi kriisitilanteen poliittinen päätöksentekokyky ja sisäiset ristiriidat vastaavasti kuten länsimaissa. Venäjän heikoin lenkki ei myöskään sotilaallinen kyvykkyys.</p><p>Venäjän heikoin lenkki on tällä hetkellä maan oma talous ja talouden toimintamalli. Talouspakotteet ovat hyvä tapa yrittää vaikuttaa Venäjään. Pakotteet on osattava valita oikein, jotta niillä olisi ratkaisevaa vaikuttavuutta päämääriin pääsemiseksi.</p><p>On kuitenkin myös muistettava, että etenkin tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjä pääsi omalta kannaltaan onnistuneesti sisään läntiseen talouteen, mistä meille on nyt syntynyt harmia roppakaupalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kerrataanpas hieman kylmän sodan ajan jälkeistä Venäjän ja länsimaiden välisten taloussuhteiden historiaa pohjaksi nykyhetken analysoinnille.</p><p>Kylmän sodan päättymisen jälkeen länsimaat pyrkivät vetämään Venäjän mukaan maailmantalouteen ja maailmantalouden sopimusjärjestelyihin. Kyse oli Venäjän integroimisesta maailmantalouteen, jota kuitenkin länsimaat hallitsivat ja hallitsevat edelleen. Idea oli, että Venäjän integroituessa osaksi monisäikeistä maailmataloutta vaurastuvasta Venäjästä tulisi myös rauhanomainen kumppani eikä voimatoimiin orientoituva epävakauttaja. Venäjälle tyrkytettiin kovasti läntistä talousmallia ja integroitumista läntiseen talouteen.</p><p>Ohessa muutamia esimerkkejä, kuinka länsimaat ovat integroineet Venäjää läntisiin sopimusjärjestelyihin.</p><p>Euroopan unioni ja Venäjä allekirjoittivat kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (Partnership and Cooperation Agreement, <a href="http://ec.europa.eu/world/agreements/prepareCreateTreatiesWorkspace/treatiesGeneralData.do?step=0&amp;redirect=true&amp;treatyId=201"><u>PCA</u></a>) jo vuonna 1997. Vastaavia sopimuksia allekirjoitettiin myös muiden Itä-Euroopan maiden kanssa.</p><p>2008 järjestetyssä EU-Venäjä-huippukokouksessa päätettiin aloittaa neuvottelut EU:n ja Venäjän uudesta PCA-sopimuksesta, mutta Venäjän Georgiaan elokuussa 2008 tapahtuneen hyökkäyksen johdosta uudistusta ei ole saatu päätökseen eikä vuoden 2014 tapahtumien jälkeen ei tulla saamaankaan. Tämä PCA-prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja EU:n välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.</p><p>2010-luvun alussa EU ja Venäjä määrittelivät keskinäisen suhteensa jopa strategiseksi kumppanuudeksi. Suomi oli keskeinen tukija EU:n harjoittamalle Venäjä-politiikalle. Venäjän nimittäminen strategiseksi kumppaniksi sopi hyvin Suomen kylmän sodan aikaiseen uudistamattomaan ajattelutapaan. Nyt noiden määritteleminen muisteleminen on hävettävää, mikä osaltaan osoittaa poliittisten määritteiden haavoittuvuutta silloin, kun ne eivät perustu tosiasioille.</p><p>18 vuoden neuvottelujen jälkeen Venäjä liittyi Maailman kauppajärjestön täysivaltaiseksi jäseneksi elokuussa 2012. Jo vuotta myöhemmin Venäjä käynnisti kuitenkin valitusmenettelyn WTO:hon Euroopan unionin polkuhintasäädöksiä vastaan koskien venäläisen kemikaali- ja metalliteollisuuden pääsyä EU-markkinoille. Tämäkin prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja EU:n välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.</p><p>Venäjä liitettiin viralliseksi kahdeksanneksi jäseneksi johtavien teollisuusmaiden ryhmään vuonna 1998, ja vuonna 2006 Venäjä oli G8-maiden huippukokousisäntä. Venäjän erotettiin Krimin valtauksen jälkeen G8-ryhmästä 24. maaliskuuta 2014. Tämäkin prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja länsimaiden välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.</p><p>Myös Naton keskisiä päämääriä oli Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen ja kumppanuuden vahvistaminen. Talousintegraation lisäksi Venäjää haluttiin integroida myös Natoon. Venäjästä tuli Naton kumppanimaa vuonna 1997. Naton ja Venäjän välisen yhteistyön keskeisin foorumi on vuonna 2002 perustettu Nato-Venäjä-neuvosto (NATO-Russia Council, <a href="https://www.nato.int/cps/ic/natohq/topics_50091.htm"><u>NRC</u></a>). Tuo neuvosto kokoontuikin säännöllisesti aina kevääseen 2014 saakka, josta alkoi lähes kahden vuoden tauko Ukrainan tapahtumien seurauksena. Tämäkin prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja länsimaiden välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jonkin aikaa tämä länsimaiden harjoittama politiikka Venäjän integroimiseksi läntisiin järjestelmiin toimi tuoden myös Venäjälle vaurautta. Integrointi toimi hyvin vain niin kauan, kun siitä oli nettohyötyä Venäjälle. Länsimaiden harjoittama politiikka alkoi kuitenkin haurastua pikku hiljaa asia kerrallaan muutama vuosi pian sen jälkeen, kun Putinin oli tullut valtaan vuonna 2000. Ratkaiseva tekijä oli, kuinka paljon varallisuutta oli valunut Venäjälle Venäjän energiamyynnillä länteen. Kyse oli vaurastumisen lähteestä.</p><p>Länsi ei kyennyt alun alkaenkaan vaikuttamaan Venäjän talouteen niin kuin sen olisi pitänyt kyetä vaikuttamaan. Vanhaa romahtanutta suurvaltaa ei olisi pitänyt käsitellä vastaavin periaattein kuin romahtaneesta suurvallasta irtautuneita Itä-Euroopan maita. Vastaavat keinot eivät päteneet Venäjään.</p><p>Presidentti Putin kyllä ymmärsi lännen toimintatavat ja päämäärät, mutta hyväksyi ne vain osittain. Tätä vain osittain hyväksymistä lännessä ei oikein hoksattu. Itäisen Euroopan maiden onnistunut integrointi sai länsimaat ajattelemaan, että samanlainen prosessi toimisi myös Venäjällä. Kyse olisi toisaalta sinisilmäisyydestä Venäjää kohtaan ja toisaalta heikosta kyvykkyydestä analysoida Venäjää oikein.&nbsp;</p><p>Putinin aloittaessa ensimmäisen presidenttikautensa vuonna 2000, vuoteen 2008 mennessä Venäjän talous oli kaksinkertaistunut. Venäjän kasvavaa taloutta rahoittivat länsimaat kallistuvan venäläisenergian ostoilla. Venäjälle tulvi rahaa ovista ja ikkunoista. Venäjän energiamyynnillä tapahtunut rikastuminen ja siitä seurannut Venäjän kiitollinen myötämielisyys tulkittiin länsimaissa väärin, kun kyse on Venäjän ja länsimaiden välisistä suhteista.</p><p>Putinin toisella kaudella Venäjän poliittinen järjestelmä kuitenkin alkoi muuttua pikkuhiljaa yhä vähemmän moniarvoiseksi ja yhä enemmän ahdasmieliseksi. Venäjän poliittiset suhteet länteen - etenkin Yhdysvaltoihin - alkoivat pikkuhiljaa jäähtyä. Venäjän ja Yhdysvaltain ulkoministerien yhteinen Reset-nappulan painalluskaan 6.3.2009 Genevessä ei enää auttanut. Venäjän näkemysten muutosta ei EU:ssa oikein havaittu tai paremminkin ei haluttu havaita. Pusketaan vain vanhaa rataa, joka ei tuota tulosta. Samaa perusvikaa EU:ssa on edelleen Venäjä-suhteissa.</p><p>2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjä yhtenäistyi Putinin taakse ja Venäjästä alkoi tulla vähemmän länsi-integroitunut ja vähemmän länsimielinen yhteiskunta. Pientä kitkaa ja suurempaakin kitkaa alkoi esiintyä länsimaiden kanssa yhä enemmän. Tuo kiihtynyt kehityskulku on jo nyt viimeistään helppo jokaisen tunnistaa.</p><p>Putinin harjoittama talouspolitiikka oli Putinin harjoittamalle muulle politiikalle päämäärällistä etenkin EU:ssa. Venäjä hyödynsi taitavasti kehittyviä taloudellisia siteitä EU:n kanssa poliittisiin tarkoituksiinsa.</p><p>EU on aina ollut Venäjä-politiikassaan Yhdysvaltoja hitaampi ja reaalimaailmasta jäljessä olevampi. EU:ssa energia oli Venäjän tärkein taloudellinen toimintaväline ja toiseksi tärkein ehkä hieman yllättäen öljy- ja maakaasuenergian myynnistä saatujen pääomien vienti takaisin länteen.</p><p>Länsi sai tavallaan omia venäläisenergiaan tuhlaamia rahoja takaisin, mutta vain omistaja oli nyt toinen. Venäjän harjoittama kuvio on melko selvä, mutta se ei kuitenkaan ollut alkujaan strateginen vaan laskennallinen. Ukrainassa Venäjä harjoittaa juuri nyt hieman samaa toimintaperiaatetta. Venäjä vie Ukrainaan Itä-Ukrainasta louhittua kivihiiltä, jolla se rahoittaa Itä-Ukrainan sotaa. Ukraina tavallaan ostaa omaa energiaansa Venäjää hyödyttäen ja Itä-Ukrainan sotaa rahoittaen. Kuvio on Venäjälle hyötyisä, mutta Ukrainalle järjetön.</p><p>Venäjä on rahoittanut poliittisen vaikutusvallan turvaamiseksi länsijohtajia tuottoisien energiaan liittyvien liikesuhteiden kautta. Euroopassa Venäjä kykeni helposti löytämään useita poliittisia huipputason johtajia, joille lännestä peräisin oleva venäläisraha on kelvannut ilman suurempia tunnontuskia: entinen liittokansleri Gerhard Schröder, entinen pääministeri Paavo Lipponen, entinen pääministeri Esko Aho ja entinen pääministeri Silvio Berlusconi pahimpina esimerkkeinä. Nord Stream -kaasuputkihankkeet ovat kouluesimerkki siitä, miten Venäjä käyttää alkuaan lännen luomia toimintamalleja Venäjää itseään hyödyttävästi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ensimmäistä kertaa historiansa aikana 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjä kykeni käyttämään Venäjä-integraatiohuumaisen lännen avustuksella luotua taloudellista valtaa kasvavan poliittisen vaikutusvallan lähteenä länsimaissa. Venäjä kykeni käyttämään ensimmäistä kertaa historiassa päämääriensä ajamiseen taloudellista valtaa, - siis sitä valtaa, mikä on ollut Venäjälle historiassa kestävä heikkouden lähde.</p><p>Länsimaiden harjoittamassa länsimaiseen sopimusintegraatioon ja taloudelliseen yhteistyöhön perustuvassa Venäjä-politiikassa meni pieleen se, että nämä kaksi näkemystä eivät olleet Venäjän näkemänä yhteensopivia. Toisaalta Venäjä ei halunnut sitoutua länsimaiden laatimiin sääntöihin perustuvaan integraation äänettömänä yhteistyökumppanina ja toisaalta Venäjällä ei ollut halukkuutta integroida omaa talouttaan niin, että siitä olisi seurannut myös poliittinen riippuvuus länteen.</p><p>Se, että EU on Venäjän suurin kauppakumppani ja että Venäjä on EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani, ei ole näkynyt ollenkaan Venäjän poliittisessa toiminnassa länsimaita kohtaan. Presidentti Putinin kahdella ensimmäisellä presidenttikaudella Venäjän kykeni hyvin käyttämään hyväkseen länsimaiden sinisilmäisyyttä, jonka perusta oli näkemys, että kaupankäynti yhdistäisi vastaavasti myös poliittisia näkemyksiä.</p><p>Lopputuloksena tuo pari vuosikymmentä kestänyt länsimaiden harjoittama Venäjän integroimishanke epäonnistui pahoin. Käyttäisin termiä &rdquo;länsimaistaminen&rdquo;. Länsimaiden pyrkimys integroida Venäjä koki lopullisen haaksirikon keväällä 2014. Tuota haaksirikkoa kaikki eivät vieläkään ole ymmärtäneet EU:ssa. Kehitys kohti kylmän sodan asetelmaa on vain kiihtynyt vuoden 2014 jälkeen.</p><p>Venäjä on sekä energiapolitiikallaan että pääomatuonnilla onnistunut saamaan länsimaista talouteen perustuvaa päätäntävaltaa haltuunsa. Joissakin EU-maissa parin vuosikymmenen aikana Venäjän taloudellinen vaikutusvalta on muodostunut hyvin suureksi, kirkkaimpana esimerkkinä Malta ja Kypros, mutta Suomi ja Saksa sekä myös Unkari ja Kreikka eivät jää paljon jälkeen, kun puhutaan Venäjän taloudellisesta vallasta ja sitä kautta syntyvästä poliittisesta vallasta näissä maissa. Venäläispääoma Iso-Britanniassa on oma lukunsa. Venäjän pääomasijoitukset länsimaissa ovat valtavat, mutta niistä ei juurikaan puhuta. Asia on lännelle hieman kiusallinen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Enää länsimaiden ei ole syytä yrittää integroida Venäjää niin maailmantalouden järjestelyihin, joita länsimaat vielä toistaiseksi hallitsevat enemmän tai vähemmän.</p><p>Länsimaiden harjoittaman virheellisen Venäjä-politiikan ikävät tulokset me olemme nähneet vuoden 2014 jälkeen, jolloin Euroopan asiat ovat olleet sangen sekaisin osaltaan Venäjän ansiosta. Noita tuloksia tuskin tarvitsee tähän kirjata, kaikki osaa laatia monikohtaisen luettelon Krimin niemimaan valloituksesta Itämeren turvallisuustilanteen helkkeisen kautta Yhdysvaltain poliittisen päätöksentekojärjestelmän sekoittamiseen.</p><p>Kriittisimpänä asiana juuri nyt katson kuitenkin EU:n kyvyttömyyden asettaa Yhdysvaltojen tavoin vaikuttavia talouspakotteita Venäjää vastaan. Pakotteilla ei ole toistaiseksi kyetty ratkaisemaan Itä-Ukrainan tilannetta ja tilanne Ukrainassa on kehittymässä Venäjälle yhä myönteisemmäksi. Jos EU:n Venäjä-politiikka on ollut epäonnistunutta, EU:n Ukraina-politiikka se vasta epäonnistunutta onkin.</p><p>EU:n olisi kyettävä uusimaan nopeasti Venäjä-politiikkansa vastaamaan niitä realiteetteja, joita Venäjä on asettanut ja edelleen asettaa.</p><p>Vuoden 2014 jälkeen Euroopan unioni on toki pyrkinyt vähentämään haavoittuvuuttaan Venäjän energia-aseen käytöstä, mutta Nord Stream 2 -kaasuputki hanke on hyvä esimerkki, missä Venäjä-politiikassa EU-maat edelleen pyörivät. Toivottavasti nyt Yhdysvaltain asettamat uudet pakotteet osaltaan estävät kaasuputken rakentamista ja herättävät poliitikkoja etenkin Saksassa ja Suomessa.</p><p>EU ei ole puuttunut pakotteillaan Venäjän talouden perusteisiin ja niiden vielä hyvissä voimissa olevaan vaikutusvaltaan myös länsimaissa. EU ei ole kyennyt pakotteillaan epäämään Venäjän vaikutusmahdollisuuksia länsimaiden sisäisiin asioihin. Jos ei olla halukkaita käyttämään sotavoimaa, pitää olla valmius käyttää taloutta haluttuihin päämääriin pääsemiseksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kun länsimaat - Yhdysvallat ja EU - asettivat Venäjälle ensimmäisiä pakotteita Krimin valtauksen jälkeen, ei pakotteiden vaikuttavuutta päämäärien toteutumiselle tutkittu riittävästi. Edelleenkään länsimaat eivät ehkä osaa oikein lukea Venäjän taloudellisia ja poliittista toimintamalleja ja -tapoja. Ei ymmärretä, mihin Venäjässä pitäisi vaikuttaa, jos halutaan vaikuttaa. Asioita ratkaisevat Venäjää tuntemattomat. Asioita ei osata mitoittaa oikein.</p><p>Pitkää voimassaoloaikaa edellyttävillä pakotteilla on ollut toki vaikuttavuutta, mutta niillä ei ole ollut riittävästi voimaa päämäärien saavuttamiseksi. Pakotteilla ei ollut akuuttia shokkivaikutusta, mitä hyvillä pakotteilla tulisi myös olla. Esimerkiksi ruplan arvon puolittuminen vuodesta 2014 ei ole vaikuttanut Venäjän talouteen ratkaisevasti.</p><p>Venäjä löysi tapoja sopeutua länsimaiden asettamiin pakotteisiin. Etenkin Venäjän kansalaisiin vaikuttaviin pakotteisiin Venäjän ollut helppo sopeutua. Jos Venäjään haluaa vaikuttaa pakotteilla, niiden on tehokkaampi vaikuttaa johonkin muuhun kuin kansalaisiin. Kärsimiskyvykkyys ja malttava odottaminen kuuluvat venäläiseen luonteenpiirteeseen. Kaali ei Venäjältä lopu. Vastapakotteilla Venäjä onnistui luomaan kansalleen kuvan, että ne ovat pahat länsimaat, jotka ovat aiheuttaneet Venäjän kansalle kärsimystä.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain nyt huhtikuussa asettamat Venäjän luonnonrikkoisiin kohdistuvat pakotteet ovat sen sijaan vaikuttavia monella tapaa. Pakotteet huomioivat melko hyvin Venäjälle Putinin kaudella muodostuneen talousrakenteen perusolemukset ja toimintatavat.</p><p>Putin määritteli oligarkkiliikemiesten toimintamahdollisuuksien ja -tapojen reunaehdot jo ensimmäisellä presidenttikaudella esimerkkinä Mihail Borisovitš Hodorkovski (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A5%D0%BE%D0%B4%D0%BE%D1%80%D0%BA%D0%BE%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Михаил Борисович Ходорковский</u></a>). Hodorkovskista tuli esimerkki, mitä oligarkkiliikemiehelle sallitaan ja mitä ei sallita. Mitä Venäjän valtio ja Putin oligarkkiliikemieheltä edellyttää, mitä sallitaan ja mitä ei sallita. Oligarkkiliikemiehen asemaa hallinnoimaan valtion luonnonrikkauksista peräisin olevaa miljardiomaisuutta ei kuka vain saa Venäjällä. Pitää täyttää ehdot. Niille oligarkeille on käynyt huonosti, jotka eivät ole toimineet Kremlin edellyttämällä tavalla. Boris Berezovski (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B7%D0%BE%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%81_%D0%90%D0%B1%D1%80%D0%B0%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Борис Абрамович Березовский</u></a>) on yksi esimerkki.</p><p>Näillä oligarkkiliikemiehillä on tietty määritetty rooli Venäjän taloudessa, jonka pohjimmainen päämäärä on pitää maan talous presidentin hallinnassa. Miljardiomaisuuksista huolimatta oligarkkiliikemiehet ovat siis käskyläisiä ilman varallisuuden tuomaa ratkaisevaa poliittista vaikutusvaltaa. Länsimaisia talouden toimintamalleja käytetään siltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa maan talouden pitämisessä Kremlin hallinnassa.</p><p>On ymmärrettävä, että Venäjän talousjärjestelmä on autoritäärinen vastaavasti kuin Kiinan, vaikka meille tyrkytetty julkikuva on hieman toinen.</p><p>Kun Venäjälle asetetaan pakotteita, on tuo talouden toimintatapa sisäistettävä, jotta pakotteilla olisi vaikutusta päämääriin pääsemiseksi. Yhdysvaltain viimeiset pakotteet vaikuttavat nyt sinne, missä ne alkavat tuottaa tulosta. Toki aikaisemmilakin pakoteillä on ollut vaikutuksia, mutta rajumpia niiden olisi pitänyt olla. Aikaisemmilla pakotteilla ei ollut nopeita shokkivaikutuksia.</p><p>Shokkivaikutuksia kuvaa nyt venäläisyhtiöiden arvonmenetykset venäläisyrityksissä, yritysten valtiolta pyytämä avustusrahoitus ja sekä monen yhtiön sulkeutuneet internetsivut.</p><p>Kun klikkaatte tässä kirjoituksessa olevia yritysten kotisivuja, joillekin sivuille tulee esimerkiksi ilmoitus &rdquo;<em>Техническая проблема. Пожалуйста зайдите позже.</em>&rdquo;, mikä on vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Tekninen ongelma. Tule takaisin myöhemmin.</em>&rdquo; (<a href="http://www.ahkuban.ru/"><u>esimerkki</u></a>). Yllättäen nuo &rdquo;tekniset ongelmat&rdquo; joillakin sivuilla alkoivat pian Yhdysvaltain asettamien pakotteiden jälkeen ja kestävät edelleen. Toimiikohan näiden yritysten maksuliikenne mitenkään, kun nettisivut eivät toimi?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Knowingly engaged in facilitating significant transactions</em>&rdquo; on tuttu yleisluonteinen kirjaus Yhdysvaltain valtiovarainministeriön (<a href="https://www.treasury.gov/resource-center/sanctions/Pages/default.aspx"><u>OFAC</u></a>) pakotepäätöksissä, niin myös Venäjää koskevassa uusimmassa pakotepäätöksessä.</p><p>&ldquo;<em>Under amended Section 10, it is now mandatory that sanctions be imposed on any foreign person who is determined to have knowingly facilitated a significant transaction for or on behalf of any person subject to U.S. sanctions against Russia, which would include all of those individuals and entities designated on April 6th.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Muutetussa 10. pykälässä on nyt ehdottomana määräyksenä seuraamukset kaikille niille ulkomaalaisille, jotka ovat ryhtyneet tietoisesti helpottamaan merkittäviä liiketoimia sellaisen henkilön puolesta, joka on nimetty Yhdysvaltain Venäjän vastaisten pakoteiden listalle henkilönä tai tahona 6. huhtikuuta.</em>&rdquo;</p><p>Tuo on kovaa tekstiä. Länsimaisen toimijan niin henkilönä tai yrityksenä on siis parempi olla missään tekemisissä sellaisen henkilön tai sellaisen venäläisyrityksen kanssa, jotka on nimetty Yhdysvaltain pakotelistalle. Jatkossa esimerkiksi Suomen entisten pääministerien Esko Ahon tai Paavo Lipposen olisi syytä olla toimimatta sellaisessa venäläisorganisaatioissa, jotka koskevat vaikka Gazpromia tai Sperbankia pakotelistahenkilön kautta.</p><p>Erityisen hankalaa tekemättä oleminen on Esko Aholle, joka toimii valtiollisen Sperbankin hallituksessa ja on samalla asemansa perusteella sellainen päättävä taho, joka tulee Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi, jos pankki suorittaa liiketoiminnallisia päätöksiä koskien vaikkapa Surgutneftegazin ja Gazpromin liiketoimia, joissa pakotelistan henkilöitä on omistajina.</p><p>Kun edellä oleva Yhdysvaltain pakotekirjaus estää paitsi liiketoiminnan harjoittamisen pakotelistalla olevien kanssa, niin se estää myös esimerkiksi Clearstreamin tai Euroclearin pakotelistalla olevien arvopaperikaupat ja arvopaperivälittämisen. Tarkoituksena on katkaista venäläisten pakotelistalla olevien osallistumista maailmantalouteen.</p><p>Monet pakotelistalla olevat venäläisyritykset ovat länsimaissa julkisesti noteerattuja yrityksiä. Pakotelistalla olevat oligarkkiliikemiehet ovat pyrkineet yhtiöiden julkisella noteeraamisella suojelemaan yrityksiä toisaalta länsimaisilta seuraamuksilta kuin myös toisaalta tavallaan Venäjän valtiolta, kun yrityksellä olisi myös länsimaisia omistajia.</p><p>Nämä julkisesti noteeratut venäläisyritykset eivät ole enää turvallisia sijoituskohteita länsimaisille sijoituksille pakotteiden johdosta. Eivätkä nämä yritykset ole koskaan olleetkaan turvallisia sijoituskohteita, jos venäläisten liikemiesoligarkkien omistusosuus yhtiöissä on ollut yli puolet tai muutoin todellinen päätäntävalta on ollut yrityksessä venäläisillä.</p><p>Monessa venäläisyhtiössä nyt pakotelistalla olevien venäläisoligarkkien yhteisomistus on yli puolet, mihin lieneekin pyritty, kun Yhdysvallat on nimennyt pakotelistan henkilöitä. Nyt julkisesti noteeratun Rusalin pörssiarvosta on vajaassa kolmessa viikossa hävinnyt 70 prosenttia, mikä on hyvä osoitus pakotteiden vaikuttavuudesta julkisesti noteeratuissa venäläisyhtiöissä.</p><p>Pakotelista valinnat on tehty myös niin, että ne ovat lisäävät yleistä epävarmuutta venäläisyrityksistä ja siitä, mitä on vielä tuleman. Kukaan ei tiedä, mitkä ovat Venäjän talouteen ja venäläisiin yrityksiin vaikuttavat seuraavat pakotekohteet. Uusimmat pakotteet ovat jo synnyttäneet Venäjän talouteen epävarmuutta. Venäjällä on ikään kuin uusi systeemiriski: odotukset Yhdysvaltojen tulevista pakotteista ovat nyt yhtä tärkeitä kuin öljyn hinta talousnäkymien arvioimiseksi.</p><p>Yhdysvallat näyttää olevan 6.4.2018 julkaistuilla talouspakotteilla valmis hyväksymään ne kustannukset, joita pakotteet aiheuttavat myös Yhdysvaltain taloudelle. Tämä on uusi piirre Yhdysvaltain pakotepolitiikassa. Uudet pakotteet ovat jo synnyttäneet häiriöitä alumiinimarkkinoille. Alumiini on kallistunut. Yhdysvaltain sijoittajainstituutiot ovat velvollisia luopumaan omistuksistaan pakotelistan alaisissa venäläisyrityksissä. Pakotteilla osaltaan supistetaan mahdollisuuksia venäläispääoman virtaamiselle takaisin länteen venäläisomistuksina.</p><p>Nyt pakotelistan venäläisyritykset ovat nyt ikään kuin hylkiöitä länsimaissa. Näillä yrityksillä on negatiivinen leima. Toimintaa näiden yritysten kanssa pyritään välttämään oman maineen säilyttämiseksi. Ei ole hyvä joutua hankauksiin Yhdysvaltojen kanssa, kun Yhdysvalloilla on kuitenkin edelleen ratkaiseva voima maailmantaloudessa.</p><p>EU:n olisi osaltaan syytä miettiä uusia pakoteratkaisua Yhdysvaltain esimerkin pohjalta. Pakotteiden tulisi vaikuttaa niiden venäläisyritysten toimintaan, jotka ovat Kremlin hallinnassa ja joiden kautta rahaa virtaa länsimaista Venäjälle ja takaisin Venäjältä länsimaihin venäläissijoituksina.</p><p>Entisen pääministerin Esko Ahon olisi syytä erota Sperbankin hallituksesta ennen kuin siitä tulee Suomen maineelle vielä suurempia ongelmia.</p><p>Entisen pääministerin Paavo Lipposen olisi syytä olla konsultoimatta Gazpromia ennen kuin siitä tulee Suomen maineelle vielä suurempia ongelmia.</p><p>Norilski nikel -kaivosyhtiön Harjavallan tehtaan kanssa asioivien on syytä huomioida, että yhtiön suuromistaja Oleg Deripaska on Yhdysvaltain pakotelistalla. Sen sijaan yhtiön suuromistaja Vladimir Olegovitš Potanin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D1%82%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%BD,_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80_%D0%9E%D0%BB%D0%B5%D0%B3%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Владимир Олегович Потанин</u></a>) ei ole pakotteiden piirissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Lukuvinkki: <em>Russian-Ukrainian relations, The farewell that wasn&rsquo;t</em>, Suomen ulkopolittiinen instituutti, Briefing Paper 235, maaliskuu 2018, Arkady Moshes ja Ryhor Nizhnikau (<a href="https://storage.googleapis.com/upi-live/2018/03/bp235_russia-ukraine.pdf"><u>FIIA, BP 235</u></a>)</p> Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi joutuneet yritykset vaativat noin 100 miljardia ruplaa maksuvalmiutensa säilyttämiseksi”.

Oheinen oli uutisotsikko Interfax-uutissivustolla 20.4.2018 venäjänkielisenä (Интерфакс 20.4.2018). Yhdysvallat oli asettanut vain pari viikkoa aikaisemmin 6.4.2018 Venäjälle uusia talouspakotteita.

100 miljardia ruplaa vastaa noin 1,3 miljardia euroa. Summa on siis suuri, jota venäläisyritykset vaativat valtiolta korvattavaksi Yhdysvaltain asettamien pakotteiden johdosta.

50 Richest Russians Lose Close to $12Bln After Latest U.S. Sanctions”.

“Russia's wealthiest oligarchs lose $16bn in the day after US imposes sanctions”.

Oheiset olivat uutisotsikkoja puolestaan englanninkielisessä venäläislehdessä (The Moscow Times 9.4.2018) ja isobritannialaislehdessä (Independent 10.4.2018).

Vapaasti suomennettuna:

50 rikkainta venäläistä menetti lähelle 12 miljardia dollaria viimeisten Yhdysvaltain pakotteiden jälkeen” ja ”Venäjän rikkaimmat oligarkit menettivät 16 miljardia dollaria Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden jälkeisenä päivänä”.

Kuinka Venäjä ja Venäjän talous kestää uusimmat pakotteet?

                                                                                        ****

Yhdysvaltain 6.4.2018 asettamat uudet pakotteet (U.S. Department of the Treasury 6.4.2018) koskevat 24 venäläishenkilöä, joista 12 voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä ja 12 presidentti Vladimir Putinin läheisenä valtion virkamiehenä. Joissakin lehtikirjoituksissa jako oligarkkiliikemiehiin ja virkamiehiin on kirjattu hieman toisin (esim. Yle 6.4.2018).

Pakotelistan venäläishenkilöt:

Andrei IgoreviAkimov (Андрей Игоревич Акимов) on mm. Gazprombankin (Газпромбанк) hallintoneuvoston puheenjohtaja. Gazprombank on lainakannaltaan Venäjän kolmanneksi suurin pankki, jonka Venäjän suurin yhtiö ja maailman suurin maakaasun tuottaja Gazprom (Газпром) perusti vuonna 1990 tarjoamaan pankkipalveluja kaasualan yrityksille. Pankki siis mm. rahoittaa ja lainottaa Gazpromin kaasuhankkeita, joissa on myös kolmansia osapuolia lainanottajina. Andrei Akimovia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Vladimir Leonidovitš  Bogdasnov (Владимир Леонидович Богданов) on mm. useiden Surgutneftegazin  (Сургутнефтегаз) tytäryhtiöiden hallitusten puheenjohtaja. Surgutneftegaz on yksi Venäjän suurimmista öljy- ja kaasuyhtiöistä. Vladimir Bogdasnovia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Oleg Vladimirovi Deripaska (Олег Владимирович Дерипаска) on suuromistajana mm. Bazovyi element -investointirahastossa (Базовый элемент), joka puolestaan hallitsee Rusal-alumiinituotantoyhtiötä (Российский алюминий, Русал), Gaz-autonvalmistajaa (Группа ГАЗ), Aviacor-lentokonevalmistajaa (Авиакор) ja Ingosstrakh-vakuutusyhtiötä (Ингосстрах). Deripaska omistaa myös mm. 27,8 prosenttia Norilski nikel -kaivosyhtiön (Норильский никель) osakkeista. Norilski nikel -kaivosyhtiöllä on nikkelijalostamo Suomen Harjavallassa. Venäjän kansalaisuuden lisäksi Deripaskalla on myös Kyproksen kansalaisuus. Oleg Deripaskaa voidaan pitää merkittävänä oligarkkiliikemiehenä.

Aleksei Gennadivitš Djumin (Алексей Геннадьевич Дюмин) toimi presidentti Vladimir Putinin henkivartioston varajohtajana vuodesta 2012 vuoteen 2016. Helmikuussa 2016 Djuminista tuli Tulan alueen kuvernööri. Vuonna 2014 Djumin johti Venäjän kannalta onnistuneesti Ukrainan syrjäytetyn presidentti Viktor Janukovitšin siirtoa Ukrainasta Venäjälle, mitä Putin on arvostanut. Aleksei Djuminia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Mihail Efimovi Fradkov (Михаил Ефимович Фрадков) on toiminut Venäjän strategisen tutkimusinstituutista johtajana 4.1.2017 alkaen. Sitä ennen hän on toiminut Venäjän federaation ulkomaan tiedustelupalvelun (СВР) johtajana vuosina 2007-2016 ja Venäjän federaation turvallisuusneuvoston (СБРФ) pysyvänä jäsenenä vuosina 2004-2016. Mihail Fradkovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Sergei Aleksandrovitš Fursenko (Сергей Александрович Фурсенко) toimi Venäjän jalkapalloliiton (РФС)  kolmantena puheenjohtajana ja on nyt Venäjällä järjestettävien vuoden 2018 jalkapallon MM-kisojen (ЧМ-2018) venäläinen taustahahmo. Sergei Fursenkoa ei voi pitää oligarkkiliikemiehenä vaan Putinin henkilökohtaisena ystävänä, vaikka Fursenko onkin toiminut 2010-luvulla Gazpromissa ja Gazpromin pietarilaisen Lentransgazin-tytäryhtiön (Лентрансгаз) pääjohtajana.

Oleg Markovitš Govorun (Олег Маркович Говорун) toimii  Kremlissä Sosiaalisen ja taloudellisen yhteistyön puhemiehistön päällikkönä (начальник Управления Президента по социально-экономическому сотрудничеству) Itsenäisten valtioiden yhteisön (СНГ) jäsenvaltioiden, Abhasian tasavallan ja Etelä-Ossetian tasavallan kanssa. Oleg Govorunia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Suleiman Abusaidovitš Kerimov (Сулейман Абусаидович Керимов) hallinnoi Nafta Moskva -sijotusholdingyhtiötä (Нафта Москва). Nafta Moskvan kautta Kerimov omisti yli neljä prosenttia Gazpromista (Газпром), noin kuusi prosenttia valtiojohtoisesta Sberbank-pankista (Сбербанк) ja noin 75 prosenttia Polymetal-kultakaivosyhtiöstä (Полиметалл), mutta nyttemmin Nafta Moskva on luopunut näistä omistuksista. Tällä hetkellä Nafta Moskva omistaa osakkeita Rostelecomista (Ростелеком) ja Polyjuksesta (Полюс). Kerimov on mukana myös rakentamisessa (ПИК группа) kuten monessa muussakin venäläisyhtiössä. Suleiman Kerimovia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Vladimir Aleksandrovitš Kolokoltsev (Владимир Александрович Колокольцев) on Venäjän sisäministeri, jonka sisäministeri Petteri Orpo tapasi 26.1.2016 Vantaalla Königstedtin kartanossa, kun itärajan yli Suomeen alkoi tulvia turvapaikanhakijoita. Vladimir Kolokoltsevia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Konstantin Iocifovi Kosatšev (Константин Иосифович Косачев) toimii Venäjän parlamentin liittoneuvoston (Совет Федерации) kansainvälisten asioiden puheenjohtajana. Konstantin Kosatševia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Andrei Leonidovi Kostin (Андрей Леонидович Костин) on Venäjän valtion enemmistöomisteisen BTB-pankin (ВТБ) hallituksen puheenjohtaja. Andrei Kostinia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Aleksei Borisovitš Miller (Алексей Борисович Миллер) on Venäjän suurimman yrityksen ja maailman suurimman julkisen sektorin energiayhtiö Gazpromin (Газпром) hallituksen varapuheenjohtaja ja johtoryhmän puheenjohtaja, toisin sanoen toimitusjohtaja. Aleksei Milleriä voidaan pitää merkittävänä oligarkkiliikemiehenä.

Nikolai Platonovitš Patrušev (Николай Платонович Патрушев) oli Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n (ФСБ) päällikkö vuoden 1999 elokuusta toukokuuhun 2008. Tämän jälkeen hän on toiminut Venäjän federaation turvallisuusneuvoston (СБРФ) sihteerinä. Nikolai Patruševia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Vladislav Matusovitš Reznik (Владислав Матусович Резник) on entisen Rus-vakuutusyhtiön (nykyinen Ergo, ЭРГО Русь) hallituksen puheenjohtaja ja duuman finanssikomitean puheenjohtaja sekä vakuutusyhtiö Rosgosstrakhin (Росгосстрах) entinen hallituksen puheenjohtaja. Vladislav Reznikia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Igor Arkadievitš Rotenberg (Игорь Аркадьевич Ротенберг) on Arkadi Rotenbergin poika. Arkadi Rotenberg kuuluu liikemiesryhmään, joka osti Helsingin Hartwall-areenan Hjallis Harkimolta. Osaltaan jo aikaisemmin vuonna 2014 asetettujen pakotteiden johdosta Arkadi Rotenberg on siirtänyt omaisuuttaan poikansa Igorin nimiin. Arkadi Rotenberg on omistanut Suomessa mm. Långvik Capitalia. Långvik Capitalista hän myi osuutensa myöhemmin veljenpojalleen Romanille, jolla on Suomen ja Venäjän kansalaisuus. Igor Rotenberg omistaa 79 prosenttia isältään ostamansa öljy- ja kaasukenttien porausurakoitsija Gazbrom Bureniesta (Газпром бурение), joka on öljy- ja kaasulaitosten rakentamista harjoittavan Stroygazmontazhin (Стройгазмонтаж) tytäryhtiö. Kyseiset yhtiöt toimivat Gazpromille. Igor Rotenbergia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Kirill Nikolaevitš šamalov (Кирилл Николаевич Шамалов) on Siburin (Сибур Холдинг) hallituksen jäsen. Sibur on Venäjän suurin integroitu kaasunjalostus- ja petrokemian yritys. Kirill Šamalov on naimisissa Innopraktika-rahaston (Иннопрактика) johtajan Jekaterina Tihonovan (Екатерина Владимировна Тихонова) kanssa, joka on Vladimir Putinin tytär. Kirill Šamalovia voidaan pitää sekä oligarkkiliikemiehenä että Putinin henkilökohtaisena tuttuna.

Jevgeni Mihailovitš školov (Евгений Михайлович Школов) on sisäasiainministeriön taloudellisen turvallisuuden ja korruption vastaisen osaston (МВД России) entinen päällikkö ja nykyisin presidentin avustaja presidentin hallinnon virkamiesten ja henkilöstön toiminnan valvonnassa (ППРФ). Jevgeni Školovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Andrei Vladimirovitš Skotš (Андрей Владимирович Скоч) on duuman varajäsen, liikemiesmiljardööri, metallurgian ja kaivostoiminnan asiantuntijaneuvoston puheenjohtaja, Pokolenie-rahaston (фонд Поколение) toimitusjohtaja sekä Metalloinvestin (Металлоинвест) osaomistaja. Andrei Skotšia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Aleksandr Porfiryevitš Toršin (Александр Порфирьевич Торшин) on liittoneuvoston entinen puheenjohtaja, mutta yhdysvaltalaislähteiden mukaan hän olisi ollut toimija yhteyksissä venäläiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja pessyt rahaa Venäjältä Trumpin vaalikampanjaan. Aleksandr Toršinia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Vladimir Vasilevitš Ustinov (Владимир Васильевич Устинов) oli Venäjän vanha oikeusministeri vuoteen 2008 saakka ja entinen valtakunnansyyttäjä. Vladimir Ustinov oli Putinin keskeinen vaikuttaja Mihail Hodorkovskiin ja Jukos-öljy-yhtiöön ja muihin yhtiön omistajiin kohdistuneissa rikostutkinnoissa ja muissa toimissa. Vladimir Ustinovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Timur Samirovitš Valiulin (Тимур Самирович Валиулин) on toiminut monissa valtion talousrikostutkinnan tehtävissä. Presidentin asetuksella 4.9.2012 Timur Valiulin nimitettiin Venäjän federaation sisäasiainministeriön ääriliikkeistä vastaavan pääosaston (Главное управление по противодействию экстремизму) päälliköksi. Timur Valiulinia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Viktor Feliksovitš Vekselberg (Виктор Феликсович Вексельберг) on venäläis-brittiläisen TNK-BP-öljy-yhtiön (ТНК-BP) merkittävä omistaja. Vekselberg on pääjohtaja myös Renova-sijoitusyhtiössä (Ренова), joka on keskittynyt alumiiniin, öljyyn, energiaan ja televiestintään. Viktor Vekselbergia voidaan pitää oligarkkiliikemiehenä.

Alexandr Alexandrovitš Žarov (Александр Александрович Жаров) on Venäjän viestinnän, tietotekniikan ja viestintävälineiden valvontayksikön (Роскомнадзор) pääjohtaja. Yksikkö ohjaa mm. Venäjän alueella estettyjen tai rajoitettujen internetsivustojen toimintaa, viimeaikaisena esimerkkeinä LinkedIn ja Telegram. Alexander Žarovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

Viktor Vasiliyevi Zolotov (Виктор Васильевич Золотов) on nykyinen Venäjän kansalliskaartin (Росгвардия) johtaja ja Venäjän turvallisuusneuvoston (СБРФ) jäsen. Viktor Zolotovia voidaan pitää Putinin valtionhallinnon virkamiehenä.

                                                                                        ****

Yhdysvaltain tuoreimmalla pakotelitalla ovat myös seuraavat Venäjään liittyvää 13 yritystä. Joissakin lehtikirjoituksissa on nimetty vain 12 yritystä.

Agroholding Kuban (АгроХолдинг Кубань), pakotelinkkinä Oleg Deripaska.

Basic Element Limited (Базовый элемент), pakotelinkkinä Oleg Deripaska.

B-Finance Ltd (B-Finance Ltd , ei kotisivua), pakotelinkkinä Oleg Deripaska.

En+ Group (En+ Group), pakotelinkkinä Oleg Deripaska.

Gaz Group (Группа ГАЗ), pakotelinkkeinä Oleg Deripaska ja Russian Machines (Русские машины).

Gazprom Burenie (Газпром бурение), pakotelinkkinä Igor Rotenberg.

EuroSibEnergo (ЕвроСибЭнерго), pakotelinkkinä Oleg Deripaska ja En+ Group (En+ Group).

Ladoga Menedzhment (Ладога менеджмент, ei kotisivua), pakotelinkkinä Kirill šamalov.

NPV Engineering (ЭнПиВи Инжиниринг), pakotelinkkinä Igor Rotenberg.

Renova (Ренова), pakotelinkkinä Viktor Vekselberg.

Rosoboroneksport (Rosoboroneksport Рособоронэкспорт), pakotelinkkinä Rosteh (Ростех).

Russian Machines (Русские машины), pakotelinkkeinä Oleg Deripaska ja Basic Element Limited (Базовый элемент).

Rusal (Российский алюминий, Русал), pakotelinkkinä En+ Group (En+ Group).

                                                                                        ****

Venäjällä on irvailtu, että uudella pakotelistalla olevat 24 henkilöä olisi valittu Kremlin puhelinluettelosta.  Venäjä on siten vähätellyt Yhdysvaltain toimintaa.

Nuo pakotelistan henkilöt ovat siis joko venäläisiä oligarkkiliikemiehiä tai valtionhallinnon keskeisiä vaikuttajia. Pakotelistan yritykset liittyvät nimettyihin oligarkkiliikemiehiin.

Monilla listalla olevilla talouselämän vaikuttajilla on ollut keskinäistä yhteistyötä erilaisissa Venäjän talousjärjestelyissä Neuvostoliiton hajoamista alkaen aikana aina näihin päiviin saakka. Yhteistyökuvioita on edelleen olemassa ja niitä harjoitetaan tarpeen ja päämärän mukaan. Muutama nimi listalla on mielestäni vanhoja suuruuksia, mutta Yhdysvalloilla lienee parempi tieto, millä perusteilla pakotelista on lopulta koottu. Joka tapauksessa pakotelista ei mikään ole Kremlin puhelinluettelo, kaukana siitä.

Pakotelistalla olevien keskinäisestä yhteistyöstä yhtenä esimerkkinä historiassa ovat Suleiman Kerimov ja Oleg Deripaska, jotka vuonna 2001 toimivat yhdessä kaapatessaan Andrei Andrejevilta (Андрей Андреев) teräsyhtiö Nostaa (Носта), joka on nykyisin Uralskaja Stal (Уральская сталь). Nykyinen Uralskaja Stal on omistuksellisesti puolestaan osa Metalloinvestia (Металлоинвест) sekä Ingosstrakh-vakuutusyhtiötä (Ингосстрах). Metalloinvestin yksi omistaja on puolestaan pakotelistalla oleva Andrei Vladimirovitš Skotš. Pakotelistan henkilöt ja yritykset muodostavat moninaisen kudelman, joista esimerkkejä löytyisi runsaasti.

Kaksi nimeä ja yksi yhtiö pomppaavat Yhdysvaltain pakotelistalla ylitse muiden. Nimet ovat Oleg Deripaska sekä Aleksei Miller ja tuo yksi yhtiö on puolestaan Gazprom, joka ei siis ole pakotelistalla. Yhdysvallat on kuitenkin selvästi ottanut kohteeksi Gazpromin, mutta itse yritys on liian iso pakotelistalle asetettavaksi.

Pakotteiden piirissä on sen sijaan Gazpromin piiriin kuuluvia yrityksiä pakotelistan oligarkkiliikemiesten kautta, kuten yritykset Gazprombank, Lentransgaz ja Stroygazmontazh. Pakotelistalla oleva Aleksei Miller on Gazpromin hallituksen varapuheenjohtaja ja johtoryhmän puheenjohtaja, toisin sanoen toimitusjohtaja.

Suomessa on syytä olla tarkkana, kun Gazprom on mukana Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa, jos putkesta on tulossa todella totta. Suomen ei ole syytä liittyä missään muodossa Yhdysvaltain pakotelistalla olevaan venäläishylkiöporukkaan.

Pakoteuutisoinnin yhteydessä läntisissä tiedotusvälineissä on nostettu Oleg Deripaskan nimi, koska hänen omistamansa alumiiniyhtiö Rusalin arvo romahti välittömästi 6.4.2018 tapahtuneen pakoteuutisoinnin jälkeen.

6.4.2018 jälkeen näihin päiviin saakka Rusal on menettänyt pörssiarvostaan lähes 70 prosenttia. Rusalin osake oli 24.4.2018 mennessä esimerkiksi Hongkongin pörssissä halventunut 4,64 Hongkongin dollarista 1,51 Hongkongin dollariin. Myös ruplan arvo on hieman pudonnut Yhdysvaltain uusien pakotteiden asettamisen jälkeen.

Ruplan nousevakurssi on pudonnut pakotejulkistuksen jälkeen viitisen prosenttia suhteessa dollariin joulukuun 2016 tasolle ja kuutisen prosenttia suhteessa euroon kesän 2016 tasolle. Ruplan arvo ei kuitenkaan ole oleellisin pakotevaikutuksissa. Ei ole ollut tähänkään saakka, kun vuodesta 2014 tähän päivään rupla on menettänyt ulkoisesta arvostaan noin puolet.

Pakotelista osoittaa, että Yhdysvallat tuntee melko hyvin Venäjän taloudellisen päätöksentekoon liittyvät lainalaisuudet ja toimintamallit. Yhdysvallat näyttäisi tällä kertaa tietävän, miten Venäjän talouteen voidaan vaikuttaa pakotteiden avulla. Olisin kuitenkin lisännyt listalle vielä Kaspersky Lab -tietoturvayhtiön (Kaspersky Lab) omistajan Jevgeni Valentinovitš Kasperskin (Евгений Валентинович Касперский).

                                                                                        ****

Yhteistä suurimmalle osalle listalla oleville henkilöille on, että kuuluvat presidentti Putinin sisäpiiriin ja Venäjän taloudelliseen hallinto- ja toimintamalliin, jonka muodostaminen aloitettiin pian vuoden 2000 jälkeen. Tuosta hallinto- ja toimintamallista enemmän jäljempänä tässä ylipitkässä kirjoituksessa.

Kun tutustuu noiden pakotehenkilöiden historiaan, monelle on yhteistä toimiminen Pietarissa ja entisessä Leningradissa samaan aikaan kuin Vladimir Putin. Vuonna 1952 syntynyt Putin on siis pietarilainen ja KGB:n kasvatti.

Putin työskenteli KGB:lle 16 vuoden ajan vuosina 1975-1991 ja toimi sen jälkeen Pietarin kaupungin apulaispormestarina vuosina 1994-1998 ennen siirtymistä Moskovaan. Monet nyt Putinin lähipiiriin kuuluvat ja Yhdysvaltain tuoreimmalla pakotelistalla olevat ovat toimineet 1990-luvulla Pietarissa tai ovat muutoin linkittyneet Pietariin tai vanhaan Leningradiin. Jos ei muuta, monet ovat syntyneet Pietarissa 1950-luvun alkupuolella Putinin tapaan.

Hieman Putinia nuorempi vuonna 1954 Leningradissa syntynyt Sergei Fursenko opiskeli samaan aikaan Putinin kanssa Leningradin yliopistossa 1970-luvun alussa. Vuonna 1996 he perustivat kuuden muun henkilön kanssa Ozero-nimisen osuuskunnan (Озеро) Kiimajärven (Комсомольское) rannalle Karjanlankannaksella. Ozero on suomennettuna ”järvi”.

Leningradissa vuonna 1962 syntynyt Aleksei Miller toimi puolestaan vuosina 1991-1996 Pietarin kaupungin ulkosuhteiden toimiston apulaisosastopäällikkönä ja osastopäällikkönä. Ulkosuhteista vastaavan komitean puheenjohtaja oli tuolloin Vladimir Putin.

Leningradissa vuonna 1951 syntynyt Nikolai Patrušev on Putinin tapaan KGB-mies nimenomaan Leningradista. Molemmilla on KGB-juuret 1970-luvulta. Vuonna 1998 Patrušev korvasi Kremlissä Putinin, kun Putin siirtyi ensiksi FSB:n pääjohtajaksi ja myöhemmin pääministeriksi elokuussa 1999.

Leningradissa vuonna 1973 syntyneen Igor Rotenbergin isä Arkadi Rotenberg oli vuodesta 1998 Pietarin Judo-Neva-judokerhon johtaja yhdessä Gennadi Timtšenkon (Геннадий Николаевич Тимченко) kanssa Vladimir Putinin ideasta. Kyseisen judokerhon kunniapuheenjohtaja oli tuolloin Vladimir Putin.

Viktor Zolotov tutustui tiettävästi Putiniin Pietarissa 1990-luvulla. Myös hänellä on Putinin tapaan vahva tiedustelupalvelutausta. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak (Анатолий Александрович Собчак) palkkasi Zolotovin henkivartijaksi, jossa tehtävässä hän tutustui apulaispormestari Putiniin.  Putin-Zolotov-parivaljakon yhteisiä harrastuksia olivat nyrkkeily ja judo. Vuonna 1996 Zolotov irtisanottiin kuitenkin turvallisuuspalvelusta, jonka jälkeen hän työskenteli liikemies Roman Tsepovin (Роман Игоревич Цепов) henkivartijana. Tsepov oli myös ollut Zolotovin tapaan Sobtšakin henkivartija ja Putinin läheinen ystävä.

Venäläisessä liike-elämässä ja poliittisessa toiminnassa henkilökohtaiset suhteet ovat siis tärkeitä. Tästä on kuitenkin etenkin täällä Suomessa vedetty se väärä johtopäätös, että Venäjän presidentti voisi solmia vaikuttavan henkikohtaisen suhteen ulkomaan presidenttiin ja että ystävyyssuhteella voitaisiin saada Venäjältä jotain sellaista erityistä kohtelua, joka ei olisikaan Venäjän etujen mukaista. Näin ei ollut Kekkosen kohdalla eikä näin ole Niinistön kohdalla. Suomi kyllä osaa tulkita monia Venäjään liittyviä asioita niin perinpohjaisen väärin sinisilmäisesti ja omalta kannalta parhaalla tavalla.

                                                                                        ****

Jos johonkin valtioon halutaan vaikuttaa vastavoimana tai jopa vihamielisesti, on vaikutettava maan heikkouksiin, ei vahvuuksiin. Venäjän heikkous ei ole esimerkiksi kriisitilanteen poliittinen päätöksentekokyky ja sisäiset ristiriidat vastaavasti kuten länsimaissa. Venäjän heikoin lenkki ei myöskään sotilaallinen kyvykkyys.

Venäjän heikoin lenkki on tällä hetkellä maan oma talous ja talouden toimintamalli. Talouspakotteet ovat hyvä tapa yrittää vaikuttaa Venäjään. Pakotteet on osattava valita oikein, jotta niillä olisi ratkaisevaa vaikuttavuutta päämääriin pääsemiseksi.

On kuitenkin myös muistettava, että etenkin tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjä pääsi omalta kannaltaan onnistuneesti sisään läntiseen talouteen, mistä meille on nyt syntynyt harmia roppakaupalla.

                                                                                        ****

Kerrataanpas hieman kylmän sodan ajan jälkeistä Venäjän ja länsimaiden välisten taloussuhteiden historiaa pohjaksi nykyhetken analysoinnille.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen länsimaat pyrkivät vetämään Venäjän mukaan maailmantalouteen ja maailmantalouden sopimusjärjestelyihin. Kyse oli Venäjän integroimisesta maailmantalouteen, jota kuitenkin länsimaat hallitsivat ja hallitsevat edelleen. Idea oli, että Venäjän integroituessa osaksi monisäikeistä maailmataloutta vaurastuvasta Venäjästä tulisi myös rauhanomainen kumppani eikä voimatoimiin orientoituva epävakauttaja. Venäjälle tyrkytettiin kovasti läntistä talousmallia ja integroitumista läntiseen talouteen.

Ohessa muutamia esimerkkejä, kuinka länsimaat ovat integroineet Venäjää läntisiin sopimusjärjestelyihin.

Euroopan unioni ja Venäjä allekirjoittivat kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (Partnership and Cooperation Agreement, PCA) jo vuonna 1997. Vastaavia sopimuksia allekirjoitettiin myös muiden Itä-Euroopan maiden kanssa.

2008 järjestetyssä EU-Venäjä-huippukokouksessa päätettiin aloittaa neuvottelut EU:n ja Venäjän uudesta PCA-sopimuksesta, mutta Venäjän Georgiaan elokuussa 2008 tapahtuneen hyökkäyksen johdosta uudistusta ei ole saatu päätökseen eikä vuoden 2014 tapahtumien jälkeen ei tulla saamaankaan. Tämä PCA-prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja EU:n välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.

2010-luvun alussa EU ja Venäjä määrittelivät keskinäisen suhteensa jopa strategiseksi kumppanuudeksi. Suomi oli keskeinen tukija EU:n harjoittamalle Venäjä-politiikalle. Venäjän nimittäminen strategiseksi kumppaniksi sopi hyvin Suomen kylmän sodan aikaiseen uudistamattomaan ajattelutapaan. Nyt noiden määritteleminen muisteleminen on hävettävää, mikä osaltaan osoittaa poliittisten määritteiden haavoittuvuutta silloin, kun ne eivät perustu tosiasioille.

18 vuoden neuvottelujen jälkeen Venäjä liittyi Maailman kauppajärjestön täysivaltaiseksi jäseneksi elokuussa 2012. Jo vuotta myöhemmin Venäjä käynnisti kuitenkin valitusmenettelyn WTO:hon Euroopan unionin polkuhintasäädöksiä vastaan koskien venäläisen kemikaali- ja metalliteollisuuden pääsyä EU-markkinoille. Tämäkin prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja EU:n välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.

Venäjä liitettiin viralliseksi kahdeksanneksi jäseneksi johtavien teollisuusmaiden ryhmään vuonna 1998, ja vuonna 2006 Venäjä oli G8-maiden huippukokousisäntä. Venäjän erotettiin Krimin valtauksen jälkeen G8-ryhmästä 24. maaliskuuta 2014. Tämäkin prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja länsimaiden välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.

Myös Naton keskisiä päämääriä oli Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen ja kumppanuuden vahvistaminen. Talousintegraation lisäksi Venäjää haluttiin integroida myös Natoon. Venäjästä tuli Naton kumppanimaa vuonna 1997. Naton ja Venäjän välisen yhteistyön keskeisin foorumi on vuonna 2002 perustettu Nato-Venäjä-neuvosto (NATO-Russia Council, NRC). Tuo neuvosto kokoontuikin säännöllisesti aina kevääseen 2014 saakka, josta alkoi lähes kahden vuoden tauko Ukrainan tapahtumien seurauksena. Tämäkin prosessi kuvaa hyvin Venäjän ja länsimaiden välisten suhteiden kehitystä, mistä lisää myöhemmin.

                                                                                        ****

Jonkin aikaa tämä länsimaiden harjoittama politiikka Venäjän integroimiseksi läntisiin järjestelmiin toimi tuoden myös Venäjälle vaurautta. Integrointi toimi hyvin vain niin kauan, kun siitä oli nettohyötyä Venäjälle. Länsimaiden harjoittama politiikka alkoi kuitenkin haurastua pikku hiljaa asia kerrallaan muutama vuosi pian sen jälkeen, kun Putinin oli tullut valtaan vuonna 2000. Ratkaiseva tekijä oli, kuinka paljon varallisuutta oli valunut Venäjälle Venäjän energiamyynnillä länteen. Kyse oli vaurastumisen lähteestä.

Länsi ei kyennyt alun alkaenkaan vaikuttamaan Venäjän talouteen niin kuin sen olisi pitänyt kyetä vaikuttamaan. Vanhaa romahtanutta suurvaltaa ei olisi pitänyt käsitellä vastaavin periaattein kuin romahtaneesta suurvallasta irtautuneita Itä-Euroopan maita. Vastaavat keinot eivät päteneet Venäjään.

Presidentti Putin kyllä ymmärsi lännen toimintatavat ja päämäärät, mutta hyväksyi ne vain osittain. Tätä vain osittain hyväksymistä lännessä ei oikein hoksattu. Itäisen Euroopan maiden onnistunut integrointi sai länsimaat ajattelemaan, että samanlainen prosessi toimisi myös Venäjällä. Kyse olisi toisaalta sinisilmäisyydestä Venäjää kohtaan ja toisaalta heikosta kyvykkyydestä analysoida Venäjää oikein. 

Putinin aloittaessa ensimmäisen presidenttikautensa vuonna 2000, vuoteen 2008 mennessä Venäjän talous oli kaksinkertaistunut. Venäjän kasvavaa taloutta rahoittivat länsimaat kallistuvan venäläisenergian ostoilla. Venäjälle tulvi rahaa ovista ja ikkunoista. Venäjän energiamyynnillä tapahtunut rikastuminen ja siitä seurannut Venäjän kiitollinen myötämielisyys tulkittiin länsimaissa väärin, kun kyse on Venäjän ja länsimaiden välisistä suhteista.

Putinin toisella kaudella Venäjän poliittinen järjestelmä kuitenkin alkoi muuttua pikkuhiljaa yhä vähemmän moniarvoiseksi ja yhä enemmän ahdasmieliseksi. Venäjän poliittiset suhteet länteen - etenkin Yhdysvaltoihin - alkoivat pikkuhiljaa jäähtyä. Venäjän ja Yhdysvaltain ulkoministerien yhteinen Reset-nappulan painalluskaan 6.3.2009 Genevessä ei enää auttanut. Venäjän näkemysten muutosta ei EU:ssa oikein havaittu tai paremminkin ei haluttu havaita. Pusketaan vain vanhaa rataa, joka ei tuota tulosta. Samaa perusvikaa EU:ssa on edelleen Venäjä-suhteissa.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjä yhtenäistyi Putinin taakse ja Venäjästä alkoi tulla vähemmän länsi-integroitunut ja vähemmän länsimielinen yhteiskunta. Pientä kitkaa ja suurempaakin kitkaa alkoi esiintyä länsimaiden kanssa yhä enemmän. Tuo kiihtynyt kehityskulku on jo nyt viimeistään helppo jokaisen tunnistaa.

Putinin harjoittama talouspolitiikka oli Putinin harjoittamalle muulle politiikalle päämäärällistä etenkin EU:ssa. Venäjä hyödynsi taitavasti kehittyviä taloudellisia siteitä EU:n kanssa poliittisiin tarkoituksiinsa.

EU on aina ollut Venäjä-politiikassaan Yhdysvaltoja hitaampi ja reaalimaailmasta jäljessä olevampi. EU:ssa energia oli Venäjän tärkein taloudellinen toimintaväline ja toiseksi tärkein ehkä hieman yllättäen öljy- ja maakaasuenergian myynnistä saatujen pääomien vienti takaisin länteen.

Länsi sai tavallaan omia venäläisenergiaan tuhlaamia rahoja takaisin, mutta vain omistaja oli nyt toinen. Venäjän harjoittama kuvio on melko selvä, mutta se ei kuitenkaan ollut alkujaan strateginen vaan laskennallinen. Ukrainassa Venäjä harjoittaa juuri nyt hieman samaa toimintaperiaatetta. Venäjä vie Ukrainaan Itä-Ukrainasta louhittua kivihiiltä, jolla se rahoittaa Itä-Ukrainan sotaa. Ukraina tavallaan ostaa omaa energiaansa Venäjää hyödyttäen ja Itä-Ukrainan sotaa rahoittaen. Kuvio on Venäjälle hyötyisä, mutta Ukrainalle järjetön.

Venäjä on rahoittanut poliittisen vaikutusvallan turvaamiseksi länsijohtajia tuottoisien energiaan liittyvien liikesuhteiden kautta. Euroopassa Venäjä kykeni helposti löytämään useita poliittisia huipputason johtajia, joille lännestä peräisin oleva venäläisraha on kelvannut ilman suurempia tunnontuskia: entinen liittokansleri Gerhard Schröder, entinen pääministeri Paavo Lipponen, entinen pääministeri Esko Aho ja entinen pääministeri Silvio Berlusconi pahimpina esimerkkeinä. Nord Stream -kaasuputkihankkeet ovat kouluesimerkki siitä, miten Venäjä käyttää alkuaan lännen luomia toimintamalleja Venäjää itseään hyödyttävästi.

                                                                                        ****

Ensimmäistä kertaa historiansa aikana 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjä kykeni käyttämään Venäjä-integraatiohuumaisen lännen avustuksella luotua taloudellista valtaa kasvavan poliittisen vaikutusvallan lähteenä länsimaissa. Venäjä kykeni käyttämään ensimmäistä kertaa historiassa päämääriensä ajamiseen taloudellista valtaa, - siis sitä valtaa, mikä on ollut Venäjälle historiassa kestävä heikkouden lähde.

Länsimaiden harjoittamassa länsimaiseen sopimusintegraatioon ja taloudelliseen yhteistyöhön perustuvassa Venäjä-politiikassa meni pieleen se, että nämä kaksi näkemystä eivät olleet Venäjän näkemänä yhteensopivia. Toisaalta Venäjä ei halunnut sitoutua länsimaiden laatimiin sääntöihin perustuvaan integraation äänettömänä yhteistyökumppanina ja toisaalta Venäjällä ei ollut halukkuutta integroida omaa talouttaan niin, että siitä olisi seurannut myös poliittinen riippuvuus länteen.

Se, että EU on Venäjän suurin kauppakumppani ja että Venäjä on EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani, ei ole näkynyt ollenkaan Venäjän poliittisessa toiminnassa länsimaita kohtaan. Presidentti Putinin kahdella ensimmäisellä presidenttikaudella Venäjän kykeni hyvin käyttämään hyväkseen länsimaiden sinisilmäisyyttä, jonka perusta oli näkemys, että kaupankäynti yhdistäisi vastaavasti myös poliittisia näkemyksiä.

Lopputuloksena tuo pari vuosikymmentä kestänyt länsimaiden harjoittama Venäjän integroimishanke epäonnistui pahoin. Käyttäisin termiä ”länsimaistaminen”. Länsimaiden pyrkimys integroida Venäjä koki lopullisen haaksirikon keväällä 2014. Tuota haaksirikkoa kaikki eivät vieläkään ole ymmärtäneet EU:ssa. Kehitys kohti kylmän sodan asetelmaa on vain kiihtynyt vuoden 2014 jälkeen.

Venäjä on sekä energiapolitiikallaan että pääomatuonnilla onnistunut saamaan länsimaista talouteen perustuvaa päätäntävaltaa haltuunsa. Joissakin EU-maissa parin vuosikymmenen aikana Venäjän taloudellinen vaikutusvalta on muodostunut hyvin suureksi, kirkkaimpana esimerkkinä Malta ja Kypros, mutta Suomi ja Saksa sekä myös Unkari ja Kreikka eivät jää paljon jälkeen, kun puhutaan Venäjän taloudellisesta vallasta ja sitä kautta syntyvästä poliittisesta vallasta näissä maissa. Venäläispääoma Iso-Britanniassa on oma lukunsa. Venäjän pääomasijoitukset länsimaissa ovat valtavat, mutta niistä ei juurikaan puhuta. Asia on lännelle hieman kiusallinen.

                                                                                        ****

Enää länsimaiden ei ole syytä yrittää integroida Venäjää niin maailmantalouden järjestelyihin, joita länsimaat vielä toistaiseksi hallitsevat enemmän tai vähemmän.

Länsimaiden harjoittaman virheellisen Venäjä-politiikan ikävät tulokset me olemme nähneet vuoden 2014 jälkeen, jolloin Euroopan asiat ovat olleet sangen sekaisin osaltaan Venäjän ansiosta. Noita tuloksia tuskin tarvitsee tähän kirjata, kaikki osaa laatia monikohtaisen luettelon Krimin niemimaan valloituksesta Itämeren turvallisuustilanteen helkkeisen kautta Yhdysvaltain poliittisen päätöksentekojärjestelmän sekoittamiseen.

Kriittisimpänä asiana juuri nyt katson kuitenkin EU:n kyvyttömyyden asettaa Yhdysvaltojen tavoin vaikuttavia talouspakotteita Venäjää vastaan. Pakotteilla ei ole toistaiseksi kyetty ratkaisemaan Itä-Ukrainan tilannetta ja tilanne Ukrainassa on kehittymässä Venäjälle yhä myönteisemmäksi. Jos EU:n Venäjä-politiikka on ollut epäonnistunutta, EU:n Ukraina-politiikka se vasta epäonnistunutta onkin.

EU:n olisi kyettävä uusimaan nopeasti Venäjä-politiikkansa vastaamaan niitä realiteetteja, joita Venäjä on asettanut ja edelleen asettaa.

Vuoden 2014 jälkeen Euroopan unioni on toki pyrkinyt vähentämään haavoittuvuuttaan Venäjän energia-aseen käytöstä, mutta Nord Stream 2 -kaasuputki hanke on hyvä esimerkki, missä Venäjä-politiikassa EU-maat edelleen pyörivät. Toivottavasti nyt Yhdysvaltain asettamat uudet pakotteet osaltaan estävät kaasuputken rakentamista ja herättävät poliitikkoja etenkin Saksassa ja Suomessa.

EU ei ole puuttunut pakotteillaan Venäjän talouden perusteisiin ja niiden vielä hyvissä voimissa olevaan vaikutusvaltaan myös länsimaissa. EU ei ole kyennyt pakotteillaan epäämään Venäjän vaikutusmahdollisuuksia länsimaiden sisäisiin asioihin. Jos ei olla halukkaita käyttämään sotavoimaa, pitää olla valmius käyttää taloutta haluttuihin päämääriin pääsemiseksi.

                                                                                        ****

Kun länsimaat - Yhdysvallat ja EU - asettivat Venäjälle ensimmäisiä pakotteita Krimin valtauksen jälkeen, ei pakotteiden vaikuttavuutta päämäärien toteutumiselle tutkittu riittävästi. Edelleenkään länsimaat eivät ehkä osaa oikein lukea Venäjän taloudellisia ja poliittista toimintamalleja ja -tapoja. Ei ymmärretä, mihin Venäjässä pitäisi vaikuttaa, jos halutaan vaikuttaa. Asioita ratkaisevat Venäjää tuntemattomat. Asioita ei osata mitoittaa oikein.

Pitkää voimassaoloaikaa edellyttävillä pakotteilla on ollut toki vaikuttavuutta, mutta niillä ei ole ollut riittävästi voimaa päämäärien saavuttamiseksi. Pakotteilla ei ollut akuuttia shokkivaikutusta, mitä hyvillä pakotteilla tulisi myös olla. Esimerkiksi ruplan arvon puolittuminen vuodesta 2014 ei ole vaikuttanut Venäjän talouteen ratkaisevasti.

Venäjä löysi tapoja sopeutua länsimaiden asettamiin pakotteisiin. Etenkin Venäjän kansalaisiin vaikuttaviin pakotteisiin Venäjän ollut helppo sopeutua. Jos Venäjään haluaa vaikuttaa pakotteilla, niiden on tehokkaampi vaikuttaa johonkin muuhun kuin kansalaisiin. Kärsimiskyvykkyys ja malttava odottaminen kuuluvat venäläiseen luonteenpiirteeseen. Kaali ei Venäjältä lopu. Vastapakotteilla Venäjä onnistui luomaan kansalleen kuvan, että ne ovat pahat länsimaat, jotka ovat aiheuttaneet Venäjän kansalle kärsimystä.  

                                                                                        ****

Yhdysvaltain nyt huhtikuussa asettamat Venäjän luonnonrikkoisiin kohdistuvat pakotteet ovat sen sijaan vaikuttavia monella tapaa. Pakotteet huomioivat melko hyvin Venäjälle Putinin kaudella muodostuneen talousrakenteen perusolemukset ja toimintatavat.

Putin määritteli oligarkkiliikemiesten toimintamahdollisuuksien ja -tapojen reunaehdot jo ensimmäisellä presidenttikaudella esimerkkinä Mihail Borisovitš Hodorkovski (Михаил Борисович Ходорковский). Hodorkovskista tuli esimerkki, mitä oligarkkiliikemiehelle sallitaan ja mitä ei sallita. Mitä Venäjän valtio ja Putin oligarkkiliikemieheltä edellyttää, mitä sallitaan ja mitä ei sallita. Oligarkkiliikemiehen asemaa hallinnoimaan valtion luonnonrikkauksista peräisin olevaa miljardiomaisuutta ei kuka vain saa Venäjällä. Pitää täyttää ehdot. Niille oligarkeille on käynyt huonosti, jotka eivät ole toimineet Kremlin edellyttämällä tavalla. Boris Berezovski (Борис Абрамович Березовский) on yksi esimerkki.

Näillä oligarkkiliikemiehillä on tietty määritetty rooli Venäjän taloudessa, jonka pohjimmainen päämäärä on pitää maan talous presidentin hallinnassa. Miljardiomaisuuksista huolimatta oligarkkiliikemiehet ovat siis käskyläisiä ilman varallisuuden tuomaa ratkaisevaa poliittista vaikutusvaltaa. Länsimaisia talouden toimintamalleja käytetään siltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa maan talouden pitämisessä Kremlin hallinnassa.

On ymmärrettävä, että Venäjän talousjärjestelmä on autoritäärinen vastaavasti kuin Kiinan, vaikka meille tyrkytetty julkikuva on hieman toinen.

Kun Venäjälle asetetaan pakotteita, on tuo talouden toimintatapa sisäistettävä, jotta pakotteilla olisi vaikutusta päämääriin pääsemiseksi. Yhdysvaltain viimeiset pakotteet vaikuttavat nyt sinne, missä ne alkavat tuottaa tulosta. Toki aikaisemmilakin pakoteillä on ollut vaikutuksia, mutta rajumpia niiden olisi pitänyt olla. Aikaisemmilla pakotteilla ei ollut nopeita shokkivaikutuksia.

Shokkivaikutuksia kuvaa nyt venäläisyhtiöiden arvonmenetykset venäläisyrityksissä, yritysten valtiolta pyytämä avustusrahoitus ja sekä monen yhtiön sulkeutuneet internetsivut.

Kun klikkaatte tässä kirjoituksessa olevia yritysten kotisivuja, joillekin sivuille tulee esimerkiksi ilmoitus ”Техническая проблема. Пожалуйста зайдите позже.”, mikä on vapaasti suomennettuna ”Tekninen ongelma. Tule takaisin myöhemmin.” (esimerkki). Yllättäen nuo ”tekniset ongelmat” joillakin sivuilla alkoivat pian Yhdysvaltain asettamien pakotteiden jälkeen ja kestävät edelleen. Toimiikohan näiden yritysten maksuliikenne mitenkään, kun nettisivut eivät toimi?

                                                                                        ****

Knowingly engaged in facilitating significant transactions” on tuttu yleisluonteinen kirjaus Yhdysvaltain valtiovarainministeriön (OFAC) pakotepäätöksissä, niin myös Venäjää koskevassa uusimmassa pakotepäätöksessä.

Under amended Section 10, it is now mandatory that sanctions be imposed on any foreign person who is determined to have knowingly facilitated a significant transaction for or on behalf of any person subject to U.S. sanctions against Russia, which would include all of those individuals and entities designated on April 6th.

Vapaasti suomennettuna:

Muutetussa 10. pykälässä on nyt ehdottomana määräyksenä seuraamukset kaikille niille ulkomaalaisille, jotka ovat ryhtyneet tietoisesti helpottamaan merkittäviä liiketoimia sellaisen henkilön puolesta, joka on nimetty Yhdysvaltain Venäjän vastaisten pakoteiden listalle henkilönä tai tahona 6. huhtikuuta.

Tuo on kovaa tekstiä. Länsimaisen toimijan niin henkilönä tai yrityksenä on siis parempi olla missään tekemisissä sellaisen henkilön tai sellaisen venäläisyrityksen kanssa, jotka on nimetty Yhdysvaltain pakotelistalle. Jatkossa esimerkiksi Suomen entisten pääministerien Esko Ahon tai Paavo Lipposen olisi syytä olla toimimatta sellaisessa venäläisorganisaatioissa, jotka koskevat vaikka Gazpromia tai Sperbankia pakotelistahenkilön kautta.

Erityisen hankalaa tekemättä oleminen on Esko Aholle, joka toimii valtiollisen Sperbankin hallituksessa ja on samalla asemansa perusteella sellainen päättävä taho, joka tulee Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi, jos pankki suorittaa liiketoiminnallisia päätöksiä koskien vaikkapa Surgutneftegazin ja Gazpromin liiketoimia, joissa pakotelistan henkilöitä on omistajina.

Kun edellä oleva Yhdysvaltain pakotekirjaus estää paitsi liiketoiminnan harjoittamisen pakotelistalla olevien kanssa, niin se estää myös esimerkiksi Clearstreamin tai Euroclearin pakotelistalla olevien arvopaperikaupat ja arvopaperivälittämisen. Tarkoituksena on katkaista venäläisten pakotelistalla olevien osallistumista maailmantalouteen.

Monet pakotelistalla olevat venäläisyritykset ovat länsimaissa julkisesti noteerattuja yrityksiä. Pakotelistalla olevat oligarkkiliikemiehet ovat pyrkineet yhtiöiden julkisella noteeraamisella suojelemaan yrityksiä toisaalta länsimaisilta seuraamuksilta kuin myös toisaalta tavallaan Venäjän valtiolta, kun yrityksellä olisi myös länsimaisia omistajia.

Nämä julkisesti noteeratut venäläisyritykset eivät ole enää turvallisia sijoituskohteita länsimaisille sijoituksille pakotteiden johdosta. Eivätkä nämä yritykset ole koskaan olleetkaan turvallisia sijoituskohteita, jos venäläisten liikemiesoligarkkien omistusosuus yhtiöissä on ollut yli puolet tai muutoin todellinen päätäntävalta on ollut yrityksessä venäläisillä.

Monessa venäläisyhtiössä nyt pakotelistalla olevien venäläisoligarkkien yhteisomistus on yli puolet, mihin lieneekin pyritty, kun Yhdysvallat on nimennyt pakotelistan henkilöitä. Nyt julkisesti noteeratun Rusalin pörssiarvosta on vajaassa kolmessa viikossa hävinnyt 70 prosenttia, mikä on hyvä osoitus pakotteiden vaikuttavuudesta julkisesti noteeratuissa venäläisyhtiöissä.

Pakotelista valinnat on tehty myös niin, että ne ovat lisäävät yleistä epävarmuutta venäläisyrityksistä ja siitä, mitä on vielä tuleman. Kukaan ei tiedä, mitkä ovat Venäjän talouteen ja venäläisiin yrityksiin vaikuttavat seuraavat pakotekohteet. Uusimmat pakotteet ovat jo synnyttäneet Venäjän talouteen epävarmuutta. Venäjällä on ikään kuin uusi systeemiriski: odotukset Yhdysvaltojen tulevista pakotteista ovat nyt yhtä tärkeitä kuin öljyn hinta talousnäkymien arvioimiseksi.

Yhdysvallat näyttää olevan 6.4.2018 julkaistuilla talouspakotteilla valmis hyväksymään ne kustannukset, joita pakotteet aiheuttavat myös Yhdysvaltain taloudelle. Tämä on uusi piirre Yhdysvaltain pakotepolitiikassa. Uudet pakotteet ovat jo synnyttäneet häiriöitä alumiinimarkkinoille. Alumiini on kallistunut. Yhdysvaltain sijoittajainstituutiot ovat velvollisia luopumaan omistuksistaan pakotelistan alaisissa venäläisyrityksissä. Pakotteilla osaltaan supistetaan mahdollisuuksia venäläispääoman virtaamiselle takaisin länteen venäläisomistuksina.

Nyt pakotelistan venäläisyritykset ovat nyt ikään kuin hylkiöitä länsimaissa. Näillä yrityksillä on negatiivinen leima. Toimintaa näiden yritysten kanssa pyritään välttämään oman maineen säilyttämiseksi. Ei ole hyvä joutua hankauksiin Yhdysvaltojen kanssa, kun Yhdysvalloilla on kuitenkin edelleen ratkaiseva voima maailmantaloudessa.

EU:n olisi osaltaan syytä miettiä uusia pakoteratkaisua Yhdysvaltain esimerkin pohjalta. Pakotteiden tulisi vaikuttaa niiden venäläisyritysten toimintaan, jotka ovat Kremlin hallinnassa ja joiden kautta rahaa virtaa länsimaista Venäjälle ja takaisin Venäjältä länsimaihin venäläissijoituksina.

Entisen pääministerin Esko Ahon olisi syytä erota Sperbankin hallituksesta ennen kuin siitä tulee Suomen maineelle vielä suurempia ongelmia.

Entisen pääministerin Paavo Lipposen olisi syytä olla konsultoimatta Gazpromia ennen kuin siitä tulee Suomen maineelle vielä suurempia ongelmia.

Norilski nikel -kaivosyhtiön Harjavallan tehtaan kanssa asioivien on syytä huomioida, että yhtiön suuromistaja Oleg Deripaska on Yhdysvaltain pakotelistalla. Sen sijaan yhtiön suuromistaja Vladimir Olegovitš Potanin (Владимир Олегович Потанин) ei ole pakotteiden piirissä.

                                                                                        ****

Lukuvinkki: Russian-Ukrainian relations, The farewell that wasn’t, Suomen ulkopolittiinen instituutti, Briefing Paper 235, maaliskuu 2018, Arkady Moshes ja Ryhor Nizhnikau (FIIA, BP 235)

]]>
24 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254480-uusimmat-venajan-vastaiset-talouspakotteet-ovat-tuottaneet-jo-hyvaa-tulosta#comments Raha Euroopan unioni Nato Turpo Venäjän talouspakotteet Venäjän uhka Fri, 27 Apr 2018 06:57:13 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254480-uusimmat-venajan-vastaiset-talouspakotteet-ovat-tuottaneet-jo-hyvaa-tulosta
Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti <p><em>Russia vows to shoot down any and all missiles fired at Syria. Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and &lsquo;smart!</em>&rsquo;&rdquo;.</p><p>Vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäjä lupaa ampua alas kaikki Syyriaan laukaistut ohjukset. Valmistaudu Venäjä, koska ne tulevat, mukavat ja uudet ja &rsquo;älykkäät!&rsquo;</em>&quot; (<a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/984022625440747520"><u>Twitter 11.4.2018</u></a>).</p><p>Noin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi Venäjälle Yhdysvaltain tulevaa ohjusiskua 11.4.2018. Trumpin ennakoima ohjusisku tapahtui aamuyöllä 14.4.2018 Syyrian aikaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan asevoimat laukaisivat kolmeen syyrialaiseen kohteeseen 105 risteilyohjusta, jotka olivat noita &rdquo;älykkäitä&rdquo;. Kaukaisimmat ohjukset laukaistiin reilusti yli tuhannen kilometrin päästä Persianlahdelta. Iskussa ei syntynyt henkilömenetyksiä, mutta iskukohteet tuhoutuivat täysin.</p><p>Nykyiset sodat ovat ohjussotia, jossa ohjukset voivat tulla kaukaa ja yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta.</p><p>Ohjushyökkäyksin tehtäviä ohjussotia sodat ovat etenkin silloin, kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti kehittynyttä voimaa, kuten esimerkiksi Venäjä ja länsivallat.</p><p>Nykyaikana niin Venäjä kuin länsivallat pyrkivät välttämään sellaisia sotatapahtumia, joissa asetettaisiin sotilaiden turvallisuus ja henki alttiiksi. Ihmisuhreja omissa riveissä pyritään välttämään viimeiseen asti. Sotilaiden viemistä hyökkäyskohteeseen pyritään välttämään.</p><p>Itä-Ukrainan sota ja Syyrian sota eivät ole olleet ohjussotia. Miksi eivät?</p><p>Nuo sodat ovat olleet sotia, joissa on vallattu myös alueita. Valloitussotia siis, joissa valloitukselle on asetettu jokin päämäärä. Yhteistä molemmissa sodissa on ollut, että Venäjä on pyrkinyt ulkoistamaan sotilaiden turvallisuutta ja henkeä uhkaavat sotatoimet välikäsille, jotka ovat toimineet Venäjän asevoimien ulkopuolella.</p><p>Itä-Ukrainassa Venäjän on luonut venäjämielisten kapinallisten avulla jäätyneen konfliktin niin, että Venäjän asettamat päämäärät sotatoimille on täytetty. Käymällä jatkuvaa asemasotaa Venäjä ei anna Ukrainalle mahdollisuutta lähentyä EU:ta ja Natoa.</p><p>Välikäsinä sotatoimissaan Venäjä on käyttänyt myös sotilasyrityksiä, joiden palkkalistoilla on paljon Venäjän armeijasta eläköityneitä sotilaita. Tunnetuin tällainen Venäjän välikätenä käyttämä sotilasyritys on Wagner-ryhmä (Группа Вагнера tai ЧВК Вагнера). Syyriassa al-Assadin hallinon sotavoimat ovat myös Venäjän välikäsi ylläpitämään valtiota Venäjän hallinnassa.</p><p>Venäjän ja länsimaiden välille mahdollisesti syntyvässä sotilaallisessa konfliktissa ei kyse olisi valloitussodasta kuten kylmän sodan aikaan ensisijaisena vaihtoehtona pelättiin. Tuo kylmän sodan aikainen uhka ei enää ole ensisijainen. Toki jatkuva ja pitkittyvä konflikti voisi muuttua myös valloitussodaksi, muttei konflikti ei joka tapauksessa alkaisi millään panssariarmeijan vyörytyksellä.</p><p>On myös huomattava, että Venäjä on tehnyt Itä-Euroopassa alueiden miehitystyyppisiä haltuunottoja vain sellaisilla alueilla, joilla paikallisilla ihmisillä on mieltymyksiä Venäjää kohtaan ja Venäjän toimia kohtaan. Näin niin Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Kaukasiassa. Venäjä on pyrkinyt varmistamaan, että Venäjä ei valtaa alueita, joita se ei kykenisi myöhemmin hallitsemaan ilman suuria sotilaallisia ponnistuksia. Venäjä tarvitsee paikallisten asukkaiden tuen. Ukrainassa paikallisten asukkaiden tuki jäi pienelle alueelle eikä laajempi valloitus Novorossijaksi onnistunut.</p><p>Länsimaissa sellaisia alueita ei Venäjälle ole, joissa alueen asukkailla olisi laajaa mieltymystä Venäjää ja Venäjän miehitystä kohtaan. Ei edes Baltian maissa venäläisvähemmistön keskuudessa.</p><p>Venäjä voisi ottaa rajoitettuja pieniä ja helposti hallinnassa pidettäviä alueita ikään kuin panttivankina politiikan teon välineeksi, mutta laajoja resursseja sitovia ja sotavoimia kuluttavia miehityksiä länsimaissa Venäjänkään ei olisi järkeä tehdä. Asetetut tavoitteet olisivat saavutettavissa helpommin muilla keinoilla kuin miehityksellä.</p><p>Edellä lausuttu on Suomenkin syytä muistaa, kun se asettaa sotilaallisia uhkia tärkeysjärjestykseen ja tekee puolustusinvestointeja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em><u>Perinteisen sodan</u> mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon</em>.&rdquo; puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, kun Suomi oli päättänyt kasvattaa sodanajan joukkojen kokoa 20 prosentilla 280 000 sotilaaseen vuoden 2017 alkupuolella (<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puolustusministeri-sodanajan-joukkojen-koko-kasvaa-perinteisen-sodan-uhka-palannut/751904/"><u>Kaleva 16.2.2017</u></a>).</p><p>Suomi on siis vastannut muuttuviin uhkiin kasvattamalla reservejään. Reservejä on kasvatettu kuitenkin vain paperilla ja näin Suomi huijaa itseään lahjakkaasti.</p><p>&rdquo;<em>Uusia uhkia on syntynyt, kuten kybersota, mutta Ukraina opettaa meille, että <u>perinteinen voimankäyttö</u> on edelleen mahdollista politiikan jatkeena.</em>&rdquo; Jussi Niinistö totesi jo vuonna 2014 (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/jussi-niinisto--suomen-otettava-oppia/3009262#gs.K4GwUG8"><u>MTV3 2.3.2014</u></a>).</p><p>Entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja nykyinen puolustusministeri Niinistö tarkoitti perinteisellä sodalla sotaa, jossa Suomen maa-alueita pyrittäisiin ottamaan hallintaan vastaavasti kuin Itä-Ukrainassa. Niinistö tarkoitti siis valloitussotaa.</p><p>Toki Suomen pitää varautua myös valloitussotaan ja sellaiseen maahanhyökkäykseen, jossa vieraan vallan sotilaita voisi yrittää Suomen alueelle pääsyä, mutta se ei ole Suomen ensisijainen uhka enää. Meidän ei ehkä tulisi enää kohdistaa kaikkia sotilaallisia voimavaramme tuon uhkan torjuntaan. Tuo uhka ei kriittinen Suomen turvallisuuden kannalta. On paljon kriittisempiäkin uhkia.</p><p>Suomi tuskin enää tarvitsisi esimerkiksi Euroopan suurinta tykistövahvuutta eikä yhtä suurimmista panssarivaunuvahvuuksista, jollaiset meille on jostain syystä muodostuneet. Enkä se luo Puolustusvoimissa vielä joillekin turvallisuuden tunnetta laajaa panssaririvistöä katsoessa, mutta ei ainakaan minulle. Vähemmälläkin Venäjä tietää ja ymmärtää, ettei kannata päämääriin päästäkseen yrittää Suomen valloitusta maavoimilla.</p><p>Onko siis kalustohankinnat kohdistettu oikein, kun on ostettu sellaista rautaa rajalle, jossa ei ole Trumpin peräänkuuluttamaa &rdquo;älykkyyttä&rdquo;. Tykistöä ja panssareita pitää olla, mutta ovatko hankinnat olleet ylimitoitettuja? On ostettu, kun halvalla on saatu.</p><p>Vastaavasti Puolustusvoimat on ilmoittanut, että oikea hävittäjämäärä Suomen kokoiselle maalle Suomen sijainnilla olisi yli 90 hävittäjää. Suomi on nyt ostamassa vain noin 60 hävittäjää. Onko hankinta alimitoitettu? Ei osteta, kun halvalla ei saada.</p><p>Suomessa pitää ymmärtää puolustusministerimme mukaan lukien, että Venäjä tuskin kohdistaisi ensisijaisesti samanlaisia alueita valloittavia sotilastoimia länsimaata kohtaan kuin sellaista vanhaa neuvostotasavaltaa kohtaan, jossa on Venäjään myötäisesti suhtautuvia ihmisryhmiä. Suomen ei pidä ottaa yks yhteen mallia Georgian eikä Itä-Ukrainan tai Syyrian tapahtumista, vaikka se olisi meille helpointa pitää yllä näennäistä korkeaa puolustuskykyä. Malli sopisi hyvin Suomen vanhaan aluepuolustukseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen nykyinen puolustusjärjestelmä ja maanpuolustuksen perusratkaisu on alueellinen puolustusjärjestelmä. Järjestelmän perusta on vihollistahon suorittaman maahantunkeutumisen torjunta vihollista kuluttaen alueen syvyyssuunnassa.</p><p>Suomen alueellisen puolustusjärjestelmän strategia on edelleen pitkälti <em>Deterrence by denial</em> -tyyppinen strategia. Strategian perusteet on luotu jo 1960-luvulla.</p><p>Alueellisen puolustuksen rakenteen muodostavat alueelliset joukot ja operatiiviset joukot. Operatiivisten joukkojen tehtävä on estää ja torjua myös maahan kohdistuva strateginen isku, siis esimerkiksi ohjushyökkäys. Operatiivisten joukkojen toinen keskeinen tehtävä on suojata reserviarmeijan liikekannallepano, joka on tunnetusti hidas prosessi.</p><p>Suomelle strategisen iskun uhkakuva on alkujaan 1980-luvun Ruotsista, josta se otettiin myös Suomen puolustusjärjestelmään. Ruotsalaiset käyttävät termiä <em>strategiskt överfal</em>. Itse asiassa jo 1950-luvulta lähtien Suomen uhkakuvana on ollut yllätyshyökkäys ja sittemmin kaappauksen omainen hyökkäys. Strategista iskua terminä on käytetty Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, ja 2000-luvulla se on uhkana nostettu laajamittaisen hyökkäyksen - siis valloitussodan - edelle.</p><p>Tällä vuosituhannella alueellista puolustusjärjestelmää on uusittu kahdesti vuonna 2008 ja vuosina 2014-15, mutta alueellisen puolustuksen pohjimmaista perustaa ei ole kuitenkaan muutettu eikä kyseenalaistettu. Ei välttämättä syytäkään, mutta kaikissa sotilaallisissa uhkakuvissa Suomen puolustuspolitiikan takaravoissa on ajatuksena laaja maahan kohdistuva valloitushyökkäys tai sitä vastaava strateginen isku, ei niinkään muunlainen strateginen isku, jossa maahan ei tunkeuduta sotilasvoimin.</p><p>Olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa kritisoinut Suomen alueellisen puolustuksen nykyisessä muodossa olevaa järjestelmää. Järjestelmä ei enää vastaa kaikkiin tämän ajan puolustushaasteisiin eikä riittäviä uudistuksia ole saatu aikaan. Nuo kirjoitukset ovat ja &rdquo;<em>Miksi Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä kaipaisi oikein uudistuksia?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225263-miksi-suomen-alueellinen-puolustusjarjestelma-kaipaisi-oikein-uudistuksia"><u>US-blogi 30.10.2016</u></a>) ja &rdquo;<em>Alueellinen puolustus - antaako se enää vastauksen puolustuksemme haasteisiin?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224465-alueellinen-puolustus-antaako-se-enaa-vastauksen-puolustuksemme-haasteisiin"><u>US-blogi 15.10.2016</u></a>).</p><p>En ole ollut noissa kirjoituksissa romuttamassa alueellista puolustusjärjestelmää, vaan olen vaatinut sen kehittämistä tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin, joihin tällä hetkellä Suomi ei kykene enää vastaamaan.</p><p>Kyse on yllätyksellisistä ensivaiheen sotilaallisista toimista, joilla vihollistaho kykenee lamaannuttamaan Suomea muutaman tunnin kestävällä hyökkäyksellä. Kyse on Suomen sotilaallisten voimavarojen suuntaamisessa niihin uhkiin, jotka ovat ensisijaisia ja ensivaiheisia ja joiden varassa on maan turvallisuus lyhytaikaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyse on lamaannuttamisesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Alueellinen puolustus perustuu siihen, että hyökkääjä päästetään omalle maalle ja sotatoimet käydään omalla maalla, josta seuraa omaan maahan kohdistuva tuhonta. Tuo on alueellisen puolustusjärjestelmän suurin heikkous.</p><p>Kylmän sodan aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä Suomen alistamiseksi tilanteessa, jossa Euroopassa oleva konflikti oli eskaloitumassa pohjoisen Itämeren alueelle. Tuohon uhkakuvaan liittyi pitkä varautumisaika, jota enää ei ole. Tuo uhkakuva oli Suomelle pitkään ensisijainen kylmän sodan jälkeenkin, vaikka se oli jo vanhentunut. Suomessa puolustuksen uudistuminen on sangen hidasta.</p><p>Vaikka uhkakuvat muuttuvat, ei puolustusstrategia Suomessa muutu, jos Suomessa ei ole varaa uudistaa puolustustaan uuden strategian ja uusien uhkakuvien pohjalta. Puolustusta ei ikään kuin ratkaista lähtien muuttuvista uhkakuvista, jos uusien uhkakuvien torjuntaan ei ole varoja. Pysytään mieluummin vanhoissa uhkakuvissa ja torjutaan niitä. Kaikilla on hyvä olo.</p><p>Suomen ajattelema strateginen isku ei tosiasiallisesti eroa periaatteiltaan paljon laajamittaisen hyökkäyssodan muodosta kuin vain aikakäsitteen ja laajuuden osalta. Erona olisi, että Suomi tuskin saisi strategisesta iskusta ennakkovihiä vastaavasti kuin laajemmasta valloitussodasta.</p><p>&rdquo;<em>Alueellisen puolustuksen tavoitteena on estää maahantunkeutujan pääsy strategisesti tärkeille alueillemme ja olosuhteitamme hyväksi käyttäen hidastaa sekä kuluttaa hyökkääjän joukkoja ja muodostaa valitsemiimme ratkaisukohtiin meille tarpeellinen ylivoima hyökkäyksen torjumiseksi ja lyömiseksi.</em>&rdquo; lausui pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Ari Puheloinen niinkin myöhään kuin vuoden 2007 lopulla Suomen puolustusratkaisusta (<a href="https://www.reservilaisliitto.fi/files/204/Puheloinen051107.pdf"><u>Pääesikunta 5.11.2007</u></a>). Kyse tuossa on <em>Deterrence by denial</em> -strategiasta.</p><p>Ari Puheloisen puhe oli vielä jollakin keinoin hyväksyttävä tuohon aikaan, mutta ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.</p><p>Sotilaallisia uhkakuvia on muuttanut ja muuttaa etenkin aseteknologian nopea kehitys, jossa pienen maan on vaikea - melkeinpä mahdotonta - pysyä uskottavasti perässä. Suuri trendi aseteknologiassa on ollut, että ihmisen merkitys sotatoimissa koko ajan vähenee. Maahan ei enää vyöry suuria sotajoukkoja. Maahan vyöryy ohjuksia ja ilma-aluksia.</p><p>&rdquo;<em>Korkeassa valmiudessa ja tehokkailla ja ajanmukaisilla järjestelmillä varustetuilla, kaikkien puolustushaarojen joukkoja sisältävillä <u>valmiusjoukoilla pyritään ensisijaisesti estämään tilanteen kiihtyminen aseelliseksi hyökkäykseksi Suomea kohtaan.</u></em> <em>Tilanteen niin vaatiessa <u>valmiusjoukoilla kyetään torjumaan Suomea vastaan tehty ensi-isku</u>. Laajaan reserviin perustuvalla ja tarkoituksenmukaisella materiaalilla varustetuilla alueellisilla joukoilla luodaan kyky vastata myös laajamittaisiin hyökkäyksiin.</em>&rdquo; totesi puolestaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016 (<a href="http://puolustusvoimat.fi/218.-valtakunnallisen-maanpuolustuskurssin-avajaiset"><u>Puolustusvoimat 12.9.2016</u></a>).</p><p>Suomen nyrkki nopeaan ensi-iskuun on siis valmiusjoukot, joiden tehtävä on estää aseellinen hyökkäys Suomeen ennalta. Tuon lausuman perusteella valmiusjoukot toimisivat Suomen rajojen ulkopuolella, mitä epäilen.</p><p>Lindberg kuitenkin totesi maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa myös:</p><p>&rdquo;<em>Ennakkovaroitusajan lyheneminen edellyttää meiltä paremman tilannetietoisuuden lisäksi myös kykyä vastata nopeammin syntyvää uhkaa vastaan eli parempaa toimintavalmiutta. <u>Olemme monin tavoin kehittämässä valmiuttamme.</u> Kesällä voimaantulleet muutokset asevelvollisuuslakiin ovat yksi esimerkki valmiutemme kehittämisestä. <u>Reserviläisiä voidaan nyt määrätä Tasavallan presidentin päätöksellä kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän välttämättömän tarpeen sitä edellyttäessä.</u></em>&rdquo;</p><p>Valmiuden todellisessa kehittämisessä Lindbergin esimerkkinä esittämä reserviä koskeva kertausharjoitusmääräys on lähinnä silmänlumetta. Ei todellista vaikuttavuutta puolustuskyvylle nopean strategisen iskun tapauksessa.</p><p>Tuo Jarmo Lindbergin mainitsema yksi esimerkki valmiuden kehittämisestä taitaa olla melkeinpä ainoa ja sekin liittyy sellaiseen sotilaalliseen tilanteeseen, jolloin maahamme tunkeuduttaisiin sotilailla ja sotilasjohtoisesti. Sotatoimissa Suomeen siis tulisi aina vieraita sotilaita, jota yritettäisiin valmiusjoukoilla torjua.</p><p>Entäpä, jos sotilaita ei tulekaan valmiusjoukkojen torjuttavaksi?</p><p>Kykeneekö valmiusjoukot torjumaan Suomeen tehdyn ohjusiskun, joka olisi tyypiltään vaikkapa länsivaltojen 14.4.2018 Syyriaan tehdyn ohjusiskun tapainen? Epäilen, että valmiusjoukkomme eivät kykenisi.</p><p>Entäpä, jos Suomeen tehtäisiin sotilaallinen ensi-isku, jonka kesto olisi vain korkeintaan muutamia kymmeniä minuuttia, mutta jonka tuhovoima ja vaikutus olisi suurempi kuin periteisen sotilailla tehtävän strategisen iskun? Onko Suomella riittävä kyvykkyys torjua tuollaista lamaannuttavaa iskua?</p><p>Suomi on haasteellinen puolustettava. Haasteen luovat pitkä maaraja Venäjän kanssa ja harvaan asutetut seudut, joissa Suomella ei ole sotilaallista voimaa. Nämä alueet olisivat sinänsä helposti vallattavissa mitä pohjoisemmaksi mennään.</p><p>Suomen on toki rakennettava puolustuksensa myös torjumaan sotilailla tapahtuvaa maahanhyökkäystä vastaan, mutta se ei riitä alkuunkaan. Pelkästään tuolla puolustuksella Suomi ei ole sotilaallisesti riittävän turvallinen nykymaailmassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nykyisin sotatoimista on haastavaa saada ennakkovaroitusta.</p><p>&ldquo;<em>All warfare is based on deception. Hence, when we are able to attack, we must seem unable; when using our forces, we must appear inactive; when we are near, we must make the enemy believe we are far away; when far away, we must make him believe we are near.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Kaikki sodankäynti perustuu petokseen. Kun meillä on kyky hyökätä, meidät tulee nähdä kyvyttöminä hyökätä. Kun käytämme voimaamme, meidän tulee näyttäytyä voimaa käyttämättömäksi. Kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana. Kun olemme kaukana, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme lähellä.</em>&quot;</p><p>Nuo sanat ovat viisaita ja pätevät edelleen.</p><p>Nuo sanat lausui kiinalainen kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu (544-496 eKr.) teoksessaan <em>Art of War</em> (<em>Sodankäynnin taito</em>). Teos on edelleen lukemisen arvoinen kirja sotilasstrategiasta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nyt kansainvälinen tilanne ei suinkaan ole vielä sellainen, että olisi erityistä syytä pelätä Venäjän interventiota länsimaata kohtaan, mutta elämme levottomia aikoja. Kaikkeen on syytä varautua. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti arvaamattomasta syystä niin, ettemme voi ollenkaan vaikuttaa muutokseen.</p><p>Venäjäkin on lukenut Sun Tzun ajatukset: jos haluat yllättää, älä näytä ennakkoon, että tulet yllättämään. Venäjä yllätti Krimin niemimaalla eikä länsi saanut tuosta yllätyksestä mitään ennakkomerkkiä.</p><p>Jos Venäjä päättäisi tehdä juuri tällä sekunnilla yllättäen jostakin kummallisesta syytä vastaavanlaisen ohjusiskun yli sadalla ballistisella lyhyen kantaman Iskander-ohjuksilla ja Kalibr- sekä Kh-sarjan risteilyohjuksilla maalta, mereltä ja ilmasta laukaistuna, kuinka Suomen valmiusjoukot kykenisivät torjumaan tuollaisen lamaannuttavan ensi-iskun?</p><p>Kuinka Suomi kykenisi torjumaan sen ensi-iskun valmiusjoukoillaan, johon Jarmo Lindbergin on viitannut maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016?&nbsp;</p><p>Onko Suomi varautunut myös sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi risteilyohjuksilla tuhoamaan vaikkapa Suomen 10-15 kriittisintä strategista kohdetta, minkä seurauksena Suomi menettäisi ilmatilansa hallinnan ja sen jälkeen Venäjä voisi jatkaa &rdquo;moukarointia&rdquo; ilmatilasta käsin. Tunnissa voidaan menettää todellisesta puolustuskyvystä oleellinen. Siis sellainen, jolla olisi todellista merkitystä puolustuskyvylle jatkossa, kuten vaikkupa oman ilmatilan hallinta.</p><p>Kykenisikö Suomi torjumaan maata vastaan tehdyn ohjushyökkäyksen puolen tunnin ennakkovaroitusajalla tai edes päivän ennakkovaroitusajalla? Olisiko Suomen valmiusjoukoilla edes oikeat ohjustorjunta-aseet ohjusiskun torjumiseksi? Onko Suomella oikeaa toimintastrategiaa ohjusiskun torjuntaan?</p><p>Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain tekemä ohjusisku Syyriaan kesti alle tunnin. Noin 45 minuuttia. Tuossa lyhyessä ajassa toista sataa ohjusta kohdistettiin tällä kertaa vain kolmeen kohteeseen, mutta ne olisi voitu suunnata useampiinkin kohteisiin. Ohjukset laukaistiin lentokoneista ja merialuksista kaukaa maalikohteista. Ohjuksia olisi voitu laukaista paljon enemmänkin ja paljon kauempaakin. Ohjushyökkäyksessä kaksi tuntia olisi jo pitkä aika.</p><p>Sotaa käyvällä Syyrialla ei ollut kykyä torjua ohjushyökkäystä. Syyrian puolustuskyky oli puuteellinen eikä se hallinnut ilmatilaansa, jossa lentelivät vieraat risteilyohjukset. Risteilyohjukset ovat viheliäitä torjuttavia, mutta niitäkin voidaan torjua.</p><p>Läntisten suurvaltojen tapaan myös Venäjällä on kyky tehdä ohjushyökkäyksiä suurilla ohjusmäärillä. Venäjän ohjukset ovat lähellämme. Kyky ei ole siis vain läntisillä suurvalloilla.</p><p>Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti. Tosiasiassa Suomi ei ole varautunut ohjussotiin ollenkaan.</p><p>Suomi on varautunut päävoimiltaan vain sellaisiin sotiin, joihin on ollut halpaa varautua, mutta jospa sellaisia sotia ei enää ole oikein ensivaiheessa olemassakaan?</p><p>Pääperiaatteena Suomi on varautunut puolustuksessaan aluepuolustussotaan ja siihen liittyvään sissitoimintaan maahan hyökkäyksen tiimoilta, joka oli relevanttia vielä 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla, muttei oikein enää. Toki tällaiseenkin pitää varautua, koska ensisijaisesti vain heikkouksiin isketään, mutta nykyaikana ei tehdä enää miehityksiä ja laajojen maa-alueiden haltuunottoja, vaan asetettuihin päämääriin pyritään muutoin vähemmän sotavoimaa kuluttavasti. Venäjä hallitsee tuon nykyajan jo varsin hyvin.<br /><br />Puolustusvoimien olisi syytä valottaa kansalaisille hieman Suomen ohjustorjuntakykyä. Kykenisikö Suomi torjumaan Syyriaan tehdyn ohjushyökkäyksen kaltaisen hyökkäyksen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Russia vows to shoot down any and all missiles fired at Syria. Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and ‘smart!’”.

Vapaasti suomennettuna: “Venäjä lupaa ampua alas kaikki Syyriaan laukaistut ohjukset. Valmistaudu Venäjä, koska ne tulevat, mukavat ja uudet ja ’älykkäät!’" (Twitter 11.4.2018).

Noin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi Venäjälle Yhdysvaltain tulevaa ohjusiskua 11.4.2018. Trumpin ennakoima ohjusisku tapahtui aamuyöllä 14.4.2018 Syyrian aikaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan asevoimat laukaisivat kolmeen syyrialaiseen kohteeseen 105 risteilyohjusta, jotka olivat noita ”älykkäitä”. Kaukaisimmat ohjukset laukaistiin reilusti yli tuhannen kilometrin päästä Persianlahdelta. Iskussa ei syntynyt henkilömenetyksiä, mutta iskukohteet tuhoutuivat täysin.

Nykyiset sodat ovat ohjussotia, jossa ohjukset voivat tulla kaukaa ja yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta.

Ohjushyökkäyksin tehtäviä ohjussotia sodat ovat etenkin silloin, kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti kehittynyttä voimaa, kuten esimerkiksi Venäjä ja länsivallat.

Nykyaikana niin Venäjä kuin länsivallat pyrkivät välttämään sellaisia sotatapahtumia, joissa asetettaisiin sotilaiden turvallisuus ja henki alttiiksi. Ihmisuhreja omissa riveissä pyritään välttämään viimeiseen asti. Sotilaiden viemistä hyökkäyskohteeseen pyritään välttämään.

Itä-Ukrainan sota ja Syyrian sota eivät ole olleet ohjussotia. Miksi eivät?

Nuo sodat ovat olleet sotia, joissa on vallattu myös alueita. Valloitussotia siis, joissa valloitukselle on asetettu jokin päämäärä. Yhteistä molemmissa sodissa on ollut, että Venäjä on pyrkinyt ulkoistamaan sotilaiden turvallisuutta ja henkeä uhkaavat sotatoimet välikäsille, jotka ovat toimineet Venäjän asevoimien ulkopuolella.

Itä-Ukrainassa Venäjän on luonut venäjämielisten kapinallisten avulla jäätyneen konfliktin niin, että Venäjän asettamat päämäärät sotatoimille on täytetty. Käymällä jatkuvaa asemasotaa Venäjä ei anna Ukrainalle mahdollisuutta lähentyä EU:ta ja Natoa.

Välikäsinä sotatoimissaan Venäjä on käyttänyt myös sotilasyrityksiä, joiden palkkalistoilla on paljon Venäjän armeijasta eläköityneitä sotilaita. Tunnetuin tällainen Venäjän välikätenä käyttämä sotilasyritys on Wagner-ryhmä (Группа Вагнера tai ЧВК Вагнера). Syyriassa al-Assadin hallinon sotavoimat ovat myös Venäjän välikäsi ylläpitämään valtiota Venäjän hallinnassa.

Venäjän ja länsimaiden välille mahdollisesti syntyvässä sotilaallisessa konfliktissa ei kyse olisi valloitussodasta kuten kylmän sodan aikaan ensisijaisena vaihtoehtona pelättiin. Tuo kylmän sodan aikainen uhka ei enää ole ensisijainen. Toki jatkuva ja pitkittyvä konflikti voisi muuttua myös valloitussodaksi, muttei konflikti ei joka tapauksessa alkaisi millään panssariarmeijan vyörytyksellä.

On myös huomattava, että Venäjä on tehnyt Itä-Euroopassa alueiden miehitystyyppisiä haltuunottoja vain sellaisilla alueilla, joilla paikallisilla ihmisillä on mieltymyksiä Venäjää kohtaan ja Venäjän toimia kohtaan. Näin niin Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Kaukasiassa. Venäjä on pyrkinyt varmistamaan, että Venäjä ei valtaa alueita, joita se ei kykenisi myöhemmin hallitsemaan ilman suuria sotilaallisia ponnistuksia. Venäjä tarvitsee paikallisten asukkaiden tuen. Ukrainassa paikallisten asukkaiden tuki jäi pienelle alueelle eikä laajempi valloitus Novorossijaksi onnistunut.

Länsimaissa sellaisia alueita ei Venäjälle ole, joissa alueen asukkailla olisi laajaa mieltymystä Venäjää ja Venäjän miehitystä kohtaan. Ei edes Baltian maissa venäläisvähemmistön keskuudessa.

Venäjä voisi ottaa rajoitettuja pieniä ja helposti hallinnassa pidettäviä alueita ikään kuin panttivankina politiikan teon välineeksi, mutta laajoja resursseja sitovia ja sotavoimia kuluttavia miehityksiä länsimaissa Venäjänkään ei olisi järkeä tehdä. Asetetut tavoitteet olisivat saavutettavissa helpommin muilla keinoilla kuin miehityksellä.

Edellä lausuttu on Suomenkin syytä muistaa, kun se asettaa sotilaallisia uhkia tärkeysjärjestykseen ja tekee puolustusinvestointeja.

                                                                                           ****

Perinteisen sodan mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon.” puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, kun Suomi oli päättänyt kasvattaa sodanajan joukkojen kokoa 20 prosentilla 280 000 sotilaaseen vuoden 2017 alkupuolella (Kaleva 16.2.2017).

Suomi on siis vastannut muuttuviin uhkiin kasvattamalla reservejään. Reservejä on kasvatettu kuitenkin vain paperilla ja näin Suomi huijaa itseään lahjakkaasti.

Uusia uhkia on syntynyt, kuten kybersota, mutta Ukraina opettaa meille, että perinteinen voimankäyttö on edelleen mahdollista politiikan jatkeena.” Jussi Niinistö totesi jo vuonna 2014 (MTV3 2.3.2014).

Entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja nykyinen puolustusministeri Niinistö tarkoitti perinteisellä sodalla sotaa, jossa Suomen maa-alueita pyrittäisiin ottamaan hallintaan vastaavasti kuin Itä-Ukrainassa. Niinistö tarkoitti siis valloitussotaa.

Toki Suomen pitää varautua myös valloitussotaan ja sellaiseen maahanhyökkäykseen, jossa vieraan vallan sotilaita voisi yrittää Suomen alueelle pääsyä, mutta se ei ole Suomen ensisijainen uhka enää. Meidän ei ehkä tulisi enää kohdistaa kaikkia sotilaallisia voimavaramme tuon uhkan torjuntaan. Tuo uhka ei kriittinen Suomen turvallisuuden kannalta. On paljon kriittisempiäkin uhkia.

Suomi tuskin enää tarvitsisi esimerkiksi Euroopan suurinta tykistövahvuutta eikä yhtä suurimmista panssarivaunuvahvuuksista, jollaiset meille on jostain syystä muodostuneet. Enkä se luo Puolustusvoimissa vielä joillekin turvallisuuden tunnetta laajaa panssaririvistöä katsoessa, mutta ei ainakaan minulle. Vähemmälläkin Venäjä tietää ja ymmärtää, ettei kannata päämääriin päästäkseen yrittää Suomen valloitusta maavoimilla.

Onko siis kalustohankinnat kohdistettu oikein, kun on ostettu sellaista rautaa rajalle, jossa ei ole Trumpin peräänkuuluttamaa ”älykkyyttä”. Tykistöä ja panssareita pitää olla, mutta ovatko hankinnat olleet ylimitoitettuja? On ostettu, kun halvalla on saatu.

Vastaavasti Puolustusvoimat on ilmoittanut, että oikea hävittäjämäärä Suomen kokoiselle maalle Suomen sijainnilla olisi yli 90 hävittäjää. Suomi on nyt ostamassa vain noin 60 hävittäjää. Onko hankinta alimitoitettu? Ei osteta, kun halvalla ei saada.

Suomessa pitää ymmärtää puolustusministerimme mukaan lukien, että Venäjä tuskin kohdistaisi ensisijaisesti samanlaisia alueita valloittavia sotilastoimia länsimaata kohtaan kuin sellaista vanhaa neuvostotasavaltaa kohtaan, jossa on Venäjään myötäisesti suhtautuvia ihmisryhmiä. Suomen ei pidä ottaa yks yhteen mallia Georgian eikä Itä-Ukrainan tai Syyrian tapahtumista, vaikka se olisi meille helpointa pitää yllä näennäistä korkeaa puolustuskykyä. Malli sopisi hyvin Suomen vanhaan aluepuolustukseen.

                                                                                           ****

Suomen nykyinen puolustusjärjestelmä ja maanpuolustuksen perusratkaisu on alueellinen puolustusjärjestelmä. Järjestelmän perusta on vihollistahon suorittaman maahantunkeutumisen torjunta vihollista kuluttaen alueen syvyyssuunnassa.

Suomen alueellisen puolustusjärjestelmän strategia on edelleen pitkälti Deterrence by denial -tyyppinen strategia. Strategian perusteet on luotu jo 1960-luvulla.

Alueellisen puolustuksen rakenteen muodostavat alueelliset joukot ja operatiiviset joukot. Operatiivisten joukkojen tehtävä on estää ja torjua myös maahan kohdistuva strateginen isku, siis esimerkiksi ohjushyökkäys. Operatiivisten joukkojen toinen keskeinen tehtävä on suojata reserviarmeijan liikekannallepano, joka on tunnetusti hidas prosessi.

Suomelle strategisen iskun uhkakuva on alkujaan 1980-luvun Ruotsista, josta se otettiin myös Suomen puolustusjärjestelmään. Ruotsalaiset käyttävät termiä strategiskt överfal. Itse asiassa jo 1950-luvulta lähtien Suomen uhkakuvana on ollut yllätyshyökkäys ja sittemmin kaappauksen omainen hyökkäys. Strategista iskua terminä on käytetty Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, ja 2000-luvulla se on uhkana nostettu laajamittaisen hyökkäyksen - siis valloitussodan - edelle.

Tällä vuosituhannella alueellista puolustusjärjestelmää on uusittu kahdesti vuonna 2008 ja vuosina 2014-15, mutta alueellisen puolustuksen pohjimmaista perustaa ei ole kuitenkaan muutettu eikä kyseenalaistettu. Ei välttämättä syytäkään, mutta kaikissa sotilaallisissa uhkakuvissa Suomen puolustuspolitiikan takaravoissa on ajatuksena laaja maahan kohdistuva valloitushyökkäys tai sitä vastaava strateginen isku, ei niinkään muunlainen strateginen isku, jossa maahan ei tunkeuduta sotilasvoimin.

Olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa kritisoinut Suomen alueellisen puolustuksen nykyisessä muodossa olevaa järjestelmää. Järjestelmä ei enää vastaa kaikkiin tämän ajan puolustushaasteisiin eikä riittäviä uudistuksia ole saatu aikaan. Nuo kirjoitukset ovat ja ”Miksi Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä kaipaisi oikein uudistuksia?” (US-blogi 30.10.2016) ja ”Alueellinen puolustus - antaako se enää vastauksen puolustuksemme haasteisiin?” (US-blogi 15.10.2016).

En ole ollut noissa kirjoituksissa romuttamassa alueellista puolustusjärjestelmää, vaan olen vaatinut sen kehittämistä tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin, joihin tällä hetkellä Suomi ei kykene enää vastaamaan.

Kyse on yllätyksellisistä ensivaiheen sotilaallisista toimista, joilla vihollistaho kykenee lamaannuttamaan Suomea muutaman tunnin kestävällä hyökkäyksellä. Kyse on Suomen sotilaallisten voimavarojen suuntaamisessa niihin uhkiin, jotka ovat ensisijaisia ja ensivaiheisia ja joiden varassa on maan turvallisuus lyhytaikaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyse on lamaannuttamisesta.

                                                                                           ****

Alueellinen puolustus perustuu siihen, että hyökkääjä päästetään omalle maalle ja sotatoimet käydään omalla maalla, josta seuraa omaan maahan kohdistuva tuhonta. Tuo on alueellisen puolustusjärjestelmän suurin heikkous.

Kylmän sodan aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä Suomen alistamiseksi tilanteessa, jossa Euroopassa oleva konflikti oli eskaloitumassa pohjoisen Itämeren alueelle. Tuohon uhkakuvaan liittyi pitkä varautumisaika, jota enää ei ole. Tuo uhkakuva oli Suomelle pitkään ensisijainen kylmän sodan jälkeenkin, vaikka se oli jo vanhentunut. Suomessa puolustuksen uudistuminen on sangen hidasta.

Vaikka uhkakuvat muuttuvat, ei puolustusstrategia Suomessa muutu, jos Suomessa ei ole varaa uudistaa puolustustaan uuden strategian ja uusien uhkakuvien pohjalta. Puolustusta ei ikään kuin ratkaista lähtien muuttuvista uhkakuvista, jos uusien uhkakuvien torjuntaan ei ole varoja. Pysytään mieluummin vanhoissa uhkakuvissa ja torjutaan niitä. Kaikilla on hyvä olo.

Suomen ajattelema strateginen isku ei tosiasiallisesti eroa periaatteiltaan paljon laajamittaisen hyökkäyssodan muodosta kuin vain aikakäsitteen ja laajuuden osalta. Erona olisi, että Suomi tuskin saisi strategisesta iskusta ennakkovihiä vastaavasti kuin laajemmasta valloitussodasta.

Alueellisen puolustuksen tavoitteena on estää maahantunkeutujan pääsy strategisesti tärkeille alueillemme ja olosuhteitamme hyväksi käyttäen hidastaa sekä kuluttaa hyökkääjän joukkoja ja muodostaa valitsemiimme ratkaisukohtiin meille tarpeellinen ylivoima hyökkäyksen torjumiseksi ja lyömiseksi.” lausui pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Ari Puheloinen niinkin myöhään kuin vuoden 2007 lopulla Suomen puolustusratkaisusta (Pääesikunta 5.11.2007). Kyse tuossa on Deterrence by denial -strategiasta.

Ari Puheloisen puhe oli vielä jollakin keinoin hyväksyttävä tuohon aikaan, mutta ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.

Sotilaallisia uhkakuvia on muuttanut ja muuttaa etenkin aseteknologian nopea kehitys, jossa pienen maan on vaikea - melkeinpä mahdotonta - pysyä uskottavasti perässä. Suuri trendi aseteknologiassa on ollut, että ihmisen merkitys sotatoimissa koko ajan vähenee. Maahan ei enää vyöry suuria sotajoukkoja. Maahan vyöryy ohjuksia ja ilma-aluksia.

Korkeassa valmiudessa ja tehokkailla ja ajanmukaisilla järjestelmillä varustetuilla, kaikkien puolustushaarojen joukkoja sisältävillä valmiusjoukoilla pyritään ensisijaisesti estämään tilanteen kiihtyminen aseelliseksi hyökkäykseksi Suomea kohtaan. Tilanteen niin vaatiessa valmiusjoukoilla kyetään torjumaan Suomea vastaan tehty ensi-isku. Laajaan reserviin perustuvalla ja tarkoituksenmukaisella materiaalilla varustetuilla alueellisilla joukoilla luodaan kyky vastata myös laajamittaisiin hyökkäyksiin.” totesi puolestaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016 (Puolustusvoimat 12.9.2016).

Suomen nyrkki nopeaan ensi-iskuun on siis valmiusjoukot, joiden tehtävä on estää aseellinen hyökkäys Suomeen ennalta. Tuon lausuman perusteella valmiusjoukot toimisivat Suomen rajojen ulkopuolella, mitä epäilen.

Lindberg kuitenkin totesi maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa myös:

Ennakkovaroitusajan lyheneminen edellyttää meiltä paremman tilannetietoisuuden lisäksi myös kykyä vastata nopeammin syntyvää uhkaa vastaan eli parempaa toimintavalmiutta. Olemme monin tavoin kehittämässä valmiuttamme. Kesällä voimaantulleet muutokset asevelvollisuuslakiin ovat yksi esimerkki valmiutemme kehittämisestä. Reserviläisiä voidaan nyt määrätä Tasavallan presidentin päätöksellä kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän välttämättömän tarpeen sitä edellyttäessä.

Valmiuden todellisessa kehittämisessä Lindbergin esimerkkinä esittämä reserviä koskeva kertausharjoitusmääräys on lähinnä silmänlumetta. Ei todellista vaikuttavuutta puolustuskyvylle nopean strategisen iskun tapauksessa.

Tuo Jarmo Lindbergin mainitsema yksi esimerkki valmiuden kehittämisestä taitaa olla melkeinpä ainoa ja sekin liittyy sellaiseen sotilaalliseen tilanteeseen, jolloin maahamme tunkeuduttaisiin sotilailla ja sotilasjohtoisesti. Sotatoimissa Suomeen siis tulisi aina vieraita sotilaita, jota yritettäisiin valmiusjoukoilla torjua.

Entäpä, jos sotilaita ei tulekaan valmiusjoukkojen torjuttavaksi?

Kykeneekö valmiusjoukot torjumaan Suomeen tehdyn ohjusiskun, joka olisi tyypiltään vaikkapa länsivaltojen 14.4.2018 Syyriaan tehdyn ohjusiskun tapainen? Epäilen, että valmiusjoukkomme eivät kykenisi.

Entäpä, jos Suomeen tehtäisiin sotilaallinen ensi-isku, jonka kesto olisi vain korkeintaan muutamia kymmeniä minuuttia, mutta jonka tuhovoima ja vaikutus olisi suurempi kuin periteisen sotilailla tehtävän strategisen iskun? Onko Suomella riittävä kyvykkyys torjua tuollaista lamaannuttavaa iskua?

Suomi on haasteellinen puolustettava. Haasteen luovat pitkä maaraja Venäjän kanssa ja harvaan asutetut seudut, joissa Suomella ei ole sotilaallista voimaa. Nämä alueet olisivat sinänsä helposti vallattavissa mitä pohjoisemmaksi mennään.

Suomen on toki rakennettava puolustuksensa myös torjumaan sotilailla tapahtuvaa maahanhyökkäystä vastaan, mutta se ei riitä alkuunkaan. Pelkästään tuolla puolustuksella Suomi ei ole sotilaallisesti riittävän turvallinen nykymaailmassa.

                                                                                           ****

Nykyisin sotatoimista on haastavaa saada ennakkovaroitusta.

All warfare is based on deception. Hence, when we are able to attack, we must seem unable; when using our forces, we must appear inactive; when we are near, we must make the enemy believe we are far away; when far away, we must make him believe we are near.

Vapaasti suomennettuna: ”Kaikki sodankäynti perustuu petokseen. Kun meillä on kyky hyökätä, meidät tulee nähdä kyvyttöminä hyökätä. Kun käytämme voimaamme, meidän tulee näyttäytyä voimaa käyttämättömäksi. Kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana. Kun olemme kaukana, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme lähellä."

Nuo sanat ovat viisaita ja pätevät edelleen.

Nuo sanat lausui kiinalainen kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu (544-496 eKr.) teoksessaan Art of War (Sodankäynnin taito). Teos on edelleen lukemisen arvoinen kirja sotilasstrategiasta.  

Nyt kansainvälinen tilanne ei suinkaan ole vielä sellainen, että olisi erityistä syytä pelätä Venäjän interventiota länsimaata kohtaan, mutta elämme levottomia aikoja. Kaikkeen on syytä varautua. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti arvaamattomasta syystä niin, ettemme voi ollenkaan vaikuttaa muutokseen.

Venäjäkin on lukenut Sun Tzun ajatukset: jos haluat yllättää, älä näytä ennakkoon, että tulet yllättämään. Venäjä yllätti Krimin niemimaalla eikä länsi saanut tuosta yllätyksestä mitään ennakkomerkkiä.

Jos Venäjä päättäisi tehdä juuri tällä sekunnilla yllättäen jostakin kummallisesta syytä vastaavanlaisen ohjusiskun yli sadalla ballistisella lyhyen kantaman Iskander-ohjuksilla ja Kalibr- sekä Kh-sarjan risteilyohjuksilla maalta, mereltä ja ilmasta laukaistuna, kuinka Suomen valmiusjoukot kykenisivät torjumaan tuollaisen lamaannuttavan ensi-iskun?

Kuinka Suomi kykenisi torjumaan sen ensi-iskun valmiusjoukoillaan, johon Jarmo Lindbergin on viitannut maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016? 

Onko Suomi varautunut myös sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi risteilyohjuksilla tuhoamaan vaikkapa Suomen 10-15 kriittisintä strategista kohdetta, minkä seurauksena Suomi menettäisi ilmatilansa hallinnan ja sen jälkeen Venäjä voisi jatkaa ”moukarointia” ilmatilasta käsin. Tunnissa voidaan menettää todellisesta puolustuskyvystä oleellinen. Siis sellainen, jolla olisi todellista merkitystä puolustuskyvylle jatkossa, kuten vaikkupa oman ilmatilan hallinta.

Kykenisikö Suomi torjumaan maata vastaan tehdyn ohjushyökkäyksen puolen tunnin ennakkovaroitusajalla tai edes päivän ennakkovaroitusajalla? Olisiko Suomen valmiusjoukoilla edes oikeat ohjustorjunta-aseet ohjusiskun torjumiseksi? Onko Suomella oikeaa toimintastrategiaa ohjusiskun torjuntaan?

Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain tekemä ohjusisku Syyriaan kesti alle tunnin. Noin 45 minuuttia. Tuossa lyhyessä ajassa toista sataa ohjusta kohdistettiin tällä kertaa vain kolmeen kohteeseen, mutta ne olisi voitu suunnata useampiinkin kohteisiin. Ohjukset laukaistiin lentokoneista ja merialuksista kaukaa maalikohteista. Ohjuksia olisi voitu laukaista paljon enemmänkin ja paljon kauempaakin. Ohjushyökkäyksessä kaksi tuntia olisi jo pitkä aika.

Sotaa käyvällä Syyrialla ei ollut kykyä torjua ohjushyökkäystä. Syyrian puolustuskyky oli puuteellinen eikä se hallinnut ilmatilaansa, jossa lentelivät vieraat risteilyohjukset. Risteilyohjukset ovat viheliäitä torjuttavia, mutta niitäkin voidaan torjua.

Läntisten suurvaltojen tapaan myös Venäjällä on kyky tehdä ohjushyökkäyksiä suurilla ohjusmäärillä. Venäjän ohjukset ovat lähellämme. Kyky ei ole siis vain läntisillä suurvalloilla.

Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti. Tosiasiassa Suomi ei ole varautunut ohjussotiin ollenkaan.

Suomi on varautunut päävoimiltaan vain sellaisiin sotiin, joihin on ollut halpaa varautua, mutta jospa sellaisia sotia ei enää ole oikein ensivaiheessa olemassakaan?

Pääperiaatteena Suomi on varautunut puolustuksessaan aluepuolustussotaan ja siihen liittyvään sissitoimintaan maahan hyökkäyksen tiimoilta, joka oli relevanttia vielä 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla, muttei oikein enää. Toki tällaiseenkin pitää varautua, koska ensisijaisesti vain heikkouksiin isketään, mutta nykyaikana ei tehdä enää miehityksiä ja laajojen maa-alueiden haltuunottoja, vaan asetettuihin päämääriin pyritään muutoin vähemmän sotavoimaa kuluttavasti. Venäjä hallitsee tuon nykyajan jo varsin hyvin.

Puolustusvoimien olisi syytä valottaa kansalaisille hieman Suomen ohjustorjuntakykyä. Kykenisikö Suomi torjumaan Syyriaan tehdyn ohjushyökkäyksen kaltaisen hyökkäyksen?

]]>
88 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti#comments Kotimaa Nato Ohjuspuolustus Risteilyohjukset Syyrian sota Venäjän uhka Sun, 15 Apr 2018 10:09:56 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti
Venäjän sotilaallinen uhkailu haastaa nyt Yhdysvallat vahvemmin kuin koskaan http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253770-venajan-sotilaallinen-uhkailu-haastaa-nyt-yhdysvallat-vahvemmin-kuin-koskaan <p>Venäjän asukasluku vuonna 2016 oli noin 142 miljoonaa, Yhdysvaltojen noin 324 miljoonaa. Venäjän bruttokansantuote tuoreimmissa tilastoissa on noin 1 283 miljardia dollaria, Yhdysvaltojen noin 18&nbsp;570 miljardia dollaria. Voimasuhteet näiden kahden valtion välillä ovat siis varsin selvät. Maat painivat eri sarjoissa.</p><p>Venäjä ei kykene haastamaan Yhdysvaltojen eikä Euroopan EU- ja Nato-maita taloudellisella voimallaan eikä asukasluvullaan. Asukasmäärä on keskeisin väline valtion taloudellisen voiman luomiselle. Jos länsimaat haluaisivat todella horjuttaa Venäjää, horjuttamisen olisi parasta tapahtua talouden saralla. Venäjän talouden horjuttamiseen ei tarvita paljon, sen ovat viime päivätkin osoittaneet taas kerran. Jos tarpeen, maa pitää haastaa sen heikoimmassa kyvykkyydessä. Venäjän heikoin kyvykkyys on talous.</p><p>Venäjä mittaa nyt sotilaallisesti toden teolla Yhdysvaltoja ja samalla koko länttä. Venäjä on kuin pieni terrieri, joka haastaa isompiaan uhmakkaasti. Venäjä kokeilee rajoja, mihin länsimaat ovat valmiit.</p><p>Presidentti Trumpin lausunnot Syyrian osalta ovat olleet harkitsemattomia. Venäjä ulosmittaa nyt juuri noita Trumpin lausuntoja oikein urakalla. Yhdysvallat ei voi enää perääntyä sotilaallisesta interventiosta Syyriassa menettämättä kasvojaan. Yhdysvalloilla ei enää ole jäljellä diplomaattista ratkaisua. Yhdysvalloilla on enää jäljellä sotilaallinen ratkaisu, mikäli haluaa säilyttää arvovaltansa. Venäjä on pelannut itsensä kannalta syntyneen konfliktitilanteen hyvin.</p><p>Yhdysvallat olisi jo tehnyt ohjusiskun Syyriaan, jos sillä olisi alueella tarpeeksi sotavoimaa suhteessa Venäjän sotavoimaan. Venäjä ei haastaisi näin uhmakkaasti Yhdysvaltoja, jollei Venäjällä olisi riittävästi sotavoimaa Syyriassa ja itäisellä Välimerellä.</p><p>Yhdysvalloilla on Välimerellä Italian tukikohdassa 6. laivasto sekä ne ilmavoimat Syyrian läheisyydessä, joilla se on pommittanut Isisiä mm. Turkista. Sallisiko Turkki Yhdysvalloille käyttää Incirlikin sotilastukikohtaa sotatoimiin, jotka saattaisivat kohdistua myös Venäjään?</p><p>Yhdysvaltain 6. laivastossa Italiassa on vain viisi pinta-alusta (USS Mount Whitney, USS Ross, USS Carney, USS Donald Cook ja USS Porter). Sukellusveneittensä lukumäärää ja sijainteja Välimerellä Yhdysvallat ei kerro.</p><p>Yhdysvaltain 6. laivastosta USS Ross ja USS Porter olivat viime vuonna ne alukset, jotka laukaisivat 59 Tomahawk-ohjusta Syyriaan torstaina 6.4.2017.</p><p>Sotilaallinen tilanne on muuttunut paljonkin viimevuotisen ohjusiskun ajankohdasta itäisellä Välimerellä ja Syyriassa.</p><p>Venäjä on voinut varautua uuteen mahdolliseen ohjusiskuun vuoden ajan ja hyvin onkin varautunut sotilaallisesti. Venäjällä on nyt kyvykkyyttä reagoida eri tavoin kuin vuosi sitten, mikä kuuluu nyt Venäjän puheissa uhmakkuutena.</p><p>En pitäisi mahdottomana, että kemialliseen aseen käyttö Syyriassa on Venäjän tietoista politiikkaa haastaa Yhdysvallat sotilaallisesti alueella, jossa Yhdysvaltain sotilaallinen voima on vielä tällä hetkellä rajallista.</p><p>Viime huhtikuussa Venäjän ilmatorjuntaohjusjärjestelmät eivät toimineet Syyriassa estäen Yhdysvaltain risteilyohjushyökkäyksen ohjustuhoamisella. Käsittelin Venäjän epäonnista ilmatorjuntaa vuosi sitten kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235279-yhdysvaltain-tomahawk-ohjukset-lapaisivat-venajan-puolustusjarjestelmat-helposti"><u>US-blogi 7.4.2017</u></a>).</p><p>Venäjä on ottanut Yhdysvaltain risteilyohjukset haasteena ja kehittänyt ilmapuolustusjärjestelmiin Syyriassa niin tehokkaaksi, kuin mihin se kykenee. Venäjällä on Syyriassa sen kaikkein kehittyneemmät ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Venäjä katsoo voivansa nyt haastaa Yhdysvallat, mitä se parhaillaan tekeekin.</p><p>Juuri tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei siis ehkä ole sitä sotavoimaa alueella, että se uskaltaisi tehdä hyökkäystoimia Syyriaan. Venäjä on nyt ottanut sen linjan, että se puolustaa Syyriaa ja sen johtajaa al-Assadia sotilaallisesti ehkäpä viimeiseen asti. Ainakin Venäjä uhkailee uskottavasti.</p><p>Sotavoiman suuruus ratkaisee aina, mihin kukin valtio on valmis ja milloin valtion pitää olla valmis perääntymään. Juuri tällä hetkellä Yhdysvallat on perääntymässä, mikäli ei tee sotilaallista interventiota Syyriaan.</p><p>Vastaavalla tavalla kuin nyt Syyriassa, Venäjä ei ole haastanut Yhdysvaltoja kertaakaan kylmän sodan päättymisen jälkeen eikä itse asiassa kylmän sodan aikanakaan. Poikkeuksellista on, että Venäjän haaste tulee nyt suoraan Yhdysvalloille ilman välikäsiä.</p><p>Läntistä sotavoimaa sekä Kiina ja että Venäjä ovat haastaneet pikkuhiljaa hivuttautumalla niin Aasiassa Etelä-Kiinan merellä kuin Euroopassa Georgiassa, Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa sekä muissa jäätyneissä konflikteissa. Venäjä on haastanut Yhdysvaltoja myös Itämerellä. Kun noissa haasteissa on onnistuttu, ruokahalu on kasvanut syödessä.</p><p>Jos Yhdysvallat ei kykene nyt vastaamaan Venäjän luomaan haasteeseen Syyriassa, se menettää sen arvovallan maailman johtajana, joka sillä on ollut ylivertaisen sotilaallisen voiman muodossa.</p><p>Elämme monella tapaa kohtalon hetkiä. Murtuuko se ylivoima ja hegemonia, joka lännellä on ollut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Syyrialla on nyt suuri symbolinen merkitys. Itseasiassa ratkaiseva.</p><p>Yhdysvaltain sotilasiskua odotellessa.</p> Venäjän asukasluku vuonna 2016 oli noin 142 miljoonaa, Yhdysvaltojen noin 324 miljoonaa. Venäjän bruttokansantuote tuoreimmissa tilastoissa on noin 1 283 miljardia dollaria, Yhdysvaltojen noin 18 570 miljardia dollaria. Voimasuhteet näiden kahden valtion välillä ovat siis varsin selvät. Maat painivat eri sarjoissa.

Venäjä ei kykene haastamaan Yhdysvaltojen eikä Euroopan EU- ja Nato-maita taloudellisella voimallaan eikä asukasluvullaan. Asukasmäärä on keskeisin väline valtion taloudellisen voiman luomiselle. Jos länsimaat haluaisivat todella horjuttaa Venäjää, horjuttamisen olisi parasta tapahtua talouden saralla. Venäjän talouden horjuttamiseen ei tarvita paljon, sen ovat viime päivätkin osoittaneet taas kerran. Jos tarpeen, maa pitää haastaa sen heikoimmassa kyvykkyydessä. Venäjän heikoin kyvykkyys on talous.

Venäjä mittaa nyt sotilaallisesti toden teolla Yhdysvaltoja ja samalla koko länttä. Venäjä on kuin pieni terrieri, joka haastaa isompiaan uhmakkaasti. Venäjä kokeilee rajoja, mihin länsimaat ovat valmiit.

Presidentti Trumpin lausunnot Syyrian osalta ovat olleet harkitsemattomia. Venäjä ulosmittaa nyt juuri noita Trumpin lausuntoja oikein urakalla. Yhdysvallat ei voi enää perääntyä sotilaallisesta interventiosta Syyriassa menettämättä kasvojaan. Yhdysvalloilla ei enää ole jäljellä diplomaattista ratkaisua. Yhdysvalloilla on enää jäljellä sotilaallinen ratkaisu, mikäli haluaa säilyttää arvovaltansa. Venäjä on pelannut itsensä kannalta syntyneen konfliktitilanteen hyvin.

Yhdysvallat olisi jo tehnyt ohjusiskun Syyriaan, jos sillä olisi alueella tarpeeksi sotavoimaa suhteessa Venäjän sotavoimaan. Venäjä ei haastaisi näin uhmakkaasti Yhdysvaltoja, jollei Venäjällä olisi riittävästi sotavoimaa Syyriassa ja itäisellä Välimerellä.

Yhdysvalloilla on Välimerellä Italian tukikohdassa 6. laivasto sekä ne ilmavoimat Syyrian läheisyydessä, joilla se on pommittanut Isisiä mm. Turkista. Sallisiko Turkki Yhdysvalloille käyttää Incirlikin sotilastukikohtaa sotatoimiin, jotka saattaisivat kohdistua myös Venäjään?

Yhdysvaltain 6. laivastossa Italiassa on vain viisi pinta-alusta (USS Mount Whitney, USS Ross, USS Carney, USS Donald Cook ja USS Porter). Sukellusveneittensä lukumäärää ja sijainteja Välimerellä Yhdysvallat ei kerro.

Yhdysvaltain 6. laivastosta USS Ross ja USS Porter olivat viime vuonna ne alukset, jotka laukaisivat 59 Tomahawk-ohjusta Syyriaan torstaina 6.4.2017.

Sotilaallinen tilanne on muuttunut paljonkin viimevuotisen ohjusiskun ajankohdasta itäisellä Välimerellä ja Syyriassa.

Venäjä on voinut varautua uuteen mahdolliseen ohjusiskuun vuoden ajan ja hyvin onkin varautunut sotilaallisesti. Venäjällä on nyt kyvykkyyttä reagoida eri tavoin kuin vuosi sitten, mikä kuuluu nyt Venäjän puheissa uhmakkuutena.

En pitäisi mahdottomana, että kemialliseen aseen käyttö Syyriassa on Venäjän tietoista politiikkaa haastaa Yhdysvallat sotilaallisesti alueella, jossa Yhdysvaltain sotilaallinen voima on vielä tällä hetkellä rajallista.

Viime huhtikuussa Venäjän ilmatorjuntaohjusjärjestelmät eivät toimineet Syyriassa estäen Yhdysvaltain risteilyohjushyökkäyksen ohjustuhoamisella. Käsittelin Venäjän epäonnista ilmatorjuntaa vuosi sitten kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti” (US-blogi 7.4.2017).

Venäjä on ottanut Yhdysvaltain risteilyohjukset haasteena ja kehittänyt ilmapuolustusjärjestelmiin Syyriassa niin tehokkaaksi, kuin mihin se kykenee. Venäjällä on Syyriassa sen kaikkein kehittyneemmät ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Venäjä katsoo voivansa nyt haastaa Yhdysvallat, mitä se parhaillaan tekeekin.

Juuri tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei siis ehkä ole sitä sotavoimaa alueella, että se uskaltaisi tehdä hyökkäystoimia Syyriaan. Venäjä on nyt ottanut sen linjan, että se puolustaa Syyriaa ja sen johtajaa al-Assadia sotilaallisesti ehkäpä viimeiseen asti. Ainakin Venäjä uhkailee uskottavasti.

Sotavoiman suuruus ratkaisee aina, mihin kukin valtio on valmis ja milloin valtion pitää olla valmis perääntymään. Juuri tällä hetkellä Yhdysvallat on perääntymässä, mikäli ei tee sotilaallista interventiota Syyriaan.

Vastaavalla tavalla kuin nyt Syyriassa, Venäjä ei ole haastanut Yhdysvaltoja kertaakaan kylmän sodan päättymisen jälkeen eikä itse asiassa kylmän sodan aikanakaan. Poikkeuksellista on, että Venäjän haaste tulee nyt suoraan Yhdysvalloille ilman välikäsiä.

Läntistä sotavoimaa sekä Kiina ja että Venäjä ovat haastaneet pikkuhiljaa hivuttautumalla niin Aasiassa Etelä-Kiinan merellä kuin Euroopassa Georgiassa, Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa sekä muissa jäätyneissä konflikteissa. Venäjä on haastanut Yhdysvaltoja myös Itämerellä. Kun noissa haasteissa on onnistuttu, ruokahalu on kasvanut syödessä.

Jos Yhdysvallat ei kykene nyt vastaamaan Venäjän luomaan haasteeseen Syyriassa, se menettää sen arvovallan maailman johtajana, joka sillä on ollut ylivertaisen sotilaallisen voiman muodossa.

Elämme monella tapaa kohtalon hetkiä. Murtuuko se ylivoima ja hegemonia, joka lännellä on ollut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Syyrialla on nyt suuri symbolinen merkitys. Itseasiassa ratkaiseva.

Yhdysvaltain sotilasiskua odotellessa.

]]>
121 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253770-venajan-sotilaallinen-uhkailu-haastaa-nyt-yhdysvallat-vahvemmin-kuin-koskaan#comments Ulkomaat Kemialliset aseet Nato Syyrian sota Turpo Venäjän uhka Fri, 13 Apr 2018 10:21:19 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253770-venajan-sotilaallinen-uhkailu-haastaa-nyt-yhdysvallat-vahvemmin-kuin-koskaan
Venäjän horisonttitutkat kattavat koko Euroopan nähden myös risteilyohjukset http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253481-venajan-horisonttitutkat-kattavat-koko-euroopan-nahden-myos-risteilyohjukset <p>&rdquo;<em>Venäjä kokeili alkuviikosta Kaspianmerellä horisontin yli näkevää tutkaa.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10144141"><u>Yle 4.4.2018</u></a>). Jutun otsikko oli raflaavasti: &rdquo;<em>Venäjän arvoituksellinen laivastoharjoitus alkoi Itämerellä - testaako Venäjä uutta supertutkaa?</em>&rdquo;.</p><p>&rdquo;<em>Horisontin yli näkevä Podsolnuh (Auringonkukka) -tutka on venäläisten lehtitietojen mukaan sijoitettu viime vuonna Itämerelle, eli Kaliningradin alueelle. Samanlaisen tutkan käyttöön liittyvä laivaston ohjusharjoitus pidettiin maanantaina Kaspianmerellä.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10144141"><u>Yle 4.4.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Kaspianmerellä harjoiteltiin 2.4. &rsquo;Auringonkukkasen&rsquo; havaitsemien maalien torjuntaa Kalibr-ohjuksella. Lehtitietojen mukaan järjestelmä olisi ryhmitetty 2017 Itämerelle, Pohjoiseen ja Mustallemerelle. Ryhmittäminen aloitettiin Kaspialta 2014.</em>&rdquo; (<a href="https://mobile.twitter.com/gtnhjc/status/981416432515809282?p=v"><u>sotaprofessori Petteri Lalun Twitter-kommentti 4.4.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Harjoituksessa testattiin horisontin yli näkevää Podsolnuh-tutkaa. Uutistoimisto Ria Novostin mukaan tutka havaitsi maaliosaston onnistuneesti, minkä jälkeen Kaspianmeren sotalaivoilta laukaistiin Kalibr-risteilyohjuksia ja tuhottiin kohteet. Venäjän median mukaan myös Kaliningradissa on jo Podsolnuh-tutka (suom. Auringonkukka), joten sen testaaminen saattaisi olla Itämerellä perjantaihin asti jatkuvien ohjusharjoitusten yksi tavoite.&rdquo; </em>(<a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005629931.html"><u>IS 5.4.2018</u></a>).</p><p>Yksikään edellä esitetyistä lauseista ei ole totta. Väärää informaatiota ja vääriä johtopäätöksiä. Huonoa asioiden tarkastelua, johon ei pitäisi median eikä etenkään alan asiantuntijoiden syyllistyä.</p><p>Podsolnuh-tutka on ollut Kaspianmeren laivaston käytössä jo vuodesta 2013-14 - siinä sotaprofessori, everstiluutnantti Petteri Lalu on oikeassa -, mutta tuo Venäjän alkuviikosta pitämä harjoitus Kaspianmerellä on samanlainen meriharjoitus, kuin mitä Venäjällä oli jo vuonna 2016 (<a href="https://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=12073385@egNews"><u>Министерство обороны РФ 6.1.2016</u></a>). Venäjä ei ole kokeillut mitään Ylen jutun mukaista &rdquo;supertutkaa&rdquo; Kaspianmerellä eikä Itämerellä, vaan käytti tutkaa Kaspianmeren harjoituksessa tavalliseen ja jo perinteiseen tapaan taas kerran, eikä varsinkaan ensimmäistä kertaa.</p><p>Venäjällä ei vielä myöskään ole mitään toimintakuntoista Podsolnuh- eikä &rdquo;Auringonkukkanen&rdquo;-tutkaa Itämerellä. Venäjä on kylläkin informoinut ennakkoon laajasti, että kyseisenlainen tutka olisi käytössä tai tulisi olemaan Kaliningradissa vuonna 2017 (esim. <a href="https://www.rbc.ru/politics/05/07/2016/577b97929a7947dc95634d10"><u>РБК 5.7.2016</u></a>, <a href="https://www.kaliningrad.kp.ru/online/news/2624385/"><u>Комсомольская правда 12.1.2017</u></a> ja <a href="https://kaliningrad.glavny.tv/news/46307"><u>Калининград Главный 12.1.2017</u></a>), mutta tutka ei vieläkään ole toiminnassa. Ei vaan ole, niin ei ole.</p><p>Niin tässä tämänkertaisessa tutkatapauksessa kuin monessa muussakin tapauksessa venäläismedian ennakointia on Suomessa tulkittu väärin ja huolimattomasti. Vielä vaiheessa oleva sotilasprojekti on tulkittu väärin jo valmiiksi.</p><p>Venäjän medialla ja myös viranomaisilla on tapana uutisoida tulevaisuudessa tapahtuvaa varmana ja jo tapahtuneena asiana. Konekäännös venäjän kielestä vaikkapa suomen kieleen kääntää usein myös venäjän kielen futuurin suomen kielen preesensaikamuotoon, minkä suhteen on venäjän kieltä taitamattomien syytä olla tarkkana.</p><p>Venäjän ohjusharjoitus Itämerellä 4.4.-6.4.2018 on saanut aikaan monenlaisia ajatuksia ja arvailuja, joista muutama edellä esimerkkeinä. Venäjä on onnistunut hyvin tavoitteissaan, jos tavoitteiden päämäärä oli aiheuttaa hämminkiä ja arvailua Itämeren maissa.</p><p>Käsittelen tässä kirjoituksessa Podsolnuh-tutkaa sekä myös muita Venäjän uusia yli horisontin havainnoivia tutkia. Tuo Podsolnuh-tutka on nyt noussut hieman esiin Venäjän Itämeren sotaharjoitusten myötä. Tämä blogikirjoitus jatkon osalta on tarkoitettu vain syvällisemmin sotilasasioista kiinnostuneille. Podsolnuh-tutkissa kyse ei ole tosiaankaan mistään supertutkista eikä mistään uudesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tämän bogikirjoituksen otsikko on kirjoitettu tietoisesti väärin. Horisonttitutkia ei ole nimenomaan tuolla sanalla määriteltynä olemassa. Kyse on horisontin yli näkevistä tai havainnoivista tutkista, englanninkielinen termi on <em>Over-the-horizon radar</em> (OHR, OTHR). Käytän tässä kirjoituksessa jatkossa kuitenkin horisonttitutka-termiä, koska se helppo kirjoittaa ja helpompi myös kaikille lukijoille lukea.</p><p>Yli horisontin havainnoivat tutkat - siis horisonttitutkat - ovat vanha keksintö. Itänaapurissammekin ensimmäinen kokeellinen tutka rakennettiin jo 1940-luvun lopulla (НИР &ldquo;Веер&rdquo;), ja horisonttitutkan kehitystyö Neuvostoliitossa oli aloitettu pian toisen maailmansodan jälkeen.</p><p>Horisonttitutka koostuu aina kahdesta erillisestä osasta, signaaleja lähettävästä ja vastaanottavasta tutka-antennijärjestelmästä, jotka etenkin tutkien alkuaikoina olivat varsin jyhkeitä rakenteita ja kaukana toisistaan. Tutka-antennien jykevyydestä hyvä esimerkki on kuva 1 Tšernobylissa olleesta tutka-antennijärjestelmästä, josta enemmän myöhemmin.</p><p>1960-luvun alkuvuosista alkaen Neuvostoliitossa oltiin erityisesti huolissaan Yhdysvaltain ballistisista ydinohjuksista. Horisonttitutkilla oli tarkoitus saada tietoa mahdollisista mannertenvälisillä ohjuksilla tapahtuvista hyökkäyksistä.</p><p>Aluksi Ukrainaan rakennettiin koeluontoinen horisonttitutka vuonna 1971, jota on kutsuttu Duga-N-tutkaksi (ЗГ РЛС Дуга-Н, 5Н32 Дуга). Tuo horisonttitutka otettiin käyttöön päivämäärällä 7.11.1971.</p><p>Kyseisen Neuvostoliiton ensimmäisen Ukrainan horisonttitutkan lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmät olivat lähellä Nikolaevia (Николаев, 47&deg;02&#39;28.3&quot;N 32&deg;11&#39;57.3&quot;E, 47.041203, 32.199247, <a href="https://www.google.com/maps/@47.0413107,32.1965452,466m/data=!3m1!1e3?hl=ru"><u>satelliittikuva 1</u></a>) ja 46&deg;48&#39;27.2&quot;N 32&deg;13&#39;13.6&quot;E, 46.807566, 32.220437, <a href="https://www.google.fi/maps/place/46%C2%B048&#039;27.2%22N+32%C2%B013&#039;13.6%22E/@46.8074311,32.2193006,286m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNDbCsDQ4JzI3LjMiTiAzMsKwMTMnMTQuNyJF!3b1!8m2!3d46.8075704!4d32.2207546!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d46.8075665!4d32.2204372?hl=fi"><u>satelliittikuva 2</u></a>). Jo aikaisemmin käytöstä poistettu tutkajärjestelmä purettiin viimein 2000-luvun alussa.</p><p>Horisonttitutkan lähettävän antennijärjestelmän koko oli 210 x 85 metriä, jossa 85 metriä on korkeus ja 210 metriä pituus. Vastanottavan antennijärjestelmän koko oli puolestaan 300 x 135 metriä. Antennijärjestelmät näkyivät kauas. Varsinaisia maamerkkejä, kuten kuva 1 esitetty Tšernobylin tutka.</p><p>Seuraavaksi Neuvostoliitto rakensi tutkan Tšernobyliin. Tutka nimettiin Duga-1-tutkaksi (Дуга-1) ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1972. Horisonttitutkan lähetinantennijärjestelmä sijaitsi Tšernihivissa (Чернигов, 51&deg;38&#39;11.0&quot;N 30&deg;42&#39;53.2&quot;E, 51.636384, 30.714770, <a href="https://www.google.fi/maps/@51.6358356,30.7061194,721m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 3</u></a>) ja vastaanottoantennijärjestelmä lähellä Tšernobylia (Чернобыль, 51&deg;18&#39;19.1&quot;N 30&deg;03&#39;57.4&quot;E, 51.305294, 30.065931, <a href="https://www.google.com/maps/@51.3056433,30.0625966,843m/data=!3m1!1e3?hl=ru"><u>satelliittikuva 4</u></a>). Tutka-antennijärjestelmien välimatka oli noin 60 kilometriä.</p><p>Kyseinen horisonttitutka oli varsinainen energiasyöppö ja osaltaan sen vuoksi tutka sijoitettiin lähelle Tšernobylia kaupungissa sijainneen ydinvoimalan vuoksi. Tutkan uudistaminen aloitettiin vuonna 1982, mutta venäläisten tutkailuilo uudistetulla tutkalla loppui lyhyeen, kun Tšernobylin ydinvoimala pamahti 26.4.1986. Tutka ei ollut toiminnassa vuoden 1987 jälkeen.</p><p>Ukrainassa on siis neljä vanhaa horisonttitutkan paikkaa kylmän sodan ajoilta, jotka eivät enää ole käytössä. Tutkien sijoittaminen Ukrainaan kertoo maan strategisesta merkityksestä suhteessa läntisempään Eurooppaan. Tuo tärkeä strateginen asema Ukrainalla on edelleen. Eipä ihme, että Venäjä yrittää kynsin hampain kaikkia keinoja käyttämällä pitää Ukrainan edelleen etupiirissään ja vaikutusvallassaan.</p><p>Itse olen nähnyt aikoinaan Odessan reissullani paikan päällä Nikolaevin toisen tutkapaikan. Näkymä oli massiivinen tuoden mieleen, että kaikkea se ihminen tekeekin jostakin syystä.</p><p>Ukrainan horisonttitutkalaitteet synnyttivät häiriöitä radioliikenteeseen ympäri maailmaa muuttuvilla taajuuksilla tapahtuvalla nakuttavalla äänellä. Nämä erikoiset vaikutukset havaittiin myös täällä Suomessa.</p><p>Duga-2-tutkan (Дуга-2) Neuvostoliitto otti käyttöön Komsomolsk-na-Amuressa (Комсомольск-на-Амуре) 30.6.1982. Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen tutkaosia siirrettiin Ukrainasta Habarovskin aluepiirin Komsomolsk-na-Amureen Kaukoitään. Lähettävän ja vastaanottavan tutka-antennijärjestelmien koordinaatit ovat 50&deg;53&#39;14.3&quot;N 136&deg;49&#39;51.4&quot;E, 50.887296, 136.830937 (<a href="https://www.google.fi/maps/@50.8853922,136.8209842,2027m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 5</u></a>) ja 50&deg;23&#39;10.6&quot;N 137&deg;19&#39;36.7&quot;E, 50.386270, 137.326851 (<a href="https://www.google.fi/maps/@50.3855416,137.3233655,1420m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 6</u></a>). Tutka-antennijärjestelmien välimatka oli noin 66 kilometriä.</p><p>Jos kiinnostaa mielenkiintoiset lisäkuvat ja lisätieto noista kylmän sodan ajan massiivisista tutkarakennelmista ja Duga-projektin historiavaiheista Ukrainassa, käy vaikkapa <a href="http://sphere.izmiran.ru:43080/Left-meny-data-Domen/right_meny/5_duga/ZGRLS_duga.htm"><u>Izmiran</u></a>- tai <a href="https://masterok.livejournal.com/918653.html"><u>Masterok</u></a> -blogisivuilla. Hyvä historiakirjoitus on vuosien 1987-1996 välisen ajan horisonttitutkien pääsuunnittelijana toimineen Juri Dalidovin (Юрий Давыдов) 4.6.2013 julkaisema kirjoitus <a href="http://www.vko.ru/koncepcii/k-istorii-zagorizontnoy-radiolokacii"><u>ВК</u></a>-sivulla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Venäjän laajan peittoalueen Kontainer-horisonttitutkat</strong></p><p>Venäjä on nyt rakentamassa käytännössä uudestaan Neuvostoliiton jälkeen maanlaajuista horisonttitutkajärjestelmää. Horisonttitutkajärjestelmä on kuitenkin vain yksi järjestelmä - mutta tärkeä - Venäjän muiden tutkajärjestelmien joukossa.</p><p>Erityinen kimmoke horisonttitutkajärjestelmän uudistamiseen ja tehostamiseen Venäjälle on ollut läntinen strateginen ohjuspuolustusjärjestelmä. 1960-luvulta lähtien aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vastaavasti kimmoke oli aluksi Yhdysvaltain mannertenväliset ballistiset ohjukset ja myöhemmin lisäksi risteilyohjukset.</p><p>Monet Venäjän toimet ovat liittyneet läntiseen strategiseen ohjuspuolustusjärjestelmään, viime aikoina itse asiassa lähes kaikki vähintään mutkan kautta. Historiakatsannossa mitään uutta ja ennen kokematonta ei ole tapahtumassa. Vastaavaa on koettu ennenkin.</p><p>Uudistettava ylin horisontin havainnoiva horisonttitutkajärjestelmä on integroitu kaksiportainen. Kaksiportaisuudella tarkoitan tässä yhteydessä peittoalueen laajuutta ja siis tutkan havainnointisäteen pituutta. Suomessa on vastaavasti kaksiportaisena kaukovalvonta- (Kava) ja keskivalvontatutkia (Keva), mutta tutkapeiton mittamittakaava Suomessa luonnollisesti pienempi. Suomi kykenee havainnoimaan laajimmillaan muutama sata kilometriä maan rajojen ulkopuolelle.</p><p>Venäjän uudet pitkän tutkasäteen omaavat tutkajärjestelmät ovat nimeltä <em>Kontainer</em>-tutkia (РЛС &quot;Контейнер&quot; tai РЛС ЗГО <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-768.html"><u>29Б6 Контейнер</u></a>), suomen kielelle suomennettuna <em>Kontti</em>-tutka. Toinen lyhyemmän säteen omaava Venäjän uusi tutkajärjestelmä on <em>Podsolnuh</em>-tutka (РЛС tai ЗГ РЛС Подсолнух), suomen kielelle suomennettuna <em>Auringonkukka</em>-tutka.</p><p>Nato on käyttänyt monessa yhteydessä Kontainer -horisonttitutkasta nimitystä Container tai 29B6 Container, jossa 29B6 on yhtä kuin 29Б6. РЛС (радиолокационная станция) tarkoittaa puolestaan tutka-asemaa ja ЗГО (загоризонтное обнаружение) yli horisontin havainnointia (over-horizon detection). ЗГРЛС (загоризонтная радиолокационная станция) tarkoittaa horisontin yli havainnoivaa tutka-asemaa, josta käytän siis määritystä horisonttitutka-asema. Venäläisessä määrittelyssä usein tutka-asema (станция) tarkoittaa oikeastaan itse tutkalaitetta, siis tutkaa.</p><p>Venäjä on jo rakentanut yhden laajan tutkasäteen omaavan Kontainer-tutkan, jonka peittosäde on 3 000 kilometriä. Maahan rakennetaan vielä toinen vastaava tutka, joka tulee korvaamaan vanhaa yhtä olemassa olevaa laajasäteistä tutkaa. Kuten kylmän sodan aikaan, Venäjä tarvitsee edelleen vain kaksi tällaista tutkaa saadakseen niille riittävän peiton huomioiden sotilaallinen pitkän kantaman havainnointitarve.</p><p>3&nbsp;000 kilometrin peittosäteen tutkien peittoalueet on esitetty kuvassa 2. Samassa kuvassa on esitetty myös lyhyemmän korkeintaan 400 kilometrin peittosäteen tutkat niiden tutkien osalta, jotka ovat jo olemassa tai jotka on päätetty rakentavaksi tuleva sijaintipaikka ilmoitettuna. Kuva on skemaattinen periaatepiirros, eikä siinä ole esitetty 3 000 kilometrin peittosäteen havaintoalueiden kulmaviivoja oikein suunnattuna eikä 400 kilometrin peittosäteen ympyröissä kulmaviivoja ollenkaan. Kuvassa ei ole myöskään esitetty viittä Arktiselle alueelle tulevaa uutta tutkaa kuudesta, koska niiden sijainnit eivät vielä ole tiedossa.</p><p>Ensimmäinen uusi Kontainer-tutka rakennettiin Mordovijan (Мордовия) tasavallan Kovylkinon (Ковылкино) kaupunkiin, jonka lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmät ovat koordinaattipisteissä 53&deg;59&#39;02.7&quot;N 43&deg;50&#39;33.8&quot;E, 53.984079, 43.842717 (<a href="https://www.google.fi/maps/@53.9835209,43.8442895,1546m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 7</u></a>) ja 53&deg;53&#39;00.5&quot;N 43&deg;59&#39;35.5&quot;E, 53.883056, 43.993889 (<a href="https://www.google.fi/maps/place/53%C2%B052&#039;59.0%22N+43%C2%B059&#039;38.0%22E/@53.883308,43.9953883,2209m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d53.8830556!4d43.9938889?hl=fi"><u>satelliittikuva 8</u></a>). Etäisyyttä lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmien välillä on noin 15 kilometriä, joten ajan myötä vuosikymmenten takaa lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmien välimatka on lyhentynyt noin neljänteen osaan. Tutkan massiivinen antennijärjestelmä on esitetty kuvassa 3.</p><p>Tutka valmistui joulukuussa 2013. Tutkan kykeni alun perin havainnoimaan 180 asteen kulmaan ja siis puoli ympyrää Venäjältä poispäin. Tiettävästi vuonna 2017 tutkaa on päivitetty niin, että se kykenee havainnoimaan 240 asteen kulmaan eli kaksi kolmasosaa ympyrää. Lähetin- ja vastaanottotutka-antenneilla varustetut horisonttitutkat eivät kykene havainnoimaan koko ympyrällä vaan aina vain sektorissa. Kuvassa 2 havainnointikulma on piirretty 240 asteeseen, mihin uusimmat tutkat siis pystyvät.</p><p>&rdquo;<em>Наша станция видит всю тактическую авиацию, расположенную на</em>&nbsp;<em>авиабазах стран НАТО, до</em>&nbsp;<em>пролива Ла-Манш.</em>&rdquo; (<a href="https://defendingrussia.ru/enc/radioteh_pvo/radiolokacionnaja_stancija_zagorizontnogo_obnaruzhenija_29b6_kontejner_-1309/"><u>Defendingrussia 16.1.2015</u></a>).</p><p>&quot;<em>Meidän [tutka-]asemamme havainnoi kaiken taktisen ilmatoiminnan Naton ilmatukikohdista Englannin kanaalille asti.</em>&quot;</p><p>Tuo lehtijuttuun liitetty kommentti on totta. Kovylkinon Kontainer-tutka kykenee havainnoimaan Englannin kanaalille saakka ja Suomen siinä kaiken muun sivussa. Euroopassa ulkopuolelle jäävät vain Ranska, Espanja ja Portugali. Tämä massiivinen tutkajärjestelmä pystyy havainnoimaan melko kattavasti kaiken lentävän risteilyohjuksista pienlentokoneisiin lähes koko Euroopassa.</p><p>Jos Kovylkinon tutka-asema kiinnostaa enemmän myös kuvien muodossa, mielenkiintoista tietoa löytyy mm. <a href="https://ok.ru/g.kovylkin/topic/64501984190683"><u>täältä</u></a>.</p><p>Toisen Kontainer-tutkan Venäjä tulee rakentamaan Amurin alueen (Амурская область) Zejaan (Зея) noin 19 kilomerin päähän kaupungin keskustasta vanhalle lentokentälle. Toisen tutkapisteen sijaintia ei ole vielä ilmoitettu vaan on noin 15 kilometrin päässä em. mainitusta pisteestä. Tutka-aseman rakentamista koskevat uutiset ovat vuodelta 2016 (<a href="https://www.gazeta.ru/army/2016/05/18/8250293.shtml"><u>Gazeta 19.5.2016</u></a> ja <a href="http://www.amur.info/news/2016/01/25/106177"><u>Amur 25.1.2016</u></a>), eikä tutka ole siis vielä toiminnassa. Zejan lentoaseman koordinaatit ovat 53&deg;41&#39;24.0&quot;N 127&deg;05&#39;30.3&quot;E, 53.689996, 127.091755.</p><p>Zejan tutka tulee olemaan täysin samalla leveyspiirillä asteen tarkkuudella (53&deg;) kuin Kovylkinon tutka. Zejan ja Kovylkinon tutkajärjestelmien välimatka on noin 5&nbsp;100 kilometriä, joten tutkat tulevat kattamaan toisensa 240 asteen havainnointikulmalla.</p><p>Koska Kaukoidän toista Kontainer-tutkaa ei vielä ole rakennettu, niin 3 000 kilometrin peittosäteen tutkana alueella palvelee tällä hetkellä Nahodkassa (Находка) sijaitseva hieman vanhempi <em>Volna</em>-horisonttitutka (ЗГРЛС Волна tai ГП-120 Волна), joka on suomen kielelle suomennettuna <em>Aalto</em>-tutka.</p><p>Kyseisen horisonttitutkan lähetinantennijärjestelmä on koordinaattipisteessä 42&deg;51&#39;41.5&quot;N 133&deg;39&#39;20.6&quot;E, 42.861526, 133.655724 (<a href="https://www.google.fi/maps/@42.8615375,133.6542365,465m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 9</u></a>). Vastaanottoantennijärjestelmä on Buhta Rifovajan (Бухта Рифовая) rannalla koordinaattipisteessä 42&deg;51&#39;33.9&quot;N 132&deg;36&#39;50.7&quot;E, 42.859429, 132.614085 (<a href="https://www.google.fi/maps/@42.8603824,132.6144819,855m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 10</u></a>). Tutka-antennijärjestelmien välimatka on noin 85 kilometriä.</p><p>Tutka-asema otettiin käyttöön lopullisesti vuonna 1992 ja sen kantama on siis sama kuin Kontainer-horisonttitutkilla. Tutka on modernisoitu ja vastaa teknisiltä kyvyiltään ehkä enemmän uudempia Podsolnuh-horisonttitutkia. Julkisuudessa tutkaa rinnastettu ja myös nimetty Podsolnuh-horisonttitutkaksi. Kuvassa 4 on esitetty tutkan alkuperäistä peittoa.</p><p>Tutka kykenee havainnoimaan hyvin myös Pohjois-Koreasta laukaistuja ballistia ohjuksia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Suppean peittoalueen horisonttitutkat</strong></p><p>Venäjän on tehnyt päätöksen uusien Podsolnuh-horisonttitutkien (РЛС tai ЗГ РЛС Подсолнух) sijoittamisesta Kaspianmeren rannalle, Arktiselle alueelle Jäämeren rannalle, Itämeren rannalle ja Mustanmeren rannalle. Myöhemmin on tarkennettu, että Jäämeren rannalle tulisi yhteensä kuusi Podsolnuh-horisonttitutkaa.</p><p>Podsolnuh-horisonttitutkan ilmoitettu peittosäde on 300-400 kilometriä (200 meripeninkulmaa, mikä on talousvyöhykkeen rajaetäisyys), joissakin lähteissä enimmäispeittosäteeksi on mainittu jopa 450 kilometriä. Tutkan uusimman prototyypin testauksia suoritettiin vuoden 2017 loppupuolella pietarilaisen tutkimuslaitoksen johtamana (<a href="https://vpk.name/news/185670_opyitnaya_modernizirovannaya_rls_podsolnuh_proidet_zavodskie_ispyitaniya_do_konca_goda.html"><u>Новости ВПК 30.6.2017</u></a>). Kuvassa 5 on vanha tietokonekuvaruudun kuvakaappaus, millaista informaatiota tutka tuottaa tutkanäytölle 300 kilometrin säteellä. Tutkan peittolaajuuden muodostumisen periaatetta on esitetty kuvassa 6.</p><p>Podsolnuh-horisonttitutkien nykyversiot on kehitetty Pietarissa Niidar-tutkimuslaitoksen (<a href="http://www.niidar.ru/"><u>НИИДАР</u></a>) alaisuudessa. Pietariin on ehkä sijoitettu merkittävin Venäjän uuden puolustusteknologian kehittämisen ja suunnittelun klusteri varsinkin radiotekniikassa.</p><p>Tutkatyyppi on jo sinänsä vanha. Ensimmäiset maininnat tyypistä tuolla Podsolnuh-nimellä minulla jo kymmenen vuoden takaa vuodelta 2007. Ensimmäisen kerran tutkaa esiteltiin julkisuudessa vuonna 2008 Pariisissa pidetyssä Euronaval-2008-näyttelyssä (Евронаваль-2008).</p><p>Podsolnuh-horisonttitutkaa ennen Venäjällä oli vastaava Telets-horisonttitutka, joita on rakennettu Kaukoitään yksi kappale. Tutkan kantama noin 250 kilometriä. Telets-horisonttitutka on Podsolnuh-tutkan prototyyppi.</p><p><em>Telets</em>-tutka (ПРМ РЛС Телец) on suomen kielelle suomennettuna <em>Härkä</em>-tutka ja sijaitsee Kamtšatkan niemimaan (Камчатка) Petropavlovsk-Kamtšatskissa (Петропавловск-Камчатский). Horisonttitutkan lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmän koordinaatit ovat 52&deg;57&#39;24.3&quot;N&nbsp;158&deg;48&#39;13.3&quot;E, 52.956750, 158.803694 (<a href="https://www.google.fi/maps/@52.9567518,158.8030602,947m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 11</u></a>) ja 52&deg;56&#39;56.5&quot;N 158&deg;47&#39;35.4&quot;E, 52.949026, 158.793168 (<a href="https://www.google.fi/maps/place/52%C2%B057&#039;24.3%22N+158%C2%B048&#039;13.3%22E/@52.948926,158.7930142,124m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!4b1!8m2!3d52.95675!4d158.8036944?hl=fi"><u>satelliittikuva 12</u></a>). Tutka-asema otettiin käyttöön jo vuonna 1999 eikä sitä tiettävästi ole vielä modernisoitu.</p><p>Podsolnuh-horisonttitutkia juuri tuolla nimellä on valmistunut Venäjällä operatiivisen käyttöön sataprosenttisella varmuudella todistettuna toistaiseksi vain yksi, joka on todennettavissa valokuvista ja/tai satelliittikuvista. Muista tutkista ei ole olemassa samaa täydellistä varmennusta.</p><p>Venäjällä monet asiat ovat valmiita, kun ne on päätetty rakentaa tai tehdä. Tuo on syytä huomioida myös täällä Suomessa, kun asioita uutisoidaan.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Venäläismediassa on runsaasti juttuja, että Podsolnuh-horisonttitutkat esimerkiksi Kaliningradin ja Krimin niemimaan alueella olisivat valmiita vuonna 2017. Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa mitään varmennetta. Yleensä valmistuneet tutkat ovat valokuvattuina uutisissa. Tuollaisia uutisia samoin kuin muuta valmistumisen varmistavaa tietoa en ole onnistunut löytämään mistään.</p><p>Kaspianmeren rannalla Podsolnuh-horisonttitutka on Kaspijskissa (Каспийск) ihan kaupungin keskustassa koordinaattipisteessä 42&deg;53&#39;00.3&quot;N 47&deg;39&#39;54.9&quot;E, 42.883411, 47.665260 (<a href="https://www.google.fi/maps/@42.8827259,47.6656613,696m/data=!3m1!1e3?hl=fi"><u>satelliittikuva 13</u></a>) vastaanottoantennijärjestelmän osalta (Приемное АФУ). Tutka on varmuudella valmis. Lähetinantennijärjestelmä (Передающее АФУ) on pieni ja niin lähellä vastaanottoantennia (0,5-1,5 kilometrin päässä), ettei sitä ole syytä erikseen merkitä koordinaateilla (ks. kuva 7), on samaa kompleksia. Tutka on valmistunut vuonna 2013 ja on ensimmäinen uusi todellinen Podsolnuh-horisonttitutka.</p><p>Venäjän puolustusministeriön omistaman Звезда-lehden (Tähti-lehti) mukaan Arktiselle alueelle Jäämeren rannalle Novaja Zemljaan (Новая Земля) tutka olisi tullut valmistumaan vuonna 2017 (<a href="https://tvzvezda.ru/news/forces/content/201610271138-qqzd.htm"><u>Звезда 27.10.2016</u></a>). Kyseisen lehtijutun mukaan Venäjä tulisi sijoittamaan Arktiselle alueelle yhteensä kuusi horisonttitutka-asemaa.</p><p>Kun tarkastelee kuvan 2 karttaa, on loogista, että Jäämeren rannalle tulee tiheä tutkaverkosto, koska Kontainer-tutkat eivät aluetta peitä. Määrä on looginen myös rantaviivan pituuteen nähden. Kyse on myös Venäjän Arktisen alueen varustelutoimista, joita se toteuttaa määrätietoisesti ja hyvin suunnitellusti.</p><p>Novaja Zemljan tutkan valmistumista ei voi varmentaa valokuvista eikä satelliittikuvista eikä tutkan tarkkaa sijaintia ole myöskään muutoin julkistettu, mutta en epäile tutkan olemassaoloa.</p><p>Venäjä tulee siis vielä sijoittamaan nykyisillä päätöksillä Podsolnuh-horisonttitutkat Mustallemerelle Krimin niemimaalle ja Itämerelle Kaliningradissa Baltijskiin. Lenta uutisoi jo joulukuussa 2014, että Krimin niemimaalle tulee Podsolnuh-horisonttitutka (<a href="https://lenta.ru/news/2014/12/17/podsolnuh/"><u>Lenta 17.12.2014</u></a>), mitä siellä ei vieläkään ole. Sama koskee Kaliningradia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä rakentaa nyt siis pikku hiljaa koko maan kattavan horisonttitutkajärjestelmän, joka peittää käytännössä koko Euroopan. Järjestelmä ei ole vielä valmis, mutta lähes koko Euroopan peittävä Kontainer-tutka on jo valmis. Tilanne ei suinkaan ole poikkeuksellinen muistellen vanhoja aikoja, mutta Venäjän tutkat ja niiden havainnointikyky on syytä huomioida, kun Euroopan puolustusasioita mietitään.</p><p>Länsimailla on myös vastaavia horisonttitutkia ja erityisesti Yhdysvalloilla. Ne on tehty havainnoimaan alun perin kylmänsodan aikaan ballistia mannertenvälisiä ohjuksia.</p><p>Venäläisten mukaan Venäjän nykyiset horisonttitutkat kykenevät havaitsemaan myös niin matalalla lentävät risteilyohjukset kuin vaikkapa Moskovan Punaiselle torille pyrkivät pienlentokoneet.</p><p>Kaliningradin horisonttitutka ei tule ulottumaan Suomeen, mutta sen sijaan Kovylkinon Kontainer-tutka yltää. Mikäli Arktiselle alueelle tulee yhteensä kuusi tutkaa, läntisemmät tulevat peittämään myös Suomea. Novaja Zemljan tutka ei vielä yllä Suomeen. Suomessakaan ei siis voida tuudittautua siihen, ettei Venäjä kykenisi havainnoimaan tutkillaan yli horisontin ja että lentoaluksemme ja risteilyohjuksemme olisivat näkymättömissä matalalla lentokorkeudella.</p><p>Mitä lähempänä olet Venäjän rajaa, sitä haasteellisempaa sinulla on varmistaa puolustuksesi kaikilta osin.</p><p>Kaikilla niillä valtioilla, jotka ovat kiinni Venäjän rajassa tai vain 300-400 kilometrin päässä rajasta, on vaikea luoda turvaavaa puolustusta yksin. Kyse on voimavaroista ja niiden suhteuttamisesta. Näiden maiden ei pidä lähteä kilpavarusteluun Venäjän kanssa eikä etenkään yksin. Turvallisuus on ratkaistava muutoin ja siihen on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on parempi ja toinen huonompi.</p><p>Nämä Venäjän lähialueella olevat maat kukin joutuvat miettimään uskottavan ja pysyvän puolustusratkaisunsa, jos sitä ei ole vielä mietitty. Suomessa asiaa ei ole vielä mietitty loppumuotoon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä kokeili alkuviikosta Kaspianmerellä horisontin yli näkevää tutkaa.” (Yle 4.4.2018). Jutun otsikko oli raflaavasti: ”Venäjän arvoituksellinen laivastoharjoitus alkoi Itämerellä - testaako Venäjä uutta supertutkaa?”.

Horisontin yli näkevä Podsolnuh (Auringonkukka) -tutka on venäläisten lehtitietojen mukaan sijoitettu viime vuonna Itämerelle, eli Kaliningradin alueelle. Samanlaisen tutkan käyttöön liittyvä laivaston ohjusharjoitus pidettiin maanantaina Kaspianmerellä.” (Yle 4.4.2018).

Kaspianmerellä harjoiteltiin 2.4. ’Auringonkukkasen’ havaitsemien maalien torjuntaa Kalibr-ohjuksella. Lehtitietojen mukaan järjestelmä olisi ryhmitetty 2017 Itämerelle, Pohjoiseen ja Mustallemerelle. Ryhmittäminen aloitettiin Kaspialta 2014.” (sotaprofessori Petteri Lalun Twitter-kommentti 4.4.2018).

Harjoituksessa testattiin horisontin yli näkevää Podsolnuh-tutkaa. Uutistoimisto Ria Novostin mukaan tutka havaitsi maaliosaston onnistuneesti, minkä jälkeen Kaspianmeren sotalaivoilta laukaistiin Kalibr-risteilyohjuksia ja tuhottiin kohteet. Venäjän median mukaan myös Kaliningradissa on jo Podsolnuh-tutka (suom. Auringonkukka), joten sen testaaminen saattaisi olla Itämerellä perjantaihin asti jatkuvien ohjusharjoitusten yksi tavoite.” (IS 5.4.2018).

Yksikään edellä esitetyistä lauseista ei ole totta. Väärää informaatiota ja vääriä johtopäätöksiä. Huonoa asioiden tarkastelua, johon ei pitäisi median eikä etenkään alan asiantuntijoiden syyllistyä.

Podsolnuh-tutka on ollut Kaspianmeren laivaston käytössä jo vuodesta 2013-14 - siinä sotaprofessori, everstiluutnantti Petteri Lalu on oikeassa -, mutta tuo Venäjän alkuviikosta pitämä harjoitus Kaspianmerellä on samanlainen meriharjoitus, kuin mitä Venäjällä oli jo vuonna 2016 (Министерство обороны РФ 6.1.2016). Venäjä ei ole kokeillut mitään Ylen jutun mukaista ”supertutkaa” Kaspianmerellä eikä Itämerellä, vaan käytti tutkaa Kaspianmeren harjoituksessa tavalliseen ja jo perinteiseen tapaan taas kerran, eikä varsinkaan ensimmäistä kertaa.

Venäjällä ei vielä myöskään ole mitään toimintakuntoista Podsolnuh- eikä ”Auringonkukkanen”-tutkaa Itämerellä. Venäjä on kylläkin informoinut ennakkoon laajasti, että kyseisenlainen tutka olisi käytössä tai tulisi olemaan Kaliningradissa vuonna 2017 (esim. РБК 5.7.2016, Комсомольская правда 12.1.2017 ja Калининград Главный 12.1.2017), mutta tutka ei vieläkään ole toiminnassa. Ei vaan ole, niin ei ole.

Niin tässä tämänkertaisessa tutkatapauksessa kuin monessa muussakin tapauksessa venäläismedian ennakointia on Suomessa tulkittu väärin ja huolimattomasti. Vielä vaiheessa oleva sotilasprojekti on tulkittu väärin jo valmiiksi.

Venäjän medialla ja myös viranomaisilla on tapana uutisoida tulevaisuudessa tapahtuvaa varmana ja jo tapahtuneena asiana. Konekäännös venäjän kielestä vaikkapa suomen kieleen kääntää usein myös venäjän kielen futuurin suomen kielen preesensaikamuotoon, minkä suhteen on venäjän kieltä taitamattomien syytä olla tarkkana.

Venäjän ohjusharjoitus Itämerellä 4.4.-6.4.2018 on saanut aikaan monenlaisia ajatuksia ja arvailuja, joista muutama edellä esimerkkeinä. Venäjä on onnistunut hyvin tavoitteissaan, jos tavoitteiden päämäärä oli aiheuttaa hämminkiä ja arvailua Itämeren maissa.

Käsittelen tässä kirjoituksessa Podsolnuh-tutkaa sekä myös muita Venäjän uusia yli horisontin havainnoivia tutkia. Tuo Podsolnuh-tutka on nyt noussut hieman esiin Venäjän Itämeren sotaharjoitusten myötä. Tämä blogikirjoitus jatkon osalta on tarkoitettu vain syvällisemmin sotilasasioista kiinnostuneille. Podsolnuh-tutkissa kyse ei ole tosiaankaan mistään supertutkista eikä mistään uudesta.

                                                                                        ****

Tämän bogikirjoituksen otsikko on kirjoitettu tietoisesti väärin. Horisonttitutkia ei ole nimenomaan tuolla sanalla määriteltynä olemassa. Kyse on horisontin yli näkevistä tai havainnoivista tutkista, englanninkielinen termi on Over-the-horizon radar (OHR, OTHR). Käytän tässä kirjoituksessa jatkossa kuitenkin horisonttitutka-termiä, koska se helppo kirjoittaa ja helpompi myös kaikille lukijoille lukea.

Yli horisontin havainnoivat tutkat - siis horisonttitutkat - ovat vanha keksintö. Itänaapurissammekin ensimmäinen kokeellinen tutka rakennettiin jo 1940-luvun lopulla (НИР “Веер”), ja horisonttitutkan kehitystyö Neuvostoliitossa oli aloitettu pian toisen maailmansodan jälkeen.

Horisonttitutka koostuu aina kahdesta erillisestä osasta, signaaleja lähettävästä ja vastaanottavasta tutka-antennijärjestelmästä, jotka etenkin tutkien alkuaikoina olivat varsin jyhkeitä rakenteita ja kaukana toisistaan. Tutka-antennien jykevyydestä hyvä esimerkki on kuva 1 Tšernobylissa olleesta tutka-antennijärjestelmästä, josta enemmän myöhemmin.

1960-luvun alkuvuosista alkaen Neuvostoliitossa oltiin erityisesti huolissaan Yhdysvaltain ballistisista ydinohjuksista. Horisonttitutkilla oli tarkoitus saada tietoa mahdollisista mannertenvälisillä ohjuksilla tapahtuvista hyökkäyksistä.

Aluksi Ukrainaan rakennettiin koeluontoinen horisonttitutka vuonna 1971, jota on kutsuttu Duga-N-tutkaksi (ЗГ РЛС Дуга-Н, 5Н32 Дуга). Tuo horisonttitutka otettiin käyttöön päivämäärällä 7.11.1971.

Kyseisen Neuvostoliiton ensimmäisen Ukrainan horisonttitutkan lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmät olivat lähellä Nikolaevia (Николаев, 47°02'28.3"N 32°11'57.3"E, 47.041203, 32.199247, satelliittikuva 1) ja 46°48'27.2"N 32°13'13.6"E, 46.807566, 32.220437, satelliittikuva 2). Jo aikaisemmin käytöstä poistettu tutkajärjestelmä purettiin viimein 2000-luvun alussa.

Horisonttitutkan lähettävän antennijärjestelmän koko oli 210 x 85 metriä, jossa 85 metriä on korkeus ja 210 metriä pituus. Vastanottavan antennijärjestelmän koko oli puolestaan 300 x 135 metriä. Antennijärjestelmät näkyivät kauas. Varsinaisia maamerkkejä, kuten kuva 1 esitetty Tšernobylin tutka.

Seuraavaksi Neuvostoliitto rakensi tutkan Tšernobyliin. Tutka nimettiin Duga-1-tutkaksi (Дуга-1) ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1972. Horisonttitutkan lähetinantennijärjestelmä sijaitsi Tšernihivissa (Чернигов, 51°38'11.0"N 30°42'53.2"E, 51.636384, 30.714770, satelliittikuva 3) ja vastaanottoantennijärjestelmä lähellä Tšernobylia (Чернобыль, 51°18'19.1"N 30°03'57.4"E, 51.305294, 30.065931, satelliittikuva 4). Tutka-antennijärjestelmien välimatka oli noin 60 kilometriä.

Kyseinen horisonttitutka oli varsinainen energiasyöppö ja osaltaan sen vuoksi tutka sijoitettiin lähelle Tšernobylia kaupungissa sijainneen ydinvoimalan vuoksi. Tutkan uudistaminen aloitettiin vuonna 1982, mutta venäläisten tutkailuilo uudistetulla tutkalla loppui lyhyeen, kun Tšernobylin ydinvoimala pamahti 26.4.1986. Tutka ei ollut toiminnassa vuoden 1987 jälkeen.

Ukrainassa on siis neljä vanhaa horisonttitutkan paikkaa kylmän sodan ajoilta, jotka eivät enää ole käytössä. Tutkien sijoittaminen Ukrainaan kertoo maan strategisesta merkityksestä suhteessa läntisempään Eurooppaan. Tuo tärkeä strateginen asema Ukrainalla on edelleen. Eipä ihme, että Venäjä yrittää kynsin hampain kaikkia keinoja käyttämällä pitää Ukrainan edelleen etupiirissään ja vaikutusvallassaan.

Itse olen nähnyt aikoinaan Odessan reissullani paikan päällä Nikolaevin toisen tutkapaikan. Näkymä oli massiivinen tuoden mieleen, että kaikkea se ihminen tekeekin jostakin syystä.

Ukrainan horisonttitutkalaitteet synnyttivät häiriöitä radioliikenteeseen ympäri maailmaa muuttuvilla taajuuksilla tapahtuvalla nakuttavalla äänellä. Nämä erikoiset vaikutukset havaittiin myös täällä Suomessa.

Duga-2-tutkan (Дуга-2) Neuvostoliitto otti käyttöön Komsomolsk-na-Amuressa (Комсомольск-на-Амуре) 30.6.1982. Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen tutkaosia siirrettiin Ukrainasta Habarovskin aluepiirin Komsomolsk-na-Amureen Kaukoitään. Lähettävän ja vastaanottavan tutka-antennijärjestelmien koordinaatit ovat 50°53'14.3"N 136°49'51.4"E, 50.887296, 136.830937 (satelliittikuva 5) ja 50°23'10.6"N 137°19'36.7"E, 50.386270, 137.326851 (satelliittikuva 6). Tutka-antennijärjestelmien välimatka oli noin 66 kilometriä.

Jos kiinnostaa mielenkiintoiset lisäkuvat ja lisätieto noista kylmän sodan ajan massiivisista tutkarakennelmista ja Duga-projektin historiavaiheista Ukrainassa, käy vaikkapa Izmiran- tai Masterok -blogisivuilla. Hyvä historiakirjoitus on vuosien 1987-1996 välisen ajan horisonttitutkien pääsuunnittelijana toimineen Juri Dalidovin (Юрий Давыдов) 4.6.2013 julkaisema kirjoitus ВК-sivulla.

                                                                                        ****

Venäjän laajan peittoalueen Kontainer-horisonttitutkat

Venäjä on nyt rakentamassa käytännössä uudestaan Neuvostoliiton jälkeen maanlaajuista horisonttitutkajärjestelmää. Horisonttitutkajärjestelmä on kuitenkin vain yksi järjestelmä - mutta tärkeä - Venäjän muiden tutkajärjestelmien joukossa.

Erityinen kimmoke horisonttitutkajärjestelmän uudistamiseen ja tehostamiseen Venäjälle on ollut läntinen strateginen ohjuspuolustusjärjestelmä. 1960-luvulta lähtien aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vastaavasti kimmoke oli aluksi Yhdysvaltain mannertenväliset ballistiset ohjukset ja myöhemmin lisäksi risteilyohjukset.

Monet Venäjän toimet ovat liittyneet läntiseen strategiseen ohjuspuolustusjärjestelmään, viime aikoina itse asiassa lähes kaikki vähintään mutkan kautta. Historiakatsannossa mitään uutta ja ennen kokematonta ei ole tapahtumassa. Vastaavaa on koettu ennenkin.

Uudistettava ylin horisontin havainnoiva horisonttitutkajärjestelmä on integroitu kaksiportainen. Kaksiportaisuudella tarkoitan tässä yhteydessä peittoalueen laajuutta ja siis tutkan havainnointisäteen pituutta. Suomessa on vastaavasti kaksiportaisena kaukovalvonta- (Kava) ja keskivalvontatutkia (Keva), mutta tutkapeiton mittamittakaava Suomessa luonnollisesti pienempi. Suomi kykenee havainnoimaan laajimmillaan muutama sata kilometriä maan rajojen ulkopuolelle.

Venäjän uudet pitkän tutkasäteen omaavat tutkajärjestelmät ovat nimeltä Kontainer-tutkia (РЛС "Контейнер" tai РЛС ЗГО 29Б6 Контейнер), suomen kielelle suomennettuna Kontti-tutka. Toinen lyhyemmän säteen omaava Venäjän uusi tutkajärjestelmä on Podsolnuh-tutka (РЛС tai ЗГ РЛС Подсолнух), suomen kielelle suomennettuna Auringonkukka-tutka.

Nato on käyttänyt monessa yhteydessä Kontainer -horisonttitutkasta nimitystä Container tai 29B6 Container, jossa 29B6 on yhtä kuin 29Б6. РЛС (радиолокационная станция) tarkoittaa puolestaan tutka-asemaa ja ЗГО (загоризонтное обнаружение) yli horisontin havainnointia (over-horizon detection). ЗГРЛС (загоризонтная радиолокационная станция) tarkoittaa horisontin yli havainnoivaa tutka-asemaa, josta käytän siis määritystä horisonttitutka-asema. Venäläisessä määrittelyssä usein tutka-asema (станция) tarkoittaa oikeastaan itse tutkalaitetta, siis tutkaa.

Venäjä on jo rakentanut yhden laajan tutkasäteen omaavan Kontainer-tutkan, jonka peittosäde on 3 000 kilometriä. Maahan rakennetaan vielä toinen vastaava tutka, joka tulee korvaamaan vanhaa yhtä olemassa olevaa laajasäteistä tutkaa. Kuten kylmän sodan aikaan, Venäjä tarvitsee edelleen vain kaksi tällaista tutkaa saadakseen niille riittävän peiton huomioiden sotilaallinen pitkän kantaman havainnointitarve.

3 000 kilometrin peittosäteen tutkien peittoalueet on esitetty kuvassa 2. Samassa kuvassa on esitetty myös lyhyemmän korkeintaan 400 kilometrin peittosäteen tutkat niiden tutkien osalta, jotka ovat jo olemassa tai jotka on päätetty rakentavaksi tuleva sijaintipaikka ilmoitettuna. Kuva on skemaattinen periaatepiirros, eikä siinä ole esitetty 3 000 kilometrin peittosäteen havaintoalueiden kulmaviivoja oikein suunnattuna eikä 400 kilometrin peittosäteen ympyröissä kulmaviivoja ollenkaan. Kuvassa ei ole myöskään esitetty viittä Arktiselle alueelle tulevaa uutta tutkaa kuudesta, koska niiden sijainnit eivät vielä ole tiedossa.

Ensimmäinen uusi Kontainer-tutka rakennettiin Mordovijan (Мордовия) tasavallan Kovylkinon (Ковылкино) kaupunkiin, jonka lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmät ovat koordinaattipisteissä 53°59'02.7"N 43°50'33.8"E, 53.984079, 43.842717 (satelliittikuva 7) ja 53°53'00.5"N 43°59'35.5"E, 53.883056, 43.993889 (satelliittikuva 8). Etäisyyttä lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmien välillä on noin 15 kilometriä, joten ajan myötä vuosikymmenten takaa lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmien välimatka on lyhentynyt noin neljänteen osaan. Tutkan massiivinen antennijärjestelmä on esitetty kuvassa 3.

Tutka valmistui joulukuussa 2013. Tutkan kykeni alun perin havainnoimaan 180 asteen kulmaan ja siis puoli ympyrää Venäjältä poispäin. Tiettävästi vuonna 2017 tutkaa on päivitetty niin, että se kykenee havainnoimaan 240 asteen kulmaan eli kaksi kolmasosaa ympyrää. Lähetin- ja vastaanottotutka-antenneilla varustetut horisonttitutkat eivät kykene havainnoimaan koko ympyrällä vaan aina vain sektorissa. Kuvassa 2 havainnointikulma on piirretty 240 asteeseen, mihin uusimmat tutkat siis pystyvät.

Наша станция видит всю тактическую авиацию, расположенную на авиабазах стран НАТО, до пролива Ла-Манш.” (Defendingrussia 16.1.2015).

"Meidän [tutka-]asemamme havainnoi kaiken taktisen ilmatoiminnan Naton ilmatukikohdista Englannin kanaalille asti."

Tuo lehtijuttuun liitetty kommentti on totta. Kovylkinon Kontainer-tutka kykenee havainnoimaan Englannin kanaalille saakka ja Suomen siinä kaiken muun sivussa. Euroopassa ulkopuolelle jäävät vain Ranska, Espanja ja Portugali. Tämä massiivinen tutkajärjestelmä pystyy havainnoimaan melko kattavasti kaiken lentävän risteilyohjuksista pienlentokoneisiin lähes koko Euroopassa.

Jos Kovylkinon tutka-asema kiinnostaa enemmän myös kuvien muodossa, mielenkiintoista tietoa löytyy mm. täältä.

Toisen Kontainer-tutkan Venäjä tulee rakentamaan Amurin alueen (Амурская область) Zejaan (Зея) noin 19 kilomerin päähän kaupungin keskustasta vanhalle lentokentälle. Toisen tutkapisteen sijaintia ei ole vielä ilmoitettu vaan on noin 15 kilometrin päässä em. mainitusta pisteestä. Tutka-aseman rakentamista koskevat uutiset ovat vuodelta 2016 (Gazeta 19.5.2016 ja Amur 25.1.2016), eikä tutka ole siis vielä toiminnassa. Zejan lentoaseman koordinaatit ovat 53°41'24.0"N 127°05'30.3"E, 53.689996, 127.091755.

Zejan tutka tulee olemaan täysin samalla leveyspiirillä asteen tarkkuudella (53°) kuin Kovylkinon tutka. Zejan ja Kovylkinon tutkajärjestelmien välimatka on noin 5 100 kilometriä, joten tutkat tulevat kattamaan toisensa 240 asteen havainnointikulmalla.

Koska Kaukoidän toista Kontainer-tutkaa ei vielä ole rakennettu, niin 3 000 kilometrin peittosäteen tutkana alueella palvelee tällä hetkellä Nahodkassa (Находка) sijaitseva hieman vanhempi Volna-horisonttitutka (ЗГРЛС Волна tai ГП-120 Волна), joka on suomen kielelle suomennettuna Aalto-tutka.

Kyseisen horisonttitutkan lähetinantennijärjestelmä on koordinaattipisteessä 42°51'41.5"N 133°39'20.6"E, 42.861526, 133.655724 (satelliittikuva 9). Vastaanottoantennijärjestelmä on Buhta Rifovajan (Бухта Рифовая) rannalla koordinaattipisteessä 42°51'33.9"N 132°36'50.7"E, 42.859429, 132.614085 (satelliittikuva 10). Tutka-antennijärjestelmien välimatka on noin 85 kilometriä.

Tutka-asema otettiin käyttöön lopullisesti vuonna 1992 ja sen kantama on siis sama kuin Kontainer-horisonttitutkilla. Tutka on modernisoitu ja vastaa teknisiltä kyvyiltään ehkä enemmän uudempia Podsolnuh-horisonttitutkia. Julkisuudessa tutkaa rinnastettu ja myös nimetty Podsolnuh-horisonttitutkaksi. Kuvassa 4 on esitetty tutkan alkuperäistä peittoa.

Tutka kykenee havainnoimaan hyvin myös Pohjois-Koreasta laukaistuja ballistia ohjuksia.

                                                                                        ****

Suppean peittoalueen horisonttitutkat

Venäjän on tehnyt päätöksen uusien Podsolnuh-horisonttitutkien (РЛС tai ЗГ РЛС Подсолнух) sijoittamisesta Kaspianmeren rannalle, Arktiselle alueelle Jäämeren rannalle, Itämeren rannalle ja Mustanmeren rannalle. Myöhemmin on tarkennettu, että Jäämeren rannalle tulisi yhteensä kuusi Podsolnuh-horisonttitutkaa.

Podsolnuh-horisonttitutkan ilmoitettu peittosäde on 300-400 kilometriä (200 meripeninkulmaa, mikä on talousvyöhykkeen rajaetäisyys), joissakin lähteissä enimmäispeittosäteeksi on mainittu jopa 450 kilometriä. Tutkan uusimman prototyypin testauksia suoritettiin vuoden 2017 loppupuolella pietarilaisen tutkimuslaitoksen johtamana (Новости ВПК 30.6.2017). Kuvassa 5 on vanha tietokonekuvaruudun kuvakaappaus, millaista informaatiota tutka tuottaa tutkanäytölle 300 kilometrin säteellä. Tutkan peittolaajuuden muodostumisen periaatetta on esitetty kuvassa 6.

Podsolnuh-horisonttitutkien nykyversiot on kehitetty Pietarissa Niidar-tutkimuslaitoksen (НИИДАР) alaisuudessa. Pietariin on ehkä sijoitettu merkittävin Venäjän uuden puolustusteknologian kehittämisen ja suunnittelun klusteri varsinkin radiotekniikassa.

Tutkatyyppi on jo sinänsä vanha. Ensimmäiset maininnat tyypistä tuolla Podsolnuh-nimellä minulla jo kymmenen vuoden takaa vuodelta 2007. Ensimmäisen kerran tutkaa esiteltiin julkisuudessa vuonna 2008 Pariisissa pidetyssä Euronaval-2008-näyttelyssä (Евронаваль-2008).

Podsolnuh-horisonttitutkaa ennen Venäjällä oli vastaava Telets-horisonttitutka, joita on rakennettu Kaukoitään yksi kappale. Tutkan kantama noin 250 kilometriä. Telets-horisonttitutka on Podsolnuh-tutkan prototyyppi.

Telets-tutka (ПРМ РЛС Телец) on suomen kielelle suomennettuna Härkä-tutka ja sijaitsee Kamtšatkan niemimaan (Камчатка) Petropavlovsk-Kamtšatskissa (Петропавловск-Камчатский). Horisonttitutkan lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmän koordinaatit ovat 52°57'24.3"N 158°48'13.3"E, 52.956750, 158.803694 (satelliittikuva 11) ja 52°56'56.5"N 158°47'35.4"E, 52.949026, 158.793168 (satelliittikuva 12). Tutka-asema otettiin käyttöön jo vuonna 1999 eikä sitä tiettävästi ole vielä modernisoitu.

Podsolnuh-horisonttitutkia juuri tuolla nimellä on valmistunut Venäjällä operatiivisen käyttöön sataprosenttisella varmuudella todistettuna toistaiseksi vain yksi, joka on todennettavissa valokuvista ja/tai satelliittikuvista. Muista tutkista ei ole olemassa samaa täydellistä varmennusta.

Venäjällä monet asiat ovat valmiita, kun ne on päätetty rakentaa tai tehdä. Tuo on syytä huomioida myös täällä Suomessa, kun asioita uutisoidaan.                                                                          

Venäläismediassa on runsaasti juttuja, että Podsolnuh-horisonttitutkat esimerkiksi Kaliningradin ja Krimin niemimaan alueella olisivat valmiita vuonna 2017. Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa mitään varmennetta. Yleensä valmistuneet tutkat ovat valokuvattuina uutisissa. Tuollaisia uutisia samoin kuin muuta valmistumisen varmistavaa tietoa en ole onnistunut löytämään mistään.

Kaspianmeren rannalla Podsolnuh-horisonttitutka on Kaspijskissa (Каспийск) ihan kaupungin keskustassa koordinaattipisteessä 42°53'00.3"N 47°39'54.9"E, 42.883411, 47.665260 (satelliittikuva 13) vastaanottoantennijärjestelmän osalta (Приемное АФУ). Tutka on varmuudella valmis. Lähetinantennijärjestelmä (Передающее АФУ) on pieni ja niin lähellä vastaanottoantennia (0,5-1,5 kilometrin päässä), ettei sitä ole syytä erikseen merkitä koordinaateilla (ks. kuva 7), on samaa kompleksia. Tutka on valmistunut vuonna 2013 ja on ensimmäinen uusi todellinen Podsolnuh-horisonttitutka.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Звезда-lehden (Tähti-lehti) mukaan Arktiselle alueelle Jäämeren rannalle Novaja Zemljaan (Новая Земля) tutka olisi tullut valmistumaan vuonna 2017 (Звезда 27.10.2016). Kyseisen lehtijutun mukaan Venäjä tulisi sijoittamaan Arktiselle alueelle yhteensä kuusi horisonttitutka-asemaa.

Kun tarkastelee kuvan 2 karttaa, on loogista, että Jäämeren rannalle tulee tiheä tutkaverkosto, koska Kontainer-tutkat eivät aluetta peitä. Määrä on looginen myös rantaviivan pituuteen nähden. Kyse on myös Venäjän Arktisen alueen varustelutoimista, joita se toteuttaa määrätietoisesti ja hyvin suunnitellusti.

Novaja Zemljan tutkan valmistumista ei voi varmentaa valokuvista eikä satelliittikuvista eikä tutkan tarkkaa sijaintia ole myöskään muutoin julkistettu, mutta en epäile tutkan olemassaoloa.

Venäjä tulee siis vielä sijoittamaan nykyisillä päätöksillä Podsolnuh-horisonttitutkat Mustallemerelle Krimin niemimaalle ja Itämerelle Kaliningradissa Baltijskiin. Lenta uutisoi jo joulukuussa 2014, että Krimin niemimaalle tulee Podsolnuh-horisonttitutka (Lenta 17.12.2014), mitä siellä ei vieläkään ole. Sama koskee Kaliningradia.

                                                                                        ****

Venäjä rakentaa nyt siis pikku hiljaa koko maan kattavan horisonttitutkajärjestelmän, joka peittää käytännössä koko Euroopan. Järjestelmä ei ole vielä valmis, mutta lähes koko Euroopan peittävä Kontainer-tutka on jo valmis. Tilanne ei suinkaan ole poikkeuksellinen muistellen vanhoja aikoja, mutta Venäjän tutkat ja niiden havainnointikyky on syytä huomioida, kun Euroopan puolustusasioita mietitään.

Länsimailla on myös vastaavia horisonttitutkia ja erityisesti Yhdysvalloilla. Ne on tehty havainnoimaan alun perin kylmänsodan aikaan ballistia mannertenvälisiä ohjuksia.

Venäläisten mukaan Venäjän nykyiset horisonttitutkat kykenevät havaitsemaan myös niin matalalla lentävät risteilyohjukset kuin vaikkapa Moskovan Punaiselle torille pyrkivät pienlentokoneet.

Kaliningradin horisonttitutka ei tule ulottumaan Suomeen, mutta sen sijaan Kovylkinon Kontainer-tutka yltää. Mikäli Arktiselle alueelle tulee yhteensä kuusi tutkaa, läntisemmät tulevat peittämään myös Suomea. Novaja Zemljan tutka ei vielä yllä Suomeen. Suomessakaan ei siis voida tuudittautua siihen, ettei Venäjä kykenisi havainnoimaan tutkillaan yli horisontin ja että lentoaluksemme ja risteilyohjuksemme olisivat näkymättömissä matalalla lentokorkeudella.

Mitä lähempänä olet Venäjän rajaa, sitä haasteellisempaa sinulla on varmistaa puolustuksesi kaikilta osin.

Kaikilla niillä valtioilla, jotka ovat kiinni Venäjän rajassa tai vain 300-400 kilometrin päässä rajasta, on vaikea luoda turvaavaa puolustusta yksin. Kyse on voimavaroista ja niiden suhteuttamisesta. Näiden maiden ei pidä lähteä kilpavarusteluun Venäjän kanssa eikä etenkään yksin. Turvallisuus on ratkaistava muutoin ja siihen on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on parempi ja toinen huonompi.

Nämä Venäjän lähialueella olevat maat kukin joutuvat miettimään uskottavan ja pysyvän puolustusratkaisunsa, jos sitä ei ole vielä mietitty. Suomessa asiaa ei ole vielä mietitty loppumuotoon.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253481-venajan-horisonttitutkat-kattavat-koko-euroopan-nahden-myos-risteilyohjukset#comments Itämeren turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Ydinaseet Sat, 07 Apr 2018 19:04:48 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253481-venajan-horisonttitutkat-kattavat-koko-euroopan-nahden-myos-risteilyohjukset
Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa <p>Tämä kirjoitus on tarkoitettu lähinnä sotilasasioista syvällisemmin kiinnostuneille. Kaikkien ei siis ole syytä edes yrittää lukea tätä blogikirjoitusta ja tuottaa itselle pettymystä ajan turhasta kuluttamisesta.</p><p>Venäjällä on lähialueillamme kaksi Iskander-ohjustukikohtaa, toinen on Laukaassa ja toinen Kaliningradissa. &nbsp;Suomessa käytetään Venäjän Laukaasta (Луга, Luga) suomalaisittain nimitystä myös Ylä-Laukaa, jolla olemme halunneet erottaa venäläisen kaupungin keskisuomalaisesta Laukaan kunnasta. Käytän tässä kirjoituksessa tuosta venäläiskaupungista nimitystä Laukaa.</p><p>Kolmas Iskander-ohjustukikohta Venäjän luoteiskolkkaan tulee kenties Petsamoon tai muualle Muurmanskin alueelle, jos on tullakseen ja jos Venäjä tulee käyttämään samaa toimintamallia kuin Kaliningradissa.</p><p>Käsittelin yhdessä aikaisemmassa blogikirjoituksessa (&rdquo;<em>Myös Venäjän strategiset sotilaskohteet on helppo selvittää tarkasti</em>&rdquo;, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205-myos-venajan-strategiset-sotilaskohteet-on-helppo-selvittaa-tarkasti"><u>US-blogi 21.2.2018</u></a>) Venäjän strategisia sotilaskohteita lähialueillamme ja myös Laukaassa olevia mielenkiintoisia uusia sotilaallisia rakennelmia, mutta tuolloin minulla ei ollut tiedossa rakennelmien varmaa käyttötarkoitusta. Kysymykseni tuolloin oli, onko noissa sotilaallisissa rakennelmissa ja rakennuksissa kyse Iskander-ohjuksista (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-240.html"><u>Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE</u></a>). Aikaisemmin Iskandereja vastaavat ohjukset Venäjällä olivat Totška-ohjuksia (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-191.html"><u>9К79 Точка - SS-21 SCARAB</u></a>).</p><p>Olen nyt saanut Venäjältä muutamalta venäläisille sotilassivustoille kirjoiltavilta blogisteilta varmistuksen, että kyse noissa Laukaan uusissa rakennelmissa on Iskander-ohjustukikohdasta sekä suuresta asevarastosta, jotka Venäjä on muutama vuosi sitten rakentanut. Laukaassa Iskander-ohjuksia on toki ollut hieman pitempään vuodesta 2011.</p><p>Käytän tässä blogissa <em>Iskander-ohjustukikohta</em> -termiä, vaikka kyseessä olisi itseasiassa vain Iskander-ohjuslaukaisujärjestelmien sekä itse ohjusten varastoinnista ja laukaisupaikoista. Ohjuksia hallinnoivien sotilasyksikköjen kasarmit voi sijaita myös muualla kuin Iskander-ohjustukikohdassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Laukaan </strong><strong>Iskander-ohjustukikohta</strong></p><p>Laukaan Iskander-ohjustukikohtaan ja asevarastoihin liittyvät kuvat 1, 2, 3, 4 ja 5. Kuvat löytyvät myös nettisivuilta (<a href="https://yandex.ru/maps/10876/luga/?ll=29.804920%2C58.747794&amp;z=17&amp;l=sat"><u>kuva 1</u></a>, <a href="https://yandex.ru/maps/10876/luga/?ll=29.805540%2C58.748371&amp;z=19&amp;l=sat"><u>kuva 2</u></a>, <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;49.2%22N+29%C2%B048&#039;04.7%22E/@58.744458,29.7912832,496m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d58.747!4d29.8013056"><u>kuva 3</u></a>, <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;49.2%22N+29%C2%B048&#039;04.7%22E/@58.7445282,29.7863148,309a,35y,90h,39.37t/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d58.747!4d29.8013056"><u>kuva 4</u></a> ja <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;49.2%22N+29%C2%B048&#039;04.7%22E/@58.7624005,29.789341,396a,35y,90h,39.35t/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d58.747!4d29.8013056"><u>kuva 5</u></a>).</p><p>Laukaan Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on <strong>58</strong><strong>&deg;44&#39;51.9&quot;N 29&deg;48&#39;16.2&quot;E</strong> (58.747742, 29.804506).</p><p>Etäsyys Suomen rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään noin 450 kilometriä ja Helsinkiin noin 630 kilometriä. Etäisyys Viron rajalle on noin 240 kilometriä ja Tallinnaan noin 600 kilometriä. Mikäli kohteita haluttaisiin maalittaa Suomeen laajemmin, tulisi liikkuvia laukaisuyksikköjä siirtää lähemmäksi Suomen rajaa.</p><p>Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 26. ohjusprikaati, sotilasyksikkö 54006 (26-я ракетная бригада tai 26-я ракетная Неманская Краснознаменная орденов Суворова, в/ч 54006). Ohjusprikaatin kasarmitukikohdan sijainti (silmämääräinen painopiste) on <strong>58&deg;44&#39;46.0&quot;N 29&deg;49&#39;09.0&quot;E</strong> (58.746111, 29.819167) ja osoite Marsalkka Odintsovin katu, Laukaa, 188233 Leningradin alue (188233, Ленинградская Обл., г. Луга, ул. Маршала Одинцова).</p><p>Venäjällä oli myös Laukaasta käsin hallinnoitu varalaukaisupaikka Karjalankannaksella Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки), mutta sitä ei ole käytetty pitkään aikaan eikä siellä tiettävästi ole enää Iskander-kalustoa. Sen sijaan Vaskelan lähialueella 1544. ohjusilmatorjuntarykmentillä (<strong><em>1544-й ЗРП</em></strong>) on S-300/S-400-ilmatorjuntaohjusyksikkö koordinaattipisteessä <strong>60&deg;16&#39;46.1&quot;N 29&deg;43&#39;36.5&quot;E</strong> (60.279477, 29.726805).</p><p>Laukaan Iskander-laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti satelliittikuvasta mitattuna noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa kahdeksasta hallista muodostuu yli 9 000 m2.</p><p>Koko alueen koko on noin 450 metriä x 230 metriä (karkeasti siis hieman yli 10 hehtaaria). Jokaisen hallin koordinaatit ovat <strong>58&deg;44&#39;49.2&quot;N 29&deg;48&#39;04.7&quot;E</strong> (58.746997, 29.801305), <strong>58&deg;44&#39;49.4&quot;N 29&deg;48&#39;08.4&quot;E</strong> (58.747047, 29.802329), <strong>58&deg;44&#39;49.5&quot;N 29&deg;48&#39;11.9&quot;E</strong> (58.747085, 29.803311), <strong>58&deg;44&#39;49.6&quot;N 29&deg;48&#39;15.7&quot;E</strong> (58.747120, 29.804368), <strong>58&deg;44&#39;50.1&quot;N 29&deg;48&#39;18.9&quot;E</strong> (58.747244, 29.805245), <strong>58&deg;44&#39;50.7&quot;N 29&deg;48&#39;22.0&quot;E</strong> (58.747410, 29.806118), <strong>58&deg;44&#39;51.0&quot;N 29&deg;48&#39;24.4&quot;E</strong> (58.747504, 29.806788) ja <strong>58&deg;44&#39;51.6&quot;N 29&deg;48&#39;27.6&quot;E</strong> (58.747671, 29.807669).</p><p>Alueella on myös muita halleja, joista ainakin osa on pressupäällysteisiä ja jotka näkyvät kuvissa vihreäsävyisinä.</p><p>Kuvassa 2 on näkyvässä hallien vierellä yhteensä yhdeksän noin 13 metriä pitkää kulkuneuvoa, jotka todennäköisesti ovat joko SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja (ja/tai TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja) pituuden perusteella (noin 13 metriä). Vastaavasta kohdasta toisena ajankohtana otetussa kuvassa on vastaavan pituisia kulkunevoja yhteensä yksitoista kappaletta, joista kaksi on erityyppisiä ja ehkäpä siksi ohjusten TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja, koska osa ajoneuvojen päällysrakenteesta on harmaasävyisiä viitaten ohjusten suojapressuun (<a href="https://www.google.fi/maps/@58.7483977,29.8051176,212m/data=!3m1!1e3"><u>satelliittikuva</u></a>). Kulkuneuvotyyppejä ei voi tunnistaa tarkemmin satelliittikuvista. Jo näkyvissä oleva kulkuneuvolukumäärä on kuitenkin niin suuri, että sen perusteella voidaan päätellä ohjuslaukaisujärjestelmiä olevan alueella runsaslukuisesti.</p><p>Laukaisutukikohdan lounaispuolella on massiivinen maanalainen asevarasto, jonka koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat <strong>58&deg;44&#39;41.1&quot;N 29&deg;47&#39;36.4&quot;E</strong> (58.744745, 29.793443). Alueen koko on noin 470 metriä x 190 metriä ja siis noin 9 hehtaaria. Rakennelma on todella mielenkiintoinen maan alle johtavine ramppeineen, aitauksineen, suojamaavalleineen sekä ajoväylineen. Alueelta on suorat yhteydet Iskander-järjestelmien tukikohtaosuuteen. Asevarasto on laaja, eikä se ole vain esimerkiksi Iskander-ohjuksille tarkoitettu.</p><p>Laukaan tämän kirjoituksen kuvissa esitetyt sotilaalliset rakennukset ja rakennelmat Iskander-ohjustukikohtineen on rakennettu vuonna 2013.</p><p>Venäläisblogistit eivät osanneet varmuudella sanoa, mitä aseistusta maan alle on oikein varastoitu, mutta esittivät arviona, että noissa kuvassa 3 ja 4 esitetyissä maanalaisissa varastoissa olisi jopa mm. Iskander-ohjuksiin sopivat ydinkärjet - mitä epäilen - ja että varasto olisi läntisen sotilaspiirin &rdquo;ohjuskeskusvarasto&rdquo;. Venäjän ohjusvarastointi olisi siis tällöin osaltaan keskitetty eikä hajautettu. Edellä lausuttu on siis venäläisblogistien ilmaisema oletus ilman varmistusta. Alue on joka tapauksessa poikkeuksellisen vahvasti aidattu ja kulmissa on kameravartiotornit (4 kpl). Alue on valvottu kuin keskitysleiri kuunaan.</p><p>Alueella hieman kauempana on vielä myös toinen mielenkiintoinen maan alle ulottuva sotilaallinen rakennelma, joka on esitetty kuvassa 5. Paikka voisi olla esimerkiksi ohjusten laukaisupaikka mm. alueelle sijoitettujen kulkuneuvojen perusteella. Rakennelman koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat <strong>58&deg;45&#39;43.0&quot;N 29&deg;47&#39;43.4&quot;E</strong> (58.761939, 29.795397).</p><p>Tässä luvussa esitetyt Laukaata koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Suomen. Koordinaatit tulevat varmasti syötetyiksi myös Suomessa Hornetien AGM-158 JASSM-risteilyohjusjärjestelmiin.</p><p><strong>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta</strong></p><p>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohtaan liittyy kuva 6. Kuva löytyy myös nettisivuilta (<a href="https://www.google.fi/maps/@54.6497402,21.8221121,571m/data=!3m1!1e3"><u>kuva 6</u></a>).</p><p>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on <strong>54&deg;38&#39;57.2&quot;N 21&deg;49&#39;25.2&quot;E </strong>(54.649207, 21.823658).</p><p>Etäsyys Liettuan rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään vajaa 50 kilometriä ja Kaunasiin noin 140 kilometriä. Etäisyys Puolan rajalle on noin 40 kilometriä ja Varsovaan vajaa 280 kilometriä. Etäisyys Ruotsin rannikolle on noin 400 kilometriä.</p><p>Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta vastaa Ruotsille suurin piirtein samaa kuin Laukaan tukikohta Suomelle erotuksena, että Venäjä voi siirtää Iskander-laukaisualustat maitse vaikka kiinni Suomen rajaan keskimäärin 40-70 kilometrin tuntinopeudella. Ruotsin kohdalla Itämeri tulee väliin.</p><p>Kaliningradin Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 152. kaartiohjusprikaati, sotilasyksikkö 54229 (152-я гвардейская ракетная бригада tai 152-я гвардейская ракетная Брестско-Варшавская орд. Ленина, в/ч 54229). Iskander-ohjustukikohdan sijainti on sama kuin kasarmitukikohdan sijainti, siis <strong>54&deg;38&#39;57.2&quot;N 21&deg;49&#39;25.2&quot;E </strong>(54.649207, 21.823658) ja osoite Leningradin katu, Tšernjahovsk, 238158 Kaliningradin alue (238158, Калининградская обл., г. Черняховск, Ленинградская ул.).</p><p>Kuten Laukaassa, myös Kaliningradissa laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa on siis yli 9 000 m2.</p><p>Koko alueen koko on noin 700 metriä x 350 metriä sisältäen myös kasarmirakennukset (karkeasti siis lähes 25 hehtaaria). Jokaisen varaston koordinaatit ovat <strong>54&deg;38&#39;56.0&quot;N 21&deg;49&#39;09.6&quot;E </strong>(54.648876, 21.819344), <strong>54&deg;38&#39;53.3&quot;N 21&deg;49&#39;11.0&quot;E</strong> (54.648149, 21.819716), <strong>54&deg;38&#39;54.5&quot;N 21&deg;49&#39;13.8&quot;E </strong>(54.648472, 21.820500), <strong>54&deg;39&#39;03.5&quot;N 21&deg;49&#39;29.8&quot;E </strong>(54.650984, 21.824931), <strong>54&deg;39&#39;01.9&quot;N 21&deg;49&#39;31.9&quot;E </strong>(54.650525, 21.825519), <strong>54&deg;39&#39;01.7&quot;N 21&deg;49&#39;37.7&quot;E </strong>(54.650474, 21.827135), <strong>54&deg;39&#39;03.4&quot;N 21&deg;49&#39;35.6&quot;E </strong>(54.650948, 21.826545) ja <strong>54&deg;39&#39;05.0&quot;N 21&deg;49&#39;33.4&quot;E </strong>(54.651401, 21.825937).</p><p>Alueella on myös toinen 152. kaartiohjusprikaatin laukaisu/harjoitusalue, jonka koodinaatit ovat <strong>54&deg;39&#39;03.5&quot;N 21&deg;57&#39;54.3&quot;E</strong> (54.650976, 21.965082).</p><p>Alueella ei ole havaittavissa maanalaisia asevarastoja.</p><p>Kyseinen Iskander-ohjustukikohta otettiin käyttöön syksyllä 2017 ja Iskander-ohjukset on nyt siis sijoitettu pysyväisluonteisesti, mutta käyttöönottoa ei ole saatettu loppuun (saataneen tämän vuoden kuluessa). Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa 2018 Kaliningradiin siirretyistä ohjuksista ja operatiivisesta toimintavalmiudesta (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005554066.html"><u>HS 5.2.2018</u></a>).</p><p>Venäjä aloitti Iskander-ohjusten siirron rahtilaivalla Pietarin läheltä Ust-Lugasta pitkin Itämerta Kaliningradiin samaan aikaan kuin uusien varastojen rakentaminen alkoi lokakuussa 2016 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9217583"><u>Yle 7.10.2016</u></a>). Ohjukset on siirretty Laukaasta, joka sinänsä viittaa, että ohjuksia varastoidaan tuolla. Tätä ennen Venäjä oli tuonut Kaliningradiin Iskander-ohjuksia tilapäisesti, ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 2009 Zapad-harjoituksen yhteydessä. Tämän jälkeen Venäjä siirsi Iskander-ohjuksia tilapäisesti vuoden 2013 loppupuolella, jolloin ohjuksia olisi ollut yhteensä 48 kappaletta (<a href="https://www.bild.de/politik/ausland/politik-ausland/exklusiv-russland-stationiert-48-atomraketen-an-eu-grenze-33916120.bild.html"><u>Bild 19.12.2013</u></a>). Kyseinen siirto ei liittynyt vuoden 2013 Zapad-harjoitukseen.</p><p>Pressupäällysteisten Iskander-hallien rakentaminen Kaliningradissa alkoi lokakuussa 2016 ja kuvassa 6 näkyvät varastot valmistuivat ryhmittäin maaliskuuhun 2017 mennessä.</p><p>Tässä luvussa esitetyt Kaliningradia koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Ruotsin.</p><p><strong>Murmanskin alueen Iskander-ohjustarkastelu</strong></p><p>Venäjä toi ensikertaa Iskander-ohjuksien laukaisuyksikön Murmanskin alueella Petsamoon viime syksynä Zapad-harjoitusten yhteydessä (<a href="https://www.aldrimer.no/dette-er-missilsystemet-som-ble-plassert-ved-grensen/"><u>Aldrimer 7.3.2018</u></a>). Laukaisualusta ohjuksineen siirrettiin Laukaasta. Laukaisuasema oli sijoitettu 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Sijoituspaikan tarkka koordinaatti oli <strong>69&deg;30&#39;23.5&quot;N 31&deg;09&#39;13.5&quot;E</strong> (69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä.</p><p>Syksyisellä Iskander-laukaisuyksikkösijoituksella Venäjä viestii jotain. Kaliningradin perusteella Venäjä tulee ehkä sijoittamaan jossakin vaiheessa tulevaisuudessa Iskander-ohjuksia myös pohjoiseen Murmanskin alueelle. Kaliningradissa pysyvämpi tukikohta rakennettiin vajaan vuosikymmenen kuuluttua ensimmäisestä Zapad-harjoituksen yhteydessä tehdyssä väliaikaissiirrosta. Käykö samoin Murmanskin alueella? Tuleeko Murmanskin alueelle ensi vuosikymmenellä pysyvä Iskander-laukaisutukikohta ja jos tulee, miksi tulee?</p><p>Iskander-ohjus on hyökkäysase. Suomen ja Ruotsin ja Norjan sotilaslentotukikohdat Suomen Rovaniemellä (etäisyys noin 400 kilometriä), Ruotsin Jällivaarassa (etäisyys noin 500 kilometriä) ja Norjan Bodøssa (etäisyys noin 730 kilometriä) ovat kuitenkin kaukana Murmanskin alueen Iskander-ohjuksille. Rauhan oloissa ja konfliktin alkuvaiheessa Iskander-ohjuksille olisi melko vähänläisesti tuhottavaa. Myös Norjan tiedustelututka-asemat kuten vaikkapa Vesisaaren signaalitiedusteluasema tai Vardøn tutka olisi helpommin tuhottavissa muulla kuin Iskandereilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Sekä Laukaassa että Kaliningradissa Venäjällä on siis kahdeksan suurin piirtein samankokoista varastohallia, jossa Iskander-ohjusten laukaisuyksiköt ovat sisällä samoin kuin ohjukset. Laukaassa laukaisuyksikön kulkuneuvoja varastoidaan myös taivasalla, mistä kertoo samojen kulkuneuvojen näkyminen eriaikaisissa satelliittikuvissa (vrt. <a href="https://yandex.ru/maps/10876/luga/?ll=29.805540%2C58.748371&amp;z=19&amp;l=sat"><u>satelliittikuva 1</u></a> ja <a href="https://www.google.fi/maps/@58.7483977,29.8051176,212m/data=!3m1!1e3"><u>satelliittikuva 2</u></a>).</p><p>Lähimmät laukaisupaikat 13 metriä pitkille laukaisualustakulkuneuvoille ovat hallien vierellä muutamien kymmenien metrien päässä. Yksiköt ovat laukaisuvalmiudessa muutamassa minuutissa ja laukaisuprosessi olisi tehtävissä lyhimmillään alle puolessa tunnissa. Suomikaan ei siis saisi ennakkovaroitusta, kun ohjukset olisivat jo ilmassa.</p><p>Venäjä on noudattanut samanlaista rakentamistyyliä sekä Laukaassa vuonna 2013 että Kaliningradissa vuonna 2017. Itseasiassa jotkin rakentamistavat ovat lähtöisin jo 1960-luvulta, jos ei tuota ennenkin. Tällainen tapa on mm. suojata laukaisupaikka maavalleilla, joiden korkeus on kuitenkin rajallinen noin kolmen metrin ajoneuvokorkeuteen nähden. Laukaisuyksikköjä ei myöskään säilötä kalliosuojiin tai vastaavasti, kuten Suomessa kalliimmat laitteet on tapana suojata. Venäjän lähtee, että ilma- ja ohjustorjunnan on kyettävä suojaamaan myös Iskander-laukaisuyksiköt.</p><p>Sekä Laukaassa että Kaliningradissa ajoneuvot ajetaan varastoihin sivulta ja hieman päälle 50 metriä pitkillä sivuilla on yhteensä yhdeksän oviaukkoa, joten varastoon sopii yhdeksän ajoneuvoa yhteen riviin, jos lyhyempiä ajoneuvoja ei sijoiteta peräkkäin.</p><p>Kuinka paljon voi sopia Iskander-kalustoa kahdeksaan varastohalliin?</p><p>Iskander-M-ohjusten laukaisuyksikkö koostuu vähintään seuraavista kuudesta kulkuneuvoista (ks. kuva 7):</p><ul><li><p>SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvo, jolla voi olla nykyisin kaksi ohjusta kerrallaan (Самоходная пусковая установка, СПУ, 9П78-1, yleensä МЗКТ-7930)</p></li><li><p>TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvo, jolla voi olla kaksi ohjusta kerrallaan (Транспортно-заряжающая машина, ТЗМ, 9Т250/9Т250Э, yleensä МЗКТ-7930)</p></li><li><p>KŠM-komento- ja johtokulkuneuvo (Командно-штабная машина, КШМ)</p></li><li><p>MRTO-huolto- ja korjausajoneuvo (Машина регламента и технического обслуживания, МРТО, yleensä КАМАЗ)</p></li><li><p>PPN-tietojenvalmistelukeskuskulkuneuvo (Пункт подготовки информации, ППИ, 9С920, yleensä КАМАЗ 43101)</p></li><li><p>MŽO-ylläpitokulkuneuvo (Машина жизнеобеспечения, МЖО, yleensä КАМАЗ 43118)</p></li></ul><p>Ohjuslaukaisualustakulkuneuvon pituus on yli 13 metriä, leveys noin 3,1 metriä ja korkeus hieman yli 3,0 metriä. Varaston yhden oviaukon lohkoon sopii siis yksi tällainen kulkuneuvo. Laukaisuyksikön ohjusmäärä ohjustukikohdan ulkopuolella riippuu TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvojen määrästä, joihin ohjukset on varastoitu kuljetuksessa.</p><p>Lähtökohta siis on, että yksi laukaisuyksikkö muutamine ohjuksineen sopii helposti yhteen varastohallirakennukseen, jossa on yhdeksän oviaukkoa. Teoreettisesti siis kahdeksaan varastoon sopisi vähintään kahdeksan laukaisuyksikköä. Todellista määrää on samoin kuin ohjusten määrä on siviilin vaikea - jopa mahdoton - selvittää, mutta Laukaassa SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja vaikuttaisi kuvan 2 perusteella olevan kahdeksan tai yhdeksän kappaletta taivasalla. Asian selvitys ei ole helppo sotilastiedustelullekaan. Mitoituksessa lähtökohdaksi otetaan silloin mahdolliset enimmäismäärät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuinka Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia?</p><p>Tällä hetkellä Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia tuhoamalla ohjusten laukaisualustoja ja muita laukaisuun liittyviä kulkuneuvoja sekä ohjuslaukaisuun tarvittavia havainnointijärjestelmiä, esimerkiksi tutkajärjestelmiä.</p><p>Torjunta edellyttää toimintaa Venäjän alueella. Siis vähintään risteilyohjuksien laukaisuja Venäjän ilmatilaan.</p><p>Suomi on hankkinut Horneteihin AGM-158 JASSM-risteilyohjuksia. Koeammunta Yhdysvalloissa saatiin suoritettua vasta tänä keväänä (<a href="http://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/jassm-rynnakkoohjuksen-onnistunut-koeammunta-yhdysvalloissa"><u>Ilmavoimat 9.3.2018</u></a>) ja ohjukset eivät vielä ole operatiivisessa valmiudessa.</p><p>Suomen mahdollisuus on siis tuhota laukaisualustoja ja maanpäällisiä ohjusvarastoja noilla risteilyohjuksilla. Ongelmatonta se ei ole eikä se käy kuin elokuvissa. Ongelmia tuottaa Venäjän päällekkäinen tiukka ilmatorjunta ja etenkin päällekkäinen S300- ja/tai S-400-järjestelmiin perustuva ohjuspuolustus Suomen ja Laukaan välissä. Risteilyohjuksilla voidaan toki valita turvallisin reitti kohteeseen, joka ei ole suinkaan lyhin.</p><p>Karjalankannaksella Suomea lähin S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka on Kivennavassa (Первомайское) koordinaattipisteessä <strong>60&deg;16&#39;45&quot;N&nbsp;29&deg;43&#39;40&quot;E </strong>(60.279167, 29.727778). Laukaisupaikka on Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) hallinnassa, joka <em>Venäjän aseet</em> -sivuston (<em>Оружие России</em>) mukaan olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (<a href="http://www.arms-expo.ru/articles/124/81261/"><u>Оружие России 11.12.2016</u></a>).</p><p>Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka ovat koordinaattipisteessä <strong>58&deg;12&#39;24&quot;N&nbsp;29&deg;3&#39;55&quot;E </strong>(58.206667, 29.065278). Laukaisupaikka on noin 260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Kyseinen S-300-ohjusten laukaisupaikka vastaa myös Laukaan Iskander-ohjuslaukaisupaikan ilma- ja ohjustorjunnasta.</p><p>Myös Pietarin muu ilmapuolustus on tiukka. Venäjän havaintojärjestelmät tutkineen kattavat Suomen ilmatilaa melko tarkasti eikä esimerkiksi risteilyohjuslaukaisu jäisi huomaamatta. Venäjän tutkapisteet ovat selvitettävissä ja ne ovat varmasti Suomen tiedossa.</p><p>Suomi pystyisi tuhoamaan ohjuslaukaisujärjestelmiä myös lyhyen kantaman koordinaattiohjatuilla JDAM-pommilla (Joint Direct Attack Munition) ja keskipitkän kantaman JSOW-liitopommilla (AGM-154 Joint Standoff Weapon). JDAM olisi laukaistava läheltä alle 30 kilometrin päästä ja pitemmälle kantava JDAM-ER alle 80 kilometrin päästä - siis Venäjän puolelta joka tapauksessa. JSOW-liitopommilla kantama on 130 kilometriä, kun laukaisu tapahtuu 12 kilometrin korkeudesta. 12 kilometrin korkeudesta hävittäjä on helppo havaita. JSOW-liitopommikin siis pitäisi laukaista Venäjän puolelta, jos haluttaisiin tuhota Laukaan asevarastoja ja Iskander-ohjushalleja.</p><p>Suomi ei siis voi luottaa varmuudella siihen, että ohjuslaukaisualustat voitaisiin tuhota tuosta vain. Suomen seuraavilla hävittäjillä pitää olla kuitenkin parhaat mahdolliset häiveominaisuudet, mitä rahalla saa ja mitä länsimaista löytyy.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus on tarkoitettu lähinnä sotilasasioista syvällisemmin kiinnostuneille. Kaikkien ei siis ole syytä edes yrittää lukea tätä blogikirjoitusta ja tuottaa itselle pettymystä ajan turhasta kuluttamisesta.

Venäjällä on lähialueillamme kaksi Iskander-ohjustukikohtaa, toinen on Laukaassa ja toinen Kaliningradissa.  Suomessa käytetään Venäjän Laukaasta (Луга, Luga) suomalaisittain nimitystä myös Ylä-Laukaa, jolla olemme halunneet erottaa venäläisen kaupungin keskisuomalaisesta Laukaan kunnasta. Käytän tässä kirjoituksessa tuosta venäläiskaupungista nimitystä Laukaa.

Kolmas Iskander-ohjustukikohta Venäjän luoteiskolkkaan tulee kenties Petsamoon tai muualle Muurmanskin alueelle, jos on tullakseen ja jos Venäjä tulee käyttämään samaa toimintamallia kuin Kaliningradissa.

Käsittelin yhdessä aikaisemmassa blogikirjoituksessa (”Myös Venäjän strategiset sotilaskohteet on helppo selvittää tarkasti”, US-blogi 21.2.2018) Venäjän strategisia sotilaskohteita lähialueillamme ja myös Laukaassa olevia mielenkiintoisia uusia sotilaallisia rakennelmia, mutta tuolloin minulla ei ollut tiedossa rakennelmien varmaa käyttötarkoitusta. Kysymykseni tuolloin oli, onko noissa sotilaallisissa rakennelmissa ja rakennuksissa kyse Iskander-ohjuksista (Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE). Aikaisemmin Iskandereja vastaavat ohjukset Venäjällä olivat Totška-ohjuksia (9К79 Точка - SS-21 SCARAB).

Olen nyt saanut Venäjältä muutamalta venäläisille sotilassivustoille kirjoiltavilta blogisteilta varmistuksen, että kyse noissa Laukaan uusissa rakennelmissa on Iskander-ohjustukikohdasta sekä suuresta asevarastosta, jotka Venäjä on muutama vuosi sitten rakentanut. Laukaassa Iskander-ohjuksia on toki ollut hieman pitempään vuodesta 2011.

Käytän tässä blogissa Iskander-ohjustukikohta -termiä, vaikka kyseessä olisi itseasiassa vain Iskander-ohjuslaukaisujärjestelmien sekä itse ohjusten varastoinnista ja laukaisupaikoista. Ohjuksia hallinnoivien sotilasyksikköjen kasarmit voi sijaita myös muualla kuin Iskander-ohjustukikohdassa.

                                                                                        ****

Laukaan Iskander-ohjustukikohta

Laukaan Iskander-ohjustukikohtaan ja asevarastoihin liittyvät kuvat 1, 2, 3, 4 ja 5. Kuvat löytyvät myös nettisivuilta (kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5).

Laukaan Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on 58°44'51.9"N 29°48'16.2"E (58.747742, 29.804506).

Etäsyys Suomen rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään noin 450 kilometriä ja Helsinkiin noin 630 kilometriä. Etäisyys Viron rajalle on noin 240 kilometriä ja Tallinnaan noin 600 kilometriä. Mikäli kohteita haluttaisiin maalittaa Suomeen laajemmin, tulisi liikkuvia laukaisuyksikköjä siirtää lähemmäksi Suomen rajaa.

Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 26. ohjusprikaati, sotilasyksikkö 54006 (26-я ракетная бригада tai 26-я ракетная Неманская Краснознаменная орденов Суворова, в/ч 54006). Ohjusprikaatin kasarmitukikohdan sijainti (silmämääräinen painopiste) on 58°44'46.0"N 29°49'09.0"E (58.746111, 29.819167) ja osoite Marsalkka Odintsovin katu, Laukaa, 188233 Leningradin alue (188233, Ленинградская Обл., г. Луга, ул. Маршала Одинцова).

Venäjällä oli myös Laukaasta käsin hallinnoitu varalaukaisupaikka Karjalankannaksella Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки), mutta sitä ei ole käytetty pitkään aikaan eikä siellä tiettävästi ole enää Iskander-kalustoa. Sen sijaan Vaskelan lähialueella 1544. ohjusilmatorjuntarykmentillä (1544-й ЗРП) on S-300/S-400-ilmatorjuntaohjusyksikkö koordinaattipisteessä 60°16'46.1"N 29°43'36.5"E (60.279477, 29.726805).

Laukaan Iskander-laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti satelliittikuvasta mitattuna noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa kahdeksasta hallista muodostuu yli 9 000 m2.

Koko alueen koko on noin 450 metriä x 230 metriä (karkeasti siis hieman yli 10 hehtaaria). Jokaisen hallin koordinaatit ovat 58°44'49.2"N 29°48'04.7"E (58.746997, 29.801305), 58°44'49.4"N 29°48'08.4"E (58.747047, 29.802329), 58°44'49.5"N 29°48'11.9"E (58.747085, 29.803311), 58°44'49.6"N 29°48'15.7"E (58.747120, 29.804368), 58°44'50.1"N 29°48'18.9"E (58.747244, 29.805245), 58°44'50.7"N 29°48'22.0"E (58.747410, 29.806118), 58°44'51.0"N 29°48'24.4"E (58.747504, 29.806788) ja 58°44'51.6"N 29°48'27.6"E (58.747671, 29.807669).

Alueella on myös muita halleja, joista ainakin osa on pressupäällysteisiä ja jotka näkyvät kuvissa vihreäsävyisinä.

Kuvassa 2 on näkyvässä hallien vierellä yhteensä yhdeksän noin 13 metriä pitkää kulkuneuvoa, jotka todennäköisesti ovat joko SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja (ja/tai TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja) pituuden perusteella (noin 13 metriä). Vastaavasta kohdasta toisena ajankohtana otetussa kuvassa on vastaavan pituisia kulkunevoja yhteensä yksitoista kappaletta, joista kaksi on erityyppisiä ja ehkäpä siksi ohjusten TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvoja, koska osa ajoneuvojen päällysrakenteesta on harmaasävyisiä viitaten ohjusten suojapressuun (satelliittikuva). Kulkuneuvotyyppejä ei voi tunnistaa tarkemmin satelliittikuvista. Jo näkyvissä oleva kulkuneuvolukumäärä on kuitenkin niin suuri, että sen perusteella voidaan päätellä ohjuslaukaisujärjestelmiä olevan alueella runsaslukuisesti.

Laukaisutukikohdan lounaispuolella on massiivinen maanalainen asevarasto, jonka koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat 58°44'41.1"N 29°47'36.4"E (58.744745, 29.793443). Alueen koko on noin 470 metriä x 190 metriä ja siis noin 9 hehtaaria. Rakennelma on todella mielenkiintoinen maan alle johtavine ramppeineen, aitauksineen, suojamaavalleineen sekä ajoväylineen. Alueelta on suorat yhteydet Iskander-järjestelmien tukikohtaosuuteen. Asevarasto on laaja, eikä se ole vain esimerkiksi Iskander-ohjuksille tarkoitettu.

Laukaan tämän kirjoituksen kuvissa esitetyt sotilaalliset rakennukset ja rakennelmat Iskander-ohjustukikohtineen on rakennettu vuonna 2013.

Venäläisblogistit eivät osanneet varmuudella sanoa, mitä aseistusta maan alle on oikein varastoitu, mutta esittivät arviona, että noissa kuvassa 3 ja 4 esitetyissä maanalaisissa varastoissa olisi jopa mm. Iskander-ohjuksiin sopivat ydinkärjet - mitä epäilen - ja että varasto olisi läntisen sotilaspiirin ”ohjuskeskusvarasto”. Venäjän ohjusvarastointi olisi siis tällöin osaltaan keskitetty eikä hajautettu. Edellä lausuttu on siis venäläisblogistien ilmaisema oletus ilman varmistusta. Alue on joka tapauksessa poikkeuksellisen vahvasti aidattu ja kulmissa on kameravartiotornit (4 kpl). Alue on valvottu kuin keskitysleiri kuunaan.

Alueella hieman kauempana on vielä myös toinen mielenkiintoinen maan alle ulottuva sotilaallinen rakennelma, joka on esitetty kuvassa 5. Paikka voisi olla esimerkiksi ohjusten laukaisupaikka mm. alueelle sijoitettujen kulkuneuvojen perusteella. Rakennelman koordinaatit (silmämääräinen painopiste) ovat 58°45'43.0"N 29°47'43.4"E (58.761939, 29.795397).

Tässä luvussa esitetyt Laukaata koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Suomen. Koordinaatit tulevat varmasti syötetyiksi myös Suomessa Hornetien AGM-158 JASSM-risteilyohjusjärjestelmiin.

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohtaan liittyy kuva 6. Kuva löytyy myös nettisivuilta (kuva 6).

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohdan sijaintipiste (silmämääräinen painopiste) on 54°38'57.2"N 21°49'25.2"E (54.649207, 21.823658).

Etäsyys Liettuan rajalle ohjustukikohdasta on lähimmillään vajaa 50 kilometriä ja Kaunasiin noin 140 kilometriä. Etäisyys Puolan rajalle on noin 40 kilometriä ja Varsovaan vajaa 280 kilometriä. Etäisyys Ruotsin rannikolle on noin 400 kilometriä.

Kaliningradin Iskander-ohjustukikohta vastaa Ruotsille suurin piirtein samaa kuin Laukaan tukikohta Suomelle erotuksena, että Venäjä voi siirtää Iskander-laukaisualustat maitse vaikka kiinni Suomen rajaan keskimäärin 40-70 kilometrin tuntinopeudella. Ruotsin kohdalla Itämeri tulee väliin.

Kaliningradin Iskander-ohjuksia hallinnoiva sotilasyksikkö on 152. kaartiohjusprikaati, sotilasyksikkö 54229 (152-я гвардейская ракетная бригада tai 152-я гвардейская ракетная Брестско-Варшавская орд. Ленина, в/ч 54229). Iskander-ohjustukikohdan sijainti on sama kuin kasarmitukikohdan sijainti, siis 54°38'57.2"N 21°49'25.2"E (54.649207, 21.823658) ja osoite Leningradin katu, Tšernjahovsk, 238158 Kaliningradin alue (238158, Калининградская обл., г. Черняховск, Ленинградская ул.).

Kuten Laukaassa, myös Kaliningradissa laukaisutukikohta kostuu kahdeksasta samanlaisesta ja samankokoisesta varastohallista, joiden koko on karkeasti noin 22-23 metriä x 52-53 metriä (kunkin hallin ala siis noin 1200 m2). Yhteensä hallitilaa on siis yli 9 000 m2.

Koko alueen koko on noin 700 metriä x 350 metriä sisältäen myös kasarmirakennukset (karkeasti siis lähes 25 hehtaaria). Jokaisen varaston koordinaatit ovat 54°38'56.0"N 21°49'09.6"E (54.648876, 21.819344), 54°38'53.3"N 21°49'11.0"E (54.648149, 21.819716), 54°38'54.5"N 21°49'13.8"E (54.648472, 21.820500), 54°39'03.5"N 21°49'29.8"E (54.650984, 21.824931), 54°39'01.9"N 21°49'31.9"E (54.650525, 21.825519), 54°39'01.7"N 21°49'37.7"E (54.650474, 21.827135), 54°39'03.4"N 21°49'35.6"E (54.650948, 21.826545) ja 54°39'05.0"N 21°49'33.4"E (54.651401, 21.825937).

Alueella on myös toinen 152. kaartiohjusprikaatin laukaisu/harjoitusalue, jonka koodinaatit ovat 54°39'03.5"N 21°57'54.3"E (54.650976, 21.965082).

Alueella ei ole havaittavissa maanalaisia asevarastoja.

Kyseinen Iskander-ohjustukikohta otettiin käyttöön syksyllä 2017 ja Iskander-ohjukset on nyt siis sijoitettu pysyväisluonteisesti, mutta käyttöönottoa ei ole saatettu loppuun (saataneen tämän vuoden kuluessa). Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa 2018 Kaliningradiin siirretyistä ohjuksista ja operatiivisesta toimintavalmiudesta (HS 5.2.2018).

Venäjä aloitti Iskander-ohjusten siirron rahtilaivalla Pietarin läheltä Ust-Lugasta pitkin Itämerta Kaliningradiin samaan aikaan kuin uusien varastojen rakentaminen alkoi lokakuussa 2016 (Yle 7.10.2016). Ohjukset on siirretty Laukaasta, joka sinänsä viittaa, että ohjuksia varastoidaan tuolla. Tätä ennen Venäjä oli tuonut Kaliningradiin Iskander-ohjuksia tilapäisesti, ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 2009 Zapad-harjoituksen yhteydessä. Tämän jälkeen Venäjä siirsi Iskander-ohjuksia tilapäisesti vuoden 2013 loppupuolella, jolloin ohjuksia olisi ollut yhteensä 48 kappaletta (Bild 19.12.2013). Kyseinen siirto ei liittynyt vuoden 2013 Zapad-harjoitukseen.

Pressupäällysteisten Iskander-hallien rakentaminen Kaliningradissa alkoi lokakuussa 2016 ja kuvassa 6 näkyvät varastot valmistuivat ryhmittäin maaliskuuhun 2017 mennessä.

Tässä luvussa esitetyt Kaliningradia koskevat koordinaatit ovat varmasti syötetty varsin moneen länsimaan sotilaalliseen tietojärjestelmään, myös Natoon kuulumattoman Ruotsin.

Murmanskin alueen Iskander-ohjustarkastelu

Venäjä toi ensikertaa Iskander-ohjuksien laukaisuyksikön Murmanskin alueella Petsamoon viime syksynä Zapad-harjoitusten yhteydessä (Aldrimer 7.3.2018). Laukaisualusta ohjuksineen siirrettiin Laukaasta. Laukaisuasema oli sijoitettu 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Sijoituspaikan tarkka koordinaatti oli 69°30'23.5"N 31°09'13.5"E (69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä.

Syksyisellä Iskander-laukaisuyksikkösijoituksella Venäjä viestii jotain. Kaliningradin perusteella Venäjä tulee ehkä sijoittamaan jossakin vaiheessa tulevaisuudessa Iskander-ohjuksia myös pohjoiseen Murmanskin alueelle. Kaliningradissa pysyvämpi tukikohta rakennettiin vajaan vuosikymmenen kuuluttua ensimmäisestä Zapad-harjoituksen yhteydessä tehdyssä väliaikaissiirrosta. Käykö samoin Murmanskin alueella? Tuleeko Murmanskin alueelle ensi vuosikymmenellä pysyvä Iskander-laukaisutukikohta ja jos tulee, miksi tulee?

Iskander-ohjus on hyökkäysase. Suomen ja Ruotsin ja Norjan sotilaslentotukikohdat Suomen Rovaniemellä (etäisyys noin 400 kilometriä), Ruotsin Jällivaarassa (etäisyys noin 500 kilometriä) ja Norjan Bodøssa (etäisyys noin 730 kilometriä) ovat kuitenkin kaukana Murmanskin alueen Iskander-ohjuksille. Rauhan oloissa ja konfliktin alkuvaiheessa Iskander-ohjuksille olisi melko vähänläisesti tuhottavaa. Myös Norjan tiedustelututka-asemat kuten vaikkapa Vesisaaren signaalitiedusteluasema tai Vardøn tutka olisi helpommin tuhottavissa muulla kuin Iskandereilla.

                                                                                        ****

Sekä Laukaassa että Kaliningradissa Venäjällä on siis kahdeksan suurin piirtein samankokoista varastohallia, jossa Iskander-ohjusten laukaisuyksiköt ovat sisällä samoin kuin ohjukset. Laukaassa laukaisuyksikön kulkuneuvoja varastoidaan myös taivasalla, mistä kertoo samojen kulkuneuvojen näkyminen eriaikaisissa satelliittikuvissa (vrt. satelliittikuva 1 ja satelliittikuva 2).

Lähimmät laukaisupaikat 13 metriä pitkille laukaisualustakulkuneuvoille ovat hallien vierellä muutamien kymmenien metrien päässä. Yksiköt ovat laukaisuvalmiudessa muutamassa minuutissa ja laukaisuprosessi olisi tehtävissä lyhimmillään alle puolessa tunnissa. Suomikaan ei siis saisi ennakkovaroitusta, kun ohjukset olisivat jo ilmassa.

Venäjä on noudattanut samanlaista rakentamistyyliä sekä Laukaassa vuonna 2013 että Kaliningradissa vuonna 2017. Itseasiassa jotkin rakentamistavat ovat lähtöisin jo 1960-luvulta, jos ei tuota ennenkin. Tällainen tapa on mm. suojata laukaisupaikka maavalleilla, joiden korkeus on kuitenkin rajallinen noin kolmen metrin ajoneuvokorkeuteen nähden. Laukaisuyksikköjä ei myöskään säilötä kalliosuojiin tai vastaavasti, kuten Suomessa kalliimmat laitteet on tapana suojata. Venäjän lähtee, että ilma- ja ohjustorjunnan on kyettävä suojaamaan myös Iskander-laukaisuyksiköt.

Sekä Laukaassa että Kaliningradissa ajoneuvot ajetaan varastoihin sivulta ja hieman päälle 50 metriä pitkillä sivuilla on yhteensä yhdeksän oviaukkoa, joten varastoon sopii yhdeksän ajoneuvoa yhteen riviin, jos lyhyempiä ajoneuvoja ei sijoiteta peräkkäin.

Kuinka paljon voi sopia Iskander-kalustoa kahdeksaan varastohalliin?

Iskander-M-ohjusten laukaisuyksikkö koostuu vähintään seuraavista kuudesta kulkuneuvoista (ks. kuva 7):

  • SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvo, jolla voi olla nykyisin kaksi ohjusta kerrallaan (Самоходная пусковая установка, СПУ, 9П78-1, yleensä МЗКТ-7930)

  • TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvo, jolla voi olla kaksi ohjusta kerrallaan (Транспортно-заряжающая машина, ТЗМ, 9Т250/9Т250Э, yleensä МЗКТ-7930)

  • KŠM-komento- ja johtokulkuneuvo (Командно-штабная машина, КШМ)

  • MRTO-huolto- ja korjausajoneuvo (Машина регламента и технического обслуживания, МРТО, yleensä КАМАЗ)

  • PPN-tietojenvalmistelukeskuskulkuneuvo (Пункт подготовки информации, ППИ, 9С920, yleensä КАМАЗ 43101)

  • MŽO-ylläpitokulkuneuvo (Машина жизнеобеспечения, МЖО, yleensä КАМАЗ 43118)

Ohjuslaukaisualustakulkuneuvon pituus on yli 13 metriä, leveys noin 3,1 metriä ja korkeus hieman yli 3,0 metriä. Varaston yhden oviaukon lohkoon sopii siis yksi tällainen kulkuneuvo. Laukaisuyksikön ohjusmäärä ohjustukikohdan ulkopuolella riippuu TZM-kuljetus- ja lastauskulkuneuvojen määrästä, joihin ohjukset on varastoitu kuljetuksessa.

Lähtökohta siis on, että yksi laukaisuyksikkö muutamine ohjuksineen sopii helposti yhteen varastohallirakennukseen, jossa on yhdeksän oviaukkoa. Teoreettisesti siis kahdeksaan varastoon sopisi vähintään kahdeksan laukaisuyksikköä. Todellista määrää on samoin kuin ohjusten määrä on siviilin vaikea - jopa mahdoton - selvittää, mutta Laukaassa SPU 9P78-1 -ohjuslaukaisualustakulkuneuvoja vaikuttaisi kuvan 2 perusteella olevan kahdeksan tai yhdeksän kappaletta taivasalla. Asian selvitys ei ole helppo sotilastiedustelullekaan. Mitoituksessa lähtökohdaksi otetaan silloin mahdolliset enimmäismäärät.

                                                                                        ****

Kuinka Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia?

Tällä hetkellä Suomi voi torjua Iskander-ohjuksia tuhoamalla ohjusten laukaisualustoja ja muita laukaisuun liittyviä kulkuneuvoja sekä ohjuslaukaisuun tarvittavia havainnointijärjestelmiä, esimerkiksi tutkajärjestelmiä.

Torjunta edellyttää toimintaa Venäjän alueella. Siis vähintään risteilyohjuksien laukaisuja Venäjän ilmatilaan.

Suomi on hankkinut Horneteihin AGM-158 JASSM-risteilyohjuksia. Koeammunta Yhdysvalloissa saatiin suoritettua vasta tänä keväänä (Ilmavoimat 9.3.2018) ja ohjukset eivät vielä ole operatiivisessa valmiudessa.

Suomen mahdollisuus on siis tuhota laukaisualustoja ja maanpäällisiä ohjusvarastoja noilla risteilyohjuksilla. Ongelmatonta se ei ole eikä se käy kuin elokuvissa. Ongelmia tuottaa Venäjän päällekkäinen tiukka ilmatorjunta ja etenkin päällekkäinen S300- ja/tai S-400-järjestelmiin perustuva ohjuspuolustus Suomen ja Laukaan välissä. Risteilyohjuksilla voidaan toki valita turvallisin reitti kohteeseen, joka ei ole suinkaan lyhin.

Karjalankannaksella Suomea lähin S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka on Kivennavassa (Первомайское) koordinaattipisteessä 60°16'45"N 29°43'40"E (60.279167, 29.727778). Laukaisupaikka on Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) hallinnassa, joka Venäjän aseet -sivuston (Оружие России) mukaan olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (Оружие России 11.12.2016).

Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka ovat koordinaattipisteessä 58°12'24"N 29°3'55"E (58.206667, 29.065278). Laukaisupaikka on noin 260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Kyseinen S-300-ohjusten laukaisupaikka vastaa myös Laukaan Iskander-ohjuslaukaisupaikan ilma- ja ohjustorjunnasta.

Myös Pietarin muu ilmapuolustus on tiukka. Venäjän havaintojärjestelmät tutkineen kattavat Suomen ilmatilaa melko tarkasti eikä esimerkiksi risteilyohjuslaukaisu jäisi huomaamatta. Venäjän tutkapisteet ovat selvitettävissä ja ne ovat varmasti Suomen tiedossa.

Suomi pystyisi tuhoamaan ohjuslaukaisujärjestelmiä myös lyhyen kantaman koordinaattiohjatuilla JDAM-pommilla (Joint Direct Attack Munition) ja keskipitkän kantaman JSOW-liitopommilla (AGM-154 Joint Standoff Weapon). JDAM olisi laukaistava läheltä alle 30 kilometrin päästä ja pitemmälle kantava JDAM-ER alle 80 kilometrin päästä - siis Venäjän puolelta joka tapauksessa. JSOW-liitopommilla kantama on 130 kilometriä, kun laukaisu tapahtuu 12 kilometrin korkeudesta. 12 kilometrin korkeudesta hävittäjä on helppo havaita. JSOW-liitopommikin siis pitäisi laukaista Venäjän puolelta, jos haluttaisiin tuhota Laukaan asevarastoja ja Iskander-ohjushalleja.

Suomi ei siis voi luottaa varmuudella siihen, että ohjuslaukaisualustat voitaisiin tuhota tuosta vain. Suomen seuraavilla hävittäjillä pitää olla kuitenkin parhaat mahdolliset häiveominaisuudet, mitä rahalla saa ja mitä länsimaista löytyy.

]]>
3 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa#comments Iskander -ohjukset Itämeren turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Tue, 03 Apr 2018 16:19:01 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa
Naton alkavan Suomi-tutkimuksen on vietävä puolustuskumppanuus uudelle tasolle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252996-naton-alkavan-suomi-tutkimuksen-on-vietava-puolustuskumppanuus-uudelle-tasolle <p><a href="http://atlanttiseura.fi/"><u>Suomen Atlantti-Seuran</u></a> pääsihteeri Terhi Suominen oli Arto Nybergin haastattelemana viime sunnuntain lähetyksessä (<a href="https://areena.yle.fi/1-4325257?autoplay=true"><u>Yle Areena 25.3.2018</u></a>). Pääsihteeri Terhi Suominen on valittu Roomassa sijaitsevan Nato Defence Collegen (<a href="http://www.ndc.nato.int/"><u>NDC</u></a>) tutkijaksi ensimmäisenä suomalaisena, ja hänen neljä kuukautta kestävä tutkijapesti alkaa huhtikuun alusta. Terhi Suominen edustaa siis tutkijana Natoa, ei Suomea.</p><p>NDC tarjoaa vuosittain Naton jäsenmaille ja Naton kumppanimaille yhteensä kahdeksan vierailijatutkijapestiä puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tutkimukseen. Naton kumppanimailla on mahdollisuus saada tutkijoita NDC:hen kolmella osa-alueella, jotka ovat rauhankumppanuus (Partnership for Peace, <a href="https://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_50349.htm"><u>PfP</u></a>), Välimeren vuoropuhelu (Mediterranean Dialogue, <a href="https://www.nato.int/med-dial/home.htm"><u>MD</u></a>) sekä muu sotilaallinen yhteistyö ja maailmanlaajuinen kumppanuus (Military Cooperation/Partners Across the Globe, <a href="https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_49188.htm"><u>OMC/PAG</u></a>).</p><p>Rauhankumppanuuden ja Välimeren vuoropuhelun osa-alueilla NDC:llä on mahdollisuus ottaa vuosittain kaksi tutkijaa molemmille osa-alueille.</p><p>Naton perinteinen tutkijapestaus vain Nato-maiden hakijoille on vuodesta 2015 lähtien ollut Eisenhower-tutkijaohjelma (<a href="https://www.youthop.com/fellowships/eisenhower-fellowships-2018-in-italy"><u>NDC Eisenhower Defence Fellowship Programme</u></a>), johon voidaan valita vuotuisesti kolme vierailijatutkijaa.</p><p>Vuoden 2018 Eisenhower-tutkijaohjelmassa haetaan tutkijoita, joita kiinnostaisivat Venäjä, turvallisuus- ja puolustushaasteet Naton itäisellä ja eteläisellä sivustalla tai suhteet Naton strategisiin kumppaneihin, siis vaikkapa Suomeen ja Ruotsiin (&ldquo;<em>Russia, security and defence challenges on the Eastern and Southern Flanks of the Alliance, and relations with strategic Partners</em>&rdquo;). Kyseiset aihepiirit kiinnostaisivat varmasti myös suomalaistutkijoita, jos Suomi olisi Naton jäsenmaa mahdollistaen Eisenhower-tutkijaohjelmaan osallistumisen.</p><p>Jos jotain lukijaa täällä Suomessa kiinnostaa neljän kuukauden tutkijastipendiaatti NDC:ssä PfP:n puitteissa seuraten Suomen Atlantti-Seuran pääsihteeri Terhi Suomisen jalanjälkiä, tutkijastipendiaattiasiaa voi käydä tarkastelemassa <a href="http://www.ndc.nato.int/research/research.php?icode=4"><u>täällä</u></a>. Hakemus ensi vuodelle on jätettävä 1.8.2018 mennessä. Suomesta Terhille olisi syytä saada jatkaja ensi vuodelle, kun pää on nyt avattu. Tutkijastipendiaattiasiasta esimerkiksi Suomen ulkopoliittisen instituutin (<a href="https://www.fiia.fi/"><u>UPI</u></a>) olisi syytä ottaa hieman koppia.</p><p>Terhi Suomisen tutkimus NDC:ssä koskee Suomen Nato-kumppanuutta. Mitä Naton näkökulmasta Suomen Nato-kumppanuus merkitsee Natolle. Mitä hyötyä kumppanuudesta on Suomelle ja Nato-maille. Miten Suomen Nato-kumppanuutta voitaisiin vielä kehittää.</p><p>&rdquo;<em>Tutkin sitä, että onko tässä kumppanuusjärjestelyssä vielä jotain sellaista, jota me voisimme tehdä enemmän. Mitkä ovat ne Naton toiveet - Nato-maiden toiveet - ja myöskin niin, että mitä Suomi aikoo. Onko tässä jotain vielä sellaista mitä voitaisiin tehdä enemmän.</em>&rdquo;, Suominen totesi Arto Nybergin ohjelmassa 25.3.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen Nato-kumppanuus ja Nato-suhde ovat tärkeitä tutkimusaiheita. Odotan loppukesällä NDC:stä valmistuvaa Suomisen Research Paper -tutkimusraporttia innolla.</p><p>Tutkimusaihe on mielenkiintoinen, koska Suomi ei ole lähitulevaisuudessa liittymässä Natoon, <u>ellei</u> Ruotsi ole liittymässä ja ellei Ruotsi asettaisi Suomelle sitä pakkoa, mitä se on asettanut Suomelle kaikessa länsi-integraatiossa toisen maailmansodan jälkeen.</p><p>Suomi on tähän saakka seurannut Ruotsia länsi-integraatiossa aina ennemmin tai myöhemmin, eikä Nato-jäsenyys tekisi poikkeusta. Olemme hieman viisaampia Ruotsin ensisyksyisten valtiopäivävaalien jälkeen 9.9.2018. Voittaako vaalit Nato-jäsenyyttä kannattava porvaririntama?</p><p>Toistaiseksi Ruotsin nykyhallituksen aikana Suomi on kyennyt patoamaan Ruotsin halukkuutta Nato-jäsenyyteen. Puolustusministeri Peter Hultqvistin sanat Sälenin turvallisuuskonferenssissa 9.1.2017 olivat kuvaavia Suomen hankalan tilanteen vuoksi:</p><p>&rdquo;<em>Att förändra svensk säkerhetspolitisk linje skulle tydligt skapa ytterligare spänningar i vårt närområde, <u>sätta en mycket stark press på vårt grannland Finland</u> och riskera att splittra den svenska nationen.</em>&rdquo; (<a href="http://www.regeringen.se/tal/2017/01/tal-av-peter-hultqvist-pa-folk-och-forsvars-rikskonferens-2017/"><u>Regeringen 9.1.2017</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Ruotsin turvallisuuspolitiikan linjan muuttaminen [= Nato-jäsenyys] aiheuttaisi selkeästi lisää jännitteitä lähialueillamme, <u>asettaisi erittäin voimakkaan paineen naapurimaa-Suomeen</u> ja uhkaisi jakaa Ruotsin kansakuntaa.</em>&rdquo;</p><p>Jatkossa tässä kirjoituksessa esitän oman näkemykseni, miten Suomen Nato-kumppanuutta tulisi kehittää Suomen, Nato-maiden ja läntisen Euroopan yleisen turvallisuuden kasvattamiseksi.</p><p>Kumppanuusprosessi päämääränä turvallisuuden kasvattaminen edellyttäisi Suomelta ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun muutosta monessa asiassa. Muutosta on toki jo tapahtunut kiitettävästi Suomen nykyisen hallituksen aikana, mutta epäilen kuitenkin, ettei Suomella olisi mahdollisuuksia muutoksen viemiselle uudelle tasolle poliitikkojen varovaisten Venäjä-kantojen vuoksi. Venäjä kummittelee edelleen kaikessa taustalla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</p><p>Suomelle pohjimmainen asia puolustusintegraatiossa on päätöksentekokyky, josta kaikki muu riippuu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ja Naton välinen sopimussuhde on lähes yhtä pitkä kuin kylmän sodan jälkeinen aika.</p><p>Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön (Partnership for Peace, <a href="https://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_50349.htm"><u>PfP</u></a>) vuodesta 1994 alkaen. Suomi on ollut Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (Euro-Atlantic Partnership Council, <a href="https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_49276.htm"><u>EAPC</u></a>) jäsen sen perustamisesta 1997 lähtien. Suomen rauhankumppanuuden kehysasiakirjan allekirjoittamisella 10.1.1994 Suomi on sitoutunut moneen Nato-maiden keskenään laatimien asiakirjojen kirjauksiin. Yksi tärkeä rauhankumppanuuteen liittyvä asiakirja on Nato-maiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta 19.6.1995 tehty sopimus (ns. PfP Sofa -sopimus ja sen lisäpöytäkirja).</p><p>Naton Walesin huippukokouksesta 2014 lähtien Suomi on ollut Naton kutsumana edistynyt kumppanimaa Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyössä (Partnership Interoperability Initiative, <a href="https://www.nato.int/cps/ic/natohq/topics_132726.htm"><u>PII</u></a> ja Enhanced Opportunities Partner Enhanced Opportunities Partner, <a href="http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?contentid=369003&amp;nodeid=39170&amp;contentlan=2&amp;culture=en-US"><u>EOP</u></a>). Suomi allekirjoitti Ruotsin tavoin Walesin huippukokouksessa 4.9.2014 isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Understanding on Host Nation Support (<a href="https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/628308/ajp-4.5_edb_v1_e.pdf"><u>HNS</u></a>) &nbsp;between Finland and Nato, <a href="https://www.defmin.fi/files/2898/HNS_MOU_FINLAND.pdf"><u>MOU</u></a>).</p><p>Suomi on ollut mukana myös Nato-johtoisissa monikansallisissa IFOR-rauhanturvajoukoissa (Implementation Force, <a href="https://www.nato.int/ifor/ifor.htm"><u>IFOR</u></a>) Bosniassa ja Hertsegovinassa vuoden ajan 20.12.1995 lähtien sekä monikansallisissa KFOR-rauhanturvajoukoissa (Kosovo Force, <a href="https://jfcnaples.nato.int/kfor"><u>KFOR</u></a>) Bosniassa ja Hertsegovinassa 12.6.1999 lähtien vuoden 2010 loppuun. Suomi on osallistunut myös Nato-johtoiseen ISAF-kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa (International Security Assistance Force, <a href="https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_69366.htm"><u>ISAF</u></a>).</p><p>Termejä, lyhenteitä ja muotoja Nato-Suomi-yhteistyössä yli kahden vuosikymmenen ajan riittänyt ja riittää edelleen. Yhteistyösopimuksissa ja järjestelyissä ei pysy perillä kukaan. Edellä mainittujen lisäksi on vaikkapa <a href="https://www.nato.int/docu/review/1995/9506-5.htm"><u>PARP</u></a>:ia (Planning and Review Process), <a href="https://www.nato.int/pfp/docu/d990615e.htm"><u>OCC</u></a>:tä (Operational Capabilities Concept), <a href="https://www.nato.int/cps/ic/natohq/topics_50093.htm"><u>CEP</u></a>:iä (Civil Emergency Planning) ja kaikkea muuta mahdollista, joissa Suomikin on mukana.</p><p>&rdquo;<em>Suomi yhteistyöhön Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen kanssa&rdquo; </em>oli uutisotsikko Suomen Riikan suurlähetystön sivuilla kesällä 2017 (<a href="http://www.finland.lv/public/default.aspx?contentid=331857&amp;nodeid=38433&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>UM 16.7.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Suomi mukaan Naton ilmasta maahan ampumatarvikkeiden tiedonvaihto- ja hankintayhteistyöhön</em>&rdquo; oli uutisotsikko valtioneuvoston ja Naton sivuilla syksyllä 2017 (<a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomi-mukaan-naton-ilmasta-maahan-ampumatarvikkeiden-tiedonvaihto-ja-hankintayhteistyohon"><u>Valtioneuvosto 9.11.2017</u></a> ja <a href="https://www.nato.int/cps/en/natohq/news_148422.htm"><u>Nato 9.11.2017</u></a>).</p><p>Näiden monimutkaisista sopimuskudelmista on vaikea saada selkoa niin Naton kannalta kuin myös Suomen kannalta. Kyse on osaltaan termi- ja lyhennesekavuudesta. Mitä on kunkin termin takana olevan projektin lopullinen päämäärä ja tarkoitus. Syntyy kuva, että kunhan vain huseerataan ja touhutaan niin, että jokainen saa vähän haluamaansa pikku hiljaa ja jotain uutta on aina hieman meneillään.</p><p>Suomi osallistuu ahkerasti myös Nato-johtoisiin sotilaallisiin koulutus- ja harjoitustapahtumiin. Tänä vuonna Suomen arvioidaan osallistuvan suuremmalla tai pienemmällä kokoonpanolla yhteensä lähes sataan Nato-johtoiseen tai Nato-maan pitämään sotilaalliseen harjoitus- tai koulutustapahtumaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuten Ruotsilla, myös Suomella on kolme vaihtoehtoa, mitä tulee jatkossa maan Nato-suhteisiin.</p><p>Kukaan ei voi väittää, että Suomen nykyinen Nato-suhde olisi pysyvä ja stabiili. Edes muutos Suomen Nato-suhteessa ei ole stabiili. Suomen nykyinen Nato-suhde on jatkuvasti muuttuva, joka ei ole saavuttanut sopimuksellista loppupistettään. Niin kauan kuin suhde ei ole saavuttanut sopimusmäärittelynä loppupistettään, myös Itämeren ympäristön turvallisuusasetelma ei ole valmis. Itämeren turvallisuustilanne ei siis ole status quo niin kauan kuin Suomi ja Ruotsi ovat liikkeessä jonnekin.</p><p>Suomen Nato-suhteen käymistilasta osaltaan kertoo, mitä Terhi Suominen tutkijana selvittää NDC:ssä: &rdquo;&hellip;<em>onko tässä kumppanuusjärjestelyssä vielä jotain sellaista, jota me voisimme tehdä enemmän. Mitkä ovat ne Naton toiveet - Nato-maiden toiveet - ja myöskin niin, että mitä Suomi aikoo.</em>&rdquo;</p><p>Suomen ja Naton välinen suhde on muuttunut siitä lähtien, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusyhteistyöhön. Muutos on tapahtunut erityisesti vuodesta 2014 alkaen, jolloin Venäjä tunkeutui Ukrainaan. Kyse on nimenomaan Naton ja Suomen välisistä allekirjoitetuista sopimuksista, joita varmasti tulee vielä lisää. Myös Suomen ja Nato-maiden kahdenvälisiä ns. yhteisymmärryspöytäkirjamuotoisia sopimuksia (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Memorandum_of_understanding"><u>memorandum of understanding</u></a>) tulee ehkä vielä lisää.</p><p>Suomen Nato-yhteistyön kolme vaihtoehtoa ovat säilyttää entistä tiiviimmän kumppanuuden nykytilaa hakematta Nato-jäsenyyttä kuten tähänkin saakka (1), hakea Nato-jäsenyyttä (2) tai palata takaisin kohti ns. <em>arm&#39;s-length relationship</em> -suhdetta, mikä tarkoittaa läheisyyttä välttävää tai läheistä yhteyttä välttävää suhdetta (3).</p><p>Viimeiseen vaihtoehtoon Suomella ei enää ole tosiasiallista paluumahdollisuutta puuttumatta allekirjoitettuihin sopimuksiin tai muistio- ja pöytäkirjamuotoisiin asiakirjoihin, joissa osoitetaan poliittista tahtoa yhteistyön tiivistymiselle ja joissa on myös juridisia sopimusvelvoitteita.</p><p>Tällainen pöytäkirja on ennen kaikkea Suomen ja Naton välinen 4.9.2014 Naton Walesin huippukokouksessa allekirjoitettu isäntämaasopimus. Suomessa on muistettava, että tuo asiakirja on myös sellainen, mikä on saanut myös Venäjän määrittelemään Suomen sotilaallisessa mielessä eri tavoin kuin ennen. Venäjä määrittelee tuon pöytäkirjan pohjalta Suomen vähintään sotilaalliseksi vastavoimaksi, jos ei nyt sentään viholliseksi (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252731-kolmen-pohjoismaan-on-tehtava-yhteissuunnitelma-kalottialueittensa-turvaamiseksi"><u>US-blogi 23.3.2018</u></a>).</p><p>Suomelle isäntämaasopimusjärjestely Naton kanssa oli poliittisesti vaikea. Ensimmäiset maininnat Naton ja Suomen välisistä puitejärjestelyistä löytyvät jo vuodelta 2002. Itse yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelu alkoi jo vuonna 2013 - siis ennen vuoden 2014 Ukrainan tapahtumia. Alkuperäisessä aikataulussa sopimukset sekä Suomen että Ruotsin kanssa oli tarkoitus saada toimiviksi vuoteen 2016 mennessä. Ukrainan vuoden 2014 tapahtumien johdosta Nato kuitenkin kiirehti aikataulua, johon Suomi ja Ruotsi suostuivat.</p><p>Viimeinen vaihtoehto kolmesta siis on hypoteettinen eikä sille ole Suomessa myöskään laajaa poliittista tukea. Suomi ei enää palaa entiseen kohti liittoumattomuutta ja puolueettomuutta.</p><p>Niin Suomella kuin myös Ruotsilla on valittavana kaksi vaihtoehtoa: joko edelleen tiivistyvä kumppanuuden nykytila ilman Naton perussopimuksen 5. artiklan tuomaa turvatakuuta (1) tai täysivaltainen Nato-jäsenyys (2).&nbsp;&nbsp;</p><p>Sekä Ruotsi että Suomi joutuvat miettimään Nato-jäsenyysasiassa ja tiivistyvässä yhteistyössä peruskysymyksenä, miten vihollistaholle saadaan korkein mahdollinen maahanhyökkäyskynnys ja riittävä uhka menetyksille maahanhyökkäyksessä. Nostaako nykyinen pienten sopimusten tehtailu Naton ja Nato-maiden kanssa tosiasiassa yhtään vihollistahon - siis Venäjän - maahanhyökkäyskynnystä ja sitä kautta maiden turvallisuustasoa.</p><p>Nato taas joutuu miettimään, lisäisikö Suomen ja Ruotsin jäsenyys jäsenmaiden yhteistä turvallisuutta ja missä määrin tiivistyvä yhteistyö lisäisi yhteistä turvallisuutta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Suomi ei siis sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla [= isäntämaasopimuksella] vastaanottamaan Suomeen Naton joukkoja tai sallimaan sellaisten kauttakulkua. Muutenkin HNS-järjestelyt koskevat vain logistiikkaa, vaikka sisältävätkin paljon juridiikkaa.</em>&rdquo; (<a href="http://www.suomensotilas.fi/isantamaasopimus-faktat-poytaan/"><u>Suomen Sotilas 28.8.2014</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Pöytäkirja [= isäntämaasopimus] ei velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja.</em>&rdquo; (<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014082718607568_uu.shtml"><u>Iltalehti 27.8.2014</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Joukkoihin [Joint Expeditionary Force -joukkoihin] osallistuminen on vapaaehtoista ja siitä päätetään tapauskohtaisesti.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9700320"><u>Yle 30.6.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Puitejärjestely [= Suomen ja Saksan välinen puolustusyhteistyötä koskeva puitejärjestely] ei ole luonteeltaan oikeudellisesti sitova. Se korostaa osapuolten poliittisen tason sitoutumista yhteistyön tiivistämiseen.</em>&rdquo; (<a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomi-ja-saksa-allekirjoittavat-puolustusyhteistyota-koskevan-puitejarjestelyn"><u>Valtioneuvosto 29.6.2017</u></a>).</p><p>Oheisista lainauksista kaksi ensimmäistä koski Suomen allekirjoittamaa isäntämaasopimusta Naton kanssa. Lausujat olivat ase- ja sotilasasiantuntija Arto Pulkki ja ulkoministeri Erkki Tuomioja.</p><p>Kolmannen lainauksen lausuja oli puolustusministeri Jussi Niinistö koskien Suomen liittymistä brittijohtoisiin Joint Expeditionary Force -joukkoihin (JEF).</p><p>Viimeinen lainaus on valtioneuvoston tiedotteesta koskien Suomen ja Saksan välistä puolustusyhteistyötä koskevaa puitejärjestelyä.</p><p>Nuo neljä lainausta kertovat, millaiseen puolustusyhteistyöhön ja kumppanuussuhteeseen Suomi on ollut tähän saakka valmis sopimuksellisesti. Lyhyesti sanottuna Suomi ei ole ollut toistaiseksi valmis sitoutumaan.</p><p>Suomi on myös määrittelyt, että niin kansanvälisen harjoitus- ja koulutusyhteistyön kuin myös Naton kanssa tehtävän yhteistyön on parannettava Suomen kansallista puolustuskykyä. Jos jokin puolustusyhteistyöasia ei paranna Suomen kansallista puolustuskykyä, Suomi ei ole mukana. &rdquo;<em>Suomen kansallinen puolustuskyky</em>&rdquo; on termi, joka toistuu kaikkialla ja kaikissa perusteluissa.</p><p>Suomi ajattelee kansallista puolustuskykyään kovin suoraviivaisesti eikä osaa ottaa huomioon Suomen rajojen ulkopuolisten alueiden turvallisuuden ja muiden valtioiden turvallisuuden vaikutusta Suomen turvallisuudelle. Suomen ajatustapa on alkeellinen ja vanhakantainen.</p><p>Suomen olisi ymmärrettävä, että sotilaalliset toimet maan rajojen ulkopuolella voivat olla tärkeämpiä Suomen kansalliselle puolustuskyvylle ja turvallisuudelle kuin sotilaalliset toimet maan rajojen sisäpuolella.</p><p>Tässä kappaleessa edellä esitettyihin ajatuksiin Suomen on etsittävä uutta näkökulmaa, mikäli haluaa kehittää Nato-kumppanuutta uudelle turvallisuutta lisäävälle tasolle. Suomen on laajennettava näkemyksiään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tarkastellaanpa edelleen tiivistyvän kumppanuuden vaihtoehtoa Naton ja Suomen kannalta huomioiden mihin Suomi ehkä olisi tällä hetkellä valmis.</p><p>Suomi voi liittyä Naton ja Nato-maiden puitteissa edelleen uusiin sotilaallisiin yhteistyöjärjestelyihin kuten tähänkin saakka, mutta ne eivät ole enää oleellisia niin Suomen kuin ei myöskään Naton tai Venäjän kannalta. Kyse on hienosäädöstä sen linjan sisällä, jota Suomi on noudattanut tiivistyvästi jo muutaman vuoden ajan ja kaiken kaikkiaan vuodesta 1994, kun Suomi solmi rauhankumppanuussopimuksen Naton kanssa.</p><p>Miten tästä eteenpäin Suomen sekä Ruotsin yhteistyötä Naton kanssa sitten tulisi tiivistää, että maiden turvallisuus kasvaisi ja että mahdollisen vihollistahon - siis Venäjän - Suomeen ja Ruotsiin kohdistuva maahanhyökkäyskynnys nousisi?</p><p>Kaikella on hintansa. Jos Suomi haluaa tosiasiallisesti nostattaa maahan kohdistuvaa hyökkäyskynnystä, joutuisi Suomi siitä hieman maksamaan. Ei rahalla vaan tietyistä noudatetuista periaatteista luopumisella.</p><p>Mistä Suomi joutuisi asteittain luopumaan?</p><p>Suomi joutuisi luopumaan muodossa tai toisessa vapaaehtoisuudesta. Suomi joutuisi olemaan muodossa tai toisessa velvoitettu. Suomi joutuisi sitoutumaan muodossa tai toisessa puolustuksellisesti myös muihin maihin.</p><p>Muutokset olisi tehtävä askel askeleelta pienin askelin kuten tähänkin saakka, mutta uudella tasolla.</p><p>Suomen luontainen viiteryhmä tiivistyvässä Nato-kumppanuudessa olisi JEF-maat Yhdysvalloilla täydennettynä. Tämän hetken JEF-maat ovat Iso-Britannian johdolla Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Norja ja Hollanti sekä Suomi ja Ruotsi.</p><p>Näiden maiden olisi syytä integroida yhteistä puolustusta Naton puitteissa uudelle tasolle. Muutama vuosi sitten se ei vielä onnistunut, kun Suomea ja Ruotsia oltiin liittämässä mukaan Islannin ilmavalvontaan. Kypsyyttä päätökselle Suomessa ei vielä tuolloin löytynyt, mutta ajat ovat jo muuttuneet. Noista ajoista Suomen päätöskyvykkyys on parantunut istuvan hallituksen aikana. Nimenomaan istuvan hallituksen aikana. Ulkoministerin ja puolustusministerin yhteistyö on ollut hyvää ja tuloksellista.</p><p>Naton olisi sisällänsä syytä miettiä Euroopan jakamista entistä selkeämmin puolustusalueisiin, joissa olisi kussakin yksi riittävän sotilaallisen voiman omaava johtovaltio sekä yläpuolella Yhdysvallat. Tuo olisi myös tapa, jolla Eurooppa voisi kantaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Puolustusalueella sotavoimien tulisi olla riittävän pitkälle integroituneita. Olen käsittelyt tuota kysymystä tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Saksan johtorooli Nato-Euroopan puolustuksessa, onnistuuko?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231746-saksan-johtorooli-nato-euroopan-puolustuksessa-onnistuuko"><u>US-blogi 19.2.2017</u></a>).</p><p>Pohjolassa olisi nyt syytä koettaa aluksi uudestaan sitä, mikä ei vielä Islannin ilmavalvontakysymyksen yhteydessä onnistunut. Olisiko jo aika kypsä luoda Pohjolaan yhteinen saumaton rauhanaikainen ilmavalvonta? Olisiko jo aika kypsä luoda Pohjolaan yhteinen saumaton rauhanaikainen merivalvonta? Kaikilla JEF-maiden ilma- ja merialuksilla olisi mahdollisuus liikkua koko puolustusalueella, jos tilanne sitä vaatisi. Valvontatehtävissä ei olisi valtionrajoja puolustusalueen sisällä. Asiassa on jo edistetty jossain määrin, mutta se ei vielä ole valmis.</p><p>Olisiko jo aika kypsä koko Fennoskandian kattavan yhteisen puolustuksellisen ja rauhanaikaisen tilannekuvan luomiselle?&nbsp; Nuo edellä mainitut puolustuksen integroimisasiat olisivat vielä toteuttavissa yhteistyöllä ilman yhteistä puolustussuunnitelmaa. Ruotsilla kyvykkyys muodostaa kattavaa tilannekuvaa on vielä tällä hetkellä heikko.</p><p>Edellä kuvattu puolustusintegraatio ei olisi helppo myöskään Natolle. Nato joutuisi luovuttamaan salassa pidettävää informaatiota puolustusliiton ulkopuolelle. Asia ei olisi helppo myöskään Suomelle, eikä asia olisi helppo myöskään Ruotsille. Maat joutuisivat osaltaan ottamaan vastuuta myös Baltian maiden valvonnasta. Tuo olisi kuitenkin seuraava askel Suomen ja Ruotsin tiivistyvälle yhteistyölle Naton ja Nato-maiden kanssa. Seuraava askel voisi olla myös, että Norja, Ruotsi ja Suomi aloittaisivat yhteistoimet maiden kalottialueiden turvallisuuden kohentamiseksi. Olen käsitellyt tuota asiaa blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kolmen Pohjoismaan on tehtävä yhteissuunnitelma kalottialueittensa turvaamiseksi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252731-kolmen-pohjoismaan-on-tehtava-yhteissuunnitelma-kalottialueittensa-turvaamiseksi"><u>US-blogi 23.3.2018</u></a>).</p><p>Suomi ja Ruotsi voivat toki solmia uusia Naton ja Nato-maiden kanssa ei-velvoittavia yhteistyösopimuksia täältä ikuisuuteen kuten tähän saakka, mutta ne eivät muuta tosiasialista Suomen tai Ruotsin puolustuskykyä eivätkä kasvata vihollistahon maahanhyökkäyskynnystä enää. Olisi uskallettava siirtyä uudelle tasolle, mikä olisi myös Nato-maiden etu.</p><p>Ero täysvaltaisen Nato-jäsenyyden ja Nato-kumppanuuden välillä tulee kuitenkin olla selkeä. Perussopimuksen 5. artiklan turvatakuut kuuluvat vain Naton täysjäsenille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Atlantti-Seuran pääsihteeri Terhi Suominen oli Arto Nybergin haastattelemana viime sunnuntain lähetyksessä (Yle Areena 25.3.2018). Pääsihteeri Terhi Suominen on valittu Roomassa sijaitsevan Nato Defence Collegen (NDC) tutkijaksi ensimmäisenä suomalaisena, ja hänen neljä kuukautta kestävä tutkijapesti alkaa huhtikuun alusta. Terhi Suominen edustaa siis tutkijana Natoa, ei Suomea.

NDC tarjoaa vuosittain Naton jäsenmaille ja Naton kumppanimaille yhteensä kahdeksan vierailijatutkijapestiä puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tutkimukseen. Naton kumppanimailla on mahdollisuus saada tutkijoita NDC:hen kolmella osa-alueella, jotka ovat rauhankumppanuus (Partnership for Peace, PfP), Välimeren vuoropuhelu (Mediterranean Dialogue, MD) sekä muu sotilaallinen yhteistyö ja maailmanlaajuinen kumppanuus (Military Cooperation/Partners Across the Globe, OMC/PAG).

Rauhankumppanuuden ja Välimeren vuoropuhelun osa-alueilla NDC:llä on mahdollisuus ottaa vuosittain kaksi tutkijaa molemmille osa-alueille.

Naton perinteinen tutkijapestaus vain Nato-maiden hakijoille on vuodesta 2015 lähtien ollut Eisenhower-tutkijaohjelma (NDC Eisenhower Defence Fellowship Programme), johon voidaan valita vuotuisesti kolme vierailijatutkijaa.

Vuoden 2018 Eisenhower-tutkijaohjelmassa haetaan tutkijoita, joita kiinnostaisivat Venäjä, turvallisuus- ja puolustushaasteet Naton itäisellä ja eteläisellä sivustalla tai suhteet Naton strategisiin kumppaneihin, siis vaikkapa Suomeen ja Ruotsiin (“Russia, security and defence challenges on the Eastern and Southern Flanks of the Alliance, and relations with strategic Partners”). Kyseiset aihepiirit kiinnostaisivat varmasti myös suomalaistutkijoita, jos Suomi olisi Naton jäsenmaa mahdollistaen Eisenhower-tutkijaohjelmaan osallistumisen.

Jos jotain lukijaa täällä Suomessa kiinnostaa neljän kuukauden tutkijastipendiaatti NDC:ssä PfP:n puitteissa seuraten Suomen Atlantti-Seuran pääsihteeri Terhi Suomisen jalanjälkiä, tutkijastipendiaattiasiaa voi käydä tarkastelemassa täällä. Hakemus ensi vuodelle on jätettävä 1.8.2018 mennessä. Suomesta Terhille olisi syytä saada jatkaja ensi vuodelle, kun pää on nyt avattu. Tutkijastipendiaattiasiasta esimerkiksi Suomen ulkopoliittisen instituutin (UPI) olisi syytä ottaa hieman koppia.

Terhi Suomisen tutkimus NDC:ssä koskee Suomen Nato-kumppanuutta. Mitä Naton näkökulmasta Suomen Nato-kumppanuus merkitsee Natolle. Mitä hyötyä kumppanuudesta on Suomelle ja Nato-maille. Miten Suomen Nato-kumppanuutta voitaisiin vielä kehittää.

Tutkin sitä, että onko tässä kumppanuusjärjestelyssä vielä jotain sellaista, jota me voisimme tehdä enemmän. Mitkä ovat ne Naton toiveet - Nato-maiden toiveet - ja myöskin niin, että mitä Suomi aikoo. Onko tässä jotain vielä sellaista mitä voitaisiin tehdä enemmän.”, Suominen totesi Arto Nybergin ohjelmassa 25.3.2018.

                                                                                            ****

Suomen Nato-kumppanuus ja Nato-suhde ovat tärkeitä tutkimusaiheita. Odotan loppukesällä NDC:stä valmistuvaa Suomisen Research Paper -tutkimusraporttia innolla.

Tutkimusaihe on mielenkiintoinen, koska Suomi ei ole lähitulevaisuudessa liittymässä Natoon, ellei Ruotsi ole liittymässä ja ellei Ruotsi asettaisi Suomelle sitä pakkoa, mitä se on asettanut Suomelle kaikessa länsi-integraatiossa toisen maailmansodan jälkeen.

Suomi on tähän saakka seurannut Ruotsia länsi-integraatiossa aina ennemmin tai myöhemmin, eikä Nato-jäsenyys tekisi poikkeusta. Olemme hieman viisaampia Ruotsin ensisyksyisten valtiopäivävaalien jälkeen 9.9.2018. Voittaako vaalit Nato-jäsenyyttä kannattava porvaririntama?

Toistaiseksi Ruotsin nykyhallituksen aikana Suomi on kyennyt patoamaan Ruotsin halukkuutta Nato-jäsenyyteen. Puolustusministeri Peter Hultqvistin sanat Sälenin turvallisuuskonferenssissa 9.1.2017 olivat kuvaavia Suomen hankalan tilanteen vuoksi:

Att förändra svensk säkerhetspolitisk linje skulle tydligt skapa ytterligare spänningar i vårt närområde, sätta en mycket stark press på vårt grannland Finland och riskera att splittra den svenska nationen.” (Regeringen 9.1.2017).

Vapaasti suomennettuna: ”Ruotsin turvallisuuspolitiikan linjan muuttaminen [= Nato-jäsenyys] aiheuttaisi selkeästi lisää jännitteitä lähialueillamme, asettaisi erittäin voimakkaan paineen naapurimaa-Suomeen ja uhkaisi jakaa Ruotsin kansakuntaa.

Jatkossa tässä kirjoituksessa esitän oman näkemykseni, miten Suomen Nato-kumppanuutta tulisi kehittää Suomen, Nato-maiden ja läntisen Euroopan yleisen turvallisuuden kasvattamiseksi.

Kumppanuusprosessi päämääränä turvallisuuden kasvattaminen edellyttäisi Suomelta ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun muutosta monessa asiassa. Muutosta on toki jo tapahtunut kiitettävästi Suomen nykyisen hallituksen aikana, mutta epäilen kuitenkin, ettei Suomella olisi mahdollisuuksia muutoksen viemiselle uudelle tasolle poliitikkojen varovaisten Venäjä-kantojen vuoksi. Venäjä kummittelee edelleen kaikessa taustalla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Suomelle pohjimmainen asia puolustusintegraatiossa on päätöksentekokyky, josta kaikki muu riippuu.

                                                                                            ****

Suomen ja Naton välinen sopimussuhde on lähes yhtä pitkä kuin kylmän sodan jälkeinen aika.

Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön (Partnership for Peace, PfP) vuodesta 1994 alkaen. Suomi on ollut Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (Euro-Atlantic Partnership Council, EAPC) jäsen sen perustamisesta 1997 lähtien. Suomen rauhankumppanuuden kehysasiakirjan allekirjoittamisella 10.1.1994 Suomi on sitoutunut moneen Nato-maiden keskenään laatimien asiakirjojen kirjauksiin. Yksi tärkeä rauhankumppanuuteen liittyvä asiakirja on Nato-maiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta 19.6.1995 tehty sopimus (ns. PfP Sofa -sopimus ja sen lisäpöytäkirja).

Naton Walesin huippukokouksesta 2014 lähtien Suomi on ollut Naton kutsumana edistynyt kumppanimaa Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyössä (Partnership Interoperability Initiative, PII ja Enhanced Opportunities Partner Enhanced Opportunities Partner, EOP). Suomi allekirjoitti Ruotsin tavoin Walesin huippukokouksessa 4.9.2014 isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Understanding on Host Nation Support (HNS)  between Finland and Nato, MOU).

Suomi on ollut mukana myös Nato-johtoisissa monikansallisissa IFOR-rauhanturvajoukoissa (Implementation Force, IFOR) Bosniassa ja Hertsegovinassa vuoden ajan 20.12.1995 lähtien sekä monikansallisissa KFOR-rauhanturvajoukoissa (Kosovo Force, KFOR) Bosniassa ja Hertsegovinassa 12.6.1999 lähtien vuoden 2010 loppuun. Suomi on osallistunut myös Nato-johtoiseen ISAF-kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa (International Security Assistance Force, ISAF).

Termejä, lyhenteitä ja muotoja Nato-Suomi-yhteistyössä yli kahden vuosikymmenen ajan riittänyt ja riittää edelleen. Yhteistyösopimuksissa ja järjestelyissä ei pysy perillä kukaan. Edellä mainittujen lisäksi on vaikkapa PARP:ia (Planning and Review Process), OCC:tä (Operational Capabilities Concept), CEP:iä (Civil Emergency Planning) ja kaikkea muuta mahdollista, joissa Suomikin on mukana.

Suomi yhteistyöhön Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen kanssa” oli uutisotsikko Suomen Riikan suurlähetystön sivuilla kesällä 2017 (UM 16.7.2017).

Suomi mukaan Naton ilmasta maahan ampumatarvikkeiden tiedonvaihto- ja hankintayhteistyöhön” oli uutisotsikko valtioneuvoston ja Naton sivuilla syksyllä 2017 (Valtioneuvosto 9.11.2017 ja Nato 9.11.2017).

Näiden monimutkaisista sopimuskudelmista on vaikea saada selkoa niin Naton kannalta kuin myös Suomen kannalta. Kyse on osaltaan termi- ja lyhennesekavuudesta. Mitä on kunkin termin takana olevan projektin lopullinen päämäärä ja tarkoitus. Syntyy kuva, että kunhan vain huseerataan ja touhutaan niin, että jokainen saa vähän haluamaansa pikku hiljaa ja jotain uutta on aina hieman meneillään.

Suomi osallistuu ahkerasti myös Nato-johtoisiin sotilaallisiin koulutus- ja harjoitustapahtumiin. Tänä vuonna Suomen arvioidaan osallistuvan suuremmalla tai pienemmällä kokoonpanolla yhteensä lähes sataan Nato-johtoiseen tai Nato-maan pitämään sotilaalliseen harjoitus- tai koulutustapahtumaan.

                                                                                            ****

Kuten Ruotsilla, myös Suomella on kolme vaihtoehtoa, mitä tulee jatkossa maan Nato-suhteisiin.

Kukaan ei voi väittää, että Suomen nykyinen Nato-suhde olisi pysyvä ja stabiili. Edes muutos Suomen Nato-suhteessa ei ole stabiili. Suomen nykyinen Nato-suhde on jatkuvasti muuttuva, joka ei ole saavuttanut sopimuksellista loppupistettään. Niin kauan kuin suhde ei ole saavuttanut sopimusmäärittelynä loppupistettään, myös Itämeren ympäristön turvallisuusasetelma ei ole valmis. Itämeren turvallisuustilanne ei siis ole status quo niin kauan kuin Suomi ja Ruotsi ovat liikkeessä jonnekin.

Suomen Nato-suhteen käymistilasta osaltaan kertoo, mitä Terhi Suominen tutkijana selvittää NDC:ssä: ”…onko tässä kumppanuusjärjestelyssä vielä jotain sellaista, jota me voisimme tehdä enemmän. Mitkä ovat ne Naton toiveet - Nato-maiden toiveet - ja myöskin niin, että mitä Suomi aikoo.

Suomen ja Naton välinen suhde on muuttunut siitä lähtien, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusyhteistyöhön. Muutos on tapahtunut erityisesti vuodesta 2014 alkaen, jolloin Venäjä tunkeutui Ukrainaan. Kyse on nimenomaan Naton ja Suomen välisistä allekirjoitetuista sopimuksista, joita varmasti tulee vielä lisää. Myös Suomen ja Nato-maiden kahdenvälisiä ns. yhteisymmärryspöytäkirjamuotoisia sopimuksia (memorandum of understanding) tulee ehkä vielä lisää.

Suomen Nato-yhteistyön kolme vaihtoehtoa ovat säilyttää entistä tiiviimmän kumppanuuden nykytilaa hakematta Nato-jäsenyyttä kuten tähänkin saakka (1), hakea Nato-jäsenyyttä (2) tai palata takaisin kohti ns. arm's-length relationship -suhdetta, mikä tarkoittaa läheisyyttä välttävää tai läheistä yhteyttä välttävää suhdetta (3).

Viimeiseen vaihtoehtoon Suomella ei enää ole tosiasiallista paluumahdollisuutta puuttumatta allekirjoitettuihin sopimuksiin tai muistio- ja pöytäkirjamuotoisiin asiakirjoihin, joissa osoitetaan poliittista tahtoa yhteistyön tiivistymiselle ja joissa on myös juridisia sopimusvelvoitteita.

Tällainen pöytäkirja on ennen kaikkea Suomen ja Naton välinen 4.9.2014 Naton Walesin huippukokouksessa allekirjoitettu isäntämaasopimus. Suomessa on muistettava, että tuo asiakirja on myös sellainen, mikä on saanut myös Venäjän määrittelemään Suomen sotilaallisessa mielessä eri tavoin kuin ennen. Venäjä määrittelee tuon pöytäkirjan pohjalta Suomen vähintään sotilaalliseksi vastavoimaksi, jos ei nyt sentään viholliseksi (US-blogi 23.3.2018).

Suomelle isäntämaasopimusjärjestely Naton kanssa oli poliittisesti vaikea. Ensimmäiset maininnat Naton ja Suomen välisistä puitejärjestelyistä löytyvät jo vuodelta 2002. Itse yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelu alkoi jo vuonna 2013 - siis ennen vuoden 2014 Ukrainan tapahtumia. Alkuperäisessä aikataulussa sopimukset sekä Suomen että Ruotsin kanssa oli tarkoitus saada toimiviksi vuoteen 2016 mennessä. Ukrainan vuoden 2014 tapahtumien johdosta Nato kuitenkin kiirehti aikataulua, johon Suomi ja Ruotsi suostuivat.

Viimeinen vaihtoehto kolmesta siis on hypoteettinen eikä sille ole Suomessa myöskään laajaa poliittista tukea. Suomi ei enää palaa entiseen kohti liittoumattomuutta ja puolueettomuutta.

Niin Suomella kuin myös Ruotsilla on valittavana kaksi vaihtoehtoa: joko edelleen tiivistyvä kumppanuuden nykytila ilman Naton perussopimuksen 5. artiklan tuomaa turvatakuuta (1) tai täysivaltainen Nato-jäsenyys (2).  

Sekä Ruotsi että Suomi joutuvat miettimään Nato-jäsenyysasiassa ja tiivistyvässä yhteistyössä peruskysymyksenä, miten vihollistaholle saadaan korkein mahdollinen maahanhyökkäyskynnys ja riittävä uhka menetyksille maahanhyökkäyksessä. Nostaako nykyinen pienten sopimusten tehtailu Naton ja Nato-maiden kanssa tosiasiassa yhtään vihollistahon - siis Venäjän - maahanhyökkäyskynnystä ja sitä kautta maiden turvallisuustasoa.

Nato taas joutuu miettimään, lisäisikö Suomen ja Ruotsin jäsenyys jäsenmaiden yhteistä turvallisuutta ja missä määrin tiivistyvä yhteistyö lisäisi yhteistä turvallisuutta.

                                                                                            ****

Suomi ei siis sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla [= isäntämaasopimuksella] vastaanottamaan Suomeen Naton joukkoja tai sallimaan sellaisten kauttakulkua. Muutenkin HNS-järjestelyt koskevat vain logistiikkaa, vaikka sisältävätkin paljon juridiikkaa.” (Suomen Sotilas 28.8.2014).

Pöytäkirja [= isäntämaasopimus] ei velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja.” (Iltalehti 27.8.2014).

Joukkoihin [Joint Expeditionary Force -joukkoihin] osallistuminen on vapaaehtoista ja siitä päätetään tapauskohtaisesti.” (Yle 30.6.2017).

Puitejärjestely [= Suomen ja Saksan välinen puolustusyhteistyötä koskeva puitejärjestely] ei ole luonteeltaan oikeudellisesti sitova. Se korostaa osapuolten poliittisen tason sitoutumista yhteistyön tiivistämiseen.” (Valtioneuvosto 29.6.2017).

Oheisista lainauksista kaksi ensimmäistä koski Suomen allekirjoittamaa isäntämaasopimusta Naton kanssa. Lausujat olivat ase- ja sotilasasiantuntija Arto Pulkki ja ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Kolmannen lainauksen lausuja oli puolustusministeri Jussi Niinistö koskien Suomen liittymistä brittijohtoisiin Joint Expeditionary Force -joukkoihin (JEF).

Viimeinen lainaus on valtioneuvoston tiedotteesta koskien Suomen ja Saksan välistä puolustusyhteistyötä koskevaa puitejärjestelyä.

Nuo neljä lainausta kertovat, millaiseen puolustusyhteistyöhön ja kumppanuussuhteeseen Suomi on ollut tähän saakka valmis sopimuksellisesti. Lyhyesti sanottuna Suomi ei ole ollut toistaiseksi valmis sitoutumaan.

Suomi on myös määrittelyt, että niin kansanvälisen harjoitus- ja koulutusyhteistyön kuin myös Naton kanssa tehtävän yhteistyön on parannettava Suomen kansallista puolustuskykyä. Jos jokin puolustusyhteistyöasia ei paranna Suomen kansallista puolustuskykyä, Suomi ei ole mukana. ”Suomen kansallinen puolustuskyky” on termi, joka toistuu kaikkialla ja kaikissa perusteluissa.

Suomi ajattelee kansallista puolustuskykyään kovin suoraviivaisesti eikä osaa ottaa huomioon Suomen rajojen ulkopuolisten alueiden turvallisuuden ja muiden valtioiden turvallisuuden vaikutusta Suomen turvallisuudelle. Suomen ajatustapa on alkeellinen ja vanhakantainen.

Suomen olisi ymmärrettävä, että sotilaalliset toimet maan rajojen ulkopuolella voivat olla tärkeämpiä Suomen kansalliselle puolustuskyvylle ja turvallisuudelle kuin sotilaalliset toimet maan rajojen sisäpuolella.

Tässä kappaleessa edellä esitettyihin ajatuksiin Suomen on etsittävä uutta näkökulmaa, mikäli haluaa kehittää Nato-kumppanuutta uudelle turvallisuutta lisäävälle tasolle. Suomen on laajennettava näkemyksiään.

                                                                                            ****

Tarkastellaanpa edelleen tiivistyvän kumppanuuden vaihtoehtoa Naton ja Suomen kannalta huomioiden mihin Suomi ehkä olisi tällä hetkellä valmis.

Suomi voi liittyä Naton ja Nato-maiden puitteissa edelleen uusiin sotilaallisiin yhteistyöjärjestelyihin kuten tähänkin saakka, mutta ne eivät ole enää oleellisia niin Suomen kuin ei myöskään Naton tai Venäjän kannalta. Kyse on hienosäädöstä sen linjan sisällä, jota Suomi on noudattanut tiivistyvästi jo muutaman vuoden ajan ja kaiken kaikkiaan vuodesta 1994, kun Suomi solmi rauhankumppanuussopimuksen Naton kanssa.

Miten tästä eteenpäin Suomen sekä Ruotsin yhteistyötä Naton kanssa sitten tulisi tiivistää, että maiden turvallisuus kasvaisi ja että mahdollisen vihollistahon - siis Venäjän - Suomeen ja Ruotsiin kohdistuva maahanhyökkäyskynnys nousisi?

Kaikella on hintansa. Jos Suomi haluaa tosiasiallisesti nostattaa maahan kohdistuvaa hyökkäyskynnystä, joutuisi Suomi siitä hieman maksamaan. Ei rahalla vaan tietyistä noudatetuista periaatteista luopumisella.

Mistä Suomi joutuisi asteittain luopumaan?

Suomi joutuisi luopumaan muodossa tai toisessa vapaaehtoisuudesta. Suomi joutuisi olemaan muodossa tai toisessa velvoitettu. Suomi joutuisi sitoutumaan muodossa tai toisessa puolustuksellisesti myös muihin maihin.

Muutokset olisi tehtävä askel askeleelta pienin askelin kuten tähänkin saakka, mutta uudella tasolla.

Suomen luontainen viiteryhmä tiivistyvässä Nato-kumppanuudessa olisi JEF-maat Yhdysvalloilla täydennettynä. Tämän hetken JEF-maat ovat Iso-Britannian johdolla Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Norja ja Hollanti sekä Suomi ja Ruotsi.

Näiden maiden olisi syytä integroida yhteistä puolustusta Naton puitteissa uudelle tasolle. Muutama vuosi sitten se ei vielä onnistunut, kun Suomea ja Ruotsia oltiin liittämässä mukaan Islannin ilmavalvontaan. Kypsyyttä päätökselle Suomessa ei vielä tuolloin löytynyt, mutta ajat ovat jo muuttuneet. Noista ajoista Suomen päätöskyvykkyys on parantunut istuvan hallituksen aikana. Nimenomaan istuvan hallituksen aikana. Ulkoministerin ja puolustusministerin yhteistyö on ollut hyvää ja tuloksellista.

Naton olisi sisällänsä syytä miettiä Euroopan jakamista entistä selkeämmin puolustusalueisiin, joissa olisi kussakin yksi riittävän sotilaallisen voiman omaava johtovaltio sekä yläpuolella Yhdysvallat. Tuo olisi myös tapa, jolla Eurooppa voisi kantaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Puolustusalueella sotavoimien tulisi olla riittävän pitkälle integroituneita. Olen käsittelyt tuota kysymystä tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Saksan johtorooli Nato-Euroopan puolustuksessa, onnistuuko?” (US-blogi 19.2.2017).

Pohjolassa olisi nyt syytä koettaa aluksi uudestaan sitä, mikä ei vielä Islannin ilmavalvontakysymyksen yhteydessä onnistunut. Olisiko jo aika kypsä luoda Pohjolaan yhteinen saumaton rauhanaikainen ilmavalvonta? Olisiko jo aika kypsä luoda Pohjolaan yhteinen saumaton rauhanaikainen merivalvonta? Kaikilla JEF-maiden ilma- ja merialuksilla olisi mahdollisuus liikkua koko puolustusalueella, jos tilanne sitä vaatisi. Valvontatehtävissä ei olisi valtionrajoja puolustusalueen sisällä. Asiassa on jo edistetty jossain määrin, mutta se ei vielä ole valmis.

Olisiko jo aika kypsä koko Fennoskandian kattavan yhteisen puolustuksellisen ja rauhanaikaisen tilannekuvan luomiselle?  Nuo edellä mainitut puolustuksen integroimisasiat olisivat vielä toteuttavissa yhteistyöllä ilman yhteistä puolustussuunnitelmaa. Ruotsilla kyvykkyys muodostaa kattavaa tilannekuvaa on vielä tällä hetkellä heikko.

Edellä kuvattu puolustusintegraatio ei olisi helppo myöskään Natolle. Nato joutuisi luovuttamaan salassa pidettävää informaatiota puolustusliiton ulkopuolelle. Asia ei olisi helppo myöskään Suomelle, eikä asia olisi helppo myöskään Ruotsille. Maat joutuisivat osaltaan ottamaan vastuuta myös Baltian maiden valvonnasta. Tuo olisi kuitenkin seuraava askel Suomen ja Ruotsin tiivistyvälle yhteistyölle Naton ja Nato-maiden kanssa. Seuraava askel voisi olla myös, että Norja, Ruotsi ja Suomi aloittaisivat yhteistoimet maiden kalottialueiden turvallisuuden kohentamiseksi. Olen käsitellyt tuota asiaa blogikirjoituksessa otsikolla ”Kolmen Pohjoismaan on tehtävä yhteissuunnitelma kalottialueittensa turvaamiseksi” (US-blogi 23.3.2018).

Suomi ja Ruotsi voivat toki solmia uusia Naton ja Nato-maiden kanssa ei-velvoittavia yhteistyösopimuksia täältä ikuisuuteen kuten tähän saakka, mutta ne eivät muuta tosiasialista Suomen tai Ruotsin puolustuskykyä eivätkä kasvata vihollistahon maahanhyökkäyskynnystä enää. Olisi uskallettava siirtyä uudelle tasolle, mikä olisi myös Nato-maiden etu.

Ero täysvaltaisen Nato-jäsenyyden ja Nato-kumppanuuden välillä tulee kuitenkin olla selkeä. Perussopimuksen 5. artiklan turvatakuut kuuluvat vain Naton täysjäsenille.

]]>
7 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252996-naton-alkavan-suomi-tutkimuksen-on-vietava-puolustuskumppanuus-uudelle-tasolle#comments Euroopan puolustus Itämeren turvallisuustilanne Nato Turpo Venäjän uhka Wed, 28 Mar 2018 10:58:26 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252996-naton-alkavan-suomi-tutkimuksen-on-vietava-puolustuskumppanuus-uudelle-tasolle
”En olisi tähän päätökseen ryhtynyt” - Tuomioja (sd.) jäi taas kerran yksin http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252923-en-olisi-tahan-paatokseen-ryhtynyt-tuomioja-sd-jai-taas-kerran-yksin <p>Länsimaiden vastatoimet Venäjän Salisburyssa kemiallisin asein tehdyn myrkkyiskun jälkeen ovat osoitus länsimaiden yhtenäisyydestä. Joukkovoima on osoittamassa vaikuttavuuttaan. Lännen yhtenäisyys kaikkialla maailmassa on ollut minulle suuri yllätys.</p><p>Tämänhetkisen tilanteen mukaan länsimaat ovat karkottamassa venäläisdiplomaatteja seuraavasti (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10134698"><u>Yle 27.3.2018</u></a>):</p><ul><li><p>Yhdysvallat <strong>60</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Iso-Britannia <strong>23</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Ukraina <strong>13</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Kanada <strong>4</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Puola <strong>4 </strong>venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Ranska <strong>4</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Saksa <strong>4 </strong>venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Liettua <strong>3 </strong>venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Tšekki <strong>3</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Albania <strong>2</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Australia <strong>2</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Espanja <strong>2</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Hollanti <strong>2</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Italia <strong>2</strong> venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Tanska <strong>2 </strong>venäläisdiplomaattia</p></li><li><p>Kroatia <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Latvia <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Makedonia <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Norja <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Romania <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Ruotsi <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Suomi <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Unkari <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li><li><p>Viro <strong>1</strong> venäläisdiplomaatti</p></li></ul><p>Yhteensä siis <strong>24</strong> länsimaata on jo tehnyt päätöksen karkottaa yhteensä <strong>129</strong> venäläisdiplomaattia.</p><p>Tilanne elää edelleen, eikä lopullinen karkotuksia tekevien maiden määrä ja karkotettavien venäläisdiplomaattien määrä ole vielä tiedossa. Todennäköisesti molemmat määrät tulevat kasvamaan tämän ja muutaman seuraavan päivän aikana.</p><p>Venäjä on hankalassa tilanteessa lännen yhtenäisyyden vuoksi. Yhtenäisyys on maailmanlaajuista Australian, Yhdysvaltain ja Kanadan liityttyä mukaan vastatoimirintamaan.</p><p>Jos Venäjä karkottaa vastaavan määrän länsidiplomaatteja 24 maasta, Venäjä asettaa itsensä tiukemmin länsimaita vastaan. Venäjä ei nöyrry tuumaakaan. Vastakkainasettelu voimistuu. Kuilu Venäjän ja länsimaiden välillä kasvaa. Pitäisin tätä Salisbury-episodia alkuhetkenä uudelle kylmälle sodalle, jossa ovat vastakkain länsimaat ja Venäjä - tällä kertaa ei Kiina.</p><p>Suomi teki ainoan oikean ratkaisun yhtymällä karkotuspäätökseen yhdellä karkotettavalla venäläisdiplomaatilla. Vielä eilen Suomessa oltiin epäileväisiä päätöksestä, mutta tänään enää tuskin kukaan epäilee päätöksen oikeellisuutta yhtä henkilöä lukuun ottamatta.</p><p>Tuo yksi henkilö on entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.).</p><p>Tuomioja totesi eilen Facebookissa:</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Niinistö on oikeassa korostaessaan, miten vuoropuhelun jatkaminen Venäjän kanssa on nyt entistäkin tärkeämpää ja miten voimia tulee keskittää siihen, että &rsquo;repeävä kuilu lännen ja Venäjän välillä alkaisi asettua toiseen asentoon&rsquo;. Kuinka sopusoinnussa tämä on sen kanssa, että osallistuimme </em><em>tähän diplomaattien karkotusoperaatioon jää nähtäväksi. Niillä tiedoilla jota minulla nyt on, <u>en olisi tähän päätökseen ryhtynyt</u> ja toivon, että hallitukselle on enemmän tätä päätöstä perustelevaa tietoa. Vahvojenkin epäilyjen ja yhteistyövaatimusten kohdistaminen Venäjään on täysin paikallaan, mutta toimien pitäisi oikeusvaltiossa perustua riittäviin näyttöihin eikä vain epäilyihin. Emmehän me halua laskea oikeusstandardejamme samalle tasolle kuin Venäjällä.</em>&rdquo;</p><p>Tuo on Tuomiojalle tyypillinen tapa esittää Venäjä-myönteisiä kantoja syyllistämällä läntisiä toimintatapoja. Samaa taktiikkaa Tuomioja harjoitti ollessaan Suomen ulkoministeri. Silloin Tuomioja vielä puri suomalaisessa politiikassa suomalaisiin poliitikkoihin, onneksi ei enää.</p><p>Tuomiojan karkotuksia vastustavaa kantaa uutisoivat jo mm. Demokraatti (<a href="https://demokraatti.fi/entinen-ulkoministeri-diplomaattien-karkotuksesta-niilla-tiedoilla-jota-minulla-nyt-on-en-olisi-tahan-paatokseen-ryhtynyt/"><u>Demokraatti 26.3.2018</u></a>), Helsingin Sanomat (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005619313.html"><u>HS 26.3.2018</u></a>), Iltalehti (<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803262200839370_u0.shtml"><u>IL 26.3.2018</u></a>) ja Ilta-Sanomat (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005619399.html"><u>IS 27.3.2018</u></a>).</p><p>Luojalle kiitos, ettei nykyinen ulkoministerimme ole Erkki Tuomioja, vaan se että se on Timo Soini.</p><p>Toivottavasti Suomi ei enää koskaan näe sitä päivää, että Tuomioja olisi Suomen ulkoministeri.</p><p>Suuri kiitos eilisestä oikeasta päätöksestä myös tasavallan presidentille ja pääministerille. Suomen on hyvä olla samassa seurassa 23 muun länsimaan tavoin ajattelevan maan kanssa ensirintamassa.</p><p>Tuomioja on henkeen ja vereen Venäjä-mies. Tuomioja osaa pitää lännessä Venäjän etuja, vaikka Venäjä ei sitä ole Tuomiojalta pyytänyt. Tuomioja on hyvä kouluesimerkki edelleen kävelevistä hyödyllisestä idiootista (полезный идиот), joista toki Venäjä aina kiittää. Hyödyllinen idiootti on siis sinänsä vilpitön henkilö, joka todella uskoo tarkoitukseensa.</p><p>Vladimir Putinin tavoin myös Erkki Tuomioja ajatuksineen on jäämässä yhä enemmän yksin tässä nykyisessä maailmassa. Suomessa hänelle ei enää löydy hengenheimolaisia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimaiden vastatoimet Venäjän Salisburyssa kemiallisin asein tehdyn myrkkyiskun jälkeen ovat osoitus länsimaiden yhtenäisyydestä. Joukkovoima on osoittamassa vaikuttavuuttaan. Lännen yhtenäisyys kaikkialla maailmassa on ollut minulle suuri yllätys.

Tämänhetkisen tilanteen mukaan länsimaat ovat karkottamassa venäläisdiplomaatteja seuraavasti (Yle 27.3.2018):

  • Yhdysvallat 60 venäläisdiplomaattia

  • Iso-Britannia 23 venäläisdiplomaattia

  • Ukraina 13 venäläisdiplomaattia

  • Kanada 4 venäläisdiplomaattia

  • Puola 4 venäläisdiplomaattia

  • Ranska 4 venäläisdiplomaattia

  • Saksa 4 venäläisdiplomaattia

  • Liettua 3 venäläisdiplomaattia

  • Tšekki 3 venäläisdiplomaattia

  • Albania 2 venäläisdiplomaattia

  • Australia 2 venäläisdiplomaattia

  • Espanja 2 venäläisdiplomaattia

  • Hollanti 2 venäläisdiplomaattia

  • Italia 2 venäläisdiplomaattia

  • Tanska 2 venäläisdiplomaattia

  • Kroatia 1 venäläisdiplomaatti

  • Latvia 1 venäläisdiplomaatti

  • Makedonia 1 venäläisdiplomaatti

  • Norja 1 venäläisdiplomaatti

  • Romania 1 venäläisdiplomaatti

  • Ruotsi 1 venäläisdiplomaatti

  • Suomi 1 venäläisdiplomaatti

  • Unkari 1 venäläisdiplomaatti

  • Viro 1 venäläisdiplomaatti

Yhteensä siis 24 länsimaata on jo tehnyt päätöksen karkottaa yhteensä 129 venäläisdiplomaattia.

Tilanne elää edelleen, eikä lopullinen karkotuksia tekevien maiden määrä ja karkotettavien venäläisdiplomaattien määrä ole vielä tiedossa. Todennäköisesti molemmat määrät tulevat kasvamaan tämän ja muutaman seuraavan päivän aikana.

Venäjä on hankalassa tilanteessa lännen yhtenäisyyden vuoksi. Yhtenäisyys on maailmanlaajuista Australian, Yhdysvaltain ja Kanadan liityttyä mukaan vastatoimirintamaan.

Jos Venäjä karkottaa vastaavan määrän länsidiplomaatteja 24 maasta, Venäjä asettaa itsensä tiukemmin länsimaita vastaan. Venäjä ei nöyrry tuumaakaan. Vastakkainasettelu voimistuu. Kuilu Venäjän ja länsimaiden välillä kasvaa. Pitäisin tätä Salisbury-episodia alkuhetkenä uudelle kylmälle sodalle, jossa ovat vastakkain länsimaat ja Venäjä - tällä kertaa ei Kiina.

Suomi teki ainoan oikean ratkaisun yhtymällä karkotuspäätökseen yhdellä karkotettavalla venäläisdiplomaatilla. Vielä eilen Suomessa oltiin epäileväisiä päätöksestä, mutta tänään enää tuskin kukaan epäilee päätöksen oikeellisuutta yhtä henkilöä lukuun ottamatta.

Tuo yksi henkilö on entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.).

Tuomioja totesi eilen Facebookissa:

Presidentti Niinistö on oikeassa korostaessaan, miten vuoropuhelun jatkaminen Venäjän kanssa on nyt entistäkin tärkeämpää ja miten voimia tulee keskittää siihen, että ’repeävä kuilu lännen ja Venäjän välillä alkaisi asettua toiseen asentoon’. Kuinka sopusoinnussa tämä on sen kanssa, että osallistuimme tähän diplomaattien karkotusoperaatioon jää nähtäväksi. Niillä tiedoilla jota minulla nyt on, en olisi tähän päätökseen ryhtynyt ja toivon, että hallitukselle on enemmän tätä päätöstä perustelevaa tietoa. Vahvojenkin epäilyjen ja yhteistyövaatimusten kohdistaminen Venäjään on täysin paikallaan, mutta toimien pitäisi oikeusvaltiossa perustua riittäviin näyttöihin eikä vain epäilyihin. Emmehän me halua laskea oikeusstandardejamme samalle tasolle kuin Venäjällä.

Tuo on Tuomiojalle tyypillinen tapa esittää Venäjä-myönteisiä kantoja syyllistämällä läntisiä toimintatapoja. Samaa taktiikkaa Tuomioja harjoitti ollessaan Suomen ulkoministeri. Silloin Tuomioja vielä puri suomalaisessa politiikassa suomalaisiin poliitikkoihin, onneksi ei enää.

Tuomiojan karkotuksia vastustavaa kantaa uutisoivat jo mm. Demokraatti (Demokraatti 26.3.2018), Helsingin Sanomat (HS 26.3.2018), Iltalehti (IL 26.3.2018) ja Ilta-Sanomat (IS 27.3.2018).

Luojalle kiitos, ettei nykyinen ulkoministerimme ole Erkki Tuomioja, vaan se että se on Timo Soini.

Toivottavasti Suomi ei enää koskaan näe sitä päivää, että Tuomioja olisi Suomen ulkoministeri.

Suuri kiitos eilisestä oikeasta päätöksestä myös tasavallan presidentille ja pääministerille. Suomen on hyvä olla samassa seurassa 23 muun länsimaan tavoin ajattelevan maan kanssa ensirintamassa.

Tuomioja on henkeen ja vereen Venäjä-mies. Tuomioja osaa pitää lännessä Venäjän etuja, vaikka Venäjä ei sitä ole Tuomiojalta pyytänyt. Tuomioja on hyvä kouluesimerkki edelleen kävelevistä hyödyllisestä idiootista (полезный идиот), joista toki Venäjä aina kiittää. Hyödyllinen idiootti on siis sinänsä vilpitön henkilö, joka todella uskoo tarkoitukseensa.

Vladimir Putinin tavoin myös Erkki Tuomioja ajatuksineen on jäämässä yhä enemmän yksin tässä nykyisessä maailmassa. Suomessa hänelle ei enää löydy hengenheimolaisia.

]]>
25 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252923-en-olisi-tahan-paatokseen-ryhtynyt-tuomioja-sd-jai-taas-kerran-yksin#comments Diplomaattien karkotukset EU:n Venäjäpakotteet Lännen pakotteet Uussuomettuminen Venäjän uhka Tue, 27 Mar 2018 08:09:15 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252923-en-olisi-tahan-paatokseen-ryhtynyt-tuomioja-sd-jai-taas-kerran-yksin
Kolmen Pohjoismaan on tehtävä yhteissuunnitelma kalottialueittensa turvaamiseksi http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252731-kolmen-pohjoismaan-on-tehtava-yhteissuunnitelma-kalottialueittensa-turvaamiseksi <p>Helmikuussa 2015 Nato-maiden ulkoministerit hyväksyivät Norjan esityksen <a href="https://forsvaret.no/en/exercise-and-operations/exercises/nato-exercise-2018"><u>Trident Juncture 2018</u></a> -suursotaharjoituksen järjestämisestä Norjassa. Sotaharjoitus on toinen sarjassaan, ensimmäinen pidettiin Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa syksyllä 2015 (<a href="https://jfcbs.nato.int/trident-juncture"><u>Trident Juncture 2015</u></a>). Trident Juncture -harjoituksissa kyse on Naton suurimmista sotaharjoituksista, joihin osallistuvat niin maa- kuin myös ilma- ja merivoimat.</p><p>Samaisessa helmikuun 5. päivän ulkoministerikokouksessa Nato päätti vahvistaa läsnäoloaan Itä-Euroopassa. Ulkoministerit tekivät päätöksen Baltian maihin sekä Puolaan, Romaniaan ja Bulgariaan perustettavista komentokeskuksista ja 5 000 sotilaan keihäänkärkijoukoista. Ulkoministerit päättivät kasvattaa myös nopean toiminnan joukkoja 13 000:sta 30 000:een sotilaaseen.</p><p>Trident Juncture -sotaharjoitukset ovat Nato-maiden kolmen vuoden välein pidettäviä suursotaharjoituksia, joita Venäjällä vastaavat vaikkapa neljän vuoden välein pidettävät Zapad-sotaharjoitukset.</p><p>Syksyn 2015 Trident Juncture -harjoitukseen Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa osallistui yli kolmekymmentä valtiota Suomi ja Ruotsi mukaan lukien.</p><p>Niin kolmen vuoden takainen Trident Juncture 2015 -sotaharjoitus kuin myös ensi syksyn Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus ovat olleet Atlantti-harjoituksia, joissa Nato korostaa Atlantin merkitystä sotilaallisen voiman siirtämiskanavana Pohjois-Amerikasta Eurooppaan. Vuoden 2015 suurharjoitus ulottui yli Atlantin Kanadaan saakka.</p><p>Norjan Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus pidetään 15.10.-7.11.2018. Harjoitus on kansainvälisenä harjoituksena niin Norjassa kuin Pohjoismaissa suurin koskaan pidetty. Harjoitukseen osallistuu tämänhetkisten tietojen mukaan yli 35 000 sotilasta, 130 ilma-alusta ja 70 merialusta.</p><p>Harjoitus pidetään Keski-Norjassa Trondheimin ympäristössä Etelä-Trøndelagin läänin alueella, joka on suurin piirtein samalla korkeudella kuin Suomen Vaasa ja Kuopio. Harjoitusta ei haluttu viedä pohjoisemmaksi ärsyttämään Venäjää.</p><p>Tulemme taas ensi syksynä viime syksyn tapaan elämään mielenkiintoisia aikoja. Kuinka Venäjä reagoi tällä kertaa Pohjolassa pidettävään Naton suursotaharjoitukseen?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Itämeren ympäristö ja koko Fennoskandia ovat olleet Natolle tärkeä geostrateginen alue vuoden 2014 jälkeen. Kyse ei ole itse alueesta sinänsä vaan sen merkityksestä Keski-Euroopan turvallisuudelle.</p><p>Venäjän synnyttämien vuoden 2014 tapahtumien jälkeen lännen sotilaallinen painopiste oli aluksi Itämeren rantaympäristö vuosina 2015 ja 2016, mutta nyt painopiste on siirtymässä lännenpään ja pohjoisempaan Pohjan- ja Norjanmerelle sekä myös Barentsinmerelle. Puolustuksen painopisteen siirtymisen on saanut osaltaan aikaan Venäjän sotilaskäyttäytymisen muutos, josta hieman lisää myöhemmin.</p><p>Fennoskandian tärkeää geopoliittista asemaa osoittaa se, että Pohjoismaissa tullaan nyt lähes vuosittain pitämään suuret sotaharjoitukset. Kyse on suursotaharjoituksista, vaikka Suomessa poliitikot presidentti Niinistön johdolla ovat kauhistelleet tuota määritettä Venäjän pelossa, kun kyse on nimenomaan Suomen sotaharjoituksesta. Ruotsi ja Norja sen sijaan eivät ole kainostelleet Suomen tavoin.</p><p>Pohjolan turvallisuustilanne ei ole uusi ja muistuttaa paljon 1950-luvun alkupuolen tilannetta, jolloin Norjan, Ruotsin ja Suomen sotilaallinen heikkous huolestutti erityisesti Yhdysvaltoja, mikä käy hyvin esille CIA:n viime vuonna julkaistuissa arkistoasiakirjoissa. Pohjoismaiden heikko puolustuskyky herätti Yhdysvaltojen huolta etenkin Fennoskandian kalottialueen osalta Suomen itärajalta lähtien. 1950-luvun alkupuolella Neuvostoliitolla ja olisi ollut niin halutessaan mahdollisuus vyöryä ylivoimaisella konventionaalisella armeijallaan kalottialueen läpi aina Tanskan salmille saakka.</p><p>Ruotsissa pidettiin <a href="https://www.forsvarsmakten.se/en/activities/exercises/aurora-17/"><u>Aurora 17</u></a> -sotaharjoitus viime syksynä 11.9.-29.9.2017. Harjoitus oli maan suurin 20 vuoteen ja harjoitukseen osallistui noin 19&nbsp;000 sotilashenkilöä. Harjoitukseen kuului myös sotilaallisen avun vastaanottaminen Göteborgissa.</p><p>Tänä vuonna Pohjoismaista on Norjan vuoro pitää historiansa suurin sotaharjoitus. Harjoitukseen kuuluu myös Nato-joukkojen sotilaallinen maihinnousu Trondheimin alueelle. Nato siis harjoitellee maihinnousua jäsenmaansa rannikolle kuin Normandiaan ikään.</p><p>Norjan jälkeen seuraavaksi on sitten Suomen vuoro pitää suursotaharjoitus.</p><p>Suomella on mahdollisuus järjestää suursotaharjoitus vain vuosina 2019 tai 2020, koska Naton seuraava Trident Juncture -suursotaharjoitus on vuonna 2021, eikä olisi järkevää pitää kahta suursotaharjoitusta samana vuonna. Myös Venäjän seuraava Zapad-sotaharjoitus on vuonna 2021.</p><p>Suomen on siis kiirehdittävä sotaharjoituksensa pitämistä viimeistään vuonna 2020. Valmistelun tulisi olla jo täydessä käynnissä. Toivottavasti on. Suomen on mietittävä, missä harjoitus on syytä pitää. Olisiko syytä harjoitella myös Pohjois-Suomessa? Viimeaikaisen kehityksen perusteella olisi nimenomaan siellä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Заключена договоренность об использовании шведской и финской инфраструктуры для обеспечения перебросок войск (сил) НАТО на север Европы.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ruotsin ja Suomen infrastruktuurin suhteen</em><em> o</em><em>n sovittu, jotta Nato-joukkojen siirtäminen Pohjois-Eurooppaan olisi mahdollista.</em>&rdquo;</p><p>Kyseinen teksti on esitetty kuvassa 1. Teksti on kuvan oikeassa ylälaidassa osoittaen sinisellä värjättyä aluetta Suomen ja Ruotsin Lapissa.</p><p>Kyseinen kuva on huhtikuussa 2017 Moskovassa järjestetyssä kansainvälisessä MCIS-turvallisuuskonferenssissa esitetyistä kalvoista, joita Venäjän armeijan yleisesikunnan päällikkö, kenraali Valeri Gerasimov esitteli 27.4.2017 konferenssiesitelmässään (<a href="https://russiamil.wordpress.com/2017/05/03/mcis-2017-gerasimov-slides/"><u>Минобороны России 27.4.2017</u></a>). Sama asia tuli esille riittävässä määrin itse puheesta, jonka hän piti (<a href="http://mil.ru/mcis/news/more.htm?id=12120704@cmsArticle"><u>МКМБ/MCIS 27.4.2017</u></a>). Tänä vuonna vastaava MCIS-konferenssi pidetään parin viikon päästä huhtikuun 4. ja 5. päivä.</p><p>Venäjälle Suomi ja Ruotsi ovat Nato-maita, vaikka maat itse pitävät itseään hieman surkuhupaisesti vielä sotilaallisesti liittoutumattomina uskoen, ettei Venäjä kohdistaisi näihin maihin vastaavia sotilastoimia kuin jos olisivat Nato-maita. Venäjän näkemyksiä Suomen ja Ruotsin asemasta Naton kainalossa voi venäjän kieltä osaavat lukea kuvasta 2.</p><p>Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Skandinavian pohjoisosissa ja pohjoisempana Pohjan- ja Norjanmerellä sekä myös Barentsinmerellä. Venäjän korostunut sotilaallinen reagointi alkoi pian Valeri Gerasimovin Moskovan vuoden 2017 kevään kalvosulkeisten jälkeen, vaikka Venäjä on aina reagoinut lännen sotaharjoituksiin.</p><p>Venäjä on reagoinut pohjoisilla alueella niin Naton johtamiin harjoituksiin kuin myös Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisharjoituksiin. Tuo Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisharjoitus oli <a href="http://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1951206/arctic-challenge-exercise-2017-lentotoimintaharjoitus-jarjestetaan-touko-kesakuussa-suomessa-norjassa-ja-ruotsissa?_101_INSTANCE_j06rL1egTPfP_languageId=en_US"><u>Arctic Challenge Exercise 2017</u></a> -sotaharjoitus, joka pidettiin 22.5.-2.6.2017.</p><p>Naton harjoituksessa kyse oli puolestaan 8.5.-26.5.2017 pidetystä Saksan johtamasta <a href="http://www.c6f.navy.mil/news/us-completes-participation-eastlant-2017"><u>Eastlant 2017</u></a> -merimerisotaharjoituksesta, johon osallistuivat Norja, Saksa ja Yhdysvallat. Saksa on alkanut kiinnittää huomiotaan Venäjän Pohjanmeren kautta Saksalle muodostamaan sotilaalliseen uhkaan.</p><p>Norjalaislähteiden mukaan Venäjän sotilaallinen käyttäytyminen on ollut kaikissa alueella pidetyissä sotaharjoituksissa hyökkäävää harjoituksen pitäjästä riippumatta (mm. <a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/#_blank"><u>Aldrimer 18.10.2017</u></a>, <a href="https://www.aftenposten.no/norge/i/P3e3RR/Russland-simulerte-tre-flyangrep--norske-fly-klarte-ikke-a-henge-med"><u>Aftenposten 6.3.2018</u></a> ja <a href="https://www.aldrimer.no/dette-er-missilsystemet-som-ble-plassert-ved-grensen/"><u>Aldrimer 7.3.2018</u></a>). Venäjän aktivoituneesta käyttäytymisestä ei ole jäänyt osattomaksi myöskään Norjan demilitarisoitu Huippuvuoret.</p><p>Venäjä on lisännyt sotavoimiensa uhittelureissuja Barentsin-, Norjan- ja Pohjanmeren kautta kohti keskistä Eurooppaa. Uhittelureissuja ovat tehneet sekä Venäjän merivoimat että ilmavoimat, jotka ovat tulleet kohti Keski-Eurooppaa kuta kuinkin aina samaa reittiä pitkin Murmanskin alueelta.</p><p>Venäjän ilmavoimien ja sukellusveneiden lisääntynyt aktiivisuus on saanut myös Saksan ja Hollannin reagoimaan. Mailla on jo ollut pitempään tiivis keskinäinen ohjuspuolustusyhteistyö Patriot-järjestelmän puitteissa. Sekä Saksalle että Hollannille viimeinen herätys tuli viime syksyn Zapad-harjoitusten yhteydessä, jolloin sekä Saksan että Hollannin rannikot joutuivat Venäjän pommittajahyökkäyssimulaation kohteeksi. Kyse oli Venäjän pommittajien risteilyohjuksista, joilla se uhkasi mm. Hampuria.</p><p>Pommittajilla, jotka kykenevät kuljettamaan myös ydinkärjin varustettuja risteilyohjuksia, Venäjä on simuloinut hyökkäyksiä Norjan- ja Pohjanmeren kautta keskiseen ja läntiseen Eurooppaan jo vuodesta 2014 (esim. <a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>Viime aikoina on ollut esillä myös Venäjän vedenalainen sukellusvenetoiminta Norjan- ja Pohjanmeren muodostamalla alueella, mikä on saanut myös Iso-Britannian ärsyyntymään.</p><p>&rdquo;<em>Russia is getting consistently more confident about infiltrating UK territories</em>&rdquo; oli uutisotsikko viime vuoden joulukuun lopulla (<a href="https://qz.com/1166297/russian-warships-and-submarines-are-nearing-the-uks-territorial-waters/"><u>QZ 27.12.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä on entistä määrätietoisemmin tunkeutumassa Yhdistyneen kuningaskunnan alueille</em>&rdquo;. Iso-Britannia oli joutunut joulupäivänä hätyyttelemään venäläistä uutta tiedustelusukellusvenettä Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa, joka tosin oli testiajossa.</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. </em><em>It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; oli uutisotsikko niin ikään viime vuoden joulukuun lopulla (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank" target="_blank"><u>The Washington Post 22.12.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;</p><p>Iso-Britannia on varoittanut Venäjää koskemasta merenpohjan läntisiin tietoliikennekaapeleihin, joihin venäläissukellusveneet ovat olleet kohdistamassa toimia huolta herättävästi (<a href="https://news.sky.com/story/uks-undersea-cables-at-risk-of-potentially-catastrophic-attack-by-russians-11171237"><u>SkyNews 15.12.2017</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Niin Norja kuin myös Yhdysvallat ovat jo reagoineet Skandinavian alueella Venäjän uhkaavaan kasvaneeseen sotilaalliseen voimaan lisäämällä varusteluaan. Norjan ja myös Yhdysvaltojen reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>). Kyseiset tiedustelukoneet on tarkoitettu ennen kaikkea Venäjän kasvaneeseen sukellusvenetoimintaan.</p><p>&ldquo;<em>Iceland and Norway, Allies in NATO and strong regional partners, will work together and with other NATO allies and Nordic Partners in meeting the security challenges facing the Euro-Atlantic area.</em>&rdquo; (<a href="https://www.stjornarradid.is/lisalib/getfile.aspx?itemid=b49f91f4-3ede-11e7-941a-005056bc530c"><u>Joint Declaration between Iceland and Norway on defence cooperation, 22.3.2017</u></a>).</p><p>Edellä oleva viimeinen tekstikappale on lainaus Norjan ja Islannin puolustusministerien allekirjoittamasta yhteisestä puolustusyhteistyöjulistuksesta, joka on vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Islanti ja Norja, Naton jäsenmaita molemmat ja vahvat kumppanit alueella, toimivat yhdessä ja muiden Nato-liittolaisten sekä pohjoismaisten kumppanien kanssa euroatlanttisen alueen turvallisuushaasteiden kohtaamisessa.</em>&rdquo;</p><p>Norja on hyvin sisäistänyt roolinsa Skandinavian turvallisuuden takaajana muulle Euroopalle. Norja on kokenut valtio käsittelemään vaikeita ulko- ja turvallisuuspoliittisia tilanteita möykkäämättä liikaa, mutta hoitaen kuitenkin hommat. Suomi ei kykene samaan. Norja osaa myös hoitaa asiansa ärsyttämättä erikseen Venäjää. Arvostan suuresti Norjan ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa.</p><p>Norjan suurin sotilaallisen kyvykkyyden lisääminen koskee sukellusvenehankintaa sekä tiivistynyttä sukellusveneyhteistyötä Saksan kanssa. Maat ovat yhdessä tunnistaneet Venäjän muodostaman kasvavan merenalaisen sotilaallisen uhan. Saksan ja Norjan sotilaallinen yhteistyö (&rdquo;<em>deutsch-norwegische Kooperationen</em>&rdquo;) on kirjattu jopa Merkelin uuden hallituksen ohjelmaan (<a href="http://www.zeit.de/politik/deutschland/2018-02/koalitionsvertrag.pdf"><u>Koalitionsvertrag 7.2.2018</u></a>), minkä kunnian Norjan lisäksi ovat saaneet hallitusohjelmassa vain Ranska ja Hollanti.&nbsp;&nbsp;</p><p>Norja ja Saksa allekirjoittivat laivastoyhteistyösopimuksen 7.12.2017 (<a href="https://www.ndr.de/nachrichten/schleswig-holstein/Deutsch-norwegische-Marine-Kooperation-besiegelt,marine1072.html"><u>NDR 7.12.2017</u></a>). Strategisen kumppanuuden sopimus pitää sisällään mm. laivastojen yhteistoiminnan, koulutuksen, kehitystyön ja yhteishankinnat. Yksi päämäärä on, että norjalaiset ja saksalaiset voivat palvella toistensa sukellusveneissä. Norjan ja Saksan sukellusveneet olisivat ikään kuin yhtä.</p><p>Norja on tilannut jo 2.2.2017 ThyssenKruppin Kielin telakalta yhteensä neljä 212CD-tyypin sukellusvenettä (<a href="https://www.regjeringen.no/no/aktuelt/norge-og-tyskland-inngar-omfattende-samarbeid-om-maritimt-forsvarsmateriell/id2568087/?utm_source=www.regjeringen.no&amp;utm_medium=epost&amp;utm_campaign=Aktuelt+fra+Forsvarsdepartementet-22.08.2017"><u>Regjeringen 22.8.2017</u></a>). Saksa on puolestaan tilannut yhteensä kaksi vastaavaa sukellusvenettä ja veneiden toimitukset ovat ensi vuosikymmenellä. Yhteisessä sukellusvenetilauksessa Norja ja Saksa kehittävät yhdessä myös uutta ohjusaseistusta, jossa mukana on norjalainen Kongsberg. Saksa saa ensimmäisen veneensä vuonna 2027, jota ennen kaksi sukellusvenettä olisi toimitettu Norjaan. Norjan sukellusvenehankinnan kustannusarvio on tällä hetkellä noin 20-30 miljardia Norjan kruunua, siis noin 2,1-3,2 miljardia euroa, mikä vastaa lähes Suomen noin yhden vuoden puolustusbudjettia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Norja on siis hyvin ymmärtänyt Skandinavian muuttuneen turvallisuustilanteen ja tehnyt merkittäviä päätöksiä puolustuksessaan. Norjan merellistä puolustuskyvykkyyttä kasvattavat etenkin Poseidon-tiedustelukonehankinta Yhdysvalloista sekä 212CD-sukellusvenehankinta Saksasta. Yhdysvaltalaissotilaat ovat toimineet vuodesta 2017 lähtien Norjassa <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tripwire_force"><u>Tripwire force</u></a> -periaatteella vastaavasti kuin Baltian maissa ja Puolassa. Trident Juncture 2018 -suursotaharjoitus on kaiken kruunu, millä Nato-liittolaiset osoittavat sitoutumista Skandinavian puolustamiseen sen keskeisen Nato-maan osalta.</p><p>Skandinavian puolustuksen suurin haaste on Norjan, Ruotsin ja Suomen kalottialueen puolustaminen, joissa maiden sotavoima on vähäinen. Käytännössä sotavoimaa ei ole ollenkaan - eikä edes Norjalla. Venäjä voisi niin halutessaan ottaa tällä hetkellä pohjoisen kalottialueen hallintaansa muutamassa vuorokaudessa.</p><p>Lännen sotilaallinen vastavoima Venäjän muodostamaan uhkaan perustuu alueella Naton maihinnousuun Norjassa, jota siis harjoitellaan ensi syksynä. Norjalla ei tiettävästi ole tällä hetkellä kylmän sodan aikaiseen tapaan myös ydinkärjin varustettavissa olevia ohjuksia kallioluolissa. Nuo ohjukset olivat merkittävä pelote Neuvostoliitolle kylmän sodan aikaan. Ydinkärjillä varustettavissa oleva kylmän sodan aikainen MGR-1-ohjus Norjan kallioluolassa on esitetty kuvassa 3.</p><p>Suomella ei ole sotavoimaa ollenkaan Jääkäriprikaatin (JPr) Lapin Jääkäripataljoonan (LapJP) pohjoispuolella. Jääkäripataljoonan sijaintipaikalta Sodankylästä on matkaa Suomen pohjoisempaan pisteeseen lähes 300 kilometriä.</p><p>Laajalla alueella napapiirin pohjoispuolella Suomella ei ole mitään sotilaallista voimaa, kun puolestaan Venäjällä on rajan takana Murmanskin alueella lähimmät sotilaalliset voimavarat muutaman kymmenen kilometrin päässä Venäjän länsirajasta. Esimerkiksi Korzunovon (Корзуново) sotilaslentokenttä on alle 70 kilometrin päässä Suomen rajasta (69&deg;24&#39;03.9&quot;N 30&deg;59&#39;19.9&quot;E, 69.401095, 30.988860). Nikkelin sotilastukikohdat ovat puolestaan vain alle 40 kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta.</p><p>Venäjä kykenee ottamaan riittävää sotavoimaa vailla olevan Pohjois-Suomen hallintaan aina lähelle Sodankylän korkeudelle alle vuorokaudessa. Pohjois-Ruotsia Venäjällä ei olisi sen vaikeampi ottaa hallintaansa. Kaikki Pohjoismaat ovat laiminlyöneet pohjoista turvallisuuttaan, eikä selitykseksi kelpaa harva asutus, koska Skandinavian pohjoisosasta alkaa koko Euroopan puolustus.</p><p>Suomen on ymmärrettävä, ettei se voi omalla nöyrtyvällä käyttäytymisellään estää Venäjän Suomen maa-alueiden haltuunottoa, koska Venäjä ei tekisi haltuunottopäästöstä Suomen käyttäytymisen ehdoilla. Venäjän päätös tehtäisiin koko Skandinavian geostrategista asemaa määrittelevillä ehdoilla ja ennen kaikkea suhteessa Barentsinmeren turvallisuustilanteeseen. Suomessa ei pidä pitää yllä harhaluuloa, että Suomi voisi taitavalla ulkopolitiikalla estää Venäjän mahdolliset sotatoimet Suomea kohtaan. Tuo olisi köyhän miehen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka johtaisi tuhoon.</p><p>Suomen, Ruotsin ja Norjan on yhdessä mietittävä kalottialueen sotilaallista turvallisuutta huomioiden Venäjän kasvattama sotilaallinen uhka alueella. Suomelle ja Ruotsille ei saa tuottaa ongelmia se, että Norja kuuluu Natoon.</p><p>Kolmen Pohjoismaan yhteisessä puolustussuunnitelmassa on varauduttava Venäjän halukkuuteen ottaa kalottialueen pohjoinen rannikko hallintaansa, millä Venäjä pyrkisi varmistamaan Murmanskin alueen turvallisuutta ja pääsyä Barentsinmeren kautta Norjan- ja Pohjanmerelle aina Englannin kanaalille saakka. Venäjä on jo sotaharjoituksissaan riittävästi osoittanut valmiuttaan alueen haltuunottoon niin, että kolmen Pohjoismaan on syytä reagoida.</p><p>Jos Venäjä uhkaisi miehitystoimilla Norjaa, Nato-joukot nousisivat maihin todennäköisesti Narvikin tai Tromssan seuduille tai hieman etelämpänä Bodøn seudulla, jossa on myös Nato-johtoinen sotilaslentotukikohta.</p><p>Suomen viestintä- ja liikenneministeriön esittämä Jäämeren ratavaihtoehto Kirkkoniemeltä Rovaniemelle on turvallisuuspoliittisesti mahdoton, eikä sen pitäisi johtaa jatkotoimiin. Liikenneministeri Anne Berner ei ollut tehtäviensä tasalla ajaessaan vaihtoehtoa. Ehdotus ei täytä puolustuksen ja huoltovarmuuden asettamia reunaehtoja. Pohjoisessa Suomen huoltovarmuus on hoidettavissa lännenpää vain joko Narvikin tai Tromssan kautta. Narvikin tai Tromssa ovat myös Naton puolustettavissa, mikäli Venäjä pyrkisi ottamaan kalottialueita nopeasti hallintaansa.</p><p>Kylmän sodan ajat muistaen Nato kyllä tietää Norjan merkityksen koko keskisen Euroopan ja erityisesti Iso-Britannian turvallisuudelle. Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin ei pidä asettaa liikaa painetta Norjalle pohjoisten alueiden turvallisuuden takaamiseksi.</p><p>Tosiasia on, että kylmä sota on palannut jo Eurooppaan, vaikka se meille vaikea myöntää. Tuon tosiasian myöntämäiseen laajemmin menee vielä vuosi tai pari.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helmikuussa 2015 Nato-maiden ulkoministerit hyväksyivät Norjan esityksen Trident Juncture 2018 -suursotaharjoituksen järjestämisestä Norjassa. Sotaharjoitus on toinen sarjassaan, ensimmäinen pidettiin Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa syksyllä 2015 (Trident Juncture 2015). Trident Juncture -harjoituksissa kyse on Naton suurimmista sotaharjoituksista, joihin osallistuvat niin maa- kuin myös ilma- ja merivoimat.

Samaisessa helmikuun 5. päivän ulkoministerikokouksessa Nato päätti vahvistaa läsnäoloaan Itä-Euroopassa. Ulkoministerit tekivät päätöksen Baltian maihin sekä Puolaan, Romaniaan ja Bulgariaan perustettavista komentokeskuksista ja 5 000 sotilaan keihäänkärkijoukoista. Ulkoministerit päättivät kasvattaa myös nopean toiminnan joukkoja 13 000:sta 30 000:een sotilaaseen.

Trident Juncture -sotaharjoitukset ovat Nato-maiden kolmen vuoden välein pidettäviä suursotaharjoituksia, joita Venäjällä vastaavat vaikkapa neljän vuoden välein pidettävät Zapad-sotaharjoitukset.

Syksyn 2015 Trident Juncture -harjoitukseen Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa osallistui yli kolmekymmentä valtiota Suomi ja Ruotsi mukaan lukien.

Niin kolmen vuoden takainen Trident Juncture 2015 -sotaharjoitus kuin myös ensi syksyn Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus ovat olleet Atlantti-harjoituksia, joissa Nato korostaa Atlantin merkitystä sotilaallisen voiman siirtämiskanavana Pohjois-Amerikasta Eurooppaan. Vuoden 2015 suurharjoitus ulottui yli Atlantin Kanadaan saakka.

Norjan Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus pidetään 15.10.-7.11.2018. Harjoitus on kansainvälisenä harjoituksena niin Norjassa kuin Pohjoismaissa suurin koskaan pidetty. Harjoitukseen osallistuu tämänhetkisten tietojen mukaan yli 35 000 sotilasta, 130 ilma-alusta ja 70 merialusta.

Harjoitus pidetään Keski-Norjassa Trondheimin ympäristössä Etelä-Trøndelagin läänin alueella, joka on suurin piirtein samalla korkeudella kuin Suomen Vaasa ja Kuopio. Harjoitusta ei haluttu viedä pohjoisemmaksi ärsyttämään Venäjää.

Tulemme taas ensi syksynä viime syksyn tapaan elämään mielenkiintoisia aikoja. Kuinka Venäjä reagoi tällä kertaa Pohjolassa pidettävään Naton suursotaharjoitukseen?

                                                                                           ****

Itämeren ympäristö ja koko Fennoskandia ovat olleet Natolle tärkeä geostrateginen alue vuoden 2014 jälkeen. Kyse ei ole itse alueesta sinänsä vaan sen merkityksestä Keski-Euroopan turvallisuudelle.

Venäjän synnyttämien vuoden 2014 tapahtumien jälkeen lännen sotilaallinen painopiste oli aluksi Itämeren rantaympäristö vuosina 2015 ja 2016, mutta nyt painopiste on siirtymässä lännenpään ja pohjoisempaan Pohjan- ja Norjanmerelle sekä myös Barentsinmerelle. Puolustuksen painopisteen siirtymisen on saanut osaltaan aikaan Venäjän sotilaskäyttäytymisen muutos, josta hieman lisää myöhemmin.

Fennoskandian tärkeää geopoliittista asemaa osoittaa se, että Pohjoismaissa tullaan nyt lähes vuosittain pitämään suuret sotaharjoitukset. Kyse on suursotaharjoituksista, vaikka Suomessa poliitikot presidentti Niinistön johdolla ovat kauhistelleet tuota määritettä Venäjän pelossa, kun kyse on nimenomaan Suomen sotaharjoituksesta. Ruotsi ja Norja sen sijaan eivät ole kainostelleet Suomen tavoin.

Pohjolan turvallisuustilanne ei ole uusi ja muistuttaa paljon 1950-luvun alkupuolen tilannetta, jolloin Norjan, Ruotsin ja Suomen sotilaallinen heikkous huolestutti erityisesti Yhdysvaltoja, mikä käy hyvin esille CIA:n viime vuonna julkaistuissa arkistoasiakirjoissa. Pohjoismaiden heikko puolustuskyky herätti Yhdysvaltojen huolta etenkin Fennoskandian kalottialueen osalta Suomen itärajalta lähtien. 1950-luvun alkupuolella Neuvostoliitolla ja olisi ollut niin halutessaan mahdollisuus vyöryä ylivoimaisella konventionaalisella armeijallaan kalottialueen läpi aina Tanskan salmille saakka.

Ruotsissa pidettiin Aurora 17 -sotaharjoitus viime syksynä 11.9.-29.9.2017. Harjoitus oli maan suurin 20 vuoteen ja harjoitukseen osallistui noin 19 000 sotilashenkilöä. Harjoitukseen kuului myös sotilaallisen avun vastaanottaminen Göteborgissa.

Tänä vuonna Pohjoismaista on Norjan vuoro pitää historiansa suurin sotaharjoitus. Harjoitukseen kuuluu myös Nato-joukkojen sotilaallinen maihinnousu Trondheimin alueelle. Nato siis harjoitellee maihinnousua jäsenmaansa rannikolle kuin Normandiaan ikään.

Norjan jälkeen seuraavaksi on sitten Suomen vuoro pitää suursotaharjoitus.

Suomella on mahdollisuus järjestää suursotaharjoitus vain vuosina 2019 tai 2020, koska Naton seuraava Trident Juncture -suursotaharjoitus on vuonna 2021, eikä olisi järkevää pitää kahta suursotaharjoitusta samana vuonna. Myös Venäjän seuraava Zapad-sotaharjoitus on vuonna 2021.

Suomen on siis kiirehdittävä sotaharjoituksensa pitämistä viimeistään vuonna 2020. Valmistelun tulisi olla jo täydessä käynnissä. Toivottavasti on. Suomen on mietittävä, missä harjoitus on syytä pitää. Olisiko syytä harjoitella myös Pohjois-Suomessa? Viimeaikaisen kehityksen perusteella olisi nimenomaan siellä.

                                                                                           ****

Заключена договоренность об использовании шведской и финской инфраструктуры для обеспечения перебросок войск (сил) НАТО на север Европы.

Vapaasti suomennettuna:

Ruotsin ja Suomen infrastruktuurin suhteen on sovittu, jotta Nato-joukkojen siirtäminen Pohjois-Eurooppaan olisi mahdollista.

Kyseinen teksti on esitetty kuvassa 1. Teksti on kuvan oikeassa ylälaidassa osoittaen sinisellä värjättyä aluetta Suomen ja Ruotsin Lapissa.

Kyseinen kuva on huhtikuussa 2017 Moskovassa järjestetyssä kansainvälisessä MCIS-turvallisuuskonferenssissa esitetyistä kalvoista, joita Venäjän armeijan yleisesikunnan päällikkö, kenraali Valeri Gerasimov esitteli 27.4.2017 konferenssiesitelmässään (Минобороны России 27.4.2017). Sama asia tuli esille riittävässä määrin itse puheesta, jonka hän piti (МКМБ/MCIS 27.4.2017). Tänä vuonna vastaava MCIS-konferenssi pidetään parin viikon päästä huhtikuun 4. ja 5. päivä.

Venäjälle Suomi ja Ruotsi ovat Nato-maita, vaikka maat itse pitävät itseään hieman surkuhupaisesti vielä sotilaallisesti liittoutumattomina uskoen, ettei Venäjä kohdistaisi näihin maihin vastaavia sotilastoimia kuin jos olisivat Nato-maita. Venäjän näkemyksiä Suomen ja Ruotsin asemasta Naton kainalossa voi venäjän kieltä osaavat lukea kuvasta 2.

Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Skandinavian pohjoisosissa ja pohjoisempana Pohjan- ja Norjanmerellä sekä myös Barentsinmerellä. Venäjän korostunut sotilaallinen reagointi alkoi pian Valeri Gerasimovin Moskovan vuoden 2017 kevään kalvosulkeisten jälkeen, vaikka Venäjä on aina reagoinut lännen sotaharjoituksiin.

Venäjä on reagoinut pohjoisilla alueella niin Naton johtamiin harjoituksiin kuin myös Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisharjoituksiin. Tuo Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisharjoitus oli Arctic Challenge Exercise 2017 -sotaharjoitus, joka pidettiin 22.5.-2.6.2017.

Naton harjoituksessa kyse oli puolestaan 8.5.-26.5.2017 pidetystä Saksan johtamasta Eastlant 2017 -merimerisotaharjoituksesta, johon osallistuivat Norja, Saksa ja Yhdysvallat. Saksa on alkanut kiinnittää huomiotaan Venäjän Pohjanmeren kautta Saksalle muodostamaan sotilaalliseen uhkaan.

Norjalaislähteiden mukaan Venäjän sotilaallinen käyttäytyminen on ollut kaikissa alueella pidetyissä sotaharjoituksissa hyökkäävää harjoituksen pitäjästä riippumatta (mm. Aldrimer 18.10.2017, Aftenposten 6.3.2018 ja Aldrimer 7.3.2018). Venäjän aktivoituneesta käyttäytymisestä ei ole jäänyt osattomaksi myöskään Norjan demilitarisoitu Huippuvuoret.

Venäjä on lisännyt sotavoimiensa uhittelureissuja Barentsin-, Norjan- ja Pohjanmeren kautta kohti keskistä Eurooppaa. Uhittelureissuja ovat tehneet sekä Venäjän merivoimat että ilmavoimat, jotka ovat tulleet kohti Keski-Eurooppaa kuta kuinkin aina samaa reittiä pitkin Murmanskin alueelta.

Venäjän ilmavoimien ja sukellusveneiden lisääntynyt aktiivisuus on saanut myös Saksan ja Hollannin reagoimaan. Mailla on jo ollut pitempään tiivis keskinäinen ohjuspuolustusyhteistyö Patriot-järjestelmän puitteissa. Sekä Saksalle että Hollannille viimeinen herätys tuli viime syksyn Zapad-harjoitusten yhteydessä, jolloin sekä Saksan että Hollannin rannikot joutuivat Venäjän pommittajahyökkäyssimulaation kohteeksi. Kyse oli Venäjän pommittajien risteilyohjuksista, joilla se uhkasi mm. Hampuria.

Pommittajilla, jotka kykenevät kuljettamaan myös ydinkärjin varustettuja risteilyohjuksia, Venäjä on simuloinut hyökkäyksiä Norjan- ja Pohjanmeren kautta keskiseen ja läntiseen Eurooppaan jo vuodesta 2014 (esim. Daily Mail 30.10.2014).

Viime aikoina on ollut esillä myös Venäjän vedenalainen sukellusvenetoiminta Norjan- ja Pohjanmeren muodostamalla alueella, mikä on saanut myös Iso-Britannian ärsyyntymään.

Russia is getting consistently more confident about infiltrating UK territories” oli uutisotsikko viime vuoden joulukuun lopulla (QZ 27.12.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Venäjä on entistä määrätietoisemmin tunkeutumassa Yhdistyneen kuningaskunnan alueille”. Iso-Britannia oli joutunut joulupäivänä hätyyttelemään venäläistä uutta tiedustelusukellusvenettä Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa, joka tosin oli testiajossa.

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” oli uutisotsikko niin ikään viime vuoden joulukuun lopulla (The Washington Post 22.12.2017). Vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.

Iso-Britannia on varoittanut Venäjää koskemasta merenpohjan läntisiin tietoliikennekaapeleihin, joihin venäläissukellusveneet ovat olleet kohdistamassa toimia huolta herättävästi (SkyNews 15.12.2017).

                                                                                           ****

Niin Norja kuin myös Yhdysvallat ovat jo reagoineet Skandinavian alueella Venäjän uhkaavaan kasvaneeseen sotilaalliseen voimaan lisäämällä varusteluaan. Norjan ja myös Yhdysvaltojen reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017). Kyseiset tiedustelukoneet on tarkoitettu ennen kaikkea Venäjän kasvaneeseen sukellusvenetoimintaan.

Iceland and Norway, Allies in NATO and strong regional partners, will work together and with other NATO allies and Nordic Partners in meeting the security challenges facing the Euro-Atlantic area.” (Joint Declaration between Iceland and Norway on defence cooperation, 22.3.2017).

Edellä oleva viimeinen tekstikappale on lainaus Norjan ja Islannin puolustusministerien allekirjoittamasta yhteisestä puolustusyhteistyöjulistuksesta, joka on vapaasti suomennettuna: ”Islanti ja Norja, Naton jäsenmaita molemmat ja vahvat kumppanit alueella, toimivat yhdessä ja muiden Nato-liittolaisten sekä pohjoismaisten kumppanien kanssa euroatlanttisen alueen turvallisuushaasteiden kohtaamisessa.

Norja on hyvin sisäistänyt roolinsa Skandinavian turvallisuuden takaajana muulle Euroopalle. Norja on kokenut valtio käsittelemään vaikeita ulko- ja turvallisuuspoliittisia tilanteita möykkäämättä liikaa, mutta hoitaen kuitenkin hommat. Suomi ei kykene samaan. Norja osaa myös hoitaa asiansa ärsyttämättä erikseen Venäjää. Arvostan suuresti Norjan ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa.

Norjan suurin sotilaallisen kyvykkyyden lisääminen koskee sukellusvenehankintaa sekä tiivistynyttä sukellusveneyhteistyötä Saksan kanssa. Maat ovat yhdessä tunnistaneet Venäjän muodostaman kasvavan merenalaisen sotilaallisen uhan. Saksan ja Norjan sotilaallinen yhteistyö (”deutsch-norwegische Kooperationen”) on kirjattu jopa Merkelin uuden hallituksen ohjelmaan (Koalitionsvertrag 7.2.2018), minkä kunnian Norjan lisäksi ovat saaneet hallitusohjelmassa vain Ranska ja Hollanti.  

Norja ja Saksa allekirjoittivat laivastoyhteistyösopimuksen 7.12.2017 (NDR 7.12.2017). Strategisen kumppanuuden sopimus pitää sisällään mm. laivastojen yhteistoiminnan, koulutuksen, kehitystyön ja yhteishankinnat. Yksi päämäärä on, että norjalaiset ja saksalaiset voivat palvella toistensa sukellusveneissä. Norjan ja Saksan sukellusveneet olisivat ikään kuin yhtä.

Norja on tilannut jo 2.2.2017 ThyssenKruppin Kielin telakalta yhteensä neljä 212CD-tyypin sukellusvenettä (Regjeringen 22.8.2017). Saksa on puolestaan tilannut yhteensä kaksi vastaavaa sukellusvenettä ja veneiden toimitukset ovat ensi vuosikymmenellä. Yhteisessä sukellusvenetilauksessa Norja ja Saksa kehittävät yhdessä myös uutta ohjusaseistusta, jossa mukana on norjalainen Kongsberg. Saksa saa ensimmäisen veneensä vuonna 2027, jota ennen kaksi sukellusvenettä olisi toimitettu Norjaan. Norjan sukellusvenehankinnan kustannusarvio on tällä hetkellä noin 20-30 miljardia Norjan kruunua, siis noin 2,1-3,2 miljardia euroa, mikä vastaa lähes Suomen noin yhden vuoden puolustusbudjettia.

                                                                                           ****

Norja on siis hyvin ymmärtänyt Skandinavian muuttuneen turvallisuustilanteen ja tehnyt merkittäviä päätöksiä puolustuksessaan. Norjan merellistä puolustuskyvykkyyttä kasvattavat etenkin Poseidon-tiedustelukonehankinta Yhdysvalloista sekä 212CD-sukellusvenehankinta Saksasta. Yhdysvaltalaissotilaat ovat toimineet vuodesta 2017 lähtien Norjassa Tripwire force -periaatteella vastaavasti kuin Baltian maissa ja Puolassa. Trident Juncture 2018 -suursotaharjoitus on kaiken kruunu, millä Nato-liittolaiset osoittavat sitoutumista Skandinavian puolustamiseen sen keskeisen Nato-maan osalta.

Skandinavian puolustuksen suurin haaste on Norjan, Ruotsin ja Suomen kalottialueen puolustaminen, joissa maiden sotavoima on vähäinen. Käytännössä sotavoimaa ei ole ollenkaan - eikä edes Norjalla. Venäjä voisi niin halutessaan ottaa tällä hetkellä pohjoisen kalottialueen hallintaansa muutamassa vuorokaudessa.

Lännen sotilaallinen vastavoima Venäjän muodostamaan uhkaan perustuu alueella Naton maihinnousuun Norjassa, jota siis harjoitellaan ensi syksynä. Norjalla ei tiettävästi ole tällä hetkellä kylmän sodan aikaiseen tapaan myös ydinkärjin varustettavissa olevia ohjuksia kallioluolissa. Nuo ohjukset olivat merkittävä pelote Neuvostoliitolle kylmän sodan aikaan. Ydinkärjillä varustettavissa oleva kylmän sodan aikainen MGR-1-ohjus Norjan kallioluolassa on esitetty kuvassa 3.

Suomella ei ole sotavoimaa ollenkaan Jääkäriprikaatin (JPr) Lapin Jääkäripataljoonan (LapJP) pohjoispuolella. Jääkäripataljoonan sijaintipaikalta Sodankylästä on matkaa Suomen pohjoisempaan pisteeseen lähes 300 kilometriä.

Laajalla alueella napapiirin pohjoispuolella Suomella ei ole mitään sotilaallista voimaa, kun puolestaan Venäjällä on rajan takana Murmanskin alueella lähimmät sotilaalliset voimavarat muutaman kymmenen kilometrin päässä Venäjän länsirajasta. Esimerkiksi Korzunovon (Корзуново) sotilaslentokenttä on alle 70 kilometrin päässä Suomen rajasta (69°24'03.9"N 30°59'19.9"E, 69.401095, 30.988860). Nikkelin sotilastukikohdat ovat puolestaan vain alle 40 kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta.

Venäjä kykenee ottamaan riittävää sotavoimaa vailla olevan Pohjois-Suomen hallintaan aina lähelle Sodankylän korkeudelle alle vuorokaudessa. Pohjois-Ruotsia Venäjällä ei olisi sen vaikeampi ottaa hallintaansa. Kaikki Pohjoismaat ovat laiminlyöneet pohjoista turvallisuuttaan, eikä selitykseksi kelpaa harva asutus, koska Skandinavian pohjoisosasta alkaa koko Euroopan puolustus.

Suomen on ymmärrettävä, ettei se voi omalla nöyrtyvällä käyttäytymisellään estää Venäjän Suomen maa-alueiden haltuunottoa, koska Venäjä ei tekisi haltuunottopäästöstä Suomen käyttäytymisen ehdoilla. Venäjän päätös tehtäisiin koko Skandinavian geostrategista asemaa määrittelevillä ehdoilla ja ennen kaikkea suhteessa Barentsinmeren turvallisuustilanteeseen. Suomessa ei pidä pitää yllä harhaluuloa, että Suomi voisi taitavalla ulkopolitiikalla estää Venäjän mahdolliset sotatoimet Suomea kohtaan. Tuo olisi köyhän miehen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka johtaisi tuhoon.

Suomen, Ruotsin ja Norjan on yhdessä mietittävä kalottialueen sotilaallista turvallisuutta huomioiden Venäjän kasvattama sotilaallinen uhka alueella. Suomelle ja Ruotsille ei saa tuottaa ongelmia se, että Norja kuuluu Natoon.

Kolmen Pohjoismaan yhteisessä puolustussuunnitelmassa on varauduttava Venäjän halukkuuteen ottaa kalottialueen pohjoinen rannikko hallintaansa, millä Venäjä pyrkisi varmistamaan Murmanskin alueen turvallisuutta ja pääsyä Barentsinmeren kautta Norjan- ja Pohjanmerelle aina Englannin kanaalille saakka. Venäjä on jo sotaharjoituksissaan riittävästi osoittanut valmiuttaan alueen haltuunottoon niin, että kolmen Pohjoismaan on syytä reagoida.

Jos Venäjä uhkaisi miehitystoimilla Norjaa, Nato-joukot nousisivat maihin todennäköisesti Narvikin tai Tromssan seuduille tai hieman etelämpänä Bodøn seudulla, jossa on myös Nato-johtoinen sotilaslentotukikohta.

Suomen viestintä- ja liikenneministeriön esittämä Jäämeren ratavaihtoehto Kirkkoniemeltä Rovaniemelle on turvallisuuspoliittisesti mahdoton, eikä sen pitäisi johtaa jatkotoimiin. Liikenneministeri Anne Berner ei ollut tehtäviensä tasalla ajaessaan vaihtoehtoa. Ehdotus ei täytä puolustuksen ja huoltovarmuuden asettamia reunaehtoja. Pohjoisessa Suomen huoltovarmuus on hoidettavissa lännenpää vain joko Narvikin tai Tromssan kautta. Narvikin tai Tromssa ovat myös Naton puolustettavissa, mikäli Venäjä pyrkisi ottamaan kalottialueita nopeasti hallintaansa.

Kylmän sodan ajat muistaen Nato kyllä tietää Norjan merkityksen koko keskisen Euroopan ja erityisesti Iso-Britannian turvallisuudelle. Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin ei pidä asettaa liikaa painetta Norjalle pohjoisten alueiden turvallisuuden takaamiseksi.

Tosiasia on, että kylmä sota on palannut jo Eurooppaan, vaikka se meille vaikea myöntää. Tuon tosiasian myöntämäiseen laajemmin menee vielä vuosi tai pari.

]]>
2 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252731-kolmen-pohjoismaan-on-tehtava-yhteissuunnitelma-kalottialueittensa-turvaamiseksi#comments Itämeren turvallisuus Nato Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Fri, 23 Mar 2018 08:18:27 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252731-kolmen-pohjoismaan-on-tehtava-yhteissuunnitelma-kalottialueittensa-turvaamiseksi
Itä – länsiottelu lähestyy – West trolling manipulation puree! http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252561-ita-lansiottelu-lahestyy-west-trolling-manipulation-puree <p>Nyt ei puhuta suomalaisesta <a href="https://www.ita-lansi.fi/">pesäpallosta</a> ja sen perinteellisestä itä-länsiottelusta, jossa yleensä itä voittaa &ndash; kiitos mitä ilmeisimmin Sotkamon ja Kiteen [?]</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt puhutaan hiljalleen ryöstäytyvästä liikesarjasta, jossa läntinen kulutusyhteiskunta ja ympäristökuluttaja </strong>[1<strong> viimeiseltä 150 vuodelta kouristelee maailmanpoliisituskassa &ndash; Yhdysvaltojen johtaessa vielä vähän aikaa maailmamme napaisuutta.</strong></p><p><strong>Meneillään oleva aikakausi on kiinalaisten vuosisata. Vielä 18 vuotta sitten, kun vuosituhat vaihtui oli oireita maailman napaisuuden kääntymisestä itään, mutta hyvin heiveröisesti. Tänään Kiina ja maailman suurin raaka-aineaitta ja ravintopotentiaalisin valtio Venäjä lähestyvät toisiaan </strong>[2<strong>. </strong></p><p>...</p><p><em>West trolling manipulation</em> ~ <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/mita-putin-ajattelee-suomesta-kokenut-brittitoimittaja-suomella-on-syyta-olla-hermostunut-putin-petkuttaa-ja-valehtelee/6807522">https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/mita-putin-ajattelee-suomesta-kokenut-brittitoimittaja-suomella-on-syyta-olla-hermostunut-putin-petkuttaa-ja-valehtelee/6807522</a> &ndash; <em>osuva esimerkki piilovaikuttamisen osalta</em> [**.</p><p>&nbsp;</p><p>Edellinen itä &ndash; länsiottelu US edesmenneen presidentti <strong>Ronald Reaganin</strong> johdolla nujersi tähdenlentona Neuvostoliiton &ndash; ei siinä perestroikka ja glasnost auttaneet &ndash; juna meni ja kaatoi jo halvaantuneen neuvostoimperiumin &ndash; mahdottomana yhtälönä. Kommunismi ei toimi evoluution junailemassa ihmisluonteessa. Reagan voitti &ndash; ja sai nimensä lentotukialukseen &ndash; <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Ronald_Reagan">USS Ronald Reagan</a> [3.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tänään tilanne on aivan toinen &ndash; Venäjä sai uuden vanhan presidentin, joka lupasi läpimurtoa &ndash; nyt ei Venäjän pilkkominen enää onnistu, kuten onnistui Neuvostoliiton </strong>[4</p><p>Me emme täällä lännessä saata ymmärtää mitä <strong>Vladimir Putin</strong> tarkoitti läpimurrolla. Kiinassa se ymmärretään ja onnentoivotukset tulivat heti vaalien ratkaistessa niinistömäisen voiton Putinille.</p><p>Venäjällä saavutettiin suunnilleen sama äänestysvilkkaus kuin Suomessa &ndash; yhä laiskoja ovat äänestäjät täällä kuin siellä, jotain pitäisi tehdä &ndash; leivokset ja suolakurkut eivät ole riittävä kannustin.</p><p>.</p><p><em>Miksi länsi lietsoo vastakkainasettelua?</em><strong> </strong>[5</p><p><em>Miksi lännen media lietsoo rujoa West trolling manipulaatiota?</em><strong> </strong>[6</p><p>.</p><p><strong>Syyksi saadaan aina Krim, Ukraina ja Syyria</strong></p><p>Meillä media unohtaa muutamia tosiasioita &ndash; ei Venäjä mennyt ensin Syyriaan, eikä luvatta kuten Yhdysvallat jo CIA-operoi vuonna 2013 [7. Venäjä pyydettiin vastapainoksi USA&#39; n sotakoneelle &ndash; Syyrian laillisen hallinnon toimesta. US aloitti Syyrian pommitukset jo 2014 &ndash; ilman mitään mandaattia YK&#39; lta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Krim on osa venäläisyyttä &ndash; venäläisten ollen siellä paikka paikoin enemmistönä</strong></p><p>Krimillä järjestettiin kansanäänestys, jota <em>länsi</em> ei hyväksy. Asiaa pitäisi kysyä ensin krimiläisiltä, jotka halusivat eroon Ukrainasta jo 1990 -luvulla ja liittymistä Venäjään [8.</p><p>Nyt se liitos on tehty &ndash; äänestys ratkaisi. Venäläiset sotilaat turvasivat Krimin, jottei sinne syntynyt Kiovan Maidan aukion verimellakoita ja eikä myöhemmän Odessan kaltaista murhapolttoa. Nyt voitaisiin kysyä vaikka YK&#39; n valvonnassa itse krimiläisten mielipidettä &ndash; Venäjä vai Kiovan Ukraina &hellip; tulos on ennakoitavissa jo nyt.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Entä tuleva itä &ndash; länsiottelu?</strong></p><p>Uusi US presidentti <strong>Donald Trump</strong> halusi vaalilupaustensa myötä aivan uudet Venäjän suhteet [9, tätä amerikkalainen &rdquo;<em>uusmaccarthyismi</em>&rdquo; [10 ja sotateollisuus armeijan komppaamana ei halunnut.</p><p>USA tarvitsee sotaa &ndash; se on rakennettu sotimaan ja aina kaukana omien rajojensa ulkopuolella &ndash; joko luvalla tai luvatta. Viimeiset 20 vuotta todistavat tuon lauseen 100 prosenttisesti.</p><p>Jatkuva sota Afganistanissa (2001 - ], Irakissa (2003 - ), Syyriassa [2013 - ), Libyassa (2011), Somaliassa, Jemenissä ja nyt raskas mutta kiinalaispaineen alla laantuva uho Korean niemimaalle &hellip; onneksemme Kiinan otti kopin ja ohjaa Korean niemimaan kokonaisrauhoittamisesta &ndash;</p><p>&hellip; poistaen korealaisilta ydinaseet ja koko niemimaalta kaikki vieraat taistelu- ja hyökkäysjoukot &ndash; jotka aiheuttavat pelkoa, uhkaa ja sodan mahdollisuutta.</p><p><strong>US on vielä jäljellä Korean niemimaan jakajista 1945</strong> &ndash; Neuvostoliitto luhistui jo vuosikymmeniä sitten. Tuo amerikkalainen jäänne on poistettava uhkakuvana Korean niemimaalta.</p><p>Kun amerikkalaisten poistuminen tapahtuu, voi Kiina kaikille korealaisille suurimpana kauppakumppanina keskittyä ystävällisesti ohjaamaan korealaiset löytämään toisensa &ndash; ehkä idealla &ndash; <em>yksi valtio, kaksi järjestelmää</em> &hellip; kunnes riitasoinnut laantuvat ja saavutetaan <em>yhteinen korealaisuus</em>, kuten se oli ennen amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten tuloa niemimaalle 1945 &ndash; Japanin poistuessa hävinneenä miehittäjänä &hellip;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Venäjä nostaa rooliaan maailmalla</strong></p><p>Lähi-itä kipinöi. Lisää palavuutta toi USA&#39; n tunnustaessa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Näin US saattoi ajaa itsensä ulos alueen rauhankehityksestä, joka asemoituu nyt uusille isännille &ndash;</p><p>&hellip; tässä voisi olla EU &amp; Venäjä yhteistyön soiva siemen, joka vahvistuisi oliivipuun oksaksi [11 itse Eurooppaan, varsinkin kun saksalaiset ovat oivaltaneet ristiretkiensä jälkeen Euroopan jatkuvan myös rauhanomaisesti Venäjän Uralille asti [12.</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Aikanaan US pommitti II Maailmansodassa liki kaikki Saksan kaupungit</strong>. Tämä on varmasti jättänyt jälkensä ja näin Saksa ymmärtää, että suhteet itään ja Venäjälle [13 ovat tärkeämpiä lopulta kuin kauas Atlantin taakse Yhdysvaltoihin.</p><p>Saksa janoaa Venäjän 140 miljoonan kansalaisen markkinoita ja erityisesti Venäjän maailman suurimpia raaka-ainevarantoja, joita myös Kiina laskelmoidusti haluaa &ndash; varsinkin Baikalin vettä, maailman suurimpana käyttökelpoisen ja juoksevan makean veden lähteenä. Venäjä omaa myös maailman suurimmat potentiaaliset ravintotuotannon maaperä-alueet [14.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kiina + Venäjä &gt; USA + EU</strong> [?] [15</p><p>EU&#39; n kohdalle on tänään laitettava kysymysmerkki, sillä US presidentti Trumpin kauppasota-aloitteet tai -uhat karkottavat EU&#39; ta, joka halunnee olla vapaakaupan airut, kuten Kiinakin.</p><p>Kauppasodassa USA häviää varmasti &ndash; voittaja on Kiina, joka on jo mobilisoitunut kaikkialle &ndash; erityisesti Afrikkaan, joka maanosana tarvitsee erityishuomion &ndash; monenkin syyn summana. Kiina ei katkaisuta käsiä, kuten Belgian kuningas <strong>Leopold II</strong> aikoinaan [16 &ndash; tapporahatodisteeksi.</p><p>Kiina vie ja tuo &ndash; mutta vie myös hyötyä &ndash; tosin afrikkalainen mentaliteetti tulisi huomioida tarkasti &ndash; ei sinne voi tyrkyttää sellaisia tapoja, jotka ovat heille vieraita.</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Tänään kiinalaisia on enemmän kuin amerikkalaisia ja EU-eurooppalaisia yhteensä</strong> &ndash;</p><p>Valkoinen lännenmies tyypillisimmillään edustaa alle 20 prosenttia Maan ihmispopulaatiosta. Tänään ja huomenna Kiina ottaa osuutensa, joka merkitsee suhdelukua 1,4/7,7. US&#39; n osuus on 0,32/7,7 ja EU&#39; n 0,5/7,7 &ndash; näin Maa jaetaan oikeudenmukaisesti.</p><p>Herättäjäksi ympäristöämme kohtaan olisi huomattava, että muurahaisia on biomassana suunnilleen saman verran kuin meitä ihmisiä &ndash; yhteensä &ndash; mutta millaisen ympäristöjäljen tuo <em>proletariaatin diktatuuri</em> jättääkään &ndash; meihin nähden?</p><p>On myös hyvä muistaa, ettemme ole valtias numero 1, jo pelkästään hämähäkkieläimet syövät enemmän ravintomassaa kuin koko ihmispopulaatio. Milloin aloitamme sopeutumisen biomassaosuudeltamme tähän meitä elättävään biosfääriin [17 &ndash; onko se Kiina [18, joka ottaa vetovastuun maailmamme muutoksesta kohti harmonisoitumista &ndash; biodiversiteetin tasapainottajana?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sotilasvoima</strong></p><p>Ihminen ei tule toimeen ilman sotimista &ndash; valitettavasti [19. Ihmiskunta tarvitsee paineenpuruksi sotaa &ndash; ja nyt se hyytävin asiakokonaisuus &ndash; me emme kokonaisena ihmispopulaationa kestä itä &ndash; länsiottelua maailmanlaajuisena täyssotana, sillä pelkästään Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseet tuhoavat liki kaiken &ndash; vain Siperian asumattomat kolkat jäisivät &rdquo;henkiin&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Me siis tarvitsemme ICAN-ydinaseiden kieltosopimukset</strong>,</p><p>&hellip; jonka <em>Suomi jätti allekirjoittamatta</em> pelosta, että USA &rdquo;<em>hylkää meidät</em>&rdquo; [olisi varmaan hyvä, jos hylkäisikin?] - muistamme Nato &ndash; Isäntämaa pöytäkirjan [20, joka on huomioitu tarkasti rajanaapurissamme Venäjällä.</p><p>Meidän on purettava tuo Isäntämaa pöytäkirja ja ryhdyttävä ICAN-sopimukseen ja &rdquo;pakotettava&rdquo; aiemmin innokas Ruotsi siihen mukaan. Ruotsalaisethan joutuivat amerikkalaisuhan alle, jossa varoitettiin seurauksista [21, jos Ruotsi allekirjoittaa ICAN-sopimuksen! Tässä on meidän ja Ruotsin yhteinen tulevaisuus &ndash; puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus &ndash;</p><p>&hellip; <em>ainakin meidän osalta</em>, sillä olemme idän ja lännen vedenjakajalla [22 ja aivan Venäjän strategisissa kohteissa kiinni &ndash; Kuolan niemimaa [kuva 3] ja Leningrad Oblast &ndash; viisas ja tältä osin kaukokatseinen kansakuntamme antaa jatkuvasti selviä säveliä [kuva 4] presidentillemme &ndash; <em>pidä</em><em> huoli ettemme liity Natoon</em>, &hellip;</p><p>&hellip; emme halua olla Naton ja amerikkalaisten <em>hyökkäysväylä</em> itään, emme halua olla <em>taistelualusta</em> idän ja lännen ottelussa [23, jos sellainen hallitsemattomana syttyisi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>YK-rauhaturvatehtävien ja neuvottelupöytien luvattu maa</strong></p><p>Me haluamme olla <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251114-suomi-yk-rauhanturvaamisen-suurvalta">YK-rauhanturvatehtävien pieni suurvalta</a> [24 ja olla se neuvottelupaikka, jossa suuret kohtaavat, kun haluavat neutraalin maantieteen omien riitojensa ratkaisupaikaksi.</p><p>Ehkä korealaiset [25 ratkovat suhteitaan amerikkalaisiin nähden vielä jossain vaiheessa Suomen Lapissa, jonka erityisesti kiinalaiset ovat löytäneet &ndash; <em>matkailijoina</em> [26.</p><p>&hellip;</p><p>14:27</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU <a href="https://keskustelu.suomi24.fi/t/15223305/ita_lansiottelu-lahestyy-west-trolling-manipuloi">24</a> <a href="https://www.tiede.fi/keskustelu/75566/ita-lansiottelu-lahestyy-west-trolling-manipulation-puree?changed=1521477065">T</a> BL BL BL FB <a href="https://www.facebook.com/groups/1581060208836600/permalink/2161603934115555/">FB</a> <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/870601966483065/">FB</a> BLOG 164406</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> ita_lansiottelu_19032018.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 19032018</p><p>&nbsp;</p><p>1497_13224</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt ei puhuta suomalaisesta pesäpallosta ja sen perinteellisestä itä-länsiottelusta, jossa yleensä itä voittaa – kiitos mitä ilmeisimmin Sotkamon ja Kiteen [?]

 

Nyt puhutaan hiljalleen ryöstäytyvästä liikesarjasta, jossa läntinen kulutusyhteiskunta ja ympäristökuluttaja [1 viimeiseltä 150 vuodelta kouristelee maailmanpoliisituskassa – Yhdysvaltojen johtaessa vielä vähän aikaa maailmamme napaisuutta.

Meneillään oleva aikakausi on kiinalaisten vuosisata. Vielä 18 vuotta sitten, kun vuosituhat vaihtui oli oireita maailman napaisuuden kääntymisestä itään, mutta hyvin heiveröisesti. Tänään Kiina ja maailman suurin raaka-aineaitta ja ravintopotentiaalisin valtio Venäjä lähestyvät toisiaan [2.

...

West trolling manipulation ~ https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/mita-putin-ajattelee-suomesta-kokenut-brittitoimittaja-suomella-on-syyta-olla-hermostunut-putin-petkuttaa-ja-valehtelee/6807522osuva esimerkki piilovaikuttamisen osalta [**.

 

Edellinen itä – länsiottelu US edesmenneen presidentti Ronald Reaganin johdolla nujersi tähdenlentona Neuvostoliiton – ei siinä perestroikka ja glasnost auttaneet – juna meni ja kaatoi jo halvaantuneen neuvostoimperiumin – mahdottomana yhtälönä. Kommunismi ei toimi evoluution junailemassa ihmisluonteessa. Reagan voitti – ja sai nimensä lentotukialukseen – USS Ronald Reagan [3.

 

Tänään tilanne on aivan toinen – Venäjä sai uuden vanhan presidentin, joka lupasi läpimurtoa – nyt ei Venäjän pilkkominen enää onnistu, kuten onnistui Neuvostoliiton [4

Me emme täällä lännessä saata ymmärtää mitä Vladimir Putin tarkoitti läpimurrolla. Kiinassa se ymmärretään ja onnentoivotukset tulivat heti vaalien ratkaistessa niinistömäisen voiton Putinille.

Venäjällä saavutettiin suunnilleen sama äänestysvilkkaus kuin Suomessa – yhä laiskoja ovat äänestäjät täällä kuin siellä, jotain pitäisi tehdä – leivokset ja suolakurkut eivät ole riittävä kannustin.

.

Miksi länsi lietsoo vastakkainasettelua? [5

Miksi lännen media lietsoo rujoa West trolling manipulaatiota? [6

.

Syyksi saadaan aina Krim, Ukraina ja Syyria

Meillä media unohtaa muutamia tosiasioita – ei Venäjä mennyt ensin Syyriaan, eikä luvatta kuten Yhdysvallat jo CIA-operoi vuonna 2013 [7. Venäjä pyydettiin vastapainoksi USA' n sotakoneelle – Syyrian laillisen hallinnon toimesta. US aloitti Syyrian pommitukset jo 2014 – ilman mitään mandaattia YK' lta.

 

Krim on osa venäläisyyttä – venäläisten ollen siellä paikka paikoin enemmistönä

Krimillä järjestettiin kansanäänestys, jota länsi ei hyväksy. Asiaa pitäisi kysyä ensin krimiläisiltä, jotka halusivat eroon Ukrainasta jo 1990 -luvulla ja liittymistä Venäjään [8.

Nyt se liitos on tehty – äänestys ratkaisi. Venäläiset sotilaat turvasivat Krimin, jottei sinne syntynyt Kiovan Maidan aukion verimellakoita ja eikä myöhemmän Odessan kaltaista murhapolttoa. Nyt voitaisiin kysyä vaikka YK' n valvonnassa itse krimiläisten mielipidettä – Venäjä vai Kiovan Ukraina … tulos on ennakoitavissa jo nyt.

 

Entä tuleva itä – länsiottelu?

Uusi US presidentti Donald Trump halusi vaalilupaustensa myötä aivan uudet Venäjän suhteet [9, tätä amerikkalainen ”uusmaccarthyismi” [10 ja sotateollisuus armeijan komppaamana ei halunnut.

USA tarvitsee sotaa – se on rakennettu sotimaan ja aina kaukana omien rajojensa ulkopuolella – joko luvalla tai luvatta. Viimeiset 20 vuotta todistavat tuon lauseen 100 prosenttisesti.

Jatkuva sota Afganistanissa (2001 - ], Irakissa (2003 - ), Syyriassa [2013 - ), Libyassa (2011), Somaliassa, Jemenissä ja nyt raskas mutta kiinalaispaineen alla laantuva uho Korean niemimaalle … onneksemme Kiinan otti kopin ja ohjaa Korean niemimaan kokonaisrauhoittamisesta –

… poistaen korealaisilta ydinaseet ja koko niemimaalta kaikki vieraat taistelu- ja hyökkäysjoukot – jotka aiheuttavat pelkoa, uhkaa ja sodan mahdollisuutta.

US on vielä jäljellä Korean niemimaan jakajista 1945 – Neuvostoliitto luhistui jo vuosikymmeniä sitten. Tuo amerikkalainen jäänne on poistettava uhkakuvana Korean niemimaalta.

Kun amerikkalaisten poistuminen tapahtuu, voi Kiina kaikille korealaisille suurimpana kauppakumppanina keskittyä ystävällisesti ohjaamaan korealaiset löytämään toisensa – ehkä idealla – yksi valtio, kaksi järjestelmää … kunnes riitasoinnut laantuvat ja saavutetaan yhteinen korealaisuus, kuten se oli ennen amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten tuloa niemimaalle 1945 – Japanin poistuessa hävinneenä miehittäjänä …

 

Venäjä nostaa rooliaan maailmalla

Lähi-itä kipinöi. Lisää palavuutta toi USA' n tunnustaessa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Näin US saattoi ajaa itsensä ulos alueen rauhankehityksestä, joka asemoituu nyt uusille isännille –

… tässä voisi olla EU & Venäjä yhteistyön soiva siemen, joka vahvistuisi oliivipuun oksaksi [11 itse Eurooppaan, varsinkin kun saksalaiset ovat oivaltaneet ristiretkiensä jälkeen Euroopan jatkuvan myös rauhanomaisesti Venäjän Uralille asti [12.

 

...

Aikanaan US pommitti II Maailmansodassa liki kaikki Saksan kaupungit. Tämä on varmasti jättänyt jälkensä ja näin Saksa ymmärtää, että suhteet itään ja Venäjälle [13 ovat tärkeämpiä lopulta kuin kauas Atlantin taakse Yhdysvaltoihin.

Saksa janoaa Venäjän 140 miljoonan kansalaisen markkinoita ja erityisesti Venäjän maailman suurimpia raaka-ainevarantoja, joita myös Kiina laskelmoidusti haluaa – varsinkin Baikalin vettä, maailman suurimpana käyttökelpoisen ja juoksevan makean veden lähteenä. Venäjä omaa myös maailman suurimmat potentiaaliset ravintotuotannon maaperä-alueet [14.

 

Kiina + Venäjä > USA + EU [?] [15

EU' n kohdalle on tänään laitettava kysymysmerkki, sillä US presidentti Trumpin kauppasota-aloitteet tai -uhat karkottavat EU' ta, joka halunnee olla vapaakaupan airut, kuten Kiinakin.

Kauppasodassa USA häviää varmasti – voittaja on Kiina, joka on jo mobilisoitunut kaikkialle – erityisesti Afrikkaan, joka maanosana tarvitsee erityishuomion – monenkin syyn summana. Kiina ei katkaisuta käsiä, kuten Belgian kuningas Leopold II aikoinaan [16 – tapporahatodisteeksi.

Kiina vie ja tuo – mutta vie myös hyötyä – tosin afrikkalainen mentaliteetti tulisi huomioida tarkasti – ei sinne voi tyrkyttää sellaisia tapoja, jotka ovat heille vieraita.

 

...

Tänään kiinalaisia on enemmän kuin amerikkalaisia ja EU-eurooppalaisia yhteensä

Valkoinen lännenmies tyypillisimmillään edustaa alle 20 prosenttia Maan ihmispopulaatiosta. Tänään ja huomenna Kiina ottaa osuutensa, joka merkitsee suhdelukua 1,4/7,7. US' n osuus on 0,32/7,7 ja EU' n 0,5/7,7 – näin Maa jaetaan oikeudenmukaisesti.

Herättäjäksi ympäristöämme kohtaan olisi huomattava, että muurahaisia on biomassana suunnilleen saman verran kuin meitä ihmisiä – yhteensä – mutta millaisen ympäristöjäljen tuo proletariaatin diktatuuri jättääkään – meihin nähden?

On myös hyvä muistaa, ettemme ole valtias numero 1, jo pelkästään hämähäkkieläimet syövät enemmän ravintomassaa kuin koko ihmispopulaatio. Milloin aloitamme sopeutumisen biomassaosuudeltamme tähän meitä elättävään biosfääriin [17 – onko se Kiina [18, joka ottaa vetovastuun maailmamme muutoksesta kohti harmonisoitumista – biodiversiteetin tasapainottajana?

 

Sotilasvoima

Ihminen ei tule toimeen ilman sotimista – valitettavasti [19. Ihmiskunta tarvitsee paineenpuruksi sotaa – ja nyt se hyytävin asiakokonaisuus – me emme kokonaisena ihmispopulaationa kestä itä – länsiottelua maailmanlaajuisena täyssotana, sillä pelkästään Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseet tuhoavat liki kaiken – vain Siperian asumattomat kolkat jäisivät ”henkiin”.

 

Me siis tarvitsemme ICAN-ydinaseiden kieltosopimukset,

… jonka Suomi jätti allekirjoittamatta pelosta, että USA ”hylkää meidät” [olisi varmaan hyvä, jos hylkäisikin?] - muistamme Nato – Isäntämaa pöytäkirjan [20, joka on huomioitu tarkasti rajanaapurissamme Venäjällä.

Meidän on purettava tuo Isäntämaa pöytäkirja ja ryhdyttävä ICAN-sopimukseen ja ”pakotettava” aiemmin innokas Ruotsi siihen mukaan. Ruotsalaisethan joutuivat amerikkalaisuhan alle, jossa varoitettiin seurauksista [21, jos Ruotsi allekirjoittaa ICAN-sopimuksen! Tässä on meidän ja Ruotsin yhteinen tulevaisuus – puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus –

ainakin meidän osalta, sillä olemme idän ja lännen vedenjakajalla [22 ja aivan Venäjän strategisissa kohteissa kiinni – Kuolan niemimaa [kuva 3] ja Leningrad Oblast – viisas ja tältä osin kaukokatseinen kansakuntamme antaa jatkuvasti selviä säveliä [kuva 4] presidentillemme – pidä huoli ettemme liity Natoon, …

… emme halua olla Naton ja amerikkalaisten hyökkäysväylä itään, emme halua olla taistelualusta idän ja lännen ottelussa [23, jos sellainen hallitsemattomana syttyisi.

 

YK-rauhaturvatehtävien ja neuvottelupöytien luvattu maa

Me haluamme olla YK-rauhanturvatehtävien pieni suurvalta [24 ja olla se neuvottelupaikka, jossa suuret kohtaavat, kun haluavat neutraalin maantieteen omien riitojensa ratkaisupaikaksi.

Ehkä korealaiset [25 ratkovat suhteitaan amerikkalaisiin nähden vielä jossain vaiheessa Suomen Lapissa, jonka erityisesti kiinalaiset ovat löytäneet – matkailijoina [26.

14:27

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

US VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 164406

 

DOC ita_lansiottelu_19032018.doc – OpenOffice Writer

PVM 19032018

 

1497_13224

]]>
164 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252561-ita-lansiottelu-lahestyy-west-trolling-manipulation-puree#comments Euroopan turvallisuus Manipulaatio Sotilaallinen uhka Turpo Venäjän uhka Mon, 19 Mar 2018 17:46:28 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252561-ita-lansiottelu-lahestyy-west-trolling-manipulation-puree
Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset täysin http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin <p>Viestintä- ja liikenneministeri Anne Berner julkaisi perjantaina 9.3.2018 selvityksen Jäämeren radan eri linjauksista (<a href="https://www.lvm.fi/-/selvitys-jaameren-rautatiesta-valmistunut-kirkkoniemen-linjaus-selvitetaan-tarkemmin-968063"><u>LVM, Tiedote 9.3.2017</u></a>). Liikenne- ja viestintäministeriö valitsi jatkoselvitettäväksi Jäämerelle kulkevaksi junaratavaihtoehdoksi Rovaniemen kautta Kirkkoniemeen kulkevan linjauksen. Valmistunut selvitys käsitti yhteensä viisi linjausvaihtoehtoa.</p><p>Jäämeren radan viisi linjausvaihtoehtoa on esitetty kuvassa 1. Kuvassa &rdquo;voittaja&rdquo; on vihreällä värillä esitetty vaihtoehto, joka haarautuu Sodankylästä joko Rovaniemelle tai Kemijärvelle. Pohjoisessa linjaus kiertää Inarijärven joko länsi- tai itäpuolelta.</p><p>Liikenneviraston 34-sivuinen selvitys löytyy <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lr_2018_jaameren_rataselvitys_web.pdf"><u>Jäämeren rataselvitys 2018</u></a> -osoitteesta. Kyseiseen selvitykseen liittyvät konsulttiyritysten laatimat osaselvitykset löytyvät <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/sitowise_jaameren_radan_linjausselvitys_web.pdf"><u>Jäämeren radan linjausselvitys</u></a> -osoitteesta, <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/ramboll_jaameren_ratayhteyden_web.pdf"><u>Jäämeren ratayhteyden kysyntäpotentiaalin ja vaikutusten arviointi</u></a> -osoitteesta ja <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/norconsult_arcticrailway_web.pdf"><u>Arctic Railway</u></a> -osoitteesta.</p><p>Konsulttiyritys Rambollin laatima taloudellisiin perusteisiin keskittyvä selvitys kertoo kaiken sen, mitä tuskin suomalaispoliitikot haluaisivat Jäämeren radan selvityksistä lukea:</p><p>&rdquo;<em>Suurista investointikustannuksista ja vähäisistä hyödyistä johtuen Jäämeren ratayhteyden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jää hyvin alhaiseksi. <u>Kokonaisuutena Jäämeren ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina.</u> <u>Pohjois-Suomen nykyisten ja mahdollisten uusien kuljetusten taloudellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomattavasti kustannustehokkaammin kehittämällä nykyistä väyläverkkoa.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuossa Rambollin laatiman raportin lainauksessa on lyhykäisyydessään kerrottu se, että tavarakuljetus laivoilla on oleellisesti edullisempaa kuin tavarakuljetus junilla.</p><p>Miksi Aasiasta Koillisväylää pitkin saapuvat laivat pysähtyisivät Kirkkoniemeen purkamaan lastiaan rautateille, kun voivat saman tien matkata Amsterdamin, Hampurin, Göteborgin ja vieläpä Itämeren satamiin yhdellä ja samalla ahtauksella?</p><p>Liikenne- ja viestintäministeri Bernerin perjantaisen tiedostustilaisuuden esitykseen sisältämä &rdquo;<em>Jäämereltä Euroopan ytimeen</em>&rdquo; -lause kuvineen (kuva 2) on paljon kuvaava ratahankkeen poliittisesta luonteesta ilman analyyttistä tosiasioihin perustuvaa tarkastelua.</p><p>Liikenne- ja viestintäministeri saisi selittää rautalangasta vääntämällä meille tyhmille suomalaisille, miksi kummassa Aasiasta Barentsinmerelle saapuvat laivat valitsisivat Bernerin piirtämän junaratayhteyden Kirkkoniemestä Hampuriin ja Amsterdamiin eikä näiden kaupunkien satamia?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Liikenneviraston Jäämeren rata -selvityksessä on yksi keskeinen elementti jätetty pois: hankkeen turvallispoliittiset vaikutukset. Ratahankkeen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ei ole itse viraston tuottamassa aineistossa eikä konsulttien tuottamassa aineistossa. Myös huoltovarmuuskysymystä ei ole käsitelty asianmukaisesti.</p><p>Ilmeisesti sekä junaradan turvallisuuspoliittiset vaikutukset että huoltovarmuuskysymykset on tarkoituksella jätetty sivuun, koska ne eivät puoltaisi hankkeen eteenpäinviemistä esitetyllä linjausvaihtoehdolla.</p><p>Selvitysaineistosta ei löydy Puolustusvoimien näkemyksiä uudesta junaradasta ja sen linjauksista. Se, ettei Puolustusvoimien näkemyksiä ole kysytty selvityksiin, on poikkeuksellista, kun toimitaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti näin herkällä maantieteellisellä alueella. Puolustusvoimien poisjättämistä ei voi perustella sillä, että kyseessä on selvitysprosessin ensivaihe.</p><p>Se, ettei liikenneministeriössä ole enää sotilasupseeria tarkastelemassa uudistushankkeiden vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan, näkyy nyt konkreettisesti.</p><p>Turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin liittyen ratalinjauksien vaikutuksista huoltovarmuuteen liikennevirasto on käsitellyt selvityksessään vähäisesti, mutta kuitenkin on.</p><p>Liikenneviraston oma huoltovarmuusselvitys käsittää vain puolen sivun tekstin reilulla 1&nbsp;000 merkillä (selvityksen sivu 24), jossa Liikennevirasto on kirjannut jatkoon valitun Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehdon parantavan selvästi Suomen huoltovarmuutta vastaavasti kuin Kolari-Tromssa-vaihtoehto.</p><p>Ruotsin kautta kulkeva Kolari-Tromssa-vaihtoehto (kuvan 1 sininen linjaus) todellakin parantaisi Suomen huoltovarmuutta, mutta Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto itseasiassa huonontaisi huoltovarmuutta.</p><p>Mitkäköhän ovat Liikenneviraston perusteet, että Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto parantaisi huoltovarmuutta, mutta Ruotsin läpi johtavat ja kauempana Venäjän rajasta olevat Tornio-Narvik- ja Kolari-Narvik -vaihtoehdot eivät vastaavasti? En ymmärrä alkuunkaan, miten Liikennevirasto on asiaa miettinyt.</p><p>Rambollin selvityksessä Rovaniemi&ndash;Kirkkoniemi-linjausvaihtoehdon huoltovarmuus on sen sijaan kirjattu oikein: &rdquo;<em>Venäjän rajan läheisyys voi kuitenkin mahdollisessa kriisitilanteessa muodostua ongelmaksi.</em>&rdquo;</p><p>Huoltovarmuutta perinteisessä mielessä tarvitaan vain sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, ei rauhanaikana. Huoltovarmuudessa on kuljetusreitti se oleellisin. Onko kuljetusreitillä mahdollisuus päätyä vihollistahon hallintaa ja kuinka helposti.</p><p>Jos Suomi joutuisi aseelliseen konfliktiin tai sotaan Itämeren alueella, kuka uskaltaisi kuljettaa Suomen tarvitsemia tarvikkeita mukaan lukien sotilastarvikkeet vain kymmenien kilometrien päässä Venäjän rajasta, jonka takana Venäjällä on maan suurin asekeskittymä? Kuka uskaltaisi purkaa laivalastejaan satamassa, joka on alle kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta? Kuka uskaltaisi edes tulla laivoilla alueelle, jossa Venäjällä on maansa ylivoimaisesti suurin laivasto sukellusveneineen?</p><p>Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto on Suomen huoltovarmuutta huonontava myös siksi, koska se heikentäisi Suomen puolustusta pohjoisella alueella luomalla Venäjälle junakulkuyhteyden Venäjän länsirajalta pitkälle etelään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Missilsystemet som ble plassert ved grensen</em>&rdquo; oli uutisotsikko kuun alussa norjalaisella Aldimer-sotilassivustolla (<a href="https://www.aldrimer.no/dette-er-missilsystemet-som-ble-plassert-ved-grensen/"><u>Aldrimer 7.3.2018</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Ohjusjärjestelmä, joka oli sijoitettu kiinni [Norjan] rajaan</em>&rdquo;.</p><p>Sivuston mukaan Venäjä oli tuonut Iskander-ohjusjärjestelmän viime syksyisen Zapad-sotaharjoituksen aikana 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Venäjän valitsema sijoituspaikka Iskander-ohjuksille oli Petsamo (Печенга). Tarkka sijoituspaikka on esitetty kuvassa 3 (69&deg;30&#39;23.5&quot;N 31&deg;09&#39;13.5&quot;E, 69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä. Ohjukset olivat siis kiinni Suomen ja Norjan rajoissa.</p><p>Oliko Suomen sotilasviranomaisilla sama tieto Iskander-ohjuksista kuin mitä Norjan sotilasviranomaisilla oli? Oliko Suomen sotilasviranomaisilla mitään tietoa siitä, mitä rajamme pinnassa tapahtui Zapadin ajankohtana? Tuskinpa oli. Suomella ei ollut tietoa edes siitä Iskander-ohjuksen laukaisusta Zapadin yhtyessä, jonka Venäjä toteutti etelämpänä Suomen kaakkoisrajan lähimailla.</p><p>Norjalaisella Aftonpostenin sivuilla oli 6.3.2018 uutinen otsikolla &rdquo;<em>Russland simulerte tre flyangrep &ndash; norske fly klarte ikke å henge med</em>&rdquo; (<a href="https://www.aftenposten.no/norge/i/P3e3RR/Russland-simulerte-tre-flyangrep--norske-fly-klarte-ikke-a-henge-med"><u>Aftenposten 6.3.2018</u></a>). Vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Venäjä simuloi kolme ilmahyökkäystä - Norjan ilmavoimat eivät pysyneet perässä</em>&rdquo;.</p><p>Aftonpostenin mukaan vuoden 2017 aikana Venäjä oli harjoitellut kolmesti pohjoisessa ilmahyökkäystä Norjaa vastaan. Neljäs kerta oli hyökkäysharjoitus demilitarisoiduille Huippuvuorille Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.</p><p>24.3.2017 Venäjä teki hyökkäyssimuloinnin yhdeksällä ilma-aluksella norjalaista Vardøn tutka-asemaa vastaan. Mukana oli sekä pommittajia että hävittäjiä. Vardøn tutka-asema sijaitsee vain noin 60 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja se on ehkä läntisen Euroopan tärkein tutka-asema.</p><p>Kun venäläiset ilma-alukset lensivät kansainvälisessä ilmatilassa lähestyen Norjan ilmatilaa, norjalaiset hävittäjät lähtevät venäläisten perään Bodøn ilmatukikohdasta, joka on myös Naton ns. QRA-tukikohta (Quick Reaction Alert).</p><p>Norjalle tuotti ongelmia, kun venäläiskoneet lensivät kahdessa peräkkäisessä aallossa - kuten niillä on ollut usein tapana muutaman viime vuoden aikana. Ongelmaksi voi muodostua, että toinen aalto jää tunnistamatta, kun hävittäjiltä on loppumassa polttoaine. Venäjä on miettinyt tuon asian tarkkaan ja on mitoittanut laivuelentonsa huomioiden vastapuolen hävittäjien polttoainevarannot pitkillä etäisyyksillä Pohjois-Atlantilla.</p><p>Seuraava yhteensattuma Venäjän ja Norjan välillä tapahtui 22.5.2017, kun pohjoisilla merialueilla oli menossa Naton merisotaharjoitus (<a href="http://www.c6f.navy.mil/news/us-completes-participation-eastlant-2017"><u>Eastlant 2017</u></a>), jolloin Venäjä simuloi taas ilmahyökkäystä Norjan ja Nato-maiden aluksia vastaan kahdellatoista ilma-aluksella. Mukana tälläkin kertaa oli pommittajia. Nato-harjoituksessa oli mukana yhdysvaltalaisia, norjalaisia ja saksalaisia aluksia.</p><p>Vardøn tutka-asema joutui seuraavan kerran hyökkäyssimulaation kohteeksi 27.5.2017, kun Norjalla, Ruotsilla ja Suomella oli yhteinen ilmasotaharjoitus maiden pohjoisimmilla alueilla (<a href="http://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1951206/arctic-challenge-exercise-2017-lentotoimintaharjoitus-jarjestetaan-touko-kesakuussa-suomessa-norjassa-ja-ruotsissa?_101_INSTANCE_j06rL1egTPfP_languageId=en_US"><u>Arctic Challenge Exercise 2017</u></a>).</p><p>Noista edellä luetelluista Venäjän aggressioista pohjoisessa kertoi Norjan tiedustelupalvelun päällikkö, kenraaliluutnantti Haga Lunde 5.3.2018 <a href="https://forsvaret.no/fokus"><u>Fokus 2018</u></a> -tapahtumassa Oslossa.</p><p>Viime syksyisessä Zapad-harjoituksessa Venäjä harjoitteli hyökkäystä myös demilitarisoitua Huippuvuoria vastaan. Olen kirjoittanut tuosta tapahtumasta jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>Tämän vuoden syksyllä (15.10.-7.11.2018) Norjassa järjestetään Naton suuri sotaharjoitus (<a href="https://shape.nato.int/news-archive/2018/plans-for-massive-nato-exercise-in-norway-underway"><u>Trident Juncture 2018</u></a>), johon osallistuu yli 35 000 sotilasta, 130 ilma-alusta ja 70 merialusta. Harjoitus on Norjan historian suurin. Harjoitukseen osallistuvat myös Suomi sekä Ruotsi, ja harjoituksessa todennäköisesti operoidaan myös suomalaisilta ja ruotsalaisilta lentokentiltä (<a href="https://www.vg.no/nyheter/utenriks/nato/slik-blir-natos-storoevelse-i-norge-neste-aar/a/24182175/#xtor=CS6-7"><u>VG 9.11.2017</u></a>). Saa nähdä, millä tavoin Venäjä reagoi tähän. Harjoitus on paljon suurempi kuin viimevuotinen Ruotsin Aurora-harjoitus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellä luetellut esimerkit osoittavat, että Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden turvallisuus on heikentynyt vuodesta 2017 ja heikentyminen koskee erityisesti Norjaa. Turvallisuuden heikentäjä on Venäjä. Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosista on tullut sotilasnäyttämö, jossa Venäjä mittaa länsimaita hyökkäysharjoituksillaan. Venäjä on siis suunnitellut ja harjoittelut alueelle sotilaallisia toimia, jotka toteutetaan tilanteen edellyttäessä.</p><p>Kyse on suurelta osin Venäjän sotilaallista satsauksista arktisille alueille, jonne länsimaille on kulku vain Barentsinmereltä Kirkkoniemen ja Huippuvuorien välistä. Alue on geostrategisesti äärettömän tärkeä.</p><p>Skandinavian pohjoisalueen geostrateginen merkitys huomioiden junaradan mahdollinen rakentaminen alueelle kyllä kiinnostaa kylmän sodan ajan tapaan edelleen myös Natoa.</p><p>Nyt Suomi olisi siis valmistuneen rataselvitysaineiston perusteella halukas sotkemaan geostrategisesti herkkää aluetta rakentamalla Venäjän rajassa kiinni oleva junaradan, jota pitkin koko Suomen junaverkosto olisi kaikkein helpoimmalla tavalla vihollistahon käytössä. Se, mikä on helppoa tavallisille tavarakuljetuksille, on helppoa myös sotilaskuljetuksille.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jäämeren radan selvitysten tekijöiltä on jäänyt tutustumatta Suomen historiaan.</p><p>Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeisiltä ajoita Suomi on varonut tekemässä harvaan asutulla Pohjois-Suomen alueella toimia, joka loisi venäläisille helpot kulkuyhteydet.</p><p>Kuusamon ja Koillismaan liittämiseksi Suomen rautatieverkostoon oli useita eri hankkeita 1920- ja 1930-luvuilla. Suomi kuitenkin ymmärsi jo tuolloin harvaan asuttujen ja vaikeasti puolustavien alueiden sotilaalliset näkökohdat.</p><p>Kuusamoon ei haluttu vetää rautatietä Iijoen vartta pitkin, koska se olisi muodostanut suoran yhteyden Kuusamosta Ouluun. Jo kauan ennen toista maailmansotaa siis ymmärrettiin, että mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa tai sodassa Neuvostoliitto hyökkäisi Kuusamon rataa pitkin suoraan Ouluun saakka ja katkaisisi Suomen kahtia.</p><p>Neuvostoliitto olisi ehkä kyennytkin Suomen katkaisemiseen, jos Kuusamon-rata olisi ollut olemassa talvisodan aikaan. Ilman rataa Stalinin sotilaat tällä kertaa pysäytettiin Raatteen tielle.</p><p>Suomi ei myöskään rakentanut toisen maailmansodan jälkeen Lappiin poikittaisteitä, jotka olisivat mahdollistaneet Neuvostoliiton Suomen läpikulun ja Skandinavian niemimaan miehittämisen.</p><p>Mielenkiintoinen yksityiskohta pohjoisen vanhoista ratahankkeista on ns. Sallan-rata, joka käsitti rautatieyhteyden Kemijärveltä itärajalle Sallaan. Talvisodan rauhanehdoissa Stalin määräsi Suomen rakentamaan kyseisen radan, jolla Neuvostoliitto pyrki varmistamaan sotavoiman siirtomahdollisuuden Suomeen.</p><p>Sallan-radalla oli tarkoitus yhdistää Neuvostoliiton ja Suomen rataverkot niin, että junilla olisi ollut kulkuyhteys Vienanmeren Kantalahdesta Alakurtin kautta aina Pohjanlahdelle Kemiin. Omalla puolella Neuvostoliitto rakensikin sodan aikana radan Rutšjista Muurmannin radalta Alakurtin kautta Suomen rajalle kiinni Salla-rataan. Neuvostoliitto siis valmistautui tuolla rauhanehdolla ottamaan tarvittaessa koko Pohjois-Suomen hallintaansa aina Pohjanlahden perukan korkeudelle.</p><p>Sallan-rata rakennettiin vuonna 1941, mutta enää sitä ei ole. Luojan kiitos. Jo vuonna 1986 rata oli kuvan 4 mukaisessa kunnossa. Kainuussa Suomen ja Venäjän rataverkot yhdistää edelleen Vartiuksen-rata.</p><p>Venäjä rakensi radan Muurmanskiin ensimmäisen maailmasodan melskeissä vuosina 1914-15. Jo tuolloin Venäjän ymmärsi, että rata on sijoitettava riittävän kauaksi Suomesta. Lähempänä Suomea rata olisi tuonut Venäjälle ja Neuvostoliitolle ongelmia molemmissa maailmansodissa. Saksa olisi ottanut sen haltuunsa.</p><p>Suomella on ollut sisäänrakennettu vaisto, ettei pohjoisessa yhdistellä Venäjän ja Suomen liikenneverkkoja. Ilmeisemmin tuota sisäänrakennettua vaistoa ei enää ole, vaan ajatus on hämärtynyt arktisten alueiden uusien kulkuväylien innoituksessa.</p><p>Tuo sisäänrakennettu vaisto oli hieman aikaa hukassa presidentti Kekkosella 1960-luvun jälkipuolella. Kekkonen tarjosi vuonna 1968 Leonid Brezhneville 67. leveyspiirin pohjoispuolista Lappia, jolloin Suomi olisi menettänyt kokonaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä osia useista muista kunnista (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2007</u></a>). Kekkosen ajattelua hämärsi pahoin Karjalan saaminen takaisin Suomelle kuten nyt osaa Suomen poliitikkojen ajattelua hämärtää arktisen alueen asiat. Itänaapurilla on aina ollut kiinnostusta Suomen Lappiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ei tule edelleenkään rakentaa pohjoiseen junarataa, joka olisi yhdistetty Venäjän rataverkkoon tai joka olisi Venäjän helposti muutoin käytettävissä. Rovaniemi&ndash;Kirkkoniemi-rata olisi tällainen Venäjän helposti käyttöönotettavissa oleva rata, vaikkei olisikaan suoraan Venäjän rataverkkoon liittyvä. Kuva 5 kertoo yhdellä silmäyksellä, kuinka helposti Venäjä voisi ottaa radan Kirkkoniemen pään hallintaansa riippumatta siitä, kummalta puolelta Inarijärveä rata kulkisi.</p><p>Skandinavian niemimaan miehityksen uhkaa ei enää ole vastaavasti kuin kylmän sodan aikana, mutta mahdollisuus on edelleen olemassa. Suurin uhkamme pohjoisessa on Venäjän tarve ottaa sotilaallisessa kriisissä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat hallintaan samoin kuin Huippuvuoret, jolloin Venäjä voisi estää lännen pääsyn merivoimilla arktiselle alueelle. Venäjä siis pyrkisi sulkemaan Norjan rannikon ja Huippuvuorten välisen meriyhteyden ja varmistamaan pommikoneiden lennot sekä merialusten kulun Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskiseen Eurooppaan.</p><p>Tarve tällaiseen Venäjälle voisi syntyä arktiselle alueelle syntyneen tilanteen johdosta, jossa Venäjä katsoisi tarpeelliseksi ottaa haltuunsa Norjan pohjoisrannikon ja Suomen pohjoisosat paikallisella miehityksellä ja alueen ilmatilan aina Suomen Rovaniemen ja Norjan Bodøn ilmatukikohtia myöten.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen sotilaallinen varustautuminen Pohjois-Suomessa on heikkoa. Varustautumista ei tosiasiallisesti ole ollenkaan Sodankylän pohjoispuolella. Sodankylästä on pitkä yli 200 kilometrin matka kriittiselle alueelle Suomen, Norjan ja Venäjän yhteiselle raja-alueelle.</p><p>Suomella ei ole mitään mahdollisuutta siirtää riittävällä nopeudella riittävästi sotavoimaa pohjoiseen. Hävittäjien toimintaa alueella haittaavat Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusyksiköt, joiden peitto yltää melkein Rovaniemelle.</p><p>Jääkäriprikaatilla Sodankylässä ja Rovaniemellä sekä Lapin lennostolla Rovaniemellä ei kovin kummoisesti yli kolmesadan kilometrin junarataa suojata. Suomen pohjoisen alueiden turvaaminen on perinteisesti perustunut siis siihen, ettei vihollistaholle mahdollisteta helppoja kulkuyhteyksiä tieverkolla eikä myöskään rautatieverkolla. Tuon perusajatuksen muuttamiseen Suomella ei ole varoja. Suomella ei ole siis riittäviä varoja puolustaa rataa.</p><p>Venäjällä Kuolan niemimaalla sotavoimaa riittää. Junaradan ottaminen haltuun tuskin olisi Venäjälle kummoinen sotilaallinen tehtävä.</p><p>Junarata loisi Venäjälle mahdollisuuksia siirtää sotavoimia etuvartioksi etelämmäksi niin, Suomen mahdollisuudet takaisinvaltaukselle edelleen heikkenisivät.</p><p>Ilman radan muodostamaa lisärasitusta Suomi joutuu aivan lähituulevaisuudessa miettimään joka tapauksessa Lapin puolustamista pohjoisen muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi. Se on haasteellista jo ilman uutta junarataa.</p><p>Jäämeren rata ei tule koskaan toteutumaan. Sille ei löydy taloudellisia perusteita, kuten Ramboll selvityksessään selkeästi kirjoittaa.</p><p>On vaikea löytää maailmasta sotilasstrategisesti ajattelematonta valtioita, joka rakentaisi mahdollisille vihallistaholleen valmiin siirtobaanan sen suurimmasta sotilaskeskittymästä läpi asumattomien seutujen rintamaille. Jos Jäämeren ratahankkeella olisi taloudellista kannattavuutta, sen pitäisi rakentaa paljon lännemmäksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viestintä- ja liikenneministeri Anne Berner julkaisi perjantaina 9.3.2018 selvityksen Jäämeren radan eri linjauksista (LVM, Tiedote 9.3.2017). Liikenne- ja viestintäministeriö valitsi jatkoselvitettäväksi Jäämerelle kulkevaksi junaratavaihtoehdoksi Rovaniemen kautta Kirkkoniemeen kulkevan linjauksen. Valmistunut selvitys käsitti yhteensä viisi linjausvaihtoehtoa.

Jäämeren radan viisi linjausvaihtoehtoa on esitetty kuvassa 1. Kuvassa ”voittaja” on vihreällä värillä esitetty vaihtoehto, joka haarautuu Sodankylästä joko Rovaniemelle tai Kemijärvelle. Pohjoisessa linjaus kiertää Inarijärven joko länsi- tai itäpuolelta.

Liikenneviraston 34-sivuinen selvitys löytyy Jäämeren rataselvitys 2018 -osoitteesta. Kyseiseen selvitykseen liittyvät konsulttiyritysten laatimat osaselvitykset löytyvät Jäämeren radan linjausselvitys -osoitteesta, Jäämeren ratayhteyden kysyntäpotentiaalin ja vaikutusten arviointi -osoitteesta ja Arctic Railway -osoitteesta.

Konsulttiyritys Rambollin laatima taloudellisiin perusteisiin keskittyvä selvitys kertoo kaiken sen, mitä tuskin suomalaispoliitikot haluaisivat Jäämeren radan selvityksistä lukea:

Suurista investointikustannuksista ja vähäisistä hyödyistä johtuen Jäämeren ratayhteyden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jää hyvin alhaiseksi. Kokonaisuutena Jäämeren ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina. Pohjois-Suomen nykyisten ja mahdollisten uusien kuljetusten taloudellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomattavasti kustannustehokkaammin kehittämällä nykyistä väyläverkkoa.

Tuossa Rambollin laatiman raportin lainauksessa on lyhykäisyydessään kerrottu se, että tavarakuljetus laivoilla on oleellisesti edullisempaa kuin tavarakuljetus junilla.

Miksi Aasiasta Koillisväylää pitkin saapuvat laivat pysähtyisivät Kirkkoniemeen purkamaan lastiaan rautateille, kun voivat saman tien matkata Amsterdamin, Hampurin, Göteborgin ja vieläpä Itämeren satamiin yhdellä ja samalla ahtauksella?

Liikenne- ja viestintäministeri Bernerin perjantaisen tiedostustilaisuuden esitykseen sisältämä ”Jäämereltä Euroopan ytimeen” -lause kuvineen (kuva 2) on paljon kuvaava ratahankkeen poliittisesta luonteesta ilman analyyttistä tosiasioihin perustuvaa tarkastelua.

Liikenne- ja viestintäministeri saisi selittää rautalangasta vääntämällä meille tyhmille suomalaisille, miksi kummassa Aasiasta Barentsinmerelle saapuvat laivat valitsisivat Bernerin piirtämän junaratayhteyden Kirkkoniemestä Hampuriin ja Amsterdamiin eikä näiden kaupunkien satamia?

                                                                                ****

Liikenneviraston Jäämeren rata -selvityksessä on yksi keskeinen elementti jätetty pois: hankkeen turvallispoliittiset vaikutukset. Ratahankkeen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ei ole itse viraston tuottamassa aineistossa eikä konsulttien tuottamassa aineistossa. Myös huoltovarmuuskysymystä ei ole käsitelty asianmukaisesti.

Ilmeisesti sekä junaradan turvallisuuspoliittiset vaikutukset että huoltovarmuuskysymykset on tarkoituksella jätetty sivuun, koska ne eivät puoltaisi hankkeen eteenpäinviemistä esitetyllä linjausvaihtoehdolla.

Selvitysaineistosta ei löydy Puolustusvoimien näkemyksiä uudesta junaradasta ja sen linjauksista. Se, ettei Puolustusvoimien näkemyksiä ole kysytty selvityksiin, on poikkeuksellista, kun toimitaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti näin herkällä maantieteellisellä alueella. Puolustusvoimien poisjättämistä ei voi perustella sillä, että kyseessä on selvitysprosessin ensivaihe.

Se, ettei liikenneministeriössä ole enää sotilasupseeria tarkastelemassa uudistushankkeiden vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan, näkyy nyt konkreettisesti.

Turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin liittyen ratalinjauksien vaikutuksista huoltovarmuuteen liikennevirasto on käsitellyt selvityksessään vähäisesti, mutta kuitenkin on.

Liikenneviraston oma huoltovarmuusselvitys käsittää vain puolen sivun tekstin reilulla 1 000 merkillä (selvityksen sivu 24), jossa Liikennevirasto on kirjannut jatkoon valitun Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehdon parantavan selvästi Suomen huoltovarmuutta vastaavasti kuin Kolari-Tromssa-vaihtoehto.

Ruotsin kautta kulkeva Kolari-Tromssa-vaihtoehto (kuvan 1 sininen linjaus) todellakin parantaisi Suomen huoltovarmuutta, mutta Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto itseasiassa huonontaisi huoltovarmuutta.

Mitkäköhän ovat Liikenneviraston perusteet, että Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto parantaisi huoltovarmuutta, mutta Ruotsin läpi johtavat ja kauempana Venäjän rajasta olevat Tornio-Narvik- ja Kolari-Narvik -vaihtoehdot eivät vastaavasti? En ymmärrä alkuunkaan, miten Liikennevirasto on asiaa miettinyt.

Rambollin selvityksessä Rovaniemi–Kirkkoniemi-linjausvaihtoehdon huoltovarmuus on sen sijaan kirjattu oikein: ”Venäjän rajan läheisyys voi kuitenkin mahdollisessa kriisitilanteessa muodostua ongelmaksi.

Huoltovarmuutta perinteisessä mielessä tarvitaan vain sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, ei rauhanaikana. Huoltovarmuudessa on kuljetusreitti se oleellisin. Onko kuljetusreitillä mahdollisuus päätyä vihollistahon hallintaa ja kuinka helposti.

Jos Suomi joutuisi aseelliseen konfliktiin tai sotaan Itämeren alueella, kuka uskaltaisi kuljettaa Suomen tarvitsemia tarvikkeita mukaan lukien sotilastarvikkeet vain kymmenien kilometrien päässä Venäjän rajasta, jonka takana Venäjällä on maan suurin asekeskittymä? Kuka uskaltaisi purkaa laivalastejaan satamassa, joka on alle kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta? Kuka uskaltaisi edes tulla laivoilla alueelle, jossa Venäjällä on maansa ylivoimaisesti suurin laivasto sukellusveneineen?

Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto on Suomen huoltovarmuutta huonontava myös siksi, koska se heikentäisi Suomen puolustusta pohjoisella alueella luomalla Venäjälle junakulkuyhteyden Venäjän länsirajalta pitkälle etelään.

                                                                                ****

Missilsystemet som ble plassert ved grensen” oli uutisotsikko kuun alussa norjalaisella Aldimer-sotilassivustolla (Aldrimer 7.3.2018). Vapaasti suomennettuna: ”Ohjusjärjestelmä, joka oli sijoitettu kiinni [Norjan] rajaan”.

Sivuston mukaan Venäjä oli tuonut Iskander-ohjusjärjestelmän viime syksyisen Zapad-sotaharjoituksen aikana 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Venäjän valitsema sijoituspaikka Iskander-ohjuksille oli Petsamo (Печенга). Tarkka sijoituspaikka on esitetty kuvassa 3 (69°30'23.5"N 31°09'13.5"E, 69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä. Ohjukset olivat siis kiinni Suomen ja Norjan rajoissa.

Oliko Suomen sotilasviranomaisilla sama tieto Iskander-ohjuksista kuin mitä Norjan sotilasviranomaisilla oli? Oliko Suomen sotilasviranomaisilla mitään tietoa siitä, mitä rajamme pinnassa tapahtui Zapadin ajankohtana? Tuskinpa oli. Suomella ei ollut tietoa edes siitä Iskander-ohjuksen laukaisusta Zapadin yhtyessä, jonka Venäjä toteutti etelämpänä Suomen kaakkoisrajan lähimailla.

Norjalaisella Aftonpostenin sivuilla oli 6.3.2018 uutinen otsikolla ”Russland simulerte tre flyangrep – norske fly klarte ikke å henge med” (Aftenposten 6.3.2018). Vapaasti suomennettuna ”Venäjä simuloi kolme ilmahyökkäystä - Norjan ilmavoimat eivät pysyneet perässä”.

Aftonpostenin mukaan vuoden 2017 aikana Venäjä oli harjoitellut kolmesti pohjoisessa ilmahyökkäystä Norjaa vastaan. Neljäs kerta oli hyökkäysharjoitus demilitarisoiduille Huippuvuorille Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.

24.3.2017 Venäjä teki hyökkäyssimuloinnin yhdeksällä ilma-aluksella norjalaista Vardøn tutka-asemaa vastaan. Mukana oli sekä pommittajia että hävittäjiä. Vardøn tutka-asema sijaitsee vain noin 60 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja se on ehkä läntisen Euroopan tärkein tutka-asema.

Kun venäläiset ilma-alukset lensivät kansainvälisessä ilmatilassa lähestyen Norjan ilmatilaa, norjalaiset hävittäjät lähtevät venäläisten perään Bodøn ilmatukikohdasta, joka on myös Naton ns. QRA-tukikohta (Quick Reaction Alert).

Norjalle tuotti ongelmia, kun venäläiskoneet lensivät kahdessa peräkkäisessä aallossa - kuten niillä on ollut usein tapana muutaman viime vuoden aikana. Ongelmaksi voi muodostua, että toinen aalto jää tunnistamatta, kun hävittäjiltä on loppumassa polttoaine. Venäjä on miettinyt tuon asian tarkkaan ja on mitoittanut laivuelentonsa huomioiden vastapuolen hävittäjien polttoainevarannot pitkillä etäisyyksillä Pohjois-Atlantilla.

Seuraava yhteensattuma Venäjän ja Norjan välillä tapahtui 22.5.2017, kun pohjoisilla merialueilla oli menossa Naton merisotaharjoitus (Eastlant 2017), jolloin Venäjä simuloi taas ilmahyökkäystä Norjan ja Nato-maiden aluksia vastaan kahdellatoista ilma-aluksella. Mukana tälläkin kertaa oli pommittajia. Nato-harjoituksessa oli mukana yhdysvaltalaisia, norjalaisia ja saksalaisia aluksia.

Vardøn tutka-asema joutui seuraavan kerran hyökkäyssimulaation kohteeksi 27.5.2017, kun Norjalla, Ruotsilla ja Suomella oli yhteinen ilmasotaharjoitus maiden pohjoisimmilla alueilla (Arctic Challenge Exercise 2017).

Noista edellä luetelluista Venäjän aggressioista pohjoisessa kertoi Norjan tiedustelupalvelun päällikkö, kenraaliluutnantti Haga Lunde 5.3.2018 Fokus 2018 -tapahtumassa Oslossa.

Viime syksyisessä Zapad-harjoituksessa Venäjä harjoitteli hyökkäystä myös demilitarisoitua Huippuvuoria vastaan. Olen kirjoittanut tuosta tapahtumasta jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle” (US-blogi 15.1.2018).

Tämän vuoden syksyllä (15.10.-7.11.2018) Norjassa järjestetään Naton suuri sotaharjoitus (Trident Juncture 2018), johon osallistuu yli 35 000 sotilasta, 130 ilma-alusta ja 70 merialusta. Harjoitus on Norjan historian suurin. Harjoitukseen osallistuvat myös Suomi sekä Ruotsi, ja harjoituksessa todennäköisesti operoidaan myös suomalaisilta ja ruotsalaisilta lentokentiltä (VG 9.11.2017). Saa nähdä, millä tavoin Venäjä reagoi tähän. Harjoitus on paljon suurempi kuin viimevuotinen Ruotsin Aurora-harjoitus.

                                                                                ****

Edellä luetellut esimerkit osoittavat, että Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden turvallisuus on heikentynyt vuodesta 2017 ja heikentyminen koskee erityisesti Norjaa. Turvallisuuden heikentäjä on Venäjä. Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosista on tullut sotilasnäyttämö, jossa Venäjä mittaa länsimaita hyökkäysharjoituksillaan. Venäjä on siis suunnitellut ja harjoittelut alueelle sotilaallisia toimia, jotka toteutetaan tilanteen edellyttäessä.

Kyse on suurelta osin Venäjän sotilaallista satsauksista arktisille alueille, jonne länsimaille on kulku vain Barentsinmereltä Kirkkoniemen ja Huippuvuorien välistä. Alue on geostrategisesti äärettömän tärkeä.

Skandinavian pohjoisalueen geostrateginen merkitys huomioiden junaradan mahdollinen rakentaminen alueelle kyllä kiinnostaa kylmän sodan ajan tapaan edelleen myös Natoa.

Nyt Suomi olisi siis valmistuneen rataselvitysaineiston perusteella halukas sotkemaan geostrategisesti herkkää aluetta rakentamalla Venäjän rajassa kiinni oleva junaradan, jota pitkin koko Suomen junaverkosto olisi kaikkein helpoimmalla tavalla vihollistahon käytössä. Se, mikä on helppoa tavallisille tavarakuljetuksille, on helppoa myös sotilaskuljetuksille.

                                                                                ****

Jäämeren radan selvitysten tekijöiltä on jäänyt tutustumatta Suomen historiaan.

Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeisiltä ajoita Suomi on varonut tekemässä harvaan asutulla Pohjois-Suomen alueella toimia, joka loisi venäläisille helpot kulkuyhteydet.

Kuusamon ja Koillismaan liittämiseksi Suomen rautatieverkostoon oli useita eri hankkeita 1920- ja 1930-luvuilla. Suomi kuitenkin ymmärsi jo tuolloin harvaan asuttujen ja vaikeasti puolustavien alueiden sotilaalliset näkökohdat.

Kuusamoon ei haluttu vetää rautatietä Iijoen vartta pitkin, koska se olisi muodostanut suoran yhteyden Kuusamosta Ouluun. Jo kauan ennen toista maailmansotaa siis ymmärrettiin, että mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa tai sodassa Neuvostoliitto hyökkäisi Kuusamon rataa pitkin suoraan Ouluun saakka ja katkaisisi Suomen kahtia.

Neuvostoliitto olisi ehkä kyennytkin Suomen katkaisemiseen, jos Kuusamon-rata olisi ollut olemassa talvisodan aikaan. Ilman rataa Stalinin sotilaat tällä kertaa pysäytettiin Raatteen tielle.

Suomi ei myöskään rakentanut toisen maailmansodan jälkeen Lappiin poikittaisteitä, jotka olisivat mahdollistaneet Neuvostoliiton Suomen läpikulun ja Skandinavian niemimaan miehittämisen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta pohjoisen vanhoista ratahankkeista on ns. Sallan-rata, joka käsitti rautatieyhteyden Kemijärveltä itärajalle Sallaan. Talvisodan rauhanehdoissa Stalin määräsi Suomen rakentamaan kyseisen radan, jolla Neuvostoliitto pyrki varmistamaan sotavoiman siirtomahdollisuuden Suomeen.

Sallan-radalla oli tarkoitus yhdistää Neuvostoliiton ja Suomen rataverkot niin, että junilla olisi ollut kulkuyhteys Vienanmeren Kantalahdesta Alakurtin kautta aina Pohjanlahdelle Kemiin. Omalla puolella Neuvostoliitto rakensikin sodan aikana radan Rutšjista Muurmannin radalta Alakurtin kautta Suomen rajalle kiinni Salla-rataan. Neuvostoliitto siis valmistautui tuolla rauhanehdolla ottamaan tarvittaessa koko Pohjois-Suomen hallintaansa aina Pohjanlahden perukan korkeudelle.

Sallan-rata rakennettiin vuonna 1941, mutta enää sitä ei ole. Luojan kiitos. Jo vuonna 1986 rata oli kuvan 4 mukaisessa kunnossa. Kainuussa Suomen ja Venäjän rataverkot yhdistää edelleen Vartiuksen-rata.

Venäjä rakensi radan Muurmanskiin ensimmäisen maailmasodan melskeissä vuosina 1914-15. Jo tuolloin Venäjän ymmärsi, että rata on sijoitettava riittävän kauaksi Suomesta. Lähempänä Suomea rata olisi tuonut Venäjälle ja Neuvostoliitolle ongelmia molemmissa maailmansodissa. Saksa olisi ottanut sen haltuunsa.

Suomella on ollut sisäänrakennettu vaisto, ettei pohjoisessa yhdistellä Venäjän ja Suomen liikenneverkkoja. Ilmeisemmin tuota sisäänrakennettua vaistoa ei enää ole, vaan ajatus on hämärtynyt arktisten alueiden uusien kulkuväylien innoituksessa.

Tuo sisäänrakennettu vaisto oli hieman aikaa hukassa presidentti Kekkosella 1960-luvun jälkipuolella. Kekkonen tarjosi vuonna 1968 Leonid Brezhneville 67. leveyspiirin pohjoispuolista Lappia, jolloin Suomi olisi menettänyt kokonaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä osia useista muista kunnista (Yle 13.9.2007). Kekkosen ajattelua hämärsi pahoin Karjalan saaminen takaisin Suomelle kuten nyt osaa Suomen poliitikkojen ajattelua hämärtää arktisen alueen asiat. Itänaapurilla on aina ollut kiinnostusta Suomen Lappiin.

                                                                                ****

Suomen ei tule edelleenkään rakentaa pohjoiseen junarataa, joka olisi yhdistetty Venäjän rataverkkoon tai joka olisi Venäjän helposti muutoin käytettävissä. Rovaniemi–Kirkkoniemi-rata olisi tällainen Venäjän helposti käyttöönotettavissa oleva rata, vaikkei olisikaan suoraan Venäjän rataverkkoon liittyvä. Kuva 5 kertoo yhdellä silmäyksellä, kuinka helposti Venäjä voisi ottaa radan Kirkkoniemen pään hallintaansa riippumatta siitä, kummalta puolelta Inarijärveä rata kulkisi.

Skandinavian niemimaan miehityksen uhkaa ei enää ole vastaavasti kuin kylmän sodan aikana, mutta mahdollisuus on edelleen olemassa. Suurin uhkamme pohjoisessa on Venäjän tarve ottaa sotilaallisessa kriisissä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat hallintaan samoin kuin Huippuvuoret, jolloin Venäjä voisi estää lännen pääsyn merivoimilla arktiselle alueelle. Venäjä siis pyrkisi sulkemaan Norjan rannikon ja Huippuvuorten välisen meriyhteyden ja varmistamaan pommikoneiden lennot sekä merialusten kulun Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskiseen Eurooppaan.

Tarve tällaiseen Venäjälle voisi syntyä arktiselle alueelle syntyneen tilanteen johdosta, jossa Venäjä katsoisi tarpeelliseksi ottaa haltuunsa Norjan pohjoisrannikon ja Suomen pohjoisosat paikallisella miehityksellä ja alueen ilmatilan aina Suomen Rovaniemen ja Norjan Bodøn ilmatukikohtia myöten.

                                                                                ****

Suomen sotilaallinen varustautuminen Pohjois-Suomessa on heikkoa. Varustautumista ei tosiasiallisesti ole ollenkaan Sodankylän pohjoispuolella. Sodankylästä on pitkä yli 200 kilometrin matka kriittiselle alueelle Suomen, Norjan ja Venäjän yhteiselle raja-alueelle.

Suomella ei ole mitään mahdollisuutta siirtää riittävällä nopeudella riittävästi sotavoimaa pohjoiseen. Hävittäjien toimintaa alueella haittaavat Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusyksiköt, joiden peitto yltää melkein Rovaniemelle.

Jääkäriprikaatilla Sodankylässä ja Rovaniemellä sekä Lapin lennostolla Rovaniemellä ei kovin kummoisesti yli kolmesadan kilometrin junarataa suojata. Suomen pohjoisen alueiden turvaaminen on perinteisesti perustunut siis siihen, ettei vihollistaholle mahdollisteta helppoja kulkuyhteyksiä tieverkolla eikä myöskään rautatieverkolla. Tuon perusajatuksen muuttamiseen Suomella ei ole varoja. Suomella ei ole siis riittäviä varoja puolustaa rataa.

Venäjällä Kuolan niemimaalla sotavoimaa riittää. Junaradan ottaminen haltuun tuskin olisi Venäjälle kummoinen sotilaallinen tehtävä.

Junarata loisi Venäjälle mahdollisuuksia siirtää sotavoimia etuvartioksi etelämmäksi niin, Suomen mahdollisuudet takaisinvaltaukselle edelleen heikkenisivät.

Ilman radan muodostamaa lisärasitusta Suomi joutuu aivan lähituulevaisuudessa miettimään joka tapauksessa Lapin puolustamista pohjoisen muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi. Se on haasteellista jo ilman uutta junarataa.

Jäämeren rata ei tule koskaan toteutumaan. Sille ei löydy taloudellisia perusteita, kuten Ramboll selvityksessään selkeästi kirjoittaa.

On vaikea löytää maailmasta sotilasstrategisesti ajattelematonta valtioita, joka rakentaisi mahdollisille vihallistaholleen valmiin siirtobaanan sen suurimmasta sotilaskeskittymästä läpi asumattomien seutujen rintamaille. Jos Jäämeren ratahankkeella olisi taloudellista kannattavuutta, sen pitäisi rakentaa paljon lännemmäksi.

]]>
50 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin#comments Kotimaa Arktinen alue Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 11 Mar 2018 15:31:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin