Turpo http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Tue, 21 May 2019 23:08:04 +0300 fi Presidentti Kekkonen käsitteli aluevaihtoja Neuvostoliiton kanssa kolmesti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276303-presidentti-kekkonen-kasitteli-aluevaihtoja-neuvostoliiton-kanssa-kolmesti <p>Etsiskelin erääseen blogikirjoitukseeni viime viikonloppuna netistä venäjänkielistä aineistoa. Sattumalta silmiini osui yksi mielenkiintoinen sivusto. Tuon sivuston voisi kääntää ehkä Wiki-lukemistoksi (<a href="https://www.wikireading.ru/"><u>ВикиЧтение</u></a>) ja sivustolta löytyy eri alojen venäjänkielisiä nettikirjoja laidasta laitaan, historiasta puutarhanhoitoon. &nbsp;</p><p>Mielenkiintoni osuin sivuston kirjaan otsikolla &rdquo;<em>Финляндия. Через три войны к миру</em>&rdquo;. Suomennettuna kutakuinkin &rdquo;<em>Suomi. Kolmen sodan kautta rauhaan</em>&rdquo;.</p><p>Kirjan kirjoittaja on venäläinen tietokirjailija Aleksandr Borisovitš Širokorad (Александр Борисович Широкорад), jota en tunne enkä tiedä. Henkilöstä löytyy kyllä venäjänkielinen ja saksankielinen Wikipedia-sivu (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A8%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D1%80%D0%B0%D0%B4,_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80_%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Широкорад, Александр Борисович</u></a>&nbsp; ja <a href="https://de.wikipedia.org/wiki/Alexander_Borissowitsch_Schirokorad"><u>Alexander Borissowitsch Schirokorad</u></a>).</p><p>Kirjan 39. luku (<a href="https://history.wikireading.ru/108286"><u>Глава 39</u></a>) on kiinnostava. Luku käsittelee menettämäämme Karjalaa. Luvun otsikko on suomennettuna kutakuinkin: &rdquo;<em>Miksi he [suomalaiset] oikein unelmoivat niin kauan Karjalasta</em>&rdquo;. Venäjän kielellä: &rdquo;<em>Почему им так долго снится Карелия</em>&rdquo;.</p><p>Oheiset tekstikappaleet alkuperäisellä venäjän kielellä ovat tämän blogikirjoitukseni aihe:</p><p>&rdquo;<em>Следующий финский президент &mdash; Урхо Кекконен (1956&ndash;1981) также пытался убедить советское правительство вернуть Финляндии хотя бы часть утраченных земель. Он <u>трижды</u> <u>конфиденциально</u> предлагал руководству СССР обменять Выборг на северо-восточный район финского Заполярья.</em></p><p><em>В 1963&nbsp;г. гостивший в Финляндии редактор &laquo;Известий&raquo; Аджубей (зять Хрущева) к предложению Урхо Кекконена обсудить территориальный вопрос отнесся с пониманием. В апреле 1964&nbsp;г. на праздновании 70-летия Хрущева их разговор продолжился. Финский президент намекнул, <u>что при положительном решении этого вопроса Финляндия поддержит СССР в споре о статусе Западного Берлина</u>.</em></p><p><em>После ухода Хрущева ситуация изменилась, теперь финнам нужно было налаживать доверительные отношения с новым советским руководством. Вторая попытка использовать &laquo;германскую карту&raquo; была сделана осенью 1965&nbsp;г. Финский президент сообщил через советника посольства СССР Степанова, <u>что Финляндия в обмен на Выборг готова признать ГДР</u>.</em></p><p><em>Последний раз территориальный вопрос Кекконен поднял в президентскую избирательную кампанию 1967 года. Кандидат в президенты Вейкко Веннамо включил в свою программу пункт о переносе восточной границы к Сайменскому каналу. Тогда же активисты Карельского союза попытались передать Кекконену письмо с предложением затронуть проблему утраченных территорий на переговорах с руководством СССР. Президент отказался принять обращение и настойчиво рекомендовал не выносить впредь карельский вопрос на публичное обсуждение. Он все еще надеялся добиться желаемого с помощью личной дипломатии. И лишь в 1982&nbsp;г. новый президент, Мауно Койвисто в отличие от своих предшественников отказался от дипломатического зондажа, связанного с территориальной проблемой. Запретной стала эта тема и для обсуждения в печати</em>.&rdquo;</p><p>Palaan tuon tekstin &nbsp;suomennokseen myöhemmin. Kyse tuossa tekstipätkässä on presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton välisestä yhteydenpidosta, tunnusteluista ja neuvotteluista alueiden vaihdosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.</p><p>Suomen ja Neuvostoliiton välinen aluevaihtoasia on ollut jo sinänsä tiedossa, muttei koko laajuudessa. Ei täällä Suomessa, mutta Venäjällä paremmin.</p><p>Jo blogikirjoituksen tässä vaiheessa on syytä todeta, että Suomi pelasi Kekkosen johdolla todella vaarallista peliä 1960-luvun ydinsodan partaalla olevassa maailmassa. Todella kovaa peliä, jota Kekkonen ei ymmärtänyt Karjala-kiilto silmissään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa on ollut jo jonkin aikaan tiedossa, että vuonna 1968 presidentti Kekkonen tarjosi Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeri Leonid Brezhneville - siis Neuvostoliitolle - 67. leveyspiirin pohjoispuolisia alueita Lapista.</p><p>Vastineeksi Suomi olisi saanut osia Karjalasta, kuten Viipurin ja sen länsipuolisen alueen sekä Saimaan kanavan. Tarkasti ei ole tiedossa, mistä alueista Lapista olisi ollut kysymys. Voi olla, ettei Kekkonen itsekään ollut asiaa tarkemmin vielä miettinyt.</p><p>Vuoden 1968 aluevaihtoasiaa ovat selvitelleet Joensuun yliopiston dosentti Juha Pohjonen ja historioitsija, entinen Oulun maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnela. Asiasta on muistaakseni mainintoja myös Juhani Suomen kekkoskirjoissa.</p><p>Asia tuli parempaan julkisuuteen reilut kymmenen vuotta sitten, kun sanomalehti Kalevassa julkaistiin Pohjosen ja ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarisen kirjoittama artikkeli. Asia uutisoitiin tuolloin ainakin Ylen sivuilla (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2007</u></a>).</p><p>Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n avautuneilta arkistosivuilta löytyy myös jonkin verran aineistoa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä aluevaihtosuunnitelmista ja Neuvostoliiton aluevaatimuksista Suomelle. Itsekin olen noista kirjoittanut kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Ehdotus idästä 1950-luvulla: Skandinavian valtioliitto ja Karjala Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230908-ehdotus-idasta-1950-luvulla-skandinavian-valtioliitto-ja-karjala-suomelle"><u>US-blogi 7.2.2017</u></a>).</p><p>Asiasta on merkintöjä myös vielä 1970-luvun puolivälistä. Esimerkiksi Kekkosen päiväkirjasta löytyy oheinen vielä tammikuun 28. päivältä 1975:</p><p>&rdquo;<em>Rex Bosley [= brittitiedustelija] luonani. Kertoi, että eräs KGB:n mies suurena salaisuutena kertonut Englannin tiedustelupalvelulle toukokuussa 1974, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydään salaisia neuvotteluja aluevaihdosta. Suomi saa Viipurin ja osan Karjalaa ja luovuttaa NL:lle Pohjois-Suomen esim. Muoniota myöten, että NL saa yhteistä rajaa Ruotsin kanssa.</em>&rdquo;</p><p>Lapin geostrateginen asema oli heti toisen maailmansodan sodan jälkeen ja myös koko kylmän sodan ajan äärimmäisen tärkeä. Kyse ei ollut vain Neuvostoliiton Murmanskin alueen turvallisuudesta Neuvostoliitolle vaan Neuvostoliiton pääsystä Skandinavian niemimaan kautta Tanskan salmille. Olen käsitellyt asiaa aikaisemmin useissa blogikirjoituksissa enkä avaa asiaa enää enempää.</p><p>Luovutettu Karjala sekoitti monen suomalaispoliitikon harkintakyvyn presidentti Kekkosen tapaan.</p><p>Suomessa ja Kekkosella ei ollut hajuakaan, millaista turvallisuusongelmaa Suomi olisi lännelle synnyttänyt, mikäli Neuvostoliitto olisi päässyt aluevaihtojen seurauksena kiinni Ruotsin rajaan ja syvemmälle Norjan rajaan.</p><p>CIA:n arkistoista ensimmäiset asiakirjat Neuvostoliiton Lappi-vaateista löytyvät siis vuodelta 1953. Kuva 1 on CIA-arkistoista vuodelta 1953 ja siinä on esitetty Neuvostoliiton Suomen Lapista haluamat alueet &rdquo;<em>Area to rumored to be cededto U.S.S.R</em>&rdquo; -kirjauksella. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Alueet, joita huhutaan Neuvostoliitolle luovutettaviksi</em>&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ensimmäisessä kappaleessa oleva teksti on kokonaisuudessaan suomennettuna kutakuinkin seuraava.</p><p>Kyseessä on vapaa suomennos, jossa pyrin suomentamaan sujuvalle suomen kielen ilmaisulle asioita, en sanoja. Jokainen venäjää osaava tehköön oman mieleisen suomennoksensa.</p><p>&rdquo;<em>Suomen seuraava presidentti Urho Kekkonen (1956&ndash;1981) yritti myös saada neuvostojohdon palauttamaan Suomelle ainakin osan menetetyistä alueista. Hän ehdotti <u>luottamuksellisesti</u> Neuvostoliiton johdolle <u>kolme kertaa</u> Viipurin vaihtoa napapiirin pohjoispuolisen alueen koillisosiin.</em></p><p><em>Vuonna 1963 Izvestijan päätoimittajan [Aleksei Ivanovitš] Adžubej (Hruštšovin lanko) ollessa vieraana Suomessa hän suhtautui myönteisesti Kekkosen ehdotukseen keskustella aluekysymyksestä. Huhtikuussa 1964 Hruštšovin 70-vuotisjuhlan kunniaksi heidän [Adžubejin ja Kekkosen] välinen keskustelu jatkui. Suomen presidentti vihjasi, että tämän [alueluovutus]asian tullessa ratkaistua myönteisesti, <u>Suomi tukisi Neuvostoliiton kantaa Länsi-Berliinin asemasta</u>.</em></p><p><em>Hruštšovin eron jälkeen tilanne muuttui ja suomalaisten oli luotava uudet luotettavat suhteet Neuvostoliiton uuteen johtoon. Toinen yritys käyttämällä &rdquo;Saksan karttaa&rdquo; tehtiin syksyllä 1965. Suomen presidentti kertoi Neuvostoliiton suurlähetystön neuvonantajan [Vladimir] Stepanovin kautta, <u>että vastineeksi Viipurin saannille Suomi olisi valmis tunnustamaan DDR:n</u>.</em></p><p><em>Viimeisen kerran Kekkonen otti aluekysymyksen esiin vuoden 1967 presidentinvaalikampanjan aikana. Presidenttiehdokas Veikko Vennamo oli sisällyttänyt vaaliohjelmaansa kohdan itärajan siirtämisestä [idemmäksi] Saimaan kanavalle. Samanaikaisesti Karjalan liiton aktivistit yrittivät saattaa Kekkoselle kirjeen, jossa ehdotettiin luovutettujen alueiden kysymyksen nostamista Neuvostoliiton johtajien kanssa käytäviin neuvotteluihin. Presidentti kieltäytyi hyväksymästä esitystä ja suositteli itsepintaisesti, ettei Karjalan kysymystä otettaisi julkiseen keskusteluun. Hän toivoi vielä saavuttavansa halutun henkilökohtaisen diplomatian kautta. Toisin kuin edeltäjänsä, uusi presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi vasta vuonna 1982 diplomaattisesta tunnustelusta aluekysymyksissä. Aihe oli kielletty myös lehdistöltä.</em>&rdquo;</p><p>Me tiedämme, jota Širokorad ei kirjannut, että Kekkonen otti siis vuonna 1968 aluevaihtosian esille Leonid Brezhnevin kanssa kahden kesken. Siis todellakin vain kahden kesken. Tuo oli se kolmas kerta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuossa Širokoradin tekstissä on sellaista, mikä on meille uutta tietoa. Širokorad ei kerro tekstissä lähteitä, mutta asia on mielenkiintoinen ja sinänsä myös uskottava huomioiden muut poliittiset tapahtumat, jotka tiedämme todeksi. Tarkoitan mm. Hruštšovin langon vierailua Helsingissä vuonna 1963 ja Kekkosen osallistumista Hruštšovin 70-vuotisjuhlaan vuonna 1964 Helsingin suurlähetystössä. Tuo on se ensimmäinen kerta.</p><p>Suomalaisilla historiantutkijoilla riittää siis vielä työtä. Asiasta saataneen lisävalaistusta aikanaan myös Venäjällä olevista arkistoista, kunhan suomalaistutkijat jatkavat siellä työtään ja käyvät uudestaan läpi 1960-luvun alkupuolta. Viittaan täällä vaikkapa <a href="https://www.docendo.fi/varjo-suomen-ylla-stalinin-salaiset-kansiot-timo-vihavainen-ohto-manninen-kimmo-rentola-sergei-zuravljov.html"><u>Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot</u></a> -kirjan kirjoittaneisiin tutkijoihin (Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljov).</p><p>Vladimir Stepanov (<a href="http://shieldandsword.mozohin.ru/personnel/2018/stepanov_v_s.htm"><u>Степанов, Владиимир Севастьанович</u></a>) oli KGB:n Helsingin toimiston päällikkö lähetystöneuvoksen nimikkeellä vuosina 1964&ndash;1970 sekä suurlähettiläs vuosina 1973-79. Vladimirovin ohella Stepanov oli kylmän sodan aikainen vaikutusvaltaisin KGB-organisaattori Suomessa. Muistamme kaikki, että kesällä 1978 hän esitti marsalkka Dimitri Ustinoville ajatuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista.</p><p>Vuonna 1964 Stepanov siis oli tuoreeltaan uuden Leonid Brezhnevin neuvostohallinnon edustaja Nikita Hruštšovin kauden jälkeen. Hruštšov syrjäytettiin Neuvostoliiton johdosta lokakuussa 1964. Stepanovin ensityö oli siis Karjalaa koskevat alueasiat Kekkosen kanssa syksyllä 1965, joten heti melko tuoreeltaan Suomen komennuksellaan Stepanovin käsittelyssä olivat merkittävät asiat. Stepanovin nimitys oli alkanut virallisesti Helsingissä 13. elokuuta 1964. Neuvostoliiton vallansiirtoprosessi Hruštšovista Brezhneviin alkoi jo siis ennen lokakuuta 1964.</p><p>KGB:n Helsingin residenssihenkilöiden koko kirjon vuoteen 1991 voi käydä lukemassa esimerkiksi <a href="http://shieldandsword.mozohin.ru/kgb5491/resident/helsinki.htm"><u>täältä</u></a>.</p><p>Kekkonen ja Hruštšov olivat olleet yhteisellä metsästysreissulla Zavidovossa marras-joulukuun taitteessa vuonna 1963. Monenlaista asiaa siis tapahtui. Tuon Zavidovon reissun me tiedämme todella hyvin ja eiköhän votkahuuruissa ole puhuttu myös tuolloin niin Neuvostoliiton Karjalasta kuin ehkäpä myös Suomen Lapista.</p><p>Hruštšovin lanko Aleksei Ivanovitš Adžubej tapasi siis Kekkosen Neuvostoliiton suurlähetystössä pidetyssä Hruštšovin 70-vuotisjuhlassa. Todennäköisesti ensi kerran - mutta ainakin alueasioiden suhteen ensi kerran - Adžhubej ja Kekkonen tapasivat jo vuoden 1963 puolella, kun Adžubej saapui Izvestijan päätoimittajan tehtävässä Helsinkiin.</p><p>Kekkosella oli pitkäaikainen Karjala-kiima. Hyvä, ettei tuon kiiman suhteen käynyt Suomelle huonosti.</p><p>Kun viittasin aikaisemmin suomalaistutkijoihin, heidän olisi syytä etsiä itärajan takaa se dokumentti, jonka Stepanov on varmasti lähettänyt syksyllä 1965, kun Kekkonen olisi valmis tunnustamaan DDR:n palkintona Karjalasta. Tuo oli siis se toinen kerta.</p><p>Oppi: Ulkopoliittista valtaa ei pidä koskaan asettaa yhden henkilön varaan. Ei Kekkosen eikä Niinistön. Meillä on tuore esimerkki ulkopoliittisesta sekoilusta Niinistön transponderialoitteessa. Vaikka olisit kuinka itsepäinen ja omahyväinen presidentti, älä lähde ajamaan asiaa omista lähtökohdistasi, josta et tiedä, tunne tai ymmärrä asiaasi riittävästi. Kuuntele ja usko, mitä muut sinulle sanovat. Usko myös ulkoministeriön virkamiehiä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>1960-luvun alkupuoli oli jännittynyttä aikaa kaikkialla maailmassa. Aika oli todella jännittynyttä aikaa maailmanpolitiikassa. Kuuban kriisi on ajoitettu päivämäärälle 16.-28. lokakuuta 1962. Saksan - tai paremminkin Saksojen kysymys - ja Berliinin asema oli Euroopassa idän ja lännen välinen kysymys numero yksi. Suomessa oli noottikriisiä.</p><p>Huomattavaa on, että Širokoradin mukaan Kekkonen tarjosi Neuvostoliitolle aluksi vuonna 1963-64 vastikkeena Karjalasta todennäköisesti Lapin alueiden lisäksi myös Neuvostoliiton näkemystä ja kantaa Länsi-Berliinin asemasta ja vuonna 1965 jo DDR:n tunnustamista.</p><p>Kekkosen Suomi oli siis valmis myymään pienestä maatilkusta Karjalankannaksella lännen keskeisimmät arvot kamppailussa kommunismia ja Neuvostoliitoa vastaan. 1960-luvulla idän ja lännen voima mitattiin Euroopassa juuri Saksassa ja Länsi-Berliinissä. Oli mitattu heti toisen maailmasodan jälkeisestä ajasta lähtien.</p><p>Saksan kysymys ja Suomen asema kysymyksessä on liian laaja puitavaksi tässä kirjoituksessa.</p><p>On syytä muun muassa muistaa, että Berliinin muuri rakennettiin kesällä 1961. Siis vain pari kolme vuotta aikaisemmin, kun Kekkonen oli ollut valmis tunnustamaan Neuvostoliiton näkemyksen Länsi-Berliinin asemasta hintana Karjala.</p><p>Neuvostoliitossa kyllä tiedetiin Suomen &rdquo;Saksan kartan&rdquo; (&rdquo;<em>германская карта</em>&rdquo;) agenda, mutta kyllä itärajamme itäpuolella myös ymmärrettiin, ettei Suomen kannoilla ole mitään merkitystä Neuvostoliiton kannalta Saksan kysymykseen ja että Suomi oli pelaamassa pöydässä, jossa &rdquo;Saksan kartta&rdquo; ei ollut peliväline.</p><p>On siis syytä muistaa, että näillä Suomen Saksa- ja Berliini-höpsityksillä ei ollut suurta merkitystä maailmanpolitiikan asioihin eikä niillä ollut painoarvoa myöskään Neuvostoliitolle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Etsiskelin erääseen blogikirjoitukseeni viime viikonloppuna netistä venäjänkielistä aineistoa. Sattumalta silmiini osui yksi mielenkiintoinen sivusto. Tuon sivuston voisi kääntää ehkä Wiki-lukemistoksi (ВикиЧтение) ja sivustolta löytyy eri alojen venäjänkielisiä nettikirjoja laidasta laitaan, historiasta puutarhanhoitoon.  

Mielenkiintoni osuin sivuston kirjaan otsikolla ”Финляндия. Через три войны к миру”. Suomennettuna kutakuinkin ”Suomi. Kolmen sodan kautta rauhaan”.

Kirjan kirjoittaja on venäläinen tietokirjailija Aleksandr Borisovitš Širokorad (Александр Борисович Широкорад), jota en tunne enkä tiedä. Henkilöstä löytyy kyllä venäjänkielinen ja saksankielinen Wikipedia-sivu (Широкорад, Александр Борисович  ja Alexander Borissowitsch Schirokorad).

Kirjan 39. luku (Глава 39) on kiinnostava. Luku käsittelee menettämäämme Karjalaa. Luvun otsikko on suomennettuna kutakuinkin: ”Miksi he [suomalaiset] oikein unelmoivat niin kauan Karjalasta”. Venäjän kielellä: ”Почему им так долго снится Карелия”.

Oheiset tekstikappaleet alkuperäisellä venäjän kielellä ovat tämän blogikirjoitukseni aihe:

Следующий финский президент — Урхо Кекконен (1956–1981) также пытался убедить советское правительство вернуть Финляндии хотя бы часть утраченных земель. Он трижды конфиденциально предлагал руководству СССР обменять Выборг на северо-восточный район финского Заполярья.

В 1963 г. гостивший в Финляндии редактор «Известий» Аджубей (зять Хрущева) к предложению Урхо Кекконена обсудить территориальный вопрос отнесся с пониманием. В апреле 1964 г. на праздновании 70-летия Хрущева их разговор продолжился. Финский президент намекнул, что при положительном решении этого вопроса Финляндия поддержит СССР в споре о статусе Западного Берлина.

После ухода Хрущева ситуация изменилась, теперь финнам нужно было налаживать доверительные отношения с новым советским руководством. Вторая попытка использовать «германскую карту» была сделана осенью 1965 г. Финский президент сообщил через советника посольства СССР Степанова, что Финляндия в обмен на Выборг готова признать ГДР.

Последний раз территориальный вопрос Кекконен поднял в президентскую избирательную кампанию 1967 года. Кандидат в президенты Вейкко Веннамо включил в свою программу пункт о переносе восточной границы к Сайменскому каналу. Тогда же активисты Карельского союза попытались передать Кекконену письмо с предложением затронуть проблему утраченных территорий на переговорах с руководством СССР. Президент отказался принять обращение и настойчиво рекомендовал не выносить впредь карельский вопрос на публичное обсуждение. Он все еще надеялся добиться желаемого с помощью личной дипломатии. И лишь в 1982 г. новый президент, Мауно Койвисто в отличие от своих предшественников отказался от дипломатического зондажа, связанного с территориальной проблемой. Запретной стала эта тема и для обсуждения в печати.”

Palaan tuon tekstin  suomennokseen myöhemmin. Kyse tuossa tekstipätkässä on presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton välisestä yhteydenpidosta, tunnusteluista ja neuvotteluista alueiden vaihdosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen aluevaihtoasia on ollut jo sinänsä tiedossa, muttei koko laajuudessa. Ei täällä Suomessa, mutta Venäjällä paremmin.

Jo blogikirjoituksen tässä vaiheessa on syytä todeta, että Suomi pelasi Kekkosen johdolla todella vaarallista peliä 1960-luvun ydinsodan partaalla olevassa maailmassa. Todella kovaa peliä, jota Kekkonen ei ymmärtänyt Karjala-kiilto silmissään.

                                                                                        ****

Suomessa on ollut jo jonkin aikaan tiedossa, että vuonna 1968 presidentti Kekkonen tarjosi Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeri Leonid Brezhneville - siis Neuvostoliitolle - 67. leveyspiirin pohjoispuolisia alueita Lapista.

Vastineeksi Suomi olisi saanut osia Karjalasta, kuten Viipurin ja sen länsipuolisen alueen sekä Saimaan kanavan. Tarkasti ei ole tiedossa, mistä alueista Lapista olisi ollut kysymys. Voi olla, ettei Kekkonen itsekään ollut asiaa tarkemmin vielä miettinyt.

Vuoden 1968 aluevaihtoasiaa ovat selvitelleet Joensuun yliopiston dosentti Juha Pohjonen ja historioitsija, entinen Oulun maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnela. Asiasta on muistaakseni mainintoja myös Juhani Suomen kekkoskirjoissa.

Asia tuli parempaan julkisuuteen reilut kymmenen vuotta sitten, kun sanomalehti Kalevassa julkaistiin Pohjosen ja ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarisen kirjoittama artikkeli. Asia uutisoitiin tuolloin ainakin Ylen sivuilla (Yle 13.9.2007).

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n avautuneilta arkistosivuilta löytyy myös jonkin verran aineistoa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä aluevaihtosuunnitelmista ja Neuvostoliiton aluevaatimuksista Suomelle. Itsekin olen noista kirjoittanut kirjoituksessa otsikolla ”Ehdotus idästä 1950-luvulla: Skandinavian valtioliitto ja Karjala Suomelle” (US-blogi 7.2.2017).

Asiasta on merkintöjä myös vielä 1970-luvun puolivälistä. Esimerkiksi Kekkosen päiväkirjasta löytyy oheinen vielä tammikuun 28. päivältä 1975:

Rex Bosley [= brittitiedustelija] luonani. Kertoi, että eräs KGB:n mies suurena salaisuutena kertonut Englannin tiedustelupalvelulle toukokuussa 1974, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydään salaisia neuvotteluja aluevaihdosta. Suomi saa Viipurin ja osan Karjalaa ja luovuttaa NL:lle Pohjois-Suomen esim. Muoniota myöten, että NL saa yhteistä rajaa Ruotsin kanssa.

Lapin geostrateginen asema oli heti toisen maailmansodan sodan jälkeen ja myös koko kylmän sodan ajan äärimmäisen tärkeä. Kyse ei ollut vain Neuvostoliiton Murmanskin alueen turvallisuudesta Neuvostoliitolle vaan Neuvostoliiton pääsystä Skandinavian niemimaan kautta Tanskan salmille. Olen käsitellyt asiaa aikaisemmin useissa blogikirjoituksissa enkä avaa asiaa enää enempää.

Luovutettu Karjala sekoitti monen suomalaispoliitikon harkintakyvyn presidentti Kekkosen tapaan.

Suomessa ja Kekkosella ei ollut hajuakaan, millaista turvallisuusongelmaa Suomi olisi lännelle synnyttänyt, mikäli Neuvostoliitto olisi päässyt aluevaihtojen seurauksena kiinni Ruotsin rajaan ja syvemmälle Norjan rajaan.

CIA:n arkistoista ensimmäiset asiakirjat Neuvostoliiton Lappi-vaateista löytyvät siis vuodelta 1953. Kuva 1 on CIA-arkistoista vuodelta 1953 ja siinä on esitetty Neuvostoliiton Suomen Lapista haluamat alueet ”Area to rumored to be cededto U.S.S.R” -kirjauksella. Vapaasti suomennettuna: ”Alueet, joita huhutaan Neuvostoliitolle luovutettaviksi”.

                                                                                        ****

Ensimmäisessä kappaleessa oleva teksti on kokonaisuudessaan suomennettuna kutakuinkin seuraava.

Kyseessä on vapaa suomennos, jossa pyrin suomentamaan sujuvalle suomen kielen ilmaisulle asioita, en sanoja. Jokainen venäjää osaava tehköön oman mieleisen suomennoksensa.

Suomen seuraava presidentti Urho Kekkonen (1956–1981) yritti myös saada neuvostojohdon palauttamaan Suomelle ainakin osan menetetyistä alueista. Hän ehdotti luottamuksellisesti Neuvostoliiton johdolle kolme kertaa Viipurin vaihtoa napapiirin pohjoispuolisen alueen koillisosiin.

Vuonna 1963 Izvestijan päätoimittajan [Aleksei Ivanovitš] Adžubej (Hruštšovin lanko) ollessa vieraana Suomessa hän suhtautui myönteisesti Kekkosen ehdotukseen keskustella aluekysymyksestä. Huhtikuussa 1964 Hruštšovin 70-vuotisjuhlan kunniaksi heidän [Adžubejin ja Kekkosen] välinen keskustelu jatkui. Suomen presidentti vihjasi, että tämän [alueluovutus]asian tullessa ratkaistua myönteisesti, Suomi tukisi Neuvostoliiton kantaa Länsi-Berliinin asemasta.

Hruštšovin eron jälkeen tilanne muuttui ja suomalaisten oli luotava uudet luotettavat suhteet Neuvostoliiton uuteen johtoon. Toinen yritys käyttämällä ”Saksan karttaa” tehtiin syksyllä 1965. Suomen presidentti kertoi Neuvostoliiton suurlähetystön neuvonantajan [Vladimir] Stepanovin kautta, että vastineeksi Viipurin saannille Suomi olisi valmis tunnustamaan DDR:n.

Viimeisen kerran Kekkonen otti aluekysymyksen esiin vuoden 1967 presidentinvaalikampanjan aikana. Presidenttiehdokas Veikko Vennamo oli sisällyttänyt vaaliohjelmaansa kohdan itärajan siirtämisestä [idemmäksi] Saimaan kanavalle. Samanaikaisesti Karjalan liiton aktivistit yrittivät saattaa Kekkoselle kirjeen, jossa ehdotettiin luovutettujen alueiden kysymyksen nostamista Neuvostoliiton johtajien kanssa käytäviin neuvotteluihin. Presidentti kieltäytyi hyväksymästä esitystä ja suositteli itsepintaisesti, ettei Karjalan kysymystä otettaisi julkiseen keskusteluun. Hän toivoi vielä saavuttavansa halutun henkilökohtaisen diplomatian kautta. Toisin kuin edeltäjänsä, uusi presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi vasta vuonna 1982 diplomaattisesta tunnustelusta aluekysymyksissä. Aihe oli kielletty myös lehdistöltä.

Me tiedämme, jota Širokorad ei kirjannut, että Kekkonen otti siis vuonna 1968 aluevaihtosian esille Leonid Brezhnevin kanssa kahden kesken. Siis todellakin vain kahden kesken. Tuo oli se kolmas kerta.

                                                                                        ****

Tuossa Širokoradin tekstissä on sellaista, mikä on meille uutta tietoa. Širokorad ei kerro tekstissä lähteitä, mutta asia on mielenkiintoinen ja sinänsä myös uskottava huomioiden muut poliittiset tapahtumat, jotka tiedämme todeksi. Tarkoitan mm. Hruštšovin langon vierailua Helsingissä vuonna 1963 ja Kekkosen osallistumista Hruštšovin 70-vuotisjuhlaan vuonna 1964 Helsingin suurlähetystössä. Tuo on se ensimmäinen kerta.

Suomalaisilla historiantutkijoilla riittää siis vielä työtä. Asiasta saataneen lisävalaistusta aikanaan myös Venäjällä olevista arkistoista, kunhan suomalaistutkijat jatkavat siellä työtään ja käyvät uudestaan läpi 1960-luvun alkupuolta. Viittaan täällä vaikkapa Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot -kirjan kirjoittaneisiin tutkijoihin (Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljov).

Vladimir Stepanov (Степанов, Владиимир Севастьанович) oli KGB:n Helsingin toimiston päällikkö lähetystöneuvoksen nimikkeellä vuosina 1964–1970 sekä suurlähettiläs vuosina 1973-79. Vladimirovin ohella Stepanov oli kylmän sodan aikainen vaikutusvaltaisin KGB-organisaattori Suomessa. Muistamme kaikki, että kesällä 1978 hän esitti marsalkka Dimitri Ustinoville ajatuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista.

Vuonna 1964 Stepanov siis oli tuoreeltaan uuden Leonid Brezhnevin neuvostohallinnon edustaja Nikita Hruštšovin kauden jälkeen. Hruštšov syrjäytettiin Neuvostoliiton johdosta lokakuussa 1964. Stepanovin ensityö oli siis Karjalaa koskevat alueasiat Kekkosen kanssa syksyllä 1965, joten heti melko tuoreeltaan Suomen komennuksellaan Stepanovin käsittelyssä olivat merkittävät asiat. Stepanovin nimitys oli alkanut virallisesti Helsingissä 13. elokuuta 1964. Neuvostoliiton vallansiirtoprosessi Hruštšovista Brezhneviin alkoi jo siis ennen lokakuuta 1964.

KGB:n Helsingin residenssihenkilöiden koko kirjon vuoteen 1991 voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

Kekkonen ja Hruštšov olivat olleet yhteisellä metsästysreissulla Zavidovossa marras-joulukuun taitteessa vuonna 1963. Monenlaista asiaa siis tapahtui. Tuon Zavidovon reissun me tiedämme todella hyvin ja eiköhän votkahuuruissa ole puhuttu myös tuolloin niin Neuvostoliiton Karjalasta kuin ehkäpä myös Suomen Lapista.

Hruštšovin lanko Aleksei Ivanovitš Adžubej tapasi siis Kekkosen Neuvostoliiton suurlähetystössä pidetyssä Hruštšovin 70-vuotisjuhlassa. Todennäköisesti ensi kerran - mutta ainakin alueasioiden suhteen ensi kerran - Adžhubej ja Kekkonen tapasivat jo vuoden 1963 puolella, kun Adžubej saapui Izvestijan päätoimittajan tehtävässä Helsinkiin.

Kekkosella oli pitkäaikainen Karjala-kiima. Hyvä, ettei tuon kiiman suhteen käynyt Suomelle huonosti.

Kun viittasin aikaisemmin suomalaistutkijoihin, heidän olisi syytä etsiä itärajan takaa se dokumentti, jonka Stepanov on varmasti lähettänyt syksyllä 1965, kun Kekkonen olisi valmis tunnustamaan DDR:n palkintona Karjalasta. Tuo oli siis se toinen kerta.

Oppi: Ulkopoliittista valtaa ei pidä koskaan asettaa yhden henkilön varaan. Ei Kekkosen eikä Niinistön. Meillä on tuore esimerkki ulkopoliittisesta sekoilusta Niinistön transponderialoitteessa. Vaikka olisit kuinka itsepäinen ja omahyväinen presidentti, älä lähde ajamaan asiaa omista lähtökohdistasi, josta et tiedä, tunne tai ymmärrä asiaasi riittävästi. Kuuntele ja usko, mitä muut sinulle sanovat. Usko myös ulkoministeriön virkamiehiä.

                                                                                        ****

1960-luvun alkupuoli oli jännittynyttä aikaa kaikkialla maailmassa. Aika oli todella jännittynyttä aikaa maailmanpolitiikassa. Kuuban kriisi on ajoitettu päivämäärälle 16.-28. lokakuuta 1962. Saksan - tai paremminkin Saksojen kysymys - ja Berliinin asema oli Euroopassa idän ja lännen välinen kysymys numero yksi. Suomessa oli noottikriisiä.

Huomattavaa on, että Širokoradin mukaan Kekkonen tarjosi Neuvostoliitolle aluksi vuonna 1963-64 vastikkeena Karjalasta todennäköisesti Lapin alueiden lisäksi myös Neuvostoliiton näkemystä ja kantaa Länsi-Berliinin asemasta ja vuonna 1965 jo DDR:n tunnustamista.

Kekkosen Suomi oli siis valmis myymään pienestä maatilkusta Karjalankannaksella lännen keskeisimmät arvot kamppailussa kommunismia ja Neuvostoliitoa vastaan. 1960-luvulla idän ja lännen voima mitattiin Euroopassa juuri Saksassa ja Länsi-Berliinissä. Oli mitattu heti toisen maailmasodan jälkeisestä ajasta lähtien.

Saksan kysymys ja Suomen asema kysymyksessä on liian laaja puitavaksi tässä kirjoituksessa.

On syytä muun muassa muistaa, että Berliinin muuri rakennettiin kesällä 1961. Siis vain pari kolme vuotta aikaisemmin, kun Kekkonen oli ollut valmis tunnustamaan Neuvostoliiton näkemyksen Länsi-Berliinin asemasta hintana Karjala.

Neuvostoliitossa kyllä tiedetiin Suomen ”Saksan kartan” (”германская карта”) agenda, mutta kyllä itärajamme itäpuolella myös ymmärrettiin, ettei Suomen kannoilla ole mitään merkitystä Neuvostoliiton kannalta Saksan kysymykseen ja että Suomi oli pelaamassa pöydässä, jossa ”Saksan kartta” ei ollut peliväline.

On siis syytä muistaa, että näillä Suomen Saksa- ja Berliini-höpsityksillä ei ollut suurta merkitystä maailmanpolitiikan asioihin eikä niillä ollut painoarvoa myöskään Neuvostoliitolle.

]]>
62 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276303-presidentti-kekkonen-kasitteli-aluevaihtoja-neuvostoliiton-kanssa-kolmesti#comments Karjalan palautus Leonid Brezhnev Neuvostoliitto Turpo Urho Kekkonen Tue, 21 May 2019 20:08:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276303-presidentti-kekkonen-kasitteli-aluevaihtoja-neuvostoliiton-kanssa-kolmesti
Haittaako Jussi Halla-ahoa, että yhteistyökumppani saa rahaa Putinilta? http://tuomastikkanen00.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276219-haittaako-jussi-halla-ahoa-etta-yhteistyokumppani-saa-rahaa-putinilta <p>Perussuomalaisten eurovaaliehdokas Olli Kotro on esittänyt venäläiselle Kremlin-mieliselle sanomalehdelle haastattelussaan EU:n Schengen-sopimuksen hylkäämistä ja tilalle uutta viisumivapaata vyöhykettä Venäjän kanssa. Kotro työskentelee myös Euroopan parlamentissa poliittisena avustajana. Tämän ja muiden esille tulleiden seikkojen v uoksi nationalististen&nbsp;puolueiden Venäjä-kytkökset on käsiteltävä perusteellisesti.</p><p>Riman voi selvästi alittaa monella tavalla. Tätä on uusi perus-YYA: Rajat kiinni länteen, mutta rajat auki itään. EU on paha, erilaiset uudet yhteistyömuodot Venäjän kanssa hyvä. Perussuomalaiset pelaavat Kremlin ja Putinin pussiin fanaattisessa EU-vastaisuudessaan. Sanon sen suoraan: Suomi on osa länttä - ei harmaalla vyöhykkeellä.</p><p>Kotro ja Perussuomalaiset ovat aiemmin kannattaneet myös EU:n Venäjä-pakotteiden purkamista. Tilannetta ei voi sivuuttaa enää pelkällä olankohautuksella: &nbsp;Perussuomalaisten varomaton suhtautuminen Venäjä-mielisiin on uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle.</p><p>Suomen toiseksi suurin puolue ja puolue, jolla on myös ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus, on toistuvasti ollut esillä kytköksistä Venäjä-mielisiin ryhmiin sekä puolueen että yksittäisten edustajien taholta. Euroopan parlamentissa Perussuomalaiset ovat rakentamassa yhteistyötä muun muassa Itävallan äärioikeiston kanssa, jonka johtaja jäi juuri kiinni yrityksestä ottaa vastaan lahjuksia venäläisiltä liikemiehiltä.</p><p>Ranskan Kansallinen liittouma taas on jäänyt kiinni miljoonien eurojen hämäristä lainoista venäläisiltä pankeilta ja samanlaisia syytöksiä on esitetty myös Italian populistisesta varapääministeri Matteo Salvinista. &nbsp;Kyseessä ei voi olla enää pelkkä sattuma tai yksittäistapaukset, vaan selvä trendi on nähtävissä: nationalistisilla populistipuolueilla on vahvoja linkkejä Kremliin.</p><p>Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon on syytä selventää, onko puolue valmis lähtemään samaan europuolueeseen sellaisten poliittisten voimien kanssa, jotka saavat rahallista tukea Kremlistä.</p><p>Kysyn suoraan: Onko perussuomalaiset valmis tekemään Euroopan parlamentissa yhteistyötä sellaisten puolueiden kanssa, joiden rahat tulevat venäläisiltä? Haittaako Jussi Halla-ahoa, että kokouksessa vieressä istuva meppi voi olla ostettu Putinin taskuun? Halla-aholta ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Huhtasaarelta on syytä myös kysyä: onko tämä Perussuomalaisten linja? Onko tämä teille ongelma vai hyväksyttekö hiljaa venäläisen korruption eurooppalaisessa päätöksenteossa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten eurovaaliehdokas Olli Kotro on esittänyt venäläiselle Kremlin-mieliselle sanomalehdelle haastattelussaan EU:n Schengen-sopimuksen hylkäämistä ja tilalle uutta viisumivapaata vyöhykettä Venäjän kanssa. Kotro työskentelee myös Euroopan parlamentissa poliittisena avustajana. Tämän ja muiden esille tulleiden seikkojen v uoksi nationalististen puolueiden Venäjä-kytkökset on käsiteltävä perusteellisesti.

Riman voi selvästi alittaa monella tavalla. Tätä on uusi perus-YYA: Rajat kiinni länteen, mutta rajat auki itään. EU on paha, erilaiset uudet yhteistyömuodot Venäjän kanssa hyvä. Perussuomalaiset pelaavat Kremlin ja Putinin pussiin fanaattisessa EU-vastaisuudessaan. Sanon sen suoraan: Suomi on osa länttä - ei harmaalla vyöhykkeellä.

Kotro ja Perussuomalaiset ovat aiemmin kannattaneet myös EU:n Venäjä-pakotteiden purkamista. Tilannetta ei voi sivuuttaa enää pelkällä olankohautuksella:  Perussuomalaisten varomaton suhtautuminen Venäjä-mielisiin on uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle.

Suomen toiseksi suurin puolue ja puolue, jolla on myös ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus, on toistuvasti ollut esillä kytköksistä Venäjä-mielisiin ryhmiin sekä puolueen että yksittäisten edustajien taholta. Euroopan parlamentissa Perussuomalaiset ovat rakentamassa yhteistyötä muun muassa Itävallan äärioikeiston kanssa, jonka johtaja jäi juuri kiinni yrityksestä ottaa vastaan lahjuksia venäläisiltä liikemiehiltä.

Ranskan Kansallinen liittouma taas on jäänyt kiinni miljoonien eurojen hämäristä lainoista venäläisiltä pankeilta ja samanlaisia syytöksiä on esitetty myös Italian populistisesta varapääministeri Matteo Salvinista.  Kyseessä ei voi olla enää pelkkä sattuma tai yksittäistapaukset, vaan selvä trendi on nähtävissä: nationalistisilla populistipuolueilla on vahvoja linkkejä Kremliin.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon on syytä selventää, onko puolue valmis lähtemään samaan europuolueeseen sellaisten poliittisten voimien kanssa, jotka saavat rahallista tukea Kremlistä.

Kysyn suoraan: Onko perussuomalaiset valmis tekemään Euroopan parlamentissa yhteistyötä sellaisten puolueiden kanssa, joiden rahat tulevat venäläisiltä? Haittaako Jussi Halla-ahoa, että kokouksessa vieressä istuva meppi voi olla ostettu Putinin taskuun? Halla-aholta ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Huhtasaarelta on syytä myös kysyä: onko tämä Perussuomalaisten linja? Onko tämä teille ongelma vai hyväksyttekö hiljaa venäläisen korruption eurooppalaisessa päätöksenteossa?

]]>
9 http://tuomastikkanen00.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276219-haittaako-jussi-halla-ahoa-etta-yhteistyokumppani-saa-rahaa-putinilta#comments EU ja Venäjä Eurovaalit 2019 Turpo Mon, 20 May 2019 07:45:58 +0000 Tuomas Tikkanen http://tuomastikkanen00.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276219-haittaako-jussi-halla-ahoa-etta-yhteistyokumppani-saa-rahaa-putinilta
Sotilaallisesti liittoutunut Suomi http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276058-sotilaallisesti-liittoutunut-suomi <p>Ammattimies, toimittaja Lauri Nurmi vaati päivän IL:ssä poliitikoilta tosiasioiden tunnustamista. Nurmen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut mutta täällä poliitikot eivät halua sanoa sitä ääneen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nurmelta erittäin hyvä ja napakka kirjoitus mutta se edellyttää muutamaa tarkennusta. Poliitikot ovat pelkureita, mikä selittänee ylivarovaisen liturgian. Mitä tulee liittoutumiseen, mainitaan, että viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on solminut lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia ja -yhteisymmärryspöytäkirjoja muun muassa Naton, Ranskan, Iso-Britannian, Viron, USA:n, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Näiden sopimusten ja pöytäkirjojen huono puoli on, että ne eivät takaa mitään eivätkä sido puolustamaan ketään, saati auttamaan Suomea hädässä. Edes juuri Ruotsilta saatu ilmoitus prikaatin varaamisesta Suomen avuksi sotatilanteessa ei julistusluontoisena takaa mitään.</p><p>Voidaankin kysyä, onko Suomi tosiasiallisesti sotilaallisesti liittoutunut, jos kyse on sitomattomista tahdonilmaisuista. Ruotsin yksipuolinen ilmoitus mahdollisen avun antamisesta ei tee Suomesta sotilasliittolaista. Vaikka Suomi taatusti on Ruotsin ilmoituksesta mielissään, Suomikaan ei ole taannut Ruotsille taikka muille mitään.&nbsp;</p><p>Suomen puolustuspolitiikka perustuu edelleen lujaan uskoon siitä, että joku meitä hädän hetkellä ehkä auttaisi, tai sitten ei. Tähän nähden onkin karmeaa todeta, että Suomi ylläpitää poliitikkojen tuella mahdollisuutta joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Tahallinen jättäytyminen yksin tarkoittaa käytännössä tuhansien nuorten miesten ja naisten turhaa tapattamista murskaavan ylivoiman edessä.</p><p>Vaikka usko kuulemma siirtää vuoria, sen takia on turha uhrata ihmishenkiä. Sitova sopimus takaa avun paremmin kuin usko, tämän ymmärtää jopa päiväkoti-ikäinenkin.&nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp;</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f">https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ammattimies, toimittaja Lauri Nurmi vaati päivän IL:ssä poliitikoilta tosiasioiden tunnustamista. Nurmen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut mutta täällä poliitikot eivät halua sanoa sitä ääneen.  

Nurmelta erittäin hyvä ja napakka kirjoitus mutta se edellyttää muutamaa tarkennusta. Poliitikot ovat pelkureita, mikä selittänee ylivarovaisen liturgian. Mitä tulee liittoutumiseen, mainitaan, että viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on solminut lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia ja -yhteisymmärryspöytäkirjoja muun muassa Naton, Ranskan, Iso-Britannian, Viron, USA:n, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Näiden sopimusten ja pöytäkirjojen huono puoli on, että ne eivät takaa mitään eivätkä sido puolustamaan ketään, saati auttamaan Suomea hädässä. Edes juuri Ruotsilta saatu ilmoitus prikaatin varaamisesta Suomen avuksi sotatilanteessa ei julistusluontoisena takaa mitään.

Voidaankin kysyä, onko Suomi tosiasiallisesti sotilaallisesti liittoutunut, jos kyse on sitomattomista tahdonilmaisuista. Ruotsin yksipuolinen ilmoitus mahdollisen avun antamisesta ei tee Suomesta sotilasliittolaista. Vaikka Suomi taatusti on Ruotsin ilmoituksesta mielissään, Suomikaan ei ole taannut Ruotsille taikka muille mitään. 

Suomen puolustuspolitiikka perustuu edelleen lujaan uskoon siitä, että joku meitä hädän hetkellä ehkä auttaisi, tai sitten ei. Tähän nähden onkin karmeaa todeta, että Suomi ylläpitää poliitikkojen tuella mahdollisuutta joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Tahallinen jättäytyminen yksin tarkoittaa käytännössä tuhansien nuorten miesten ja naisten turhaa tapattamista murskaavan ylivoiman edessä.

Vaikka usko kuulemma siirtää vuoria, sen takia on turha uhrata ihmishenkiä. Sitova sopimus takaa avun paremmin kuin usko, tämän ymmärtää jopa päiväkoti-ikäinenkin.   

   

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f

 

        

]]>
25 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276058-sotilaallisesti-liittoutunut-suomi#comments maanpuolustus Turpo Thu, 16 May 2019 12:18:57 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276058-sotilaallisesti-liittoutunut-suomi
Nyt puhutaan etupiireistä - vaihtaako Trump Itä-Euroopan Venezuelaan ja Kuubaan? http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275992-nyt-puhutaan-etupiireista-vaihtaako-trump-ita-euroopan-venezuelaan-ja-kuubaan <p>Yhdysvaltalaisessa The National Interest-lehdessä esitetään Venäjälle melko suorasukainen ehdotus: jos Venäjä vähentää sekaantumistaan Venezuelan ja Kuuban asioihin, Yhdysvallat voisi vetäytyä Itä-Euroopasta ja Baltiasta ja kunnioittaa Venäjän &quot;etupiiriä&quot; (sphere of influence) siellä. Pakettiin voisi sopia myös Nicaragua. Artikkelin kirjoittaja Ted Galen Carpenter kuuluu Cato-instituuttiin, joka on maailman ehkä vaikutusvaltaisin ajatuspaja.</p><p>Carpenter pitää Naton läsnäoloa ja sotaharjoituksia Itä-Euroopassa - kaiketi myös Suomessa - Yhdysvaltain &quot;provokaationa.&quot; Baltian maat olivat Carpenterin mielestä &quot;constituent parts of both Czarist Russia and the Soviet Union,&quot; unohtaen täysin niiden itsenäisyyden ajan viime vuosisadan alkupuolella. Mutta kun suurin pensselinvedoin jaetaan maailmaa etupiireihin, yksityiskohtia saattaa unohtua - tietenkin&nbsp; myös Suomeen liittyen.</p><p>Carpenterin kirjoitus on jatkoa presidentti Donald Trumpin möläytyksille, joilla hän on pyrkinyt heikentämään Natoa ja transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Trumpin aiheuttama epävarmuus on näkynyt siten, että viime aikoina Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Viro ovat pyrkineet rakentamaan uusia &quot;kahdenvälisiä&quot; suhteita Venäjään presidentti Vladimir Putinin kanssa. Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyydestä ei puhu enää kukaan, kuten eduskuntavaaleissa huomattiin.</p><p>Kremliä lähellä olevassa Vzgljad-lehdessä pohditaan tänään, kannattaako Venäjän suostua Carpenterin esittämään tarjoukseen. Lehden vastaus on varovainen ei, lähinnä siksi, että Yhdysvaltain vaikutusvalta maailmassa on lehden mielestä muutenkin heikkenemässä. Yhdysvaltain pitäisi sopia asioista muidenkin toimijoiden kuten Kiinan ja EU:n - &quot;saksalais-ranskalaisen yleiseurooppalaisen imperiumin&quot; - kanssa. Latinalaisen Amerikan maat eivät Vzgljadin mielestä koskaan suostuisi siihen, että Yhdysvallat ryhtyisi soveltamaan uudestaan Monroe-oppia 1820-luvulta.</p><p>Vzgljad kertoo, mihin Venäjä puolestaan pyrkii:&nbsp;&nbsp;&quot;Venäjällä on täysin selviä ja konkreettisia ulkopoliittisia intressejä, jotka lähtevät kokemuksistamme historiasta ja meidän nykyisestä sisäisestä tilanteestamme. Meidän tulee rakentaa venäläinen maailma (russkij mir), me tarvitsemme turvalliset rajat ja rauhalliset naapurit lännessä, etelässä ja idässä, me tarvitsemme Euraasian Lissabonista Souliin ilman ulkoista, &quot;saarelaista&quot; (tässä viitattaneen Britanniaan - JS) tai valtameren takaista vaikutusta, me tarvitsemme meille ystävällisen islamilaisen maailman. Vähempään emme tyydy koskaan.&quot;</p><p><a href="https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787">https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787</a></p><p><a href="https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html">https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltalaisessa The National Interest-lehdessä esitetään Venäjälle melko suorasukainen ehdotus: jos Venäjä vähentää sekaantumistaan Venezuelan ja Kuuban asioihin, Yhdysvallat voisi vetäytyä Itä-Euroopasta ja Baltiasta ja kunnioittaa Venäjän "etupiiriä" (sphere of influence) siellä. Pakettiin voisi sopia myös Nicaragua. Artikkelin kirjoittaja Ted Galen Carpenter kuuluu Cato-instituuttiin, joka on maailman ehkä vaikutusvaltaisin ajatuspaja.

Carpenter pitää Naton läsnäoloa ja sotaharjoituksia Itä-Euroopassa - kaiketi myös Suomessa - Yhdysvaltain "provokaationa." Baltian maat olivat Carpenterin mielestä "constituent parts of both Czarist Russia and the Soviet Union," unohtaen täysin niiden itsenäisyyden ajan viime vuosisadan alkupuolella. Mutta kun suurin pensselinvedoin jaetaan maailmaa etupiireihin, yksityiskohtia saattaa unohtua - tietenkin  myös Suomeen liittyen.

Carpenterin kirjoitus on jatkoa presidentti Donald Trumpin möläytyksille, joilla hän on pyrkinyt heikentämään Natoa ja transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Trumpin aiheuttama epävarmuus on näkynyt siten, että viime aikoina Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Viro ovat pyrkineet rakentamaan uusia "kahdenvälisiä" suhteita Venäjään presidentti Vladimir Putinin kanssa. Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyydestä ei puhu enää kukaan, kuten eduskuntavaaleissa huomattiin.

Kremliä lähellä olevassa Vzgljad-lehdessä pohditaan tänään, kannattaako Venäjän suostua Carpenterin esittämään tarjoukseen. Lehden vastaus on varovainen ei, lähinnä siksi, että Yhdysvaltain vaikutusvalta maailmassa on lehden mielestä muutenkin heikkenemässä. Yhdysvaltain pitäisi sopia asioista muidenkin toimijoiden kuten Kiinan ja EU:n - "saksalais-ranskalaisen yleiseurooppalaisen imperiumin" - kanssa. Latinalaisen Amerikan maat eivät Vzgljadin mielestä koskaan suostuisi siihen, että Yhdysvallat ryhtyisi soveltamaan uudestaan Monroe-oppia 1820-luvulta.

Vzgljad kertoo, mihin Venäjä puolestaan pyrkii:  "Venäjällä on täysin selviä ja konkreettisia ulkopoliittisia intressejä, jotka lähtevät kokemuksistamme historiasta ja meidän nykyisestä sisäisestä tilanteestamme. Meidän tulee rakentaa venäläinen maailma (russkij mir), me tarvitsemme turvalliset rajat ja rauhalliset naapurit lännessä, etelässä ja idässä, me tarvitsemme Euraasian Lissabonista Souliin ilman ulkoista, "saarelaista" (tässä viitattaneen Britanniaan - JS) tai valtameren takaista vaikutusta, me tarvitsemme meille ystävällisen islamilaisen maailman. Vähempään emme tyydy koskaan."

https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787

https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html

]]>
13 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275992-nyt-puhutaan-etupiireista-vaihtaako-trump-ita-euroopan-venezuelaan-ja-kuubaan#comments Putinin Venäjä Turpo Yhdysvallat Wed, 15 May 2019 08:14:07 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275992-nyt-puhutaan-etupiireista-vaihtaako-trump-ita-euroopan-venezuelaan-ja-kuubaan
Yhdysvallat toi ydinasevalmiutta Eurooppaan ihan lähelle Venäjän rajaa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275715-yhdysvallat-toi-ydinasevalmiutta-eurooppaan-ihan-lahelle-venajan-rajaa <p>Presidentti Putinilla on leppoisaa Euroopan suhteen. Eurooppa-asiat ovat edenneet niin kuin Venäjä on halunnut.</p><p>INF-sopimus raukeaa muutaman kuukauden päästä heinä-elokuun vaihteessa. Venäjä on saanut INF-sopimuksessa nyt sen, mitä se esitti Yhdysvalloille ensimmäisen kerran jo vuonna 2007. Myös muiden ydinaseita rajoittavien Venäjän ja Yhdysvaltain kahdenvälisten sopimusten jatkuminen on epävarmaa. Tarkoitan Start III -sopimuksen jatkoa 5.2.2021 jälkeen, mikäli sopimusoptiolle ei löydy jatkopäätöstä tai mikäli täysin uutta sopimusta ei haluta solmia.</p><p>Eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio kirjoitti osuvasti Helsingin Sanomissa (<u><a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006093009.html">HS 4.5.2019</a></u>):</p><p>&rdquo;<em>INF-sopimuksen raukeaminen sinetöi <u>Venäjän ylivoiman ydinaseissa Euroopassa pitkäksi aikaa</u>, mutta se tuskin johtaa vastatoimiin. Yhdysvalloille Euroopan turvallisuus ei ole enää ajattelun keskiössä.</em></p><p><em>Venäjä on Yhdysvalloille turvallisuuspoliittisesti yhä enemmän eurooppalainen - ja eurooppalaisten - ongelma. <u>Eurooppalaisten on vastattava Venäjän haasteeseen vahvistamalla omaa puolustustaan.</u></em>&rdquo;</p><p>Suomi osallistuu aktiivisesti ydinaseriisunnan verifikaatiota koskevaan työhön. Eläköitymisestä huolimatta Pasi Patokallio on edelleen jäsen YK:n ydinaseriisunnan verifikaatiota käsittelevässä asiantuntijaryhmässä.</p><p>Suomi isännöi Yhdysvaltojen johtaman ydinaseriisunnan verifikaatiokumppanuuden (International Partnership for Nuclear Disarmament Verification, <a href="https://www.ipndv.org/">IPNDV</a>) kokouksen maaliskuun 4.-7. päivänä 2019 Helsingissä (<u><a href="https://www.ipndv.org/wp-content/uploads/2019/04/Helsinki-Joint-Working-Group-Meeting-Summary-Public-Final.pdf">Summary Report of the IPNDV Joint Working Group Meeting, Helsinki, Finland</a></u>), jossa Suomen puolesta oli mukana johtohenkilönä Pasi Patokallio.</p><p>Verifikaatiolla tarkoitetaan oikeaksi todistamista havainnoilla ja havainnoinnin aikaansaamalla vahvistuksella.</p><p>Tulin itse aikanaan Pasi Patokallion kanssa samaan johtopäätökseen omassa blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>INF-sopimuksen päättymisen poliittinen analyysi Euroopan turvallisuudelle</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270703-inf-sopimuksen-paattymisen-poliittinen-analyysi-euroopan-turvallisuudelle">US-blogi 3.3.2019</a></u>).</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Tosiaankin presidentti Putinilla on leppoisaa Euroopan suhteen niin kauan kuin Venäjällä on ydinaseylivoima suhteessa Euroopassa oleviin ydinaseisiin. Niin kauan kuin Eurooppa on ydinaseiden kehitysmaa, ei Eurooppa voi irrottautua Yhdysvalloista. Irtautuminen on mahdotonta ja Euroopan Yhdysvallat-politiikka on mitoitettava tuon tosiasian pohjalta.</p><p>Liittolaisia joko ollaan tai ei olla. Puoliliittolaisuutta ei ole olemassa.</p><p>EU:n orastava puolustusyhteistyö on leikkipeliä Venäjän suhteen; voiko Venäjä uhata Euroopan EU- ja Nato-maita sotilaallisesti? Venäjän uhka Euroopan Nato-maita vastaan perustuu ydinaseisiin, joissa Euroopalla ei ole pariteettia suhteessa Venäjään, mutta Yhdysvalloilla on.</p><p>Toki Euroopan Nato- ja myös EU-mailla tulee olla vahva ja uskottava konventionaalisten aseiden armeija, jolla pitäisi kyetä ratkomaan myös lähialueiden niitä kriisipesäkkeitä, jotka luovat uhkaa ja vajetta Euroopan turvallisuuteen. Konventionaalisten aseiden armeijan ja ennen kaikkea päätöskyvyn sotilaallisen voiman käytöstä tulee olla sellainen, ettei Venäjällä olisi enää suurempaa halukkuutta Georgian ja Itä-Ukrainan sodan kaltaisiin tapahtumiin.</p><p>Läntisen Euroopan tämänhetkinen uhkakynnys on Venäjälle matala. Matalampi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Tuosta on seurauksena Euroopan jatkuvat turvallisuusongelmat liittoutumien välisellä alueella.</p><p>Tämä pitkän blogikirjoituksen seuraavissa luvuissa on käsitelty nimenomaan ydinaseita ja ydinaseiden puolustuksellista uhkaamista, vaikka käsitellyt tapaukset näyttävätkin pintapuolisesti perinteisillä konventionaalisilla aseilla tapahtuvalla uhittelulta puolin ja toisin.</p><p>Euroopassa olisi syytä muistaa, että on turha harrastaa kilpavarustelua vihollisen kanssa jousipyssyillä, jos vihollisella on panssarivaunu ja itsellä ei ole. Sen sijaan, jos itsellä on myös panssarivaunu, voi harrastaa kilpavarustelua myös jousipyssyillä, koska ylemmällä tasolla ollaan vähintään tasoissa vihollisen kanssa. Pariteettiajatusta pitää siis alkaa purkaa aluksi aina korkeimmalta tasolta. Venäjän ja lännen välillä pariteettiajatus pitää siis purkaa aluksi ydinaseista.</p><p>Kun Venäjä ajattelee Natoa vihollistahona, Venäjä ajattelee aina ensiksi ydinaseita. Suomi ei kuulu Natoon eikä Suomea suojaa ydinaseet. Niin kauan kuin Suomi ei kuulu Natoon, Suomi on sotilaallisen turvallisuuden perustassa hetteiköllä.</p><p>Suomessa on täysin virheellistä ajatella, että jos Suomi ei kuulu Natoon, maata eivät koske ydinaseet eikä Venäjä voi uhata meitä ydinasein.</p><p>Ydinaseet ratkaisevat myös Suomen turvallisuuden perustan tavalla tai toisella.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>U.S. Air Force B-52 Bombers Practiced a Nuclear Strike on Russia Last Month</em>&rdquo; oli uutisotsikko yhdysvaltalaisella The National Interest -sivustolla 25.4.2019 (<u><a href="https://nationalinterest.org/blog/buzz/us-air-force-b-52-bombers-practiced-nuclear-strike-russia-last-month-54182">The National Interest 25.4.2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Yhdysvaltojen ilmavoimien B-52-pommittajat harjoittelivat ydinaseiskua Venäjälle viime kuussa</em>&rdquo;.</p><p>&quot;<em>The deployment also includes joint and allied training in the U.S. European Command theater to improve bomber interoperability. Training with joint partners, allied nations and other U.S. Air Force units contributes to our ready and postured forces and <u>enables us to build enduring and strategic relationships necessary to confront a broad range of global challenges.</u></em>&quot; uutisoi puolestaan Yhdysvaltain ilmavoimat (<a href="https://www.usafe.af.mil/News/Press-Releases/Article/1784804/us-air-force-b-52s-deploy-to-europe/"><u>U.S. Air Force 14.3.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>[B-52-pommittajien] sijoittaminen [RAF:n Fairfordin tukikohtaan] sisältää myös yhteisiä liittolaisharjoituksia Yhdysvaltain Euroopan komentokeskuksen&nbsp;</em><em>[</em><a href="https://www.eucom.mil/"><em>USEUCOM</em></a><em>]&nbsp;</em><em>toiminta-alueella pommittajien yhteistoiminnan parantamiseksi. Harjoitukset yhteistyökumppanimaiden, liittolaisten ja muiden Yhdysvaltojen ilmavoimien yksiköiden kanssa edistää valmius- ja harjoitusvoimiamme sekä suo meille mahdollisuuden luoda <u>kestäviä ja strategisia suhteita, jotka ovat välttämättömiä kohdattaessa ratkaistavaksi monenlaisia maailmanlaajuisia haasteita.</u></em>&rdquo;</p><p>Yhdysvallat lennätti yhteensä kuusi raskaan sarjan <u><a href="https://www.boeing.com/defense/b-52-bomber/">Boeing B-52 Stratofortress</a></u> -pommittajaa Yhdysvaltain Louisianassa sijaitsevasta Barksdalen lentotukikohdasta (<u><a href="https://www.barksdale.af.mil/">Barksdale Air Force Base</a></u>) Iso-Britannian Fairfordin lentotukikohtaan (<u><a href="https://militarybases.com/overseas/united-kingdom/fairford/">RAF Fairford Air Force</a></u>).</p><p>Fairfordin lentotukikohta on Yhdysvaltain ilmavoimien ainoa eurooppalainen raskaiden pommikoneiden lentotukikohta. Fairfordin kiitoradan pituus ja kantokyky on mitoitettu niin, että sinne voi laskeuta vaikkapa avaruussukkula.</p><p>Nuo kuusi Fairfordiin saapunutta B-52-pommittajaa olivat tunnuksiltaan 60-0024, 60-0025 ja 61-0013, jotka saapuivat 14.3.2019. Pommittaja tunnuksella 60-0058 saapui 15.3.2019 ja pommittajat tunnuksilla 60-0032 ja 61-0015 saapuivat 16.3.2019. Pommittajat siirtyivät takaisin Yhdysvaltoihin huhtikuun alussa 5. ja 6. päivänä.</p><p>Tässä kirjoituksessa edellä luetteloidun kaltaiset viisinumeroiset koodit ovat ilma-aluksien tutkavastaajatunnuksia (&rdquo;callsign&rdquo;). Tutkavastaajatunnuksen avulla voi tarkastella kyseisten ilma-alusten lentoreittejä lennonseurantapalvelujen sivuilla (esim. <u><a href="https://www.flightradar24.com/60.18,24.93/7#_blank">Flightradar24.com</a></u>, <u><a href="https://planefinder.net/#_blank">PlaneFinder.net</a></u>&nbsp;tai <u><a href="https://www.adsbexchange.com/#_blank">Global ADS Exchange</a></u> sekä <u><a href="http://planeradar.ru/virtualradar/desktop.html">PlaneRadar.ru</a></u>).</p><p>B-52-pommittajilla on sinänsä perusominaisuuksien puolesta ydinasevalmius, mutta kaikkia koneita ei ole modifioitu ydinaseiden kuljettamiseen. Ulospäin ydinasevalmius ei välttämättä ole siviilin helposti havaittavissa, jos ei tiedä tarkkoja yksityiskohtia. Esimerkiksi 60-0024-, 60-0058- ja 60-0032-pommittajia ei ole modifioitu ydinaseiden kuljettamiseen.</p><p>Ainakin kaksi Fairfordin lentotukikohdassa olleista B-52-pommittajista oli ydinaseita kuljettamaan kykeneviä, kolmannesta ei ole varmuutta. Tällaiset ilma-alukset ovat tunnistettavissa erityisestä &rdquo;evästä&rdquo; (englannin kielen sana &rdquo;fin&rdquo;). Evätunniste liittyy uuteen Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseen START III -sopimukseen, joka rajoittaa Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseita kuljettamaan kykenevien järjestelmien määrää. Kirjaus on sopimuksen liitteissä, jotka eivät löydy netistä.</p><p>START III -sopimuksessa Venäjän puolelta B-52-pommittajien (B-52G, B-52H) kaltaisiksi raskaiksi pommittajiksi on nimetty Tupolev Tu-95MS- ja Tu-160-pommittajat. Tupolev Tu-22 -pommittajat eivät ole mainittuna sopimuksessa. Muut tunnistemerkityksi edellytetyt raskaat pommittajat ovat Yhdysvaltojen puolella &nbsp;B-IB (<u><a href="https://www.boeing.com/defense/b-1b-bomber/">B-1B Lancer</a></u>) ja B-2A (<u><a href="https://www.northropgrumman.com/Capabilities/B2SpiritBomber/Pages/default.aspx">B-2 Spirit</a></u>).</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>B-52-pommittajat lensivät koko Euroopan ilmatilassa Norjanmerellä, Itämerellä ja Välimerellä. B-52-pommittajat lensivät Nato-maiden ohella myös Ruotsin ilmatilassa, mutteivat muiden Naton ulkopuolisten maiden ilmatilassa.</p><p>Pääosa lennoista tapahtui pohjoisilla alueilla Norjan, Baltian maiden ja Puolan ilmatilassa.</p><p>B-52-pommittaja - ainakin yksi - lensi siis Ruotsin ilmatilassa. Lento tapahtui Gotlannin yli 22.3.2019. Suomen kanssa ei ollut sovittuna, että B-52-pommittajilla olisi ollut mahdollisuus lentää myös Suomen ilmatilassa, mutta 60-0021-pommittaja kävi 18.3.2019 aivan Suomen rajan pinnassa. Kone ei lentänyt suoraan Itämereltä Viron ilmatilaan vaan koukkasi Suomenlahden kautta Suomen ilmatilaa hipoen. Rajaloukkauksesta ei ole raportoitu.</p><p>60-0021:lla ei ole ydinasevalmiutta. Myös 61-0024:lla ei siis ole ydinasevalmiutta.</p><p>Kun ja jos haluan tietoja Nato-maiden sotilasilma-alusten liikkeistä, kyselen niitä venäläisiltä bongareilta, jotka seuraavat melkeinpä työkseen länsimaisia sotilaslentokoneita. Vastaavasti jos haluan tietoja Venäjän sotilaslentokoneiden liikkeistä, kysele niistä Nato-maiden bongareilta.</p><p>Olen koonnut tähän Itämeren alueella liikkuneen B-52-pommittajien lentoja. Tiedot <u><a href="http://planeradar.ru/virtualradar/desktop.html">PlaneRadar</a></u>-sivuston ukrainalaiselta <u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_?lang=fi">@ua4wiy_</a></u>-bongarilta Twitter-viesteinä.</p><p>60-0024:n lento 1.4.2019 Itämeri-Puola-alueella (<a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1112658251487809537"><u>@ua4wiy 1.4.201</u>9</a>).</p><p>61-009:n lentoonlähtö 29.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta (<a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1111561185319624705"><u>@ua4wiy_29.3.2019</u></a>).</p><p>61-0024:n lentoonlähtö 28.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1111215962953531392">@ua4wiy_28.3.2019</a></u>).</p><p>60-0032:n lento 25.3.2019 Itämeri-alueella (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1110158216569204737">@ua4wiy_25.3.2019</a></u>).</p><p>61-0024:n lentoonlähtö 25.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, Kaliningradin kierto Itämeren puolelta Liettuan ilmatilaan ja Suwalkin käytävän portille, lisäksi samanaikaisesti 61-009:n lento Itämerta pitkin pohjoiseen ja Latviaan (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1110095020483375104">@ua4wiy_25.3.2019</a></u>). 61-0024:n ja myös 61-009:n lentoa Baltian yllä on esitetty kuvassa 1.</p><p>61-0032:n lentoonlähtö 22.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, lento Tanskan läpi Itämerelle ja pohjoiseen Itämerta pitkin ja paluu Ruotsin ilmatilan kautta (Gotlannin yli) etelään (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1109168156831113221">@ua4wiy_22.3.2019</a></u>). Gotlannin ylitys on esitetty kuvassa 2.</p><p>61-0024:n lentoonlähtö 20.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, lento Tanskan läpi Itämerelle kiinni Kaliningradin rajaan ja kääntö Puolaan (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1108310472053399552">@ua4wiy_20.3.2019</a></u>)</p><p>60-0021:n lento 18.3.2019 Itämerelle Tanskan läpi kiinni Kaliningradin alueeseen, koukkaus kohti Ruotsin ilmatilaa, jatkaminen kohti Suomenlahtea ja kääntö Viron ilmatilaan (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1107680397796753408">@ua4wiy_18.3.2019</a></u>). Kuvassa 3 on esitetty, kuinka lähelle Suomen ilmatilaa 60-0021 lensi kapealla Suomenlahdella. Kuvassa 4 on esitetty 60-0021:n lentorataa kohti Viron Rakverea noin 100 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja noin 230 kilometrin päässä Pietarin keskustasta. Kuvassa 5 on puolestaan esitetty 61-0024:n lentoliikkeitä Rakveren länsipuolella 18.3.2019 (<u><a href="https://twitter.com/GDarkconrad/status/1107691794756710400">@GDarkconrad 18.3.2019</a></u>).</p><p>60-0009:n lento 15.3.2019 Itämeren eteläosassa, kääntö Kaliningradin talousvesialueen rajalla (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1106548348796981254">@ua4wiy_15.3.2019</a></u>).</p><p>60-0009:n lento 14.3.2019 Itämeren kierrokselta Puolan ja Saksan kautta takaisin lentotukikohtaan (<u><a href="https://twitter.com/ua4wiy_/status/1106170242835853312">@ua4wiy_14.3.2019</a></u>).</p><p>Ohessa on vain toisiotutkavastaaja (transponderi) päällä tapahtuneita Itämeren lentoja, ei suikaan kaikki Euroopan alueella tapahtuneet lennot. 61-009 ja 60-0021 eivät ole Barksdalen lentotukikohdasta 14.-16.3.2019 saapuneita pommittajia.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>U.S. Air Force B-52s conduct flights to Iceland and the Netherlands</em>&rdquo; oli uutisotsikko Yhdysvaltain Euroopan- ja Afrikan-ilmavoimien sivuilla maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (<u><a href="https://www.usafe.af.mil/News/Press-Releases/Article/1799950/us-air-force-b-52s-conduct-flights-to-iceland-and-the-netherlands/">U.S. Air Forces in Europe &amp; Air Forces Africa 30.3.2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Yhdysvaltojen ilmavoimien B-52-pommittajat suorittavat lentoja Islantiin ja Hollantiin</em>&rdquo;.</p><p>Kyseisiä lentoja suoritettiin 29.3.2019. Norjaa kohti lentoja suoritettiin 28.3.2019.</p><p>&ldquo;<em>During the flights, five B-52s conducted training with Norwegian F-16 fighter jets. <u>Training with NATO allies like Norway enhances the capabilities and readiness of the alliance.</u></em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Lentojen aikana, viisi B-52-pommittajaa harjoitteli norjalaisten F-16-hävittäjien kanssa. <u>Harjoittelu Nato-liittolaisten kuten Norjan kanssa parantaa liittoutuman kyvykkyyttä ja valmiutta.</u></em>&rdquo;</p><p>Pommittajia oli ollut Norjan lennoilla yhteensä siis peräti viisi. Kuvassa 6 on esitetty B-52-pommittaja F-16-norjalaishävittäjien saattueessa 28.3.2019.</p><p>&ldquo;<em>Last week, a B-52 bomber from the air base in United Kingdom was on Barents Sea mission. <u>At the same time</u>, other B-52 planes were flying the in the Baltic, the Black Sea and outside Russian airspace in the Far East.</em>&rdquo; kirjoitti puolestaan&nbsp;The Barents Obselver myös maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (<u><a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2019/03/both-us-b-52-bombers-and-russian-t-160s-missions-outside-norway">The Barents Obselver 30.3.2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;Viime viikolla [viikolla 12, 18.-24.3.] <em>B-52-pommittaja Iso-Britannian lentotukikohdasta oli Barentsinmeren tehtävällä. <u>Samanaikaisesti</u> muut B-52-pommittajat lensivät Itämerellä, Mustallamerellä sekä Venäjän Lähi-idän lentotukikohdan lähettyvillä.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvallat ja Nato suorittivat siis raskailla pommikoneilla lentoja samanaikaisesti koko Euroopassa Islannista Lähi-itään.</p><p>Siis myös Mustallamerellä kuten myös Itämerellä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>B-52-pommittajien lennoista muualla kuin Itämerellä ja sen ympäristöstä ei löydy lentoreittejä lennonseurantapalveluista. Esimerkiksi Mustanmeren lentoreittejä ei löydy.</p><p>B-52-pommittajien toisiotutkavastaajat eli transponderit olivat pääsääntöisesti päällä Itämeren lennoilla, mutta sen sijaan muualla transponderit eivät olleet pääsääntöisesti päällä lukuun ottamatta lähtöjä Fairfordin lentotukikohdasta. Bongareiden mukaan B-52-pommittajien toisiotutkavastaajina olisi ADS-B/Model-S.</p><p>Miksi lennettyjä lentoreittejä ei löydy Itämeren alueen ulkopuolelta?</p><p>Siitä saamme &rdquo;kiittää&rdquo; presidentti Niinistön ja Suomen tekemää transponderialoitetta. Tuon aloitteen takia Nato-koneet käyttivät ja käyttävät toisiotutkavastaajia Itämerellä enemmän - pääsääntöisesti - kuin muualla.</p><p>Nato-maiden ilma-alusten toisiotutkavastaajien käyttö on itseasiassa Venäjän edun mukaista, koska Naton sotilaslentoliikennettä tapahtuu Venäjän rajojen tuntumassa ja Venäjä on ikään kuin vastaanottava osapuoli.</p><p>Niinistö ja Suomi meni pahasti halpaan lähtiessä viemään eteenpäin Venäjän transponderialoitetta. Suomi sai leiman Venäjän etujen ajajana lännessä. Tilanne on vähän samalainen kuin aikanaan Suomen ydinaseettoman Pohjolan edistäminen Neuvostoliiton etujen mukaisesti.</p><p>Venäjän on helppo viedä tyhmää ja asioihin perehtymätöntä. Suomea siis.</p><p>Mielenkiintoista tässä on, onko myös Suomen Puolustusvoimien ja Ilmavoimien kanta ollut, että sotilaskoneiden tulisi käyttää Itämerellä toisiotutkavastaajia, vaikka suurempi kuva Nato-mittakaavassa ei niiden käytölle olisi myös Suomen sotilaallinen etu.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Ruotsi on siis sallinut ja samalla hyväksynyt myös ydinasekyvykkyyden omaavien B-52-pommittajien lennot sen ilmatilassa ja vieläpä hyvinkin ruotsalaishävittäjäsaattueessa. Hävittäjäsaattueet kuuluvat B-52-pommittajalentojen turvaamiseen.</p><p>Kuvan 2 mukaisesti Ruotsi salli Virosta palaavan 61-0032:n Gotlannin ilmatilan ylityksen 22.3.2019.</p><p>Kuvassa 7 on puolestaan esitetty B-52-pommittajan lentoa Itämeren yllä neljän ruotsalaisen JAS 39C Gripen -hävittäjän kanssa. Kyseessä on vuoden 2015 kesäkuun 5.-20. päivänä pidetystä <u><a href="https://www.army.mil/article/150941/us_paratroopers_kick_off_baltops_15_with_combined_joint_air_assault">BALTOPS 15</a></u> -harjoituksesta, johon myös Suomi osallistui. Kuvassa 7 on näkyvissä Öölannin saaren eteläkärki ja taustalla manner-Ruotsin Smålandin rannikkoa.</p><p>B-52-pommittaja suoritti tuossa harjoituksessa Itämeren miinoitustehtävää, jolla harjoiteltiin venäläisalusten blokkaamista merellä. Samaan aikaan Itämeren ympäristössä oli myös <a href="https://www.army.mil/article/149596/exercise_saber_strike_15_demonstrates_international_cooperation_capabilities"><u>Saber Strike 15</u></a> -harjoitus ja Itämeren ympäristössä pyöri useampiakin B-52-pommittajia tukikohtana Iso-Britannian Fairford.</p><p>Suomi ei salli Ruotsin tapaan ydinasein varustettavissa olevien B-52-pommittajien lentoa ilmatilassaan. Suomi ei esimerkiksi salli B-52-pommittajien lentoja Itämereltä Suomen läpi Barentsinmerelle. Ruotsin linja poikkeaa Suomen linjasta ja on Nato- ja ydinasemyönteisempi.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>Ambassador to Russia, Naval Forces Europe Commander, view dual aircraft carrier strike group operations in the Mediterranean</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.c6f.navy.mil/Media/News/Article/1821311/ambassador-to-russia-naval-forces-europe-commander-view-dual-aircraft-carrier-s/">The U.S. Navy 23.4.2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>[Yhdysvaltain] Venäjän-suurlähettiläs ja [Yhdysvaltain] Euroopan laivaston komentaja tarkastelivat kahden lentotukialusosaston toimintaa Välimerellä.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>Abraham Lincoln </em><em>and John C. Stennis Carrier </em><em>Strike Groups Demonstrate Long Range Strike Capabilities in Romania</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.navy.mil/submit/display.asp?%2026.4.2019">The U.S. Navy 26.4.2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Lentotukialukset</em> &nbsp;<em>Abraham Lincoln</em><em> ja and John C. Stennis Carrier </em><em>harjoittelivat pitkän kantaman iskukykyä Romaniassa.&rdquo;</em></p><p>Yhdysvallat toi Välimerelle kaksi lentotukialusosastoa. <u><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Abraham_Lincoln_(CVN-72)">USS Abraham Lincoln (CVN-72)</a></u>:n muodostama lentotukialusosasto siirtyi Gibraltarin salmen kautta Välimerelle 20.4.2019 ja<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_John_C._Stennis"> <u>USS John C. Stennis (CVN-74)</u></a>:n lentotukialusosaston Suezin kanavan kautta 21.4.2019.</p><p>Vain viikkoa aikaisemmin 5.-13. huhtikuuta Natolla oli vuotuinen Romanian johtaman monikansallinen Sea Shield 2019 -merisotaharjoitus Mustallamerellä (<u><a href="https://navaltoday.com/2019/04/15/20-ship-black-sea-exercise-sea-shield-2019-concludes-in-romania/">NavalToday 15.4.2019</a></u>).</p><p>Mustallamerellä olivat lentäneet myös B-52-pommittajat maaliskuun jälkipuoella.</p><p>Molemmilla lentotukialusosastoilla on myös vahva ydinaseistus. Kaksi lentotukialusosastoa käsittää sotilasvoimana mm. 130 ilma-alusta, kun Suomella on hävittäjä alle puolet tuosta määrästä.</p><p>Kuten B-52-pommittajien esiintymiseen Euroopan taivaalla, myös kahden lentotukialusosaston esiintymiseen Euroopan merillä liittyivät eurooppalaiset Nato-maat.</p><p>Abraham Lincolnin osastossa oli mukana Espanjan Alvaro de Bazan -luokan <u><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Spanish_frigate_M%C3%A9ndez_N%C3%BA%C3%B1ez">ESPS Méndez Núñez (F 104)</a></u> -fregatti. Abraham Lincolnin lentotukialusosasto osallistuu myös parhaillaan käynnissä olevaan Italian <u><a href="http://www.marina.difesa.it/cosa-facciamo/per-la-difesa-sicurezza/Pagine/mare_aperto_2019.aspx">Mare Aperto</a></u> -merisotaharjoitukseen yhdessä italialaisen&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Italian_aircraft_carrier_Giuseppe_Garibaldi"><u>ITS Giuseppe Garibald</u>i</a> -lentotukialuksen kanssa (<u><a href="https://navaltoday.com/2019/05/02/uss-abraham-lincoln-joins-major-italian-exercise-mare-aperto/">NavalToday 2.5.2019</a></u>).</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Suomessa on arvuuteltu, miksi Yhdysvallat toi kaksi lentotukialusosastoa Välimerelle (esim. <u><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cbdf3dae-92a7-4bef-8ca4-ef9c11f991bb">IL 28.4.2019</a></u>).</p><p>Edellisen kerran Yhdysvalloilla on alueella kaksi lentotukialusosastoa vuonna 2016. Onko kyseessä Lähi-idän tilanne vai onko kyse samasta kuin mistä B-52-pommittajien tuonnissa oli kyse: Venäjästä ja Venäjän ydinaseista.</p><p>Mielestäni kyse oli ja on Venäjästä. Kyse oli Nato-toimimisesta myös Mustallamerellä, vaikkakin Välimereltä käsin. Yhdysvallat on kuvannut toimintaa hyvin samoin sanakääntein kuin B-52-hävittäjien toimintaa:</p><p>&rdquo;<em>The Abraham Lincoln (ABE) and John C. Stennis (JCS) carrier strike groups (CSG), together with U.S. Air Force 603rd Air Operations Centers, <u>demonstrated pre-planned, long range targeted strike capabilities in coordination</u> with the Romanian Air Force in Romania, April 25.</em>&ldquo; (<u><a href="https://www.navy.mil/submit/display.asp?%2026.4.2019">The U.S. Navy 26.4.2019</a></u>).</p><p>&rdquo;<em>Abraham Lincolnin ja John C. Stennis Carrierin lentotukialusosastojen yhteistoiminta <u>osoitti etukäteen suunniteltuja, pitkän kantaman yhteisiskukykyjä </u>Romanian ilmavoimien kanssa 25. huhtikuuta.</em>&rdquo;</p><p>Kyse oli jälleen ydinaseista ja siitä, miten Venäjä oli uhitellut INF-sopimuksen päättymisilmoitusten yhteydessä Romaniassa olevaa ohjuspuolustusjärjestelmän yksikköä. Venäjä on vaatinut Yhdysvaltoja tuhoamaan Romaniassa olevan ohjuspuolustusjärjestelmäyksikön, jotta se palaisi INF:n noudattamiseen. Kyse on Romaniassa olevista MK 41 VLS -laukaisualustoista, jotka luovat Venäjän mukaan Yhdysvalloille mahdollisuuden rikkoa INF-sopimusta (<a href="https://www.armyrecognition.com/october_2018_global_defense_security_army_news_industry/deployment_of_us_mk_41_missile_systems_in_romania_poland_contradicts_inf_treaty.html"><u>Army Recognition 11.10.2018</u></a>).</p><p>Presidentti Putin otti MK 41 VLS -laukaisualustat esille helmikuussa vuotuisessa valtakunnan tila -puheessaan maan liittokokoukselle (<a href="http://kremlin.ru/events/president/news/59863"><u>Президент России 20.2.201</u>9</a>).</p><p>Putin lausui:</p><p>&rdquo;<em>Сперва начали разработку и применение ракет средней дальности, присвоив им для отвода глаз наименование &laquo;ракеты-мишени&raquo; для целей ПРО. Затем приступили к развёртыванию в Европе универсальных пусковых установок МК-41, которые позволяют осуществить боевое применение крылатых ракет средней дальности &rsquo;Томагавк&rsquo;.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ensinnäkin he [Yhdysvallat] aloittivat keskipitkän matkan ohjusten kehittämisen sekä käytön ja antoivat niille silmänlumeeksi &rdquo;puolustusohjukset&rdquo; -nimen kuitenkin ohjuspuolustuksen [Venäjää kohtaan hyökkääviä] tavoitteita varten. Sitten he aloittivat toimittaa Eurooppaan monikäyttöisiä MK 41 -ohjuslaukaisualustoja, mitkä mahdollistavat keskimatkan Tomahawk-risteilyohjusten taistelukäytön.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvalloista tulevat MK 41 -ohjuslaukaisualustat ovat nyt siis Putinin mielestä sotilaallinen uhka, koska niillä voidaan laukaista myös Tomahawk-ohjuksia, jotka kykenevät kuljettamaan ydinkärkiä.</p><p>Olen käsitellyt tuota tapausta aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Laivue 2020 </em><em>-hankinnalla Suomella on mahdollisuus laukaista myös ydinohjuksia</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252038-uusilla-korveteilla-pitaa-olla-kyky-torjua-myos-iskander-ja-kalibr-ohjuksia">US-blogi 9.3.2019</a></u>).</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>U.S. deploying carrier, bombers to Middle East to deter Iran: Bolton</em>&rdquo; oli uutisotsikko Reutersin sivuilla maanantaina (<u><a href="https://www.reuters.com/article/us-usa-iran/u-s-deploying-carrier-bombers-to-middle-east-in-warning-to-iran-bolton-idUSKCN1SC01B">Reuters 6.5.2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Bolton: Yhdysvallat toimittaa lentotukialuksen ja pommittajia uhatakseen Irania</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>The United States is deploying the USS Abraham Lincoln Carrier Strike Group and a bomber task force to the U.S. Central Command region to send a clear and unmistakable message to the Iranian regime that any attack on United States interests or on those of our allies will be met with unrelenting </em>force. Bolton said.&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvallat on toimittamassa USS Abraham Lincolnin lentotukialusosaston ja pommittajia Yhdysvaltain keskisen sotatoimialueen komentokeskuksen [</em><u><a href="https://www.centcom.mil/"><em>U.S. Central Command, USCENTCOM</em></a></u><em>] alaisuuteen, minkä tarkoitus on lähettää selkeä ja yksiselitteinen viesti Iranin hallitukselle siitä, että mikä hyökkäys tahansa Yhdysvaltoja tai liittolaistemme etuja vastaan johtaa vastaukseen armottomalla voimalla.&rdquo;</em><em> [kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John] Bolton sanoi.</em>&rdquo;</p><p>Tuo Boltonin ilmoitus tuli, kun lentotukialus Abraham Lincoln jo oli Välimerellä ja kun John C. Stennis Carrierin lentotukialusosasto on jo palaamassa Yhdysvaltoihin ja ohittanut Gibraltarin salmen. Tullessaan Välimerelle lentotukialusosastot eivät olleet USCENTCOM:n alaisuudessa vaan USEUCOM:n alaisuudessa.</p><p>Boltonin ilmoitus tarkoittaa, että Abraham Lincolnin lentotukialusosasto siirtyisi Persianlahdelle, mutta vielä maanantaina 6.5. osasto oli Italian ja Albanian välissä Adrianmerellä. Alun alkaen Yhdysvaltain kaksi massiivista lentotukialusosastoa eivät tulleet Välimerelle ensisijaisesti Lähi-idän tilanteen vuoksi. Nähtäväksi jää, siirtyykö Abraham Lincoln todella Välimereltä Arabianmerelle tai Persianlahdelle.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>B-52-pommittajien tämän kevään lennot kohdistuivat pohjoisessa Murmanskin alueen läheisyyteen ja Itämerellä Kaliningradin läheisyyteen. Myös Kaliningradissa Venäjällä on jo ydinaseita. Murmanskissa on aina ollut. Krimin niemimaalla tulee olemaan. B-52-pommittajien lennot kohdistuivat myös Venäjän toiseksi suurimman kaupungin Pietarin liepeille kuvien 4 ja 5 mukaisesti.</p><p>Välimerellä olleiden lentotukialusosastojen toiminnassa Mustanmeren ja Romanian alueella oli myös kysymys ydinaseista ja ohjuspuolustusjärjestelmästä. Kyse oli osaltaan Krimistä.</p><p>Venäjä on suorittanut jatkuvasti ja suorittaa jatkuvasti ydinasekykyisillä Tupolev Tu-160 ja Tu-95 sekä myös Tu-22 -pommittajilla Keski-Euroopan porteille. Kuvassa 8 on esitetty tyypillinen lentoreitti, joka lähteen Murmanskin alueelta lentotukikohdasta, jonka vierellä Venäjällä on ilma-aluksiin asetettavien ydinaseiden varasto.</p><p>Olen käsitellyt tuotakin varastoa aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan">US-blogi 11.10.2018</a></u>). Kyse on Bolšoe Ramozeron ydinasevarastosta.&nbsp;</p><p>Tupolev Tu-160 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa <strong>68&deg;09&#39;08.8&quot;N 33&deg;27&#39;35.6&quot;E</strong> (<strong>68.152440, 33.459882</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B009&#039;08.8%22N+33%C2%B027&#039;35.6%22E/@68.1528279,33.4529901,4636m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDAxJzUyLjEiTiAzM8KwMjUnMTguNiJF!3b1!8m2!3d69.031134!4d33.421832!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.1524396!4d33.4598823?hl=fi"><u>Google-map-1</u></a>, joka on myös mm. Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Tuon ydinasevarasto on 20 kilometrin päässä lentokentästä. Kuvassa 8 esitetty lento lähtee em. kentältä.</p><p>Kuvassa 8 on kyse kahden Tupolev Tu-160 -pommittajan lennosta 29.3.2019. Toisen tunnus noista pommittajista on <u><a href="https://www.jetphotos.com/registration/RF-94108">RF-94108</a></u>, jonka lentoreitti on kuvassa. Tiedot ovat <u><a href="https://twitter.com/MIL_Radar">@MIL_Radar</a></u>-bongarilta.</p><p>Yhdysvallat ei ole jättänyt rauhaan myöskään Kiinaa. B-52-pommittajat lensivät Kiinan lähialueilla vastaavasti kuin myöhemmin Euroopassa maaliskuun alkupuolella ainakin päivämäärillä 3.3. ja 13.3.2019. Venäjän Kamtšatkan niemimaan lähettyvillä pommittajat lensivät 18.3.2019 (<a href="https://www.airforcetimes.com/news/your-air-force/2019/03/19/b-52-bombers-are-flying-near-russian-and-chinese-waters-this-month/"><u>AirForceTimes 19.3.2019</u></a>). Tuolloin pommittajalennot olivat käynnissä myös Euroopan puolella, ja Venäjä oli tavallaan B-52-pommittajien &rdquo;puristuksessa&rdquo; molemmin puolin.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Pohjimmiltaan kyse B-52-pommittajien ja lentotukialusosastojen vierailussa tänä keväänä Euroopassa oli siis Venäjästä, ydinaseista ja INF-sopimuksen päättymisestä.</p><p>Eurooppa on korkeimman asteen puolustuksessaan - siis ydinaseistuksessa - Yhdysvaltojen armoilla. Ihan hyvä, että on, koska Euroopalla itsellään ei ole mitään. Tämä Euroopasta asemasta maailman suurvaltana, jota ei ole.</p><p>Yhdysvallat ei ole jättämässä Eurooppaa eikä Natoa vaikkakin Yhdysvaltojen sotilaallisen toiminnan painopiste on siirtymässä Kaukoitään ja todennäköisesti myös Arktiselle alueelle. Presidentti Trumpin puheita on tulkittu Euroopassa väärin. Eturivin väärintulkitsija on ollut Saksa liittokansleri Merkelin ja sosiaalidemokraattien johdolla.</p><p>Eurooppa ei voi mitenkään, vaikka se kuinka kehittäisi yhteistä EU-puolustustaan, irtautua Yhdysvaltain ydinaseista ja siten Yhdysvaltain asevoimista, mikäli Eurooppa ei halua itseään Venäjän sotilaalliseen kontrolliin. Iso-Britannian ja Ranskan ydinaseet eivät muodosta Venäjälle sellaista uhkaa, minkä Venäjä ottaisi sotilaallisissa toimissaan huomioon todellisena uhkana ja painostustekijänä.</p><p>Euroopalla tarkoitin tuossa kuten yleensäkin tässä kirjoituksessa lähinnä Nato-Eurooppaa, mutta myös Natoon kuulumattomia EU-maita sekä Venäjän edessä olevia länteen suuntautuneita maita, kuten Ukrainaa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Eripuraisen ja päätöskyvyttömän EU-Euroopan kyvykkyydestä Venäjän puristuksessa kertoo hyvin seuraava Venäjä-pakote-esimerkki.</p><p>Esimerkki osoittaa, etteivät EU:n jäsenmaat kykene näkemään metsää puilta eikä erottamaan pieniä asioita suurista. Pienet maakohtaiset omat edut menevät Euroopan etujen edelle. Venäjän on helppo sekä ohjata että hallita EU-Eurooppaa varsin vähäisin voimavaroin ja vähällä aivoenergialla.</p><p>EU-Euroopan pahimmat tapaukset yhteisen edun tuhoamisessa ovat Saksa, Italia ja Suomi.</p><p>Missään nimessä EU-Euroopan pahimpia tapauksia yhteisen edun tuhoamisessa eivät ole Visegrád-ryhmän maat Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia.</p><p>Tuo EU:n eripuraisuutta osoittava Venäjä-pakote-esimerkki oli EU:n kyvykkyys asettaa Venäjälle pakotteita Kertšinsalmessa 25.11.2018 tapahtuneen välikohtauksen takia. Ohessa lyhyt kertaus, joka perustuu ukrainalaisen EU-myönteisen Европейская правда -uutissivuston tietoihin ja juttuun (<u><a href="https://www.eurointegration.com.ua/rus/articles/2019/04/17/7095291/">Европейская правда 17.4.2019</a></u>).</p><p>Европейская правда -sivusto tunnetaan englannin kielellä &rdquo;<em>Eurointegration</em>&rdquo;, virallisempi suomennos olisi kutakuinkin &rdquo;<em>Euroopan totuus</em>&rdquo;.</p><p>Eurooppa-neuvosto teki 15. maaliskuuta päätöksen pakotteista kahdeksaa venäläistä viranhaltijaa&nbsp;vastaan Venäjän Kertšinsalmen toimien johdosta (<a href="https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=OJ:L:2019:073:FULL&amp;from=EN"><u>Official Journal of the European Union L73, 15.3.2019</u></a>). Tämän päätöksen aikaansaaminen oli EU:ssa tuskien taival.</p><p>EU:n kyvyttömyys tehdä päätöksiä uutisoitiin laajasti luonnollisesti myös Venäjällä (mm. <a href="https://ria.ru/2019041717.4.2019">Р<u>иа Новости 17.4.2019</u></a>, <a href="https://newizv.ru/news/politics/18-04-2019/strany-es-pytalis-zablokirovat-sanktsii-protiv-rossii?id=strany-es-pytalis-zablokirovat-sanktsii-protiv-rossii&amp;published_date=18-04-2019&amp;rubric=politics&amp;type=NewsItem"><u>Новые Известия 18.4.2019</u></a>, <u><a href="https://tvzvezda.ru/news/vstrane_i_mire/content/201904171635-nbd8.htm">Звезда 17.4.2019</a></u> jne.). Kremlissä oli varmasti hymy herkässä jälleen kerran.</p><p>Keskustelut EU:ssa mahdollisista seuraamuksista Venäjän toimista Asovanmerellä alkoivat heti 25.11.2018. EU toimi jo heti tapahtuman alussa epämääräisesti, koska se ei aluksi edellyttänyt Moskovalta vangittujen ukrainalaissotilaiden vapauttamista vastaavasti kuin esimerkiksi Yhdysvallat vaati.</p><p>EU:ssa aluksi Saksa vastusti uusia pakote- ja muita seuraamuksia Venäjälle. Uusia pakotteita tukivat vielä tuolloin muut EU:n jäsenmaat, kuten Ranska ja Italia.</p><p>Pakoteneuvottelut EU-maiden kesken olivat alusta alkaen siis hankalat.</p><p>Seuraavaksi Suomi esti aikaansaadun pakotehenkilölistan. Suomen kokema ongelma oli Venäjän federaation rajavartiolaitoksen varapäällikkö ja merivartioston johtaja Gennadi Medvedevin ottaminen listalle, koska Medvedev on Venäjän keskeisin henkilö Venäjän ja Suomen välisissä rajakysymyksissä.</p><p>Käsittelin tuota Gennadi Medvedev -tapausta aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän kiilastrategia Suomen avulla onnistui taas kerran ilman suurta vaivaa</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272055-venajan-kiilastrategia-suomen-avulla-onnistui-taas-kerran-ilman-suurta-vaivaa">US-blogi 19.3.2019</a></u>).</p><p>Heti kun Gennadi Medvedev oli saatu pois pakotelistalta Suomen vaatimuksesta, Italia esti seuraavaksi kolmantena EU-maana uudet Venäjä-pakotteet. Ei Gennadi Medvedevin nimen vuoksi, vaan koska&nbsp;Italian hallituksella pääministeri Giuseppe Conten johdolla on ollut pyrkimys poistaa oikeistopopulistiseen tapaan EU:n kaikki pakotteet Venäjältä.</p><p>No, käy se pyrkimys hajottaa EU:ta noillakin tavoilla, joita Saksa, Suomi ja Italia käyttivät kukin omista lähtökohdistaan. Suomi ei siis ole Italiaa kummoisempi Venäjä-politiikan teossa, vaikka oikeistopopulistisia voimia ja Visegrád-ryhmän maita täällä ahkerasti syytellään niiden Venäjä-politiikastaan.</p><p>Suomelle neuvo: oma pesä kuntoon aluksi.</p><p>Venäjä pitää Saksan hyvin otteessaan maakaasunsa avulla. On pitänyt jo kauan ja ote vain tiukkenee uuden Nord Stream 2 -kaasuputken myötä.</p><p>Toivottavasti Perussuomalaiset ottaa järjen käteensä ja erkautuvat täysin EU:n oikeistopopulististen puolueiden Venäjä-politiikasta. Venäjä on halpamainen väline yrittää hajottaa EU:ta EU:n sisältä. Tosi halpamainen.</p><p>No, Italia saatiin Venäjä-pakotelistan taakse, kun Liettua otti kontolleen viisi Syyriasta Italiaan saapunutta turvapaikanhakijaperhettä. Italian hinta pakotekaupassa oli siis varsin nimellinen.</p><p>Ukraina esitti EU:lle prosessin aluksi ns. Asovan pakettia (&rdquo;<em>Азовский пакет</em>&rdquo;), joka olisi sisältänyt pakotetoimia venäläisiä yrityksiä, satamia ja aluksia vastaan. EU:ssa vain Liettua ja Tanska tukivat tuota pakettia, ei yksikään muu EU-maa. Myös Yhdysvallat kannatti tuota pakettia.</p><p>Oheinen esimerkki osoittaa, kuinka hajallaan ja kyvytön EU on ratkomaan Venäjää koskevia pieniäkin asioita. Kuinka kummassa EU voi rakentaa yhtään mitään uskottavaan puolustukseen liittyvää ilman Yhdysvaltojen merkittävää panostusta? Ei yhtään mitään. EU on kuin vielä kapaloissa oleva vauva, kun Venäjä on jo aikuinen ja toimii aikuisen ottein.</p><p>Kertšinsalmen tapahtumien aiheuttamista ongelmista EU-päätöksenteolle kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomien Venäjä-kolumnisti Jarmo Mäkelä kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän media ei huomannut Jussi Halla-ahon kirjoitusta, jossa oli vain yksi sana</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006087103.html">HS 29.4.2019</a></u>).</p><p>Kylmä sota on palannut todellakin maailmaan, jos vielä on joku, joka ei näin usko.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Putinilla on leppoisaa Euroopan suhteen. Eurooppa-asiat ovat edenneet niin kuin Venäjä on halunnut.

INF-sopimus raukeaa muutaman kuukauden päästä heinä-elokuun vaihteessa. Venäjä on saanut INF-sopimuksessa nyt sen, mitä se esitti Yhdysvalloille ensimmäisen kerran jo vuonna 2007. Myös muiden ydinaseita rajoittavien Venäjän ja Yhdysvaltain kahdenvälisten sopimusten jatkuminen on epävarmaa. Tarkoitan Start III -sopimuksen jatkoa 5.2.2021 jälkeen, mikäli sopimusoptiolle ei löydy jatkopäätöstä tai mikäli täysin uutta sopimusta ei haluta solmia.

Eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio kirjoitti osuvasti Helsingin Sanomissa (HS 4.5.2019):

INF-sopimuksen raukeaminen sinetöi Venäjän ylivoiman ydinaseissa Euroopassa pitkäksi aikaa, mutta se tuskin johtaa vastatoimiin. Yhdysvalloille Euroopan turvallisuus ei ole enää ajattelun keskiössä.

Venäjä on Yhdysvalloille turvallisuuspoliittisesti yhä enemmän eurooppalainen - ja eurooppalaisten - ongelma. Eurooppalaisten on vastattava Venäjän haasteeseen vahvistamalla omaa puolustustaan.

Suomi osallistuu aktiivisesti ydinaseriisunnan verifikaatiota koskevaan työhön. Eläköitymisestä huolimatta Pasi Patokallio on edelleen jäsen YK:n ydinaseriisunnan verifikaatiota käsittelevässä asiantuntijaryhmässä.

Suomi isännöi Yhdysvaltojen johtaman ydinaseriisunnan verifikaatiokumppanuuden (International Partnership for Nuclear Disarmament Verification, IPNDV) kokouksen maaliskuun 4.-7. päivänä 2019 Helsingissä (Summary Report of the IPNDV Joint Working Group Meeting, Helsinki, Finland), jossa Suomen puolesta oli mukana johtohenkilönä Pasi Patokallio.

Verifikaatiolla tarkoitetaan oikeaksi todistamista havainnoilla ja havainnoinnin aikaansaamalla vahvistuksella.

Tulin itse aikanaan Pasi Patokallion kanssa samaan johtopäätökseen omassa blogikirjoituksessa otsikolla ”INF-sopimuksen päättymisen poliittinen analyysi Euroopan turvallisuudelle” (US-blogi 3.3.2019).

                                                                                            ****

Tosiaankin presidentti Putinilla on leppoisaa Euroopan suhteen niin kauan kuin Venäjällä on ydinaseylivoima suhteessa Euroopassa oleviin ydinaseisiin. Niin kauan kuin Eurooppa on ydinaseiden kehitysmaa, ei Eurooppa voi irrottautua Yhdysvalloista. Irtautuminen on mahdotonta ja Euroopan Yhdysvallat-politiikka on mitoitettava tuon tosiasian pohjalta.

Liittolaisia joko ollaan tai ei olla. Puoliliittolaisuutta ei ole olemassa.

EU:n orastava puolustusyhteistyö on leikkipeliä Venäjän suhteen; voiko Venäjä uhata Euroopan EU- ja Nato-maita sotilaallisesti? Venäjän uhka Euroopan Nato-maita vastaan perustuu ydinaseisiin, joissa Euroopalla ei ole pariteettia suhteessa Venäjään, mutta Yhdysvalloilla on.

Toki Euroopan Nato- ja myös EU-mailla tulee olla vahva ja uskottava konventionaalisten aseiden armeija, jolla pitäisi kyetä ratkomaan myös lähialueiden niitä kriisipesäkkeitä, jotka luovat uhkaa ja vajetta Euroopan turvallisuuteen. Konventionaalisten aseiden armeijan ja ennen kaikkea päätöskyvyn sotilaallisen voiman käytöstä tulee olla sellainen, ettei Venäjällä olisi enää suurempaa halukkuutta Georgian ja Itä-Ukrainan sodan kaltaisiin tapahtumiin.

Läntisen Euroopan tämänhetkinen uhkakynnys on Venäjälle matala. Matalampi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Tuosta on seurauksena Euroopan jatkuvat turvallisuusongelmat liittoutumien välisellä alueella.

Tämä pitkän blogikirjoituksen seuraavissa luvuissa on käsitelty nimenomaan ydinaseita ja ydinaseiden puolustuksellista uhkaamista, vaikka käsitellyt tapaukset näyttävätkin pintapuolisesti perinteisillä konventionaalisilla aseilla tapahtuvalla uhittelulta puolin ja toisin.

Euroopassa olisi syytä muistaa, että on turha harrastaa kilpavarustelua vihollisen kanssa jousipyssyillä, jos vihollisella on panssarivaunu ja itsellä ei ole. Sen sijaan, jos itsellä on myös panssarivaunu, voi harrastaa kilpavarustelua myös jousipyssyillä, koska ylemmällä tasolla ollaan vähintään tasoissa vihollisen kanssa. Pariteettiajatusta pitää siis alkaa purkaa aluksi aina korkeimmalta tasolta. Venäjän ja lännen välillä pariteettiajatus pitää siis purkaa aluksi ydinaseista.

Kun Venäjä ajattelee Natoa vihollistahona, Venäjä ajattelee aina ensiksi ydinaseita. Suomi ei kuulu Natoon eikä Suomea suojaa ydinaseet. Niin kauan kuin Suomi ei kuulu Natoon, Suomi on sotilaallisen turvallisuuden perustassa hetteiköllä.

Suomessa on täysin virheellistä ajatella, että jos Suomi ei kuulu Natoon, maata eivät koske ydinaseet eikä Venäjä voi uhata meitä ydinasein.

Ydinaseet ratkaisevat myös Suomen turvallisuuden perustan tavalla tai toisella.

                                                                                            ****

U.S. Air Force B-52 Bombers Practiced a Nuclear Strike on Russia Last Month” oli uutisotsikko yhdysvaltalaisella The National Interest -sivustolla 25.4.2019 (The National Interest 25.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltojen ilmavoimien B-52-pommittajat harjoittelivat ydinaseiskua Venäjälle viime kuussa”.

"The deployment also includes joint and allied training in the U.S. European Command theater to improve bomber interoperability. Training with joint partners, allied nations and other U.S. Air Force units contributes to our ready and postured forces and enables us to build enduring and strategic relationships necessary to confront a broad range of global challenges." uutisoi puolestaan Yhdysvaltain ilmavoimat (U.S. Air Force 14.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

[B-52-pommittajien] sijoittaminen [RAF:n Fairfordin tukikohtaan] sisältää myös yhteisiä liittolaisharjoituksia Yhdysvaltain Euroopan komentokeskuksen [USEUCOMtoiminta-alueella pommittajien yhteistoiminnan parantamiseksi. Harjoitukset yhteistyökumppanimaiden, liittolaisten ja muiden Yhdysvaltojen ilmavoimien yksiköiden kanssa edistää valmius- ja harjoitusvoimiamme sekä suo meille mahdollisuuden luoda kestäviä ja strategisia suhteita, jotka ovat välttämättömiä kohdattaessa ratkaistavaksi monenlaisia maailmanlaajuisia haasteita.

Yhdysvallat lennätti yhteensä kuusi raskaan sarjan Boeing B-52 Stratofortress -pommittajaa Yhdysvaltain Louisianassa sijaitsevasta Barksdalen lentotukikohdasta (Barksdale Air Force Base) Iso-Britannian Fairfordin lentotukikohtaan (RAF Fairford Air Force).

Fairfordin lentotukikohta on Yhdysvaltain ilmavoimien ainoa eurooppalainen raskaiden pommikoneiden lentotukikohta. Fairfordin kiitoradan pituus ja kantokyky on mitoitettu niin, että sinne voi laskeuta vaikkapa avaruussukkula.

Nuo kuusi Fairfordiin saapunutta B-52-pommittajaa olivat tunnuksiltaan 60-0024, 60-0025 ja 61-0013, jotka saapuivat 14.3.2019. Pommittaja tunnuksella 60-0058 saapui 15.3.2019 ja pommittajat tunnuksilla 60-0032 ja 61-0015 saapuivat 16.3.2019. Pommittajat siirtyivät takaisin Yhdysvaltoihin huhtikuun alussa 5. ja 6. päivänä.

Tässä kirjoituksessa edellä luetteloidun kaltaiset viisinumeroiset koodit ovat ilma-aluksien tutkavastaajatunnuksia (”callsign”). Tutkavastaajatunnuksen avulla voi tarkastella kyseisten ilma-alusten lentoreittejä lennonseurantapalvelujen sivuilla (esim. Flightradar24.com, PlaneFinder.net tai Global ADS Exchange sekä PlaneRadar.ru).

B-52-pommittajilla on sinänsä perusominaisuuksien puolesta ydinasevalmius, mutta kaikkia koneita ei ole modifioitu ydinaseiden kuljettamiseen. Ulospäin ydinasevalmius ei välttämättä ole siviilin helposti havaittavissa, jos ei tiedä tarkkoja yksityiskohtia. Esimerkiksi 60-0024-, 60-0058- ja 60-0032-pommittajia ei ole modifioitu ydinaseiden kuljettamiseen.

Ainakin kaksi Fairfordin lentotukikohdassa olleista B-52-pommittajista oli ydinaseita kuljettamaan kykeneviä, kolmannesta ei ole varmuutta. Tällaiset ilma-alukset ovat tunnistettavissa erityisestä ”evästä” (englannin kielen sana ”fin”). Evätunniste liittyy uuteen Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseen START III -sopimukseen, joka rajoittaa Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseita kuljettamaan kykenevien järjestelmien määrää. Kirjaus on sopimuksen liitteissä, jotka eivät löydy netistä.

START III -sopimuksessa Venäjän puolelta B-52-pommittajien (B-52G, B-52H) kaltaisiksi raskaiksi pommittajiksi on nimetty Tupolev Tu-95MS- ja Tu-160-pommittajat. Tupolev Tu-22 -pommittajat eivät ole mainittuna sopimuksessa. Muut tunnistemerkityksi edellytetyt raskaat pommittajat ovat Yhdysvaltojen puolella  B-IB (B-1B Lancer) ja B-2A (B-2 Spirit).

                                                                                            ****

B-52-pommittajat lensivät koko Euroopan ilmatilassa Norjanmerellä, Itämerellä ja Välimerellä. B-52-pommittajat lensivät Nato-maiden ohella myös Ruotsin ilmatilassa, mutteivat muiden Naton ulkopuolisten maiden ilmatilassa.

Pääosa lennoista tapahtui pohjoisilla alueilla Norjan, Baltian maiden ja Puolan ilmatilassa.

B-52-pommittaja - ainakin yksi - lensi siis Ruotsin ilmatilassa. Lento tapahtui Gotlannin yli 22.3.2019. Suomen kanssa ei ollut sovittuna, että B-52-pommittajilla olisi ollut mahdollisuus lentää myös Suomen ilmatilassa, mutta 60-0021-pommittaja kävi 18.3.2019 aivan Suomen rajan pinnassa. Kone ei lentänyt suoraan Itämereltä Viron ilmatilaan vaan koukkasi Suomenlahden kautta Suomen ilmatilaa hipoen. Rajaloukkauksesta ei ole raportoitu.

60-0021:lla ei ole ydinasevalmiutta. Myös 61-0024:lla ei siis ole ydinasevalmiutta.

Kun ja jos haluan tietoja Nato-maiden sotilasilma-alusten liikkeistä, kyselen niitä venäläisiltä bongareilta, jotka seuraavat melkeinpä työkseen länsimaisia sotilaslentokoneita. Vastaavasti jos haluan tietoja Venäjän sotilaslentokoneiden liikkeistä, kysele niistä Nato-maiden bongareilta.

Olen koonnut tähän Itämeren alueella liikkuneen B-52-pommittajien lentoja. Tiedot PlaneRadar-sivuston ukrainalaiselta @ua4wiy_-bongarilta Twitter-viesteinä.

60-0024:n lento 1.4.2019 Itämeri-Puola-alueella (@ua4wiy 1.4.2019).

61-009:n lentoonlähtö 29.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta (@ua4wiy_29.3.2019).

61-0024:n lentoonlähtö 28.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta (@ua4wiy_28.3.2019).

60-0032:n lento 25.3.2019 Itämeri-alueella (@ua4wiy_25.3.2019).

61-0024:n lentoonlähtö 25.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, Kaliningradin kierto Itämeren puolelta Liettuan ilmatilaan ja Suwalkin käytävän portille, lisäksi samanaikaisesti 61-009:n lento Itämerta pitkin pohjoiseen ja Latviaan (@ua4wiy_25.3.2019). 61-0024:n ja myös 61-009:n lentoa Baltian yllä on esitetty kuvassa 1.

61-0032:n lentoonlähtö 22.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, lento Tanskan läpi Itämerelle ja pohjoiseen Itämerta pitkin ja paluu Ruotsin ilmatilan kautta (Gotlannin yli) etelään (@ua4wiy_22.3.2019). Gotlannin ylitys on esitetty kuvassa 2.

61-0024:n lentoonlähtö 20.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, lento Tanskan läpi Itämerelle kiinni Kaliningradin rajaan ja kääntö Puolaan (@ua4wiy_20.3.2019)

60-0021:n lento 18.3.2019 Itämerelle Tanskan läpi kiinni Kaliningradin alueeseen, koukkaus kohti Ruotsin ilmatilaa, jatkaminen kohti Suomenlahtea ja kääntö Viron ilmatilaan (@ua4wiy_18.3.2019). Kuvassa 3 on esitetty, kuinka lähelle Suomen ilmatilaa 60-0021 lensi kapealla Suomenlahdella. Kuvassa 4 on esitetty 60-0021:n lentorataa kohti Viron Rakverea noin 100 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja noin 230 kilometrin päässä Pietarin keskustasta. Kuvassa 5 on puolestaan esitetty 61-0024:n lentoliikkeitä Rakveren länsipuolella 18.3.2019 (@GDarkconrad 18.3.2019).

60-0009:n lento 15.3.2019 Itämeren eteläosassa, kääntö Kaliningradin talousvesialueen rajalla (@ua4wiy_15.3.2019).

60-0009:n lento 14.3.2019 Itämeren kierrokselta Puolan ja Saksan kautta takaisin lentotukikohtaan (@ua4wiy_14.3.2019).

Ohessa on vain toisiotutkavastaaja (transponderi) päällä tapahtuneita Itämeren lentoja, ei suikaan kaikki Euroopan alueella tapahtuneet lennot. 61-009 ja 60-0021 eivät ole Barksdalen lentotukikohdasta 14.-16.3.2019 saapuneita pommittajia.

                                                                                            ****

U.S. Air Force B-52s conduct flights to Iceland and the Netherlands” oli uutisotsikko Yhdysvaltain Euroopan- ja Afrikan-ilmavoimien sivuilla maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (U.S. Air Forces in Europe & Air Forces Africa 30.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltojen ilmavoimien B-52-pommittajat suorittavat lentoja Islantiin ja Hollantiin”.

Kyseisiä lentoja suoritettiin 29.3.2019. Norjaa kohti lentoja suoritettiin 28.3.2019.

During the flights, five B-52s conducted training with Norwegian F-16 fighter jets. Training with NATO allies like Norway enhances the capabilities and readiness of the alliance.

Vapaasti suomennettuna:

Lentojen aikana, viisi B-52-pommittajaa harjoitteli norjalaisten F-16-hävittäjien kanssa. Harjoittelu Nato-liittolaisten kuten Norjan kanssa parantaa liittoutuman kyvykkyyttä ja valmiutta.

Pommittajia oli ollut Norjan lennoilla yhteensä siis peräti viisi. Kuvassa 6 on esitetty B-52-pommittaja F-16-norjalaishävittäjien saattueessa 28.3.2019.

Last week, a B-52 bomber from the air base in United Kingdom was on Barents Sea mission. At the same time, other B-52 planes were flying the in the Baltic, the Black Sea and outside Russian airspace in the Far East.” kirjoitti puolestaan The Barents Obselver myös maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (The Barents Obselver 30.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Viime viikolla [viikolla 12, 18.-24.3.] B-52-pommittaja Iso-Britannian lentotukikohdasta oli Barentsinmeren tehtävällä. Samanaikaisesti muut B-52-pommittajat lensivät Itämerellä, Mustallamerellä sekä Venäjän Lähi-idän lentotukikohdan lähettyvillä.

Yhdysvallat ja Nato suorittivat siis raskailla pommikoneilla lentoja samanaikaisesti koko Euroopassa Islannista Lähi-itään.

Siis myös Mustallamerellä kuten myös Itämerellä.

                                                                                            ****

B-52-pommittajien lennoista muualla kuin Itämerellä ja sen ympäristöstä ei löydy lentoreittejä lennonseurantapalveluista. Esimerkiksi Mustanmeren lentoreittejä ei löydy.

B-52-pommittajien toisiotutkavastaajat eli transponderit olivat pääsääntöisesti päällä Itämeren lennoilla, mutta sen sijaan muualla transponderit eivät olleet pääsääntöisesti päällä lukuun ottamatta lähtöjä Fairfordin lentotukikohdasta. Bongareiden mukaan B-52-pommittajien toisiotutkavastaajina olisi ADS-B/Model-S.

Miksi lennettyjä lentoreittejä ei löydy Itämeren alueen ulkopuolelta?

Siitä saamme ”kiittää” presidentti Niinistön ja Suomen tekemää transponderialoitetta. Tuon aloitteen takia Nato-koneet käyttivät ja käyttävät toisiotutkavastaajia Itämerellä enemmän - pääsääntöisesti - kuin muualla.

Nato-maiden ilma-alusten toisiotutkavastaajien käyttö on itseasiassa Venäjän edun mukaista, koska Naton sotilaslentoliikennettä tapahtuu Venäjän rajojen tuntumassa ja Venäjä on ikään kuin vastaanottava osapuoli.

Niinistö ja Suomi meni pahasti halpaan lähtiessä viemään eteenpäin Venäjän transponderialoitetta. Suomi sai leiman Venäjän etujen ajajana lännessä. Tilanne on vähän samalainen kuin aikanaan Suomen ydinaseettoman Pohjolan edistäminen Neuvostoliiton etujen mukaisesti.

Venäjän on helppo viedä tyhmää ja asioihin perehtymätöntä. Suomea siis.

Mielenkiintoista tässä on, onko myös Suomen Puolustusvoimien ja Ilmavoimien kanta ollut, että sotilaskoneiden tulisi käyttää Itämerellä toisiotutkavastaajia, vaikka suurempi kuva Nato-mittakaavassa ei niiden käytölle olisi myös Suomen sotilaallinen etu.

                                                                                            ****

Ruotsi on siis sallinut ja samalla hyväksynyt myös ydinasekyvykkyyden omaavien B-52-pommittajien lennot sen ilmatilassa ja vieläpä hyvinkin ruotsalaishävittäjäsaattueessa. Hävittäjäsaattueet kuuluvat B-52-pommittajalentojen turvaamiseen.

Kuvan 2 mukaisesti Ruotsi salli Virosta palaavan 61-0032:n Gotlannin ilmatilan ylityksen 22.3.2019.

Kuvassa 7 on puolestaan esitetty B-52-pommittajan lentoa Itämeren yllä neljän ruotsalaisen JAS 39C Gripen -hävittäjän kanssa. Kyseessä on vuoden 2015 kesäkuun 5.-20. päivänä pidetystä BALTOPS 15 -harjoituksesta, johon myös Suomi osallistui. Kuvassa 7 on näkyvissä Öölannin saaren eteläkärki ja taustalla manner-Ruotsin Smålandin rannikkoa.

B-52-pommittaja suoritti tuossa harjoituksessa Itämeren miinoitustehtävää, jolla harjoiteltiin venäläisalusten blokkaamista merellä. Samaan aikaan Itämeren ympäristössä oli myös Saber Strike 15 -harjoitus ja Itämeren ympäristössä pyöri useampiakin B-52-pommittajia tukikohtana Iso-Britannian Fairford.

Suomi ei salli Ruotsin tapaan ydinasein varustettavissa olevien B-52-pommittajien lentoa ilmatilassaan. Suomi ei esimerkiksi salli B-52-pommittajien lentoja Itämereltä Suomen läpi Barentsinmerelle. Ruotsin linja poikkeaa Suomen linjasta ja on Nato- ja ydinasemyönteisempi.

                                                                                            ****

Ambassador to Russia, Naval Forces Europe Commander, view dual aircraft carrier strike group operations in the Mediterranean” (The U.S. Navy 23.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

[Yhdysvaltain] Venäjän-suurlähettiläs ja [Yhdysvaltain] Euroopan laivaston komentaja tarkastelivat kahden lentotukialusosaston toimintaa Välimerellä.

Abraham Lincoln and John C. Stennis Carrier Strike Groups Demonstrate Long Range Strike Capabilities in Romania” (The U.S. Navy 26.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Lentotukialukset  Abraham Lincoln ja and John C. Stennis Carrier harjoittelivat pitkän kantaman iskukykyä Romaniassa.”

Yhdysvallat toi Välimerelle kaksi lentotukialusosastoa. USS Abraham Lincoln (CVN-72):n muodostama lentotukialusosasto siirtyi Gibraltarin salmen kautta Välimerelle 20.4.2019 ja USS John C. Stennis (CVN-74):n lentotukialusosaston Suezin kanavan kautta 21.4.2019.

Vain viikkoa aikaisemmin 5.-13. huhtikuuta Natolla oli vuotuinen Romanian johtaman monikansallinen Sea Shield 2019 -merisotaharjoitus Mustallamerellä (NavalToday 15.4.2019).

Mustallamerellä olivat lentäneet myös B-52-pommittajat maaliskuun jälkipuoella.

Molemmilla lentotukialusosastoilla on myös vahva ydinaseistus. Kaksi lentotukialusosastoa käsittää sotilasvoimana mm. 130 ilma-alusta, kun Suomella on hävittäjä alle puolet tuosta määrästä.

Kuten B-52-pommittajien esiintymiseen Euroopan taivaalla, myös kahden lentotukialusosaston esiintymiseen Euroopan merillä liittyivät eurooppalaiset Nato-maat.

Abraham Lincolnin osastossa oli mukana Espanjan Alvaro de Bazan -luokan ESPS Méndez Núñez (F 104) -fregatti. Abraham Lincolnin lentotukialusosasto osallistuu myös parhaillaan käynnissä olevaan Italian Mare Aperto -merisotaharjoitukseen yhdessä italialaisen ITS Giuseppe Garibaldi -lentotukialuksen kanssa (NavalToday 2.5.2019).

                                                                                            ****

Suomessa on arvuuteltu, miksi Yhdysvallat toi kaksi lentotukialusosastoa Välimerelle (esim. IL 28.4.2019).

Edellisen kerran Yhdysvalloilla on alueella kaksi lentotukialusosastoa vuonna 2016. Onko kyseessä Lähi-idän tilanne vai onko kyse samasta kuin mistä B-52-pommittajien tuonnissa oli kyse: Venäjästä ja Venäjän ydinaseista.

Mielestäni kyse oli ja on Venäjästä. Kyse oli Nato-toimimisesta myös Mustallamerellä, vaikkakin Välimereltä käsin. Yhdysvallat on kuvannut toimintaa hyvin samoin sanakääntein kuin B-52-hävittäjien toimintaa:

The Abraham Lincoln (ABE) and John C. Stennis (JCS) carrier strike groups (CSG), together with U.S. Air Force 603rd Air Operations Centers, demonstrated pre-planned, long range targeted strike capabilities in coordination with the Romanian Air Force in Romania, April 25.“ (The U.S. Navy 26.4.2019).

Abraham Lincolnin ja John C. Stennis Carrierin lentotukialusosastojen yhteistoiminta osoitti etukäteen suunniteltuja, pitkän kantaman yhteisiskukykyjä Romanian ilmavoimien kanssa 25. huhtikuuta.

Kyse oli jälleen ydinaseista ja siitä, miten Venäjä oli uhitellut INF-sopimuksen päättymisilmoitusten yhteydessä Romaniassa olevaa ohjuspuolustusjärjestelmän yksikköä. Venäjä on vaatinut Yhdysvaltoja tuhoamaan Romaniassa olevan ohjuspuolustusjärjestelmäyksikön, jotta se palaisi INF:n noudattamiseen. Kyse on Romaniassa olevista MK 41 VLS -laukaisualustoista, jotka luovat Venäjän mukaan Yhdysvalloille mahdollisuuden rikkoa INF-sopimusta (Army Recognition 11.10.2018).

Presidentti Putin otti MK 41 VLS -laukaisualustat esille helmikuussa vuotuisessa valtakunnan tila -puheessaan maan liittokokoukselle (Президент России 20.2.2019).

Putin lausui:

Сперва начали разработку и применение ракет средней дальности, присвоив им для отвода глаз наименование «ракеты-мишени» для целей ПРО. Затем приступили к развёртыванию в Европе универсальных пусковых установок МК-41, которые позволяют осуществить боевое применение крылатых ракет средней дальности ’Томагавк’.

Vapaasti suomennettuna:

Ensinnäkin he [Yhdysvallat] aloittivat keskipitkän matkan ohjusten kehittämisen sekä käytön ja antoivat niille silmänlumeeksi ”puolustusohjukset” -nimen kuitenkin ohjuspuolustuksen [Venäjää kohtaan hyökkääviä] tavoitteita varten. Sitten he aloittivat toimittaa Eurooppaan monikäyttöisiä MK 41 -ohjuslaukaisualustoja, mitkä mahdollistavat keskimatkan Tomahawk-risteilyohjusten taistelukäytön.

Yhdysvalloista tulevat MK 41 -ohjuslaukaisualustat ovat nyt siis Putinin mielestä sotilaallinen uhka, koska niillä voidaan laukaista myös Tomahawk-ohjuksia, jotka kykenevät kuljettamaan ydinkärkiä.

Olen käsitellyt tuota tapausta aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Laivue 2020 -hankinnalla Suomella on mahdollisuus laukaista myös ydinohjuksia” (US-blogi 9.3.2019).

                                                                                            ****

U.S. deploying carrier, bombers to Middle East to deter Iran: Bolton” oli uutisotsikko Reutersin sivuilla maanantaina (Reuters 6.5.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Bolton: Yhdysvallat toimittaa lentotukialuksen ja pommittajia uhatakseen Irania

The United States is deploying the USS Abraham Lincoln Carrier Strike Group and a bomber task force to the U.S. Central Command region to send a clear and unmistakable message to the Iranian regime that any attack on United States interests or on those of our allies will be met with unrelenting force. Bolton said.”

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvallat on toimittamassa USS Abraham Lincolnin lentotukialusosaston ja pommittajia Yhdysvaltain keskisen sotatoimialueen komentokeskuksen [U.S. Central Command, USCENTCOM] alaisuuteen, minkä tarkoitus on lähettää selkeä ja yksiselitteinen viesti Iranin hallitukselle siitä, että mikä hyökkäys tahansa Yhdysvaltoja tai liittolaistemme etuja vastaan johtaa vastaukseen armottomalla voimalla.” [kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John] Bolton sanoi.

Tuo Boltonin ilmoitus tuli, kun lentotukialus Abraham Lincoln jo oli Välimerellä ja kun John C. Stennis Carrierin lentotukialusosasto on jo palaamassa Yhdysvaltoihin ja ohittanut Gibraltarin salmen. Tullessaan Välimerelle lentotukialusosastot eivät olleet USCENTCOM:n alaisuudessa vaan USEUCOM:n alaisuudessa.

Boltonin ilmoitus tarkoittaa, että Abraham Lincolnin lentotukialusosasto siirtyisi Persianlahdelle, mutta vielä maanantaina 6.5. osasto oli Italian ja Albanian välissä Adrianmerellä. Alun alkaen Yhdysvaltain kaksi massiivista lentotukialusosastoa eivät tulleet Välimerelle ensisijaisesti Lähi-idän tilanteen vuoksi. Nähtäväksi jää, siirtyykö Abraham Lincoln todella Välimereltä Arabianmerelle tai Persianlahdelle.

                                                                                            ****

B-52-pommittajien tämän kevään lennot kohdistuivat pohjoisessa Murmanskin alueen läheisyyteen ja Itämerellä Kaliningradin läheisyyteen. Myös Kaliningradissa Venäjällä on jo ydinaseita. Murmanskissa on aina ollut. Krimin niemimaalla tulee olemaan. B-52-pommittajien lennot kohdistuivat myös Venäjän toiseksi suurimman kaupungin Pietarin liepeille kuvien 4 ja 5 mukaisesti.

Välimerellä olleiden lentotukialusosastojen toiminnassa Mustanmeren ja Romanian alueella oli myös kysymys ydinaseista ja ohjuspuolustusjärjestelmästä. Kyse oli osaltaan Krimistä.

Venäjä on suorittanut jatkuvasti ja suorittaa jatkuvasti ydinasekykyisillä Tupolev Tu-160 ja Tu-95 sekä myös Tu-22 -pommittajilla Keski-Euroopan porteille. Kuvassa 8 on esitetty tyypillinen lentoreitti, joka lähteen Murmanskin alueelta lentotukikohdasta, jonka vierellä Venäjällä on ilma-aluksiin asetettavien ydinaseiden varasto.

Olen käsitellyt tuotakin varastoa aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan” (US-blogi 11.10.2018). Kyse on Bolšoe Ramozeron ydinasevarastosta. 

Tupolev Tu-160 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa 68°09'08.8"N 33°27'35.6"E (68.152440, 33.459882), Google-map-1, joka on myös mm. Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Tuon ydinasevarasto on 20 kilometrin päässä lentokentästä. Kuvassa 8 esitetty lento lähtee em. kentältä.

Kuvassa 8 on kyse kahden Tupolev Tu-160 -pommittajan lennosta 29.3.2019. Toisen tunnus noista pommittajista on RF-94108, jonka lentoreitti on kuvassa. Tiedot ovat @MIL_Radar-bongarilta.

Yhdysvallat ei ole jättänyt rauhaan myöskään Kiinaa. B-52-pommittajat lensivät Kiinan lähialueilla vastaavasti kuin myöhemmin Euroopassa maaliskuun alkupuolella ainakin päivämäärillä 3.3. ja 13.3.2019. Venäjän Kamtšatkan niemimaan lähettyvillä pommittajat lensivät 18.3.2019 (AirForceTimes 19.3.2019). Tuolloin pommittajalennot olivat käynnissä myös Euroopan puolella, ja Venäjä oli tavallaan B-52-pommittajien ”puristuksessa” molemmin puolin.

                                                                                            ****

Pohjimmiltaan kyse B-52-pommittajien ja lentotukialusosastojen vierailussa tänä keväänä Euroopassa oli siis Venäjästä, ydinaseista ja INF-sopimuksen päättymisestä.

Eurooppa on korkeimman asteen puolustuksessaan - siis ydinaseistuksessa - Yhdysvaltojen armoilla. Ihan hyvä, että on, koska Euroopalla itsellään ei ole mitään. Tämä Euroopasta asemasta maailman suurvaltana, jota ei ole.

Yhdysvallat ei ole jättämässä Eurooppaa eikä Natoa vaikkakin Yhdysvaltojen sotilaallisen toiminnan painopiste on siirtymässä Kaukoitään ja todennäköisesti myös Arktiselle alueelle. Presidentti Trumpin puheita on tulkittu Euroopassa väärin. Eturivin väärintulkitsija on ollut Saksa liittokansleri Merkelin ja sosiaalidemokraattien johdolla.

Eurooppa ei voi mitenkään, vaikka se kuinka kehittäisi yhteistä EU-puolustustaan, irtautua Yhdysvaltain ydinaseista ja siten Yhdysvaltain asevoimista, mikäli Eurooppa ei halua itseään Venäjän sotilaalliseen kontrolliin. Iso-Britannian ja Ranskan ydinaseet eivät muodosta Venäjälle sellaista uhkaa, minkä Venäjä ottaisi sotilaallisissa toimissaan huomioon todellisena uhkana ja painostustekijänä.

Euroopalla tarkoitin tuossa kuten yleensäkin tässä kirjoituksessa lähinnä Nato-Eurooppaa, mutta myös Natoon kuulumattomia EU-maita sekä Venäjän edessä olevia länteen suuntautuneita maita, kuten Ukrainaa.

                                                                                            ****

Eripuraisen ja päätöskyvyttömän EU-Euroopan kyvykkyydestä Venäjän puristuksessa kertoo hyvin seuraava Venäjä-pakote-esimerkki.

Esimerkki osoittaa, etteivät EU:n jäsenmaat kykene näkemään metsää puilta eikä erottamaan pieniä asioita suurista. Pienet maakohtaiset omat edut menevät Euroopan etujen edelle. Venäjän on helppo sekä ohjata että hallita EU-Eurooppaa varsin vähäisin voimavaroin ja vähällä aivoenergialla.

EU-Euroopan pahimmat tapaukset yhteisen edun tuhoamisessa ovat Saksa, Italia ja Suomi.

Missään nimessä EU-Euroopan pahimpia tapauksia yhteisen edun tuhoamisessa eivät ole Visegrád-ryhmän maat Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia.

Tuo EU:n eripuraisuutta osoittava Venäjä-pakote-esimerkki oli EU:n kyvykkyys asettaa Venäjälle pakotteita Kertšinsalmessa 25.11.2018 tapahtuneen välikohtauksen takia. Ohessa lyhyt kertaus, joka perustuu ukrainalaisen EU-myönteisen Европейская правда -uutissivuston tietoihin ja juttuun (Европейская правда 17.4.2019).

Европейская правда -sivusto tunnetaan englannin kielellä ”Eurointegration”, virallisempi suomennos olisi kutakuinkin ”Euroopan totuus”.

Eurooppa-neuvosto teki 15. maaliskuuta päätöksen pakotteista kahdeksaa venäläistä viranhaltijaa vastaan Venäjän Kertšinsalmen toimien johdosta (Official Journal of the European Union L73, 15.3.2019). Tämän päätöksen aikaansaaminen oli EU:ssa tuskien taival.

EU:n kyvyttömyys tehdä päätöksiä uutisoitiin laajasti luonnollisesti myös Venäjällä (mm. Риа Новости 17.4.2019, Новые Известия 18.4.2019, Звезда 17.4.2019 jne.). Kremlissä oli varmasti hymy herkässä jälleen kerran.

Keskustelut EU:ssa mahdollisista seuraamuksista Venäjän toimista Asovanmerellä alkoivat heti 25.11.2018. EU toimi jo heti tapahtuman alussa epämääräisesti, koska se ei aluksi edellyttänyt Moskovalta vangittujen ukrainalaissotilaiden vapauttamista vastaavasti kuin esimerkiksi Yhdysvallat vaati.

EU:ssa aluksi Saksa vastusti uusia pakote- ja muita seuraamuksia Venäjälle. Uusia pakotteita tukivat vielä tuolloin muut EU:n jäsenmaat, kuten Ranska ja Italia.

Pakoteneuvottelut EU-maiden kesken olivat alusta alkaen siis hankalat.

Seuraavaksi Suomi esti aikaansaadun pakotehenkilölistan. Suomen kokema ongelma oli Venäjän federaation rajavartiolaitoksen varapäällikkö ja merivartioston johtaja Gennadi Medvedevin ottaminen listalle, koska Medvedev on Venäjän keskeisin henkilö Venäjän ja Suomen välisissä rajakysymyksissä.

Käsittelin tuota Gennadi Medvedev -tapausta aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän kiilastrategia Suomen avulla onnistui taas kerran ilman suurta vaivaa” (US-blogi 19.3.2019).

Heti kun Gennadi Medvedev oli saatu pois pakotelistalta Suomen vaatimuksesta, Italia esti seuraavaksi kolmantena EU-maana uudet Venäjä-pakotteet. Ei Gennadi Medvedevin nimen vuoksi, vaan koska Italian hallituksella pääministeri Giuseppe Conten johdolla on ollut pyrkimys poistaa oikeistopopulistiseen tapaan EU:n kaikki pakotteet Venäjältä.

No, käy se pyrkimys hajottaa EU:ta noillakin tavoilla, joita Saksa, Suomi ja Italia käyttivät kukin omista lähtökohdistaan. Suomi ei siis ole Italiaa kummoisempi Venäjä-politiikan teossa, vaikka oikeistopopulistisia voimia ja Visegrád-ryhmän maita täällä ahkerasti syytellään niiden Venäjä-politiikastaan.

Suomelle neuvo: oma pesä kuntoon aluksi.

Venäjä pitää Saksan hyvin otteessaan maakaasunsa avulla. On pitänyt jo kauan ja ote vain tiukkenee uuden Nord Stream 2 -kaasuputken myötä.

Toivottavasti Perussuomalaiset ottaa järjen käteensä ja erkautuvat täysin EU:n oikeistopopulististen puolueiden Venäjä-politiikasta. Venäjä on halpamainen väline yrittää hajottaa EU:ta EU:n sisältä. Tosi halpamainen.

No, Italia saatiin Venäjä-pakotelistan taakse, kun Liettua otti kontolleen viisi Syyriasta Italiaan saapunutta turvapaikanhakijaperhettä. Italian hinta pakotekaupassa oli siis varsin nimellinen.

Ukraina esitti EU:lle prosessin aluksi ns. Asovan pakettia (”Азовский пакет”), joka olisi sisältänyt pakotetoimia venäläisiä yrityksiä, satamia ja aluksia vastaan. EU:ssa vain Liettua ja Tanska tukivat tuota pakettia, ei yksikään muu EU-maa. Myös Yhdysvallat kannatti tuota pakettia.

Oheinen esimerkki osoittaa, kuinka hajallaan ja kyvytön EU on ratkomaan Venäjää koskevia pieniäkin asioita. Kuinka kummassa EU voi rakentaa yhtään mitään uskottavaan puolustukseen liittyvää ilman Yhdysvaltojen merkittävää panostusta? Ei yhtään mitään. EU on kuin vielä kapaloissa oleva vauva, kun Venäjä on jo aikuinen ja toimii aikuisen ottein.

Kertšinsalmen tapahtumien aiheuttamista ongelmista EU-päätöksenteolle kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomien Venäjä-kolumnisti Jarmo Mäkelä kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän media ei huomannut Jussi Halla-ahon kirjoitusta, jossa oli vain yksi sana” (HS 29.4.2019).

Kylmä sota on palannut todellakin maailmaan, jos vielä on joku, joka ei näin usko.

]]>
6 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275715-yhdysvallat-toi-ydinasevalmiutta-eurooppaan-ihan-lahelle-venajan-rajaa#comments EU ja Nato INF-sopimus Turpo Venäjän uhka Ydinaseet Thu, 09 May 2019 06:29:29 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275715-yhdysvallat-toi-ydinasevalmiutta-eurooppaan-ihan-lahelle-venajan-rajaa
Huolenaiheena pakolaiset ja Venäjä http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275533-huolenaiheena-pakolaiset-ja-venaja <p>Viikonloppuna kävin kampanjoimassa Kainuussa ja Etelä-Karjalassa. Eurovaalitunnelmiin virittäytyminen oli molemmissa maakunnissa vasta alkumetreillään. Eduskuntavaalien läheisyys oli vielä vahvasti aistittavissa ja tuleva hallitusratkaisu puhutti monin paikoin Eurovaaleja enemmän.</p><p>Vahvimpana huolenaiheena Kainuussa tuntuu olevan maakunnan taantuva väestökehitys ja palveluiden yleinen heikkeneminen. Niiden koetaan siirtyvän pikkuhiljaa Oulun suuntaan. Unionia pidetään tasapainottavana toimijana, koska sieltä saadaan taloudellista tukea syrjäseutujen pitämiseksi asuttuna ja palveluiden säilyttämiseksi alueilla.</p><p>Myös Euroopan pakolaistilanne nousi puheissa esiin. Huolta tunnettaan paitsi Suomeen tulleiden pakolaisten määrästä myös siitä, ettei EU:n sisällä ole kyetty sopimaan tähän liittyvästä taakanjaosta. Monet muistelivat Neuvostoliiton hajoamisen aikoja, jolloin Suomessa varauduttiin suuriin pakolaismääriin idästä. Tällaisessa tilanteessa olisi Suomen edun mukaista, että pakolaisia kyettäisiin sijoittamaan ennalta sovitulla tavalla unionin eri jäsenmaihin. Tähänkin skenarioon olisi hyvä varautua, sillä pelkästään 1900-luvulla Venäjällä tapahtui kaksi vallankumousta. Näistä ensimmäiseen liittyi vuosia kestänyt sisällissota, joka säteili vahvasti myös Suomeen.</p><p>Myös Etelä-Karjalassa unionia pidetään lähtökohtaisesti hyvänä asiana mutta Suomen pyrkimys sen mallioppilaaksi ihmetyttää. Suomen tavoitteisiin mm. EU:n päästövähennyksiin liittyen kaivattiin Lappeenrannassa malttia, maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajua. Tämän allekirjoitan, sillä Suomen osuus EU:n kokonaispäästöistä on alle puolitoista prosenttia. Idealismi, haihattelu ja utopistiset päästövähennystavoitteet eivät ole kansallisen etumme mukaista politiikkaa. Oma leiviskämme tulee toki hoitaa kunnolla mutta Euroopan yhteiseksi hiilinieluksi meidän ei pidä alistua.</p><p>Kävelykatu Oleksilla puhuttiin myös EU:n Venäjä-pakotteista, jotka ovat rajusti leikanneet venäläisturismia maakunnassa. Tämän seurauksena alueen liike-elämä on kärsinyt ja työttömyys lisääntynyt. Erityisen kovia on kokenut Suomen maataloussektori, joka ennen myi ison osan tuotannostaan Pietarin viisimiljoonaiselle talousalueelle ja muualle Venäjälle.</p><p><strong>Pakotteet ajavat Venäjää Kiinan syliin</strong></p><p>Pakotteet juotavat juurensa vuoden 2014 Ukrainan kriisistä, jonka yhteydessä Venäjä kaappasi Krimin itselleen ja alkoi lietsoa sekä tukea kapinaa Ukrainan itäosissa. Pakotteiden seurauksena Venäjän talouskasvun väitetään hidastuneen mutta juuri muuta vaikutusta niillä ei ole siihen ollut. Sota Ukrainan itäosissa jatkuu edelleen ja Venäjä integroi Krimiä koko ajan tiukemmin itseensä. Niemimaa on nyt yhdistetty Euroopan pisimmällä sillalla Venäjään ja parhaillaan alueelle rakennetaan uutta infrastruktuuria. Venäjä on siirtänyt Krimille myös lisää sotilaallista kapasiteettiaan.</p><p>Se on meillä ja muualla Euroopassa jäänyt vähemmälle huomiolle, että pakotteet ovat työntäneet Venäjää kohti Kiinaa. Maat ovat jo mm. sopineet yhteisistä talouslinjauksista, joilla pyritään haastamaan länsimaiden ylivaltaa maailmantaloudessa. Ne ovat myös järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia ja muuta sotilaallista yhteistoimintaa. Kiinalaisia sotalaivoja on tähän liittyen liikkunut myös Itämerellä.</p><p>Kiina ja Venäjä ovat lisäksi rakentaneet uutta, taloudellista ja logistista infrastruktuuria, joiden avulla Siperian raaka-aineita voidaan myydä enemmän ja helpommin Kiinaan. Kiina ja Venäjää yhdistää nyt paljon aiempaa laajempi verkosto kaasuputkia, rauta- ja maanteitä sekä siltoja. Toimivampi infrastruktuuri ja lisääntynyt kauppa saattavatkin ajan kanssa synnyttää kiinalaisvenäläisen talousalueen.</p><p>Euroopalle saattaa jäädä tässä pelissä Musta Pekka käteen. Haastajaksemme on syntymässä uusi ja entistä vahvempi itäblokki, jolla on eväät nousta myös USA:n haastajaksi maailman taloudellisesta ja sotilaallisesta herruudesta. Kiinan bruttokansantuote on jo nyt USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin ja kasvaa kovaa vauhtia. Venäjän ja Kiinan yhteinen väestömäärä muodostaa noin neljänneksen koko maailman väestöstä. Molemmat maat kasvattavat kovaa vauhtia myös sotilaallista suorituskykyään ja erityisesti Kiinan varustelumenot nousevat kovaan vauhtia.</p><p>Onko tämä Euroopan etujen mukainen kehityssuunta? Mielestäni ei ole.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikonloppuna kävin kampanjoimassa Kainuussa ja Etelä-Karjalassa. Eurovaalitunnelmiin virittäytyminen oli molemmissa maakunnissa vasta alkumetreillään. Eduskuntavaalien läheisyys oli vielä vahvasti aistittavissa ja tuleva hallitusratkaisu puhutti monin paikoin Eurovaaleja enemmän.

Vahvimpana huolenaiheena Kainuussa tuntuu olevan maakunnan taantuva väestökehitys ja palveluiden yleinen heikkeneminen. Niiden koetaan siirtyvän pikkuhiljaa Oulun suuntaan. Unionia pidetään tasapainottavana toimijana, koska sieltä saadaan taloudellista tukea syrjäseutujen pitämiseksi asuttuna ja palveluiden säilyttämiseksi alueilla.

Myös Euroopan pakolaistilanne nousi puheissa esiin. Huolta tunnettaan paitsi Suomeen tulleiden pakolaisten määrästä myös siitä, ettei EU:n sisällä ole kyetty sopimaan tähän liittyvästä taakanjaosta. Monet muistelivat Neuvostoliiton hajoamisen aikoja, jolloin Suomessa varauduttiin suuriin pakolaismääriin idästä. Tällaisessa tilanteessa olisi Suomen edun mukaista, että pakolaisia kyettäisiin sijoittamaan ennalta sovitulla tavalla unionin eri jäsenmaihin. Tähänkin skenarioon olisi hyvä varautua, sillä pelkästään 1900-luvulla Venäjällä tapahtui kaksi vallankumousta. Näistä ensimmäiseen liittyi vuosia kestänyt sisällissota, joka säteili vahvasti myös Suomeen.

Myös Etelä-Karjalassa unionia pidetään lähtökohtaisesti hyvänä asiana mutta Suomen pyrkimys sen mallioppilaaksi ihmetyttää. Suomen tavoitteisiin mm. EU:n päästövähennyksiin liittyen kaivattiin Lappeenrannassa malttia, maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajua. Tämän allekirjoitan, sillä Suomen osuus EU:n kokonaispäästöistä on alle puolitoista prosenttia. Idealismi, haihattelu ja utopistiset päästövähennystavoitteet eivät ole kansallisen etumme mukaista politiikkaa. Oma leiviskämme tulee toki hoitaa kunnolla mutta Euroopan yhteiseksi hiilinieluksi meidän ei pidä alistua.

Kävelykatu Oleksilla puhuttiin myös EU:n Venäjä-pakotteista, jotka ovat rajusti leikanneet venäläisturismia maakunnassa. Tämän seurauksena alueen liike-elämä on kärsinyt ja työttömyys lisääntynyt. Erityisen kovia on kokenut Suomen maataloussektori, joka ennen myi ison osan tuotannostaan Pietarin viisimiljoonaiselle talousalueelle ja muualle Venäjälle.

Pakotteet ajavat Venäjää Kiinan syliin

Pakotteet juotavat juurensa vuoden 2014 Ukrainan kriisistä, jonka yhteydessä Venäjä kaappasi Krimin itselleen ja alkoi lietsoa sekä tukea kapinaa Ukrainan itäosissa. Pakotteiden seurauksena Venäjän talouskasvun väitetään hidastuneen mutta juuri muuta vaikutusta niillä ei ole siihen ollut. Sota Ukrainan itäosissa jatkuu edelleen ja Venäjä integroi Krimiä koko ajan tiukemmin itseensä. Niemimaa on nyt yhdistetty Euroopan pisimmällä sillalla Venäjään ja parhaillaan alueelle rakennetaan uutta infrastruktuuria. Venäjä on siirtänyt Krimille myös lisää sotilaallista kapasiteettiaan.

Se on meillä ja muualla Euroopassa jäänyt vähemmälle huomiolle, että pakotteet ovat työntäneet Venäjää kohti Kiinaa. Maat ovat jo mm. sopineet yhteisistä talouslinjauksista, joilla pyritään haastamaan länsimaiden ylivaltaa maailmantaloudessa. Ne ovat myös järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia ja muuta sotilaallista yhteistoimintaa. Kiinalaisia sotalaivoja on tähän liittyen liikkunut myös Itämerellä.

Kiina ja Venäjä ovat lisäksi rakentaneet uutta, taloudellista ja logistista infrastruktuuria, joiden avulla Siperian raaka-aineita voidaan myydä enemmän ja helpommin Kiinaan. Kiina ja Venäjää yhdistää nyt paljon aiempaa laajempi verkosto kaasuputkia, rauta- ja maanteitä sekä siltoja. Toimivampi infrastruktuuri ja lisääntynyt kauppa saattavatkin ajan kanssa synnyttää kiinalaisvenäläisen talousalueen.

Euroopalle saattaa jäädä tässä pelissä Musta Pekka käteen. Haastajaksemme on syntymässä uusi ja entistä vahvempi itäblokki, jolla on eväät nousta myös USA:n haastajaksi maailman taloudellisesta ja sotilaallisesta herruudesta. Kiinan bruttokansantuote on jo nyt USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin ja kasvaa kovaa vauhtia. Venäjän ja Kiinan yhteinen väestömäärä muodostaa noin neljänneksen koko maailman väestöstä. Molemmat maat kasvattavat kovaa vauhtia myös sotilaallista suorituskykyään ja erityisesti Kiinan varustelumenot nousevat kovaan vauhtia.

Onko tämä Euroopan etujen mukainen kehityssuunta? Mielestäni ei ole. 

]]>
5 http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275533-huolenaiheena-pakolaiset-ja-venaja#comments EU:n Venäjäpakotteet Euroopan Uioni Eurovaalit 2019 Kiina Turpo Mon, 06 May 2019 06:00:00 +0000 Olli Nyberg http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275533-huolenaiheena-pakolaiset-ja-venaja
Puolustusta turvaamaan Brysseliin http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275315-puolustusta-turvaamaan-brysseliin <p>Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee erittäin laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Noin 70 prosenttia nuorista miehistä suorittaa edelleen asepalveluksen, jonka jälkeen he ovat sijoitettuina Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin noin 10-15 vuoden ajan riippuen henkilön sodan ajan tehtävästä, sotilasarvosta sekä siviilikoulutuksesta ja työtehtävästä.</p><p>Sodan ajan vahvuutemme on tällä hetkellä 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia koostuu reserviläisistä. Tämän lisäksi meillä on yli 600.000 sijoittamatonta reserviläistä, jotka heidätkin voidaan tarvittaessa kutsua palvelukseen. Määrä on suurempi kuin esim. suurvalta Saksalla.</p><p>Vuosittain kertausharjoituksiin kutsutaan noin 18.000 reserviläistä, minkä lisäksi noin 30.000 reserviläistä osallistuu vapaaehtoisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään koulutukseen. Tätä vielä paljon suurempi joukko reserviläisiä on mukana erilaisten reserviläisjärjestöjen ja muiden maanpuolustusyhteisöjen toiminnassa tavoitteenaan ylläpitää omaa ampumataitoaan, fyysistä kuntoaan sekä sotilaallisia tietojaan ja taitojaan.</p><p><strong>Ainutlaatuinen puolustusjärjestelmä</strong></p><p>Tiedän, ettei mistään muualta Euroopasta löydy mitään vastaavaa. Yleinen asevelvollisuus on enää käytössä melko harvoissa maissa ja niissäkin palvelukseen kutsutaan vuosittain vain pieni osuus ikäluokasta. Valtaosassa Euroopan maista on nykyisin vain pieni ammattiarmeija.</p><p>Kovin monella Euroopan maalla ei olekaan enää itsenäistä puolustuskykyä vaan luotetaan lähinnä siihen, että tiukan paikan tullen kaverit auttavat. Suomessa on toisin. Meidän puolustuksemme pohjautuu siihen, että kykenemme tarvittaessa puolustamaan itsenäisesti maamme jokaista kolkkaa. Meillä on eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyiset ilma- ja merivoimat sekä koko maan puolustukseen kykenevät maavoimat.&nbsp;</p><p>Puolustusratkaisumme on myös erittäin kustannustehokas, sillä vuosittainen puolustusbudjettimme on vain noin kolmen miljardin euron luokkaa. Tosin HX- ja Laivue 2020 -hankkeiden johdosta olemme tällä hetkellä hieman tätä korkeammalla tasolla.&nbsp;</p><p>Koska järjestelmämme perustuu asevelvollisuuteen, riittää rahaa myös kaluston uusimiseen. Ammattiarmeijoiden maissa näin ei usein ole, vaan suurin kuluerä ovat palkat ja muut henkilöstölle maksettavat korvaukset. Niinpä kalusto tahtoo monessa maassa vanhentua käsiin.</p><p><strong>EU vaikuttaa myös puolustukseen</strong></p><p>Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta unionin monet päätökset käytännössä kuitenkin heijastuvat siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, henkilötietojen käyttöä rajoittanut EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaa ja jäsenhankintaa. Siitä kärsivät lisäksemme kaikki muutkin yleishyödylliset yhteisöt.&nbsp;</p><p>Tuore asedirektiivi puolestaan pakotti muuttamaan aselainsäädäntöämme ja tulee jossain määrin hankaloittamaan nuorten reserviläisten tuloa mukaan järjestöjen ampumatoimintaan. Tarvitsemmekin unionissa tehokkaampaa edunvalvontaa, jotta nykyisen puolustusjärjestelmämme toimintaa ei enää enempää vaikeuteta.</p><p>Erityisen tarkkana on oltava yleisen asevelvollisuuden tulevaisuuden suhteen. Sitähän on yritetty Suomessa kumota kansalaisaloitteella, lakiteitse sekä viimeksi eduskuntavaalikampanjalla. On hyvinkin mahdollista, että seuraavaksi yritetään koukata EU:n kautta.</p><p>Tarvitsemmekin Brysseliin edustajia, jotka haluavat ja ovat valmiita tekemään työtä eurooppalaisittain ainutlaatuisen puolustusratkaisumme turvaamiseksi. Olen Suomen Keskustan ehdokkaana 26.5.2019 järjestettävissä Europan Parlamentin vaaleissa. Koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltani vääpeli. Reserviläisliitto ry:n toiminnanjohtajana olen toiminut vuodesta 1998 alkaen. Juureni ovat Varsinais-Suomessa.</p><p>Yhteystiedot</p><p>- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja VTM Olli Nyberg, 0400 640 755, <a href="mailto:olli.nyberg@icloud.com">olli.nyberg@icloud.com</a><br />- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, <a href="mailto:mikko.savola@eduskunta.fi">mikko.savola@eduskunta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee erittäin laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Noin 70 prosenttia nuorista miehistä suorittaa edelleen asepalveluksen, jonka jälkeen he ovat sijoitettuina Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin noin 10-15 vuoden ajan riippuen henkilön sodan ajan tehtävästä, sotilasarvosta sekä siviilikoulutuksesta ja työtehtävästä.

Sodan ajan vahvuutemme on tällä hetkellä 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia koostuu reserviläisistä. Tämän lisäksi meillä on yli 600.000 sijoittamatonta reserviläistä, jotka heidätkin voidaan tarvittaessa kutsua palvelukseen. Määrä on suurempi kuin esim. suurvalta Saksalla.

Vuosittain kertausharjoituksiin kutsutaan noin 18.000 reserviläistä, minkä lisäksi noin 30.000 reserviläistä osallistuu vapaaehtoisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään koulutukseen. Tätä vielä paljon suurempi joukko reserviläisiä on mukana erilaisten reserviläisjärjestöjen ja muiden maanpuolustusyhteisöjen toiminnassa tavoitteenaan ylläpitää omaa ampumataitoaan, fyysistä kuntoaan sekä sotilaallisia tietojaan ja taitojaan.

Ainutlaatuinen puolustusjärjestelmä

Tiedän, ettei mistään muualta Euroopasta löydy mitään vastaavaa. Yleinen asevelvollisuus on enää käytössä melko harvoissa maissa ja niissäkin palvelukseen kutsutaan vuosittain vain pieni osuus ikäluokasta. Valtaosassa Euroopan maista on nykyisin vain pieni ammattiarmeija.

Kovin monella Euroopan maalla ei olekaan enää itsenäistä puolustuskykyä vaan luotetaan lähinnä siihen, että tiukan paikan tullen kaverit auttavat. Suomessa on toisin. Meidän puolustuksemme pohjautuu siihen, että kykenemme tarvittaessa puolustamaan itsenäisesti maamme jokaista kolkkaa. Meillä on eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyiset ilma- ja merivoimat sekä koko maan puolustukseen kykenevät maavoimat. 

Puolustusratkaisumme on myös erittäin kustannustehokas, sillä vuosittainen puolustusbudjettimme on vain noin kolmen miljardin euron luokkaa. Tosin HX- ja Laivue 2020 -hankkeiden johdosta olemme tällä hetkellä hieman tätä korkeammalla tasolla. 

Koska järjestelmämme perustuu asevelvollisuuteen, riittää rahaa myös kaluston uusimiseen. Ammattiarmeijoiden maissa näin ei usein ole, vaan suurin kuluerä ovat palkat ja muut henkilöstölle maksettavat korvaukset. Niinpä kalusto tahtoo monessa maassa vanhentua käsiin.

EU vaikuttaa myös puolustukseen

Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta unionin monet päätökset käytännössä kuitenkin heijastuvat siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, henkilötietojen käyttöä rajoittanut EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaa ja jäsenhankintaa. Siitä kärsivät lisäksemme kaikki muutkin yleishyödylliset yhteisöt. 

Tuore asedirektiivi puolestaan pakotti muuttamaan aselainsäädäntöämme ja tulee jossain määrin hankaloittamaan nuorten reserviläisten tuloa mukaan järjestöjen ampumatoimintaan. Tarvitsemmekin unionissa tehokkaampaa edunvalvontaa, jotta nykyisen puolustusjärjestelmämme toimintaa ei enää enempää vaikeuteta.

Erityisen tarkkana on oltava yleisen asevelvollisuuden tulevaisuuden suhteen. Sitähän on yritetty Suomessa kumota kansalaisaloitteella, lakiteitse sekä viimeksi eduskuntavaalikampanjalla. On hyvinkin mahdollista, että seuraavaksi yritetään koukata EU:n kautta.

Tarvitsemmekin Brysseliin edustajia, jotka haluavat ja ovat valmiita tekemään työtä eurooppalaisittain ainutlaatuisen puolustusratkaisumme turvaamiseksi. Olen Suomen Keskustan ehdokkaana 26.5.2019 järjestettävissä Europan Parlamentin vaaleissa. Koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltani vääpeli. Reserviläisliitto ry:n toiminnanjohtajana olen toiminut vuodesta 1998 alkaen. Juureni ovat Varsinais-Suomessa.

Yhteystiedot

- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja VTM Olli Nyberg, 0400 640 755, olli.nyberg@icloud.com
- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, mikko.savola@eduskunta.fi

]]>
5 http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275315-puolustusta-turvaamaan-brysseliin#comments EU-puolustuspolitiikka Europarlamentin vaalit 2019 Puolustusvoimat Reserviläistoiminta Turpo Wed, 01 May 2019 10:30:00 +0000 Olli Nyberg http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275315-puolustusta-turvaamaan-brysseliin
Tarvitsemme realistisempaa ilmastopolitiikkaa http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275211-tarvitsemme-realistisempaa-ilmastopolitiikkaa <p>Takanani on ensimmäinen Keskustan puoluevaltuuston kokous. Viikonloppuna Riihimäelle oli kokoontunut puolitoistasataa puolueaktiivia eri puolilta Suomea purkamaan pahaa oloaan vaalitappion johdosta ja suunnittelemaan tulevaa. Puhuja toisensa jälkeen nousi pönttöön ripottelemaan tuhkaa Keskustan päälle. Kyyneleitäkin puhujanpöntössä nähtiin.</p><p>Viime vaalikaudella tehtyjä päätöksiä sekä haukuttiin että kehuttiin. Jälkimmäisissä puheenvuoroissa kiinnitettiin pääosin huomioita valtiontalouden tervehdyttämiseen, kun taas risuja jakaneet moittivat keskittämispolitiikkaa, jonka seurauksena palvelujen maakunnissa koettiin heikenneen. Myös pakolaiset mainittiin monessa puheenvuorossa.</p><p>Itse koen, ettei kysymys välttämättä ollut niinkään tehdyistä virheistä vaan siitä, että demokratiassa valta tahtoo kuluttaa suosiota, kun taas oppositioasema tuo sitä yleensä lisää. Nykyisin tämä ilmiö on rajumpi kuin ennen, koska liikkuvia äänestäjiä on enemmän ja, koska ajan henki tuntuu suosivan populisteja ja muita helppoheikkejä. Sosiaalinen media on antanut populismille aivan uudenlaisen kaikupohjan ja manipulointikanavan.</p><p>Kiinnitin omissa puheenvuoroissani mm. huomiota siihen, että asioista ja tavoitteista pitäisi viestiä nykyistä selväkielisemmin. &nbsp;Asioista pitää puhua ja kertoa niin, että myös tavalliset ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitetaan. Nyt tässä hävitään muille.</p><p>Riihimäellä julkistetusta, Keskustan EU-parlamenttivaaliohjelmasta löytyvät mm. termit koheesiopolitiikka, hiilinielu, saanto ja ydinverkkokäytävä. Tulee olemaan aika haasteellista kertoa näistä EU-vaalitilaisuuksissa tavallisille suomalaisille niin, että viesti menee perille, kun termistö ei oikein itsellekään täysin aukea. Tarvitsemmekin mielestä yksinkertaisempaa ja selväkielisempää viestintää.&nbsp;</p><p><strong>Tarjolla hyödyllisen idiootin rooli</strong></p><p>Vaaliohjelmassa on paljon hyviä ja kannatettavia asioita. Tavoitteeksi asetetaan EU:lle mm. globaalin ilmastonjohtajan rooli. Hiilineutraaliuteen pitäisi päästä vuoteen 2050 mennessä.&nbsp;</p><p>EU-tilastojen mukaan koko unionialueen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2015 yhteensä 4,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttikilotonnia. Energiantuotannon osuus tästä oli 78 prosenttia, josta kolmannes syntyi liikenteen päästöistä. Maatalous tuotti kymmenen, teollisuuden prosessit sekä tuotteet yhdeksän ja jätteiden käsittelyn kymmenen prosenttia päästöistä.&nbsp;</p><p>Suurin päästöjen tuottajamaa oli Saksa, joka yksin vastasi lähes miljoonasta tonnista päästöjä. Seuraavana oli Iso-Britannia puolella miljoonalla tonnillaan. Tämän jälkeiset kolme sijaa menivät Ranskalle, Italialle ja Puolalle, joista jokainen tuotti noin 400.000 tonnia päästöjä. Suomen päästöt olivat noin 55.000 tonnia eli vain noin kuusi prosenttia Saksan tasosta ja 1,25 prosenttia koko unionialueen päästöistä.</p><p>EU:ssa päästöt ovat laskeneet vuoden 1990 tasosta yli viidenneksen. Samaan aikaan Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat nousseet yli 12 miljoonan tonnin tasolle. USA puolestaan päästää taivaalle vuosittain runsaat kuusi miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Kovaa vauhtia päästöt kasvavat maailman uusissa kasvukeskuksissa Intiassa ja Brasiliassa, jotka molemmat tupruttivat vuonna 2015 taivaalle jo noin kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Globaalisti tarkasteltaessa ne todelliset ilmastorikolliset löytyvätkin ihan muualta kuin EU-alueelta.</p><p>Esimerkin näyttäminen ei ilmastoasioissa ole toistaiseksi toiminut kovin hyvin. Pariisin ilmastosopimuksessa muutama vuosi sitten sovittiin toki ylevistä periaatteista mutta konkreettisia päästövelvoitteita valtioille ei juuri asetettu. Näin siksi, että talouskasvua ja kansalaisten vaurauden lisääntymistä pidetään monissa valtiossa edelleen paljon tärkeämpänä kuin päästöjen vähentämistä.</p><p>Päästövähennykset ovat ilmastomuutoksen torjumisessa tärkeitä mutta samalla on tiedostettava, ettei EU-alue voi vastata tästä yksin. Esimerkin näyttämisen sijaan pitäisi ehkä alkaa käyttää keppiä eli niihin maihin kohdistuvia kauppapoliittisia toimenpiteitä, jotka eivät konkreettisiin päästövähennyksiin sitoudu.&nbsp;</p><p>Muuten EU:lle saattaa jäädä tässä asiassa Leniniä siteeraten ns. hyödyllisen idiootin rooli. Kun muut valtiot saavuttavat kilpailuetua meihin nähden saastuttamalla surutta ja nauramalla partaansa, me unionissa torjumme ilmastonmuutosta vakavissamme kaikin mahdollisin toimenpitein. Tämän seurauksena taloudellinen kasvu jää vaatimattomaksi ja taannumme muihin nähden.</p><p>Missään tapauksessa meidän suomalaisten ei pidä ripotella tuhkaa päällemme ilmastoasioissa. Täällä Pohjolan perukoilla on aina osattu elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Osuutemme maailman hiilidioksidipäästöistä on vain murto-osan luokkaa. Ilmakehää ei pelasteta, vaikka kaikki suomalaiset siirtyisivät sähköautoihin, lopettaisivat lihansyömisen ja metsähakkuut lopetettaisiin kokonaan. &nbsp;</p><p>Pidetään siis järki kädessä ja suhteellisuudentaju mielessä ilmastonmuutoksen torjunnassa niin Suomessa kuin EU-tasolla. Oman osuutemme ilmastotalkoissa olemme pitkälti jo hoitaneet ja päästäkehitys on koko EU-alueella ennusteiden mukaan edelleen laskeva. Viestikapulan tulisikin pikkuhiljaa siirtyä niille maille, joissa ilmastotalkoita ei ole vielä edes käynnistetty.&nbsp;</p><p><strong>Yhteystiedot</strong></p><p>- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja Olli Nyberg, 0400 640 755, <a href="mailto:olli.nyberg@icloud.com">olli.nyberg@icloud.com</a><br />- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, <a href="mailto:mikko.savola@eduskunta.fi">mikko.savola@eduskunta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Takanani on ensimmäinen Keskustan puoluevaltuuston kokous. Viikonloppuna Riihimäelle oli kokoontunut puolitoistasataa puolueaktiivia eri puolilta Suomea purkamaan pahaa oloaan vaalitappion johdosta ja suunnittelemaan tulevaa. Puhuja toisensa jälkeen nousi pönttöön ripottelemaan tuhkaa Keskustan päälle. Kyyneleitäkin puhujanpöntössä nähtiin.

Viime vaalikaudella tehtyjä päätöksiä sekä haukuttiin että kehuttiin. Jälkimmäisissä puheenvuoroissa kiinnitettiin pääosin huomioita valtiontalouden tervehdyttämiseen, kun taas risuja jakaneet moittivat keskittämispolitiikkaa, jonka seurauksena palvelujen maakunnissa koettiin heikenneen. Myös pakolaiset mainittiin monessa puheenvuorossa.

Itse koen, ettei kysymys välttämättä ollut niinkään tehdyistä virheistä vaan siitä, että demokratiassa valta tahtoo kuluttaa suosiota, kun taas oppositioasema tuo sitä yleensä lisää. Nykyisin tämä ilmiö on rajumpi kuin ennen, koska liikkuvia äänestäjiä on enemmän ja, koska ajan henki tuntuu suosivan populisteja ja muita helppoheikkejä. Sosiaalinen media on antanut populismille aivan uudenlaisen kaikupohjan ja manipulointikanavan.

Kiinnitin omissa puheenvuoroissani mm. huomiota siihen, että asioista ja tavoitteista pitäisi viestiä nykyistä selväkielisemmin.  Asioista pitää puhua ja kertoa niin, että myös tavalliset ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitetaan. Nyt tässä hävitään muille.

Riihimäellä julkistetusta, Keskustan EU-parlamenttivaaliohjelmasta löytyvät mm. termit koheesiopolitiikka, hiilinielu, saanto ja ydinverkkokäytävä. Tulee olemaan aika haasteellista kertoa näistä EU-vaalitilaisuuksissa tavallisille suomalaisille niin, että viesti menee perille, kun termistö ei oikein itsellekään täysin aukea. Tarvitsemmekin mielestä yksinkertaisempaa ja selväkielisempää viestintää. 

Tarjolla hyödyllisen idiootin rooli

Vaaliohjelmassa on paljon hyviä ja kannatettavia asioita. Tavoitteeksi asetetaan EU:lle mm. globaalin ilmastonjohtajan rooli. Hiilineutraaliuteen pitäisi päästä vuoteen 2050 mennessä. 

EU-tilastojen mukaan koko unionialueen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2015 yhteensä 4,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttikilotonnia. Energiantuotannon osuus tästä oli 78 prosenttia, josta kolmannes syntyi liikenteen päästöistä. Maatalous tuotti kymmenen, teollisuuden prosessit sekä tuotteet yhdeksän ja jätteiden käsittelyn kymmenen prosenttia päästöistä. 

Suurin päästöjen tuottajamaa oli Saksa, joka yksin vastasi lähes miljoonasta tonnista päästöjä. Seuraavana oli Iso-Britannia puolella miljoonalla tonnillaan. Tämän jälkeiset kolme sijaa menivät Ranskalle, Italialle ja Puolalle, joista jokainen tuotti noin 400.000 tonnia päästöjä. Suomen päästöt olivat noin 55.000 tonnia eli vain noin kuusi prosenttia Saksan tasosta ja 1,25 prosenttia koko unionialueen päästöistä.

EU:ssa päästöt ovat laskeneet vuoden 1990 tasosta yli viidenneksen. Samaan aikaan Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat nousseet yli 12 miljoonan tonnin tasolle. USA puolestaan päästää taivaalle vuosittain runsaat kuusi miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Kovaa vauhtia päästöt kasvavat maailman uusissa kasvukeskuksissa Intiassa ja Brasiliassa, jotka molemmat tupruttivat vuonna 2015 taivaalle jo noin kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Globaalisti tarkasteltaessa ne todelliset ilmastorikolliset löytyvätkin ihan muualta kuin EU-alueelta.

Esimerkin näyttäminen ei ilmastoasioissa ole toistaiseksi toiminut kovin hyvin. Pariisin ilmastosopimuksessa muutama vuosi sitten sovittiin toki ylevistä periaatteista mutta konkreettisia päästövelvoitteita valtioille ei juuri asetettu. Näin siksi, että talouskasvua ja kansalaisten vaurauden lisääntymistä pidetään monissa valtiossa edelleen paljon tärkeämpänä kuin päästöjen vähentämistä.

Päästövähennykset ovat ilmastomuutoksen torjumisessa tärkeitä mutta samalla on tiedostettava, ettei EU-alue voi vastata tästä yksin. Esimerkin näyttämisen sijaan pitäisi ehkä alkaa käyttää keppiä eli niihin maihin kohdistuvia kauppapoliittisia toimenpiteitä, jotka eivät konkreettisiin päästövähennyksiin sitoudu. 

Muuten EU:lle saattaa jäädä tässä asiassa Leniniä siteeraten ns. hyödyllisen idiootin rooli. Kun muut valtiot saavuttavat kilpailuetua meihin nähden saastuttamalla surutta ja nauramalla partaansa, me unionissa torjumme ilmastonmuutosta vakavissamme kaikin mahdollisin toimenpitein. Tämän seurauksena taloudellinen kasvu jää vaatimattomaksi ja taannumme muihin nähden.

Missään tapauksessa meidän suomalaisten ei pidä ripotella tuhkaa päällemme ilmastoasioissa. Täällä Pohjolan perukoilla on aina osattu elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Osuutemme maailman hiilidioksidipäästöistä on vain murto-osan luokkaa. Ilmakehää ei pelasteta, vaikka kaikki suomalaiset siirtyisivät sähköautoihin, lopettaisivat lihansyömisen ja metsähakkuut lopetettaisiin kokonaan.  

Pidetään siis järki kädessä ja suhteellisuudentaju mielessä ilmastonmuutoksen torjunnassa niin Suomessa kuin EU-tasolla. Oman osuutemme ilmastotalkoissa olemme pitkälti jo hoitaneet ja päästäkehitys on koko EU-alueella ennusteiden mukaan edelleen laskeva. Viestikapulan tulisikin pikkuhiljaa siirtyä niille maille, joissa ilmastotalkoita ei ole vielä edes käynnistetty. 

Yhteystiedot

- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja Olli Nyberg, 0400 640 755, olli.nyberg@icloud.com
- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, mikko.savola@eduskunta.fi

]]>
3 http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275211-tarvitsemme-realistisempaa-ilmastopolitiikkaa#comments EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka Eurovaalit 2019 Keskusta Pariisin ilmastosopimus Turpo Mon, 29 Apr 2019 08:46:49 +0000 Olli Nyberg http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275211-tarvitsemme-realistisempaa-ilmastopolitiikkaa
Kansanedustaja Savolasta EU-vaalipäällikköni http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274960-kansanedustaja-savolasta-eu-vaalipaallikkoni <p>Kansanedustaja Mikko Savola Ähtäristä on tänään suostunut vaalipäällikökseni. Rakennamme ja toteutamme yhdessä vaalikampanjan, jossa tavoitteena on 50.000 ääntä ja paikka Europarlamentissa. Vaaliteemat tulevat liittymään puolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen.</p><p>Olen erittäin iloinen, että kansanedustaja Savola suostui vetämään kampanjaa. Tunnemme toisemme hyvin ja meillä on pitkälti samanlaiset näkemykset siitä, miten kansallinen puolustus ja sisäinen turvallisuus tulee Suomessa järjestää. Olemme lisäksi myös aiemmin tehneet yhdessä edunvalvontaa Euroopan Unionissa.</p><p>Etsimme parhaillaan vapaaehtoisia erilaisiin kampanjatehtäviin sekä valtakunnalliselle että maakunnalliselle tasolle. Otamme myös mielellämme lahjoituksia vastaan isänmaallisilta yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä.&nbsp;</p><p>- <em>Takanani on viidet kuntavaalit ja neljät eduskuntavaalit ehdokkaana. Tällä kertaa on mielenkiintoista hypätä uusiin saappaisiin Ollin vaalipäälliköksi. Olli on ahkera ja aikaansaava turvallisuuspolitiikan asiantuntija. &nbsp;Suomi saa Ollista vahvan edunvalvojan Euroopan Parlamenttiin</em>, luottaa Savola.</p><p><strong>Puolustuksen asialla</strong></p><p>Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Järjestelmämme on erittäin kustannustehokas, sillä noin kolmen miljardin euron puolustusbudjetilla kykenemme ylläpitämään eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyisiä ilma- ja merivoimia sekä koko maan puolustukseen kykeneviä maavoimia. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia on reserviläisiä.&nbsp;</p><p>Suomella onkin käytännössä erittäin vahva puolustus, jota muualla Euroopassa lähinnä kadehditaan. Sitä tukee suomalaisten vankkumaton maanpuolustustahto. Näistä on pidettävä kiinni ja nämä on turvattava.</p><p>Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta monet unionin päätökset heijastuvat käytännössä siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, henkilötietojen käyttöä tiukentanut EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaan sekä jäsenvärväystä. Tuore asedirektiivi puolestaan pakotti muuttamaan aselainsäädäntöä ja tulee ainakin jossain määrin vaikeuttamaan nuorten reserviläisten ampumataitojen ylläpitoa.&nbsp;</p><p>Lisäksi EU:n yhteisen puolustuksen kehittäminen on suunnitteilla. Kehitystä on vauhdittanut sotilaspoliittisen tilanteen kiristyminen Euroopassa ja myös Suomen Lähialueilla.</p><p>- <em>Turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat ensi vaalikaudella esillä enemmän kuin koskaan EU:n historiassa. Tavoitteena on tiivistää puolustusyhteistyötä muun muassa yhteisten hankintojen ja yhtenäisemmän kriisienhallinnan kautta. EU:n yhteisen puolustamisen kehittäminen vaatii käytännön asiantuntemusta maasta, jonka pohja perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Reserviläiskentän käytännön tuntijana Olli Nyberg on turvallinen valinta hoitamaan näitä asioita Euroopan Parlamentissa</em>, summaa vaalipäällikkö Savola.</p><p><strong>Europarlamenttivaaliehdokas Olli Nyberg</strong></p><p>Olen suostunut Suomen Keskustan pyyntöön asettua ehdokkaaksi 26.5.2019 järjestettävissä Europarlamenttivaaleissa. Olen 57-vuotias, Vantaalla asuva valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltani vääpeli.&nbsp;</p><p>Juureni ovat Varsinais-Suomessa eli käytännössä Salossa ja Turussa mutta viimeiset kolme vuosikymmentä olen asunut pääkaupunkiseudulla. Vuosina 1988-1990 työskentelin UDDOF-rauhanturvaoperaation monikansallisessa esikunnassa Syyrian Damaskoksessa. Työskentelykielenä siellä oli englanti.</p><p>Vuodesta 1998 olen toiminut Reserviläisliiton toiminnanjohtajana. Tänä aikana olen oppinut tuntemaan maamme puolustusjärjestelmän ja EU:n päätösten vaikutukset siihen. Tehtävässäni olen tehnyt paljon yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, eri ministeriöiden, Eduskunnan ja monien muiden tahojen kanssa. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa olen ollut asiantuntijana kuultavana jo pitkään vuosittain ja hallintovaliokunnassa lähinnä silloin kun aselakia on muutettu. Myös Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto on tullut vuosien varrella tutuksi.</p><p>Viime vuosina myös EU-viitekehys on tullut tutuksi. Asedirektiivin valmisteluvaiheessa olin mukana laajassa, kansallisessa edunvalvontaoperaatiossa, jolla asedirektiiviin saatiin sisällytettyä kansalliseen puolustukseen ja urheiluammuntaan liittyvät poikkeukset ns. A-luokan aseiden osalta. Tämän myötä puoliautomaattiaseiden käyttö reserviläistoiminnassa ja urheiluammunnassa voi Suomessa jatkua lähes entiseen malliin.</p><p>Yhteystiedot</p><p>- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja Olli Nyberg, 0400 640 755, <a href="mailto:olli.nyberg@icloud.com">olli.nyberg@icloud.com</a><br />- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, <a href="mailto:mikko.savola@eduskunta.fi">mikko.savola@eduskunta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanedustaja Mikko Savola Ähtäristä on tänään suostunut vaalipäällikökseni. Rakennamme ja toteutamme yhdessä vaalikampanjan, jossa tavoitteena on 50.000 ääntä ja paikka Europarlamentissa. Vaaliteemat tulevat liittymään puolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen.

Olen erittäin iloinen, että kansanedustaja Savola suostui vetämään kampanjaa. Tunnemme toisemme hyvin ja meillä on pitkälti samanlaiset näkemykset siitä, miten kansallinen puolustus ja sisäinen turvallisuus tulee Suomessa järjestää. Olemme lisäksi myös aiemmin tehneet yhdessä edunvalvontaa Euroopan Unionissa.

Etsimme parhaillaan vapaaehtoisia erilaisiin kampanjatehtäviin sekä valtakunnalliselle että maakunnalliselle tasolle. Otamme myös mielellämme lahjoituksia vastaan isänmaallisilta yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. 

- Takanani on viidet kuntavaalit ja neljät eduskuntavaalit ehdokkaana. Tällä kertaa on mielenkiintoista hypätä uusiin saappaisiin Ollin vaalipäälliköksi. Olli on ahkera ja aikaansaava turvallisuuspolitiikan asiantuntija.  Suomi saa Ollista vahvan edunvalvojan Euroopan Parlamenttiin, luottaa Savola.

Puolustuksen asialla

Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Järjestelmämme on erittäin kustannustehokas, sillä noin kolmen miljardin euron puolustusbudjetilla kykenemme ylläpitämään eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyisiä ilma- ja merivoimia sekä koko maan puolustukseen kykeneviä maavoimia. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia on reserviläisiä. 

Suomella onkin käytännössä erittäin vahva puolustus, jota muualla Euroopassa lähinnä kadehditaan. Sitä tukee suomalaisten vankkumaton maanpuolustustahto. Näistä on pidettävä kiinni ja nämä on turvattava.

Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta monet unionin päätökset heijastuvat käytännössä siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, henkilötietojen käyttöä tiukentanut EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaan sekä jäsenvärväystä. Tuore asedirektiivi puolestaan pakotti muuttamaan aselainsäädäntöä ja tulee ainakin jossain määrin vaikeuttamaan nuorten reserviläisten ampumataitojen ylläpitoa. 

Lisäksi EU:n yhteisen puolustuksen kehittäminen on suunnitteilla. Kehitystä on vauhdittanut sotilaspoliittisen tilanteen kiristyminen Euroopassa ja myös Suomen Lähialueilla.

- Turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat ensi vaalikaudella esillä enemmän kuin koskaan EU:n historiassa. Tavoitteena on tiivistää puolustusyhteistyötä muun muassa yhteisten hankintojen ja yhtenäisemmän kriisienhallinnan kautta. EU:n yhteisen puolustamisen kehittäminen vaatii käytännön asiantuntemusta maasta, jonka pohja perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Reserviläiskentän käytännön tuntijana Olli Nyberg on turvallinen valinta hoitamaan näitä asioita Euroopan Parlamentissa, summaa vaalipäällikkö Savola.

Europarlamenttivaaliehdokas Olli Nyberg

Olen suostunut Suomen Keskustan pyyntöön asettua ehdokkaaksi 26.5.2019 järjestettävissä Europarlamenttivaaleissa. Olen 57-vuotias, Vantaalla asuva valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltani vääpeli. 

Juureni ovat Varsinais-Suomessa eli käytännössä Salossa ja Turussa mutta viimeiset kolme vuosikymmentä olen asunut pääkaupunkiseudulla. Vuosina 1988-1990 työskentelin UDDOF-rauhanturvaoperaation monikansallisessa esikunnassa Syyrian Damaskoksessa. Työskentelykielenä siellä oli englanti.

Vuodesta 1998 olen toiminut Reserviläisliiton toiminnanjohtajana. Tänä aikana olen oppinut tuntemaan maamme puolustusjärjestelmän ja EU:n päätösten vaikutukset siihen. Tehtävässäni olen tehnyt paljon yhteistyötä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, eri ministeriöiden, Eduskunnan ja monien muiden tahojen kanssa. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa olen ollut asiantuntijana kuultavana jo pitkään vuosittain ja hallintovaliokunnassa lähinnä silloin kun aselakia on muutettu. Myös Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto on tullut vuosien varrella tutuksi.

Viime vuosina myös EU-viitekehys on tullut tutuksi. Asedirektiivin valmisteluvaiheessa olin mukana laajassa, kansallisessa edunvalvontaoperaatiossa, jolla asedirektiiviin saatiin sisällytettyä kansalliseen puolustukseen ja urheiluammuntaan liittyvät poikkeukset ns. A-luokan aseiden osalta. Tämän myötä puoliautomaattiaseiden käyttö reserviläistoiminnassa ja urheiluammunnassa voi Suomessa jatkua lähes entiseen malliin.

Yhteystiedot

- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja Olli Nyberg, 0400 640 755, olli.nyberg@icloud.com
- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, mikko.savola@eduskunta.fi

]]>
0 http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274960-kansanedustaja-savolasta-eu-vaalipaallikkoni#comments EU Eurovaalit Puolustus Turpo Tue, 23 Apr 2019 17:12:37 +0000 Olli Nyberg http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274960-kansanedustaja-savolasta-eu-vaalipaallikkoni
Politiikan tulee perustua järkeen, ei pelkoon http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274216-politiikan-tulee-perustua-jarkeen-ei-pelkoon <p>Kun populistinen pelkoretoriikka ohjaa lainsäädäntöä syntyy helposti lakeja, jotka vaikuttavat negatiivisesti lainkuuliaisten kansalaisten elämään ja ruokkivat rikollista toimintaa. Esimerkiksi Uuden-Seelannin moskeijan terrori-iskussa tekijä käytti välineenä haulikkoja ja puoliautomaattisia kivääreitä; ampujan jättämässä manifestissa henkilö kertoi haluavansa iskulla saada aikaan tiukemman aselain Yhdysvaltoihin sekä Uuteen-Seelantiin, ja siten aiheuttaa eripuraa ryhmien välillä. Nyt tunnekuohussa ollaan säätämässä lakeja juuri siten, kuin hän, terroristi, oli suunnitellut.</p><p>&nbsp;</p><p>Jo valmiiksi tiukan aselain maassa esimerkiksi käytetty lipaskoko oli jo laiton, mutta tämä ei estänyt motivoitunutta murhaajaa. Uuden-Seelanin uusi aselaki sekä Pariisin iskujen seurauksena säädetty EU:n uusi lippaiden kokoja ja asetyyppejä rajoittava aselakidirektiivi koskee lähinnä lainkuuliaisia harrastajia - vähintään kerran toimivia lippaita saa jo 3D-tulostettua joka toisessa kirjastossa, ja pimeiltä markkinoilta kuten Tor-verkosta toimivan laittoman aseen ostaminen on pelottavan helppoa. Iskun seurauksena Uudessa-Seelannissa kuitenkin kiellettiin parissa päivässä puoliautomaattiset kiväärit, mikä tulee johtamaan useiden asealan yrittäjien liiketoiminnan päättymiseen ja aiheuttamaan harrastajille ja ammunnan ammattilaisille tulonmenetyksiä ja kärsimystä - eikä vaikuta turvallisuuteen mitenkään.</p><p>&nbsp;</p><p>EU:n uusi direktiivi ja sen kansallinen soveltaminen eivät edusta hyvää hallintotapaa. Jos kännipäissään räikeää ylinopeutta ajava, ohikulkijaan törmäävä autoilija ei menetä kaikkia omistamiaan autojaan rikoksentekovälineenä valtiolle, niin miten perustellaan se, että muuten lainkuuliainen aseharrastaja menettää lupien lisäksi pahimmillaan kaikki aseensa mikäli hänen hallustaan löydetään vääränlainen muovinkäikäle, eli hieman yli-iso lipas? Ja kaikki taas näennäisen turvallisuuden nimissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuttuni MP5-pistoolikarbiinin kohtalo uuden lain kourissa kuvaa hyvin näitä &ldquo;turvallisuusvaikutuksia&rdquo;. Yksinkertaistettuna aseen lupa on saapunut kuukauden liian myöhään, joten se on uuden lain silmissä 6 cm liian lyhyt. Pistoolikarbiiniin tarvitsee siis tehdä lisäpala asesepällä, jonka jälkeen ase täytyy luvittaa uudestaan. Turvallisuusvaikutukset tällä pelleilyllä ovat lähinnä negatiiviset, viehän uusi lupaprosessi poliisin jo nyt katastrofaalisen niukkoja resursseja jotka pitäisi kohdentaa ensimmäistä asettaan hankkivaan - ei vuosia ammuntaa SM-tasolla harrastaneeseen.<br />&nbsp;</p><p><br /><br />Kirjoittaja on <a href="https://www.liberaalipuolue.fi/">Liberaalipuolueen</a> jäsen, jonka mielestä lakien säätäminen tulee perustua todellisiin turvallisuusvaikutuksiin. Lisää keskustelua myös <a href="https://twitter.com/eliisa_kuusama?lang=fi">Twitterissä</a> sekä <a href="https://www.facebook.com/Eliisa-Kuusama-Liberaalipuolue-304098576946162/">Facebookissa</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun populistinen pelkoretoriikka ohjaa lainsäädäntöä syntyy helposti lakeja, jotka vaikuttavat negatiivisesti lainkuuliaisten kansalaisten elämään ja ruokkivat rikollista toimintaa. Esimerkiksi Uuden-Seelannin moskeijan terrori-iskussa tekijä käytti välineenä haulikkoja ja puoliautomaattisia kivääreitä; ampujan jättämässä manifestissa henkilö kertoi haluavansa iskulla saada aikaan tiukemman aselain Yhdysvaltoihin sekä Uuteen-Seelantiin, ja siten aiheuttaa eripuraa ryhmien välillä. Nyt tunnekuohussa ollaan säätämässä lakeja juuri siten, kuin hän, terroristi, oli suunnitellut.

 

Jo valmiiksi tiukan aselain maassa esimerkiksi käytetty lipaskoko oli jo laiton, mutta tämä ei estänyt motivoitunutta murhaajaa. Uuden-Seelanin uusi aselaki sekä Pariisin iskujen seurauksena säädetty EU:n uusi lippaiden kokoja ja asetyyppejä rajoittava aselakidirektiivi koskee lähinnä lainkuuliaisia harrastajia - vähintään kerran toimivia lippaita saa jo 3D-tulostettua joka toisessa kirjastossa, ja pimeiltä markkinoilta kuten Tor-verkosta toimivan laittoman aseen ostaminen on pelottavan helppoa. Iskun seurauksena Uudessa-Seelannissa kuitenkin kiellettiin parissa päivässä puoliautomaattiset kiväärit, mikä tulee johtamaan useiden asealan yrittäjien liiketoiminnan päättymiseen ja aiheuttamaan harrastajille ja ammunnan ammattilaisille tulonmenetyksiä ja kärsimystä - eikä vaikuta turvallisuuteen mitenkään.

 

EU:n uusi direktiivi ja sen kansallinen soveltaminen eivät edusta hyvää hallintotapaa. Jos kännipäissään räikeää ylinopeutta ajava, ohikulkijaan törmäävä autoilija ei menetä kaikkia omistamiaan autojaan rikoksentekovälineenä valtiolle, niin miten perustellaan se, että muuten lainkuuliainen aseharrastaja menettää lupien lisäksi pahimmillaan kaikki aseensa mikäli hänen hallustaan löydetään vääränlainen muovinkäikäle, eli hieman yli-iso lipas? Ja kaikki taas näennäisen turvallisuuden nimissä.

 

Tuttuni MP5-pistoolikarbiinin kohtalo uuden lain kourissa kuvaa hyvin näitä “turvallisuusvaikutuksia”. Yksinkertaistettuna aseen lupa on saapunut kuukauden liian myöhään, joten se on uuden lain silmissä 6 cm liian lyhyt. Pistoolikarbiiniin tarvitsee siis tehdä lisäpala asesepällä, jonka jälkeen ase täytyy luvittaa uudestaan. Turvallisuusvaikutukset tällä pelleilyllä ovat lähinnä negatiiviset, viehän uusi lupaprosessi poliisin jo nyt katastrofaalisen niukkoja resursseja jotka pitäisi kohdentaa ensimmäistä asettaan hankkivaan - ei vuosia ammuntaa SM-tasolla harrastaneeseen.
 



Kirjoittaja on Liberaalipuolueen jäsen, jonka mielestä lakien säätäminen tulee perustua todellisiin turvallisuusvaikutuksiin. Lisää keskustelua myös Twitterissä sekä Facebookissa.

]]>
2 http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274216-politiikan-tulee-perustua-jarkeen-ei-pelkoon#comments Ajankohtaista turvallisuuspolitiikasta Ampuma-aselaki Aselaki Turpo Fri, 12 Apr 2019 14:06:28 +0000 Eliisa Kuusama http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274216-politiikan-tulee-perustua-jarkeen-ei-pelkoon
Suomi on aktiivisen hybridivaikuttamisen kohde http://teijamakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273991-suomi-on-aktiivisen-hybridivaikuttamisen-kohde <p>Puolustusvoimien hankinnat tehdään suorituskykyperusteisesti turvallisuusympäristön uhkakuvat huomioiden. Viisaassa valtiossa ilmastonmuutoksen torjumista ja maanpuolustusta ei tulisi sekoittaa keskenään. Ilmastonmuutoksen torjunta liittyy turvallisuuspolitiikkaan välillisesti ja nopeiten mm. hallitsemattoman pakolaisvirran ja maahanmuuton kautta.</p><p>Turvallisuusympäristön uhkakuvien arvioinnilla on aina poliittista merkitystä. Uhkakuvat myös yhdistävät ihmisiä oli ajateltu uhka todellinen tai ei. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökulmasta varautumisen perustana on arvioida turvallisuusympäristön uhkakuvat realistisesti. Tällöin uudenlaisten uhkien kautta myös turvallisuuspolitiikallamme tulee olla kykyä asemoitua uudelleen. Realistisen uhkakuvan tunnistaminen luo siten myös turvallisuutta.</p><p>Hybridivaikuttamisella, johon mm. informaatiovaikuttaminen sisältyy, hämärretään tarkoituksellisesti sodan ja rauhan rajaa sekä luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Todellisena uhkana on, että hybridivaikuttamista käytetään moniulotteisesti poliittisten päämääriensä ajamiseksi laskemalla Suomen puolustus- ja suorituskykyä tarkoituksenhakuisesti. Merkittävimmät kybertaistelut käydäänkin nyt ja tulevaisuudessa ihmisten mielistä. Hybridivaikuttaminen on parhaimmillaan hajutonta, mautonta ja jälkiä jättämätöntä. Signaaleja siitä tuleekin tunnistaa herkästi, sillä pahimmillaan kyberhyökkäykset voivat olla yhtä tuhoisia kuin aseelliset hyökkäykset.</p><p>Näin vaalien alla kansakuntamme on alkanut jakautumaan turvallisuusympäristön uhkakuvien perusteella. Viestinnällä ja erilaisilla viestinnän teknologioilla vaikutetaan ihmismieleen, yksilön maailmankuvaan, mielipiteeseen ja jopa käyttäytymiseen. Tässä kohtaa medialla on suuri merkitys, ja onkin tärkeää että Suomessa toimii riippumaton ja luotettava media. Myös korkea koulutustaso vaikuttaa ihmisten kykyyn tunnistaa mediassa ja sosiaalisessa mediassa leviävää disinformaatiota.</p><p>Suojelupoliisin Kansallisen turvallisuuden katsaus toteaa: &rdquo;Suomi on aktiivisen hybridivaikuttamisen kohde. Hybriditoiminnalla pyritään muun muassa kaventamaan kansallista itsemääräämisoikeutta. Valtiollisten toimijoiden valmius käyttää voimakkaita vaikuttamiskeinoja tavoitteidensa edistämiseen säilyy korkeana.&rdquo;&nbsp;</p><p>Nykyisessä turvallisuusympäristön muutoksessa ja uhkakuvissa on tärkeää, että Suomen puolustuskyky on uskottavaa, ja että Suomi omaa vahvaa torjuntakykyä sekä sotilaallisten että kyberhyökkäysten varalta. Vain sisäisesti yhtenäinen yhteiskunta on vahva sekä sietokykyinen, ja selviää ulkopuolelta tulevilta uhkilta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusvoimien hankinnat tehdään suorituskykyperusteisesti turvallisuusympäristön uhkakuvat huomioiden. Viisaassa valtiossa ilmastonmuutoksen torjumista ja maanpuolustusta ei tulisi sekoittaa keskenään. Ilmastonmuutoksen torjunta liittyy turvallisuuspolitiikkaan välillisesti ja nopeiten mm. hallitsemattoman pakolaisvirran ja maahanmuuton kautta.

Turvallisuusympäristön uhkakuvien arvioinnilla on aina poliittista merkitystä. Uhkakuvat myös yhdistävät ihmisiä oli ajateltu uhka todellinen tai ei. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökulmasta varautumisen perustana on arvioida turvallisuusympäristön uhkakuvat realistisesti. Tällöin uudenlaisten uhkien kautta myös turvallisuuspolitiikallamme tulee olla kykyä asemoitua uudelleen. Realistisen uhkakuvan tunnistaminen luo siten myös turvallisuutta.

Hybridivaikuttamisella, johon mm. informaatiovaikuttaminen sisältyy, hämärretään tarkoituksellisesti sodan ja rauhan rajaa sekä luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Todellisena uhkana on, että hybridivaikuttamista käytetään moniulotteisesti poliittisten päämääriensä ajamiseksi laskemalla Suomen puolustus- ja suorituskykyä tarkoituksenhakuisesti. Merkittävimmät kybertaistelut käydäänkin nyt ja tulevaisuudessa ihmisten mielistä. Hybridivaikuttaminen on parhaimmillaan hajutonta, mautonta ja jälkiä jättämätöntä. Signaaleja siitä tuleekin tunnistaa herkästi, sillä pahimmillaan kyberhyökkäykset voivat olla yhtä tuhoisia kuin aseelliset hyökkäykset.

Näin vaalien alla kansakuntamme on alkanut jakautumaan turvallisuusympäristön uhkakuvien perusteella. Viestinnällä ja erilaisilla viestinnän teknologioilla vaikutetaan ihmismieleen, yksilön maailmankuvaan, mielipiteeseen ja jopa käyttäytymiseen. Tässä kohtaa medialla on suuri merkitys, ja onkin tärkeää että Suomessa toimii riippumaton ja luotettava media. Myös korkea koulutustaso vaikuttaa ihmisten kykyyn tunnistaa mediassa ja sosiaalisessa mediassa leviävää disinformaatiota.

Suojelupoliisin Kansallisen turvallisuuden katsaus toteaa: ”Suomi on aktiivisen hybridivaikuttamisen kohde. Hybriditoiminnalla pyritään muun muassa kaventamaan kansallista itsemääräämisoikeutta. Valtiollisten toimijoiden valmius käyttää voimakkaita vaikuttamiskeinoja tavoitteidensa edistämiseen säilyy korkeana.” 

Nykyisessä turvallisuusympäristön muutoksessa ja uhkakuvissa on tärkeää, että Suomen puolustuskyky on uskottavaa, ja että Suomi omaa vahvaa torjuntakykyä sekä sotilaallisten että kyberhyökkäysten varalta. Vain sisäisesti yhtenäinen yhteiskunta on vahva sekä sietokykyinen, ja selviää ulkopuolelta tulevilta uhkilta.

]]>
2 http://teijamakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273991-suomi-on-aktiivisen-hybridivaikuttamisen-kohde#comments Supo Teijamakkonen Turpo Uhkakuvat Vaalit2019 Wed, 10 Apr 2019 15:31:24 +0000 Teija Makkonen http://teijamakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273991-suomi-on-aktiivisen-hybridivaikuttamisen-kohde
IsraEl 2019: Vaalipäivän ennakkotunnelmia http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273820-israel-2019-vaalipaivan-ennakkotunnelmia <p><strong>Knessetin</strong><strong> vaaleista Israelissa 9. huhtikuuta on tulossa äärimmäisen mielenkiintoiset ja samalla lopputulemaltaan hyvin vaikeasti ennustettavat. </strong><strong>Viimeisimmän julkaistun mielipidetiedustelun mukaan Netanjahun oikeistoblokki voittaa 66 Knesset-paikkaa Israelin keskusta-vasemmiston saadessa 54 paikkaa.</strong><strong> Toisaalta uudesta keskusta-vasemmistolaisesta aiempien puolustusvoimien komentajien vetämästä puolueesta saattaa tulla suurin parlamenttiryhmä. Epävarmojen äänestäjien suuri joukko voi heittää tuloksen suuntaan jos toiseenkin.</strong></p><p>Noin 6.34 miljoonaa äänioikeutettua - liki puoli miljoonaa enemmän kuin v. 2015 - valitsee Israelin uuden parlamentin &ndash; Knessetin &ndash; 9. huhtikuuta pidettävissä vaalissa. 47 puoluetta kilpailee Knessetin 120 paikasta eli 61 paikan puolueen tai koalition enemmistö määrää seuraavan hallituksen kokoonpanon ja pääministerin. Ääniraja parlamenttipaikkaan on 3.25%. Aiemmin äänestysprosentti on ollut korkea &ndash; 71.8 % v. 2015 vaaleissa &ndash; ja tuskin on alempi nyt käytävissä ennenaikaisissa vaaleissakaan vaikkakin Israelin arabien äänestysaktiivisuuden oletetaan enakkoarvioiden mukaan alenevan.</p><p><img alt="" height="312" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/04/nc3a4yttc3b6kuva-93-e1554656354206.png?w=547" width="547" /> <em>Pääministeripuolue (Netanjahu/Likud) vs. haastaja (Gantz/Blue&nbsp; White)&nbsp; mielipidemittausten valossa</em></p><p><strong>Viimehetken irtiottoja</strong></p><p>Mielenkiintoisimpia poisjääntejä vuoden 2019 vaaleista ovat Laborin Sionistisesta Unionista erottama Tzipi Livni ja Hatnuah -puolue sekä vihreiden (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ale_Yarok">Green Leaf</a>) vetäytyminen 20.2.2019. Edelleen Israelin korkein oikeus poisti Jewish Power puolueen johtajan, Michael Ben-Arin, ehdokaslistoilta rasistisiksi tulkittujen lausuntojen takia.</p><p><img alt="" height="300" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/04/el19laput.jpg?w=200" width="200" /></p><p><em>IDF:n sotilas järjestelee liikkuvan äänestyskopin lippuja; sotilaat äänestävät kaksi päivää ennen muita</em></p><p>Pääministeri Benjamin Netanjahu näyttää jo painaneen paniikkinappulaa luvatessaan liittää osia Länsirannan alueesta C Israeliin. Kyseisellä alueella sijaitsevat israelilaisten &ldquo;Kuuden-päivän-sodan&rdquo; jälkeiset Länsirannan uudisasutukset. Useimmiten hän on jättänyt tällaiset viimehetken lupaukset täyttämättä valtaan päästyään. Netanjahu korosti myös valtiomiestaitojaan kun sai palautettua Libanonissa 37 vuotta sitten kuolleen israelilaisotilaan ruumiin Israeliin presidentti Vladimir Putinin ja Venäjän avustuksella. Toisaalta uusi häntä koskeva skandaali nousi esiin kun ilmeni hänen aiemmin valehdelleen hyväksyessään salaa kehittyneiden sukellusveneiden myynnin Israelista Egyptiin. Sukellusvenetapauksesta ei oikeuskansleri nostanut syytteitä toisin kuin kolmessa muussa tapauksessa.</p><p>Benny Gantz on Netanjahun päähaastaja ja hän on luvannut yhdistää Israelia joka nyt on hänen mukaansa jakautunut uskonnollisten, poliittisten ja etnisten linjojen mukaan. Gantzin uskottavuutta poliittisena johtajana saattaa heikentää paljastus, että hänen puhelimensa hakkeroitiin vaalien alla ja odotettavissa on &ldquo;paljastuksia&rdquo; puhelimen sisältämästä aineistosta. Gantz toimi puolustusvoimien komentajana vuosien 2012 ja 2014 Gazan sodissa. Tällöin Netanjahu kuvasi häntä erinomaiseksi upseeriksi, nyt vaalien alla hän luonnehtii Gantzia heikoksi vasemmistolaiseksi.</p><p>Viime viikkojen mielipietiedusteluissa huomiota herättävää on Moshe Feiglinin Zehut puolueen nousu. Feiglin on lupaillut Temppelivuoren uudelleenrakentamista ja marihuanan viihdekäytön laillistamista, edelleen puolue vaatii koko Länsirannan liittämistä Israeliin ja paljoa muutakin 344-sivuisessa vaaliohjelmassaan. Vastoin aiempia ennakkoarvioita Zehutin odotetaan nyt ylittävän äänikynnyksen ja saavuttavan jopa seitsemän Knesset -paikkaa jota voisi pitää vaaliyllätyksenä ja tehdä Feiglinista &ldquo;kuninkaantekijän&rdquo; hallitusta muodostettaessa.</p><p><img alt="" height="308" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/04/el19valinta.jpg?w=547" width="547" /></p><p><em>Keskusta-vasemmisto vs oikeisto; Gantz vs Netanjahu</em></p><p><strong>Jännitysnäytelmä odotettavissa</strong></p><p>Vuoden 2019 vaalien ennakkoarviointia pidetään haasteellisimpana 23 vuoteen ja syitä tähän useita: mikä vaikutus on sillä että nykyinen pääministeri on syytteeseenpanouhan alla kolmesta rikoksesta, miten uudet koalitiot valtaavat asemia perinteisiltä puolueilta, miten Netanjahun valta-aikana toteutuneet viimeaikaiset USAn linjanmuutokset (suurlähetystö Jerusalemiin, Golan Israelin osana) vaikuttavat puoluevalintaan ja mikä merkitys on Israelin ja useiden arabimaiden välisen yhteistyön kehittymisellä.</p><p>Liikkuvia toisiinsa vuorovaikutteisia tekijöitä on nyt poikkeuksellisen paljon ilmassa samoin kantaansa ilmaisemattomia äänestäjiä, se mihin epävarmat valitsijat päätyvät, selviää tänään.</p><p>Lähteitä mm: <a href="https://www.jpost.com/Israel-News/Netanyahus-annexation-talk-overturns-decades-of-diplomatic-policy-585984"><em>Jerusalem Post</em></a> ja <a href="https://www.haaretz.com/israel-news/elections/.premium-why-this-is-the-most-difficult-israeli-election-to-predict-in-23-years-1.7087020"><em>Haaretz </em></a></p><p><img alt="" height="184" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/04/ela.png?w=300" width="300" />&nbsp;</p><p><em>Uusi hallitus voisi koostumukseltaan olla tämä</em></p><p><img alt="" height="181" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/04/elb.png?w=300" width="300" /></p><p><em>&nbsp; &nbsp;---tai sitten vaikkapa tältä.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aiemmin aiheesta:</strong></p><p><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/03/03/israeel2019-kahol-lavan-kasvattaa-eroa-kun-netanyahu-joutumassa-syytteeseen/"><em><u>IsraEl2019: Kahol Lavan kasvattaa eroa kun Netanyahu joutumassa syytteeseen</u></em></a></p><p><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/02/25/kahol-lavan-israelin-uusi-tuleva-hallituksen-johtopuolue/"><em><u>Kahol Lavan: Israelin uusi tuleva hallituksen johtopuolue?</u></em></a></p><p><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/02/11/israelex2019-oikeiston-ja-gantzin-ero-karjistymassa-listat-muodostumassa/"><em><u>IsraEl2019: Oikeiston ja Gantzin ero kärjistymässä, listat muodostumassa</u></em></a></p><p><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/02/03/israelin-vasemmiston-ujostelematon-militarismi/"><em><u>Israelin vasemmiston ujostelematon militarismi [Op-Ed]</u></em></a><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/01/17/israelin-elex2019-kyberhyokkayksen-uhka-pieni/"><em><u>IsraEl2019: Kyberhyökkäyksen uhka pieni</u></em></a></p><hr /><p><strong>Kirjoitus on julkaistu ensinnä <a href="http://arielfi.wordpress.com"><em>Ariel-Israelista suomeksi</em></a> -verkkosivustolla</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Knessetin vaaleista Israelissa 9. huhtikuuta on tulossa äärimmäisen mielenkiintoiset ja samalla lopputulemaltaan hyvin vaikeasti ennustettavat. Viimeisimmän julkaistun mielipidetiedustelun mukaan Netanjahun oikeistoblokki voittaa 66 Knesset-paikkaa Israelin keskusta-vasemmiston saadessa 54 paikkaa. Toisaalta uudesta keskusta-vasemmistolaisesta aiempien puolustusvoimien komentajien vetämästä puolueesta saattaa tulla suurin parlamenttiryhmä. Epävarmojen äänestäjien suuri joukko voi heittää tuloksen suuntaan jos toiseenkin.

Noin 6.34 miljoonaa äänioikeutettua - liki puoli miljoonaa enemmän kuin v. 2015 - valitsee Israelin uuden parlamentin – Knessetin – 9. huhtikuuta pidettävissä vaalissa. 47 puoluetta kilpailee Knessetin 120 paikasta eli 61 paikan puolueen tai koalition enemmistö määrää seuraavan hallituksen kokoonpanon ja pääministerin. Ääniraja parlamenttipaikkaan on 3.25%. Aiemmin äänestysprosentti on ollut korkea – 71.8 % v. 2015 vaaleissa – ja tuskin on alempi nyt käytävissä ennenaikaisissa vaaleissakaan vaikkakin Israelin arabien äänestysaktiivisuuden oletetaan enakkoarvioiden mukaan alenevan.

Pääministeripuolue (Netanjahu/Likud) vs. haastaja (Gantz/Blue  White)  mielipidemittausten valossa

Viimehetken irtiottoja

Mielenkiintoisimpia poisjääntejä vuoden 2019 vaaleista ovat Laborin Sionistisesta Unionista erottama Tzipi Livni ja Hatnuah -puolue sekä vihreiden (Green Leaf) vetäytyminen 20.2.2019. Edelleen Israelin korkein oikeus poisti Jewish Power puolueen johtajan, Michael Ben-Arin, ehdokaslistoilta rasistisiksi tulkittujen lausuntojen takia.

IDF:n sotilas järjestelee liikkuvan äänestyskopin lippuja; sotilaat äänestävät kaksi päivää ennen muita

Pääministeri Benjamin Netanjahu näyttää jo painaneen paniikkinappulaa luvatessaan liittää osia Länsirannan alueesta C Israeliin. Kyseisellä alueella sijaitsevat israelilaisten “Kuuden-päivän-sodan” jälkeiset Länsirannan uudisasutukset. Useimmiten hän on jättänyt tällaiset viimehetken lupaukset täyttämättä valtaan päästyään. Netanjahu korosti myös valtiomiestaitojaan kun sai palautettua Libanonissa 37 vuotta sitten kuolleen israelilaisotilaan ruumiin Israeliin presidentti Vladimir Putinin ja Venäjän avustuksella. Toisaalta uusi häntä koskeva skandaali nousi esiin kun ilmeni hänen aiemmin valehdelleen hyväksyessään salaa kehittyneiden sukellusveneiden myynnin Israelista Egyptiin. Sukellusvenetapauksesta ei oikeuskansleri nostanut syytteitä toisin kuin kolmessa muussa tapauksessa.

Benny Gantz on Netanjahun päähaastaja ja hän on luvannut yhdistää Israelia joka nyt on hänen mukaansa jakautunut uskonnollisten, poliittisten ja etnisten linjojen mukaan. Gantzin uskottavuutta poliittisena johtajana saattaa heikentää paljastus, että hänen puhelimensa hakkeroitiin vaalien alla ja odotettavissa on “paljastuksia” puhelimen sisältämästä aineistosta. Gantz toimi puolustusvoimien komentajana vuosien 2012 ja 2014 Gazan sodissa. Tällöin Netanjahu kuvasi häntä erinomaiseksi upseeriksi, nyt vaalien alla hän luonnehtii Gantzia heikoksi vasemmistolaiseksi.

Viime viikkojen mielipietiedusteluissa huomiota herättävää on Moshe Feiglinin Zehut puolueen nousu. Feiglin on lupaillut Temppelivuoren uudelleenrakentamista ja marihuanan viihdekäytön laillistamista, edelleen puolue vaatii koko Länsirannan liittämistä Israeliin ja paljoa muutakin 344-sivuisessa vaaliohjelmassaan. Vastoin aiempia ennakkoarvioita Zehutin odotetaan nyt ylittävän äänikynnyksen ja saavuttavan jopa seitsemän Knesset -paikkaa jota voisi pitää vaaliyllätyksenä ja tehdä Feiglinista “kuninkaantekijän” hallitusta muodostettaessa.

Keskusta-vasemmisto vs oikeisto; Gantz vs Netanjahu

Jännitysnäytelmä odotettavissa

Vuoden 2019 vaalien ennakkoarviointia pidetään haasteellisimpana 23 vuoteen ja syitä tähän useita: mikä vaikutus on sillä että nykyinen pääministeri on syytteeseenpanouhan alla kolmesta rikoksesta, miten uudet koalitiot valtaavat asemia perinteisiltä puolueilta, miten Netanjahun valta-aikana toteutuneet viimeaikaiset USAn linjanmuutokset (suurlähetystö Jerusalemiin, Golan Israelin osana) vaikuttavat puoluevalintaan ja mikä merkitys on Israelin ja useiden arabimaiden välisen yhteistyön kehittymisellä.

Liikkuvia toisiinsa vuorovaikutteisia tekijöitä on nyt poikkeuksellisen paljon ilmassa samoin kantaansa ilmaisemattomia äänestäjiä, se mihin epävarmat valitsijat päätyvät, selviää tänään.

Lähteitä mm: Jerusalem Post ja Haaretz

 

Uusi hallitus voisi koostumukseltaan olla tämä

   ---tai sitten vaikkapa tältä.

 

Aiemmin aiheesta:

IsraEl2019: Kahol Lavan kasvattaa eroa kun Netanyahu joutumassa syytteeseen

Kahol Lavan: Israelin uusi tuleva hallituksen johtopuolue?

IsraEl2019: Oikeiston ja Gantzin ero kärjistymässä, listat muodostumassa

Israelin vasemmiston ujostelematon militarismi [Op-Ed]IsraEl2019: Kyberhyökkäyksen uhka pieni


Kirjoitus on julkaistu ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkosivustolla

]]>
2 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273820-israel-2019-vaalipaivan-ennakkotunnelmia#comments IsraEl2019 Knesset Turpo Mon, 08 Apr 2019 23:24:13 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273820-israel-2019-vaalipaivan-ennakkotunnelmia
Harkitsematon MiG -hävittäjä-hankinta 1954 – salaa ja salaisin taka-ajatuksin http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273787-harkitsematon-mig-havittaja-hankinta-1954-salaa-ja-salaisin-taka-ajatuksin <p><em><strong>Harkitsematon MiG -hävittäjä-hankinta 1954 &ndash; salaa ja salaisin taka-ajatuksin.</strong></em></p><p><em>Eli Tuomiojan porvarillisen poliittisen virkamieshallituksen salaperäiset hävittäjä hankkeet 65 vuotta sitten.&nbsp; Eli lakerikenkien lipsahtelua Kremlin parketeilla.</em></p><p>*</p><p><strong>Tausta</strong></p><p><strong>Sakari Tuomiojan johtama hallitus</strong> erosi käytännön mukaisesti maaliskuun 1954 eduskuntavaalien jälkeen 5.5.1954. &nbsp;Samana päivänä presidentti Paasikivi nimitti sekavien neuvotteluvaiheiden tuloksena muodostuneen, pääjohtaja Ralf Törngrenin (ruots.) johtaman puna-multahallituksen, jossa pääministerin ja yhden ammattiministerin lisäksi oli 6 maalaisliiton ja 6 sosialidemokraattien ministeriä.&nbsp;</p><p>Edellisen, Tuomiojan johtamaan hallitukseen ja sen vahvoihin taustahenkilöihin kuuluvien miesten toimesta oli kauppaneuvotteluissa <strong><em>Moskovassa ostettu, Suomen aloitteesta, kolme MIG-15 &ndash;hävittäjää,</em></strong> joilla oli varsin vähäinen käyttöarvo.&nbsp;</p><p>Hankinta oli tapahtunut ikään kuin heräteostoksena, ilman valmistavaa taustatyötä, ja poliittiset realiteetit sivuuttaen.&nbsp; Toisaalta voidaan ilmiselvästi nähdä, että hankkeella oli omat, suorastaan inhorealistiset poliittiset ulottuvuutensa.&nbsp; Tuomioja yritti koukata Kekkosen ohi vasemmalta Kremlin suosioon, näinkin on tilanteesta jälkikäteen todettu.</p><p>*</p><p><strong>Porvarien koukkaus Kremlissä</strong></p><p><strong>Presidentti J.K. Paasikivi kirjoittaa päiväkirjassaan:</strong></p><p><strong>10.5.1954:</strong></p><p><em>Norjan ulkoministeri Lange luonani.</em></p><p>Lange sanoi mm. (<em>kysymykseni johdosta</em>):</p><p>Jotkut Venäjä-tuntijat ajattelevat, että bolsevikkikommunismi-järjestelmä Venäjällä kenties muuttuu ja kehittyy liberalimmaksi 10 à 20 vuodessa.</p><p>Minä sanoin siihen, että Venäjän järjestys kylä muuttuu, mutta se ottaa 100 à 150 vuotta.</p><p>Nyt emme huomaa siitä mitään merkkejä.&nbsp; Neuvosto-Venäjällä jo institutiot automaattisesti toimivat, vaikka johtajat muuttuvat.&nbsp; Nykyinen järjestelmä on jo niin siellä stabiloitunut (vakiintunut).&nbsp;</p><p>Mutta kenties tämä uusi polvi&nbsp; tahtoo nauttia heroisen ajan saavutuksista, tahtoo elää ja kenties antaa muun maailman elää.&nbsp; Se on paras mahdollinen tulevaisuuden perspektiivi.&nbsp; Mutta Neuvostoliitto ei luovu mistään, mitä sillä on hallussaan, tahtoo pitää puolet Eurooppaa allansa, niin kuin sillä nyt on.&nbsp; Sen vuoksi Euroopan ja maailman tila on vaikea, förskräckligt (kankea). &ndash;</p><p><em>Lisäsin: Mutta tietysti tulevaisuus on epävarma ja tuntematon</em>.</p><p><strong>13.5.1954:</strong></p><p><em>Kekkonen linnassa.</em></p><p>Sitten Kekkonen puhui kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa.</p><p>Kekkonen kertoi, että kun ei löydetty riittävästi tuontitavaroita Neuvostoliitosta niin (pääministeri Sakari) Tuomioja, (kauppa- ja teollisuusministeri ja toinen ulkoministeri) Teuvo Aura ja (puolustusministeri Päiviö) Hetemäki <strong>antoivat</strong> (um:n kauppapoliittisen osaston päällikön Gunnar) <strong><em>Palmrothin tehtäväksi tiedustella, myisikö Neuvostoliitto meille 3 &ndash; 6 suihkuhävittäjä-sotilaslentokonetta ja 3 radiolaitetta.</em></strong></p><p>Puolitoista viikkoa siten (varaulkomaankauppaministeri Sergei) Borisov vastasi (lähetystösihteeri Ralph) Enckelille, että <em>suostuvat tähän meidän puoleltamme tehtyyn ehdotukseen ja suostuvat myymään nämä lentokoneet. </em></p><p>Tästä asiasta <em>ei Tuomioja ja nuo muut puhunet mitään</em>, vaikka asialla on myös poliittinen merkitys.</p><p>Kun sotilasviranomaiset saivat tietää tämän asian, he ovat tänään asettuneet kielteiselle kannalle tähän asiaan. Kekkonen luki sotilasviranomaisten kirjeen. Syyt olivat suureksi osaksi poliittisia.</p><p>Ulkoasianvaliokunnassa eilen Kekkonen esitti, että nämä 3 konetta ostettaisiin, koska ei voi niitä palauttaa, kun itse olemme sitä ehdottanet, mutta enempää ei osteta.</p><p>Skog oli samaa mieltä kuin Kekkonen, mutta eräät sotilasviranomaiset ovat jyrkästi vastaan.</p><p>Kenraali Heiskanen: Nämä 3 konetta voidaan ostaa yksinomaan koulutusta varten ja harjoituskalustoksi.</p><p>Törngren ei ole tiennyt mitään tästä asiasta.&nbsp; <em>Kekkonen mainitsi, että 1952 oli sama asia hallituksessa esillä, mutta päätettiin, että ei osteta.</em></p><p><strong>Minä sanoin, että on (ennen) kuulumatonta</strong>, että Tuomioja ym. ovat neuvottelematta muiden ja presidentin kanssa ryhtynet tällaiseen asiaan</p><p>Sovimme, että Heiskasen ehdotus hyväksytään.&nbsp; Muuta ei voida tehdä.</p><p>Minä kysyin <em>venäläisten laivastovierailusta.</em></p><p>Kekkonen kertoi, että Hetemäki oli <em>pyytänyt sitä</em>, neuvottelematta ollenkaan muiden kanssa ja ilman muiden tietoa.</p><p>Minä: <strong>Myös tämä asia on (ennen) kuulumaton</strong> &ndash; että Hetemäki (puolustusministeri) neuvottelematta muiden ja presidentin kanssa tekee tällaista.&nbsp; Se osoittaa, että Hetemäki on vailla arvostelukykyä. Itse asia: voi olla hyvä, mutta puolustusministerillä ei ole oikeutta yksin toimia.</p><p>Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.&nbsp; Asiaa olisi pitänyt harkita, myös USA:n laivasto voi tulla.</p><p>Siten minä puhuin yleisestä poliittisesta tilasta.&nbsp; Sanoin, että tilanne ei ole selviämään päin, vaan voi viedä vaikeusiin.&nbsp; Sanoin, että vaikka en luule suursodan vaaran lähitulevaisuudessa olevan esillä, niin heidän, minua nuoremman polven, on otettava huomioon ja ajateltava myös sitä mahdollisuutta, että suursota syttyy.</p><p>Luultavasti se voi syttyä vasta sitten, kun Saksa on varustautunut, mutta jos sota syttyy, niin miten silloin on meidän asemamme, jo elintarvikkeiden ja muun huollon kannalta, koska olemme täällä pussissa.&nbsp; Kaikkia näitä asioit pitäisi ajatella.&nbsp;</p><p><em>Hyvä on, jos ei mitään sotaa synny.</em></p><p>*</p><p><strong>14.5.1954:</strong></p><p><em>Esittelyn jälkeen tapaaminen Törngrenin kanssa.</em></p><p>Törngren sanoi <em>vihastuneensa</em>, kun sai tietää Tuomiojan, Auran ja Hetemäen venäläisten lentokoneiden ostotarjouksesta.&nbsp; Nyt kuuluu USA:ssa jo puhuttavan, että Suomen armeijaa aletaan <em>inkorporeerata (liittää) Venäjän armeijaa</em>.&nbsp; Törngren ottaa ensi maanantaina 17.5. USA:n lähettilään McFallin vastaan ja selittää hänelle asian.</p><p>*</p><p><strong>16.5.1954:</strong></p><p>Kaatuneiden muistopäivä.&nbsp; Seppelten lasku Hietaniemen hautausmaalla.</p><p>*</p><p><strong>20.5.1954:</strong></p><p><em>kello 15.30 Kekkonen luonani.</em></p><p>Kekkonen kertoi: USA:n lähettiläs McFall oli eilen Kekkosen luona.&nbsp; Hän oli saanut tiedustelun, miten suhtaudutaan siihen, että <em>USA:n laivasto-osasto käy elokuussa Helsingissä</em>.&nbsp; Se käy Norjassa ja Tanskassa ja luultavasti Tukholmassa.&nbsp; McFall oli sanonut, että jos Kekkosella on jotain sitä vastaan, niin hän McFall tulee neuvomaan (Washingtonia), että laivasto ei tee pyyntöä meille käynnin johdosta.</p><p>Kekkonen vastasi McFallille, että hänellä ei ole mitään&nbsp; laivaston käyntiä vastaan.</p><p>Kekkonen kertoi, että Wuori oli tavannut Zenihovin, joka oli sanonut, että <em>venäläinen laivasto</em>, joka tulee myös meille, on suhteellisen suuri.</p><p>Minä sanoin, että paras olisi, jos tällaisia käyntejä ei olisi.&nbsp; Mutta meidän on vaikea panna USA:n ja muiden käyntejä vastaan (kun itse &ndash; pääministeri Tuomioja &ndash; olemme pyytäneet venäläisiä käymään, VH).&nbsp; Jos USA:n laivasto käy Tukholmassa, iin m emme voi panna vastaan, että tulevat tänne.&nbsp; Sellainen käynti täällä Tukholman jälkeen osoittaisi meidän todellista puolueetonta asemaamme.</p><p>Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.&nbsp; Sovimme että Kekkonen vastaa näin.</p><p>Sitten minä puhuin yleispolitiikasta ja puolustuslaitoksen kunnossapitämisestä.</p><p>Sitten Kekkonen lausui Wuoren kertoneen, että eräässä seurassa, jossa oli ollut Tuomioja ja Aura, oli keskusteltu siitä, että nykyinen hallitus täytyy saada kaadetuksi.&nbsp; -&nbsp; Mm. vuorineuvos (Suomen Työnantajain Keskusliiton, STK:n puheenjohtaja) Arno Solin oli ollut mukana.</p><p>Kekkonen ehdotti, että minä sanoisin Solinille, että teollisuusmiesten pitää pysyä tätä asiasta poissa. &ndash; <em>Minä lupasin tehdä sen &ndash; puhua Solinin kanssa.</em></p><p>*</p><p><strong>21.5.1954:</strong></p><p><em>Esittelyn jälkeen pääministeri Törngrenin kanssa.</em></p><p>Törngren kertoi myös siitä intrigoimisesta, joka on käynnissä nykyisen hallituksen kaatamiseksi ja josta Kekkonen minulle puhui.&nbsp; Törngren oli myös sitä mieltä, että olisi hyvä, jos minä puhui vuorineuvos Arno Solinin kanssa.</p><p>Sitten minä puhuin yleisestä politiikasta ja siitä, että puolustuslaitosta ei pidä päästää rappiolle.</p><p>Törngren kertoi, että he ovat asettaneet <em>yksityisen puolustusneuvoston</em>.&nbsp; Siihen kuuluu Törngren, Kekkonen, Skog, Leskinen, Wuori (Seppälä?), Heiskanen ja vielä yksi kenraali.&nbsp; Se on pitänyt kokouksen ja pyrkimys on saada puolustuslaitokselle määrärahoja ensi vuoden budjettiin.&nbsp; Aluksi 2 miljardin ylimääräinen määräraha.</p><p><em>Minä lausuin tyytyväisyyteni tähän asiaan.&nbsp; </em></p><p>*</p><p><strong>27.5.1954:</strong></p><p>Helatorstaina kello 15 kaatuneiden ja Mannerheimin muistomerkkien luovutus Hietaniemen hautausmaalla.&nbsp; &ndash; Kaunis juhla.</p><p>*</p><p><strong>27.5.1954:</strong></p><p><em>&rdquo;Esittelyn jälkeen Törngrenin ja Kekkosen kanssa.</em></p><p>Minä keroin lukeneeni amerikkalaisen <em>Journal of Cental Europe Affairs</em>`in kirjoituksen, jonka oli laatinut Benesin yksityinen poliittinen sihteeri.&nbsp; Siinä hän kertoo, että Benes muutama päivä ennen kuolemaansa lähetti kirjoittajalle viestin, jossa hän (Benes) sanoo:</p><p><em>&rdquo;Minun suurin erehdykseni oli, että minä uskoin Stalinin puheisiin ja lupauksiin ja viimeiseen asti en tahtonut uskoa, että Stalin valehteli ja petti minua&rdquo;.</em></p><p>Minä lisäsin, että tämä kaikki meidän on muistissa pidettävä.&rdquo;</p><p>Lisäys, vh:</p><p>Eduard Benes (1884-1948) oli tshekkoslovakialainen poliitikko, taloustieteiden ja sosiologian professori; ulkoministeri 1918-1935, pääministeri 1921-1922 ja maansa presidentti 1935-1938.&nbsp; Maailmansodan aikana pakolaishallituksen johdossa Lontoossa 1939-1945, tasavallan presidentti jälleen 1946-1948.&nbsp; Pääministeri Klement Gottwaldin kommunistien vallankaappauksen jälkeen hän erosi presidentin virasta 7.6.1948,ja kuoli syyskuussa huvilallaan.&nbsp; Hänen tiedetään välittäneen 1937 Neuvostoliittoon raportin, jonka mukaan Mihail Tuhatsevski oli saksalaisten agentti, mikä johti marsalkan teloitukseen.&nbsp; Lisäksi hänen väitetään tukeneen sotilasvalankaappauksen suunnittelijoita Jugoslaviassa ennen sotia. Benes sääti toisen maailmansodan aikaan &rdquo;Benesin lakina&rdquo; tunnetun lain, joilla 2,6 miljoonaa Tsekkoslovakian etnistä saksalaista ja unkarilaista karkotettiin sodan jälkeen Tsekoslovakiasta.&nbsp; arviolta 20.000-200.000 kuoli siirtoleireillä karkotusten aikana (Wikipedia).</p><p>*</p><p><strong>28.5.1954:</strong></p><p><em>Max Sergelius luonani puhumassa säätiönsä veroasioista</em>.&nbsp; &hellip;</p><p>Sitten Sergelius kertoi puhuneensa Poseljanovin kanssa <em>Karjalan kysymyksestä (om Karelska frågan &ndash; siis Karjalan palautuksesta</em>, VH), mutta Poseljanov oli vastannut, että siinä ei voi tehdä mitään.&nbsp; Sen asian vuoksi on &rdquo;<em>verta vuotanut</em>&rdquo;. (Vanha venäläinen maksiimi: kaikki maa, missä venäläistä verta on vuotanut, kuuluu heille, VH)</p><p>*</p><p>Näin kirjoitti Paasikivi päiväkirjassaan.&nbsp; Keväällä 1954.</p><p><strong>Jotain tuttua meidän päiviimme?</strong></p><p><em>Hävittäjähankinnat.</em></p><p><em>Sotilasyhteistyö idän ja Lännen välillä.</em></p><p><em>Vieraat laivastot.</em></p><p><em>Välistävedot.&nbsp; Hallituksen kaatamishankkeet.</em></p><p><em>Moskovan tiellä</em>.</p><p>Ja aina niin ajankohtaiset &rdquo;<strong><em>turvatakuut</em></strong>&rdquo;; olihan Neuvostoliiton suurlähetysneuvos Zenihov kertonut Wuorelle edellisvuoden marraskuussa, että Norjan ulkoministeri Lange oli vuonna 1952 <em>ehdottanut USA:n presidentti <strong>Trumanille</strong>, että USA antaisi turvatakuut (&rdquo;garantian&rdquo;) Suomelle, jos Venäjä hyökkäisi Suomen päälle</em>.&nbsp; &ndash;</p><p>Truman oli vastannut, että Suomen aseman vaarannettaisiin, jos USA antaisi tällaisen garantian.&nbsp; Norjan täkäläisen lähetystön sotilasasiamies (joka todellisuudessa oli Norjan päävakoilija Suomessa) on vahvistanut, että Lange on tehnyt tällaisen ehdotuksen.&nbsp;</p><p>Ei ole tietoa, onko Norja uudistanut sen.&nbsp; (JKP pvk 12.11.1953)</p><p>*</p><p><em>MiG 15 toisaalla tutkimuskirjallisuudessa:</em></p><p><strong>Miten Juhani Suomi kertoo MIG-15 &ndash;episodista Kekkos-elämäkerrassaan?</strong></p><p>Sakari Tuomiojan hallituksen syntyminen (<em>JKP nimitti sen 17.11.1953</em>) merkitsi päätepistettä hänen, Auran ja Kekkosen triumfiraatille.&nbsp;</p><p>Ensimmäisen särönsä se oli saanut jo kesällä 1953, kun kolmikon muut jäsenet olivat kieltäytyneet tulemasta Kekkosen &rdquo;itsemurhahallitukseen&rdquo;. Vakavamman kolhun ystävyys oli kokenut Tuomiojan ja Auran neuvoteltua&nbsp; ohi Kekkosen tämän Itävallan-matkan aikana.&nbsp; Lopullisen johtopäätösten aika oli siinä vaiheessa, jolloin Tuomioja ryhtyi yllättäen neuvottelemaan poliittisesta enemmistöhallituksesta ja laati sille ohjelmaluonnoksen, joka merkitsi luopumista siitä talouspolitiikasta, jolle kolmikko oli aikanaan vetänyt suuntaviivat, ja jonka puolesta Kekkonen oli kamppaillut katkeraan loppuun (hallituksensa) asti.</p><p>Kekkonen katsoi ystävien pettäneen hänet &ndash; Aura näet seurasi Tuomiojaa hallitukseen.&nbsp; Lopullisen vahvistuksensa Kekkonen katsoi saaneensa siinä vaiheessa, jolloin sai vihiä Tuomiojan lupauksista SDP:lle.&nbsp; Katkerana hän totesi tämän asettaneen tavoitteekseen eduskunnan hajottamisen sosialidemokraattien vaatimuksen mukaisesti sekä kokoomuksen todistamisen ulkopoliittisesti hovikelpoiseksi.</p><p>Välirikon jälkeen Kekkonen suhtautui entisiin ystäviinsä eri tavoin.&nbsp; Auraan nähden vastenmielisyys oli avointa ja halveksivaa.&nbsp; Kun Maakansassa kirjoitettiin Auraa tarkoittaen, &rdquo;<em>että nosta sammakko savesta, saat ravat silmillesi</em>&rdquo;, oli lohkaisun lähde helposti pääteltävissä.&nbsp;</p><p><strong>Tuomiojaa</strong> kohtaan Kekkosen katkeruus oli ehdottomampaa ja kumpusi syvemmältä.&nbsp;</p><p>Tuomiojan poliittisen virkamieshallituksen synty merkitsi Kekkoselle lopullista välirikkoa myös oikeistoon: kokoomukseen sekä työnantaja- ja teollisuuspiireihin, joiden hän katsoi kaataneen sen talousohjelman, joka itse asiassa oli kokoonpantu teollisuuden toiveita ja tarpeita myötäillen</p><p><strong><em>Juhani Suomi</em></strong><em>: Kuningastie, 280-281.</em></p><p>*</p><p>&rdquo;Vaikka (Neuvostoliiton Helsingin-lähettilään) Lebedevin suhtautuminen Tuomiojan uuteen ministeristöön oli alussa korostetun viileää, ja vaikka esimerkiksi Paasikivi epäili avoimesti, ettei Neuvostoliitto tulisi allekirjoittamaan kauppasopimusta hallituksen kanssa, Tuomioja kumppaneineen onnistui.</p><p>Neuvostohallitus ilmoitti vuoden lopulla olevansa neuvottelemaan ja helmikuussa 1954 allekirjoitettiin maiden välinen sopimus, jolla Neuvostoliitto myönsi Suomelle 40 miljoonan ruplan suuruisen kultalainan.&nbsp; Samalla sovittiin, että se tulisi maksamaan osan vientiylijäämästä länsivaluutoilla ja kullalla.&nbsp; Molemmin puolin asetettiin myös toimikunnat, joiden tehtäväksi annettiin (Kekkosen lempilapsen, vh) Saimaan kanavan kunnon tarkistaminen (Kekkosen havitteleman vuokrasopimuksen solmimista silmälläpitäen, vh).</p><p>Vanhetessaan Tuomiojan hallitus osoitti sellaista kiinnostusta idänkauppaan, että se johti sittemmin myös harkitsemattomuuksiin, Suomi kirjoittaa ja jatkaa:</p><p><strong><em>Keväällä 1954 paljastui, että Tuomioja, Aura ja Hetemäki olivat tunnustelleet, suostuisiko Neuvostoliitto myymään Suomelle MIG-15 suihkukoneita.</em></strong></p><p>Kun asiasta ei ollut informoitu Paasikiveä eikä liioin ulkoministeri Törngreniä &ndash; paljastunut aloite kiukutti kumpaakin &ndash; eikä puolustusvoimien mielipidettä ollut kysytty, ajauduttiin epämiellyttävään tilanteeseen.</p><p>Sotilasasiantuntijat vastustivat kauppaa, johon Neuvostoliitto oli jo ehtinyt suostua.&nbsp; Näytti siltä, ettei asiasta päästäisi enää irti.&nbsp; Samanaikaisesti huhut odotettavissa olevista hankinnoista herättivät amerikkalaisten epäluuloja.&nbsp; Lopulta Kekkosen viides hallitus torjui kaupan ja ilmoitti Suomen haluavan ostaa mieluummin tutkia kuin lentokoneita.&rdquo;&nbsp; &hellip;</p><p>&rdquo;Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs Jack McFall oli ollut huolestunut Suomen kaupan painottumisesta itään.&nbsp; Tuomiojan johdolla muodostettu hallitus edusti hänelle mahdollisuutta rajoittaa tuota kauppaa.&nbsp; Siksi hän suositteli Washingtoniin, että Yhdysvaltain hallitus tukisi Tuomiojan ministeristöä, mikä siten keväällä 1954 johtikin Suomelle esitettyyn avuntarjoukseen.&rdquo;</p><p><strong>Lähde: Suomi: emt. s 287-289.</strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong><em>Yhdysvaltain avuntarjouksesta keväällä 1954</em></strong></p><p><strong>J.K. Paasikiven päiväkirja</strong></p><p><strong>27.4.1954:</strong></p><p><em>Presidentin esittely.</em></p><p>Sen jälkeen Tuomioja kertoi, että USA:n ministeri McFall oli käynyt ulkoministeri Törngrenin luona ja ilmoittanut, että USA on valmis auttamaan Suomea sekä lainoilla että apurahoilla ym. missä muodossa tahansa ja milloin tahansa.</p><p><strong>28.4.1954</strong>:</p><p><em>Kutsuin Törngrenin luokseni klo 14.</em></p><p>Törngren kertoi: McFall oli käynyt Törngrenin luona ja sitten Törngrenin pyynnöstä Tuomiojan luona.&nbsp; Mc Fall oli ensin lausunut ymmärtävänsä meidän kauppamme itään, että me sitä tarvitsemme, mutta lausunut sen toivomuksen, että meidän ei pitäisi enää laajentaa Venäjän kauppaamme.</p><p>Törngren oli vastannut olevansa samaa mieltä kuin McFalla.&nbsp; Asia on meille myös työllisyyskysymys.&nbsp; &hellip;</p><p>Sitten McFall sanoi, että jo meille syntyy vaikeuksia, niin he ovat valmiit auttamaan meitä siten, että tekisivät joitakin tilauksia &ndash; ilmoittaisimme edeltäpäin heille, mitä aiomme viedä Neuvosto-Venäjälle ja Kiinana, niin he voisivat edeltäpäin järjestää.&nbsp; He ovat myös valmiit jopa lahjoittamaan dollarivaluuttaa Suomelle.&nbsp; &hellip;</p><p>Törngren lisäsi, että kaikki tämä osoittaa, että amerikkalaisilla on suuri kiinnostus meitä kohtaan.&nbsp; Kun McFall joulukuussa 1952 tuli Suomeen, niin hän ei ymmärtänyt Suomen poliittista asemaa, mutta nyt hän ymmärtää meidän asemamme ja meidän poliittiset vaikeutemme.</p><p>Lähde: Suomi: emt. s. 415-416.</p><p>Paasikivi ei ilmoitukselle erityisemmin lämmennyt, totesi vain johtopäätöksenään:</p><p>&rdquo;<em>Meille tarjotaan nyt sekä oikealta että vasemmalta avustusta.&nbsp; Onpa se hauskaa&rdquo;.</em></p><p>*</p><p><em>Todetaan</em></p><p><strong>Tri Juhani Suomi</strong> uhraa siis tähän varsin merkilliseen, erikoiseen ja epämääräiseen <em>MIG -kaupanhierontaan</em> yli 5000 sivua käsittävässä Kekkonen-elämäkerrassa nirsot 14 riviä.</p><p>Edellä Paasikiven päiväkirjasta (13.5.1954) ilmenee, että <em>kauppa ei suinkaan tullut torjutuksi</em>.&nbsp; Sellaista ei edes esitetty, vaan nimenomaan Kekkosen alun perin esittämän mukaisesti, ja puolustusvoimien <em>komentajan Kaarlo Heiskasen esittämän mukaisesti päätettiin ostaa kolme (3) Migiä.</em>&nbsp; Alun perin Paasikiven kirjauksen mukaan oli ollut puhetta 3 á 6:n koneen hankinnasta.</p><p>Miksi Suomi sivuuttaa kolmen koneen hankinnan tällä tavalla?&nbsp; Ehkä hän haluaa kuitata tapauksen unohduksiin, ja sulkea lukijan mielenkiinnon johtumasta kysymään, miten niiden kolmen Migin lopulta kävi?&nbsp;</p><p><em>&rdquo;Vanhetessaan Tuomiojan hallitus osoitti sellaista kiinnostusta idänkauppaan, että se johti sittemmin myös harkitsemattomuuksiin</em>&rdquo;, Suomi kirjoittaa.&nbsp; Hallitukset vaihtuivat tuohon aikaan tiheään, Tuomiojan poliittinen virkamieshallitus pysyi koossa varsin lyhyen ajan, vajaat kuusi kuukautta (17.11.1953-5.5.1954).&nbsp; Näin ollen <em>Tuomiojan hallitus ei ehtinyt &rdquo;vanhetessaan</em>&rdquo; osoittaa &rdquo;sellaista kiinnostusta idänkauppaan, että se johti sittemmin myös harkitsemattomuuksiin&rdquo;.</p><p>Olisiko tämä Suomen kirjoittama virke vain huolimattomasti muotoiltu, vai onko siinä tarkoitus hyppiä yli jostain arkaluontoisesta?&nbsp;</p><p>Miten tärkeää olisikaan, että Suomen historian kummalliset episodit tutkittaisiin tarkkaan ja pätevästi, niin että selväksi kävisi, mitä tapahtui, ja mielellään myöskin:</p><p>Miksi?</p><p>*</p><p><strong>On syytä katsoa, mitä varsinaisen päähenkilön</strong>, pääministeri Sakari Tuomiojan, elämäkertateos kertoo tästä MIG-kaupasta ja sen taustoista.&nbsp;</p><p><strong>Erkki Tuomiojan</strong> kirja isästään, &rdquo;<strong><em>Sakari Tuomioja &ndash; Suomalainen sovittelija</em></strong>&rdquo; (3. uudistettu ja täydennetty painos) on valitettavan niukkasanainen sekin, mitä tulee tähän MIG-episodiin.</p><p><em>Erkki Tuomioja kirjoittaa:</em></p><p>&rdquo;Pelättyjä ulkopoliittisia vaikeuksia ei Tuomiojan hallitukselle koitunut.&nbsp; Lebedev tosin kävi 12.12.1953 esittämässä Paasikivelle huolestumisensa siitä, että Suomen politiikassa olivat voimistumassa piirit, jotka olivat pahansuopaisia Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehitykselle ja että myös ulkomaiden taholta tehtiin yrityksiä suhteiden huonontamiseksi.&nbsp; Uuteen hallitukseen Lebedev ei kuitenkaan viitannut.</p><p>Paasikivi ja Tuomioja tekivät tästä sen johtopäätöksen, että Tuomiojan hallitus oli &rdquo;nielty&rdquo; naapurissa, mutta tulevasta kehityksestä oltiin silti huolestuneita.</p><p>Vuoden 1954 kauppasopimus oli ollut lähes valmis ja vain allekirjoitusta vailla jo marraskuun puolivälissä eikä hallituksen vaihtuminen vaikuttanut sen loppuunsaattamiseen normaalijärjestyksessä.&nbsp; Suurempi mielenkiinto kohdistui siihen, miten kävisi Lebedevin kautta esiinnousseiden valuutta- ja lainakysymysten.</p><p>Joulukuun puolivälissä nimitettiin valtuuskunta Moskovan neuvotteluja varten.&nbsp; Sen johtajaksi tuli kauppa- ja teollisuusministeri Aura ja jäseniksi mm. ulkoministeriön osastopäällikkö Gunnar Palmroth, Klaus Waris ja Eero A. Wuori&nbsp; Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Tuomioja oli ensin oman &rdquo;Jartsevinsa&rdquo;, lähetystöneuvos Kotovin <em>(&rdquo;kotiryssä&rdquo;,</em> VH) kautta varmistanut, että Aura otetaan Moskovassa vastaan ja että sopimus syntyy.</p><p>Neuvottelut sujuivatkin ongelmitta.&nbsp; Wariksen mukaan kyseessä oli &rdquo;maailman yksinkertaisin neuvottelu, emme päässeet kunnolla pöytiin, kun <em>Neuvostoliiton delegation johtaja (Kromykin) ilmoitti, että sopimus selvä</em>, mutta alkuun liitettävä viittaus yya-sopimukseen&rdquo;.</p><p>Tämä sopimukseen myös tuli, vaikka Waris ja eräät ulkoministeriön virkamiehet eivät tällaista laina-asian &rdquo;politisoimista&rdquo; hyvänä pitäneet.&nbsp; Lainaa Suomi sai tällä 6.2.1954 alekirjoitetulla sopimuksella 40:tä miljoonaa ruplaa vastaavan määrän kullassa, dollareissa tai muussa yhdessä sovittavassa valuutassa 10 vuodeksi 2,5 %:n varsin edullisella korolla.&nbsp; Samalla sovittiin myös, että neuvottelut uudesta viisivuotissopimuksesta aloitettaisiin vielä kevään kuluessa.&nbsp; Nekin käynnistettiin Tuomiojan hallituksen kaudella.&rdquo;</p><p><strong>MIG-kaupoista Erkki kertoo</strong>:</p><p>&rdquo;<strong><em>Pyrkimyksessään varmistaa idänsuhteiden ongelmattomuus</em></strong> hallituksen <strong>sisärengas Tuomioja, Aura ja puolustusministeri Hetemäki</strong> saattoivat myös syyllistyä jonkinasteiseen herkitsemattomuuteen, kun he &ndash; presidentille tai ulkoministerille &ndash; asiasta kertomatta &ndash; alkoivat selvitellä Neuvostoliiton kanssa mahdollisuutta ostaa puolustusvoimille naapurista suihkukoneita ja radiolaitteita.&nbsp; Myöhemmin tällainen asetuonti vakiintui keskeiseksi osaksi idänkauppaa, mutta nyt tämä avaus antoi hallituksen vaihduttua Kekkoselle mahdollisuuden potkaista edellisen hallituksen voimaministereitä, joiden omavaltaisuus sai myös Paasikiven raivostumaan.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Avainmääritelmä</strong> on tämä: &rdquo;<em>pyrkimyksessään varmista idänsuhteiden ongelmattomuus</em>&hellip;&rdquo;.&nbsp; Siis mitä?</p><p>Juurihan on kerrottu ja todistettu, että <em>suhteet olivat ongelmattomat</em>, hallituksen vaihdos ei ollut sekoittanut mitään.&nbsp; Neuvostoliiton delegation johtaja Kromykin ilmoitti, että &rdquo;<em>sopimus on selvä</em>&rdquo; vain yya-liturginen maininta alkukappaleeseen, ja kaikki on da da.</p><p>Vaikea on tuollaisen jälkeen tunnistaa minkäänlaista tarvetta &rdquo;pyrkimykselle varmistaa&rdquo; suhteiden ongelmattomuus.&nbsp;</p><p>Jää kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa:</p><p>1.) <em>Edellisen hallituksen toimesta</em> sopimukseen oli jo sisällytetty, joko kauppasopimuksen elementtinä tai syöttinä uudelle hallitukselle, jonkinasteinen <em>esisopimus tai luonnehdinta</em> MIG-kaupoista;</p><p>2.)Sellainen (<em>esisopimus tai luonnehdinta</em>) on Kromykinin toimesta kättelyssä ilmoitettu ja sovittu siihen myöhemmin palattavan:</p><p>3.)Kolmanneksi hallituksen sisärengas oli joko hölmö tai liian humalassa mieltääkseen, mistä oli kysymys &ndash; tai sitten tällä vain haluttiin <em>yksinkertaisesti koukata Kekkosen ohi Moskovan-suhteiden kilparadalla</em>, olivathan presidentinvaalit häämöttämässä suhteellisen lähellä, vajaan kahden vuoden päästä tammikuussa 1956?</p><p>Tämä episodi on joka tapauksessa tutkimisen ja lähemmän tarkastelun väärti asia; mistä siinä pohjimmiltaan oli kysymys.&nbsp; Minään menestyksenä hallituksen sisärengas ei sitä pitänyt, mistä selvääkin selvemmin kielii salailu ja vetkuttelu.</p><p>*</p><p><strong>MIG-15 &ndash;salaisuuden ympäröimästä hankeprojektista</strong> kertoo kiinnostavia tietoja erikoisasiantuntija <strong>Jukka Knuuti</strong> tuoreimmassa <strong><em>Suomen Sotilas</em></strong> &ndash;lehdessä (n:o 2/2019, joka ilmestyi 2.4.2019):</p><p><em>&rdquo;<strong>Projektin primus motor</strong> oli Tuomiojan hallituksen (1953-1954) <strong>puolustusministeri Päiviö Hetemäki.</strong>&nbsp; Hänen ideansa oi <strong>hankkia kolmesta kuuteen MiG 15 &ndash;hävittäjää</strong>.&nbsp; Tarkoituksena oli kai parantaa Ilmavoimien katastrofaalista kalustotilannetta.&nbsp; </em></p><p><em>Hetemäki ja kumppanit kävivät Tehtaankadulta kysymässä, olisiko mahdollista ostaa Neuvostoliitosta Suomelle tutkia ja hävittäjiä.</em></p><p><em>Hävittäjien ostajat, pääministeri Sakari Tuomioja, Teuvo Aura ja Hetemäki oivat hankkeesta hyvin vähäpuheisia.&nbsp; Asiasta ei kerrottu edes presidentille.&nbsp; Paasikivi totesikin päiväkirjassaan toiseksi voimakkaimmalla ilmauksellaan &rdquo;<strong>kuulumatonta</strong>&rdquo;, ettei häntä informoitu hankkeesta.&nbsp; Vaikka Aura oli &rdquo;ministeri ulkoministeriössä&rdquo;, hän ei hiiskunut asiasta myöskään ulkoministeri Ralf Törngrenille.&nbsp; Ja kaiken johdonmukaisuuden jatkumona tälle esitetylle, Ilmavoimillekaan ei kerrottu, että heille oltiin hankkimassa hävittäjiä.&rdquo;</em></p><p><em>&rdquo;Kun viesti MiGeistä lopulta ehti Ilmavoimille, sieltä todettiin, että tutkista ollaan kiinnostuneita, mutta MiGeistä ei.&nbsp; Lentäjät ihmettelivät, mitä MiGeilä tehtäisiin.&nbsp; Edellisenä vuonna oli saatu ensimmäiset suihkukoneet, kuusi De Havilland Vampirea</em>&rdquo;.</p><p>Kun hanke oli kotimaasta lähtöisin,</p><p>&rdquo;<em>Ilmavoimat lähetti kaksi lentäjää Neuvostoliittoon tutustumaan MiGeihin.&nbsp; Ilmavoimien tuolloinen komentaja Reino Artola sanoi matkaan lähdössä olleelle majuri Lauri Pekurille, että kauppa on ei-toivottu.&nbsp; Pekuri oli toisen maailmansodan hävittäjä-ässä tilillään 18&frac12; ilmavoittoa.</em></p><p><em>Kun pilotit ehtivät Moskovaan, Suomen sotilasasiamies ei halunnut olla missään tekemisissä&rsquo; asian kanssa.&nbsp; Hänellekään ei oltu kerrottu MiG-hankkeesta mitään.&nbsp; Eikä asia tuntunut olevan aivan selvä neuvostoliittolaisillekaan.&nbsp; Kun suomalaiset viikon odottelun jälkeen vihdoin pääsivät tapaamaan isäntämaan edustajia, pitivät he selvänä kaupan tekemistä ja alkoivat heti puhua hankittavien koneiden määrästä.&nbsp; Lentäjät selittivät, etteivät he olleet tulleet kaupantekoon vaan ainoastaan tutustumaan koneisiin.</em></p><p><em>Pekuri pääsi lopulta lentämään MiG 15-hävittäjällä.&nbsp; Koneena oli kaksipaikkainen koulutusversio MiG 15UTI.&nbsp; Suomalaiset totesivat koneen sopivan huonosti Ilmavoimien käyttöön.&nbsp; Se oli teknisesti vanhanaikainen.&nbsp; Neuvostotyyliin se oli polttoainerohmu ja vaati runsaasti huoltoa.&nbsp; Lisäksi MiGin nousukiito oli niin pitkä, että Suomessa vain Seutulassa ja Porissa olisi sille riittävän pitkä kiitotie.&rdquo;</em></p><p>Näin siis kertoo <strong>Jukka Knuuti </strong>Suomen Sotilas &ndash;lehdessä: &rdquo;MiGit eivät kelvanneet Ilmavoimille&rdquo;. <a href="https://www.suomensotilas.fi/"><u>https://www.suomensotilas.fi/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Yhteenvetona voi todeta</strong>, että MiG 15 &ndash;hanke oli huonosti harkittu ja huonosti valmisteltu.&nbsp; Avoimeksi jää sen alkuperäinen ja syvin tarkoitus.&nbsp;</p><p>Samoin sen mahdolliset kytkennät Kekkosen mainitsemaan MIG-selvittelyyn vuonna 1952 &ndash; oliko niillä jokin yhteys?&nbsp;</p><p>Helpoin mieleen tuleva yhdistävä tekijä oli Urho Kekkonen, mutta siitähän me emme tietenkään voi lausua mitään pitävää, ennen kuin tämä sotku on tutkittu juurtanoitaan myöten.</p><p>*</p><p>Linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin ja teksteihin:</p><p>Pro Gradu, Helsingin yliopisto; <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175804"><u>https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175804</u></a></p><p><strong>Mikko Virta: <em>&rdquo;Hävittäjäseikkailu 1954 &ndash; Suomen MiG-suihkukonekaupan nousu ja tuho kylmän sodan kulisseissa</em></strong>&rdquo;, 2017.</p><p>Mikko Virta kartoittaa perusteellisesti hankkeen toimijat ja heidän havaittavissa olevat motiivinsa.</p><p><strong><em>Tutkimuksen tiivistelmä:</em></strong></p><p>Tutkielma käsittelee <strong><em>Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön</em></strong> käynnistämää <strong>MiG-15-hävittäjien hankintaa Neuvostoliitosta</strong> vuonna 1954.</p><p>Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti <strong>Paasikivi</strong> päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan.</p><p>Hankkeesta oli päätetty <strong><em>hallituksen pienessä sisäpiirissä pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken</em></strong><em>.</em> Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf Törngrenille.</p><p>Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun puolivälissä kaikkea muuta.</p><p>Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen <strong>oikeistolaisin hallitus</strong>. Ministereinä oli tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista.</p><p>Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin <strong><em>vasta eduskuntavaalien jälkeen</em></strong>, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa. Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, <strong><em>miksi hankkeeseen ryhdyttiin</em></strong>, miksi hanke <strong><em>kaatui</em></strong> ja mitä siitä <strong><em>seurasi</em></strong>.</p><p>Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin <strong><em>hajanaista ja keskenään ristiriitaista</em></strong>. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta.</p><p>Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy <strong>Stalinin kuoleman</strong> jälkeiseen kansainvälisen politiikan <strong>suojasäähän</strong>, Suomen <strong>sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan</strong> sekä ilmavoimien <strong>kalustohankintoihin</strong> 1950-luvulla. Tutkielman pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve <strong>parantaa ilmavoimien huonoa kalustotilannetta</strong>, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan käynnistämiseen vaikutti <strong>idänkaupan tasapainottamisen</strong> tarve, sekä mahdollisesti <strong>pyrkimys ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliiton</strong> kanssa.</p><p>Jälkimmäinen taas liittyi <strong>sisäpoliittiseen valtataisteluun</strong>, jota käytiin <strong>seuraavia presidentinvaaleja</strong> silmällä pitäen.</p><p>Hävittäjähankinnan <strong>ulkopoliittinen painoarvo</strong> kuitenkin aliarvioitiin. Hanke aiheutti huolta länsimaiden keskuudessa, nousi lehtien otsikoihin ja nostatti <strong>huhumyllyn Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallisesta lähentymisestä</strong>.</p><p><strong>Lopulta Suomi perääntyi kaupasta</strong> (?vh) ja päätyi ostamaan MiGien sijaan Vampire Trainer -harjoituskoneita Isosta-Britanniasta. Kaupan kaatumiseen vaikuttivat poliittiset, taloudelliset ja sotilastekniset syyt. Merkittävin tekijä oli kysymys siitä, koulutettaisiinko lentäjät Neuvostoliitossa, kuten Suomi toivoi, vai Suomessa, kuten Neuvostoliitto toivoi.</p><p>Tutkielma sijoittaa hävittäjähankkeen ulkopolitiikan, idänkaupan, sisäpoliittisen valtataistelun ja puolustusmateriaalihankintojen monisäikeiseen kokonaisuuteen.</p><p>Tutkimustulokset paljastavat, kuinka <strong>vaikea Suomen kansainvälispoliittinen asema</strong> oli 1950-luvun puolivälissä ja kuinka ulkopoliittisesti tulenarkoja puolustushallinnon kalustohankinnat olivat. Tutkielma myös osoittaa, kuinka vahvasti sisäpoliittinen valtataistelu, kauppapolitiikka ja puolustuspolitiikka linkittyivät toisiinsa ja ennen kaikkea ulkopolitiikkaan sekä Neuvostoliiton-suhteeseen. Tulokset kertovat samalla siitä, että länsimaissa Suomen asemaa tarkkailtiin herkeämättä ja etsittiin merkkejä pienen maan vajoamisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.</p><p><em>Huomaa:</em></p><p><strong>Koko pro gradu/Mikko Virta,</strong> on luettavissa Helda/Helsinki.fi &ndash;sivustolla:</p><p><a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175804"><u>https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175804</u></a></p><p>*</p><p>YHTEENVETO</p><p>Virran tutkimuksessa ilmenevät keskeiset seikat jotka keisin yhteydessä olivat pelissä mukana.</p><p>Muutama huomio voidaan vielä listata:</p><p>1.)<strong>MiG-hankintahanke vuoti alle aikayksikön Länteen</strong>.&nbsp; Mikko Virta kirjoittaa:</p><p>&rdquo;<em>Tieto suomen hävittäjähankinnasta (idästä) vuoti länsivalloille hyvin pian sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli antanut vastauksensa myynnistä.&nbsp; Hannu Rautkallion mukaan Yhdysvaltojen Helsingin lähettiläs John McFall raportoi hävittäjistä Washingtoniin jo 5. toukokuuta eli yli viikko ennen kuin edes presidentti Paasikivi sai tietää asiasta.&nbsp; McFall oli epäillyt hävittäjiä Neuvostoliiton tarjoukseksi, jota suomalaiset harkitsivat. &hellip; Ennen toukokuun 5. päivää tietoa hankkeesta ei vointu olla kovin laajalla piirillä</em>.&rdquo;</p><p>Voidaankin arvioida, <strong>mistä vuoto on lähtöisin: vaihtoehtoja on kolme: Suomesta</strong>, Neuvostoliitosta tai sitten vähäisimpänä mahdollisuutena, jokin kolmas maa, joka on saanut pikaisen vuodon jommalta kummalta kauppaneuvottelijamaalta.&nbsp; Jos vuoto oli Neuvostoliitosta, vuoto on lähtöisin korkealta taholta joko tiedustelun tai myyrän kautta?&nbsp; Suomessa hanketta ajoivat Kokoomuksen ministerit ja teollisuustahot: tarkoitus ainakin joltain osin oli luoda ja vahvistaa suojasäävaiheen mahdollistettua sen, puolue- ja henkilösuhteita Neuvostoliiton poliittiseen, sotilaalliseen ym. johtoon. Kokoomuksen piirissä epäilemättä voidaan arvioida olleen jyrkän kansallisia katsantokantoja edustavia henkilöitä, joiden pirtaan tämänkaltainen hanke ei kaikista puolueintresseistä huolimatta kuulunut.</p><p>2.)Neuvottelu MiG15 &ndash;suihkukoneista Moskovan kanssa on jossain <strong>vaiheessa vuotanut suomalaiselle lehdistölle ja samanaikaisesti yhdysvaltalaisille uutistoimistoille</strong>, sillä Kokoomusta lähellä oleva Uusi Suomi kirjoitti siitä ensimmäisenä maanantaina 19.7.1954. Miten vuoto suomalaiselle lehdistölle on tapahtunut?&nbsp; Rekonstruointi 65 vuoden takaa on vaikea, mutta todentaa jälleen tältäkin osin: Se mikä valuu, voi vuotaa, ja mikä voi vuotaa, myöskin vuotaa.</p><p>3.)Kuvaavasti SKDL:n äänenkannattajana Vapaa Sana kirjoitti 22.7.1954 otsikolla &rdquo;<strong><em>Pitäisikö lupa (MiG 15:ien hankintaan) hakea USAsta?</em></strong>&rdquo;.&nbsp; Muut vasemmistolehdet eivät hankkeelle juuri palstatilaa uhranneet, myötäsuka oli ilmeinen. Kuvaavaa Suomen asemalle on eittämättä se, että milloin &rdquo;lupaa&rdquo; haetaan idästä, milloin taas lännestä.</p><p>4.) <strong>Kansainvälinen United Press (UP</strong>) &ndash;uutistoimisto pani jakeluun 20.7.1954 uutisen, jossa todettiin muun muassa: &rdquo;Mainitut lähteet (yhdysvaltalaiset viranomaistahot, vh) kertoivat, että mikäli suunnitelmat toteutuvat, &rdquo;<em>Suomi on oleva <strong>ainoa maa vapaiden maiden </strong>joukossa, joka saa venäläisiä suihkumoottorikoneita ja jonka lentäjiä venäläiset kouluttavat</em>&rdquo;.</p><p>5.)&rdquo;Joulukuun 17. päivänä 1954 lähestyi pääministeri Kekkosen sihteeriä Ahti Karjalaista uutistoimisto <strong>AP:n Helsingin-kirjeenvaihtaja Anne-Marie Snellman &ndash;</strong> joka &rdquo;sattui olemaan silloin myös Kekkosen naisystävä&rdquo;.&nbsp; Snellman tiedusteli Karjalaiselta, oliko Suomesta menossa lentäjiä Neuvostoliittoon koulutettaviksi.&nbsp; Karjalainen kirjasi päiväkirjaansa, että Snellman kyseli asiasta &rdquo;Amerikan-toimistonsa toimeksiannosta&rdquo;.&nbsp; Karjalainen ei kuitenkaan maininnut, mitä hän vastasi Snellmanin uteluihin&rdquo; (Virta: emt. s. 59).</p><p>Tässä ei tarvitse olla atomifyysikko, kun laskee yksi plus yksi, ja voi melkoisen vakuuttavasti päätellä, miten vuoto MiG-sekoilusta on edennyt Amerikkaan ja muuallekin kohtalaisen varmalla tavalla yhden miehen kautta, eli vastaus on: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen&hellip;</p><p>6.)MiG15 &ndash;hankkeen jänneväli kulkee monen tolpan kautta, mutta lähtökohtainen <strong>jänneväli</strong> sijaitsi selvästikin <em>Kokoomuksen ja Kekkosen välillä (Paasikiven perijät)</em>.&nbsp; Kokoomuksen synkeä suhtautuminen Kekkoseen kävi erityisen hyvin ilmi suuntaviivojen asiakirjaluonnoksen kolmannesta kappaleesta, jonka otsikkona on &rdquo;Porvarit saatava vetämään yhtä köyttä&rdquo;:</p><p>&rdquo;<em>Maalaisliitossa on otettava yhteys sen &rdquo;<strong>parempaan</strong>&rdquo; siipeen.&nbsp; Todettiin, että <strong>Kekkosella</strong> ei ole positiivista maanpuolustusohjelmaa.&nbsp; Kun sen asian ottaa puheeksi, hän vaikenee ja poistuu.&nbsp; Tämä johtuu siitä, että puolustuslaitoksen ja maanpuolustustahdon heikkous auttaa hänen egosentrisiä pyrkimyksiään pitää kaikki langat käsissään</em>.&rdquo;</p><p>7.)MiG:it olivat olleet &rdquo;tapeetilla&rdquo; ennenkin: Kuten Paasikiven päiväkirjasta ilmenee, Kekkonen oli viitannut keskustelussa saman tapaiseen <strong>tarjoustilanteeseen vuonna 1952</strong>. Sitä paitsi &rdquo;MiG-15 &ndash;hävittäjä oli epäilemättä ollut myös puheenaiheena valtiojohdossa neuvostoliittolaisen koneen pudottua Suomeen&rdquo;, Virta kirjoittaa (s. 74; <em>Neuvostoliittolaisen lentokoneen <strong>putoaminen </strong>Suomen alueelle 25.1.1954</em>).</p><p>8.)&rdquo;Kokoomuksen kevään 1954 eduskuntavaaleissa kärsimä tappio pienensi puolueen mahdollisuuksia päästä seuraavaan hallitukseen, joten Hetemäellä voidaan nähdä olleen selkä motiivi jouduttaa kalustohankintoja mahdollisimman paljon <strong>ollessaan vielä puolustusministerinä</strong>&rdquo;. Virta emt. s. 76.</p><p>9.)&rdquo;Tuomo Polvinen voi olla oikeassa siinä, että tutkien ja hävittäjien hankinta liittyi laajassa kuvassa Kekkosen kilpailijoiden tarpeeseen saada <strong>suoria suhteita neuvostoliittolaisiin</strong>.&nbsp; Nähdäkseni sitä ei kuitenkaan voi pitää selittävänä tekijänä hävittäjähankinnalle.&nbsp; Hallituksen sisäpiiriläisistä vain Aura ja Hetemäki kävivät Tehtaankadulla (Neuvostoliiton suurlähetystössä) sotilasyhteistyötä pohjustamassa &ndash; Aura myös Kekkosta haukkumassa.&nbsp; Hetemäki oli solminut omat suhteensa neuvostoliittolaisiin jo aiemmin 1950-luvun alussa Uuden Suomen päätoimittajan Lauri Ahon kautta.&nbsp; Suhteiden ylläpitoon ei olisi tarvittu aloitetta isoista kalustohankinnoista&rdquo;. Virta emt. s. 86.</p><p>10.) <strong><em>Tuomiojan presidenttitie katkesi?</em></strong>&nbsp; &rdquo;MiG-hanke näyttää aiheuttaneen suurimman kolhun Sakari Tuomiojalle, jota pidettiin 1950-luvun alkupuolella potentiaalisena seuraajana presidentti Paasikivelle.&nbsp; Hävittäjien lisäksi Tuomioja oli tiedustellut neuvostoliittolaisten suhtautumista siihen, jos Suomi liittyisi Pohjoismaiden neuvostoon.&nbsp; Jälkimmäinen oli Paasikiven mukaan &rdquo;hirmuinen virhe&rdquo;.&nbsp; Paasikivi katsoi, etteivät Tuomiojan ulkopoliittiset otteet osoittaneet hyvää.&rdquo; Virta emt. s. 97. &hellip; Päiviö Hetemäki näyttää selviytyneen hävittäjäsotkusta Paasikiven silmissä pienemmin kolhuin kuin Tuomioja.&nbsp; Tähän saattoi vaikutta se, ettei Hetemäestä povattu seuraavaa presidenttiä, kuten Tuomiojasta, joten hänen toimintaansa ulkopolitiikan parissa ei arvioitu samoista lähtökohdista&rdquo;.&nbsp; Virta emt. s. 98.&nbsp; Toisaalta voi nähdä, että Paasikiven näkökentässä Kekkonen oli joka tapauksessa, heikkouksineenkin, primäärein mies.&nbsp; Niinpä enemmän Tuomiojan asemaan vaikutti Kekkosen kanssa syntynyt avoin ja parantumattomalta vaikuttanut välirikko.&nbsp; Vuoden 1956 presidentinvaaleissa Tuomioja oli Kekkosen kirkonkirouksessa ponnisteleva käytännössä puoluetta vailla ollut ehdokas, jota MiG-seikkailijat, Aura ja Hetemäki uskollisesti tukivat 1956.</p><p>*</p><p><strong>Ilmailumuseo</strong></p><p>Ilmailumuseon sivut kertovat:</p><p>&rdquo;Suomen Ilmavoimat tutustui <strong>MiG-15-koneeseen</strong> jo vuonna 1954, jolloin sitä tarjottiin Suomen Ilmavoimille. Konetta ei kuitenkaan silloin tilattu. Vasta vuonna 1962 tilattiin neljä MiG-15UTI-konetta käytettäväksi välityyppinä MiG-21F-13-suihkuhävittäjiin siirryttäessä. Koneen lento-ominaisuudet olivat hyvä mutta koneen käsittely maassa oli hankalaa. Konetyyppi täytti tehtävänsä huonosti ja koneilla lennettiin vähän. Tyypin viimeisen lennon lensi MU-4 7.2.1977.</p><p>Koneen tunnus: MU-1</p><p>Kone on näytteillä Hallinportti Ilmailumuseon ulkoalueella.&rdquo;</p><p><a href="https://www.ilmailumuseot.fi/tuotteet.html?id=20171/255089"><u>https://www.ilmailumuseot.fi/tuotteet.html?id=20171/255089</u></a></p><p>ps. niinpä lempinimi oli kuvaava: &rdquo;Muhku&rdquo;.<br />*</p><p>Näkökulma:</p><p><strong>Toimitusministeristökin voi tehdä kovia poliittisia avauksia</strong> &ndash; Erkki Tuomiojan isä näytti mallia</p><p>Mikko Virta kertoo/ Iltalehti, 9.3.2019:</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d5b87467-0eb6-44e0-8529-6981946ce662"><u>https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d5b87467-0eb6-44e0-8529-6981946ce662</u></a></p><p>Mikko jos kuka tuntee tämän casen läpikotaisin..</p><p>*</p><p>Aiheesta kiinnostuneille, lissä MiG:eistä;</p><p>Ylil. <strong>Tomi Kajava</strong>:</p><p>MIG-HÄVITTÄJIEN HANKINTOJEN, VERSIOIDEN JA KÄYTTÖÖNOTON VAIKU-TUKSET SUOMALAISEEN HÄVITTÄJÄTORJUNTAKYKYYN VUOSINA 1962&ndash;1982</p><p>Maanpuolustuskorkeakoulu, huhtikuu 2018:</p><p><a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/160376/SM1231.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/160376/SM1231.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y</u></a><br />*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harkitsematon MiG -hävittäjä-hankinta 1954 – salaa ja salaisin taka-ajatuksin.

Eli Tuomiojan porvarillisen poliittisen virkamieshallituksen salaperäiset hävittäjä hankkeet 65 vuotta sitten.  Eli lakerikenkien lipsahtelua Kremlin parketeilla.

*

Tausta

Sakari Tuomiojan johtama hallitus erosi käytännön mukaisesti maaliskuun 1954 eduskuntavaalien jälkeen 5.5.1954.  Samana päivänä presidentti Paasikivi nimitti sekavien neuvotteluvaiheiden tuloksena muodostuneen, pääjohtaja Ralf Törngrenin (ruots.) johtaman puna-multahallituksen, jossa pääministerin ja yhden ammattiministerin lisäksi oli 6 maalaisliiton ja 6 sosialidemokraattien ministeriä. 

Edellisen, Tuomiojan johtamaan hallitukseen ja sen vahvoihin taustahenkilöihin kuuluvien miesten toimesta oli kauppaneuvotteluissa Moskovassa ostettu, Suomen aloitteesta, kolme MIG-15 –hävittäjää, joilla oli varsin vähäinen käyttöarvo. 

Hankinta oli tapahtunut ikään kuin heräteostoksena, ilman valmistavaa taustatyötä, ja poliittiset realiteetit sivuuttaen.  Toisaalta voidaan ilmiselvästi nähdä, että hankkeella oli omat, suorastaan inhorealistiset poliittiset ulottuvuutensa.  Tuomioja yritti koukata Kekkosen ohi vasemmalta Kremlin suosioon, näinkin on tilanteesta jälkikäteen todettu.

*

Porvarien koukkaus Kremlissä

Presidentti J.K. Paasikivi kirjoittaa päiväkirjassaan:

10.5.1954:

Norjan ulkoministeri Lange luonani.

Lange sanoi mm. (kysymykseni johdosta):

Jotkut Venäjä-tuntijat ajattelevat, että bolsevikkikommunismi-järjestelmä Venäjällä kenties muuttuu ja kehittyy liberalimmaksi 10 à 20 vuodessa.

Minä sanoin siihen, että Venäjän järjestys kylä muuttuu, mutta se ottaa 100 à 150 vuotta.

Nyt emme huomaa siitä mitään merkkejä.  Neuvosto-Venäjällä jo institutiot automaattisesti toimivat, vaikka johtajat muuttuvat.  Nykyinen järjestelmä on jo niin siellä stabiloitunut (vakiintunut). 

Mutta kenties tämä uusi polvi  tahtoo nauttia heroisen ajan saavutuksista, tahtoo elää ja kenties antaa muun maailman elää.  Se on paras mahdollinen tulevaisuuden perspektiivi.  Mutta Neuvostoliitto ei luovu mistään, mitä sillä on hallussaan, tahtoo pitää puolet Eurooppaa allansa, niin kuin sillä nyt on.  Sen vuoksi Euroopan ja maailman tila on vaikea, förskräckligt (kankea). –

Lisäsin: Mutta tietysti tulevaisuus on epävarma ja tuntematon.

13.5.1954:

Kekkonen linnassa.

Sitten Kekkonen puhui kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa.

Kekkonen kertoi, että kun ei löydetty riittävästi tuontitavaroita Neuvostoliitosta niin (pääministeri Sakari) Tuomioja, (kauppa- ja teollisuusministeri ja toinen ulkoministeri) Teuvo Aura ja (puolustusministeri Päiviö) Hetemäki antoivat (um:n kauppapoliittisen osaston päällikön Gunnar) Palmrothin tehtäväksi tiedustella, myisikö Neuvostoliitto meille 3 – 6 suihkuhävittäjä-sotilaslentokonetta ja 3 radiolaitetta.

Puolitoista viikkoa siten (varaulkomaankauppaministeri Sergei) Borisov vastasi (lähetystösihteeri Ralph) Enckelille, että suostuvat tähän meidän puoleltamme tehtyyn ehdotukseen ja suostuvat myymään nämä lentokoneet.

Tästä asiasta ei Tuomioja ja nuo muut puhunet mitään, vaikka asialla on myös poliittinen merkitys.

Kun sotilasviranomaiset saivat tietää tämän asian, he ovat tänään asettuneet kielteiselle kannalle tähän asiaan. Kekkonen luki sotilasviranomaisten kirjeen. Syyt olivat suureksi osaksi poliittisia.

Ulkoasianvaliokunnassa eilen Kekkonen esitti, että nämä 3 konetta ostettaisiin, koska ei voi niitä palauttaa, kun itse olemme sitä ehdottanet, mutta enempää ei osteta.

Skog oli samaa mieltä kuin Kekkonen, mutta eräät sotilasviranomaiset ovat jyrkästi vastaan.

Kenraali Heiskanen: Nämä 3 konetta voidaan ostaa yksinomaan koulutusta varten ja harjoituskalustoksi.

Törngren ei ole tiennyt mitään tästä asiasta.  Kekkonen mainitsi, että 1952 oli sama asia hallituksessa esillä, mutta päätettiin, että ei osteta.

Minä sanoin, että on (ennen) kuulumatonta, että Tuomioja ym. ovat neuvottelematta muiden ja presidentin kanssa ryhtynet tällaiseen asiaan

Sovimme, että Heiskasen ehdotus hyväksytään.  Muuta ei voida tehdä.

Minä kysyin venäläisten laivastovierailusta.

Kekkonen kertoi, että Hetemäki oli pyytänyt sitä, neuvottelematta ollenkaan muiden kanssa ja ilman muiden tietoa.

Minä: Myös tämä asia on (ennen) kuulumaton – että Hetemäki (puolustusministeri) neuvottelematta muiden ja presidentin kanssa tekee tällaista.  Se osoittaa, että Hetemäki on vailla arvostelukykyä. Itse asia: voi olla hyvä, mutta puolustusministerillä ei ole oikeutta yksin toimia.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.  Asiaa olisi pitänyt harkita, myös USA:n laivasto voi tulla.

Siten minä puhuin yleisestä poliittisesta tilasta.  Sanoin, että tilanne ei ole selviämään päin, vaan voi viedä vaikeusiin.  Sanoin, että vaikka en luule suursodan vaaran lähitulevaisuudessa olevan esillä, niin heidän, minua nuoremman polven, on otettava huomioon ja ajateltava myös sitä mahdollisuutta, että suursota syttyy.

Luultavasti se voi syttyä vasta sitten, kun Saksa on varustautunut, mutta jos sota syttyy, niin miten silloin on meidän asemamme, jo elintarvikkeiden ja muun huollon kannalta, koska olemme täällä pussissa.  Kaikkia näitä asioit pitäisi ajatella. 

Hyvä on, jos ei mitään sotaa synny.

*

14.5.1954:

Esittelyn jälkeen tapaaminen Törngrenin kanssa.

Törngren sanoi vihastuneensa, kun sai tietää Tuomiojan, Auran ja Hetemäen venäläisten lentokoneiden ostotarjouksesta.  Nyt kuuluu USA:ssa jo puhuttavan, että Suomen armeijaa aletaan inkorporeerata (liittää) Venäjän armeijaa.  Törngren ottaa ensi maanantaina 17.5. USA:n lähettilään McFallin vastaan ja selittää hänelle asian.

*

16.5.1954:

Kaatuneiden muistopäivä.  Seppelten lasku Hietaniemen hautausmaalla.

*

20.5.1954:

kello 15.30 Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi: USA:n lähettiläs McFall oli eilen Kekkosen luona.  Hän oli saanut tiedustelun, miten suhtaudutaan siihen, että USA:n laivasto-osasto käy elokuussa Helsingissä.  Se käy Norjassa ja Tanskassa ja luultavasti Tukholmassa.  McFall oli sanonut, että jos Kekkosella on jotain sitä vastaan, niin hän McFall tulee neuvomaan (Washingtonia), että laivasto ei tee pyyntöä meille käynnin johdosta.

Kekkonen vastasi McFallille, että hänellä ei ole mitään  laivaston käyntiä vastaan.

Kekkonen kertoi, että Wuori oli tavannut Zenihovin, joka oli sanonut, että venäläinen laivasto, joka tulee myös meille, on suhteellisen suuri.

Minä sanoin, että paras olisi, jos tällaisia käyntejä ei olisi.  Mutta meidän on vaikea panna USA:n ja muiden käyntejä vastaan (kun itse – pääministeri Tuomioja – olemme pyytäneet venäläisiä käymään, VH).  Jos USA:n laivasto käy Tukholmassa, iin m emme voi panna vastaan, että tulevat tänne.  Sellainen käynti täällä Tukholman jälkeen osoittaisi meidän todellista puolueetonta asemaamme.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.  Sovimme että Kekkonen vastaa näin.

Sitten minä puhuin yleispolitiikasta ja puolustuslaitoksen kunnossapitämisestä.

Sitten Kekkonen lausui Wuoren kertoneen, että eräässä seurassa, jossa oli ollut Tuomioja ja Aura, oli keskusteltu siitä, että nykyinen hallitus täytyy saada kaadetuksi.  -  Mm. vuorineuvos (Suomen Työnantajain Keskusliiton, STK:n puheenjohtaja) Arno Solin oli ollut mukana.

Kekkonen ehdotti, että minä sanoisin Solinille, että teollisuusmiesten pitää pysyä tätä asiasta poissa. – Minä lupasin tehdä sen – puhua Solinin kanssa.

*

21.5.1954:

Esittelyn jälkeen pääministeri Törngrenin kanssa.

Törngren kertoi myös siitä intrigoimisesta, joka on käynnissä nykyisen hallituksen kaatamiseksi ja josta Kekkonen minulle puhui.  Törngren oli myös sitä mieltä, että olisi hyvä, jos minä puhui vuorineuvos Arno Solinin kanssa.

Sitten minä puhuin yleisestä politiikasta ja siitä, että puolustuslaitosta ei pidä päästää rappiolle.

Törngren kertoi, että he ovat asettaneet yksityisen puolustusneuvoston.  Siihen kuuluu Törngren, Kekkonen, Skog, Leskinen, Wuori (Seppälä?), Heiskanen ja vielä yksi kenraali.  Se on pitänyt kokouksen ja pyrkimys on saada puolustuslaitokselle määrärahoja ensi vuoden budjettiin.  Aluksi 2 miljardin ylimääräinen määräraha.

Minä lausuin tyytyväisyyteni tähän asiaan. 

*

27.5.1954:

Helatorstaina kello 15 kaatuneiden ja Mannerheimin muistomerkkien luovutus Hietaniemen hautausmaalla.  – Kaunis juhla.

*

27.5.1954:

”Esittelyn jälkeen Törngrenin ja Kekkosen kanssa.

Minä keroin lukeneeni amerikkalaisen Journal of Cental Europe Affairs`in kirjoituksen, jonka oli laatinut Benesin yksityinen poliittinen sihteeri.  Siinä hän kertoo, että Benes muutama päivä ennen kuolemaansa lähetti kirjoittajalle viestin, jossa hän (Benes) sanoo:

”Minun suurin erehdykseni oli, että minä uskoin Stalinin puheisiin ja lupauksiin ja viimeiseen asti en tahtonut uskoa, että Stalin valehteli ja petti minua”.

Minä lisäsin, että tämä kaikki meidän on muistissa pidettävä.”

Lisäys, vh:

Eduard Benes (1884-1948) oli tshekkoslovakialainen poliitikko, taloustieteiden ja sosiologian professori; ulkoministeri 1918-1935, pääministeri 1921-1922 ja maansa presidentti 1935-1938.  Maailmansodan aikana pakolaishallituksen johdossa Lontoossa 1939-1945, tasavallan presidentti jälleen 1946-1948.  Pääministeri Klement Gottwaldin kommunistien vallankaappauksen jälkeen hän erosi presidentin virasta 7.6.1948,ja kuoli syyskuussa huvilallaan.  Hänen tiedetään välittäneen 1937 Neuvostoliittoon raportin, jonka mukaan Mihail Tuhatsevski oli saksalaisten agentti, mikä johti marsalkan teloitukseen.  Lisäksi hänen väitetään tukeneen sotilasvalankaappauksen suunnittelijoita Jugoslaviassa ennen sotia. Benes sääti toisen maailmansodan aikaan ”Benesin lakina” tunnetun lain, joilla 2,6 miljoonaa Tsekkoslovakian etnistä saksalaista ja unkarilaista karkotettiin sodan jälkeen Tsekoslovakiasta.  arviolta 20.000-200.000 kuoli siirtoleireillä karkotusten aikana (Wikipedia).

*

28.5.1954:

Max Sergelius luonani puhumassa säätiönsä veroasioista.  …

Sitten Sergelius kertoi puhuneensa Poseljanovin kanssa Karjalan kysymyksestä (om Karelska frågan – siis Karjalan palautuksesta, VH), mutta Poseljanov oli vastannut, että siinä ei voi tehdä mitään.  Sen asian vuoksi on ”verta vuotanut”. (Vanha venäläinen maksiimi: kaikki maa, missä venäläistä verta on vuotanut, kuuluu heille, VH)

*

Näin kirjoitti Paasikivi päiväkirjassaan.  Keväällä 1954.

Jotain tuttua meidän päiviimme?

Hävittäjähankinnat.

Sotilasyhteistyö idän ja Lännen välillä.

Vieraat laivastot.

Välistävedot.  Hallituksen kaatamishankkeet.

Moskovan tiellä.

Ja aina niin ajankohtaiset ”turvatakuut”; olihan Neuvostoliiton suurlähetysneuvos Zenihov kertonut Wuorelle edellisvuoden marraskuussa, että Norjan ulkoministeri Lange oli vuonna 1952 ehdottanut USA:n presidentti Trumanille, että USA antaisi turvatakuut (”garantian”) Suomelle, jos Venäjä hyökkäisi Suomen päälle.  –

Truman oli vastannut, että Suomen aseman vaarannettaisiin, jos USA antaisi tällaisen garantian.  Norjan täkäläisen lähetystön sotilasasiamies (joka todellisuudessa oli Norjan päävakoilija Suomessa) on vahvistanut, että Lange on tehnyt tällaisen ehdotuksen. 

Ei ole tietoa, onko Norja uudistanut sen.  (JKP pvk 12.11.1953)

*

MiG 15 toisaalla tutkimuskirjallisuudessa:

Miten Juhani Suomi kertoo MIG-15 –episodista Kekkos-elämäkerrassaan?

Sakari Tuomiojan hallituksen syntyminen (JKP nimitti sen 17.11.1953) merkitsi päätepistettä hänen, Auran ja Kekkosen triumfiraatille. 

Ensimmäisen särönsä se oli saanut jo kesällä 1953, kun kolmikon muut jäsenet olivat kieltäytyneet tulemasta Kekkosen ”itsemurhahallitukseen”. Vakavamman kolhun ystävyys oli kokenut Tuomiojan ja Auran neuvoteltua  ohi Kekkosen tämän Itävallan-matkan aikana.  Lopullisen johtopäätösten aika oli siinä vaiheessa, jolloin Tuomioja ryhtyi yllättäen neuvottelemaan poliittisesta enemmistöhallituksesta ja laati sille ohjelmaluonnoksen, joka merkitsi luopumista siitä talouspolitiikasta, jolle kolmikko oli aikanaan vetänyt suuntaviivat, ja jonka puolesta Kekkonen oli kamppaillut katkeraan loppuun (hallituksensa) asti.

Kekkonen katsoi ystävien pettäneen hänet – Aura näet seurasi Tuomiojaa hallitukseen.  Lopullisen vahvistuksensa Kekkonen katsoi saaneensa siinä vaiheessa, jolloin sai vihiä Tuomiojan lupauksista SDP:lle.  Katkerana hän totesi tämän asettaneen tavoitteekseen eduskunnan hajottamisen sosialidemokraattien vaatimuksen mukaisesti sekä kokoomuksen todistamisen ulkopoliittisesti hovikelpoiseksi.

Välirikon jälkeen Kekkonen suhtautui entisiin ystäviinsä eri tavoin.  Auraan nähden vastenmielisyys oli avointa ja halveksivaa.  Kun Maakansassa kirjoitettiin Auraa tarkoittaen, ”että nosta sammakko savesta, saat ravat silmillesi”, oli lohkaisun lähde helposti pääteltävissä. 

Tuomiojaa kohtaan Kekkosen katkeruus oli ehdottomampaa ja kumpusi syvemmältä. 

Tuomiojan poliittisen virkamieshallituksen synty merkitsi Kekkoselle lopullista välirikkoa myös oikeistoon: kokoomukseen sekä työnantaja- ja teollisuuspiireihin, joiden hän katsoi kaataneen sen talousohjelman, joka itse asiassa oli kokoonpantu teollisuuden toiveita ja tarpeita myötäillen

Juhani Suomi: Kuningastie, 280-281.

*

”Vaikka (Neuvostoliiton Helsingin-lähettilään) Lebedevin suhtautuminen Tuomiojan uuteen ministeristöön oli alussa korostetun viileää, ja vaikka esimerkiksi Paasikivi epäili avoimesti, ettei Neuvostoliitto tulisi allekirjoittamaan kauppasopimusta hallituksen kanssa, Tuomioja kumppaneineen onnistui.

Neuvostohallitus ilmoitti vuoden lopulla olevansa neuvottelemaan ja helmikuussa 1954 allekirjoitettiin maiden välinen sopimus, jolla Neuvostoliitto myönsi Suomelle 40 miljoonan ruplan suuruisen kultalainan.  Samalla sovittiin, että se tulisi maksamaan osan vientiylijäämästä länsivaluutoilla ja kullalla.  Molemmin puolin asetettiin myös toimikunnat, joiden tehtäväksi annettiin (Kekkosen lempilapsen, vh) Saimaan kanavan kunnon tarkistaminen (Kekkosen havitteleman vuokrasopimuksen solmimista silmälläpitäen, vh).

Vanhetessaan Tuomiojan hallitus osoitti sellaista kiinnostusta idänkauppaan, että se johti sittemmin myös harkitsemattomuuksiin, Suomi kirjoittaa ja jatkaa:

Keväällä 1954 paljastui, että Tuomioja, Aura ja Hetemäki olivat tunnustelleet, suostuisiko Neuvostoliitto myymään Suomelle MIG-15 suihkukoneita.

Kun asiasta ei ollut informoitu Paasikiveä eikä liioin ulkoministeri Törngreniä – paljastunut aloite kiukutti kumpaakin – eikä puolustusvoimien mielipidettä ollut kysytty, ajauduttiin epämiellyttävään tilanteeseen.

Sotilasasiantuntijat vastustivat kauppaa, johon Neuvostoliitto oli jo ehtinyt suostua.  Näytti siltä, ettei asiasta päästäisi enää irti.  Samanaikaisesti huhut odotettavissa olevista hankinnoista herättivät amerikkalaisten epäluuloja.  Lopulta Kekkosen viides hallitus torjui kaupan ja ilmoitti Suomen haluavan ostaa mieluummin tutkia kuin lentokoneita.”  …

”Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs Jack McFall oli ollut huolestunut Suomen kaupan painottumisesta itään.  Tuomiojan johdolla muodostettu hallitus edusti hänelle mahdollisuutta rajoittaa tuota kauppaa.  Siksi hän suositteli Washingtoniin, että Yhdysvaltain hallitus tukisi Tuomiojan ministeristöä, mikä siten keväällä 1954 johtikin Suomelle esitettyyn avuntarjoukseen.”

Lähde: Suomi: emt. s 287-289.

*

Yhdysvaltain avuntarjouksesta keväällä 1954

J.K. Paasikiven päiväkirja

27.4.1954:

Presidentin esittely.

Sen jälkeen Tuomioja kertoi, että USA:n ministeri McFall oli käynyt ulkoministeri Törngrenin luona ja ilmoittanut, että USA on valmis auttamaan Suomea sekä lainoilla että apurahoilla ym. missä muodossa tahansa ja milloin tahansa.

28.4.1954:

Kutsuin Törngrenin luokseni klo 14.

Törngren kertoi: McFall oli käynyt Törngrenin luona ja sitten Törngrenin pyynnöstä Tuomiojan luona.  Mc Fall oli ensin lausunut ymmärtävänsä meidän kauppamme itään, että me sitä tarvitsemme, mutta lausunut sen toivomuksen, että meidän ei pitäisi enää laajentaa Venäjän kauppaamme.

Törngren oli vastannut olevansa samaa mieltä kuin McFalla.  Asia on meille myös työllisyyskysymys.  …

Sitten McFall sanoi, että jo meille syntyy vaikeuksia, niin he ovat valmiit auttamaan meitä siten, että tekisivät joitakin tilauksia – ilmoittaisimme edeltäpäin heille, mitä aiomme viedä Neuvosto-Venäjälle ja Kiinana, niin he voisivat edeltäpäin järjestää.  He ovat myös valmiit jopa lahjoittamaan dollarivaluuttaa Suomelle.  …

Törngren lisäsi, että kaikki tämä osoittaa, että amerikkalaisilla on suuri kiinnostus meitä kohtaan.  Kun McFall joulukuussa 1952 tuli Suomeen, niin hän ei ymmärtänyt Suomen poliittista asemaa, mutta nyt hän ymmärtää meidän asemamme ja meidän poliittiset vaikeutemme.

Lähde: Suomi: emt. s. 415-416.

Paasikivi ei ilmoitukselle erityisemmin lämmennyt, totesi vain johtopäätöksenään:

Meille tarjotaan nyt sekä oikealta että vasemmalta avustusta.  Onpa se hauskaa”.

*

Todetaan

Tri Juhani Suomi uhraa siis tähän varsin merkilliseen, erikoiseen ja epämääräiseen MIG -kaupanhierontaan yli 5000 sivua käsittävässä Kekkonen-elämäkerrassa nirsot 14 riviä.

Edellä Paasikiven päiväkirjasta (13.5.1954) ilmenee, että kauppa ei suinkaan tullut torjutuksi.  Sellaista ei edes esitetty, vaan nimenomaan Kekkosen alun perin esittämän mukaisesti, ja puolustusvoimien komentajan Kaarlo Heiskasen esittämän mukaisesti päätettiin ostaa kolme (3) Migiä.  Alun perin Paasikiven kirjauksen mukaan oli ollut puhetta 3 á 6:n koneen hankinnasta.

Miksi Suomi sivuuttaa kolmen koneen hankinnan tällä tavalla?  Ehkä hän haluaa kuitata tapauksen unohduksiin, ja sulkea lukijan mielenkiinnon johtumasta kysymään, miten niiden kolmen Migin lopulta kävi? 

”Vanhetessaan Tuomiojan hallitus osoitti sellaista kiinnostusta idänkauppaan, että se johti sittemmin myös harkitsemattomuuksiin”, Suomi kirjoittaa.  Hallitukset vaihtuivat tuohon aikaan tiheään, Tuomiojan poliittinen virkamieshallitus pysyi koossa varsin lyhyen ajan, vajaat kuusi kuukautta (17.11.1953-5.5.1954).  Näin ollen Tuomiojan hallitus ei ehtinyt ”vanhetessaan” osoittaa ”sellaista kiinnostusta idänkauppaan, että se johti sittemmin myös harkitsemattomuuksiin”.

Olisiko tämä Suomen kirjoittama virke vain huolimattomasti muotoiltu, vai onko siinä tarkoitus hyppiä yli jostain arkaluontoisesta? 

Miten tärkeää olisikaan, että Suomen historian kummalliset episodit tutkittaisiin tarkkaan ja pätevästi, niin että selväksi kävisi, mitä tapahtui, ja mielellään myöskin:

Miksi?

*

On syytä katsoa, mitä varsinaisen päähenkilön, pääministeri Sakari Tuomiojan, elämäkertateos kertoo tästä MIG-kaupasta ja sen taustoista. 

Erkki Tuomiojan kirja isästään, ”Sakari Tuomioja – Suomalainen sovittelija” (3. uudistettu ja täydennetty painos) on valitettavan niukkasanainen sekin, mitä tulee tähän MIG-episodiin.

Erkki Tuomioja kirjoittaa:

”Pelättyjä ulkopoliittisia vaikeuksia ei Tuomiojan hallitukselle koitunut.  Lebedev tosin kävi 12.12.1953 esittämässä Paasikivelle huolestumisensa siitä, että Suomen politiikassa olivat voimistumassa piirit, jotka olivat pahansuopaisia Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehitykselle ja että myös ulkomaiden taholta tehtiin yrityksiä suhteiden huonontamiseksi.  Uuteen hallitukseen Lebedev ei kuitenkaan viitannut.

Paasikivi ja Tuomioja tekivät tästä sen johtopäätöksen, että Tuomiojan hallitus oli ”nielty” naapurissa, mutta tulevasta kehityksestä oltiin silti huolestuneita.

Vuoden 1954 kauppasopimus oli ollut lähes valmis ja vain allekirjoitusta vailla jo marraskuun puolivälissä eikä hallituksen vaihtuminen vaikuttanut sen loppuunsaattamiseen normaalijärjestyksessä.  Suurempi mielenkiinto kohdistui siihen, miten kävisi Lebedevin kautta esiinnousseiden valuutta- ja lainakysymysten.

Joulukuun puolivälissä nimitettiin valtuuskunta Moskovan neuvotteluja varten.  Sen johtajaksi tuli kauppa- ja teollisuusministeri Aura ja jäseniksi mm. ulkoministeriön osastopäällikkö Gunnar Palmroth, Klaus Waris ja Eero A. Wuori  Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Tuomioja oli ensin oman ”Jartsevinsa”, lähetystöneuvos Kotovin (”kotiryssä”, VH) kautta varmistanut, että Aura otetaan Moskovassa vastaan ja että sopimus syntyy.

Neuvottelut sujuivatkin ongelmitta.  Wariksen mukaan kyseessä oli ”maailman yksinkertaisin neuvottelu, emme päässeet kunnolla pöytiin, kun Neuvostoliiton delegation johtaja (Kromykin) ilmoitti, että sopimus selvä, mutta alkuun liitettävä viittaus yya-sopimukseen”.

Tämä sopimukseen myös tuli, vaikka Waris ja eräät ulkoministeriön virkamiehet eivät tällaista laina-asian ”politisoimista” hyvänä pitäneet.  Lainaa Suomi sai tällä 6.2.1954 alekirjoitetulla sopimuksella 40:tä miljoonaa ruplaa vastaavan määrän kullassa, dollareissa tai muussa yhdessä sovittavassa valuutassa 10 vuodeksi 2,5 %:n varsin edullisella korolla.  Samalla sovittiin myös, että neuvottelut uudesta viisivuotissopimuksesta aloitettaisiin vielä kevään kuluessa.  Nekin käynnistettiin Tuomiojan hallituksen kaudella.”

MIG-kaupoista Erkki kertoo:

Pyrkimyksessään varmistaa idänsuhteiden ongelmattomuus hallituksen sisärengas Tuomioja, Aura ja puolustusministeri Hetemäki saattoivat myös syyllistyä jonkinasteiseen herkitsemattomuuteen, kun he – presidentille tai ulkoministerille – asiasta kertomatta – alkoivat selvitellä Neuvostoliiton kanssa mahdollisuutta ostaa puolustusvoimille naapurista suihkukoneita ja radiolaitteita.  Myöhemmin tällainen asetuonti vakiintui keskeiseksi osaksi idänkauppaa, mutta nyt tämä avaus antoi hallituksen vaihduttua Kekkoselle mahdollisuuden potkaista edellisen hallituksen voimaministereitä, joiden omavaltaisuus sai myös Paasikiven raivostumaan.”

*

Avainmääritelmä on tämä: ”pyrkimyksessään varmista idänsuhteiden ongelmattomuus…”.  Siis mitä?

Juurihan on kerrottu ja todistettu, että suhteet olivat ongelmattomat, hallituksen vaihdos ei ollut sekoittanut mitään.  Neuvostoliiton delegation johtaja Kromykin ilmoitti, että ”sopimus on selvä” vain yya-liturginen maininta alkukappaleeseen, ja kaikki on da da.

Vaikea on tuollaisen jälkeen tunnistaa minkäänlaista tarvetta ”pyrkimykselle varmistaa” suhteiden ongelmattomuus. 

Jää kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa:

1.) Edellisen hallituksen toimesta sopimukseen oli jo sisällytetty, joko kauppasopimuksen elementtinä tai syöttinä uudelle hallitukselle, jonkinasteinen esisopimus tai luonnehdinta MIG-kaupoista;

2.)Sellainen (esisopimus tai luonnehdinta) on Kromykinin toimesta kättelyssä ilmoitettu ja sovittu siihen myöhemmin palattavan:

3.)Kolmanneksi hallituksen sisärengas oli joko hölmö tai liian humalassa mieltääkseen, mistä oli kysymys – tai sitten tällä vain haluttiin yksinkertaisesti koukata Kekkosen ohi Moskovan-suhteiden kilparadalla, olivathan presidentinvaalit häämöttämässä suhteellisen lähellä, vajaan kahden vuoden päästä tammikuussa 1956?

Tämä episodi on joka tapauksessa tutkimisen ja lähemmän tarkastelun väärti asia; mistä siinä pohjimmiltaan oli kysymys.  Minään menestyksenä hallituksen sisärengas ei sitä pitänyt, mistä selvääkin selvemmin kielii salailu ja vetkuttelu.

*

MIG-15 –salaisuuden ympäröimästä hankeprojektista kertoo kiinnostavia tietoja erikoisasiantuntija Jukka Knuuti tuoreimmassa Suomen Sotilas –lehdessä (n:o 2/2019, joka ilmestyi 2.4.2019):

Projektin primus motor oli Tuomiojan hallituksen (1953-1954) puolustusministeri Päiviö Hetemäki.  Hänen ideansa oi hankkia kolmesta kuuteen MiG 15 –hävittäjää.  Tarkoituksena oli kai parantaa Ilmavoimien katastrofaalista kalustotilannetta. 

Hetemäki ja kumppanit kävivät Tehtaankadulta kysymässä, olisiko mahdollista ostaa Neuvostoliitosta Suomelle tutkia ja hävittäjiä.

Hävittäjien ostajat, pääministeri Sakari Tuomioja, Teuvo Aura ja Hetemäki oivat hankkeesta hyvin vähäpuheisia.  Asiasta ei kerrottu edes presidentille.  Paasikivi totesikin päiväkirjassaan toiseksi voimakkaimmalla ilmauksellaan ”kuulumatonta”, ettei häntä informoitu hankkeesta.  Vaikka Aura oli ”ministeri ulkoministeriössä”, hän ei hiiskunut asiasta myöskään ulkoministeri Ralf Törngrenille.  Ja kaiken johdonmukaisuuden jatkumona tälle esitetylle, Ilmavoimillekaan ei kerrottu, että heille oltiin hankkimassa hävittäjiä.”

”Kun viesti MiGeistä lopulta ehti Ilmavoimille, sieltä todettiin, että tutkista ollaan kiinnostuneita, mutta MiGeistä ei.  Lentäjät ihmettelivät, mitä MiGeilä tehtäisiin.  Edellisenä vuonna oli saatu ensimmäiset suihkukoneet, kuusi De Havilland Vampirea”.

Kun hanke oli kotimaasta lähtöisin,

Ilmavoimat lähetti kaksi lentäjää Neuvostoliittoon tutustumaan MiGeihin.  Ilmavoimien tuolloinen komentaja Reino Artola sanoi matkaan lähdössä olleelle majuri Lauri Pekurille, että kauppa on ei-toivottu.  Pekuri oli toisen maailmansodan hävittäjä-ässä tilillään 18½ ilmavoittoa.

Kun pilotit ehtivät Moskovaan, Suomen sotilasasiamies ei halunnut olla missään tekemisissä’ asian kanssa.  Hänellekään ei oltu kerrottu MiG-hankkeesta mitään.  Eikä asia tuntunut olevan aivan selvä neuvostoliittolaisillekaan.  Kun suomalaiset viikon odottelun jälkeen vihdoin pääsivät tapaamaan isäntämaan edustajia, pitivät he selvänä kaupan tekemistä ja alkoivat heti puhua hankittavien koneiden määrästä.  Lentäjät selittivät, etteivät he olleet tulleet kaupantekoon vaan ainoastaan tutustumaan koneisiin.

Pekuri pääsi lopulta lentämään MiG 15-hävittäjällä.  Koneena oli kaksipaikkainen koulutusversio MiG 15UTI.  Suomalaiset totesivat koneen sopivan huonosti Ilmavoimien käyttöön.  Se oli teknisesti vanhanaikainen.  Neuvostotyyliin se oli polttoainerohmu ja vaati runsaasti huoltoa.  Lisäksi MiGin nousukiito oli niin pitkä, että Suomessa vain Seutulassa ja Porissa olisi sille riittävän pitkä kiitotie.”

Näin siis kertoo Jukka Knuuti Suomen Sotilas –lehdessä: ”MiGit eivät kelvanneet Ilmavoimille”. https://www.suomensotilas.fi/

*

Yhteenvetona voi todeta, että MiG 15 –hanke oli huonosti harkittu ja huonosti valmisteltu.  Avoimeksi jää sen alkuperäinen ja syvin tarkoitus. 

Samoin sen mahdolliset kytkennät Kekkosen mainitsemaan MIG-selvittelyyn vuonna 1952 – oliko niillä jokin yhteys? 

Helpoin mieleen tuleva yhdistävä tekijä oli Urho Kekkonen, mutta siitähän me emme tietenkään voi lausua mitään pitävää, ennen kuin tämä sotku on tutkittu juurtanoitaan myöten.

*

Linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin ja teksteihin:

Pro Gradu, Helsingin yliopisto; https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175804

Mikko Virta: ”Hävittäjäseikkailu 1954 – Suomen MiG-suihkukonekaupan nousu ja tuho kylmän sodan kulisseissa”, 2017.

Mikko Virta kartoittaa perusteellisesti hankkeen toimijat ja heidän havaittavissa olevat motiivinsa.

Tutkimuksen tiivistelmä:

Tutkielma käsittelee Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön käynnistämää MiG-15-hävittäjien hankintaa Neuvostoliitosta vuonna 1954.

Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti Paasikivi päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan.

Hankkeesta oli päätetty hallituksen pienessä sisäpiirissä pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken. Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf Törngrenille.

Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun puolivälissä kaikkea muuta.

Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus. Ministereinä oli tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista.

Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin vasta eduskuntavaalien jälkeen, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa. Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, miksi hankkeeseen ryhdyttiin, miksi hanke kaatui ja mitä siitä seurasi.

Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin hajanaista ja keskenään ristiriitaista. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta.

Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy Stalinin kuoleman jälkeiseen kansainvälisen politiikan suojasäähän, Suomen sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan sekä ilmavoimien kalustohankintoihin 1950-luvulla. Tutkielman pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve parantaa ilmavoimien huonoa kalustotilannetta, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan käynnistämiseen vaikutti idänkaupan tasapainottamisen tarve, sekä mahdollisesti pyrkimys ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliiton kanssa.

Jälkimmäinen taas liittyi sisäpoliittiseen valtataisteluun, jota käytiin seuraavia presidentinvaaleja silmällä pitäen.

Hävittäjähankinnan ulkopoliittinen painoarvo kuitenkin aliarvioitiin. Hanke aiheutti huolta länsimaiden keskuudessa, nousi lehtien otsikoihin ja nostatti huhumyllyn Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallisesta lähentymisestä.

Lopulta Suomi perääntyi kaupasta (?vh) ja päätyi ostamaan MiGien sijaan Vampire Trainer -harjoituskoneita Isosta-Britanniasta. Kaupan kaatumiseen vaikuttivat poliittiset, taloudelliset ja sotilastekniset syyt. Merkittävin tekijä oli kysymys siitä, koulutettaisiinko lentäjät Neuvostoliitossa, kuten Suomi toivoi, vai Suomessa, kuten Neuvostoliitto toivoi.

Tutkielma sijoittaa hävittäjähankkeen ulkopolitiikan, idänkaupan, sisäpoliittisen valtataistelun ja puolustusmateriaalihankintojen monisäikeiseen kokonaisuuteen.

Tutkimustulokset paljastavat, kuinka vaikea Suomen kansainvälispoliittinen asema oli 1950-luvun puolivälissä ja kuinka ulkopoliittisesti tulenarkoja puolustushallinnon kalustohankinnat olivat. Tutkielma myös osoittaa, kuinka vahvasti sisäpoliittinen valtataistelu, kauppapolitiikka ja puolustuspolitiikka linkittyivät toisiinsa ja ennen kaikkea ulkopolitiikkaan sekä Neuvostoliiton-suhteeseen. Tulokset kertovat samalla siitä, että länsimaissa Suomen asemaa tarkkailtiin herkeämättä ja etsittiin merkkejä pienen maan vajoamisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.

Huomaa:

Koko pro gradu/Mikko Virta, on luettavissa Helda/Helsinki.fi –sivustolla:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175804

*

YHTEENVETO

Virran tutkimuksessa ilmenevät keskeiset seikat jotka keisin yhteydessä olivat pelissä mukana.

Muutama huomio voidaan vielä listata:

1.)MiG-hankintahanke vuoti alle aikayksikön Länteen.  Mikko Virta kirjoittaa:

Tieto suomen hävittäjähankinnasta (idästä) vuoti länsivalloille hyvin pian sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli antanut vastauksensa myynnistä.  Hannu Rautkallion mukaan Yhdysvaltojen Helsingin lähettiläs John McFall raportoi hävittäjistä Washingtoniin jo 5. toukokuuta eli yli viikko ennen kuin edes presidentti Paasikivi sai tietää asiasta.  McFall oli epäillyt hävittäjiä Neuvostoliiton tarjoukseksi, jota suomalaiset harkitsivat. … Ennen toukokuun 5. päivää tietoa hankkeesta ei vointu olla kovin laajalla piirillä.”

Voidaankin arvioida, mistä vuoto on lähtöisin: vaihtoehtoja on kolme: Suomesta, Neuvostoliitosta tai sitten vähäisimpänä mahdollisuutena, jokin kolmas maa, joka on saanut pikaisen vuodon jommalta kummalta kauppaneuvottelijamaalta.  Jos vuoto oli Neuvostoliitosta, vuoto on lähtöisin korkealta taholta joko tiedustelun tai myyrän kautta?  Suomessa hanketta ajoivat Kokoomuksen ministerit ja teollisuustahot: tarkoitus ainakin joltain osin oli luoda ja vahvistaa suojasäävaiheen mahdollistettua sen, puolue- ja henkilösuhteita Neuvostoliiton poliittiseen, sotilaalliseen ym. johtoon. Kokoomuksen piirissä epäilemättä voidaan arvioida olleen jyrkän kansallisia katsantokantoja edustavia henkilöitä, joiden pirtaan tämänkaltainen hanke ei kaikista puolueintresseistä huolimatta kuulunut.

2.)Neuvottelu MiG15 –suihkukoneista Moskovan kanssa on jossain vaiheessa vuotanut suomalaiselle lehdistölle ja samanaikaisesti yhdysvaltalaisille uutistoimistoille, sillä Kokoomusta lähellä oleva Uusi Suomi kirjoitti siitä ensimmäisenä maanantaina 19.7.1954. Miten vuoto suomalaiselle lehdistölle on tapahtunut?  Rekonstruointi 65 vuoden takaa on vaikea, mutta todentaa jälleen tältäkin osin: Se mikä valuu, voi vuotaa, ja mikä voi vuotaa, myöskin vuotaa.

3.)Kuvaavasti SKDL:n äänenkannattajana Vapaa Sana kirjoitti 22.7.1954 otsikolla ”Pitäisikö lupa (MiG 15:ien hankintaan) hakea USAsta?”.  Muut vasemmistolehdet eivät hankkeelle juuri palstatilaa uhranneet, myötäsuka oli ilmeinen. Kuvaavaa Suomen asemalle on eittämättä se, että milloin ”lupaa” haetaan idästä, milloin taas lännestä.

4.) Kansainvälinen United Press (UP) –uutistoimisto pani jakeluun 20.7.1954 uutisen, jossa todettiin muun muassa: ”Mainitut lähteet (yhdysvaltalaiset viranomaistahot, vh) kertoivat, että mikäli suunnitelmat toteutuvat, ”Suomi on oleva ainoa maa vapaiden maiden joukossa, joka saa venäläisiä suihkumoottorikoneita ja jonka lentäjiä venäläiset kouluttavat”.

5.)”Joulukuun 17. päivänä 1954 lähestyi pääministeri Kekkosen sihteeriä Ahti Karjalaista uutistoimisto AP:n Helsingin-kirjeenvaihtaja Anne-Marie Snellman – joka ”sattui olemaan silloin myös Kekkosen naisystävä”.  Snellman tiedusteli Karjalaiselta, oliko Suomesta menossa lentäjiä Neuvostoliittoon koulutettaviksi.  Karjalainen kirjasi päiväkirjaansa, että Snellman kyseli asiasta ”Amerikan-toimistonsa toimeksiannosta”.  Karjalainen ei kuitenkaan maininnut, mitä hän vastasi Snellmanin uteluihin” (Virta: emt. s. 59).

Tässä ei tarvitse olla atomifyysikko, kun laskee yksi plus yksi, ja voi melkoisen vakuuttavasti päätellä, miten vuoto MiG-sekoilusta on edennyt Amerikkaan ja muuallekin kohtalaisen varmalla tavalla yhden miehen kautta, eli vastaus on: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…

6.)MiG15 –hankkeen jänneväli kulkee monen tolpan kautta, mutta lähtökohtainen jänneväli sijaitsi selvästikin Kokoomuksen ja Kekkosen välillä (Paasikiven perijät).  Kokoomuksen synkeä suhtautuminen Kekkoseen kävi erityisen hyvin ilmi suuntaviivojen asiakirjaluonnoksen kolmannesta kappaleesta, jonka otsikkona on ”Porvarit saatava vetämään yhtä köyttä”:

Maalaisliitossa on otettava yhteys sen ”parempaan” siipeen.  Todettiin, että Kekkosella ei ole positiivista maanpuolustusohjelmaa.  Kun sen asian ottaa puheeksi, hän vaikenee ja poistuu.  Tämä johtuu siitä, että puolustuslaitoksen ja maanpuolustustahdon heikkous auttaa hänen egosentrisiä pyrkimyksiään pitää kaikki langat käsissään.”

7.)MiG:it olivat olleet ”tapeetilla” ennenkin: Kuten Paasikiven päiväkirjasta ilmenee, Kekkonen oli viitannut keskustelussa saman tapaiseen tarjoustilanteeseen vuonna 1952. Sitä paitsi ”MiG-15 –hävittäjä oli epäilemättä ollut myös puheenaiheena valtiojohdossa neuvostoliittolaisen koneen pudottua Suomeen”, Virta kirjoittaa (s. 74; Neuvostoliittolaisen lentokoneen putoaminen Suomen alueelle 25.1.1954).

8.)”Kokoomuksen kevään 1954 eduskuntavaaleissa kärsimä tappio pienensi puolueen mahdollisuuksia päästä seuraavaan hallitukseen, joten Hetemäellä voidaan nähdä olleen selkä motiivi jouduttaa kalustohankintoja mahdollisimman paljon ollessaan vielä puolustusministerinä”. Virta emt. s. 76.

9.)”Tuomo Polvinen voi olla oikeassa siinä, että tutkien ja hävittäjien hankinta liittyi laajassa kuvassa Kekkosen kilpailijoiden tarpeeseen saada suoria suhteita neuvostoliittolaisiin.  Nähdäkseni sitä ei kuitenkaan voi pitää selittävänä tekijänä hävittäjähankinnalle.  Hallituksen sisäpiiriläisistä vain Aura ja Hetemäki kävivät Tehtaankadulla (Neuvostoliiton suurlähetystössä) sotilasyhteistyötä pohjustamassa – Aura myös Kekkosta haukkumassa.  Hetemäki oli solminut omat suhteensa neuvostoliittolaisiin jo aiemmin 1950-luvun alussa Uuden Suomen päätoimittajan Lauri Ahon kautta.  Suhteiden ylläpitoon ei olisi tarvittu aloitetta isoista kalustohankinnoista”. Virta emt. s. 86.

10.) Tuomiojan presidenttitie katkesi?  ”MiG-hanke näyttää aiheuttaneen suurimman kolhun Sakari Tuomiojalle, jota pidettiin 1950-luvun alkupuolella potentiaalisena seuraajana presidentti Paasikivelle.  Hävittäjien lisäksi Tuomioja oli tiedustellut neuvostoliittolaisten suhtautumista siihen, jos Suomi liittyisi Pohjoismaiden neuvostoon.  Jälkimmäinen oli Paasikiven mukaan ”hirmuinen virhe”.  Paasikivi katsoi, etteivät Tuomiojan ulkopoliittiset otteet osoittaneet hyvää.” Virta emt. s. 97. … Päiviö Hetemäki näyttää selviytyneen hävittäjäsotkusta Paasikiven silmissä pienemmin kolhuin kuin Tuomioja.  Tähän saattoi vaikutta se, ettei Hetemäestä povattu seuraavaa presidenttiä, kuten Tuomiojasta, joten hänen toimintaansa ulkopolitiikan parissa ei arvioitu samoista lähtökohdista”.  Virta emt. s. 98.  Toisaalta voi nähdä, että Paasikiven näkökentässä Kekkonen oli joka tapauksessa, heikkouksineenkin, primäärein mies.  Niinpä enemmän Tuomiojan asemaan vaikutti Kekkosen kanssa syntynyt avoin ja parantumattomalta vaikuttanut välirikko.  Vuoden 1956 presidentinvaaleissa Tuomioja oli Kekkosen kirkonkirouksessa ponnisteleva käytännössä puoluetta vailla ollut ehdokas, jota MiG-seikkailijat, Aura ja Hetemäki uskollisesti tukivat 1956.

*

Ilmailumuseo

Ilmailumuseon sivut kertovat:

”Suomen Ilmavoimat tutustui MiG-15-koneeseen jo vuonna 1954, jolloin sitä tarjottiin Suomen Ilmavoimille. Konetta ei kuitenkaan silloin tilattu. Vasta vuonna 1962 tilattiin neljä MiG-15UTI-konetta käytettäväksi välityyppinä MiG-21F-13-suihkuhävittäjiin siirryttäessä. Koneen lento-ominaisuudet olivat hyvä mutta koneen käsittely maassa oli hankalaa. Konetyyppi täytti tehtävänsä huonosti ja koneilla lennettiin vähän. Tyypin viimeisen lennon lensi MU-4 7.2.1977.

Koneen tunnus: MU-1

Kone on näytteillä Hallinportti Ilmailumuseon ulkoalueella.”

https://www.ilmailumuseot.fi/tuotteet.html?id=20171/255089

ps. niinpä lempinimi oli kuvaava: ”Muhku”.
*

Näkökulma:

Toimitusministeristökin voi tehdä kovia poliittisia avauksia – Erkki Tuomiojan isä näytti mallia

Mikko Virta kertoo/ Iltalehti, 9.3.2019:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d5b87467-0eb6-44e0-8529-6981946ce662

Mikko jos kuka tuntee tämän casen läpikotaisin..

*

Aiheesta kiinnostuneille, lissä MiG:eistä;

Ylil. Tomi Kajava:

MIG-HÄVITTÄJIEN HANKINTOJEN, VERSIOIDEN JA KÄYTTÖÖNOTON VAIKU-TUKSET SUOMALAISEEN HÄVITTÄJÄTORJUNTAKYKYYN VUOSINA 1962–1982

Maanpuolustuskorkeakoulu, huhtikuu 2018:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/160376/SM1231.pdf?sequence=1&isAllowed=y
*

]]>
8 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273787-harkitsematon-mig-havittaja-hankinta-1954-salaa-ja-salaisin-taka-ajatuksin#comments Hävittäjähankinnat MiG 15 -hävittäjä Presidentti Urho Kekkonen Sakari Tuomioja Turpo Mon, 08 Apr 2019 13:36:31 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273787-harkitsematon-mig-havittaja-hankinta-1954-salaa-ja-salaisin-taka-ajatuksin
Perussuomalaiset ja Suomen Nato-jäsenyys http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273594-perussuomalaiset-ja-suomen-nato-jasenyys <p>Eduskuntavaalit ovat menossa. Ennakkoäänestys on käynnissä. Tuloksen tiedämme reilun viikon päästä.</p><p>Epävarmoja äänestäjiä on tälläkin kertaa paljon kuten aina. Ketä äänestää vai äänestänkö ketään? Äänestänkö nyt kuten ennenkin vai vaikutanko paremmin muuttamalla äänestyskäyttäytymistäni?</p><p>Tällä kertaa valinta on minulle vaikea liikkuvana äänestäjänä. Edellisessä vaaleissa ratkaisujani johdatti Suomen Nato-jäsenyysasia. Se johdattaa nytkin kirkkaimpana. Ääneni tulee olla Suomen Nato-jäsenyyttä edistävä, jos Nato-jäsenyyttä yleensäkään Suomessa kukaan äänestäjä voi millään tavoin edistää.</p><p>SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton muodostama vihervasemmisto ei ole ääneni veroinen eivätkä vihervasemmistolaiset kyllä ääntäni kaipaakaan. Tunne on siis molemminpuolinen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Kokoomuslaiset pääministerit Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ärsyttivät presidentti Sauli Niinistöä.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10429183"><u>Yle 3.10.2018</u></a>).</p><p>Kyseisessä Ylen jutussa, joka käsitteli Tuomo Yli-Huttulan <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511326472/"><u>Presidentti ja porvarivalta</u></a> -kirjaa, oli kirjattuna myös:</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa. </em></p><p><em>- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin ulkoministerin kanssa tekemisissä - välillä jopa päivittäin. Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).</em>&rdquo;</p><p>Presidentti Niinistön itsepäinen toiminta on ollut ajoittain sangen koomista:</p><p>&rdquo;<em>Uutuuskirja: Sauli Niinistö vieroksui Alexander Stubbia ja Carl Haglundia - taskuliinatkin ärsyttivät: &rsquo;Minä en tuollaista laittaisi ikinä&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808122201131662"><u>Iltalehti 13.8.2018</u></a>).</p><p>Oheinen Iltalehden juttu käsitteli Martti Mörttisen ja Nurmen <a href="https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/sauli-niinisto-mantyniemen-herra/"><u>Mäntyniemen herra</u></a> -kirjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen ulkopoliittisessa johdossa käytiin syksyllä 2014 valtataistelua, jossa olivat vastakkain tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) sekä pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja puolustusministeri Carl Haglund (r.).</em></p><p><em>Niinistö ja Tuomioja saivat tukea keskustalaisilta poliitikoilta ja Stubb ja Haglund puolestaan oppositioon siirtyneiden vihreiden puheenjohtajalta Ville Niinistöltä.</em>&rdquo;</p><p>Yllättävää oli, että Vihreiden Ville Niinistö tuki vuonna 2014 Nato-myönteisiä Alexander Stubbia ja Carl Haglundia.</p><p>&rdquo;<em>Uutuuskirja: Presidentti Niinistö läksytti puolustusministeri Niinistöä: &rsquo;Työpaikkakiusaamiselta se tuntui&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006026270.html"><u>Ilta-Sanomat 7.3.2019</u></a>).</p><p>Oheinen Ilta-Sanomien juttu käsitteli Jari Korkin <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511335870/"><u>Puolustuksen paluu - Jussi Niinistön vartiovuoro</u></a> -kirjaa ja muun muassa puolustusministeri Niinistön tuntoja 6.10.2017 pidetyssä TP-UTVA-kokouksessa:</p><p>&rdquo;<em>Kunnon runtua ja välillä intensiivistä tuijottamista, jolla Sale ehkä yritti saada minut taipumaan tai murtumaan.</em></p><p><em>Muistuu mieleeni tarinat siitä, miten hän eduskunnan puhemiehenä itketti naisalaisiaan. Vaan minäpä en vollottanut, kunhan tuijotin takaisin. </em></p><p><em>Pääministeri kärsi selvästi konfliktista ja yritti tasoitella, ulkoministeri ja valtiovarainministeri Orpo olivat viisaasti vaiti - enimmäkseen. Virkamiehiltä ei kysytty mitään, tämä oli vain minun rökittämistä.</em>&rdquo;</p><p>Johtopäätös:</p><p>Presidentti Niinistö ei tule sellaisten henkilöiden kanssa toimeen, jotka todella kannattavat ja ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä ja joilla on sellainen poliittinen päätöksentekoasema ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, josta he todellakin kykenevät Nato-jäsenyysasiaa ajamaan.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava pääministeri, ulkoministeri tai puolustusministeri on presidentti Niinistön ilmeinen kauhukuva. Jyrki Katainen, Aleksander Stubb, Timo Soini, Carl Haglund ja Jussi Niinistö ovat olleet presidentti Niinistön kauhukuvia.</p><p>Kuinka monesti presidentti Niinistö onkaan ottanut yhteen pääministeri Kataisen ja Stubbin, ulkoministeri Soinin tai puolustusministeri Haglundin ja Niinistön kanssa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. TP-UTVA:ssa siis. Tiukkaa tuijottamista, äksyisiä kommentteja ja kehon levottomuutta on Niinistöllä varmasti riittänyt noiden Nato-miesten seurassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Niinistö on ollut valmis Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ministerien &rdquo;käsittelyssä&rdquo; jopa sellaisiin toimiin, joissa tavallisella työpaikalla kyse olisi lainvastaisesta työpaikkakiusaamisesta.</p><p>Presidentti Niinistö on tukeutunut nimittämissään hallituksissa niihin ministereihin, jotka vastustavat Suomen Nato-jäsenyyttä: ulkoministeri Erkki Tuomiojaan ja pääministeri Juha Sipilään.</p><p>Presidentti Niinistön suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen on yhtä kielteinen kuin presidentti Halosen suhtautuminen oli.</p><p>Oli onni, että vuonna 2015 hallitusta muodostettaessa Kokoomuksen puheenjohtaja oli Aleksander Stubb eikä Petteri Orpo. Presidentti Niinistöllä olisi ollut Orpon kautta suurempi painoarvo hallituksen ohjelmaan ja niihin käytännön toimiin, joilla esimerkiksi varmistettiin Yhdysvaltain osallistumismahdollisuus Suomessa pidettäviin sotaharjoituksiin.</p><p>Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Orpo on toisin kuin Katainen ja Stubb presidentti Niinistö täydellisessä liekanarussa. Katainen ja Alexander Stubb olivat Kokoomuksessa vielä vakuuttavia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia ja uskalsivat haastaa Niinistöä.</p><p>Orpo on Nato-asiassa presidentti Niinistön myötä- ja vastakarvaan silitettävissä oleva puudeli, joka ei saa Niinistöön tukeutuen mitään aikaan Nato-asiassa. Ei kerrassaan mitään. Orpo on turvallisuuspoliittinen imbesilli ja hän on antanut valtakirjansa Nato-vastaiselle presidentti Niinistölle.</p><p>Tällä kertaa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavalle myös Kokoomus on siis täysin poissuljettu äänestysvaihtoehto. Presidentti Niinistön pauloissa olevalla Orpon Kokoomuksella ei ole kerta kaikkiaan mitään jakoa äänestyspäätöksessä.</p><p>Orposta ei ole pääministeriksi ja toivottavasti hänestä ei myöskään koskaan tule pääministeriä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU-politiikan etujen nimissä. Kokoomuksella ei voi olla mitään roolia Suomen Nato-jäsenyyden edistämisessä niin kauan kuin Orpo on puheenjohtaja ja niin kauan kuin Kokoomus Orpon kautta tukeutuu presidentti Niinistön Nato-jäsenyysvastaisuuteen.</p><p>Orpon pääministeriys merkitsisi, että Nato-jäsenyyttä vastustava presidentti Niinistö tunkeutuisi syvemmälle myös Suomen EU-politiikkaan.</p><p>Kokoomus on siis täysin mahdoton vaihtoehto. Kokoomuksen äänestäminen olisi kuin äänen antaminen Nato-vastustajiin tukeutuvalle presidentti Niinistölle tai Vasemmistoliitolle.</p><p>Ei kiitos Kokoomukselle!</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Meneillään olevat eduskuntavaalit ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikan länsimyönteisyyttä kannattavalle vaikeat.</p><p>Entäpä RKP? RKP:n Nato-kanta on kertaluokkaa uskottavampi kuin Kokoomuksen. Kertaluokkaa uskottavampi, vaikka puolueen joukossa on paljon myös Nato-jäsenyyttä vastustavia ehdokkaita. RKP:n linja ei ole sidottu presidentti Niinistön Nato-vastaiseen ja Venäjä-myönteiseen linjaan niin kuin Kokoomuksella on Orpon johdolla.</p><p>Nato-jäsenyyttä ja turvallisuuspolitiikan tiivistä länsisuuntausta kannattavalle on tärkeää, ettei vihervasemmisto Venäjä-myönteisyyksineen pääse valtaan. Olisi torjuttava vihervasemmiston valtaannousua ja etenkin SDP:n pääsyä pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin tehtäviin.</p><p>SDP pääministeripuolueena, jolla olisi ehkä myös puolustusministerin salkku, olisi presidentti Niinistön Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittinen katastrofi. Erkki Tuomioja ulkoministerinä olisi puolestaan katastrofien katastrofi. Niinistö-Tuomioja-parivaljakko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa taas kertaalleen olisi katastrofien katastrofien katastrofi. Tuon vaihtoehdon toteutuessa muuttaminen Nato-maa Viroon olisi vakavasti harkittava vaihtoehto.</p><p>Olisiko Perussuomalaisista vastavoimaksi vihervasemmistolle vai onko vaihtoehto RKP?</p><p>Taitaa olla parempi tyytyä siihen, ettei vain vihervasemmisto voittaisi vaaleja. Mutta onko Perussuomalaiset Nato-myönteisiä RKP:n tapaan vai Venäjä-myönteisiä vihervasemmiston tapaan?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vihervasemmisto on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtä kuin länsi- ja Nato-vastaisuutta. Vihervasemmisto on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtä kuin Venäjä-myötäisiä. Tuo Venäjä-myötäisyys tarkoittaa sitä, ettei Vihervasemmisto ole valmis käsittelemään Venäjää etujemme mukaisesti.</p><p>Kun länsimyönteisyyttä pyritään osoittamaan EU-myönteisyydellä, tuo on vain puoli totuutta. Jos et kannata myös Nato-jäsenyyttä, et ole erityisen länsimielinen ja länsimielisyytesi on valikoivaa. Ohessa Vihervasemmiston pari esimerkkiä valikoivaisuudesta.</p><p>&rdquo;<em>Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.</em>&rdquo; (<a href="https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/a/aa5cc942-ca3d-4cf4-bf36-72b97902d31b"><u>Iltalehti 3.4.2019</u></a>).</p><p>Noilla sanoilla laukoi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne muutama päivä sitten.</p><p>Kyse oli MTV:n uutisten pääministeritentissä (<a href="https://www.mtv.fi/sarja/paaministeritentti-33001053001/paaministeritentti-1066046"><u>MTV3 2.4.2019</u></a>) &nbsp;ja ns. Nato-optiosta. SDP:n puheenjohtaja Rinteen mielestä Suomea ei hyväksyttäisi välttämättä Naton jäsenmaaksi, jos hakemus jätettäisiin. Suomen mahdollisuudella liittyä Natoon ei siis olisi &nbsp;Rinteen mielestä perusteita.</p><p>&rdquo;<em>Kun pyydettiin tarjouksia, niin varmaan pyydettiin sellaisilta mailta, jotka kaikki olivat mukana Pariisin [ilmasto-] sopimuksessa. Mutta jos kävisi niin, että joku näistä maista irtautuu Pariisin sopimuksesta, niin onko se oikein, että hävittäjät ostettaisiin sellaisesta maasta? Minusta sitä täytyisi pohtia.</em>&rdquo; (<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/pekka-haavistolta-uusi-avaus-havittajahankintoihin-voi-sulkea-usan-koneet-ulkopuolelle/84347871-8c83-4366-9f19-05ee0cfedbbd"><u>Kauppalehti 26.3.2019</u></a>).</p><p>Vihervasemmiston turvallisuuspolitiikassa Yhdysvalloilla ei siis olisi mahdollisuutta toimittaa Suomelle Super Hornet- ja F-35-hävittäjiä.</p><p>Nuo kannanotot esimerkkeinä siitä vihervasemmiston turvallisuuspolitiikasta, jossa Suomen turvallisuuden länsi-integraatio ja Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ovat äärimmäisin mahdollinen kirosana.</p><p>Kaivellaan kuitenkin vielä varmemmaksi vakuudeksi parilla vanhalla kannanotolla, miten vihervasemmisto näkee Suomen turvallisuusintegraation länteen. On syytä kaivella noita vanhoja kannanottoja näin vaalien ollessa käynnissä.</p><p>Otetaan esimerkki kuluneella hallituskaudella Suomen tiivistyneestä sotilasharjoittelusta länsimaiden kanssa ja vihervasemmiston asenteesta tiivistyneestä puolustusyhteistyöstä SDP:n johdolla:</p><p>Erkki Tuomioja <a href="http://demokraatti.fi/tuomioja-harjoittelutoiminta-jannittyneessa-kansainvalisessa-tilanteessa-ei-ole-lapihuutojuttu/" target="_blank"><u>Demokraatti</u></a>-lehdessä 11.2.2016: &rdquo;Emme<em> osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.</em>&rdquo;</p><p>Antti Rinne MTV3:n <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/mielipiteet/nettivieraat/artikkeli/rinteen-nettikolumni-nyt-tarvitaan-eduskunnalle-selvitys-ulko-ja-turvallisuuspolitiikasta/5749598" target="_blank"><u>nettikolumnissa</u></a> 21.2.2016: &rdquo;<em>Olennaista on, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta</em>.&rdquo;</p><p>Kyse oli Yhdysvaltain osallistumisesta Suomessa pidettäviin sotilasharjoituksiin. Vihervasemmisto SDP:n johdolla elää vielä kylmän sodan aikaa ja pitkälti vihamielisyyttä tiivistyvää läntistä puolustusyhteistyötä kohtaan. Erityinen kirosana on Yhdysvallat. Erityinen kirosana Yhdysvallat on Erkki Tuomiojalle.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavan on syytä äänestään näissä eduskuntavaaleissa niin, ettei vihervasemmisto - siis SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto - menestyisi. Päämääräksi pitää ilmeisemmin asettaa näiden läntistä puolustusyhteistyötä torppaavien voimien torjuminen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Palataan peruskysymykseen. Mitä Suomen Nato-jäsenyyttä ja tiiviimpää läntistä puolustusyhteistyötä kannattava voisi nyt äänestää?</p><p>&rdquo;<em>Halla-aho: Olen kannattanut 20 vuotta Suomen Nato-jäsenyyttä</em>&rdquo; oli uutisotsikko&nbsp; Verkkouutisissa vuonna 2014 (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/halla-aho-olen-kannattanut-20-vuotta-suomen-nato-jasenyytta-19199/"><u>Verkkouutiset 17.4.2014</u></a>). Venäjä oli juuri valloittanut Krimin ja osoittanut taitavuutta, johon länsi ei kyennyt vastaamaan.</p><p>Jussi Halla-aho on ollut tähän saakka vankka Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Hänen kantansa Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen ovat olleet vaalikoneissa hyvin myönteisiä pitkäaikaisesti. &rdquo;<em>Halla-aho haluaisi Suomen liittyvän Natoon</em>&rdquo; oli lehtiotsikko Iltalehdessä vielä 19.2.2017 (<a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201702172200072604_pi.shtml" target="_blank"><u>IL 19.2.2017</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Henkilökohtaisesti kannatan Nato-jäsenyyttä ja olen aina kannattanut sitä.</em>&rdquo; Halla-aho lausui Iltalehdelle.</p><p>Kun Iltalehden toimittaja Kreeta Karvala kysyi haastattelussa Halla-aholta, ajaisiko hän Perussuomalaisten puheenjohtajana Suomen liittymistä Natoon, Halla-aho vastasi:</p><p>&rdquo;<em>Kyllä voisin tuoda asian keskusteluun perussuomalaisten sisällä, koska tästä ei ole käyty oikeastaan minkäänlaista keskustelua perussuomalaisissa.</em>&rdquo; ja jatkoi Suomen Nato-jäsenyydestä: &rdquo;<em>En tiedä, pääsisikö Suomi tällä hetkellä Naton jäseneksi, mutta uskon, että Suomi ei pääsisi Naton jäseneksi silloin kun kriisi on päällä.</em>&rdquo;</p><p>&quot;<em>En minä lähde kaivamaan itselleni kuoppaa politiikassa ajamalla sellaista asiaa, joka ei voi toteutua. Suomen olisi ollut järkevää liittyä Natoon 25 vuotta sitten</em>.&quot;, totesi Perussuomalaisten tuolloinen puheenjohtajaehdokas Jussi Halla-aho Brysselissä keväällä 207 Suomen Nato-jäsenyydestä (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005126932.html" target="_blank"><u>HS 14.3.2017</u></a>).</p><p>Oheiset olivat kannanottoja ennen Halla-ahon puheenjohtajuutta. Halla-ahon Nato-kannat laimentuivat, kun hän asettui puheenjohtajaehdokkaaksi. Perussuomalaisten kannattajakunta ei perinteisesti ole ollut kallellaan Natoon, vaikka heidän nykyinen ja entinen puheenjohtaja ovat olleet Suomen poliitikkojen vankkumattomimpia Nato-jäsenyyskannattajia. Soini ja Halla-aho ovat olleet Nato-jäsenyyskannattajien kärkijoukkoa.</p><p>Halla-aho on siis Nato-mies. Tuo on hyvä asia.</p><p>Perussuomalaiset eivät ole kuitenkaan yhä kuin Halla-aho, vaikka toivottavaa olisikin. &rdquo;<em>Presidenttiehdokas Huhtasaari Natosta eri mieltä kuin pomonsa Halla-aho</em>&rdquo; -otsikko Uuden Suomen sivuilla vahvistaa puolueen puheenjohtajan ja jäsenistön erilaisia Nato-näkemyksiä (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237664-presidenttiehdokas-laura-huhtasaari-natosta-eri-mielta-kuin-pomonsa-jussi-halla-aho"><u>Uusi Suomi.19.12.2017</u></a>).</p><p>Kun Halla-aho on siis henkeen ja vereen Nato-mies, niin puolue ei ole vielä. Halla-aho on joutunut edelleen laimentamaan Nato-kantojansa puolueensa eteen näissä vaaleissa. Jos puolue voittaa vaalit, hänellä on enemmän mahdollisuuksia muuttaa puolueen näkemyksiä Natoon, jos hän vain haluaa käyttää mahdollisuuksiaan.</p><p>Ikävää, että Perussuomalaisissa on myös sellaisia Kreml-agitaattoreita kuin esimerkiksi Tom Packalén, Laura Huhtasaari ja &nbsp;Juho Eerola. Olen käsitellyt Packalénin omintakeisia Venäjä-kannanottoja kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko nyt uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Perussuomalaisille on ollut eduksi, että Halla-aho on kyennyt pitämään Huhtasaaren hiljaisena näissä vaaleissa. Halla-ahon on kyettävä kitkemään pois myös muut&nbsp; puolueen riveistä lausutut Venäjä- ja Putin-myönteiset kannanotot. Venäjä ja Vladimir Putin on syytä vaihtaa presidentti Donald Trumpiin, ulkoministeri Michael Pompeoon, Yhdysvaltoihin ja myös Natoon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kokoomuksesta ja Keskustasta ei ole SDP:n haastajaksi näissä vaaleissa. Ohjelmat eivät eroa pohjimmaisilta perusteiltaan. Vain hienosäätöä.</p><p>Orpon johtaman Kokoomus ei ole uskottava äänestysvaihtoehto näissä vaaleissa Nato-jäsenyyttä kannattavalle. Luojan kiitos, että edellisen hallituksen hallitusohjelmaa oli muovaamassa Nato-myönteinen Aleksander Stubb ja ohjelmaa toteuttivat Nato-myönteinen ulkoministeri Soini sekä ajan myötä Nato-myönteisyyteen kasvanut puolustusministeri Niinistö.</p><p>Kokoomuksessa alle 15 prosentin kannatus tietäisi Orpon lyhyen tähdenlennon päättymistä. Kannatusromahdus olisi Kokoomuksen etujen mukaista. Ehkäpä seuraava puheenjohtaja uskaltaisi irtautua presidentti Niinistön liekanarusta kohti aitoa Nato-jäsenyyden kannatusta.</p><p>Tällainen henkilö voisi olla esimerkiksi Elina Lepomäki, joka ei pelkää haasteita eikä haastamista. Antti Häkkäsellä puolestaan harkintakyky petti pahasti, kun hän lähti tukemaan Orpo rinnallaan omintakeista kuntiin perustuvaa sotea varsin omintakeisilla kannanotoilla.</p><p>Liberaalin Suomen Nato-jäsenyyttä ja tiiviimpää läntistä puolustusyhteistyötä kannattavan varmin vaihtoehto on RKP, mutta tuo varmuus on vain suhteellista verrattaessa muihin puolueisiin.</p><p>Nato-jäsenyyttä kannattavan ensisijainen päämäärä on kuitenkin pyrkiä suitsimaan Suomen Nato-jäsenyyteen ja läntisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen kielteisesti suhtautuvan vihervasemmiston eteenpäinmenoa. On pyrittävä estämään Natoon ja puolustuksen länsi-integraatioon kielteiset suhtautuvien puolueiden - siis vihervasemmiston - ja presidentti Niinistön yhteistyö tasolle, joka meillä oli ennen vuotta 2015.</p><p>Varmin vaihtoehto suitsia vihervasemmistoa taitaa olla Perussuomalaiset Nato-kannoista riippumatta.</p><p>Jokainen Perussuomalaisten kannatusprosentin kymmenyksen nousu on yhtä paljon pois SDP:n kannatuksesta. Perussuomalaisten tulee voittaa näissä valeissa SDP.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalit ovat menossa. Ennakkoäänestys on käynnissä. Tuloksen tiedämme reilun viikon päästä.

Epävarmoja äänestäjiä on tälläkin kertaa paljon kuten aina. Ketä äänestää vai äänestänkö ketään? Äänestänkö nyt kuten ennenkin vai vaikutanko paremmin muuttamalla äänestyskäyttäytymistäni?

Tällä kertaa valinta on minulle vaikea liikkuvana äänestäjänä. Edellisessä vaaleissa ratkaisujani johdatti Suomen Nato-jäsenyysasia. Se johdattaa nytkin kirkkaimpana. Ääneni tulee olla Suomen Nato-jäsenyyttä edistävä, jos Nato-jäsenyyttä yleensäkään Suomessa kukaan äänestäjä voi millään tavoin edistää.

SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton muodostama vihervasemmisto ei ole ääneni veroinen eivätkä vihervasemmistolaiset kyllä ääntäni kaipaakaan. Tunne on siis molemminpuolinen.

                                                                                      ****

Kokoomuslaiset pääministerit Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ärsyttivät presidentti Sauli Niinistöä.” (Yle 3.10.2018).

Kyseisessä Ylen jutussa, joka käsitteli Tuomo Yli-Huttulan Presidentti ja porvarivalta -kirjaa, oli kirjattuna myös:

Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.

- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin ulkoministerin kanssa tekemisissä - välillä jopa päivittäin. Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).

Presidentti Niinistön itsepäinen toiminta on ollut ajoittain sangen koomista:

Uutuuskirja: Sauli Niinistö vieroksui Alexander Stubbia ja Carl Haglundia - taskuliinatkin ärsyttivät: ’Minä en tuollaista laittaisi ikinä’” (Iltalehti 13.8.2018).

Oheinen Iltalehden juttu käsitteli Martti Mörttisen ja Nurmen Mäntyniemen herra -kirjaa:

Suomen ulkopoliittisessa johdossa käytiin syksyllä 2014 valtataistelua, jossa olivat vastakkain tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) sekä pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja puolustusministeri Carl Haglund (r.).

Niinistö ja Tuomioja saivat tukea keskustalaisilta poliitikoilta ja Stubb ja Haglund puolestaan oppositioon siirtyneiden vihreiden puheenjohtajalta Ville Niinistöltä.

Yllättävää oli, että Vihreiden Ville Niinistö tuki vuonna 2014 Nato-myönteisiä Alexander Stubbia ja Carl Haglundia.

Uutuuskirja: Presidentti Niinistö läksytti puolustusministeri Niinistöä: ’Työpaikkakiusaamiselta se tuntui’” (Ilta-Sanomat 7.3.2019).

Oheinen Ilta-Sanomien juttu käsitteli Jari Korkin Puolustuksen paluu - Jussi Niinistön vartiovuoro -kirjaa ja muun muassa puolustusministeri Niinistön tuntoja 6.10.2017 pidetyssä TP-UTVA-kokouksessa:

Kunnon runtua ja välillä intensiivistä tuijottamista, jolla Sale ehkä yritti saada minut taipumaan tai murtumaan.

Muistuu mieleeni tarinat siitä, miten hän eduskunnan puhemiehenä itketti naisalaisiaan. Vaan minäpä en vollottanut, kunhan tuijotin takaisin.

Pääministeri kärsi selvästi konfliktista ja yritti tasoitella, ulkoministeri ja valtiovarainministeri Orpo olivat viisaasti vaiti - enimmäkseen. Virkamiehiltä ei kysytty mitään, tämä oli vain minun rökittämistä.

Johtopäätös:

Presidentti Niinistö ei tule sellaisten henkilöiden kanssa toimeen, jotka todella kannattavat ja ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä ja joilla on sellainen poliittinen päätöksentekoasema ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, josta he todellakin kykenevät Nato-jäsenyysasiaa ajamaan.

Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava pääministeri, ulkoministeri tai puolustusministeri on presidentti Niinistön ilmeinen kauhukuva. Jyrki Katainen, Aleksander Stubb, Timo Soini, Carl Haglund ja Jussi Niinistö ovat olleet presidentti Niinistön kauhukuvia.

Kuinka monesti presidentti Niinistö onkaan ottanut yhteen pääministeri Kataisen ja Stubbin, ulkoministeri Soinin tai puolustusministeri Haglundin ja Niinistön kanssa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. TP-UTVA:ssa siis. Tiukkaa tuijottamista, äksyisiä kommentteja ja kehon levottomuutta on Niinistöllä varmasti riittänyt noiden Nato-miesten seurassa.

                                                                                      ****

Presidentti Niinistö on ollut valmis Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ministerien ”käsittelyssä” jopa sellaisiin toimiin, joissa tavallisella työpaikalla kyse olisi lainvastaisesta työpaikkakiusaamisesta.

Presidentti Niinistö on tukeutunut nimittämissään hallituksissa niihin ministereihin, jotka vastustavat Suomen Nato-jäsenyyttä: ulkoministeri Erkki Tuomiojaan ja pääministeri Juha Sipilään.

Presidentti Niinistön suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen on yhtä kielteinen kuin presidentti Halosen suhtautuminen oli.

Oli onni, että vuonna 2015 hallitusta muodostettaessa Kokoomuksen puheenjohtaja oli Aleksander Stubb eikä Petteri Orpo. Presidentti Niinistöllä olisi ollut Orpon kautta suurempi painoarvo hallituksen ohjelmaan ja niihin käytännön toimiin, joilla esimerkiksi varmistettiin Yhdysvaltain osallistumismahdollisuus Suomessa pidettäviin sotaharjoituksiin.

Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Orpo on toisin kuin Katainen ja Stubb presidentti Niinistö täydellisessä liekanarussa. Katainen ja Alexander Stubb olivat Kokoomuksessa vielä vakuuttavia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia ja uskalsivat haastaa Niinistöä.

Orpo on Nato-asiassa presidentti Niinistön myötä- ja vastakarvaan silitettävissä oleva puudeli, joka ei saa Niinistöön tukeutuen mitään aikaan Nato-asiassa. Ei kerrassaan mitään. Orpo on turvallisuuspoliittinen imbesilli ja hän on antanut valtakirjansa Nato-vastaiselle presidentti Niinistölle.

Tällä kertaa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavalle myös Kokoomus on siis täysin poissuljettu äänestysvaihtoehto. Presidentti Niinistön pauloissa olevalla Orpon Kokoomuksella ei ole kerta kaikkiaan mitään jakoa äänestyspäätöksessä.

Orposta ei ole pääministeriksi ja toivottavasti hänestä ei myöskään koskaan tule pääministeriä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU-politiikan etujen nimissä. Kokoomuksella ei voi olla mitään roolia Suomen Nato-jäsenyyden edistämisessä niin kauan kuin Orpo on puheenjohtaja ja niin kauan kuin Kokoomus Orpon kautta tukeutuu presidentti Niinistön Nato-jäsenyysvastaisuuteen.

Orpon pääministeriys merkitsisi, että Nato-jäsenyyttä vastustava presidentti Niinistö tunkeutuisi syvemmälle myös Suomen EU-politiikkaan.

Kokoomus on siis täysin mahdoton vaihtoehto. Kokoomuksen äänestäminen olisi kuin äänen antaminen Nato-vastustajiin tukeutuvalle presidentti Niinistölle tai Vasemmistoliitolle.

Ei kiitos Kokoomukselle!

                                                                                      ****

Meneillään olevat eduskuntavaalit ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikan länsimyönteisyyttä kannattavalle vaikeat.

Entäpä RKP? RKP:n Nato-kanta on kertaluokkaa uskottavampi kuin Kokoomuksen. Kertaluokkaa uskottavampi, vaikka puolueen joukossa on paljon myös Nato-jäsenyyttä vastustavia ehdokkaita. RKP:n linja ei ole sidottu presidentti Niinistön Nato-vastaiseen ja Venäjä-myönteiseen linjaan niin kuin Kokoomuksella on Orpon johdolla.

Nato-jäsenyyttä ja turvallisuuspolitiikan tiivistä länsisuuntausta kannattavalle on tärkeää, ettei vihervasemmisto Venäjä-myönteisyyksineen pääse valtaan. Olisi torjuttava vihervasemmiston valtaannousua ja etenkin SDP:n pääsyä pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin tehtäviin.

SDP pääministeripuolueena, jolla olisi ehkä myös puolustusministerin salkku, olisi presidentti Niinistön Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittinen katastrofi. Erkki Tuomioja ulkoministerinä olisi puolestaan katastrofien katastrofi. Niinistö-Tuomioja-parivaljakko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa taas kertaalleen olisi katastrofien katastrofien katastrofi. Tuon vaihtoehdon toteutuessa muuttaminen Nato-maa Viroon olisi vakavasti harkittava vaihtoehto.

Olisiko Perussuomalaisista vastavoimaksi vihervasemmistolle vai onko vaihtoehto RKP?

Taitaa olla parempi tyytyä siihen, ettei vain vihervasemmisto voittaisi vaaleja. Mutta onko Perussuomalaiset Nato-myönteisiä RKP:n tapaan vai Venäjä-myönteisiä vihervasemmiston tapaan?

                                                                                      ****

Vihervasemmisto on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtä kuin länsi- ja Nato-vastaisuutta. Vihervasemmisto on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtä kuin Venäjä-myötäisiä. Tuo Venäjä-myötäisyys tarkoittaa sitä, ettei Vihervasemmisto ole valmis käsittelemään Venäjää etujemme mukaisesti.

Kun länsimyönteisyyttä pyritään osoittamaan EU-myönteisyydellä, tuo on vain puoli totuutta. Jos et kannata myös Nato-jäsenyyttä, et ole erityisen länsimielinen ja länsimielisyytesi on valikoivaa. Ohessa Vihervasemmiston pari esimerkkiä valikoivaisuudesta.

Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.” (Iltalehti 3.4.2019).

Noilla sanoilla laukoi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne muutama päivä sitten.

Kyse oli MTV:n uutisten pääministeritentissä (MTV3 2.4.2019)  ja ns. Nato-optiosta. SDP:n puheenjohtaja Rinteen mielestä Suomea ei hyväksyttäisi välttämättä Naton jäsenmaaksi, jos hakemus jätettäisiin. Suomen mahdollisuudella liittyä Natoon ei siis olisi  Rinteen mielestä perusteita.

Kun pyydettiin tarjouksia, niin varmaan pyydettiin sellaisilta mailta, jotka kaikki olivat mukana Pariisin [ilmasto-] sopimuksessa. Mutta jos kävisi niin, että joku näistä maista irtautuu Pariisin sopimuksesta, niin onko se oikein, että hävittäjät ostettaisiin sellaisesta maasta? Minusta sitä täytyisi pohtia.” (Kauppalehti 26.3.2019).

Vihervasemmiston turvallisuuspolitiikassa Yhdysvalloilla ei siis olisi mahdollisuutta toimittaa Suomelle Super Hornet- ja F-35-hävittäjiä.

Nuo kannanotot esimerkkeinä siitä vihervasemmiston turvallisuuspolitiikasta, jossa Suomen turvallisuuden länsi-integraatio ja Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ovat äärimmäisin mahdollinen kirosana.

Kaivellaan kuitenkin vielä varmemmaksi vakuudeksi parilla vanhalla kannanotolla, miten vihervasemmisto näkee Suomen turvallisuusintegraation länteen. On syytä kaivella noita vanhoja kannanottoja näin vaalien ollessa käynnissä.

Otetaan esimerkki kuluneella hallituskaudella Suomen tiivistyneestä sotilasharjoittelusta länsimaiden kanssa ja vihervasemmiston asenteesta tiivistyneestä puolustusyhteistyöstä SDP:n johdolla:

Erkki Tuomioja Demokraatti-lehdessä 11.2.2016: ”Emme osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.

Antti Rinne MTV3:n nettikolumnissa 21.2.2016: ”Olennaista on, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta.”

Kyse oli Yhdysvaltain osallistumisesta Suomessa pidettäviin sotilasharjoituksiin. Vihervasemmisto SDP:n johdolla elää vielä kylmän sodan aikaa ja pitkälti vihamielisyyttä tiivistyvää läntistä puolustusyhteistyötä kohtaan. Erityinen kirosana on Yhdysvallat. Erityinen kirosana Yhdysvallat on Erkki Tuomiojalle.

Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavan on syytä äänestään näissä eduskuntavaaleissa niin, ettei vihervasemmisto - siis SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto - menestyisi. Päämääräksi pitää ilmeisemmin asettaa näiden läntistä puolustusyhteistyötä torppaavien voimien torjuminen.

                                                                                      ****

Palataan peruskysymykseen. Mitä Suomen Nato-jäsenyyttä ja tiiviimpää läntistä puolustusyhteistyötä kannattava voisi nyt äänestää?

Halla-aho: Olen kannattanut 20 vuotta Suomen Nato-jäsenyyttä” oli uutisotsikko  Verkkouutisissa vuonna 2014 (Verkkouutiset 17.4.2014). Venäjä oli juuri valloittanut Krimin ja osoittanut taitavuutta, johon länsi ei kyennyt vastaamaan.

Jussi Halla-aho on ollut tähän saakka vankka Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Hänen kantansa Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen ovat olleet vaalikoneissa hyvin myönteisiä pitkäaikaisesti. ”Halla-aho haluaisi Suomen liittyvän Natoon” oli lehtiotsikko Iltalehdessä vielä 19.2.2017 (IL 19.2.2017):

Henkilökohtaisesti kannatan Nato-jäsenyyttä ja olen aina kannattanut sitä.” Halla-aho lausui Iltalehdelle.

Kun Iltalehden toimittaja Kreeta Karvala kysyi haastattelussa Halla-aholta, ajaisiko hän Perussuomalaisten puheenjohtajana Suomen liittymistä Natoon, Halla-aho vastasi:

Kyllä voisin tuoda asian keskusteluun perussuomalaisten sisällä, koska tästä ei ole käyty oikeastaan minkäänlaista keskustelua perussuomalaisissa.” ja jatkoi Suomen Nato-jäsenyydestä: ”En tiedä, pääsisikö Suomi tällä hetkellä Naton jäseneksi, mutta uskon, että Suomi ei pääsisi Naton jäseneksi silloin kun kriisi on päällä.

"En minä lähde kaivamaan itselleni kuoppaa politiikassa ajamalla sellaista asiaa, joka ei voi toteutua. Suomen olisi ollut järkevää liittyä Natoon 25 vuotta sitten.", totesi Perussuomalaisten tuolloinen puheenjohtajaehdokas Jussi Halla-aho Brysselissä keväällä 207 Suomen Nato-jäsenyydestä (HS 14.3.2017).

Oheiset olivat kannanottoja ennen Halla-ahon puheenjohtajuutta. Halla-ahon Nato-kannat laimentuivat, kun hän asettui puheenjohtajaehdokkaaksi. Perussuomalaisten kannattajakunta ei perinteisesti ole ollut kallellaan Natoon, vaikka heidän nykyinen ja entinen puheenjohtaja ovat olleet Suomen poliitikkojen vankkumattomimpia Nato-jäsenyyskannattajia. Soini ja Halla-aho ovat olleet Nato-jäsenyyskannattajien kärkijoukkoa.

Halla-aho on siis Nato-mies. Tuo on hyvä asia.

Perussuomalaiset eivät ole kuitenkaan yhä kuin Halla-aho, vaikka toivottavaa olisikin. ”Presidenttiehdokas Huhtasaari Natosta eri mieltä kuin pomonsa Halla-aho” -otsikko Uuden Suomen sivuilla vahvistaa puolueen puheenjohtajan ja jäsenistön erilaisia Nato-näkemyksiä (Uusi Suomi.19.12.2017).

Kun Halla-aho on siis henkeen ja vereen Nato-mies, niin puolue ei ole vielä. Halla-aho on joutunut edelleen laimentamaan Nato-kantojansa puolueensa eteen näissä vaaleissa. Jos puolue voittaa vaalit, hänellä on enemmän mahdollisuuksia muuttaa puolueen näkemyksiä Natoon, jos hän vain haluaa käyttää mahdollisuuksiaan.

Ikävää, että Perussuomalaisissa on myös sellaisia Kreml-agitaattoreita kuin esimerkiksi Tom Packalén, Laura Huhtasaari ja  Juho Eerola. Olen käsitellyt Packalénin omintakeisia Venäjä-kannanottoja kirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko nyt uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa” (US-blogi 6.9.2018).

Perussuomalaisille on ollut eduksi, että Halla-aho on kyennyt pitämään Huhtasaaren hiljaisena näissä vaaleissa. Halla-ahon on kyettävä kitkemään pois myös muut  puolueen riveistä lausutut Venäjä- ja Putin-myönteiset kannanotot. Venäjä ja Vladimir Putin on syytä vaihtaa presidentti Donald Trumpiin, ulkoministeri Michael Pompeoon, Yhdysvaltoihin ja myös Natoon.

                                                                                      ****

Kokoomuksesta ja Keskustasta ei ole SDP:n haastajaksi näissä vaaleissa. Ohjelmat eivät eroa pohjimmaisilta perusteiltaan. Vain hienosäätöä.

Orpon johtaman Kokoomus ei ole uskottava äänestysvaihtoehto näissä vaaleissa Nato-jäsenyyttä kannattavalle. Luojan kiitos, että edellisen hallituksen hallitusohjelmaa oli muovaamassa Nato-myönteinen Aleksander Stubb ja ohjelmaa toteuttivat Nato-myönteinen ulkoministeri Soini sekä ajan myötä Nato-myönteisyyteen kasvanut puolustusministeri Niinistö.

Kokoomuksessa alle 15 prosentin kannatus tietäisi Orpon lyhyen tähdenlennon päättymistä. Kannatusromahdus olisi Kokoomuksen etujen mukaista. Ehkäpä seuraava puheenjohtaja uskaltaisi irtautua presidentti Niinistön liekanarusta kohti aitoa Nato-jäsenyyden kannatusta.

Tällainen henkilö voisi olla esimerkiksi Elina Lepomäki, joka ei pelkää haasteita eikä haastamista. Antti Häkkäsellä puolestaan harkintakyky petti pahasti, kun hän lähti tukemaan Orpo rinnallaan omintakeista kuntiin perustuvaa sotea varsin omintakeisilla kannanotoilla.

Liberaalin Suomen Nato-jäsenyyttä ja tiiviimpää läntistä puolustusyhteistyötä kannattavan varmin vaihtoehto on RKP, mutta tuo varmuus on vain suhteellista verrattaessa muihin puolueisiin.

Nato-jäsenyyttä kannattavan ensisijainen päämäärä on kuitenkin pyrkiä suitsimaan Suomen Nato-jäsenyyteen ja läntisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen kielteisesti suhtautuvan vihervasemmiston eteenpäinmenoa. On pyrittävä estämään Natoon ja puolustuksen länsi-integraatioon kielteiset suhtautuvien puolueiden - siis vihervasemmiston - ja presidentti Niinistön yhteistyö tasolle, joka meillä oli ennen vuotta 2015.

Varmin vaihtoehto suitsia vihervasemmistoa taitaa olla Perussuomalaiset Nato-kannoista riippumatta.

Jokainen Perussuomalaisten kannatusprosentin kymmenyksen nousu on yhtä paljon pois SDP:n kannatuksesta. Perussuomalaisten tulee voittaa näissä valeissa SDP.

]]>
63 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273594-perussuomalaiset-ja-suomen-nato-jasenyys#comments Eduskuntavaalit 2019 Nato-jäsenyys Presidentti Niinistö Turpo Venäjän uhka Suomelle Sat, 06 Apr 2019 12:05:10 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273594-perussuomalaiset-ja-suomen-nato-jasenyys
Valtavirtainen venäläisnäkemys: nykyjärjestelmä romahtaa vuoteen 2021 mennessä http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273507-valtavirtainen-venalaisnakemys-nykyjarjestelma-romahtaa-vuoteen-2021-mennessa <p>Seuraava eduskuntamme joutuu kohtaamaan niin suuren lähiulkomaihin liittyvän käänteen, että olisi suorastaan tuhoisaa, ellei presidentti <strong>Niinistön</strong> suosittelemaa <strong>ulkopolitiikkateemaa</strong> nostettaisi <em>vaalikeskustelun loppusuoran keskiöön</em>. <strong>Venäjän järjestelmä romahtaa massamielenosoituksien ja mullistusten myötä kahdessa vuodessa</strong>, ennustaa Moskovan MGIMO-yliopiston professori Valeri <strong>Solovei</strong> tavallisesti valtavirran venäläisnäkemystä edustavan Moskovskij Komsomolets -lehden haastattelussa. (Verkkouutiset 5.4.2019)</p><p>Professori Solovei huomauttaa, että kansalaisille suunnattu <strong>propaganda ei toimi enää</strong> kuten ennen, koska presidentti Putinia ei enää pidetä vakauden takuumiehenä. &quot;Tämä on äärimmäisen tärkeä, kvalitatiivinen ja vallankumouksellinen <strong>muutos kansan ajattelussa&quot;</strong>. Valtaapitävät eivät Valeri Solovein mukaan kykene myöskään enää perustelemaan asemaansa kansalle millään järkevällä tavalla. &quot;Ei ideologisesti, ei älyllisesti, ei moraalisesti. He elävät tyhjiössä eikä heillä ole muuta mahdollisuutta kuin tukeutua raakaan voimaan ja propagandakoneistoon. Heidän voimansa on kuitenkin liioiteltua ja propagandakoneisto on alkanut murentua&quot;, Solovei toteaa.</p><p>Professori ennustaa venäläisten ryhtyvän tämän vuoden aikana yhteiskunnallisesti ja poliittisesti yhä aktiivisemmiksi. &quot;<em>Venäjän sosioekonominen tilanne pahenee ja yhteiskunnalliset jännitteet kasvava</em>t. <strong>Massamielenosoitukset</strong> alkavat ennemmin tai myöhemmin... Mielenosoitusten määrä kasvaa. Ensin ne ovat pieniä ja paikallisia, mutta ne lisääntyvät nopeasti ja yhdistyvät kansalliseksi protestiksi. Kriisi pitkittyy parin vuoden ajalle. Se tulee aalloissa&nbsp; ja nämä aallot tulevat ravistelemaan järjestelmää. Ennemmin tai myöhemmin <strong>järjestelmä romahtaa</strong>&quot;, Valeri Solovei toteaa.</p><p>Kuten muuallakin, kestää tällaisen romahduksen &rdquo;avainvaihe&rdquo; hänen mukaansa lopulta vain muutaman päivän.</p><p>&quot;<strong>Nämä päivät tulevat shokeeraamaan Venäjää ja vaikuttavat koko maailmaan</strong>&quot;.<br />- Verkkouutiset 5.4.2019 <a href="https://www.verkkouutiset.fi/shokkivaite-venajalta-jarjestelma-romahtaa-kahdessa-vuodessa" target="_blank"><u><strong>Shokkiväite Venäjältä: Järjestelmä romahtaa kahdessa vuodessa</strong></u></a>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seuraava eduskuntamme joutuu kohtaamaan niin suuren lähiulkomaihin liittyvän käänteen, että olisi suorastaan tuhoisaa, ellei presidentti Niinistön suosittelemaa ulkopolitiikkateemaa nostettaisi vaalikeskustelun loppusuoran keskiöön. Venäjän järjestelmä romahtaa massamielenosoituksien ja mullistusten myötä kahdessa vuodessa, ennustaa Moskovan MGIMO-yliopiston professori Valeri Solovei tavallisesti valtavirran venäläisnäkemystä edustavan Moskovskij Komsomolets -lehden haastattelussa. (Verkkouutiset 5.4.2019)

Professori Solovei huomauttaa, että kansalaisille suunnattu propaganda ei toimi enää kuten ennen, koska presidentti Putinia ei enää pidetä vakauden takuumiehenä. "Tämä on äärimmäisen tärkeä, kvalitatiivinen ja vallankumouksellinen muutos kansan ajattelussa". Valtaapitävät eivät Valeri Solovein mukaan kykene myöskään enää perustelemaan asemaansa kansalle millään järkevällä tavalla. "Ei ideologisesti, ei älyllisesti, ei moraalisesti. He elävät tyhjiössä eikä heillä ole muuta mahdollisuutta kuin tukeutua raakaan voimaan ja propagandakoneistoon. Heidän voimansa on kuitenkin liioiteltua ja propagandakoneisto on alkanut murentua", Solovei toteaa.

Professori ennustaa venäläisten ryhtyvän tämän vuoden aikana yhteiskunnallisesti ja poliittisesti yhä aktiivisemmiksi. "Venäjän sosioekonominen tilanne pahenee ja yhteiskunnalliset jännitteet kasvavat. Massamielenosoitukset alkavat ennemmin tai myöhemmin... Mielenosoitusten määrä kasvaa. Ensin ne ovat pieniä ja paikallisia, mutta ne lisääntyvät nopeasti ja yhdistyvät kansalliseksi protestiksi. Kriisi pitkittyy parin vuoden ajalle. Se tulee aalloissa  ja nämä aallot tulevat ravistelemaan järjestelmää. Ennemmin tai myöhemmin järjestelmä romahtaa", Valeri Solovei toteaa.

Kuten muuallakin, kestää tällaisen romahduksen ”avainvaihe” hänen mukaansa lopulta vain muutaman päivän.

"Nämä päivät tulevat shokeeraamaan Venäjää ja vaikuttavat koko maailmaan".
- Verkkouutiset 5.4.2019 Shokkiväite Venäjältä: Järjestelmä romahtaa kahdessa vuodessa 

]]>
8 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273507-valtavirtainen-venalaisnakemys-nykyjarjestelma-romahtaa-vuoteen-2021-mennessa#comments 2019 eduskuntavaalit Soppatykki Turpo Ulkopolitiikka eduskuntavaalikeskustelussa Venäjä Putinin jälkeen Fri, 05 Apr 2019 09:24:21 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273507-valtavirtainen-venalaisnakemys-nykyjarjestelma-romahtaa-vuoteen-2021-mennessa