Turpo http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Thu, 18 Jan 2018 13:44:06 +0200 fi Suomi-neito hakee lähestymiskieltoa? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-suomi-neito-hakee-lahestymiskieltoa <p>Epäluuloinen menneeseentakertuva <em>ex</em>-liittolainen käy tuon tuosta aggressiiviseksi eikä hyväksy vieläkään Suomi-neidon itsellistä päätäntävaltaa, jos se vain vähänkin näyttää viittaavan valitun uuden kumppaniyhteisön jo aikaa sitten paljastuneen salarakassuhteen mahdolliseen virallistamiseen. Se sattuu sydämeen pakkoavioliiton purkauduttua, säälikää Kremliä!&nbsp;</p> <p>- Mutta niin kuin tsaarilla ei ole uusia vaatteita, ei Kremlillä ole vieläkään sydäntä. Sen rinnassa uhoaa kimpale veristä läpimätää mausoleuminmuuria, jota kaksipäisen vaakunakotkan jakomielitajunta vie milloin mihinkin vainoharhakonfliktiin. Vähintään suurvaltahuuruisia itsetunto-ongelmia on paikkailtava koukkailemalla sotakoneilla ja sukellusveneillä ex-partnereiden alueilla sekä vaatimalla uhkailevaan sävyyn &#39;legitiimien&#39; oikeuksiensa kuten <em>Valamon </em>aarteiden ja <em>Mainilan laukausten</em> palauttamiskonsultaatiota.<strong>*</strong> -&nbsp;&nbsp;Uhkailu alkaa jo kyllästyttää.&nbsp;</p> <p><strong>Suomineito voisi nyt harkita hakevansa lähestymiskieltoa</strong> jostain tai diplomaattisen tasapuolisesti kaikista ilmansuunnista kohdistuvan ei-siviilioikeudellisen aggression varalta. Kansainvälisen ihmisoikeusyhteisön tukI saadaan varmaankin jonkun entisen idealistipresidentin lobbaamana (se kysymys jää vielä auki, toimiiko lähestymiskielto käytännössä olennaisesti paremmin kuin maamiinat, mutta niitähän ei nyt ole).&nbsp;</p> <p>&nbsp;<br /><em>Kuvitteleekohan muuten tuo öykkäröivä</em> ja uhkaileva entinen pakkoavioliittopuolisomme (YYA 1948-91) olevansa kenties edelleen kovinkin potentiaalinen <em>kilpakosija </em>hyväkuntoisen ja yleismaailmallisesti viehättävänä pidetyn ikinuoren satavuotiaan demokratian vapailla mielipiteenmuodostusmarkkinoilla?&nbsp;</p> <p>- <strong>Ei kai</strong> Kreml oikeasti <em>itsekään </em>luule, että maailmassa olisi yhtä ainutta vapaata kansakuntaa, joka haluaisi missään tilanteessa jonkinasteiseen liittoon tai kumppanuuteen isovenäläisen itäfasisti-imperialismin perinteenjatkajan kanssa? Tosin tästäkin aiheesta on saatu vääntäistyä pateettisella yksittäistapaustasolla melko totisen towerihengen sävyttämä epäterve vaalijulistus à la <em>Väyrynev</em><strong>**</strong>, ja löytyipä arkistosta jopa hirtehisenvakavaa liittoutumisargumentaatiotakin vielä <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198745-liittoudutaankin-venajan-kanssa" target="_blank">varmasti auki olevasta optiosta: Liittoudutaankin Venäjän kanssa</a>.&nbsp;</p> <p><br /><strong>Riittävää turvaa</strong> kansakunnalle ja globaalistikin voi väyrystelijöiden mukaan luoda myös &#39;<em>ylläpitämällä hyviä suhteita valtavaan naapurustoonsa ja pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella</em>&#39; (vrt. ns. &#39;kansojen yhteinen tahto&#39;). Jos ne intressiristiriiidat (vrt. Molotov-Ribbentrop 1939) nyt kuitenkin sattuisivat joskus eksymään meidänkin suuntaan, olisi kai sitten hyvä pirkkaniksi työntää päänsä lähimpään pensaaseen ja toivoa ettei siellä ole pieni vihreäsuojavärinen ns. puskaryssä.&nbsp;</p> <p>Hyvä olisi tietysti myös jos olisi suuria ja mahtavia ystäviä, ettei ihan talvisodan asetelmissa oltaisi hädän hetkellä. Siinä vaiheessa kun hätä tulee käteen, ei sormen pitäisi enää mennä suuhun. Sopimuspaperille voisi olla akuuttia käyttöä, jos olisi tullut kopio reppuun, mutta ennen kaikkea sen alkuperäiset kappaleet velvoittaisivat liittolaismaat tulemaan apuun. Ja se tieto itsestään estää Kremliä tuomasta pieniä vihreitä maanvaltaajia Suomeen (Putinkin on sanonut, ettei Venäjä koskaan hyökkäisi natomaahan, ja syy on ymmärrettävä)- Jos ei Natoa, niin <em>mikä sitten</em>?&nbsp; &nbsp;</p> <p>Raaka vanha tosiasioidentuntemusviisaus geopolitiikan siperianraastuvista taitaa muistuttaa niitä, joiden maaperällä ei ole öljykenttiä, että <em>ellei ole nimet allekirjoitettuna jäsenyyspaperissa, ei mikään keskinäisen avun liittokunta auta, ei vaikka miten lutusiakaan ulkopuolisia symppiksiä</em>.</p> <p><br /><strong>Antti Kasvio</strong> esittää uudessa <em>blogissaan melko uskottavanoloisen skenaarion</em> Suomi-neidon ja Pohjois-Korean kohtalosta &#39;lähitulevaisuudessa&#39;, vähän kuin Ilkka Remes aka alias Petri Pykälä olisi kertomassa.*** Uutisia seuraamalla voisi kyllä kuka vaan päätyä tuollaisiin geopolitiikkakuvioiden kehityskulkuihin. Jotain tuontyyppistä toimintaikkunaa ja &#39;legitiimiä&#39; momentumia itänaapurimme tuntuisi haeskelevan hätyytellessään/ahdistellessaan välillä Suomineitoakin. Pääsisi <strong>Väyrynenkin </strong>taas toteamaan, että &#39;<em>Venäjälle ei annettu muuta mahdollisuutta</em>&#39;.</p> <p><br />Varmaan Suomi-neidon on kohta tosiaankin harkittava lähestymiskieltoa ex-yya-liittolaistaan vastaan, kun se ei omaa elämäänsä viettävän omillaan toimeentulevan exänsä uusia mahdollisia suhdekaavailujamme hyväksy.&nbsp;Vuosien 1939-44 joukkoahdistelujen ja pakkosilpomisten jälkeen 1947 luvatta amputoidut ja esi-Putin Josif Stalinin valtakuntaan siirretyt Suomi-neidon alueet on esitetty oheisessa karttakuviossa harmaalla.&nbsp;Tuon ystävänteon jälkeen 1948 jouduimme solmimaan ns. YYA-sopimuksen, jonka aikaista naapuruushegemoniaa ja kontrollia Venäjä taas <em>valtakunnanjohtaja </em>Putinin kaudella pyrkii jatkamaan.</p> <p><strong>- Usko jo Kreml, se on OHI!</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>*</strong>) Kaunaisen Venäjän on epäilty myös puuttuneen presidentinvaaleihimme 2018 mm. jo Viestikoekeskuksen tietovuotojupakan täsmäajoittamiseen vaikuttaneena KGB-arkistojaan vuotaen. Lisäksi Venäjä &#39;sopivasti&#39; juuri nyt vaatii Suomelta <strong>Valamon </strong>aarteita ja <strong>Mainilan laukauksia</strong> &#39;takaisin&#39;! - Miten niin &#39;takaisin&#39;? Suomen ortodoksikirkollehan ne Valamon aarteet oikeasti kuuluvat. Stalin ryösti Valamon saaren ja Suomen Laatokan puoliskon 1939-44 - nehän pitää saada takaisin meille! Kukahan ne Mainilan laukaukset sitten tällä kertaa Venäjän mukaan ampui... Silloinhan <em>Molotov-Ribbentrop-oikeudellisia intressejään</em> Suomi-neidolta 1939 perännyt Neuvostoliitto oli &#39;<em>huolestunut turvallisuudestaan</em>&#39; ja ehdotti maanluovutusta ennen talvisodan hyökkäystään.</p> <p>Ja samaan kv. mielenkiinnon saumaan kuin sattumalta on saatu yllytettyä (Bäckman?) myös Suomen puolustussotien 1939-44 etnisten veteraaniemme mielipiteistä melko huonosti perilläolevan äärijuutalaisen propagandajärjestön nuori virkainto revolveritoimittaja kyselemään Sauli Niinistöltä &#39;tietoja&#39; juutalaisten sorrosta Ukrainan SS-joukoissa. Mikäs valtakunta muuten järjesti jo ennen sotia Ukrainan holokaustinälänhädän? Sitä hyväntekijä-maahantunkeutujaa vastaan Suomen juutalaiset nostivat aseensa ja puolustivat isänmaatamme rinnan kantasuomalaisten ja jatkosodassa myös saksalaisten aseveljien kanssa.</p> <p><br /><strong>**</strong>) <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-vayrynenkreml-venajalla-ei-ollut-muuta-vaihtoehtoa-kuin-vallata-krim" target="_blank">Väyrynen&amp;Kreml: &quot;Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim&quot;</a>&nbsp;</p> <p>***) Antti Kasvio: <a href="http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249324-kuvitelma-tulevasta" target="_blank">Kuvitelma tulevasta</a>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Epäluuloinen menneeseentakertuva ex-liittolainen käy tuon tuosta aggressiiviseksi eikä hyväksy vieläkään Suomi-neidon itsellistä päätäntävaltaa, jos se vain vähänkin näyttää viittaavan valitun uuden kumppaniyhteisön jo aikaa sitten paljastuneen salarakassuhteen mahdolliseen virallistamiseen. Se sattuu sydämeen pakkoavioliiton purkauduttua, säälikää Kremliä! 

- Mutta niin kuin tsaarilla ei ole uusia vaatteita, ei Kremlillä ole vieläkään sydäntä. Sen rinnassa uhoaa kimpale veristä läpimätää mausoleuminmuuria, jota kaksipäisen vaakunakotkan jakomielitajunta vie milloin mihinkin vainoharhakonfliktiin. Vähintään suurvaltahuuruisia itsetunto-ongelmia on paikkailtava koukkailemalla sotakoneilla ja sukellusveneillä ex-partnereiden alueilla sekä vaatimalla uhkailevaan sävyyn 'legitiimien' oikeuksiensa kuten Valamon aarteiden ja Mainilan laukausten palauttamiskonsultaatiota.* -  Uhkailu alkaa jo kyllästyttää. 

Suomineito voisi nyt harkita hakevansa lähestymiskieltoa jostain tai diplomaattisen tasapuolisesti kaikista ilmansuunnista kohdistuvan ei-siviilioikeudellisen aggression varalta. Kansainvälisen ihmisoikeusyhteisön tukI saadaan varmaankin jonkun entisen idealistipresidentin lobbaamana (se kysymys jää vielä auki, toimiiko lähestymiskielto käytännössä olennaisesti paremmin kuin maamiinat, mutta niitähän ei nyt ole). 

 
Kuvitteleekohan muuten tuo öykkäröivä ja uhkaileva entinen pakkoavioliittopuolisomme (YYA 1948-91) olevansa kenties edelleen kovinkin potentiaalinen kilpakosija hyväkuntoisen ja yleismaailmallisesti viehättävänä pidetyn ikinuoren satavuotiaan demokratian vapailla mielipiteenmuodostusmarkkinoilla? 

- Ei kai Kreml oikeasti itsekään luule, että maailmassa olisi yhtä ainutta vapaata kansakuntaa, joka haluaisi missään tilanteessa jonkinasteiseen liittoon tai kumppanuuteen isovenäläisen itäfasisti-imperialismin perinteenjatkajan kanssa? Tosin tästäkin aiheesta on saatu vääntäistyä pateettisella yksittäistapaustasolla melko totisen towerihengen sävyttämä epäterve vaalijulistus à la Väyrynev**, ja löytyipä arkistosta jopa hirtehisenvakavaa liittoutumisargumentaatiotakin vielä varmasti auki olevasta optiosta: Liittoudutaankin Venäjän kanssa


Riittävää turvaa kansakunnalle ja globaalistikin voi väyrystelijöiden mukaan luoda myös 'ylläpitämällä hyviä suhteita valtavaan naapurustoonsa ja pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella' (vrt. ns. 'kansojen yhteinen tahto'). Jos ne intressiristiriiidat (vrt. Molotov-Ribbentrop 1939) nyt kuitenkin sattuisivat joskus eksymään meidänkin suuntaan, olisi kai sitten hyvä pirkkaniksi työntää päänsä lähimpään pensaaseen ja toivoa ettei siellä ole pieni vihreäsuojavärinen ns. puskaryssä. 

Hyvä olisi tietysti myös jos olisi suuria ja mahtavia ystäviä, ettei ihan talvisodan asetelmissa oltaisi hädän hetkellä. Siinä vaiheessa kun hätä tulee käteen, ei sormen pitäisi enää mennä suuhun. Sopimuspaperille voisi olla akuuttia käyttöä, jos olisi tullut kopio reppuun, mutta ennen kaikkea sen alkuperäiset kappaleet velvoittaisivat liittolaismaat tulemaan apuun. Ja se tieto itsestään estää Kremliä tuomasta pieniä vihreitä maanvaltaajia Suomeen (Putinkin on sanonut, ettei Venäjä koskaan hyökkäisi natomaahan, ja syy on ymmärrettävä)- Jos ei Natoa, niin mikä sitten?   

Raaka vanha tosiasioidentuntemusviisaus geopolitiikan siperianraastuvista taitaa muistuttaa niitä, joiden maaperällä ei ole öljykenttiä, että ellei ole nimet allekirjoitettuna jäsenyyspaperissa, ei mikään keskinäisen avun liittokunta auta, ei vaikka miten lutusiakaan ulkopuolisia symppiksiä.


Antti Kasvio esittää uudessa blogissaan melko uskottavanoloisen skenaarion Suomi-neidon ja Pohjois-Korean kohtalosta 'lähitulevaisuudessa', vähän kuin Ilkka Remes aka alias Petri Pykälä olisi kertomassa.*** Uutisia seuraamalla voisi kyllä kuka vaan päätyä tuollaisiin geopolitiikkakuvioiden kehityskulkuihin. Jotain tuontyyppistä toimintaikkunaa ja 'legitiimiä' momentumia itänaapurimme tuntuisi haeskelevan hätyytellessään/ahdistellessaan välillä Suomineitoakin. Pääsisi Väyrynenkin taas toteamaan, että 'Venäjälle ei annettu muuta mahdollisuutta'.


Varmaan Suomi-neidon on kohta tosiaankin harkittava lähestymiskieltoa ex-yya-liittolaistaan vastaan, kun se ei omaa elämäänsä viettävän omillaan toimeentulevan exänsä uusia mahdollisia suhdekaavailujamme hyväksy. Vuosien 1939-44 joukkoahdistelujen ja pakkosilpomisten jälkeen 1947 luvatta amputoidut ja esi-Putin Josif Stalinin valtakuntaan siirretyt Suomi-neidon alueet on esitetty oheisessa karttakuviossa harmaalla. Tuon ystävänteon jälkeen 1948 jouduimme solmimaan ns. YYA-sopimuksen, jonka aikaista naapuruushegemoniaa ja kontrollia Venäjä taas valtakunnanjohtaja Putinin kaudella pyrkii jatkamaan.

- Usko jo Kreml, se on OHI!

 

*) Kaunaisen Venäjän on epäilty myös puuttuneen presidentinvaaleihimme 2018 mm. jo Viestikoekeskuksen tietovuotojupakan täsmäajoittamiseen vaikuttaneena KGB-arkistojaan vuotaen. Lisäksi Venäjä 'sopivasti' juuri nyt vaatii Suomelta Valamon aarteita ja Mainilan laukauksia 'takaisin'! - Miten niin 'takaisin'? Suomen ortodoksikirkollehan ne Valamon aarteet oikeasti kuuluvat. Stalin ryösti Valamon saaren ja Suomen Laatokan puoliskon 1939-44 - nehän pitää saada takaisin meille! Kukahan ne Mainilan laukaukset sitten tällä kertaa Venäjän mukaan ampui... Silloinhan Molotov-Ribbentrop-oikeudellisia intressejään Suomi-neidolta 1939 perännyt Neuvostoliitto oli 'huolestunut turvallisuudestaan' ja ehdotti maanluovutusta ennen talvisodan hyökkäystään.

Ja samaan kv. mielenkiinnon saumaan kuin sattumalta on saatu yllytettyä (Bäckman?) myös Suomen puolustussotien 1939-44 etnisten veteraaniemme mielipiteistä melko huonosti perilläolevan äärijuutalaisen propagandajärjestön nuori virkainto revolveritoimittaja kyselemään Sauli Niinistöltä 'tietoja' juutalaisten sorrosta Ukrainan SS-joukoissa. Mikäs valtakunta muuten järjesti jo ennen sotia Ukrainan holokaustinälänhädän? Sitä hyväntekijä-maahantunkeutujaa vastaan Suomen juutalaiset nostivat aseensa ja puolustivat isänmaatamme rinnan kantasuomalaisten ja jatkosodassa myös saksalaisten aseveljien kanssa.


**) Väyrynen&Kreml: "Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim" 

***) Antti Kasvio: Kuvitelma tulevasta 

 

]]>
3 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-suomi-neito-hakee-lahestymiskieltoa#comments Kotimaa maanpuolustus Nato Ukraina Venäjä Lähestymiskielto Paavo Väyrynen Presidentinvaali 2018 Turpo Thu, 18 Jan 2018 11:44:06 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-suomi-neito-hakee-lahestymiskieltoa
Väyrynen&Kreml: "Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim" http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-vayrynenkreml-venajalla-ei-ollut-muuta-vaihtoehtoa-kuin-vallata-krim <p><strong>Kv. vaaliliiton</strong> Suomen presidentinvaaleihin 2018 synnytti &#39;<em>pyrkimys pysyä konfliktien ulkopuolella ja&nbsp;kansojen yhteinen tahto</em>&#39;. - &quot;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/vayryselta-kovia-vaitteita-ukrainan-kriisiin-lansimaiden-toimet-aloittivat-sodan-venajan-oli-pakko-vallata-krim/6734120#gs.RzwcZZk" target="_blank"><u>Ukrainan sodassa Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim</u></a>&quot;, Väyrynen väitti MTV:n Huomenta Suomessa kirjaimellisesti Vladimir <em>Putinin </em>tunnetun sanelun mukaan.</p> <p>Jatketaanko tässä suoraan <em>Paasikiven - Kekkosen</em> linjaa vai onko <em>Väyrysen - Putinin linja</em> hieman sittenkin oppipoikamaisen pitkälle sovellettu? Tarvitaanko <strong>Varsovan liiton&nbsp;</strong>hajottua ylipäätään enää edes Paasikiven-Kekkosen linjaa?&nbsp;Virkaanastumistaan odotteleva<em> </em><em>presidentti </em><em>Väyrynen lahjoitti jo liittolais-Kremlille vilpittömän pussillisen</em><em> <strong>lepikontorpan multaa</strong></em>.&nbsp;&nbsp;</p> <p>- Hulluksiko Väykkä on tullut?&nbsp; Ja hulluksiko kv. <em>Paavo-vaaliliiton</em> putinistiosapuoli sekin on tullut? Vai ihanko vaan vanhastalinistiseen henkeen asiat käännetään taas nurinpäin niin kuin tässäkin: &quot;<a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005526790.html" target="_blank"><u>Valamon luostarin aarteet olisi saatava takaisin Suomesta Venäjälle</u></a>&quot;&nbsp;&nbsp;Taitaa olla samaa pressanvaaleihinvaikuttamista kuin <strong>Lavrovin </strong><a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005525448.html" target="_blank"><u>uusi &#39;ehdotus&#39; konsultaatioista Mainilan laukausten historiasta</u></a>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Venäjä siis vaatii <em>Valamon aarteet ja Mainilan laukaukset &#39;<strong>takaisin</strong>&#39;</em>! - Miten niin &#39;takaisin&#39;? Suomen ortodoksikirkollehan ne Valamon aarteet oikeasti kuuluvat. Stalin ryösti Valamon saaren ja Suomen Laatokan puoliskon 1939-44 - <em>nehän pitää saada takaisin meille!</em>&nbsp;Kukahan ne Mainilan laukaukset sitten tällä kertaa Venäjän mukaan ampui... Silloinhan <em>Molotov-Ribbentrop-oikeudellisia intressejään</em> Suomi-neidolta 1939 perännyt Neuvostoliitto oli &#39;huolestunut turvallisuudestaan&#39; ja ehdotti maanluovutusta ennen talvisodan hyökkäystään.&nbsp;<br />&nbsp;</p> <p><strong>Itänaapurimme on epäilty puuttuneen presidentinvaaleihimme 2018</strong> mm. jo<a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247715-vaalikampanjaan-sekaannuttu-presidentin-kanslia-rikostutkinta-kaynnistetty" target="_blank"><u> Viestikoekeskuksen tietovuotojupakan täsmäajoittamiseen</u></a> vaikuttaneena,&nbsp; ja samaan kv. mielenkiinnon saumaan kuin sattumalta on saatu yllytettyä (Bäckman?) myös Suomen puolustussotien 1939-44 etnisten veteraaniemme mielipiteistä melko huonosti perilläolevan äärijuutalaisjärjestön nuori virkainto revolveritoimittaja kyselemään Sauli Niinistöltä tietoja juutalaisten sorrosta Ukrainan SS-joukoissa.&nbsp;</p> <p>Mistäköhän tuo &#39;<em>viattoman </em>Venäjä-uhrin&#39; marttyyrinpottuilu juuri nyt johtuu? Siitäkö, että toisin kuin vielä Jeltsinin aikaan, Kreml näkee nyt valtakunnanjohtaja Putinin hallitessa <em>aiemman partneri-Naton</em>&nbsp;muka uhkana. Uhkakuvia maalailleet Isä Aurinkoiset ovat toki ennenkin pysyneet vallankahvassa pidempään vielä niissä lopunajan bunkkereissaankin. - Suomen turvallisuuden varmistaminen länsimaisen puolustusjärjestön jäsenenä ei siis <em>sovi </em>meidän asioihimme puuttumattomalle naapurimaalle.<br />&nbsp;</p> <p><strong>- OK! Tietystihän <u><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179615-yyalle-realistinen-seuraaja-suomineito-hakee-lahestymiskieltoa" target="_blank">Suomineito voisi hakea lähestymiskieltoa</a></u></strong>&nbsp;jostain tai tasapuolisesti kaikista ilmansuunnista kohdistuvan ei-siviilioikeudellisen aggression varalta joukkoahdistelupelkonsa tyynnyttämiseksi. ;) Kansainvälisen ihmisoikeusyhteisön tukI saadaan varmaankin jonkun aiemman idealistipresidentin lobbaamana&nbsp;- mutta <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184488-ystavyytta-yli-rajojen-donetskissa-ja-alakurtissa" target="_blank">toimiikohan se olennaisesti paremmin kuin esimerkiksi</a> maamiinat, joita niitäkään ei nyt ole??&nbsp; &nbsp;</p> <p>Turvaa voi kuulemma luoda myös &#39;ylläpitämällä hyviä suhteita valtavaan naapurustoonsa ja pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella&#39;. Jos ne nyt kuitenkin sattuisivat joskus eksymään meidän suuntaan, on kai hyvä pirkkaniksi työntää päänsä lähimpään pensaaseen ja toivoa ettei se ole ns. puskaneukku. Hyvä olisi tietysti myös jos olisi suuria ja mahtavia ystäviä hädän hetkellä. Siinä vaiheessa kun hätä tulee käteen, ei sormen pitäisi enää mennä suuhun. Sopimuspaperille voisi olla akuuttia käyttöä, jos olisi tullut kopio reppuun, mutta ennen kaikkea se velvoittaisi liittolaismaat tulemaan apuun.</p> <p>Raaka vanha tosiasioidentuntemusviisaus geopolitiikan siperianraastuvista taitaa muistuttaa niitä, joiden maaperällä ei ole öljykenttiä, että ellei ole nimet allekirjoitettuna jäsenyyspaperissa, ei mikään keskinäisen avun liittokunta auta, ei vaikka miten lutusiakaan ulkopuolisia symppiksiä.</p> <p>Jottei tämä menisi liian ryppyotsaiseksi, tässä pläjäys haudanvakavaa liittoutumisargumentaatiota: &quot;Kissa pöydälle. Maamme viimeaikaisen liittoutumisjahkailun tässä vaiheessa näyttäisi olevan korkea aika tuoda reilusti esille mitä ilmeisin mutta pitkälti vaiettu vart...&quot; &gt;&nbsp;&nbsp;<a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198745-liittoudutaankin-venajan-kanssa" target="_blank">Liittoudutaankin Venäjän kanssa</a>&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lue myös:</p> <p>Hylkysyrjä-puhe <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249134-hylkysyrja-puhe-oli-enemman-kuin-pelkka-syrjaytymishymistely-jatkoon" target="_blank">oli enemmän kuin pelkkä syrjäytymishymistely</a> - jatkoon!</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kv. vaaliliiton Suomen presidentinvaaleihin 2018 synnytti 'pyrkimys pysyä konfliktien ulkopuolella ja kansojen yhteinen tahto'. - "Ukrainan sodassa Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim", Väyrynen väitti MTV:n Huomenta Suomessa kirjaimellisesti Vladimir Putinin tunnetun sanelun mukaan.

Jatketaanko tässä suoraan Paasikiven - Kekkosen linjaa vai onko Väyrysen - Putinin linja hieman sittenkin oppipoikamaisen pitkälle sovellettu? Tarvitaanko Varsovan liiton hajottua ylipäätään enää edes Paasikiven-Kekkosen linjaa? Virkaanastumistaan odotteleva presidentti Väyrynen lahjoitti jo liittolais-Kremlille vilpittömän pussillisen lepikontorpan multaa.  

- Hulluksiko Väykkä on tullut?  Ja hulluksiko kv. Paavo-vaaliliiton putinistiosapuoli sekin on tullut? Vai ihanko vaan vanhastalinistiseen henkeen asiat käännetään taas nurinpäin niin kuin tässäkin: "Valamon luostarin aarteet olisi saatava takaisin Suomesta Venäjälle"  Taitaa olla samaa pressanvaaleihinvaikuttamista kuin Lavrovin uusi 'ehdotus' konsultaatioista Mainilan laukausten historiasta  

Venäjä siis vaatii Valamon aarteet ja Mainilan laukaukset 'takaisin'! - Miten niin 'takaisin'? Suomen ortodoksikirkollehan ne Valamon aarteet oikeasti kuuluvat. Stalin ryösti Valamon saaren ja Suomen Laatokan puoliskon 1939-44 - nehän pitää saada takaisin meille! Kukahan ne Mainilan laukaukset sitten tällä kertaa Venäjän mukaan ampui... Silloinhan Molotov-Ribbentrop-oikeudellisia intressejään Suomi-neidolta 1939 perännyt Neuvostoliitto oli 'huolestunut turvallisuudestaan' ja ehdotti maanluovutusta ennen talvisodan hyökkäystään. 
 

Itänaapurimme on epäilty puuttuneen presidentinvaaleihimme 2018 mm. jo Viestikoekeskuksen tietovuotojupakan täsmäajoittamiseen vaikuttaneena,  ja samaan kv. mielenkiinnon saumaan kuin sattumalta on saatu yllytettyä (Bäckman?) myös Suomen puolustussotien 1939-44 etnisten veteraaniemme mielipiteistä melko huonosti perilläolevan äärijuutalaisjärjestön nuori virkainto revolveritoimittaja kyselemään Sauli Niinistöltä tietoja juutalaisten sorrosta Ukrainan SS-joukoissa. 

Mistäköhän tuo 'viattoman Venäjä-uhrin' marttyyrinpottuilu juuri nyt johtuu? Siitäkö, että toisin kuin vielä Jeltsinin aikaan, Kreml näkee nyt valtakunnanjohtaja Putinin hallitessa aiemman partneri-Naton muka uhkana. Uhkakuvia maalailleet Isä Aurinkoiset ovat toki ennenkin pysyneet vallankahvassa pidempään vielä niissä lopunajan bunkkereissaankin. - Suomen turvallisuuden varmistaminen länsimaisen puolustusjärjestön jäsenenä ei siis sovi meidän asioihimme puuttumattomalle naapurimaalle.
 

- OK! Tietystihän Suomineito voisi hakea lähestymiskieltoa jostain tai tasapuolisesti kaikista ilmansuunnista kohdistuvan ei-siviilioikeudellisen aggression varalta joukkoahdistelupelkonsa tyynnyttämiseksi. ;) Kansainvälisen ihmisoikeusyhteisön tukI saadaan varmaankin jonkun aiemman idealistipresidentin lobbaamana - mutta toimiikohan se olennaisesti paremmin kuin esimerkiksi maamiinat, joita niitäkään ei nyt ole??   

Turvaa voi kuulemma luoda myös 'ylläpitämällä hyviä suhteita valtavaan naapurustoonsa ja pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella'. Jos ne nyt kuitenkin sattuisivat joskus eksymään meidän suuntaan, on kai hyvä pirkkaniksi työntää päänsä lähimpään pensaaseen ja toivoa ettei se ole ns. puskaneukku. Hyvä olisi tietysti myös jos olisi suuria ja mahtavia ystäviä hädän hetkellä. Siinä vaiheessa kun hätä tulee käteen, ei sormen pitäisi enää mennä suuhun. Sopimuspaperille voisi olla akuuttia käyttöä, jos olisi tullut kopio reppuun, mutta ennen kaikkea se velvoittaisi liittolaismaat tulemaan apuun.

Raaka vanha tosiasioidentuntemusviisaus geopolitiikan siperianraastuvista taitaa muistuttaa niitä, joiden maaperällä ei ole öljykenttiä, että ellei ole nimet allekirjoitettuna jäsenyyspaperissa, ei mikään keskinäisen avun liittokunta auta, ei vaikka miten lutusiakaan ulkopuolisia symppiksiä.

Jottei tämä menisi liian ryppyotsaiseksi, tässä pläjäys haudanvakavaa liittoutumisargumentaatiota: "Kissa pöydälle. Maamme viimeaikaisen liittoutumisjahkailun tässä vaiheessa näyttäisi olevan korkea aika tuoda reilusti esille mitä ilmeisin mutta pitkälti vaiettu vart..." >  Liittoudutaankin Venäjän kanssa  

 

Lue myös:

Hylkysyrjä-puhe oli enemmän kuin pelkkä syrjäytymishymistely - jatkoon!

 

]]>
5 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-vayrynenkreml-venajalla-ei-ollut-muuta-vaihtoehtoa-kuin-vallata-krim#comments Kotimaa maanpuolustus Nato Ukraina Venäjä Paavo Väyrynen Presidentinvaali 2018 Turpo Uussuomettuminen Wed, 17 Jan 2018 09:11:06 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-vayrynenkreml-venajalla-ei-ollut-muuta-vaihtoehtoa-kuin-vallata-krim
Suomikin maksaa tapporahaa palestiinalaisille http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249263-suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille <p>&rdquo;<em>Revealed, how UK aid funds TERRORISTS: After yet more budget cuts, another &pound;12bn of your taxes are being splurged on foreign hand-outs for militants, killers, Palestinian palaces and jobs that don&#39;t exist.&rdquo;</em> (<a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-3510827/Revealed-UK-aid-funds-TERRORISTS-budget-cuts-12bn-taxes-splurged-foreign-hand-outs-militants-killers-Palestinian-palaces-jobs-don-t-exist.html">Dailymail</a>)</p><p>Palestiinalaishallinto maksoi vuonna 2017 1.237 miljardia shekeliä &ndash; noin $355 miljoonaa &ndash; palkkoja tuomituille terroristeille, ilmee Israelin puolustusministeriön selvityksestä. Israelissa onkin valmisteilla laki jossa nämä maksut vähennetään Palestiinalaishallinnolle tehtävistä tilityksistä, joissa Israel ko hallinnon puolesta kerää erinäisiä verotuloja.</p><p>Vuoden 2017 maksut sisälsivät seuraavia eriä: NIS 550 miljoonaa (n. $158 miljoonaa) vangeille ja NIS 687 milljoonaa (n. $197 miljoonaa) itsemurhapommittajien perheille. Itse vangeille maksetut palkkaluokat puolestaan olivat seuraavat: NIS 2,000 kuukaudessa PA:n terroristeille jotka Israelin vankiloissa kärsivät kolmesta-viiteen vuoteen tuomioita; PA:n tappajat, jotka istuvat 20-35 vuoden tuomioita israelilaisvankiloissa, saavat puolestaan NIS 10,000 kuukaudessa koko elämänsä ajan, joka ylittää keskiverron israelilaispalkan. Edelleen naimisissa olevat terroristit saavat NIS 300 lisän kuukaudessa sekä NIS 50 lisän kustakin lapsesta. Muita kuukausibonuksia ovat NIS 300 lisä Jerusalemista kotoisin oleville terroristeille ja NIS 500 lisä jos terroristilla on Israelin kansalaisuus.</p><p><img alt="" height="359" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/pmw1.png?w=547" width="547" /></p><p>Summat edustavat noin seitsemää prosenttia Palestiinalaishallinnon budjetista. Vertailun vuoksi Palestiinalaisten keskipalkka Judeassa ja Samariassa on noin NIS 2,000 kuukaudessa eli noin $550.</p><p><a href="http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=157&amp;doc_id=21554" rel="noopener" target="_blank">Palestinian Media Watch</a><a href="http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=157&amp;doc_id=21554" rel="noopener" target="_blank">in</a>&nbsp;&nbsp;mukaan Palestiinalaishallinnon vangituille terroristeille maksamat korvaukset nousivat v. 2017 noin 13% edelliseen vuoteen verrattuna ja korvaukset terroristien omaisille puolestaan nousivat samana ajankohtana 4%.</p><p><img alt="" height="348" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/pmw2.png?w=547" width="547" /></p><p>Israelissa asuva brittinainen Kay Wilson, jonka terroristit puukottivat luullen kuoliaaksi ja murhasivat hänen ystävänsä 18.12.2010, vaatii Englantia tutkimaan, menivätkö Englannin PA:lle maksamat varat hänen hyökkääjilleen? PA/PLO on maksanut 7 % vuosi-budjetistaan terroristeille stipendeinä.</p><p>Times of Israelin <a href="https://www.timesofisrael.com/defense-ministry-drafts-bill-to-cut-pa-funds-over-terrorist-stipends/">mukaan</a> Israelin puolustusministeriö laatii lakiluonnosta, jolla Israel lopettaa kokoamisensa verosaatavien maksamisen PA:n tilille, koska se päätti jatkaa stipendien maksamista terroristeille ja heidän perheilleen. USA:n kongressi puolestaan hyväksyi Taylor lain, jolla USA lopettaa maksut PLO:lle.</p><p>Suomikin on osallistunut tapporahojen maksuun rahoittamalla Palestiinalaishallintoa joko suoraan tai välillisesti sekä myös mm EU:n ja Maailmanpankin ohjelmien kautta. Mielestäni terrorismin rahoittaminen on merkittävästi vakavampi rike kuin Suomessa ajoittain esiintulleet yksityiset terrorismin rahoitushankkeet ja se että asiasta vaietaan kuvastaa hyvin Israeliin kohdistuvaa kaksinaismoralismia. Terrorismin rahoitusta tapahtuu myös Gazaan mm YK-virasto UNRWAn kautta jonka työntekijöitä on mm Hamasin johtoelimissä ja kouluja käytetty rakettivarastoina. Suomi tukee Palestiinan valtionrakennusta sekä poliittisesti että kehitysyhteistyön avulla. Palestiinalaisalueen maaohjelma on ensimmäinen laatuaan ja Suomen suunniteltu tuki on noin 22 miljoonaa euroa vuosina 2016&ndash;2019. Maailmanpankin infrastruktuurihankkeiden yhteisrahaston kautta Suomen rahoitusosuus on 2,3 miljoonaa euroa vuosina 2016&ndash;2019. YK:n kehitysohjelman (UNDP) hallinnoimaa Palestiinalaisalueita koskevaa rahastoa Suomi tukee noin 3 miljoonalla eurolla vuosina 2016&ndash;2019. Suomen yleistuki UNRWA:lle on vuosittain 4,5 MEUR. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta kanavoidaan noin 590 000 euroa vuonna 2017.</p><p>Lähteet mm: <em><a href="http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=157&amp;doc_id=21554">Palestinian Media Watch</a> , </em><em><a href="http://www.jewishpress.com/news/eye-on-palestine/palestinian-authority/pa-spends-more-than-nis-1-billion-in-terrorist-payouts-in-2017/2018/01/09/">JewishPress</a> , </em><em><a href="http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/240584">Arutz Sheva</a>&nbsp;,&nbsp;<a href="https://www.timesofisrael.com/defense-ministry-drafts-bill-to-cut-pa-funds-over-terrorist-stipends/">Times of Israel</a></em></p><p><img alt="stabbing by Ari Rusila" height="203" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/01/stabb.jpg?w=547" width="547" /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Revealed, how UK aid funds TERRORISTS: After yet more budget cuts, another £12bn of your taxes are being splurged on foreign hand-outs for militants, killers, Palestinian palaces and jobs that don't exist.” (Dailymail)

Palestiinalaishallinto maksoi vuonna 2017 1.237 miljardia shekeliä – noin $355 miljoonaa – palkkoja tuomituille terroristeille, ilmee Israelin puolustusministeriön selvityksestä. Israelissa onkin valmisteilla laki jossa nämä maksut vähennetään Palestiinalaishallinnolle tehtävistä tilityksistä, joissa Israel ko hallinnon puolesta kerää erinäisiä verotuloja.

Vuoden 2017 maksut sisälsivät seuraavia eriä: NIS 550 miljoonaa (n. $158 miljoonaa) vangeille ja NIS 687 milljoonaa (n. $197 miljoonaa) itsemurhapommittajien perheille. Itse vangeille maksetut palkkaluokat puolestaan olivat seuraavat: NIS 2,000 kuukaudessa PA:n terroristeille jotka Israelin vankiloissa kärsivät kolmesta-viiteen vuoteen tuomioita; PA:n tappajat, jotka istuvat 20-35 vuoden tuomioita israelilaisvankiloissa, saavat puolestaan NIS 10,000 kuukaudessa koko elämänsä ajan, joka ylittää keskiverron israelilaispalkan. Edelleen naimisissa olevat terroristit saavat NIS 300 lisän kuukaudessa sekä NIS 50 lisän kustakin lapsesta. Muita kuukausibonuksia ovat NIS 300 lisä Jerusalemista kotoisin oleville terroristeille ja NIS 500 lisä jos terroristilla on Israelin kansalaisuus.

Summat edustavat noin seitsemää prosenttia Palestiinalaishallinnon budjetista. Vertailun vuoksi Palestiinalaisten keskipalkka Judeassa ja Samariassa on noin NIS 2,000 kuukaudessa eli noin $550.

Palestinian Media Watchin  mukaan Palestiinalaishallinnon vangituille terroristeille maksamat korvaukset nousivat v. 2017 noin 13% edelliseen vuoteen verrattuna ja korvaukset terroristien omaisille puolestaan nousivat samana ajankohtana 4%.

Israelissa asuva brittinainen Kay Wilson, jonka terroristit puukottivat luullen kuoliaaksi ja murhasivat hänen ystävänsä 18.12.2010, vaatii Englantia tutkimaan, menivätkö Englannin PA:lle maksamat varat hänen hyökkääjilleen? PA/PLO on maksanut 7 % vuosi-budjetistaan terroristeille stipendeinä.

Times of Israelin mukaan Israelin puolustusministeriö laatii lakiluonnosta, jolla Israel lopettaa kokoamisensa verosaatavien maksamisen PA:n tilille, koska se päätti jatkaa stipendien maksamista terroristeille ja heidän perheilleen. USA:n kongressi puolestaan hyväksyi Taylor lain, jolla USA lopettaa maksut PLO:lle.

Suomikin on osallistunut tapporahojen maksuun rahoittamalla Palestiinalaishallintoa joko suoraan tai välillisesti sekä myös mm EU:n ja Maailmanpankin ohjelmien kautta. Mielestäni terrorismin rahoittaminen on merkittävästi vakavampi rike kuin Suomessa ajoittain esiintulleet yksityiset terrorismin rahoitushankkeet ja se että asiasta vaietaan kuvastaa hyvin Israeliin kohdistuvaa kaksinaismoralismia. Terrorismin rahoitusta tapahtuu myös Gazaan mm YK-virasto UNRWAn kautta jonka työntekijöitä on mm Hamasin johtoelimissä ja kouluja käytetty rakettivarastoina. Suomi tukee Palestiinan valtionrakennusta sekä poliittisesti että kehitysyhteistyön avulla. Palestiinalaisalueen maaohjelma on ensimmäinen laatuaan ja Suomen suunniteltu tuki on noin 22 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019. Maailmanpankin infrastruktuurihankkeiden yhteisrahaston kautta Suomen rahoitusosuus on 2,3 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019. YK:n kehitysohjelman (UNDP) hallinnoimaa Palestiinalaisalueita koskevaa rahastoa Suomi tukee noin 3 miljoonalla eurolla vuosina 2016–2019. Suomen yleistuki UNRWA:lle on vuosittain 4,5 MEUR. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta kanavoidaan noin 590 000 euroa vuonna 2017.

Lähteet mm: Palestinian Media Watch , JewishPress , Arutz Sheva , Times of Israel

stabbing by Ari Rusila

]]>
5 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249263-suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille#comments Palestiinalaishallinto Terroristien stipendit Turpo Wed, 17 Jan 2018 01:06:38 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249263-suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille
Suomikin maksaa tapporahaa palestiinalaisille http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249262-suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille <p>&rdquo;<em>Revealed, how UK aid funds TERRORISTS: After yet more budget cuts, another &pound;12bn of your taxes are being splurged on foreign hand-outs for militants, killers, Palestinian palaces and jobs that don&#39;t exist.&rdquo;</em> (<a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-3510827/Revealed-UK-aid-funds-TERRORISTS-budget-cuts-12bn-taxes-splurged-foreign-hand-outs-militants-killers-Palestinian-palaces-jobs-don-t-exist.html">Dailymail</a>)</p><p>Palestiinalaishallinto maksoi vuonna 2017 1.237 miljardia shekeliä &ndash; noin $355 miljoonaa &ndash; palkkoja tuomituille terroristeille, ilmee Israelin puolustusministeriön selvityksestä. Israelissa onkin valmisteilla laki jossa nämä maksut vähennetään Palestiinalaishallinnolle tehtävistä tilityksistä, joissa Israel ko hallinnon puolesta kerää erinäisiä verotuloja.</p><p>Vuoden 2017 maksut sisälsivät seuraavia eriä: NIS 550 miljoonaa (n. $158 miljoonaa) vangeille ja NIS 687 milljoonaa (n. $197 miljoonaa) itsemurhapommittajien perheille. Itse vangeille maksetut palkkaluokat puolestaan olivat seuraavat: NIS 2,000 kuukaudessa PA:n terroristeille jotka Israelin vankiloissa kärsivät kolmesta-viiteen vuoteen tuomioita; PA:n tappajat, jotka istuvat 20-35 vuoden tuomioita israelilaisvankiloissa, saavat puolestaan NIS 10,000 kuukaudessa koko elämänsä ajan, joka ylittää keskiverron israelilaispalkan. Edelleen naimisissa olevat terroristit saavat NIS 300 lisän kuukaudessa sekä NIS 50 lisän kustakin lapsesta. Muita kuukausibonuksia ovat NIS 300 lisä Jerusalemista kotoisin oleville terroristeille ja NIS 500 lisä jos terroristilla on Israelin kansalaisuus.</p><p><img alt="" height="359" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/pmw1.png?w=547" width="547" /></p><p>Summat edustavat noin seitsemää prosenttia Palestiinalaishallinnon budjetista. Vertailun vuoksi Palestiinalaisten keskipalkka Judeassa ja Samariassa on noin NIS 2,000 kuukaudessa eli noin $550.</p><p><a href="http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=157&amp;doc_id=21554" rel="noopener" target="_blank">Palestinian Media Watch</a><a href="http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=157&amp;doc_id=21554" rel="noopener" target="_blank">in</a>&nbsp;&nbsp;mukaan Palestiinalaishallinnon vangituille terroristeille maksamat korvaukset nousivat v. 2017 noin 13% edelliseen vuoteen verrattuna ja korvaukset terroristien omaisille puolestaan nousivat samana ajankohtana 4%.</p><p><img alt="" height="348" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/pmw2.png?w=547" width="547" /></p><p>Israelissa asuva brittinainen Kay Wilson, jonka terroristit puukottivat luullen kuoliaaksi ja murhasivat hänen ystävänsä 18.12.2010, vaatii Englantia tutkimaan, menivätkö Englannin PA:lle maksamat varat hänen hyökkääjilleen? PA/PLO on maksanut 7 % vuosi-budjetistaan terroristeille stipendeinä.</p><p>Times of Israelin <a href="https://www.timesofisrael.com/defense-ministry-drafts-bill-to-cut-pa-funds-over-terrorist-stipends/">mukaan</a> Israelin puolustusministeriö laatii lakiluonnosta, jolla Israel lopettaa kokoamisensa verosaatavien maksamisen PA:n tilille, koska se päätti jatkaa stipendien maksamista terroristeille ja heidän perheilleen. USA:n kongressi puolestaan hyväksyi Taylor lain, jolla USA lopettaa maksut PLO:lle.</p><p>Suomikin on osallistunut tapporahojen maksuun rahoittamalla Palestiinalaishallintoa joko suoraan tai välillisesti sekä myös mm EU:n ja Maailmanpankin ohjelmien kautta. Mielestäni terrorismin rahoittaminen on merkittävästi vakavampi rike kuin Suomessa ajoittain esiintulleet yksityiset terrorismin rahoitushankkeet ja se että asiasta vaietaan kuvastaa hyvin Israeliin kohdistuvaa kaksinaismoralismia. Terrorismin rahoitusta tapahtuu myös Gazaan mm YK-virasto UNRWAn kautta jonka työntekijöitä on mm Hamasin johtoelimissä ja kouluja käytetty rakettivarastoina. Suomi tukee Palestiinan valtionrakennusta sekä poliittisesti että kehitysyhteistyön avulla. Palestiinalaisalueen maaohjelma on ensimmäinen laatuaan ja Suomen suunniteltu tuki on noin 22 miljoonaa euroa vuosina 2016&ndash;2019. Maailmanpankin infrastruktuurihankkeiden yhteisrahaston kautta Suomen rahoitusosuus on 2,3 miljoonaa euroa vuosina 2016&ndash;2019. YK:n kehitysohjelman (UNDP) hallinnoimaa Palestiinalaisalueita koskevaa rahastoa Suomi tukee noin 3 miljoonalla eurolla vuosina 2016&ndash;2019. Suomen yleistuki UNRWA:lle on vuosittain 4,5 MEUR. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta kanavoidaan noin 590 000 euroa vuonna 2017.</p><p>Lähteet mm: <em><a href="http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=157&amp;doc_id=21554">Palestinian Media Watch</a> , </em><em><a href="http://www.jewishpress.com/news/eye-on-palestine/palestinian-authority/pa-spends-more-than-nis-1-billion-in-terrorist-payouts-in-2017/2018/01/09/">JewishPress</a> , </em><em><a href="http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/240584">Arutz Sheva</a>&nbsp;,&nbsp;<a href="https://www.timesofisrael.com/defense-ministry-drafts-bill-to-cut-pa-funds-over-terrorist-stipends/">Times of Israel</a></em></p><p><img alt="stabbing by Ari Rusila" height="203" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/01/stabb.jpg?w=547" width="547" /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Revealed, how UK aid funds TERRORISTS: After yet more budget cuts, another £12bn of your taxes are being splurged on foreign hand-outs for militants, killers, Palestinian palaces and jobs that don't exist.” (Dailymail)

Palestiinalaishallinto maksoi vuonna 2017 1.237 miljardia shekeliä – noin $355 miljoonaa – palkkoja tuomituille terroristeille, ilmee Israelin puolustusministeriön selvityksestä. Israelissa onkin valmisteilla laki jossa nämä maksut vähennetään Palestiinalaishallinnolle tehtävistä tilityksistä, joissa Israel ko hallinnon puolesta kerää erinäisiä verotuloja.

Vuoden 2017 maksut sisälsivät seuraavia eriä: NIS 550 miljoonaa (n. $158 miljoonaa) vangeille ja NIS 687 milljoonaa (n. $197 miljoonaa) itsemurhapommittajien perheille. Itse vangeille maksetut palkkaluokat puolestaan olivat seuraavat: NIS 2,000 kuukaudessa PA:n terroristeille jotka Israelin vankiloissa kärsivät kolmesta-viiteen vuoteen tuomioita; PA:n tappajat, jotka istuvat 20-35 vuoden tuomioita israelilaisvankiloissa, saavat puolestaan NIS 10,000 kuukaudessa koko elämänsä ajan, joka ylittää keskiverron israelilaispalkan. Edelleen naimisissa olevat terroristit saavat NIS 300 lisän kuukaudessa sekä NIS 50 lisän kustakin lapsesta. Muita kuukausibonuksia ovat NIS 300 lisä Jerusalemista kotoisin oleville terroristeille ja NIS 500 lisä jos terroristilla on Israelin kansalaisuus.

Summat edustavat noin seitsemää prosenttia Palestiinalaishallinnon budjetista. Vertailun vuoksi Palestiinalaisten keskipalkka Judeassa ja Samariassa on noin NIS 2,000 kuukaudessa eli noin $550.

Palestinian Media Watchin  mukaan Palestiinalaishallinnon vangituille terroristeille maksamat korvaukset nousivat v. 2017 noin 13% edelliseen vuoteen verrattuna ja korvaukset terroristien omaisille puolestaan nousivat samana ajankohtana 4%.

Israelissa asuva brittinainen Kay Wilson, jonka terroristit puukottivat luullen kuoliaaksi ja murhasivat hänen ystävänsä 18.12.2010, vaatii Englantia tutkimaan, menivätkö Englannin PA:lle maksamat varat hänen hyökkääjilleen? PA/PLO on maksanut 7 % vuosi-budjetistaan terroristeille stipendeinä.

Times of Israelin mukaan Israelin puolustusministeriö laatii lakiluonnosta, jolla Israel lopettaa kokoamisensa verosaatavien maksamisen PA:n tilille, koska se päätti jatkaa stipendien maksamista terroristeille ja heidän perheilleen. USA:n kongressi puolestaan hyväksyi Taylor lain, jolla USA lopettaa maksut PLO:lle.

Suomikin on osallistunut tapporahojen maksuun rahoittamalla Palestiinalaishallintoa joko suoraan tai välillisesti sekä myös mm EU:n ja Maailmanpankin ohjelmien kautta. Mielestäni terrorismin rahoittaminen on merkittävästi vakavampi rike kuin Suomessa ajoittain esiintulleet yksityiset terrorismin rahoitushankkeet ja se että asiasta vaietaan kuvastaa hyvin Israeliin kohdistuvaa kaksinaismoralismia. Terrorismin rahoitusta tapahtuu myös Gazaan mm YK-virasto UNRWAn kautta jonka työntekijöitä on mm Hamasin johtoelimissä ja kouluja käytetty rakettivarastoina. Suomi tukee Palestiinan valtionrakennusta sekä poliittisesti että kehitysyhteistyön avulla. Palestiinalaisalueen maaohjelma on ensimmäinen laatuaan ja Suomen suunniteltu tuki on noin 22 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019. Maailmanpankin infrastruktuurihankkeiden yhteisrahaston kautta Suomen rahoitusosuus on 2,3 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019. YK:n kehitysohjelman (UNDP) hallinnoimaa Palestiinalaisalueita koskevaa rahastoa Suomi tukee noin 3 miljoonalla eurolla vuosina 2016–2019. Suomen yleistuki UNRWA:lle on vuosittain 4,5 MEUR. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta kanavoidaan noin 590 000 euroa vuonna 2017.

Lähteet mm: Palestinian Media Watch , JewishPress , Arutz Sheva , Times of Israel

stabbing by Ari Rusila

]]>
0 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249262-suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille#comments Palestiinalaishallinto Terroristien stipendit Turpo Wed, 17 Jan 2018 01:06:35 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249262-suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille
Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle <p>&rdquo;<em>На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран - членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии</em>.&rdquo;,&nbsp;on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20141021/1029384336.html#_blank"><u>Ria Novosti 21.10.2014</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa</em>.&rdquo;</p><p>Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.</p><p>Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:</p><p>&rdquo;<em>Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.</em>&rdquo;</p><p>Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.</p><p>Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.</p><p>Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla &rdquo;<em>Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205370-ukraina-ja-syyria-aluksi-onko-seuraavaksi-yhteenotto-arktisella-alueella"><u>US-blogi 25.10.2015</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.</p><p>Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.</p><p>Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen &rdquo;<em>Объединённое </em><em>стратегическое </em><em>командование &rsquo;</em><em>Север</em>&rsquo;&rdquo;, lyhenteenä &quot;<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%B1%D1%8A%D0%B5%D0%B4%D0%B8%D0%BD%D1%91%D0%BD%D0%BD%D0%BE%D0%B5_%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B5%D0%B3%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%BA%D0%BE%D0%BC%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%C2%AB%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%C2%BB" target="_BLANK"><u>ОСК Север</u></a>&rdquo;, mikä latinalaisin aakkosin on &rdquo;OSK Sever&rdquo; ja vapaasti suomennettuna vaikkapa &rdquo;<em>Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen</em>&rdquo;.&nbsp;Englannin kielellä &rdquo;OSK Sever&rdquo; on &rdquo;<em>Northern Fleet Joint Strategic Command</em>&rdquo;. Myös &ldquo;<em>Arctic Joint Strategic Command</em>&rdquo;- ja &rdquo;<em>North Unified Strategic Command</em>&rdquo; -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös &rdquo;<em>Арктические </em><em>войска&rdquo;</em> -termiä, mikä on suomennettuna &rdquo;<em>Arktiset joukot</em>&rdquo;.</p><p>Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D1%83%D1%80%D0%BC%D0%B0%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BE%D0%B1%D0%BB%D0%B0%D1%81%D1%82%D1%8C#_blank"><u>Мурманская область</u></a>) Anadyrin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD%D0%B0%D0%B4%D1%8B%D1%80%D1%8C#_blank"><u>Анадырь</u></a>) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A7%D1%83%D0%BA%D0%BE%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%B0%D0%B2%D1%82%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BE%D0%BA%D1%80%D1%83%D0%B3#_blank"><u>Чукотский автономный округ</u></a>).</p><p>Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.</p><p>Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet,&nbsp;esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.</p><p>OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Северный флот</u></a>) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.</p><p>Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.</p><p>Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.</p><p>Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.</p><p>Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (<a href="http://vnk.fi/documents/10616/334509/Arktinen+strategia+2013/fc8d6442-daa6-4e94-b774-84b863393977#_blank"><u>Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013</u></a>) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.</p><p>Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.</p><p>Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.</p><p>&rdquo;<em>Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten - 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä</em>&rdquo; oli uutisotsikko Tekniikka &amp; Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (<a href="https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/2014-12-30/Helsingin-telakka-on-nyt-kokonaan-ven%C3%A4l%C3%A4isten---100-omistus-Ven%C3%A4j%C3%A4n-valtion-telakkayhti%C3%B6ll%C3%A4-3258052.html"><u>Tekniikka &amp; Talous 30.12.2014</u></a>). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.</p><p>The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla &rdquo;<em>Russian military instructors plan to&nbsp;land on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille</em>&rdquo;), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/04/russian-military-instructors-plan-land-svalbard#_blank"><u>The Barents Observer 7.4.2016</u></a>).</p><p>Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (<a href="https://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=12082294@egNews#_blank"><u>Минобороны России 6.4.2016</u></a>).</p><p>Venäjä oli&nbsp; jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/98-%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B4%D1%83%D1%88%D0%BD%D0%BE-%D0%B4%D0%B5%D1%81%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B8%D0%B2%D0%B8%D0%B7%D0%B8%D1%8F#_blank"><u>98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия</u></a>) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/76-%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D1%81%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%BD%D0%BE-%D1%88%D1%82%D1%83%D1%80%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B8%D0%B2%D0%B8%D0%B7%D0%B8%D1%8F#_blank"><u>76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия</u></a>).</p><p>Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.</p><p>Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän&nbsp;sotilaallisten toimien ulkopuolella.</p><p>On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.</p><p>Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla &rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;, <a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/" target="_BLANK"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoittaa:</p><p>&ldquo;<em>Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise &ldquo;Zapad 2017&rdquo; in the High North</em>.&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.</p><p>On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.</p><p>Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20170914/1504779035.html#_blank"><u>Ria Novosti 14.9.2017</u></a> ja <a href="https://ria.ru/defense_safety/20170914/1504732306.html?inj=1#_blank"><u>Ria Novosti 14.9.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:</p><p>&ldquo;<em>Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser &laquo;Pyotr Velikyi&raquo; in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D1%91%D1%82%D1%80_%D0%92%D0%B5%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B8%D0%B9_(%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BA%D1%80%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%B5%D1%80)#_blank"><u><em>Пётр </em><em>Великий</em></u></a><em>]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-95#_blank"><u>Туполев ТУ-95</u></a>] <em>ja TU-22M3 [</em><a href="http://tupolev.ru/tu-22m3#_blank"><u><em>Туполев </em><em>ту-22</em><em>М3</em></u></a><em>] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?</p><p>En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien - kuten Koillisväylän - hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.</p><p>Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.</p><p>Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025&nbsp;(ГПВ-2025)&nbsp;ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. <a href="http://www.cast.ru/files/Report_CAST.pdf#_blank"><u>ЦАСТ 2015</u></a>), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.</p><p>Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.</p><p>Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.</p><p>Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto.&nbsp;Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle.&nbsp;</p><p>Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap#_blank"><u>GIUK Gap</u></a>), joka on esitetty kuvassa 1.</p><p>Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.</p><p>Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD#_blank"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Top general tells Marines to be prepared for a big fight</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;Ko<em>rkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/news/checkpoint/wp/2017/12/23/theres-a-war-coming-top-marine-corps-general-tells-u-s-troops/?utm_term=.e2f7499ebb23#_blank"><u>The Washington Post 23.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank"><u>The Washington Post 22.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa</em>&rdquo;) (<a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.</p><p>Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.</p><p>Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.</p><p>Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.</p><p>Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002781489.html#_blank"><u>HS 28.11.2014</u></a>), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.</p><p>Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.</p><p>Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.</p><p>Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on &rdquo;<em>Арктические </em><em>военные </em><em>базы </em><em>Минобороны </em><em>РФ</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat</em>&rdquo;). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla &rdquo;<em>Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы</em>&rdquo; (&rdquo;<em>Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat</em>&rdquo;), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (<a href="https://cont.ws/@averbov/453132#_blank"><u>Kont 17.12.2016</u></a>). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.</p><p>Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.</p><p>Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1-300"><u>S-300</u></a>- tai <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1-400"><u>S-400</u></a>-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).</p><p>Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.</p><p>Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):</p><p>1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)</p><p>2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)</p><p>3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)</p><p>4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)</p><p>5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)</p><p>6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)</p><p>7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)</p><p>Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.</p><p>Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):</p><p>1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)</p><p>2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)</p><p>3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)</p><p>Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.</p><p>Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.</p><p>Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.</p><p>Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).</p><p>Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.</p><p>Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.</p><p>Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.</p><p>Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.</p><p>&nbsp;</p><hr /><p>&nbsp;</p><p><strong>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</strong></p><p>Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.</p><p>Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.</p><p>Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.</p><p>Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.</p><p>Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.</p><p>Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).</p><p>Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:</p><p>Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).</p><p>Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.</p><p>Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).</p><p>Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:</p><p>ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä</p><p>ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä</p><p>РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä</p><p>МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)</p><p>ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene</p><p>БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)</p><p>БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja</p><p>МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)</p><p>РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)</p><p>ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene</p><p>БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus</p><p>ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus</p><p>СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva</p><p>МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus</p><p>РКА (ракетный катер) = ohjusvene</p><p>АКА (артиллерийский катер) = tykkivene</p><p>ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).</p><p>Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.</p><p>Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue&nbsp;Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).</p><p>Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi&nbsp;пр.956-merkintä (<a href="http://russianships.info/boevye/956.htm#_blank"><u>пр.956</u></a>) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): <a href="https://www.e-reading.club/chapter.php/1002049/3/Apalkov_Yuriy_-_Korabli_VMF_SSSR._Tom_3._Protivolodochnye_korabli._Chast_2._Malye_protivolodochnye_korabli.html"><u>Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед</u></a>. Venäläiset rakastavat projekteja.</p><p>Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla &rdquo;<em>Весь российский флот</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän laivasto kokonaisuudessaan</em>&rdquo;) (<a href="https://www.kommersant.ru/vlast/41867"><u>Kommersant 25.2.2008 -1</u></a> ja <a href="https://www.kommersant.ru/doc/856120"><u>Kommersant 25.2.2008 -2</u></a>). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni <a href="http://russianships.info/today/"><u>Russianships.info</u></a>, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong><u>OSK Sever </u></strong><strong><u>(</u></strong><strong><u>ОСК </u></strong><strong><u>Север), sotilasyksiköt </u></strong></p><p><u>Pohjoinen laivasto (</u><u>Северного</u> <u>Флота, </u><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Сф ВМФ России</u></a><u>), sotilasyksiköt:</u></p><p>11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).</p><p>12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),&nbsp; 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).</p><p>43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).</p><p>29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).</p><p>2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).</p><p>161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).</p><p>7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).</p><p>5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).</p><p>924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).</p><p>279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).</p><p>830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).</p><p>536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).</p><p>215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566&nbsp;отряд судов обеспечения,&nbsp;Северного флота, в/ч 77360), Murmansk,&nbsp;Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).</p><p>44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).</p><p>140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами),&nbsp;Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).</p><p>269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).</p><p>152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p><u>Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (</u><strong><u>Береговые </u></strong><strong><u>Войска </u></strong><strong><u>СФ</u></strong><u>, </u><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B3%D0%BE%D0%B2%D1%8B%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>БВ ВМФ</u></a><u>)</u></p><p>186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи,&nbsp;в/ч 40630),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон,&nbsp;в/ч 36085),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B0%D1%82%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%BE-%D1%82%D0%B5%D1%85%D0%BD%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%BE%D0%B1%D0%B5%D1%81%D0%BF%D0%B5%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%D0%92%D0%BE%D0%BE%D1%80%D1%83%D0%B6%D1%91%D0%BD%D0%BD%D1%8B%D1%85_%D1%81%D0%B8%D0%BB_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>МТО</u></a>, в/ч 96143), - (ei sijaintia).</p><p>420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки,&nbsp;в/ч 40145),&nbsp;Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).</p><p>61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).</p><p>536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная&nbsp;бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).</p><p><u>Arktiset joukot (</u><strong><u>Арктические </u></strong><strong><u>войска</u></strong><u>)</u></p><p>14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk,&nbsp;Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).</p><p>80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).</p><p>200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).</p><p><u>Arktiset ryhmät </u><u>(</u><strong><u>Арктические </u></strong><strong><u>группы</u></strong><u>)</u></p><p>99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа),&nbsp;Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p><u>Pohjoisen laivaston ilmavoimat (</u><strong><u>Морская </u></strong><strong><u>авиация </u></strong><strong><u>СФ, </u></strong><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B2%D0%B8%D0%B0%D1%86%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%BE%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%BE-%D0%9C%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>МА ВМФ&nbsp;России</u></a><u>)</u></p><p>100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), - (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).</p><p>279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б.&nbsp;Ф.&nbsp;Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).</p><p>7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).</p><p>7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).</p><p><u>45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (<strong>45-</strong></u><strong><u>я </u></strong><strong><u>армия </u></strong><strong><u>ВВС </u></strong><strong><u>и </u></strong><strong><u>ПВО, </u></strong><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/45-%D1%8F_%D0%B0%D1%80%D0%BC%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%92%D0%A1_%D0%B8_%D0%9F%D0%92%D0%9E#_blank"><u>45 А ВКС</u></a><u>)</u></p><p>1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:</p><p>531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H&rsquo;melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226),&nbsp;Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).</p><p>1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).</p><p>331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).</p><p>Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:</p><p>33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).</p><p>98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область).&nbsp;</p><p>Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin</u></p><p>100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#_blank"><u>Mikojan MiG-29</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%93-29%D0%9A#_blank"><u>Миг-29К/КУБ</u></a>). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Admiral_Kuznetsov#_blank"><u>Admiral Kuznetsov</u></a><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B4%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%B0%D0%BB_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A1%D0%BE%D1%8E%D0%B7%D0%B0_%D0%9A%D1%83%D0%B7%D0%BD%D0%B5%D1%86%D0%BE%D0%B2#_blank"><u>, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов</u></a>) käyttöön.</p><p>279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б.&nbsp;Ф.&nbsp;Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-33" target="_BLANK"><u>Suhoi Su-33</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83-33#_blank"><u>Су-33</u></a>), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-25#_blank"><u>Suhoi Su-25</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83-25%D0%A3%D0%A2%D0%93#_blank"><u>Су-25УТГ</u></a>), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#_blank"><u>Mikojan MiG-29</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%93-29%D0%9A#_blank"><u>Миг-29К/КУБ</u></a>).</p><p>7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-12#_blank"><u>Antonov An-12</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-12#_blank"><u>Ан-12</u></a>),&nbsp;4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-24" target="_BLANK"><u>Antonov An-24</u></a> , <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-26#_blank"><u>Antonov An-26</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-24#_blank"><u>Ан-24</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-26#_blank"><u>Ан-26</u></a>),&nbsp; 2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilju%C5%A1in_Il-18#_blank"><u>Iljušin Il-18</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%98%D0%BB-18#_blank"><u>Ил-18</u></a>),&nbsp;8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilju%C5%A1in_Il-38#_blank"><u>Iljušin Il-38</u></a> , <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%98%D0%BB-38#_blank"><u>Ил-38</u></a>), 34&nbsp; kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamov_Ka-27#_blank"><u>Kamov Ka-27</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-27#_blank"><u>Ка-27</u></a>/<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-29#_blank"><u>Ка-29</u></a> /<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-32#_blank"><u>Ка-32</u></a>),&nbsp;2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mil_Mi-8#_blank"><u>MilMi-8</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8-8#_blank"><u>Ми-8</u></a>).</p><p>7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl&nbsp;Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-142#_blank"><u>Tupolev Tu-142</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-142#_blank"><u>Ту-142</u></a>).</p><p>7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы):&nbsp;7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-24#_blank"><u>Antonov An-24</u></a> , <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-26#_blank"><u>Antonov An-26</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-24#_blank"><u>Ан-24</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-26#_blank"><u>Ан-26</u></a>),&nbsp;8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-72#_blank"><u>Antonov An-72</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-72#_blank"><u>Ан-72</u></a>),&nbsp;2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-12#_blank"><u>Antonov An-12</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-12#_blank"><u>Ан-122</u></a>),&nbsp;1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-140#_blank"><u>Antonov An-140</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-623.html#_blank"><u>Ан-140-100</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat</u></p><p>Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей),&nbsp;Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).</p><p>Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (<a href="https://iz.ru/news/673804#_blank"><u>Izvestia 27.3.2017</u></a>), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.</p><p>Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм),&nbsp;Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.</p><p>Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.</p><p>Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.</p><p>Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.</p><p>Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).</p><p>Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).</p><p>Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.</p><p>Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.</p><p>Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).</p><p>Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек).&nbsp;Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.</p><p>Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin</u></p><p>Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.</p><p>43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР &quot;Адмирал Кузнецов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/11435.htm#_blank"><u>пр.11435</u></a>), Pjotr Veliki (ТАРКР &quot;Пётр Великий&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1144.htm#_blank"><u>пр.11442</u></a>), Admiral Nakhimov (ТАРКР &quot;Адмирал Нахимов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1144.htm#_blank"><u>пр.11442</u></a>), Marshal Ustinov (РКР &quot;Маршал Устинов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1164.htm#_blank"><u>пр.1164</u></a>), Admiral Ušakov (ЭМ &quot;Адмирал Ушаков&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm" target="_BLANK炌D"><u>пр.956</u></a>), Gremjaštši&nbsp; (Эскадренные миноносцы &quot;Гремящий&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm#_blank"><u>пр. 956/Э/ЭМ</u></a>), Rastoropni (Эскадренные миноносцы &quot;Расторопный&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm" target="_BLANK"><u>пр. 956/Э/ЭМ</u></a>).</p><p>270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):&nbsp; Montšegorsk (МПК &quot;Мончегорск&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>), в&nbsp;ремонте<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%B0%D0%B4%D0%B6%D0%B8%D0%B5%D0%B2%D0%BE_(%D0%BF%D1%83%D0%BD%D0%BA%D1%82_%D0%B1%D0%B0%D0%B7%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D1%8F)#_blank"><u>),</u></a>&nbsp;Snežnogorsk (МПК &quot;Снежногорск&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm" target="_BLANK"><u>пр.1124М</u></a>), Brest (МПК-194 &quot;Брест&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>), Junga (МПК &quot;Юнга&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).</p><p>108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК &quot;Айсберг&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12341</u></a>), Nakat (МРК &quot;Накат&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12347</u></a>), Passvet (МРК &quot;Рассвет&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12341</u></a>). Nakat (МРК &quot;Накат&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12347</u></a>) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%BD%D0%B8%D0%BA%D1%81_(%D0%BF%D1%80%D0%BE%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D1%80%D0%B0%D0%B1%D0%B5%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B0%D0%BA%D0%B5%D1%82%D0%B0)#_blank"><u>Оникс</u></a>). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).</p><p>2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК &quot;Адмирал Левченко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Admiral Tšabanenko (БПК &quot;Адмирал Чабаненко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.11551</u></a>), Vice-Adrimal Kulakov (БПК &quot;Вице-адмирал Кулаков&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Severomorsk (БПК &quot;Североморск&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Admiral Harlamov (БПК &quot;Адмирал Харламов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).</p><p>121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):&nbsp;Aleksander Otrakovski (БДК &quot;Александр Отраковский&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a>), Georgi Pobedonosets (БДК &quot;Георгий Победоносец&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775/II</u></a>), Kondopoga (БДК &quot;Кондопога&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a> ja Olenegorski gornjak (БДК &quot;Оленегорский горняк&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a>). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК &rdquo;Митрофан Москаленко&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1174.htm#_blank"><u>пр.1174</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.</p><p>Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА &rdquo;Д-464&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm" target="_BLANK炌D"><u>пр.1176</u></a>), D-148 (ДКА &rdquo;Д-148&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm#_blank"><u>пр.1176</u></a>), D-182 (ДКА &rdquo;Д-182&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm#_blank"><u>пр.1176</u></a>) ja Nikolai Rubtsov (ДКА &rdquo;Николай Рубцов&rdquo;), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).</p><p>161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 &quot;Владикавказ&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Kaluga (ДПЛ Б-800 &quot;Калуга&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Lipetsk (ДПЛ Б-177 &quot;Липецк&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Magnitogorsk&nbsp;(ДПЛ Б-471 &quot;Магнитогорск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Novosibirsk (ДПЛ К-407 &quot;Новосибирск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Sarov (ДПЛ Б-90 &quot;Саров&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/20120.htm#_blank"><u>пр.20120</u></a>), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 &quot;Ярославль&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 &rdquo;Санкт-Петербург&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/677.htm#_blank"><u>пр.677</u></a>). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 &quot;Вологда&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.</p><p>7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 &quot;Кострома&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945</u></a>), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 &quot;Нижний Новгород&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm" target="_BLANK"><u>пр.945А</u></a>), Pskov (ПЛА Б-336 &quot;Псков&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945А</u></a>), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 &quot;Даниил Московский&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm" target="_BLANK"><u>пр.671РТМК</u></a>), Tambov (ПЛА Б-448 &quot;Тамбов&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm#_blank"><u>пр.671РТМК</u></a>) ja Karp (ПЛА Б-239 &rdquo;Карп&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945</u></a>). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).</p><p>83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):&nbsp; Elnja (БТЩ &quot;Ельня&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Poljarni (БТЩ &quot;Полярный&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 &quot;Соловецкий юнга&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>),&nbsp; Kolomna (БТЩ &quot;Коломна&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Jadrin (БТЩ &quot;Ядрин&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Kotelnitš (БТЩ &quot;Котельнич&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).</p><p>42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ &quot;Владимир Гуманенко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/12660.htm#_blank"><u>пр.12660</u></a>), Komendor (МТЩ &quot;Комендор&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/266m.htm" target="_BLANK"><u>пр.266М</u></a>), Mašinist (МТЩ &quot;Машинист&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/266m.htm#_blank"><u>пр.266М</u></a>). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).</p><p>11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež&nbsp;(ПЛАРК К-119 &quot;Воронеж&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm" target="_BLANK"><u>пр.949А</u></a>), Orjol (ПЛАРК К-266 &quot;Орёл&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm#_blank"><u>пр.949А</u></a>), Smolensk (ПЛАРК К-410 &quot;Смоленск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm#_blank"><u>пр.949А</u></a>), Obnisk (ПЛА Б-138 &quot;Обнинск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm" target="_BLANK"><u>пр.671РТМК</u></a>) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 &rdquo;Северодвинск&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/885.htm#_blank"><u>пр.885</u></a>). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 &quot;Петрозаводск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm#_blank"><u>пр.671РТМК</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).</p><p>18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 &quot;Дмитрий Донской&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm#_blank"><u>пр.941УМ</u></a>). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 &quot;Архангельск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm" target="_BLANK"><u>Проект 941</u></a>, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 &quot;Северсталь&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm#_blank"><u>Проект 941</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):&nbsp; Vepr (ПЛА К-157 &quot;Вепрь&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm" target="_BLANK"><u>пр.971</u></a>), Volk (ПЛА К-461 &quot;Волк&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm" target="_BLANK"><u>пр.971</u></a>), Gepard (ПЛА К-335 &quot;Гепард&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>), Leopard (ПЛА К-328 &quot;Леопард&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>), Pantera (ПЛА К-317 &quot;Пантера&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>) ja Tigr (ПЛА К-154 &quot;Тигр&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 &quot;Брянск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm" target="_BLANK"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 &quot;Верхотурье&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm" target="_BLANK"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 &quot;Екатеринбург&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Kaleria (ПЛАРБ К-18 &quot;Карелия&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Novomoskovsk&nbsp; (ПЛАРБ К-407 &quot;Новомосковск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Tula (ПЛАРБ К-114 &quot;Тула&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 &rdquo;Юрий Долгорукий&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/955.htm#_blank"><u>пр.955</u></a>). Rjazan (ПЛАРБ К-44 &quot;Рязань&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 &quot;Борисоглебск&quot; <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-15 Kašalot&nbsp;(ПЛАСН АС-15 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 &quot;Палтус&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm" target="_BLANK"><u>пр.18511</u></a>), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 &quot;Палтус&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm#_blank"><u>пр.1851</u></a>), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 &quot;Палтус&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm#_blank"><u>пр.18511</u></a>), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 &rdquo;Подмосковье&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.09787</u></a>). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) &quot;Оренбург&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdr.htm#_blank"><u>пр.09786</u></a>).</p><p>29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank"><u>The Washington Post 22.1.2.2017</u></a>).</p><p>43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК &quot;Онега&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>) ja Narjan-Mar (МПК &quot;Нарьян-Мар&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>). MT-434 on korjattavana (&rdquo;МТ-434&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1332.htm#_blank"><u>пр.1332</u></a>, в ремонте).</p><p>Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388&nbsp;(АКА &rdquo;АК-388&rdquo;, <a href="http://russianships.info/pogran/1400.htm#_blank"><u>пр.1400М</u></a>), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).</p><p>Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ &rdquo;РТ-236&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1258.htm#_blank"><u>пр.1258Э</u></a>). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> meridoktriini</em><em> vuoteen</em><em> 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (</em><a href="http://federalbook.ru/files/OPK/Soderjanie/OPK-7/VI/Morskaya%20doktrina.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> meridoktriini</em><em> vuoteen</em><em> 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (</em><a href="http://static.kremlin.ru/media/events/files/ru/uAFi5nvux2twaqjftS5yrIZUVTJan77L.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> sotilasdoktriini</em><em> 2010 (vuoteen</em><em> 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (</em><a href="http://federalbook.ru/files/OPK/Soderjanie/OPK-7/VI/Voennaya%20doktrina.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p>&nbsp;<em>Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), </em><em>Военная </em><em>доктрина </em><em>Российской </em><em>Федерации, - (</em><a href="http://static.kremlin.ru/media/events/files/41d527556bec8deb3530.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, </em><em>Стратегия </em><em>развития </em><em>Арктической </em><em>зоны </em><em>Российской </em><em>Федерации </em><em>и </em><em>обеспечения </em><em>национальной </em><em>безопасности </em><em>на </em><em>период </em><em>до 2020 </em><em>года, 13.5.2015 (</em><a href="https://minec.gov-murman.ru/files/Strategy_azrf.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран - членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии.”, on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (Ria Novosti 21.10.2014).

Vapaasti suomennettuna:

Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa.”

Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.

Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:

Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.

Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.

Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla ”Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?” (US-blogi 25.10.2015).

                                                                                  ****

Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.

Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.

Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen ”Объединённое стратегическое командование ’Север’”, lyhenteenä "ОСК Север”, mikä latinalaisin aakkosin on ”OSK Sever” ja vapaasti suomennettuna vaikkapa ”Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen”. Englannin kielellä ”OSK Sever” on ”Northern Fleet Joint Strategic Command”. Myös “Arctic Joint Strategic Command”- ja ”North Unified Strategic Command” -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös ”Арктические войска” -termiä, mikä on suomennettuna ”Arktiset joukot”.

Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (Мурманская область) Anadyrin (Анадырь) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (Чукотский автономный округ).

Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.

Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet, esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.

OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (Северный флот) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.

Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.

Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.

Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.

                                                                                  ****

Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.

Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.

Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.

Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.

Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten - 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä” oli uutisotsikko Tekniikka & Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (Tekniikka & Talous 30.12.2014). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.

                                                                                  ****

Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.

The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla ”Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (The Barents Observer 7.4.2016).

Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (Минобороны России 6.4.2016).

Venäjä oli  jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия).

Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.

Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän sotilaallisten toimien ulkopuolella.

On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.

Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla ”Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”, AldriMer.no 18.10.2017).

Norjalaissivusto kirjoittaa:

Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise “Zapad 2017” in the High North.”

Vapaasti suomennettuna:

Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.

Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.

On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.

Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (Ria Novosti 14.9.2017 ja Ria Novosti 14.9.2017).

Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:

Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser «Pyotr Velikyi» in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.

Vapaasti suomennettuna:

Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [Пётр Великий]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [Туполев ТУ-95] ja TU-22M3 [Туполев ту-22М3] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.

                                                                                  ****

Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?

En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien - kuten Koillisväylän - hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.

Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.

Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025 (ГПВ-2025) ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. ЦАСТ 2015), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.

Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.

Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.

Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto. Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle. 

Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (GIUK Gap), joka on esitetty kuvassa 1.

Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.

Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Top general tells Marines to be prepared for a big fight” (vapaasti suomennettuna: “Korkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun”) (The Washington Post 23.12.2017).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 22.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

                                                                                  ****

Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.

Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.

Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.

Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (HS 28.11.2014), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.

Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.

Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.

Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.

                                                                                  ****

Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on ”Арктические военные базы Минобороны РФ” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat”). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla ”Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы” (”Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat”), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (Kont 17.12.2016). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.

Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.

Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat S-300- tai S-400-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).

Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.

Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):

1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)

2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)

3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)

4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)

5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)

6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)

7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)

Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.

Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):

1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)

2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)

3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)

Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.

Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.

Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.

Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).

Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.

Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.

Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.

Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.

 


 

Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot

Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.

Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.

Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.

Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.

Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.

Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).

Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:

Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).

Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.

Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).

Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:

ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä

ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä

РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä

МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)

ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene

БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)

БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja

МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)

РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)

ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene

БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus

ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus

СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva

МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus

РКА (ракетный катер) = ohjusvene

АКА (артиллерийский катер) = tykkivene

ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).

Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.

Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi пр.956-merkintä (пр.956) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед. Venäläiset rakastavat projekteja.

Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla ”Весь российский флот” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän laivasto kokonaisuudessaan”) (Kommersant 25.2.2008 -1 ja Kommersant 25.2.2008 -2). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni Russianships.info, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.

                                                                                  ****

OSK Sever (ОСК Север), sotilasyksiköt

Pohjoinen laivasto (Северного Флота, Сф ВМФ России), sotilasyksiköt:

11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).

12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),  31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).

43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).

279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).

215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566 отряд судов обеспечения, Северного флота, в/ч 77360), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).

269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).

152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (Береговые Войска СФ, БВ ВМФ)

186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи, в/ч 40630), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон, в/ч 36085), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, МТО, в/ч 96143), - (ei sijaintia).

420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки, в/ч 40145), Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).

61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

Arktiset joukot (Арктические войска)

14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).

200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).

Arktiset ryhmät (Арктические группы)

99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

Pohjoisen laivaston ilmavoimat (Морская авиация СФ, МА ВМФ России)

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), - (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).

45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (45-я армия ВВС и ПВО, 45 А ВКС)

1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:

531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H’melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).

1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).

331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).

Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:

33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).

98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область). 

Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (Admiral Kuznetsov, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов) käyttöön.

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (Suhoi Su-33, Су-33), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (Suhoi Su-25, Су-25УТГ), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-12), 4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26),  2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (Iljušin Il-18, Ил-18), 8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (Iljušin Il-38 , Ил-38), 34  kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (Kamov Ka-27, Ка-27/Ка-29 /Ка-32), 2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (MilMi-8, Ми-8).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (Tupolev Tu-142, Ту-142).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы): 7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26), 8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (Antonov An-72, Ан-72), 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-122), 1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-140, Ан-140-100).

                                                                                  ****

Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat

Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).

Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (Izvestia 27.3.2017), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.

Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.

Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.

Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.

Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.

Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).

Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).

Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.

Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.

Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).

Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек). Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin

Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.

43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР "Адмирал Кузнецов", пр.11435), Pjotr Veliki (ТАРКР "Пётр Великий", пр.11442), Admiral Nakhimov (ТАРКР "Адмирал Нахимов", пр.11442), Marshal Ustinov (РКР "Маршал Устинов", пр.1164), Admiral Ušakov (ЭМ "Адмирал Ушаков", пр.956), Gremjaštši  (Эскадренные миноносцы "Гремящий", пр. 956/Э/ЭМ), Rastoropni (Эскадренные миноносцы "Расторопный", пр. 956/Э/ЭМ).

270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):  Montšegorsk (МПК "Мончегорск", пр.1124М), в ремонте), Snežnogorsk (МПК "Снежногорск", пр.1124М), Brest (МПК-194 "Брест", пр.1124М), Junga (МПК "Юнга", пр.1124М). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК "Айсберг", пр.12341), Nakat (МРК "Накат", пр.12347), Passvet (МРК "Рассвет", пр.12341). Nakat (МРК "Накат", пр.12347) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (Оникс). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК "Адмирал Левченко", пр.1155), Admiral Tšabanenko (БПК "Адмирал Чабаненко", пр.11551), Vice-Adrimal Kulakov (БПК "Вице-адмирал Кулаков", пр.1155), Severomorsk (БПК "Североморск", пр.1155), Admiral Harlamov (БПК "Адмирал Харламов", пр.1155). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).

121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aleksander Otrakovski (БДК "Александр Отраковский", пр.775), Georgi Pobedonosets (БДК "Георгий Победоносец", пр.775/II), Kondopoga (БДК "Кондопога", пр.775 ja Olenegorski gornjak (БДК "Оленегорский горняк", пр.775). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК ”Митрофан Москаленко”, пр.1174) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.

Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА ”Д-464”, пр.1176), D-148 (ДКА ”Д-148”, пр.1176), D-182 (ДКА ”Д-182”, пр.1176) ja Nikolai Rubtsov (ДКА ”Николай Рубцов”), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).

161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 "Владикавказ",пр.877), Kaluga (ДПЛ Б-800 "Калуга", пр.877), Lipetsk (ДПЛ Б-177 "Липецк", пр.877), Magnitogorsk (ДПЛ Б-471 "Магнитогорск", пр.877), Novosibirsk (ДПЛ К-407 "Новосибирск", пр.667БДРМ), Sarov (ДПЛ Б-90 "Саров", пр.20120), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 "Ярославль", пр.877) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 ”Санкт-Петербург”, пр.677). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 "Вологда”, пр.877) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.

7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 "Кострома", пр.945), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 "Нижний Новгород", пр.945А), Pskov (ПЛА Б-336 "Псков", пр.945А), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 "Даниил Московский", пр.671РТМК), Tambov (ПЛА Б-448 "Тамбов",пр.671РТМК) ja Karp (ПЛА Б-239 ”Карп”, пр.945). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):  Elnja (БТЩ "Ельня”, пр.1265), Poljarni (БТЩ "Полярный", пр.1265), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 "Соловецкий юнга", пр.1265),  Kolomna (БТЩ "Коломна", пр.1265), Jadrin (БТЩ "Ядрин", пр.1265), Kotelnitš (БТЩ "Котельнич", пр.1265). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ "Владимир Гуманенко", пр.12660), Komendor (МТЩ "Комендор", пр.266М), Mašinist (МТЩ "Машинист", пр.266М). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež (ПЛАРК К-119 "Воронеж", пр.949А), Orjol (ПЛАРК К-266 "Орёл", пр.949А), Smolensk (ПЛАРК К-410 "Смоленск", пр.949А), Obnisk (ПЛА Б-138 "Обнинск", пр.671РТМК) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 ”Северодвинск”, пр.885). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 "Петрозаводск", пр.671РТМК) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 "Дмитрий Донской", пр.941УМ). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 "Архангельск", Проект 941, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 "Северсталь", Проект 941) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):  Vepr (ПЛА К-157 "Вепрь", пр.971), Volk (ПЛА К-461 "Волк", пр.971), Gepard (ПЛА К-335 "Гепард", пр.971), Leopard (ПЛА К-328 "Леопард", пр.971), Pantera (ПЛА К-317 "Пантера", пр.971) ja Tigr (ПЛА К-154 "Тигр", пр.971). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 "Брянск", пр.667БДРМ), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 "Верхотурье", пр.667БДРМ), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 "Екатеринбург", пр.667БДРМ), Kaleria (ПЛАРБ К-18 "Карелия", пр.667БДРМ), Novomoskovsk  (ПЛАРБ К-407 "Новомосковск", пр.667БДРМ), Tula (ПЛАРБ К-114 "Тула", пр.667БДРМ) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 ”Юрий Долгорукий”, пр.955). Rjazan (ПЛАРБ К-44 "Рязань", пр.667БДРМ) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 "Борисоглебск" пр.667БДРМ), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 "Кашалот", пр.1910), AS-15 Kašalot (ПЛАСН АС-15 "Кашалот", пр.1910), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 "Кашалот", пр.1910), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 "Палтус",пр.18511), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 "Палтус", пр.1851), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 "Палтус", пр.18511), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 "Кашалот", пр.1910) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 ”Подмосковье”, пр.09787). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) "Оренбург", пр.09786).

29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (The Washington Post 22.1.2.2017).

43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК "Онега", пр.1124М) ja Narjan-Mar (МПК "Нарьян-Мар", пр.1124М). MT-434 on korjattavana (”МТ-434”, пр.1332, в ремонте).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388 (АКА ”АК-388”, пр.1400М), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ ”РТ-236”, пр.1258Э). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).

                                                                                  ****

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (Asiakirja).

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (Asiakirja).

Venäjän federaation sotilasdoktriini 2010 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (Asiakirja).

 Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, - (Asiakirja).

Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, Стратегия развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2020 года, 13.5.2015 (Asiakirja).

 

]]>
1 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle#comments Arktinen alue Euroopan turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 15 Jan 2018 18:39:05 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle
En voi äänestää http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249150-en-voi-aanestaa <p>Sain äänioikeuden vuonna 1987, ja siitä asti olen kiitollisena oikeuttani käyttänyt. Jos ei aina ihan nappiehdokasta ole löytynytkään, riittävän hyvä sentään, ja demokratiahan on yhtä kompromissia niin päättäjien pöydissä kuin äänestyskopissakin.</p><p>Mutta näissä presidentinvaaleissa en äänestä. Kompromisseihin pitää myöntyä, mutta rajansa silläkin, kuinka paljon voi arvoistaan, näkemyksistään ja periaatteistaan joustaa.</p><p>Nyt pitäisi liikaa.</p><p>Kun äänestämme presidentistä, valitsemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajaa ja puolustusvoimien ylipäällikköä. On siis kiinnitettävä huomiota linjauksiin muun muassa seuraavissa kolmessa kysymyksessä, joissa ei ole loputtomasti tinkimisvaraa.</p><p>Ylipäällikölle pitäisi ensinnäkin olla selvää, että näin pieni maa ei yksin pysty rakentamaan riittävää puolustuskykyä &ndash; ei vaikka juhlapuheissa miten sitkeästi muuta hokisimme. Jotta kynnys suunnata Suomeen sotilaallista aggressiota olisi mahdollisimman korkea, meidän&nbsp;kannattaa pyrkiä jäseneksi puolustusliittoon, jonka piirissä jo 95 % Euroopan unionin väestöstä on.</p><p>Nato-allergisessa ilmapiirissä liian vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa Upseeriliiton kysely, jonka mukaan vain 15 % upseereista katsoo, että resurssimme riittävät omaan uskottavaan puolustukseen.</p><p>Presidentin toivoisi myös ymmärtävän, ettei Natosta pidä järjestää kansanäänestystä. Se olisi altis ulkopuoliselle manipuloinnille ja tällaisissa äänestyksissä helposti äänestetään jostain muusta kuin itse asiasta. Suomen tapauksessa äänestystä sitä paitsi vinouttaisi median vuosikymmeniä kestänyt länttä demonisoiva ja itänaapuria aina parhain päin ymmärtävä perusvire.</p><p>Kolmas kohta liittyy oman armeijan päivittämiseen. Enää ei ole järkeä ylläpitää vanhentunutta ja välillisine kustannuksineen kallista asevelvollisuutta; se tuottaa miesmääräisesti isot mutta riittämättömästi varustetut ja puutteellisesti varustetut reserviläislaumat, joilla ei vastata nykypäivän sotilaallisiin uhkiin. Määrää pitäisi korvata laadulla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<strong> Hassuja lausuntoja</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Katsotaanpa mitä ehdokkaat tuumivat. Pelkkää punaista tulee heti Vanhaselle, Huhtasaarelle, Haataiselle ja Väyryselle. Heistä jokainen kannattaa Suomen jättäytymistä puolustusliiton ulkopuolelle (eikö historiasta ole opittu mitään), kaikki kannattavat kansanäänestystä Natosta (eikö brexitistä opittu mitään) ja miesten asevelvollisuutta (eikö sukupuolten tasa-arvosta ole opittu mitään). Vanhanen saakoon vielä erityismaininnan siitä, että vertasi Suomen mahdollista Nato-hakemusta Venäjän sotatoimiin Ukrainassa.</p><p>Surullisen maininnan ansaitsee myös Haatainen. Tasa-arvoministerinäkin toimineen ylipäällikköehdokkaan todellinen rimanalitus on lausunto, jossa hän ei näe sukupuolitetussa asevelvollisuudessa mitään tasa-arvo-ongelmaa.</p><p>Jos ratsastaa yhdenvertaisuudella, olisi syytä ymmärtää jotain yhdenvertaisuudesta.</p><p>Pieniä valopilkkuja kajastaa muiden puheista. Niinistöä pelastaa pieni epämääräisyys, mutta jos olen tulkinnut ärtyneen venkoilun oikein, presidenttimme vastustaa Nato-jäsenyyttä ja kannattaa kansanäänestystä ja miesten asevelvollisuutta. Olisi vaikeaa äänestää maan tärkeimmäksi mielipidevaikuttajaksi ehdokasta, joka haluaa, että laki määrää naisille ja miehille eri velvollisuudet ja nuoria tuomitaan sukupuoliperusteisesti vankilaan. (Melkein kaikissa muissa läntisissä demokratioissahan tällaisesta sukupuoli-apartheidista on luovuttu.)</p><p>Osaltaan lohdullisempia tapauksia ovat Torvalds, Haavisto ja, uskokaa tai älkää, Kyllönen. Torvalds kannattaa Nato-jäsenyyttä ja kaiketi vastustaa kansanäänestystä. Toisaalta hän on innokas asevelvollisuuden kannattaja. Ohittaa ei voi Torvaldsin taustaakaan: arvojohtajaksi ei sovi ihminen, joka pitkään ihaili yhtä maailmanhistorian hirvittävimmistä sortokoneistoista, Neuvostoliittoa. (Ei ainakaan maassa, joka loputtomasti kauhistelee 1930-luvun tiedemiesten ja taiteilijoiden Saksa-yhteyksiä.)</p><p>Torvaldsin äänestäjien soisi pohtivan, olisiko mahdollista äänestää presidentiksi myös ihmistä, jolla on historia natsina tai uusnatsina; Neuvostoliittohan ei julmuudessaan jäänyt vähääkään jälkeen Hitlerin Saksasta.</p><p>Kyllönen on erikoinen tapaus hänkin. Ehdokkaista ainoana hän oivaltaa sen tasa-arvo-ongelmaksi, että ihmisiä heitetään vankilaan sukupuolensa vuoksi &ndash; Kyllönenhän haluaa luopua totaalikieltäytyjien rankaisemisesta. Tästä iso plussa, mutta lyhyeksi jää tämäkin ilo, muutamat muut lausahdukset kun ovat uskomattoman höhliä.</p><p>Saakoon Kyllönen oman erityismainintansa Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa hän kertoi Suomen sijaitsevan EU:n ja Venäjän <em>välissä</em>. Herran tähden, eikö Suomi olekaan EU:ssa? Jos halajaa ulkopolitiikan johtoon, ei pidä ehdoin tahdoin sysiä Suomea harmaalle alueelle, josta juuri EU-jäsenyyden avulla pyrimme pois. Ja Kyllönenhän on ehdokkaista se, joka haluaa muurata Suomen Nato-oven ikiajoiksi umpeen, tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa.</p><p>Entä Haavisto? Pisteet siitä, että hän selvästi vastustaa Nato-kansanäänestystä, mutta se ei suuremmin ilahduta, koska hän itse vastustaa Nato-jäsenyyttä &ndash; ja kannattaa omituista kansalaisvelvollisuusmallia, jossa kaikki sukupuolet komennettaisiin alkupalvelukseen mutta jatkoon ilmeisesti käskettäisiin yksi sukupuoli. Luulisi olevan järkevämpää rekrytoida soveltuvuuden ja motivaation, ei sukupuolen perusteella.</p><p>Eli lopputulos? Ei hyvältä näytä. Jos olisin palkkaamassa ihmisiä töihin ja tuossa olisivat hakijat, olisi pakko julistaa uusi hakukierros. Selitykseksi antaisin, että &rdquo;tällä kertaa hakijoiden joukosta ei löytynyt tehtävään etsimäämme henkilöä&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain äänioikeuden vuonna 1987, ja siitä asti olen kiitollisena oikeuttani käyttänyt. Jos ei aina ihan nappiehdokasta ole löytynytkään, riittävän hyvä sentään, ja demokratiahan on yhtä kompromissia niin päättäjien pöydissä kuin äänestyskopissakin.

Mutta näissä presidentinvaaleissa en äänestä. Kompromisseihin pitää myöntyä, mutta rajansa silläkin, kuinka paljon voi arvoistaan, näkemyksistään ja periaatteistaan joustaa.

Nyt pitäisi liikaa.

Kun äänestämme presidentistä, valitsemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajaa ja puolustusvoimien ylipäällikköä. On siis kiinnitettävä huomiota linjauksiin muun muassa seuraavissa kolmessa kysymyksessä, joissa ei ole loputtomasti tinkimisvaraa.

Ylipäällikölle pitäisi ensinnäkin olla selvää, että näin pieni maa ei yksin pysty rakentamaan riittävää puolustuskykyä – ei vaikka juhlapuheissa miten sitkeästi muuta hokisimme. Jotta kynnys suunnata Suomeen sotilaallista aggressiota olisi mahdollisimman korkea, meidän kannattaa pyrkiä jäseneksi puolustusliittoon, jonka piirissä jo 95 % Euroopan unionin väestöstä on.

Nato-allergisessa ilmapiirissä liian vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa Upseeriliiton kysely, jonka mukaan vain 15 % upseereista katsoo, että resurssimme riittävät omaan uskottavaan puolustukseen.

Presidentin toivoisi myös ymmärtävän, ettei Natosta pidä järjestää kansanäänestystä. Se olisi altis ulkopuoliselle manipuloinnille ja tällaisissa äänestyksissä helposti äänestetään jostain muusta kuin itse asiasta. Suomen tapauksessa äänestystä sitä paitsi vinouttaisi median vuosikymmeniä kestänyt länttä demonisoiva ja itänaapuria aina parhain päin ymmärtävä perusvire.

Kolmas kohta liittyy oman armeijan päivittämiseen. Enää ei ole järkeä ylläpitää vanhentunutta ja välillisine kustannuksineen kallista asevelvollisuutta; se tuottaa miesmääräisesti isot mutta riittämättömästi varustetut ja puutteellisesti varustetut reserviläislaumat, joilla ei vastata nykypäivän sotilaallisiin uhkiin. Määrää pitäisi korvata laadulla.

 

                                    Hassuja lausuntoja

 

Katsotaanpa mitä ehdokkaat tuumivat. Pelkkää punaista tulee heti Vanhaselle, Huhtasaarelle, Haataiselle ja Väyryselle. Heistä jokainen kannattaa Suomen jättäytymistä puolustusliiton ulkopuolelle (eikö historiasta ole opittu mitään), kaikki kannattavat kansanäänestystä Natosta (eikö brexitistä opittu mitään) ja miesten asevelvollisuutta (eikö sukupuolten tasa-arvosta ole opittu mitään). Vanhanen saakoon vielä erityismaininnan siitä, että vertasi Suomen mahdollista Nato-hakemusta Venäjän sotatoimiin Ukrainassa.

Surullisen maininnan ansaitsee myös Haatainen. Tasa-arvoministerinäkin toimineen ylipäällikköehdokkaan todellinen rimanalitus on lausunto, jossa hän ei näe sukupuolitetussa asevelvollisuudessa mitään tasa-arvo-ongelmaa.

Jos ratsastaa yhdenvertaisuudella, olisi syytä ymmärtää jotain yhdenvertaisuudesta.

Pieniä valopilkkuja kajastaa muiden puheista. Niinistöä pelastaa pieni epämääräisyys, mutta jos olen tulkinnut ärtyneen venkoilun oikein, presidenttimme vastustaa Nato-jäsenyyttä ja kannattaa kansanäänestystä ja miesten asevelvollisuutta. Olisi vaikeaa äänestää maan tärkeimmäksi mielipidevaikuttajaksi ehdokasta, joka haluaa, että laki määrää naisille ja miehille eri velvollisuudet ja nuoria tuomitaan sukupuoliperusteisesti vankilaan. (Melkein kaikissa muissa läntisissä demokratioissahan tällaisesta sukupuoli-apartheidista on luovuttu.)

Osaltaan lohdullisempia tapauksia ovat Torvalds, Haavisto ja, uskokaa tai älkää, Kyllönen. Torvalds kannattaa Nato-jäsenyyttä ja kaiketi vastustaa kansanäänestystä. Toisaalta hän on innokas asevelvollisuuden kannattaja. Ohittaa ei voi Torvaldsin taustaakaan: arvojohtajaksi ei sovi ihminen, joka pitkään ihaili yhtä maailmanhistorian hirvittävimmistä sortokoneistoista, Neuvostoliittoa. (Ei ainakaan maassa, joka loputtomasti kauhistelee 1930-luvun tiedemiesten ja taiteilijoiden Saksa-yhteyksiä.)

Torvaldsin äänestäjien soisi pohtivan, olisiko mahdollista äänestää presidentiksi myös ihmistä, jolla on historia natsina tai uusnatsina; Neuvostoliittohan ei julmuudessaan jäänyt vähääkään jälkeen Hitlerin Saksasta.

Kyllönen on erikoinen tapaus hänkin. Ehdokkaista ainoana hän oivaltaa sen tasa-arvo-ongelmaksi, että ihmisiä heitetään vankilaan sukupuolensa vuoksi – Kyllönenhän haluaa luopua totaalikieltäytyjien rankaisemisesta. Tästä iso plussa, mutta lyhyeksi jää tämäkin ilo, muutamat muut lausahdukset kun ovat uskomattoman höhliä.

Saakoon Kyllönen oman erityismainintansa Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa hän kertoi Suomen sijaitsevan EU:n ja Venäjän välissä. Herran tähden, eikö Suomi olekaan EU:ssa? Jos halajaa ulkopolitiikan johtoon, ei pidä ehdoin tahdoin sysiä Suomea harmaalle alueelle, josta juuri EU-jäsenyyden avulla pyrimme pois. Ja Kyllönenhän on ehdokkaista se, joka haluaa muurata Suomen Nato-oven ikiajoiksi umpeen, tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa.

Entä Haavisto? Pisteet siitä, että hän selvästi vastustaa Nato-kansanäänestystä, mutta se ei suuremmin ilahduta, koska hän itse vastustaa Nato-jäsenyyttä – ja kannattaa omituista kansalaisvelvollisuusmallia, jossa kaikki sukupuolet komennettaisiin alkupalvelukseen mutta jatkoon ilmeisesti käskettäisiin yksi sukupuoli. Luulisi olevan järkevämpää rekrytoida soveltuvuuden ja motivaation, ei sukupuolen perusteella.

Eli lopputulos? Ei hyvältä näytä. Jos olisin palkkaamassa ihmisiä töihin ja tuossa olisivat hakijat, olisi pakko julistaa uusi hakukierros. Selitykseksi antaisin, että ”tällä kertaa hakijoiden joukosta ei löytynyt tehtävään etsimäämme henkilöä”.

 

 

]]>
87 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249150-en-voi-aanestaa#comments Kotimaa Nato Presidentivaalit Turpo Mon, 15 Jan 2018 06:07:07 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249150-en-voi-aanestaa
Nato-jäsenyyden hakeminen rinnastettavissa Krimin miehitykseen? http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248798-nato-jasenyyden-hakeminen-rinnastettavissa-krimin-miehitykseen <p>Pitkäaikainen pääministeri ja keskustan presidenttiehdokas <strong>Matti Vanhanen</strong> ei kannata Nato-jäsenyyden hakemista. Se nyt tuskin tuli yllätyksenä kenellekään, mutta hänen perustelunsa Hesarin <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005516294.html">haastattelussa</a> ovat jokseenkin kummalliset hänen verratessaan suvereenin valtion itsenäistä turvallisuuspoliittista ratkaisua Venäjän suorittamaan Krimin niemimaan miehittämiseen, joka on kansainvälisen oikeuden vastainen sotatoimi. Että sellainen lausunto henkilöltä, joka tultuaan valituksi tehtävään johtaisi Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa sekä toimisi Puolustusvoimain ylipäällikkönä. Ei pidä myöskään unohtaa sitä seikkaa, että Vanhanen toimii tällä hetkellä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.</p><p>&nbsp;</p><p>Sotilaallinen liittoutumattomuus on sotien jälkeen omaksuttu ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, eikä sen ylläpitäminen perustu sopimusten tuomiin velvoitteisiin. Linjan muuttaminen Nato-jäsenyyden kautta johtaisi tietysti Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muutokseen. Ukrainaan kuuluvan Krimin miehittäminen taas on suvereeniin valtioon kohdistettu kansainvälisen lain vastainen sotatoimi. Tästäkin tapahtumasta tulee keväällä kuluneeksi jo neljä vuotta. Miten kukaan edes keksii verrata niitä?</p><p>&nbsp;</p><p>Varsinaisen rinnastuksen sijaan Vanhasen tarkoituksena lienee ollut antaa vain esimerkki. Tässä tapauksessa erittäin huono sellainen. Verbaalinen ilmaisu ei ehkä täysin vastannut itse ajatusta. Sotilaallisen ja turvallisuuspoliittisen orientaation muutos olisi toki radikaali muutos, kuten Venäjän päätös käyttää voimapolitiikkaa omien geopoliittisten ja turvallisuuspoliittisten intressiensä takaamiseksi. Muissa tahoissa heräisi epävarmuus ja ne voisivat ryhtyä vastatoimiin. Siitä huolimatta lausunto on kummallinen, koska tapaukset eivät tässäkään mielessä tule keskenään vertailukelpoisiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen presidenttiehdokkaiden lausunnot kiinnostavat kotimaamme ulkopuolellakin ja tällainen lausunto tuskin jää huomaamatta. Voi olla, että heitto on tarkoituksellinen. Sillä saa huomiota, jota parin prosentin kannatuksen saava ja <strong>Sauli Niinistö</strong>ä monessa asiassa peesaava Vanhanen tarvitsee. Jos hän on tosissaan, hän on kepulaisuuden pimeässä ytimessä.</p> Pitkäaikainen pääministeri ja keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen ei kannata Nato-jäsenyyden hakemista. Se nyt tuskin tuli yllätyksenä kenellekään, mutta hänen perustelunsa Hesarin haastattelussa ovat jokseenkin kummalliset hänen verratessaan suvereenin valtion itsenäistä turvallisuuspoliittista ratkaisua Venäjän suorittamaan Krimin niemimaan miehittämiseen, joka on kansainvälisen oikeuden vastainen sotatoimi. Että sellainen lausunto henkilöltä, joka tultuaan valituksi tehtävään johtaisi Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa sekä toimisi Puolustusvoimain ylipäällikkönä. Ei pidä myöskään unohtaa sitä seikkaa, että Vanhanen toimii tällä hetkellä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

 

Sotilaallinen liittoutumattomuus on sotien jälkeen omaksuttu ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, eikä sen ylläpitäminen perustu sopimusten tuomiin velvoitteisiin. Linjan muuttaminen Nato-jäsenyyden kautta johtaisi tietysti Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muutokseen. Ukrainaan kuuluvan Krimin miehittäminen taas on suvereeniin valtioon kohdistettu kansainvälisen lain vastainen sotatoimi. Tästäkin tapahtumasta tulee keväällä kuluneeksi jo neljä vuotta. Miten kukaan edes keksii verrata niitä?

 

Varsinaisen rinnastuksen sijaan Vanhasen tarkoituksena lienee ollut antaa vain esimerkki. Tässä tapauksessa erittäin huono sellainen. Verbaalinen ilmaisu ei ehkä täysin vastannut itse ajatusta. Sotilaallisen ja turvallisuuspoliittisen orientaation muutos olisi toki radikaali muutos, kuten Venäjän päätös käyttää voimapolitiikkaa omien geopoliittisten ja turvallisuuspoliittisten intressiensä takaamiseksi. Muissa tahoissa heräisi epävarmuus ja ne voisivat ryhtyä vastatoimiin. Siitä huolimatta lausunto on kummallinen, koska tapaukset eivät tässäkään mielessä tule keskenään vertailukelpoisiksi.

 

Suomen presidenttiehdokkaiden lausunnot kiinnostavat kotimaamme ulkopuolellakin ja tällainen lausunto tuskin jää huomaamatta. Voi olla, että heitto on tarkoituksellinen. Sillä saa huomiota, jota parin prosentin kannatuksen saava ja Sauli Niinistöä monessa asiassa peesaava Vanhanen tarvitsee. Jos hän on tosissaan, hän on kepulaisuuden pimeässä ytimessä.

]]>
18 http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248798-nato-jasenyyden-hakeminen-rinnastettavissa-krimin-miehitykseen#comments Kotimaa Matti Vanhanen Politiikka Presidentinvaalit 2018 Turpo Venäjä Mon, 08 Jan 2018 09:04:00 +0000 Santeri Kirkkala http://santerikirkkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248798-nato-jasenyyden-hakeminen-rinnastettavissa-krimin-miehitykseen
Palestiinalaisille vihakoulutusta rauhankasvatuksen sijaan http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248449-palestiinalaisille-vihakoulutusta-rauhankasvatuksen-sijaan <p>Etnisten ristiriitojen riivaamassa Lähi-idässäkin koulutuksella voi olla suuri merkitys paitsi integroivana myös jakautumista syventävänä tekijänä. Erityisesti oman yhteisön historian opetus voi parantaa menneisyydestä kumpuavia toisiin kulttuureihin liittyviä vihamielisiä asenteita, mutta myös syventää niitä koulutuksen suunnittelijoiden/toteuttajien tavoitteista riippuen.</p><p>Oppi- ja erityisesti historiankirjahankkeet ovat nähdäkseni yksi keskeisimpiä alueellisten konfliktien pienimuotoisia aktiviteetteja rauhan rakentamisessa. Vaikka ylätasoilla neuvottelut ja yhteistyö ylipäänsä voivat olla olemattomia niin ruohonjuuritason kyky keskinäiseen vuorovaikutukseen voi ratkaisevasti luoda pohjaa rauhanomaiselle yhteiselolle tulevaisuudessa.</p><p>Israelilais-palestiinalainen historiankirja on yksi osa <em><a href="http://www.vispo.com/PRIME/"><u>Peace Research Institute in the Middle East&rsquo;n</u></a></em> aloitteista. Kirjaa valmisteli ensisijaisesti 18 historioitsijaa, joista kolmannes muita kuin israelilaisia tai palestiinalaisia. Tekijöille kävi jo varhain selväksi ettei yhteiselle historianäkemykselle ainakaan vielä ole mahdollisuuksia. Siksi koulukirjasta muokattiin innovatiivinen: Kirja sisältää rinnakkain sekä israelilaisen että palestiinalaisen näkemyksen israelilais-palestiinalaisen konflikin virstanpylväistä eli oppilas tutustuttuaan milempiin näkemyksiin voi muodostaa oman näkemyksensä oppimansa pohjalta. Hankkeen hyödyntämisen ongelmat puolestaan kuvastavat kuinka ylätason kommunikaatio-ongelmat kuitenkin voivat hidastaa ruohonjuuritason yhteistoimintaa ja aikaansaatua oppikirjaa on käytössä vain hyvin harvoissa paikoissa. Histroriakirjahankkeista lisää: <em><a href="http://www.vispo.com/PRIME/leohn1.pdf"><u>LEARNING EACH OTHER&rsquo;S HISTORICAL NARRATIVE: </u></a><a href="http://www.vispo.com/PRIME/leohn1.pdf"><u>Palestinians and Israelis</u></a></em> sekä <em><a href="http://www.vispo.com/PRIME/iram192.pdf"><u>THE PRIME SHARED HISTORY PROJECT</u></a></em> <em><a href="http://www.vispo.com/PRIME/iram192.pdf"><u>by </u></a></em><em>Dan Bar-On and Sami Adwan</em></p><p><img alt="" height="377" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/nc3a4yttc3b6kuva-58-e1514773372823.png" width="507" /></p><p>Pysyvän rauhantilan saavuttaminen israelilaisten ja palestiinalaisten kesken on hyvin haasteellista ellei (historian) oppimateriaali ja opetus tue tällaista pyrkimystä. Nykyinen suuntaus vaikuttaa tällaiselle pyrkimykselle vastakkaiselta ainakin mikäli on uskominen PMW:n (<a href="http://www.pmw.org.il/"><u>Palestinian Media Watch </u></a> ) raportin löydöksiin, jossa oppimateriaaleissa löytyi viisi asenteelliseksi luonnehdittavaa teemaa nimittäin: 1. Juutalaisjengien suorittama Palestiinan varkaus. 2. Juutalaisen valtion olemassaolon kieltäminen. 3.Israelin perustaminen seurauksena kolonialistisista päämääristä. 4. Israelin valtion kuvaaminen demoniseksi. 5. Oikeus saavutetaan vasta, kun Israelia ei ole enää olemassa.</p><p>Koulukirjojen kielenkäyttö on merkittävä vaikuttaja asenteisiin. Käytettävä terminologia voi määritellä saman tapahtuman tai tosiasian niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Näin esimerkiksi toukokuussa 2011 toteutetun jopa kolmanneksi intifadaksi suunniteltua kansannousua vuoden 1948 tapahtumien muistoksi kutsuttiin palestiinalaisalueilla Naqba&rsquo;ksi (tarkoittaen katastrofia) kun sama tapahtuma Israelissa tunnetaan termillä Itsenäisyyssota. Samoin Israelia asuttaneita juutalaissiirtolaisia kutsutaan israelilaisteksteissä pioneereiksi ja palestiinalaisteksteissä terroristeiksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Koulukirjojen&nbsp;asenteista juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan</strong></p><p><a href="http://www.terrorism-info.org.il/en/schoolbooks-palestinian-authority-pa-attitude-jews-israel-peace/"><u>The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center</u></a> julkaisi 28.12.2017 uusimman raporttinsa Palestiinalaishallinnon koulukirjoista ja niiden asenteista juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan [<em><a href="http://www.terrorism-info.org.il/en/schoolbooks-palestinian-authority-pa-attitude-jews-israel-peace/"><u>Schoolbooks of the Palestinian Authority (PA): The Attitude to the Jews, to Israel and to Peace</u></a></em> , tekijöinä tohtorit Arnon Groiss ja Ronni Shaked, Truman Instituute at the Hebrew University in Jerusalem , hepreankielisen alkuperäisen version julkaisi Begin-Sadat Center for Strategic Studies, Bar Ilan University ] . Tämän laaja (263 sivua) selvitys tutki Palestiinalaishallinnon alaisissa kouluissa käytettäviä oppikirjoja viimeisen neljän vuoden ajalta.</p><p>Selvityksen mukaan Palestiinalaishallinnon oppikirjojen asenne juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan perustuu kolmelle perusperiaatteelle: de-legitimisaatiolle, demonisoinnille ja väkivaltaiseen taisteluun indoktrinaatiolle. Sen sijaa rauhanpyrkimykset ja rinnakkaiselo Israelin naapurina loistivat poissaolollaan. Tämä vahvistaa jo aiemmissakin tutkimuksissa havaitun syväänjuurtuneen vihamielisyyden Israelia kohtaan Palestiinalaishallinnon koulutusjärjestelmässä.</p><p>[caption id=&quot;attachment_3171&quot; align=&quot;aligncenter&quot; width=&quot;547&quot;]<img alt="" height="517" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/12/nc3a4yttc3b6kuva-56-e1514514934259.png" width="547" /> Sen ohella että juutalaiset pyyhitään oppikirjoissa pois Palestiinan historiasta myös yksi Palestiinan brittimandaatin kolmesta virallisesta kielestä pyritään poistamaan historiasta. Esimerkiksi oppikirjaan kuvatusta brittimandaatin postimerkistä on pyyhitty heprea pois, vertailun vuoksi oppikirjasivun oikealla puolella alkuperäinen postimerkki.[/caption]</p><p>&nbsp;</p><p><strong>De-legitimisaatio </strong></p><p>Juutalaisten de-legitimisaatio on ilmaistu siten ettei heidän historiallisia siteitään ja oikeuksiaan antiikkiseen kotimaahansa tunnusteta; sionismi on kuvattu läntisen imperialismin kolonialistisena liikkeenä palestiinalaisten karkoittamiseksi; uudessa vuoden 2017 oppikirjassa konfliktin nimikin on muutettu Arabi-Israel &ndash;konfliktista Arabi-Sionistiseksi konfliktiksi. Uusista oppikirjoista on poistettu aiemmissa vielä esiintyneitä viitteitä juutalaisten olemassaolosta antiikin ajan Palestiinassa; juutalaisten pyhiä paikkoja &ndash; kuten Itkumuuri, Cave of the Patriarchs Hebronissa ja Rachel&#39;in hauta Bethlehemissä, ei tunnusteta sellaisia vaan esitellään vain muslimien pyhinä paikkoina; vuoden 2017 oppikirjassa jopa annetaan ymmärtää että Jerusalemin vanhan kaupungin synagoogat ja Itkumuuri luotiin vasta sionistivaltaahien toimesta 1967 eikä niitä menneisyydessä edes ollut olemassa.</p><p>Maassa asuvia 6 miljoonaa juutalaista ei ole laskettu asukkaisiin toisin kuin miljoonat ulkomailla elävät palestiinalaiset. Juuralaiset kaupungit puuttuvat yleisesti kartoista. Heprean kieltä pidetään uhkana Jerusalemin arabiluonteelle ja juutalaiset tilapäisinä valtaajina. Juutalaisten läsnäolo nykypäivän Palestiinassa esitetään laittomana ja tilapäisenä: ulkomaisten juutalaisten tulisi lähteä jotta legitiimit palestiinalaisasukkaat voisivat palata ja ottaa heudän paikkansa. Israelin valtiota ei oppikirjoissa tunnusteta itsenäisenä valtiona, sitä ei mainita yleensä kartoissakaan paitsi poikkeuksellisesti valtaavana entiteettinä vuodesta 1948 lukien. Vuodesta 2016 on nimi Israel korvattu oppikirjoissa termillä &rdquo;sionistinen miehitys&rdquo; ilmeisesti sen häivyttämiseksi että Oslon sopimuksissa 1990-luvulla Palestiinalaisosapuoli jo tunnusti Israelin.</p><p>&nbsp;</p><p>[caption id=&quot;attachment_3178&quot; align=&quot;aligncenter&quot; width=&quot;547&quot;]<img alt="" height="395" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/word-image-1514454838313.png" width="547" /> Arabimaailma Palestiinalaishallinnon v. 2017 julkaiseman oppikirjan mukaan[/caption]</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Demonisaatio</strong></p><p>Juutalaisia demonisoidaan Palestiinalaishallinnon oppikirjoissa mm profeettojen ja islamin vihollisena ja siten automaattisesti paholaisen leiriin kuuluvina. Juutalaisia pidetään palestiinalaisten olemassaolon uhkana ja heitä epäinhimillistetään tässä yhteydessä kuvailemalla juutalaiset susina ja käärmeinä sekä &rdquo;Paholaisen apureina&rdquo;.</p><p>Kaikkiaan oppikirjoista löytyi yli 30 syytöstä joilla Israelia pyrittiin demonisoimaan; juutalaisia syytettiin joukkomurhien ja etnisten puhdistusten ohella jopa palestiinalaisten tietämättömyydestä, palestiinalaisperheiden sisäisestä perheväkivallasta ja palestiinalaisten huumeidenkäytöstä. Israelin Dimonassa sijaitsevaa ydinvoimalaa syytetään uudessa vuoden 2017 oppikirjassa Hebronin syöpätapauksista.</p><p><img alt="" height="560" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2016/02/mehmet_kahramav_turkey.jpg" width="400" /></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väkivaltaiseen taisteluun yllyttäminen rauhan sijaan </strong></p><p>Palestiinalaishallinnon oppikirjoista puuttuu täysin tuki rauhaan pyrkimiselle ja rinnakkaiseloon Israelin kanssa. Päinvastoin koulukirjat yllyttävät väkivaltaiseen taisteluun ja vapautukseen, eikä vain Gazassa ja Länsirannalla vaan myös Israeliin ennen vuotta 1967 kuuluneilla alueilla.</p><p>Tässä viitekehyksessä hyödynnetään myös traditionaalisia Islamistisia käsitteitä kuten jihad ja martyyriys taistelun voimistamiseksi. Taistelun uskonnollinen luonne huipentuu 11 asteen oppikirjassa vanhalla profeetallisella sanomalla jossa muslimit tappavat kaikki juutalaiset puiden ja kivien avulla lopun ajan päivien ennakkoehtona. Oppikirjojen sankareina ja marttyyreina esitellään mm menestyksekkäitä terrori-iskujen tekijöitä. Asennetta kuvaa myös molotovin coktaileilla israelilaisbussiin tapahtunutta hyökkäystä &rdquo;barbeque juhlaksi&rdquo;.</p><p>Tiivistetysti Palestiinalaishallinnon oppikirjat valmistelevat oppilaita älyllisesti ja asenteellisesti Israelin ja juutalaisten likvidointiin. Huolestuttavaa on myös se, että YK &ndash;virasto UNRWA sallii hallinnoimissaan palestiinalaiskouluissa jihadin opetuksen kouluissaan silloinkin kun tämä taistelu on tarkoitus käydä Israelin kansainvälisesti tunnustettujen 1967 edeltäneiden rajojen sisällä.</p><p>[caption id=&quot;attachment_3173&quot; align=&quot;aligncenter&quot; width=&quot;547&quot;]<img alt="" height="414" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/12/nc3a4yttc3b6kuva-571-e1514515383491.png" width="547" /> Esimerkki matematiikan kirjasta jossa kysytään Palestiinaa ympäröiviä arabimaita, Palestiinalla ymmärretään aluetta Jordanjoesta Välimereen ilman Israelia.[/caption]</p><p><a href="http://www.terrorism-info.org.il/app/uploads/2017/12/E_259_17.pdf"><u>Koko raportti PDF muodossa</u></a></p><p><strong>Gazassa vihanpurulle myös työkaluja</strong></p><p>Gazassa vihakoulutus ei rajoitu vain oppikirjoihin vaan vihanpurulle tarjotaan myös konkreettisia työvälineitä, joihin vuhanhallinta puolestaan ei kuulu. Aiemmin on jo <a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/23/hamasin-terrorileirit-nuorisolle/"><u>tullut ilmi</u></a> Hamasin muuttaneen Gazan kaistan valtavaksi jihadistisoturien sotilaskoulutusleiriksi,&nbsp;joihin on osallistunut n. 17 000 iältään 15-21 vuotiasta palestiinalaispoikaa.&nbsp;Koulutus sisältää erilaisten aseiden ja räjähteiden käsittelyä ja motivointia Israelin eliminoimiseen.</p><p>Kansainvälisen&nbsp;yhteisön rooli lapsisotilaiden koulutuksessa on liki käänteinen tavoitteisiinsa&nbsp;nähden.&nbsp; YK-virasto UNRWA:n toiminta&nbsp;erityisesti Gazassa on herättänyt Israelissa kritiikkiä, sillä sen tukemilla lasten kesäleireillä pienille lapsille opetetaan radikalismin ohella sotaleikkejä ja aseitten käsittelyä. David&nbsp;Bedein, Center for Near East Policy Research &ndash;tutkimuslaitoksen päällikkö, on selvittänyt miten UNRWA:n koulut muokkaavat lapsista Gazan &nbsp;<a href="http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/196732"><u>&rdquo;siviiliarmeijaa.&rdquo;</u></a>&nbsp;Tutkimuslaitos huomauttaa UNRWA:n omilla nettisivuillaan toteavan opetussuunnitelmien olevan Hamasin päättämiä ja että sotilaskoulutus on osa opetussuunnitelmaa.</p><p>[caption id=&quot;attachment_2980&quot; align=&quot;aligncenter&quot; width=&quot;450&quot;]<img alt=" Israelilaissotilaan kaappaus ja kuljetus Gazaan" height="416" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/08/161_17_09_602526212-2.jpg" width="450" /> Harjoite: Israelilaissotilaan kaappaus ja kuljetus Gazaan[/caption]</p><p>Edellisen&nbsp;[2014] Gazan konfliktin aikana kouluja käytettiin myös tukikohtina ja aseitten ja rakettien varastoina. Asian tultua julkiseksi Hamas haki aseet pois kouluista ja klinikoilta, joista löydettiin myös useita hyökkäystunneleitten suuaukkoja.</p><p>Leirit ovat vain osa Hamasin sisäistä hengennostatusta &ndash; kärjistäen ilmaistuna aivopesua. Muita vastaavia indoktrinaatiokeinoja &ndash; osin myös Länsirannalla &ndash; ovat mm asenteelliset oppikirjasisällöt, terrori-iskujen ja &rdquo;martyyrien&rdquo; yleinen ihannointi, korotettujen sosiaalitukien (tapporahojen) maksu terroristien perheille julkisista varoista, tv-kanavien vihaa lietsovat lastenohjelmat ja erilaiset taide- ja kulttuuriaktiviteetit. Kesäleireillä vihakoulutuksen suuntautuu selkeästi israelilaisia vastaan ja leireillä myös opetetaan miten tämän vihan myös tehokkaimmalla väkivaltaisella tavalla voi käytännössä purkaa toimintana.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;[youtube https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/4QRYCXm42Wg?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/4QRYCXm42Wg?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object>]</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Päätelmäni</strong></p><p>Pan-islamistinen ja sittemmin pan-arabilainen juutalaisten kansallista kotia Palestiinassa vastustanut retoriikka - jota ovat vahvistaneet lukuisat sodat ja yhä jatkuvat aggressiot &ndash; on luonut rauhanpyrkimyksiä mitätöivän viitekehyksen. Tällaisen ekosysteemin, (viha-)koulutuksen, kasvavan epäluulon ja indoktrinaation muuttaminen rauhanomaiseksi rinnakkaineloksi &rdquo;ikuisen&rdquo; vihollisen kanssa vie nähdäkseni sukupolvia.</p><p>Vihakoulutus ja sitä tukeva elinympäristö haittaa mitä tahansa mahdollisia rauhanpyrkimyksiä sillä väestölle syötetty yksipuolinen näkemys historiasta ja &rdquo;viholliskuva&rdquo; tekevät Palestiinalaishallinnon poliittiselle vaikeaksi hyväksyä Israelin mahdolliset ehkä kitkerätkin kompromissit pysyvämmän rauhantilan saavuttamiseksi. Tällä taustalla odotettavat tulokset Israelin ja Palestiinalaishallinnon suorista neuvotteluista mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat olemattomat.</p><p><img alt="" height="417" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/01/nimetc3b6n-127.png" width="547" /></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aiheesta aiemmin:</strong></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2011/09/03/historianakemyksen-vankina/"><u>Historianäkemyksen vankina</u></a></em></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2017/08/14/hamasin-kesaleirin-rauhankasvatusta/"><u>Hamasin kesäleirin &rdquo;rauhankasvatusta&rdquo;</u></a></em></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2016/04/29/lasten-vihakoulutus-jatkuu-yha-gazassa/"><u>Lasten vihakoulutus jatkuu Gazassa</u></a></em></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/07/30/ykn-tukema-lapsisotilaiden-vihakoulutus-gazassa-uhkaa-supistua/"><u>YK:n tukema lapsisotilaiden [viha]koulutus Gazassa uhkaa supistua</u></a></em></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/26/erilaiset-nukkeleikit/"><u>Erilaiset nukkeleikit</u></a></em></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/23/hamasin-terrorileirit-nuorisolle/"><u>Hamasin terrorileirit nuorisolle</u></a></em></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="stabb" height="203" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/01/stabb.jpg?w=547&amp;h=203" width="547" /></p><hr /><p>Artikkeli ilmestynyt ensinnä <a href="http://arielfi.wordpress.com/"><em><u>Ariel-Israelista suomeksi</u></em></a> -verkkojulkaisussa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Etnisten ristiriitojen riivaamassa Lähi-idässäkin koulutuksella voi olla suuri merkitys paitsi integroivana myös jakautumista syventävänä tekijänä. Erityisesti oman yhteisön historian opetus voi parantaa menneisyydestä kumpuavia toisiin kulttuureihin liittyviä vihamielisiä asenteita, mutta myös syventää niitä koulutuksen suunnittelijoiden/toteuttajien tavoitteista riippuen.

Oppi- ja erityisesti historiankirjahankkeet ovat nähdäkseni yksi keskeisimpiä alueellisten konfliktien pienimuotoisia aktiviteetteja rauhan rakentamisessa. Vaikka ylätasoilla neuvottelut ja yhteistyö ylipäänsä voivat olla olemattomia niin ruohonjuuritason kyky keskinäiseen vuorovaikutukseen voi ratkaisevasti luoda pohjaa rauhanomaiselle yhteiselolle tulevaisuudessa.

Israelilais-palestiinalainen historiankirja on yksi osa Peace Research Institute in the Middle East’n aloitteista. Kirjaa valmisteli ensisijaisesti 18 historioitsijaa, joista kolmannes muita kuin israelilaisia tai palestiinalaisia. Tekijöille kävi jo varhain selväksi ettei yhteiselle historianäkemykselle ainakaan vielä ole mahdollisuuksia. Siksi koulukirjasta muokattiin innovatiivinen: Kirja sisältää rinnakkain sekä israelilaisen että palestiinalaisen näkemyksen israelilais-palestiinalaisen konflikin virstanpylväistä eli oppilas tutustuttuaan milempiin näkemyksiin voi muodostaa oman näkemyksensä oppimansa pohjalta. Hankkeen hyödyntämisen ongelmat puolestaan kuvastavat kuinka ylätason kommunikaatio-ongelmat kuitenkin voivat hidastaa ruohonjuuritason yhteistoimintaa ja aikaansaatua oppikirjaa on käytössä vain hyvin harvoissa paikoissa. Histroriakirjahankkeista lisää: LEARNING EACH OTHER’S HISTORICAL NARRATIVE: Palestinians and Israelis sekä THE PRIME SHARED HISTORY PROJECT by Dan Bar-On and Sami Adwan

Pysyvän rauhantilan saavuttaminen israelilaisten ja palestiinalaisten kesken on hyvin haasteellista ellei (historian) oppimateriaali ja opetus tue tällaista pyrkimystä. Nykyinen suuntaus vaikuttaa tällaiselle pyrkimykselle vastakkaiselta ainakin mikäli on uskominen PMW:n (Palestinian Media Watch ) raportin löydöksiin, jossa oppimateriaaleissa löytyi viisi asenteelliseksi luonnehdittavaa teemaa nimittäin: 1. Juutalaisjengien suorittama Palestiinan varkaus. 2. Juutalaisen valtion olemassaolon kieltäminen. 3.Israelin perustaminen seurauksena kolonialistisista päämääristä. 4. Israelin valtion kuvaaminen demoniseksi. 5. Oikeus saavutetaan vasta, kun Israelia ei ole enää olemassa.

Koulukirjojen kielenkäyttö on merkittävä vaikuttaja asenteisiin. Käytettävä terminologia voi määritellä saman tapahtuman tai tosiasian niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Näin esimerkiksi toukokuussa 2011 toteutetun jopa kolmanneksi intifadaksi suunniteltua kansannousua vuoden 1948 tapahtumien muistoksi kutsuttiin palestiinalaisalueilla Naqba’ksi (tarkoittaen katastrofia) kun sama tapahtuma Israelissa tunnetaan termillä Itsenäisyyssota. Samoin Israelia asuttaneita juutalaissiirtolaisia kutsutaan israelilaisteksteissä pioneereiksi ja palestiinalaisteksteissä terroristeiksi.

 

Koulukirjojen asenteista juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan

The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center julkaisi 28.12.2017 uusimman raporttinsa Palestiinalaishallinnon koulukirjoista ja niiden asenteista juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan [Schoolbooks of the Palestinian Authority (PA): The Attitude to the Jews, to Israel and to Peace , tekijöinä tohtorit Arnon Groiss ja Ronni Shaked, Truman Instituute at the Hebrew University in Jerusalem , hepreankielisen alkuperäisen version julkaisi Begin-Sadat Center for Strategic Studies, Bar Ilan University ] . Tämän laaja (263 sivua) selvitys tutki Palestiinalaishallinnon alaisissa kouluissa käytettäviä oppikirjoja viimeisen neljän vuoden ajalta.

Selvityksen mukaan Palestiinalaishallinnon oppikirjojen asenne juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan perustuu kolmelle perusperiaatteelle: de-legitimisaatiolle, demonisoinnille ja väkivaltaiseen taisteluun indoktrinaatiolle. Sen sijaa rauhanpyrkimykset ja rinnakkaiselo Israelin naapurina loistivat poissaolollaan. Tämä vahvistaa jo aiemmissakin tutkimuksissa havaitun syväänjuurtuneen vihamielisyyden Israelia kohtaan Palestiinalaishallinnon koulutusjärjestelmässä.

[caption id="attachment_3171" align="aligncenter" width="547"] Sen ohella että juutalaiset pyyhitään oppikirjoissa pois Palestiinan historiasta myös yksi Palestiinan brittimandaatin kolmesta virallisesta kielestä pyritään poistamaan historiasta. Esimerkiksi oppikirjaan kuvatusta brittimandaatin postimerkistä on pyyhitty heprea pois, vertailun vuoksi oppikirjasivun oikealla puolella alkuperäinen postimerkki.[/caption]

 

De-legitimisaatio

Juutalaisten de-legitimisaatio on ilmaistu siten ettei heidän historiallisia siteitään ja oikeuksiaan antiikkiseen kotimaahansa tunnusteta; sionismi on kuvattu läntisen imperialismin kolonialistisena liikkeenä palestiinalaisten karkoittamiseksi; uudessa vuoden 2017 oppikirjassa konfliktin nimikin on muutettu Arabi-Israel –konfliktista Arabi-Sionistiseksi konfliktiksi. Uusista oppikirjoista on poistettu aiemmissa vielä esiintyneitä viitteitä juutalaisten olemassaolosta antiikin ajan Palestiinassa; juutalaisten pyhiä paikkoja – kuten Itkumuuri, Cave of the Patriarchs Hebronissa ja Rachel'in hauta Bethlehemissä, ei tunnusteta sellaisia vaan esitellään vain muslimien pyhinä paikkoina; vuoden 2017 oppikirjassa jopa annetaan ymmärtää että Jerusalemin vanhan kaupungin synagoogat ja Itkumuuri luotiin vasta sionistivaltaahien toimesta 1967 eikä niitä menneisyydessä edes ollut olemassa.

Maassa asuvia 6 miljoonaa juutalaista ei ole laskettu asukkaisiin toisin kuin miljoonat ulkomailla elävät palestiinalaiset. Juuralaiset kaupungit puuttuvat yleisesti kartoista. Heprean kieltä pidetään uhkana Jerusalemin arabiluonteelle ja juutalaiset tilapäisinä valtaajina. Juutalaisten läsnäolo nykypäivän Palestiinassa esitetään laittomana ja tilapäisenä: ulkomaisten juutalaisten tulisi lähteä jotta legitiimit palestiinalaisasukkaat voisivat palata ja ottaa heudän paikkansa. Israelin valtiota ei oppikirjoissa tunnusteta itsenäisenä valtiona, sitä ei mainita yleensä kartoissakaan paitsi poikkeuksellisesti valtaavana entiteettinä vuodesta 1948 lukien. Vuodesta 2016 on nimi Israel korvattu oppikirjoissa termillä ”sionistinen miehitys” ilmeisesti sen häivyttämiseksi että Oslon sopimuksissa 1990-luvulla Palestiinalaisosapuoli jo tunnusti Israelin.

 

[caption id="attachment_3178" align="aligncenter" width="547"] Arabimaailma Palestiinalaishallinnon v. 2017 julkaiseman oppikirjan mukaan[/caption]

 

Demonisaatio

Juutalaisia demonisoidaan Palestiinalaishallinnon oppikirjoissa mm profeettojen ja islamin vihollisena ja siten automaattisesti paholaisen leiriin kuuluvina. Juutalaisia pidetään palestiinalaisten olemassaolon uhkana ja heitä epäinhimillistetään tässä yhteydessä kuvailemalla juutalaiset susina ja käärmeinä sekä ”Paholaisen apureina”.

Kaikkiaan oppikirjoista löytyi yli 30 syytöstä joilla Israelia pyrittiin demonisoimaan; juutalaisia syytettiin joukkomurhien ja etnisten puhdistusten ohella jopa palestiinalaisten tietämättömyydestä, palestiinalaisperheiden sisäisestä perheväkivallasta ja palestiinalaisten huumeidenkäytöstä. Israelin Dimonassa sijaitsevaa ydinvoimalaa syytetään uudessa vuoden 2017 oppikirjassa Hebronin syöpätapauksista.

 

Väkivaltaiseen taisteluun yllyttäminen rauhan sijaan

Palestiinalaishallinnon oppikirjoista puuttuu täysin tuki rauhaan pyrkimiselle ja rinnakkaiseloon Israelin kanssa. Päinvastoin koulukirjat yllyttävät väkivaltaiseen taisteluun ja vapautukseen, eikä vain Gazassa ja Länsirannalla vaan myös Israeliin ennen vuotta 1967 kuuluneilla alueilla.

Tässä viitekehyksessä hyödynnetään myös traditionaalisia Islamistisia käsitteitä kuten jihad ja martyyriys taistelun voimistamiseksi. Taistelun uskonnollinen luonne huipentuu 11 asteen oppikirjassa vanhalla profeetallisella sanomalla jossa muslimit tappavat kaikki juutalaiset puiden ja kivien avulla lopun ajan päivien ennakkoehtona. Oppikirjojen sankareina ja marttyyreina esitellään mm menestyksekkäitä terrori-iskujen tekijöitä. Asennetta kuvaa myös molotovin coktaileilla israelilaisbussiin tapahtunutta hyökkäystä ”barbeque juhlaksi”.

Tiivistetysti Palestiinalaishallinnon oppikirjat valmistelevat oppilaita älyllisesti ja asenteellisesti Israelin ja juutalaisten likvidointiin. Huolestuttavaa on myös se, että YK –virasto UNRWA sallii hallinnoimissaan palestiinalaiskouluissa jihadin opetuksen kouluissaan silloinkin kun tämä taistelu on tarkoitus käydä Israelin kansainvälisesti tunnustettujen 1967 edeltäneiden rajojen sisällä.

[caption id="attachment_3173" align="aligncenter" width="547"] Esimerkki matematiikan kirjasta jossa kysytään Palestiinaa ympäröiviä arabimaita, Palestiinalla ymmärretään aluetta Jordanjoesta Välimereen ilman Israelia.[/caption]

Koko raportti PDF muodossa

Gazassa vihanpurulle myös työkaluja

Gazassa vihakoulutus ei rajoitu vain oppikirjoihin vaan vihanpurulle tarjotaan myös konkreettisia työvälineitä, joihin vuhanhallinta puolestaan ei kuulu. Aiemmin on jo tullut ilmi Hamasin muuttaneen Gazan kaistan valtavaksi jihadistisoturien sotilaskoulutusleiriksi, joihin on osallistunut n. 17 000 iältään 15-21 vuotiasta palestiinalaispoikaa. Koulutus sisältää erilaisten aseiden ja räjähteiden käsittelyä ja motivointia Israelin eliminoimiseen.

Kansainvälisen yhteisön rooli lapsisotilaiden koulutuksessa on liki käänteinen tavoitteisiinsa nähden.  YK-virasto UNRWA:n toiminta erityisesti Gazassa on herättänyt Israelissa kritiikkiä, sillä sen tukemilla lasten kesäleireillä pienille lapsille opetetaan radikalismin ohella sotaleikkejä ja aseitten käsittelyä. David Bedein, Center for Near East Policy Research –tutkimuslaitoksen päällikkö, on selvittänyt miten UNRWA:n koulut muokkaavat lapsista Gazan  ”siviiliarmeijaa.” Tutkimuslaitos huomauttaa UNRWA:n omilla nettisivuillaan toteavan opetussuunnitelmien olevan Hamasin päättämiä ja että sotilaskoulutus on osa opetussuunnitelmaa.

[caption id="attachment_2980" align="aligncenter" width="450"]Harjoite: Israelilaissotilaan kaappaus ja kuljetus Gazaan Harjoite: Israelilaissotilaan kaappaus ja kuljetus Gazaan[/caption]

Edellisen [2014] Gazan konfliktin aikana kouluja käytettiin myös tukikohtina ja aseitten ja rakettien varastoina. Asian tultua julkiseksi Hamas haki aseet pois kouluista ja klinikoilta, joista löydettiin myös useita hyökkäystunneleitten suuaukkoja.

Leirit ovat vain osa Hamasin sisäistä hengennostatusta – kärjistäen ilmaistuna aivopesua. Muita vastaavia indoktrinaatiokeinoja – osin myös Länsirannalla – ovat mm asenteelliset oppikirjasisällöt, terrori-iskujen ja ”martyyrien” yleinen ihannointi, korotettujen sosiaalitukien (tapporahojen) maksu terroristien perheille julkisista varoista, tv-kanavien vihaa lietsovat lastenohjelmat ja erilaiset taide- ja kulttuuriaktiviteetit. Kesäleireillä vihakoulutuksen suuntautuu selkeästi israelilaisia vastaan ja leireillä myös opetetaan miten tämän vihan myös tehokkaimmalla väkivaltaisella tavalla voi käytännössä purkaa toimintana.  

 [youtube https://www.youtube.com/watch?v=4QRYCXm42Wg]

 

Päätelmäni

Pan-islamistinen ja sittemmin pan-arabilainen juutalaisten kansallista kotia Palestiinassa vastustanut retoriikka - jota ovat vahvistaneet lukuisat sodat ja yhä jatkuvat aggressiot – on luonut rauhanpyrkimyksiä mitätöivän viitekehyksen. Tällaisen ekosysteemin, (viha-)koulutuksen, kasvavan epäluulon ja indoktrinaation muuttaminen rauhanomaiseksi rinnakkaineloksi ”ikuisen” vihollisen kanssa vie nähdäkseni sukupolvia.

Vihakoulutus ja sitä tukeva elinympäristö haittaa mitä tahansa mahdollisia rauhanpyrkimyksiä sillä väestölle syötetty yksipuolinen näkemys historiasta ja ”viholliskuva” tekevät Palestiinalaishallinnon poliittiselle vaikeaksi hyväksyä Israelin mahdolliset ehkä kitkerätkin kompromissit pysyvämmän rauhantilan saavuttamiseksi. Tällä taustalla odotettavat tulokset Israelin ja Palestiinalaishallinnon suorista neuvotteluista mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat olemattomat.

 

Aiheesta aiemmin:

Historianäkemyksen vankina

Hamasin kesäleirin ”rauhankasvatusta”

Lasten vihakoulutus jatkuu Gazassa

YK:n tukema lapsisotilaiden [viha]koulutus Gazassa uhkaa supistua

Erilaiset nukkeleikit

Hamasin terrorileirit nuorisolle

 

stabb


Artikkeli ilmestynyt ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa

]]>
47 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248449-palestiinalaisille-vihakoulutusta-rauhankasvatuksen-sijaan#comments Turpo Vihakoulutus Mon, 01 Jan 2018 03:33:27 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248449-palestiinalaisille-vihakoulutusta-rauhankasvatuksen-sijaan
Venäjän ja lännen suhteiden pysyvä ratkaisu on vanhoissa neuvostotasavalloissa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248325-venajan-ja-lannen-suhteiden-pysyva-ratkaisu-on-vanhoissa-neuvostotasavalloissa <p>Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa, Transnistria Moldovassa ja tuoreimpana Donetsin allas Ukrainassa. Nuo ovat viisi Euroopan olemassa olevaa jäätynyttä konfliktia, joissa kysymys on länsimaiden ja Venäjän välisistä suhteista. Donetsin altaan sijaan puhutaan nykyisin Itä-Ukrainan jäätyneestä konfliktista.</p><p>Vaikka alkujaan edellä mainituissa jäätyneissä konflikteissa Itä-Ukrainaa lukuun ottamatta kysymys ei suoranaisesti ollut Venäjän ja länsimaiden välisistä suhteista, nyt kysymys on.</p><p>Georgia, Azerbaidžan, Moldova, Ukraina sekä myös Armenia ovat tällä hetkellä maita, joihin liittyy jäätyneiden konfliktien vuoksi Euroopan turvallisuutta syvästi epävakauttavia tekijöitä. Vain Venäjän uskollisin liittolainen Valko-Venäjä on säästynyt ilman Venäjän luomaa jäätynyttä konfliktia. Nuo kuusi valtiota ovat olleet myös EU:n itäisen kumppanuuden maat vuodesta 2009. Viidessä itäisen kumppanuuden maassa kuudesta on siis tällä hetkellä jäätynyt konflikti.</p><p>Venäjän ja Euroopan länsimaiden suhteet ovat huonontuneet jo kymmenen vuoden ajan Georgian sodasta lähtien vuodesta 2008. Miten tässä näin on päässyt tapahtumaan, vaikka Euroopan länsimaat olivat vielä muutama vuosi sitten ennen Krimin niemimaan valtausta ja Ukrainan sotaa määrittelemässä Venäjää jopa strategiseksi kumppanikseen?</p><p>Uskallan väittää, että Venäjän ja länsimaiden suhteiden pysyvän ratkaisun avain on vanhoissa neuvostotasavalloissa. Ellei vanhojen neuvostotasavaltojen turvallisuuspoliittista asemaa kyetä määrittelemään pysyvällä ratkaisulla, eivät Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tule paranemaan.</p><p>Päinvastoin, Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tulevat vain huonontumaan, ellei sitten Venäjä kykene parantamaan taloudellista kyvykkyyttään ja houkuttelevuuttaan tuiki tarpeellisilla taloudellisilla ja poliittisilla uudistuksilla, joilla pysytään maailman vauhdissa.</p><p>Ikävä kyllä, Venäjä tuskin tuohon kykenee. Ei ole kyennyt ennenkään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Noilla jäätyneiden konfliktien alueilla ovat pitkät historialliset juuret aina keisarillisen Venäjän romahdukseen saakka vuonna 1917. Keisarillisen Venäjän taantuminen uudistusten puutteessa poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja hallinnollisesti johti venäläisimperiumin romahdukseen. Keisarillista Venäjää ei romahduttanut suinkaan ensimmäinen maailmasota.</p><p>Aina kun Venäjä on romahtanut itseaiheutettuna ja omista syistä, se on menettänyt hallitsemiaan maa-alueita. Taloudellisen kyvykkyyden heikkous on aina lopullisin ratkaisija eri maiden romahduksille, se on ikään kuin luonnonlaki.</p><p>Keisarillisen Venäjän romahduksen jälkeen nykyään EU:hun kuuluvat Suomi, Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Puola erkaantuivat Venäjästä. Suomea lukuun ottamatta maat kuuluvat nykyisin myös Natoon.</p><p>Myös Georgia, Azerbaidžan ja Armenia erosivat Venäjästä Venäjän keisarikunnan vuoden 1917 hajoamisessa. Nämä kolme keisarillista provinssia erosivat Venäjästä ja muodostivat 22.4.1918 oman liittovaltionsa nimeltään Transkaukasian demokraattinen federatiivinen tasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%97%D0%B0%D0%BA%D0%B0%D0%B2%D0%BA%D0%B0%D0%B7%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D0%BC%D0%BE%D0%BA%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%84%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>ЗДФР</u></a>) , jota johti Georgia. Sota Osmanien valtakunnan - siis nykyisen Turkin -&nbsp; kanssa sekä Georgian itsenäistyminen 26.5.1918 johtivat kuitenkin liittovaltion hajoamiseen vain kaksi päivää myöhemmin 28.5.1918.</p><p>Georgia oli jo tuolloin näistä kolmesta länsimielisin tukeutuen keskusvalta-Saksaan kuten itsenäistyvä Suomikin. Georgia on edelleenkin noista kolmesta valtiosta länsimielisin. Georgia haki Nato-jäsenyyttä vuonna 2008, kun vuonna 2003 presidentiksi valittu Mihail Saakašvili voitti presidentinvaalit uudestaan vuonna 2008 ja kun peräti 70 prosenttia Georgian kansasta kannatti maan Nato-jäsenyyttä. Länsimielisyys oli siis kotoisin kansasta.</p><p>Neuvosto-Venäjä onnistui kuitenkin valtaamaan kaikki kolme Kaukasuksen tasavaltaa. Maaliskuussa 1922 alueesta tehtiin Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%97%D0%B0%D0%BA%D0%B0%D0%B2%D0%BA%D0%B0%D0%B7%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>ЗСФСР</u></a>) &nbsp;ja siten osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1936 (5.12.1936) Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta jaettiin taas Neuvostoliiton uuden perustuslain pohjalta kolmeksi erilliseksi Azerbaidžanin, Georgian ja Armenian sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B7%D0%B5%D1%80%D0%B1%D0%B0%D0%B9%D0%B4%D0%B6%D0%B0%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Аз. ССР</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D1%80%D1%83%D0%B7%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Грузинская ССР</u></a> ja<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D1%80%D0%BC%D1%8F%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u> Армянская ССР</u></a>).</p><p>Kyse oli kolmen eripuraisen alueen yhteishallinnon jakamisesta kolmeksi erilliseksi neuvostotasavallaksi, kun Hitlerin Saksa loi Neuvostoliitolle painetta neuvostotasavaltojen yhtenäisyyteen vastustaa fasismia. Vuoden 1936 Neuvostoliiton uuteen perustuslakiin oli kirjattu mm. kaikille neuvostokansalaisille yhdenvertaiset oikeudet, millä pyrittiin lisäämään Neuvostoliiton yhtenäisyyttä kansojen sulatusuunissa ulkoisen uhan varalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Myös Transnistrian alueen jäätyneen konfliktin pohjimmaiset syntyhetket nyky-Moldovassa ovat keisarillisen Venäjän romahduksessa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Venäjä menetti romahduksensa seurauksena sodassa Venäjän Bessarabian (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%81%D1%81%D0%B0%D1%80%D0%B0%D0%B1%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B3%D1%83%D0%B1%D0%B5%D1%80%D0%BD%D0%B8%D1%8F"><u>Бессарабская губерния</u></a>) - siis nykyisen Moldovan - Romanialle.</p><p>Venäjä oli ottanut alueen haltuunsa voimansa päivinä jo vuonna 1812. Ajankohta oli sama, jolloin myös Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809.</p><p>Vastaavasti kuin Suomessa, niin myös nykyisen Moldovan alueella Venäjän hallinnassa olevien alueiden rajat ovat seilanneet vuosisatojen aikana idästä länteen ja lännestä itään.</p><p>Vastaavasti kuin Suomi 6.12.2017, Viro 24.2.1918, Latvia 18.11.1918, Liettua 16.2.1918, Puola 11.11.1918 ja Georgia 26.5.1918, Bessarabia julistautui itsenäiseksi Venäjästä Moldovan demokraattiseksi tasavallaksi (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%BE%D0%BB%D0%B4%D0%B0%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D0%BC%D0%BE%D0%BA%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>МДР</u></a>) 2.12.1917. Irtautumiskahinoissa Bessarabian sosialistinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%81%D1%81%D0%B0%D1%80%D0%B0%D0%B1%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%81%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Бессарабская ССР</u></a>) julistettiin perustetuksi toukokuussa 1919, mutta valkoisen armeijan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D0%BB%D0%B0%D1%8F_%D0%B0%D1%80%D0%BC%D0%B8%D1%8F"><u>Белая армия</u></a>) venäläiset joukot purkivat sen jo syyskuussa. Länsivallat vahvistivat Bessarabian Romanialle vuoden 1920 Pariisin sopimuksessa, mutta Neuvosto-Venäjä ei tuota ratkaisua hyväksynyt.</p><p>Se, mikä heikolle Neuvosto-Venäjälle onnistui vielä Kaukasiassa Mustanmeren itälaidalla, ei onnistunut enää Moldovassa Mustanmeren länsilaidalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ukrainan ja Valko-Venäjän historia vanhoina neuvostotasavaltoina poikkeavat hieman noista edellä luetelluista seitsemästä keisarillisesta Venäjästä irrottautuneesta valtioista, joiden mukana yhtenä oli siis Suomi.</p><p>Etenkin Ukrainassa, mutta myös Valko-Venäjässä kyse on myös Venäjän ja länsimaiden välialueen valtioista, joissa Venäjän ja Venäjän länsipuolella olevien eurooppalaisten suurvaltojen asema on vaihtunut voimasuhteiden muutoksissa jo vuosisatojen ajan.</p><p>Venäjän väliaikainen hallitus joutui myöntämään myös Ukrainalle heinäkuussa 1917 autonomian. Kiovaan perustettu keskushallinto (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A3%D0%BD%D0%B8%D0%B2%D0%B5%D1%80%D1%81%D0%B0%D0%BB%D1%8B_%D0%A6%D0%B5%D0%BD%D1%82%D1%80%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%BE%D0%B9_%D1%80%D0%B0%D0%B4%D1%8B"><u>Универсалы Центральной рады</u></a>) kieltäytyi tunnustamasta neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi 22.1.1918. Tarkoitus oli liittoutua sen tulevan Venäjän kanssa, joka ei olisi sosialismiin perustuva Neuvosto-Venäjä.</p><p>Valkoinen ja punainen olivat itäisen Euroopan vastakkaisia tunnusvärejä tuohon aikaan. Venäjällä Venäjän valkoinen armeija punaisten bolševikkien vastavoimana edusti sitä, minkä Ukrainaan perustettu keskushallinto uskoi voittavan.</p><p>Samoihin aikoihin Itä-Ukrainan Harkovassa ensimmäinen yleisukrainalainen neuvostojen kokous (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%B5%D1%80%D0%B2%D1%8B%D0%B9_%D0%92%D1%81%D0%B5%D1%83%D0%BA%D1%80%D0%B0%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D1%81%D1%8A%D0%B5%D0%B7%D0%B4_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D0%BE%D0%B2"><u>Первый Всеукраинский съезд Советов</u></a>) julisti Ukrainan neuvostotasavallaksi. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A3%D0%BA%D1%80%D0%B0%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BD%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D0%BE%D0%B2"><u>УНРС</u></a>) perustettiin jo 25.12.1917. Harkovasta johdettu suuntaus itään voitti Kiovasta johdetun läntisen suuntauksen ja maasta tuli neuvostotasavalta. Länsiosansa Ukraina menetti Riian rauhassa 18.3.1921 Puolalle, kun verrataan alueita Ukrainan nykyrajoihin.</p><p>Ukrainassa oli siis jo sata vuotta sitten suuntaukset itään ja länteen päin. Satavuotta sitten Harkovan itä voitti Kiovan lännen. Vuonna 2014 kävi toisin päin. Venäjä ei onnistunut tällä kertaa Harkovassa, sen sijaan Venäjä on toistaiseksi onnistunut etelämpänä Donetskissa ja Luhanskissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Saksan 1917 alkaneen miehityksen aikana perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D0%BB%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BD%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Белорусская народная республика</u></a>) päivämäärällä 25.3.1918. Valtio lakkasi olemasta kuitenkin jo joulukuussa 1918, kun Neuvosto-Venäjän puna-armeija valtasi maan. Bolševikit halusivat pitää tiukasti Valko-Venäjän kiinni Venäjässä, ja Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D0%BB%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>БССР</u></a>) julistettiin perustetuksi 1.1.1919. Maan itäisimmät osat liitettiin Venäjään, länsiosat maa menetti sodassa Puolalle.</p><p>Valko-Venäjä oli jo sata vuotta sitten Venäjälle läheisin. Valko-Venäjän itsenäistymisprosessi ei saanut riittävää tarmoa ja toisaalta bolševikit pitivät maan kiinni Venäjässä sotilaallisin voimin.</p><p>Rauhansopimukset Venäjästä irrottautuneiden uusien valtioiden ja Venäjän välillä solmittiin vuosina 1920 ja 1921. Suomen osalta Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920 ja Viron osalta 2.2.1920. Latvian ja Neuvosto-Venäjän välinen rauhansopimus solmittiin 11.8.1920 ja Liettuan osalta Moskovan rauhansopimus 12.7.1920. Puolan toinen tasavalta ja Neuvosto-Venäjä sopivat Riian rauhan 18.3.1921. Rauhassa määriteltiin myös Neuvosto-Ukrainan ja Puolan välinen raja. Puola sai Ukrainan läntisimmän osan.</p><p>Lopullinen johtopäätös Venäjän romahduksesta vuonna 1917:</p><p>Luhistunut Venäjä menetti läntisimmät alueensa, joissa Venäjän hallinta ei tätä ennenkään ole ollut pysyvää. Heikko Venäjä kykeni vaivoin pitämään Ukrainan ja Valko-Venäjän, mutta menetti tuolla raja-alueen eteläisemmällä osuudella alueita Puolalle ja Romanialle. Pohjoisemmassa syntyi neljä uutta valtiota, jotka olivat Liettua, Latvia, Viro ja Suomi. Venäjä siis kykeni pitämään syvemmällä Itä-Euroopassa olevat venäjänkieliset alueet mutta menetti läntisimmät alueensa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa tapahtuneesta keisarisen Venäjän luhistumisen seurauksena syntyneistä valtioista Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat vakiinnuttaneet asemansa EU:n ja Naton jäsenvaltioina, tosin Suomi ei ole Naton jäsenmaa eikä Suomen turvallisuuspoliittinen asema ole siksi vielä lopullisesti valmis.</p><p>Maat, jotka ovat vielä Suomeakin huonommin vakiinnuttaneet turvallisuuspoliittista asemansa Euroopassa, ovat Ukraina, Georgia ja Moldova sekä myös Armenia, Azerbaidžan sekä Valko-Venäjä. Kyse on kuudesta vanhasta neuvostotasavallasta, jotka eivät kuulu EU:hun eivätkä Natoon. Suomi sentään kuuluu EU:hun.</p><p>En pidä Valko-Venäjänkään asemaa vakaana Venäjän liittolaisena, josta viimeisin esimerkki oli syksyinen Zapad-sotaharjoitus, jossa harjoiteltiin värivallankumouksen nujertamista terrorismin vastaisena toimena. Vakaassa valtiossa ei ole pelkoa värivallankumouksesta, ja siksi myös itse Venäjän vakaudelle on syytä asettaa pienoinen kysymysmerkki. Vakaassa valtiossa ei pitäisi olla pelkoa minkään sortin vallankumouksista.</p><p>Ensimmäinen maailmansodan lopulla Venäjästä irrottaneissa maissa oli ristivetoa Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon vaikutusvallan välillä, niin myös Suomessa. Saksa vai bolševikki-Venäjä? Tilanne maailmansodan hävinneen keskusvalta-Saksan ja uudeksi valtioksi syntyneen Neuvosto-Venäjän välisellä alueella aaltoilivat aina 1920-luvun alkuun.</p><p>Muodikas sosialismin aate oli uudelle Neuvosto-Venäjälle tuore väline vaikuttaa Venäjästä irtautumassa oleviin maihin. Venäjästä irtautumiset sotineen olivat monin paikoin verisiä, kuten Suomessakin sisällissotana Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon tukiessa eri osapuolia saadakseen omaa parempaa asemaa välissä olevassa naapurustossa maailmasodan loppumetreillä.</p><p>Uusi Neuvosto-Venäjä oli 1920-luvun alussa niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti heikko. Uudella valtiolla ei ollut rahkeita estää keisarillisen Venäjän luhistumisen ja ensimmäisen maailmansodan seurauksena alueellisia menetyksiään, mikä jäi kytemään uuteen kommunistisen valtion johtoon vahvana revanssihenkenä. Menetetyt alueet pitää saada takaisin, oli revanssihengen päämäärä jo ennen kuin maalla oli mitään voimavaroja päämäärän toteutukseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Keisarillisesta Venäjästä irtautuneet valtiot olivat turvallisuuden suhteen ongelmallisia maailmansotien välisenä aikana mahdollistaen lopulta noiden valtioiden etupiirijaon Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1939. Voidaan puhua ongelmia aiheuttaneista harmaan alueen heikon puolustuskyvyn omaavista valtioista, joihin kuuluivat eritoten Suomi, Baltian maat ja Puola.</p><p>Ensimmäisessä maailmasodassa Venäjästä irtautuneiden maiden suuri virhe oli siis se, etteivät ne huolehtineet sotilaallisesta kyvykkyydestään tai liittoutumisestaan asemansa edellyttämällä tavalla Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Kuvaavia esimerkkejä ovat Suomen ja Baltian maiden kyvyttömyys turvallisuutta kasvattavaan yhteistyöhön sekä maaliskuussa 1922 solmitun Varsovan sopimuksen kariutuminen, jota Puola ajoi Suomen, Baltian maiden ja Puolan puolustusyhteistyön ja puolustuskyvyn kasvattamiseksi.</p><p>Keisarillisesta Venäjästä irtautuneiden valtioiden on syytä katsoa hieman myös peliin, kun arvostelevat edelleen Molotov-Ribbentrop-sopimusta ja kauhistelevat suurvaltojen pienten maiden yli sopimisesta. Mikä antoikaan pohjimmaiset perusteet Saksan ja Venäjän etupiirijaolle? Välissä olevien maiden heikko puolustuskyky, jonka sekä Saksa että Venäjä tiesivät. No, silloin ei tosin ollut Natoa, mihin pienet maat olisivat voineet liittyä asemansa turvatakseen.</p><p>Venäjä Neuvostoliiton muodossa ja Stalinin johtamana yritti Saksan kanssa sopimalla saada takaisin ne alueet, jotka se oli menettänyt ensimmäisessä maailmasodassa keisarillisen Venäjän romahtaessa. Hitler ymmärsi hyvin Venäjän suuren halun saada menettämänsä alueet takaisin ja käytti tuota Stalinin halua taitavasti hyväkseen.</p><p>Venäjän revanssihenki ja mieltymys vuoden 1914 rajoihin tuli täysin tyydytetyksi toisessa maailmasodassa, jolloin Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Venäjän Bessarabia Romaniasta irrotettuna liitettiin Neuvostoliittoon sosialistisina neuvostotasavaltoina.</p><p>Venäjän Bessarabiasta muodostettiin Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta yhtenä viidestätoista Venäjän neuvostotasavallasta, Baltian maat nimettiin Viron, Latvian ja Liettuan sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi. Puolasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltio ja myös Suomi liitettiin Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin YYA-sopimuksen kautta.</p><p>Venäjä Neuvostoliiton muodossa oli saanut kaiken sen korkoineen, mitä oli menettänyt ensimmäisessä maailmansodassa. Venäjä Neuvostoliiton väliaikaisella nimellä oli alueellisesti tyydyttänyt itsensä sotilaallisella voimalla, ei taloudellisella voimalla.</p><p>Sotilaallisella voimalla tyydytetty on kuitenkin aina väliaikaista. Se voi olla pitkäaikaista, mutta aina se on vain väliaikaista. Neuvostoliitto on hyvä esimerkki väliaikaisuudesta, joka tosin kesti peräti seitsemän vuosikymmentä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä tuntuu oleva edelleen samaa romahduksen jälkeistä aluekytöä 1980- ja 1990-luvun taitteessa tapahtuneen uuden romahduksen jälkeen kuin mitä sillä oli keisarillisen Venäjän romahtaessa. Vuonna 2017 Neuvostoliitto ja Stalin elävät uudestaan vahvana venäläismielissä muistoina toisen maailmansodan jälkeisen ajan alueellisesta suuruudesta.</p><p>Kun nyt katsotaan turvallisuustilannetta Euroopassa uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen saavuttaessa loppuaan, meidän on syytä katsoa tilannetta sata vuotta sitten. Samat pohjimmaiset Euroopan turvallisuuden perustaan vaikuttavat asiat ovat edelleen olemassa Venäjän suhteen.</p><p>Kyse on niistä maa-alueista, jotka Venäjä menetti kommunismin syntymisen myötä kymmenen vuosikymmentä sitten. Kyse on myös niistä maa-alueista uudelleen, jotka Venäjä menetti Neuvostoliiton muodossa kommunismin kuolemisen myötä vajaa kolme vuosikymmentä sitten.</p><p>Monella asialla on Euroopassa todellakin pitkät historian juuret, jotka tulisi tiedostaa nykyhetken eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa analysoidessa. Esimerkkinä tiedostamattomuudesta on EU:n kyvyttömyys ymmärtää, jäsentää ja ratkaista Visegrád-ryhmän maiden nykykantoja historiaperspektiivissä EU:n ja Naton itärajalla. Maantieteellisesti hyvin yhtenäinen Visegrád-ryhmä muodostuu Puolasta, Unkarista, Tšekistä ja Slovakiasta.</p><p>On muistettava, että jos Venäjä ei olisi siirtynyt sata vuotta sitten kommunismiin, Euroopan kartta olisi ollut ensimmäisen maailmasodan jäljiltä sangen toisenlainen.</p><p>Nyt elettäessä uuden vuosituhannen toista vuosikymmentä sotilaallisen yhteenoton mahdollisuus on olemassa vastaavasti kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, koska Euroopan harmaan alueen maiden määrä on jälleen suuri Euroopassa. Yhteenoton madollisuutta on vaikea hallita ja sen yleensä alkaa vahingosta. On muistettava, että yhteenotto ja sota ovat jo verisintä totta Ukrainassa.</p><p>Vaikka kylmän sodan aikaa muistellaan pelolla, se oli Euroopassa rauhan aikaa. Ihmisiä ei kuollut sodissa kuten nyt Euroopassa kuolee joka päivä. Kukaan ei halua tuota aikaa takaisin, mutta yksi turvallisuuden perusteisiin vaikuttava seikka tuosta ajasta olisi syytä muistaa.</p><p>Kylmän sodan aikaan harmaan alueen maiden määrä blokkien välissä oli vähäinen: Ruotsi, Itävalta ja Jugoslavia. Myös noiden maiden asemat tiedettiin ja hyväksyttiin molemmilla puolilla. Esimerkiksi Ruotsi oli sotilaallisesti vahva ja kykeni uskottavasti puolustamaan puolueettomuusasemaansa Yhdysvaltain tuella.</p><p>On myös muistettava, että sotilaallisessa katsannossa Suomi kuului YYA-sopimuksen kautta itäblokkiin. En ole koskaan ottanut ulkomaiden tapaan Suomen puheita kylmänsodan aikaisesta puolueettomuudesta kovinkaan vakavasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Me emme nyt oikein tiedä Venäjän ja Nato-maiden välissä olevien maiden lopullista turvallisuuspoliittista asemaa emmekä etenkään vanhojen neuvostotasavaltojen asemaa. Venäjä haluaa pitää etenkin vanhat neuvostotasavallat sekä myös Suomen sotilaallisesti etupiirissään, mutta neuvostotasavalloissa on halukkuutta siirtyä länteen kuten viimeisempänä esimerkkinä Ukraina neljä vuotta sitten.</p><p>Konkreettisesti Venäjälle sotilaallinen etupiiri tarkoittaa sitä, ettei maa ole Naton jäsenmaa. Se on riittävä määrite etupiiriin kuulumisesta vähimmillään.</p><p>Onko noille vanhoille neuvostotasavalloille EU- ja Nato-jäsenyys todennäköistä vai liukuminen takaisin Venäjän etupiiriin? Ovatko Suomi ja Ruotsi liittymässä Natoon?</p><p>Kuka tietää noihin kysymyksiin tällä hetkellä varman vastauksen? Ei kukaan.</p><p>Suomen on kuitenkin syytä muistaa maailmansotien väliseltä ajalta, mihin heikko sotilaallinen kyvykkyys varmistamatta sotilaallista apua ja liittoutumista voivat johtaa. Ajat ovat nyt toiset, mutta turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet eivät. Turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet muuttuvat todella hitaasti.</p><p>Historiaoleminen neuvostotasavaltana tuntuu olevan Venäjälle tietynlainen nykyinen punainen raja puuttua itsenäisten valtioiden päätäntään. Venäjä on valmis pitämään etupiiriään Itä-Euroopan vanhoissa neuvostotasavalloissa myös sotilaallisesti tai ainakin uhkailemalla sotavoiman käytöllä.</p><p>Venäjä käyttää hyväkseen näiden vanhojen neuvostotasavaltojen sisällä olevia kansalaisuus-, uskonto- ja kulttuurirajoja, jotka ovat syntyneet vuosisatojen aikana. Venäjä käytti näitä rajoja hyväkseen jo sata vuotta sitten keisarillisen Venäjän luhistuessa. Silloin rajana käytettiin myös sosialismia kapitalismista muttei laajemmin onnistuen.</p><p>Venäjä käyttää nyt häikäilemättä hyväkseen myös Saksaa, joka edelleen tuntee suurta syyllisyyttä toisen maailmansodan tapahtumista. Siihen Saksalla ei olisi mitään syytä enää. Saksan pitäisi kyetä näkemään ne Euroopan kansalaiset, jotka nyt ovat kuolleet Venäjän sotatoimissa vanhoissa neuvostotasavalloissa. Toimiiko Saksa nyt Euroopan turvallisuuden kannalta ihan oikein ja järkevästi paapoessaan Venäjää?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopan pitäisi kyetä ratkaisemaan harmaan vyöhykkeen maiden lopullinen asema, mitä se ei ole kyennyt.</p><p>Tuo on keskeisin Euroopan turvallisuutta heikentävä tekijä, joka on laaja-alainen ja joka on kestänyt pitkään vailla edistystä ja pysyvää ratkaisua. Monessa kohtaa tilanne EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välisellä harmaalla alueella on todellakin jäätynyt. Alueellisesti tilanne on epävakaa myös Itämeren ympäristössä, jossa Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon.</p><p>Odotellaanko läntisessä Euroopassa Venäjän romahtamista taas kerran tekemättä mitään?&nbsp;&nbsp;</p><p>Odotus on jo käynyt kalliiksi. Ukrainassa on kuollut Venäjän sotatoimissa jo yli 10 000 ihmistä. Sitä ennen jäätyneissä konflikteissa on kuollut yhteensä varovaisimmankin arvion mukaan yli 35 000 ihmistä. Taloudelliset menetykset ovat mittavia puhumattakaan itäisen Euroopan ihmisille synnytetystä kärsimyksestä.</p><p>Sotatoimissa kuolleiden eurooppalaisten ihmisten määrällä mitattuna kylmän sodan jälkeistä Eurooppaa ei voi pitää ainakaan sivistyksen maanosana.</p><p>Torstaina 28.12.2017 tuli uusin uutisen siitä, etteivät Euroopassa turvallisuusasiat ole kohdallaan. &rdquo;<em>Unicef arvioi, että Euroopassa Itä-Ukrainan taistelujen takia yli 220 000 lasta on välittömässä vaarassa joutua miinan tai muiden räjähteiden uhriksi.</em>&rdquo;, uutisoi Yle (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9996572"><u>Yle 28.12.2017</u></a>). Jos tuollaista sattuisi muualla, eurooppalaiset sormet olisivat heristelemässä, mutta kun se tapahtuu omassa Euroopassa, ollaan ihan hiljaa tekemättä mitään.</p><p>EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välissä olevien harmaan alueen maiden turvallisuusasema tulisi kyetä ratkaisemaan kestävällä tavalla. Määrittelen noiden maiden ryhmään myös sekä Suomen että Ruotsin, ja ennen kaikkea Suomen, joka on aikanaan kuulunut Venäjään.</p><p>Maiden asema voi perustua vain niiden omaan päätökseen siitä, minne ne haluavat kuulua ja miten ne haluavat asemansa ratkaista. Joka tapauksessa tällä hetkellä näiden harmaan alueen maiden turvallisuusasema ei ole vakaa. Maat ovat synnyttäneet ja synnyttävät turvallisuushuolia koko Eurooppaan, mutta noita huolia eivät aiheuta itse nuo maat itse vaan muut.</p><p>Syyllistää pitää sekä Venäjää että EU:hun ja Natoon kuuluvia länsimaita. Niin pitkään kuin Euroopassa on yksikin Venäjän ylläpitämä jäätynyt konflikti, Euroopan turvallisuus ei ole vakaassa tilassa.</p><p>Läntisen Euroopan turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on sitä perusvikaa, että vanhat EU- ja Nato-jäsenyyden ulkopuoliset neuvostotasavallat katsotaan edelleen ikään kuin Venäjään tai vähintään Venäjän etupiiriin kuuluvaksi ja että Venäjä vastaa niistä. Vanhojen neuvostotasavaltojen asiat eivät kuuluisi ikään kuin EU:lle ja Natolle. Ajatus on typerä. Tuo typerä ajatus kantaa etenkin Suomessa ja etenkin Suomen sosialidemokraateissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>EU:n kylmäkiskoisuus vanhoja neuvostotasavaltoja kohtaan tuli hyvin esille, kun Brysselissä pidettiin EU:n itäisen kumppanuuden huippukokous 24.11.2017. Kokous oli todella tyly kumppanuuden kuudelle vanhalle neuvostotasavallalle, jotka ovat siis Ukraina, Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova ja Valko-Venäjä.</p><p>Kuudesta maasta viisi on jäätyneen konfliktin kourissa, kun Vuoristo-Karabah koskee myös Armeniaa. Maille ei annettu pienintäkään vihjausta tulevista jäsenyysnäkymistä EU:ssa. Äärimmäisen typerää ja omien turvallisuusetujen vastaista politiikkaa EU:lta.</p><p>Pitäisikö Moldovan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Pitäisikö Ukrainan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Kuuluvatko eurooppalaiset Moldova ja Ukraina paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki?</p><p>Moldovasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Ukrainasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Eurooppalaiset Moldova ja Ukraina kuuluvat paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki.</p><p>EU ei ole hylännyt Turkkia tulevana jäsenmaana, vaikka maa ei ole enää edes mikään demokratia. Jäsenyysneuvotteluja ei ole keskeytetty eikä myöskään lopetettu, vaikka neuvotteluja ei tällä hetkellä käydä. Moldova ja Ukraina sen sijaan ovat demokratioita, mutta jäsenyysneuvotteluja ei käydä eikä niiden aloittamisesta ole annettu mitään lupauksia.</p><p>Miten näin omituisesti EU:lle on oikein pääsyt käymään?</p><p>Kysymys on Venäjästä. Venäjä määrää EU:n tahdin, mitä se saa ottaa jäsenikseen itäisessä Euroopassa. Venäjä ei halua enää lisää vanhoja neuvostotasavaltoja EU:n jäseniksi ja siksi EU ei ole myöskään ottamassa enää vanhoja neuvostotasavaltoja jäsenekseen. Noin 144 miljoonan asukkaan ja 1&nbsp;400 miljardin euron bruttokansantuotteen Venäjä vie ja noin 743 miljoonan asukkaan ja noin 14&nbsp;600 miljardin euron bruttokansantuotteen EU vikisee.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jotta Eurooppaan turvallisuus saataisiin pysyvämmin ratkaistua, Venäjän olisi hyväksyttävä oma asemansa ja sen tämänhetkinen taloudellinen kyvykkyys houkutella naapurivaltioita liittolaisekseen.&nbsp;</p><p>Venäjälle pitää tehdä selväksi: jos haluatte houkutella maita etupiiriksenne, teidän on tehtävä se rauhanomaisesti ensisijaisesti taloudellisin keinoin, ei sotilaallisesti eikä sotilaallisesti uhkailemalla.</p><p>Venäjän taloudellinen kyvykkyys ratkaisee lopulta ennemmin tai myöhemmin Venäjän läntisen vaikutusalueen rajan. Toisen maailmasodan jäljiltä Venäjän - tuolloin siis Neuvostoliiton - läntisen vaikutusalueen rajan määräsi Venäjän sotilaallinen voima. Enää tuo ei tule toistumaan ja lopulta vain taloudellinen voima ratkaisee.</p><p>Venäjän huoli turvallisuudestaan taloudellisen kyvykkyyden heikentyessä ja asukasmäärän pienentyessä on ymmärrettävää. Venäjän huolille on annettava riittävä sija ja arvo.</p><p>Olisi kuitenkin Venäjän omien etujen mukaista hyväksyä tosiasiat. Olisi Venäjän etujen mukaista antaa jokaisen valtion päättää oman suuntautumisensa ja lopettaa viivytystaistelu, joka vain kurjistaa Venäjää entisestään.</p><p>Venäjälle on tosiasia, että se tarvitsee EU:ta pysyäkseen edes jossakin taloudellisessa voimassa. Ehkä Venäjän pohjimmainen etu ei olisikaan yrittää hajottaa EU:ta ja estää niitä entisiä neuvostotasavaltoja suuntaamasta EU:hun ja Natoon, jotka niin haluavat.</p><p>On selvää, että Itä-Euroopan tilanteen pysyvä ratkaisu saisi aikaan myös Venäjän ja EU:n välisten taloussuhteiden uudelleenjärjestelyt, jotka hyödyttäisivät Venäjää paljon enemmän kuin nykyinen viivytykseen perustuvan tilanteen ylläpito.</p><p>Venäjällä on aina halukkuutta vetää itsensä pohjimmaisen pohjan kautta sukelluksiin, kuten se on jo tehnyt kahdesti viimeisen vuosisadan aina vuosina 1917 ja 1991. Kysymys on Venäjän haluttomuudesta uudistuksiin ajoissa, mikä on venäläinen kansanluonne. Sitten menetetään alueita ja seuraavaksi 10-20 vuoden sisällä paukkuvat aseet alueiden takaisin saamiseksi. Samaa kansanluonteen vikaa uudistuskyvyttömyydessä on hieman meissä suomalaisissakin, mutta meillä ei sentään pauku aseet.</p><p>Nykyisellä kehityskululla Euroopan turvallisuus tulee vain heikkenemään entisestää, kuten se on tehnyt jo vuodesta 2008.</p><p>Koiviston sanoin ohjeeksi Länsi-Euroopalle: tarttis tehrä jotain.</p><p>Paasikiven sanoin ohjeeksi Venäjälle: kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa, Transnistria Moldovassa ja tuoreimpana Donetsin allas Ukrainassa. Nuo ovat viisi Euroopan olemassa olevaa jäätynyttä konfliktia, joissa kysymys on länsimaiden ja Venäjän välisistä suhteista. Donetsin altaan sijaan puhutaan nykyisin Itä-Ukrainan jäätyneestä konfliktista.

Vaikka alkujaan edellä mainituissa jäätyneissä konflikteissa Itä-Ukrainaa lukuun ottamatta kysymys ei suoranaisesti ollut Venäjän ja länsimaiden välisistä suhteista, nyt kysymys on.

Georgia, Azerbaidžan, Moldova, Ukraina sekä myös Armenia ovat tällä hetkellä maita, joihin liittyy jäätyneiden konfliktien vuoksi Euroopan turvallisuutta syvästi epävakauttavia tekijöitä. Vain Venäjän uskollisin liittolainen Valko-Venäjä on säästynyt ilman Venäjän luomaa jäätynyttä konfliktia. Nuo kuusi valtiota ovat olleet myös EU:n itäisen kumppanuuden maat vuodesta 2009. Viidessä itäisen kumppanuuden maassa kuudesta on siis tällä hetkellä jäätynyt konflikti.

Venäjän ja Euroopan länsimaiden suhteet ovat huonontuneet jo kymmenen vuoden ajan Georgian sodasta lähtien vuodesta 2008. Miten tässä näin on päässyt tapahtumaan, vaikka Euroopan länsimaat olivat vielä muutama vuosi sitten ennen Krimin niemimaan valtausta ja Ukrainan sotaa määrittelemässä Venäjää jopa strategiseksi kumppanikseen?

Uskallan väittää, että Venäjän ja länsimaiden suhteiden pysyvän ratkaisun avain on vanhoissa neuvostotasavalloissa. Ellei vanhojen neuvostotasavaltojen turvallisuuspoliittista asemaa kyetä määrittelemään pysyvällä ratkaisulla, eivät Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tule paranemaan.

Päinvastoin, Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tulevat vain huonontumaan, ellei sitten Venäjä kykene parantamaan taloudellista kyvykkyyttään ja houkuttelevuuttaan tuiki tarpeellisilla taloudellisilla ja poliittisilla uudistuksilla, joilla pysytään maailman vauhdissa.

Ikävä kyllä, Venäjä tuskin tuohon kykenee. Ei ole kyennyt ennenkään.

                                                                                         ****

Noilla jäätyneiden konfliktien alueilla ovat pitkät historialliset juuret aina keisarillisen Venäjän romahdukseen saakka vuonna 1917. Keisarillisen Venäjän taantuminen uudistusten puutteessa poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja hallinnollisesti johti venäläisimperiumin romahdukseen. Keisarillista Venäjää ei romahduttanut suinkaan ensimmäinen maailmasota.

Aina kun Venäjä on romahtanut itseaiheutettuna ja omista syistä, se on menettänyt hallitsemiaan maa-alueita. Taloudellisen kyvykkyyden heikkous on aina lopullisin ratkaisija eri maiden romahduksille, se on ikään kuin luonnonlaki.

Keisarillisen Venäjän romahduksen jälkeen nykyään EU:hun kuuluvat Suomi, Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Puola erkaantuivat Venäjästä. Suomea lukuun ottamatta maat kuuluvat nykyisin myös Natoon.

Myös Georgia, Azerbaidžan ja Armenia erosivat Venäjästä Venäjän keisarikunnan vuoden 1917 hajoamisessa. Nämä kolme keisarillista provinssia erosivat Venäjästä ja muodostivat 22.4.1918 oman liittovaltionsa nimeltään Transkaukasian demokraattinen federatiivinen tasavalta (ЗДФР) , jota johti Georgia. Sota Osmanien valtakunnan - siis nykyisen Turkin -  kanssa sekä Georgian itsenäistyminen 26.5.1918 johtivat kuitenkin liittovaltion hajoamiseen vain kaksi päivää myöhemmin 28.5.1918.

Georgia oli jo tuolloin näistä kolmesta länsimielisin tukeutuen keskusvalta-Saksaan kuten itsenäistyvä Suomikin. Georgia on edelleenkin noista kolmesta valtiosta länsimielisin. Georgia haki Nato-jäsenyyttä vuonna 2008, kun vuonna 2003 presidentiksi valittu Mihail Saakašvili voitti presidentinvaalit uudestaan vuonna 2008 ja kun peräti 70 prosenttia Georgian kansasta kannatti maan Nato-jäsenyyttä. Länsimielisyys oli siis kotoisin kansasta.

Neuvosto-Venäjä onnistui kuitenkin valtaamaan kaikki kolme Kaukasuksen tasavaltaa. Maaliskuussa 1922 alueesta tehtiin Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (ЗСФСР)  ja siten osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1936 (5.12.1936) Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta jaettiin taas Neuvostoliiton uuden perustuslain pohjalta kolmeksi erilliseksi Azerbaidžanin, Georgian ja Armenian sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi (Аз. ССР, Грузинская ССР ja Армянская ССР).

Kyse oli kolmen eripuraisen alueen yhteishallinnon jakamisesta kolmeksi erilliseksi neuvostotasavallaksi, kun Hitlerin Saksa loi Neuvostoliitolle painetta neuvostotasavaltojen yhtenäisyyteen vastustaa fasismia. Vuoden 1936 Neuvostoliiton uuteen perustuslakiin oli kirjattu mm. kaikille neuvostokansalaisille yhdenvertaiset oikeudet, millä pyrittiin lisäämään Neuvostoliiton yhtenäisyyttä kansojen sulatusuunissa ulkoisen uhan varalta.

                                                                                         ****

Myös Transnistrian alueen jäätyneen konfliktin pohjimmaiset syntyhetket nyky-Moldovassa ovat keisarillisen Venäjän romahduksessa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Venäjä menetti romahduksensa seurauksena sodassa Venäjän Bessarabian (Бессарабская губерния) - siis nykyisen Moldovan - Romanialle.

Venäjä oli ottanut alueen haltuunsa voimansa päivinä jo vuonna 1812. Ajankohta oli sama, jolloin myös Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809.

Vastaavasti kuin Suomessa, niin myös nykyisen Moldovan alueella Venäjän hallinnassa olevien alueiden rajat ovat seilanneet vuosisatojen aikana idästä länteen ja lännestä itään.

Vastaavasti kuin Suomi 6.12.2017, Viro 24.2.1918, Latvia 18.11.1918, Liettua 16.2.1918, Puola 11.11.1918 ja Georgia 26.5.1918, Bessarabia julistautui itsenäiseksi Venäjästä Moldovan demokraattiseksi tasavallaksi (МДР) 2.12.1917. Irtautumiskahinoissa Bessarabian sosialistinen neuvostotasavalta (Бессарабская ССР) julistettiin perustetuksi toukokuussa 1919, mutta valkoisen armeijan (Белая армия) venäläiset joukot purkivat sen jo syyskuussa. Länsivallat vahvistivat Bessarabian Romanialle vuoden 1920 Pariisin sopimuksessa, mutta Neuvosto-Venäjä ei tuota ratkaisua hyväksynyt.

Se, mikä heikolle Neuvosto-Venäjälle onnistui vielä Kaukasiassa Mustanmeren itälaidalla, ei onnistunut enää Moldovassa Mustanmeren länsilaidalla.

                                                                                         ****

Ukrainan ja Valko-Venäjän historia vanhoina neuvostotasavaltoina poikkeavat hieman noista edellä luetelluista seitsemästä keisarillisesta Venäjästä irrottautuneesta valtioista, joiden mukana yhtenä oli siis Suomi.

Etenkin Ukrainassa, mutta myös Valko-Venäjässä kyse on myös Venäjän ja länsimaiden välialueen valtioista, joissa Venäjän ja Venäjän länsipuolella olevien eurooppalaisten suurvaltojen asema on vaihtunut voimasuhteiden muutoksissa jo vuosisatojen ajan.

Venäjän väliaikainen hallitus joutui myöntämään myös Ukrainalle heinäkuussa 1917 autonomian. Kiovaan perustettu keskushallinto (Универсалы Центральной рады) kieltäytyi tunnustamasta neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi 22.1.1918. Tarkoitus oli liittoutua sen tulevan Venäjän kanssa, joka ei olisi sosialismiin perustuva Neuvosto-Venäjä.

Valkoinen ja punainen olivat itäisen Euroopan vastakkaisia tunnusvärejä tuohon aikaan. Venäjällä Venäjän valkoinen armeija punaisten bolševikkien vastavoimana edusti sitä, minkä Ukrainaan perustettu keskushallinto uskoi voittavan.

Samoihin aikoihin Itä-Ukrainan Harkovassa ensimmäinen yleisukrainalainen neuvostojen kokous (Первый Всеукраинский съезд Советов) julisti Ukrainan neuvostotasavallaksi. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (УНРС) perustettiin jo 25.12.1917. Harkovasta johdettu suuntaus itään voitti Kiovasta johdetun läntisen suuntauksen ja maasta tuli neuvostotasavalta. Länsiosansa Ukraina menetti Riian rauhassa 18.3.1921 Puolalle, kun verrataan alueita Ukrainan nykyrajoihin.

Ukrainassa oli siis jo sata vuotta sitten suuntaukset itään ja länteen päin. Satavuotta sitten Harkovan itä voitti Kiovan lännen. Vuonna 2014 kävi toisin päin. Venäjä ei onnistunut tällä kertaa Harkovassa, sen sijaan Venäjä on toistaiseksi onnistunut etelämpänä Donetskissa ja Luhanskissa.

                                                                                         ****

Saksan 1917 alkaneen miehityksen aikana perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta (Белорусская народная республика) päivämäärällä 25.3.1918. Valtio lakkasi olemasta kuitenkin jo joulukuussa 1918, kun Neuvosto-Venäjän puna-armeija valtasi maan. Bolševikit halusivat pitää tiukasti Valko-Venäjän kiinni Venäjässä, ja Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (БССР) julistettiin perustetuksi 1.1.1919. Maan itäisimmät osat liitettiin Venäjään, länsiosat maa menetti sodassa Puolalle.

Valko-Venäjä oli jo sata vuotta sitten Venäjälle läheisin. Valko-Venäjän itsenäistymisprosessi ei saanut riittävää tarmoa ja toisaalta bolševikit pitivät maan kiinni Venäjässä sotilaallisin voimin.

Rauhansopimukset Venäjästä irrottautuneiden uusien valtioiden ja Venäjän välillä solmittiin vuosina 1920 ja 1921. Suomen osalta Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920 ja Viron osalta 2.2.1920. Latvian ja Neuvosto-Venäjän välinen rauhansopimus solmittiin 11.8.1920 ja Liettuan osalta Moskovan rauhansopimus 12.7.1920. Puolan toinen tasavalta ja Neuvosto-Venäjä sopivat Riian rauhan 18.3.1921. Rauhassa määriteltiin myös Neuvosto-Ukrainan ja Puolan välinen raja. Puola sai Ukrainan läntisimmän osan.

Lopullinen johtopäätös Venäjän romahduksesta vuonna 1917:

Luhistunut Venäjä menetti läntisimmät alueensa, joissa Venäjän hallinta ei tätä ennenkään ole ollut pysyvää. Heikko Venäjä kykeni vaivoin pitämään Ukrainan ja Valko-Venäjän, mutta menetti tuolla raja-alueen eteläisemmällä osuudella alueita Puolalle ja Romanialle. Pohjoisemmassa syntyi neljä uutta valtiota, jotka olivat Liettua, Latvia, Viro ja Suomi. Venäjä siis kykeni pitämään syvemmällä Itä-Euroopassa olevat venäjänkieliset alueet mutta menetti läntisimmät alueensa.

                                                                                         ****

Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa tapahtuneesta keisarisen Venäjän luhistumisen seurauksena syntyneistä valtioista Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat vakiinnuttaneet asemansa EU:n ja Naton jäsenvaltioina, tosin Suomi ei ole Naton jäsenmaa eikä Suomen turvallisuuspoliittinen asema ole siksi vielä lopullisesti valmis.

Maat, jotka ovat vielä Suomeakin huonommin vakiinnuttaneet turvallisuuspoliittista asemansa Euroopassa, ovat Ukraina, Georgia ja Moldova sekä myös Armenia, Azerbaidžan sekä Valko-Venäjä. Kyse on kuudesta vanhasta neuvostotasavallasta, jotka eivät kuulu EU:hun eivätkä Natoon. Suomi sentään kuuluu EU:hun.

En pidä Valko-Venäjänkään asemaa vakaana Venäjän liittolaisena, josta viimeisin esimerkki oli syksyinen Zapad-sotaharjoitus, jossa harjoiteltiin värivallankumouksen nujertamista terrorismin vastaisena toimena. Vakaassa valtiossa ei ole pelkoa värivallankumouksesta, ja siksi myös itse Venäjän vakaudelle on syytä asettaa pienoinen kysymysmerkki. Vakaassa valtiossa ei pitäisi olla pelkoa minkään sortin vallankumouksista.

Ensimmäinen maailmansodan lopulla Venäjästä irrottaneissa maissa oli ristivetoa Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon vaikutusvallan välillä, niin myös Suomessa. Saksa vai bolševikki-Venäjä? Tilanne maailmansodan hävinneen keskusvalta-Saksan ja uudeksi valtioksi syntyneen Neuvosto-Venäjän välisellä alueella aaltoilivat aina 1920-luvun alkuun.

Muodikas sosialismin aate oli uudelle Neuvosto-Venäjälle tuore väline vaikuttaa Venäjästä irtautumassa oleviin maihin. Venäjästä irtautumiset sotineen olivat monin paikoin verisiä, kuten Suomessakin sisällissotana Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon tukiessa eri osapuolia saadakseen omaa parempaa asemaa välissä olevassa naapurustossa maailmasodan loppumetreillä.

Uusi Neuvosto-Venäjä oli 1920-luvun alussa niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti heikko. Uudella valtiolla ei ollut rahkeita estää keisarillisen Venäjän luhistumisen ja ensimmäisen maailmansodan seurauksena alueellisia menetyksiään, mikä jäi kytemään uuteen kommunistisen valtion johtoon vahvana revanssihenkenä. Menetetyt alueet pitää saada takaisin, oli revanssihengen päämäärä jo ennen kuin maalla oli mitään voimavaroja päämäärän toteutukseen.

                                                                                         ****

Keisarillisesta Venäjästä irtautuneet valtiot olivat turvallisuuden suhteen ongelmallisia maailmansotien välisenä aikana mahdollistaen lopulta noiden valtioiden etupiirijaon Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1939. Voidaan puhua ongelmia aiheuttaneista harmaan alueen heikon puolustuskyvyn omaavista valtioista, joihin kuuluivat eritoten Suomi, Baltian maat ja Puola.

Ensimmäisessä maailmasodassa Venäjästä irtautuneiden maiden suuri virhe oli siis se, etteivät ne huolehtineet sotilaallisesta kyvykkyydestään tai liittoutumisestaan asemansa edellyttämällä tavalla Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Kuvaavia esimerkkejä ovat Suomen ja Baltian maiden kyvyttömyys turvallisuutta kasvattavaan yhteistyöhön sekä maaliskuussa 1922 solmitun Varsovan sopimuksen kariutuminen, jota Puola ajoi Suomen, Baltian maiden ja Puolan puolustusyhteistyön ja puolustuskyvyn kasvattamiseksi.

Keisarillisesta Venäjästä irtautuneiden valtioiden on syytä katsoa hieman myös peliin, kun arvostelevat edelleen Molotov-Ribbentrop-sopimusta ja kauhistelevat suurvaltojen pienten maiden yli sopimisesta. Mikä antoikaan pohjimmaiset perusteet Saksan ja Venäjän etupiirijaolle? Välissä olevien maiden heikko puolustuskyky, jonka sekä Saksa että Venäjä tiesivät. No, silloin ei tosin ollut Natoa, mihin pienet maat olisivat voineet liittyä asemansa turvatakseen.

Venäjä Neuvostoliiton muodossa ja Stalinin johtamana yritti Saksan kanssa sopimalla saada takaisin ne alueet, jotka se oli menettänyt ensimmäisessä maailmasodassa keisarillisen Venäjän romahtaessa. Hitler ymmärsi hyvin Venäjän suuren halun saada menettämänsä alueet takaisin ja käytti tuota Stalinin halua taitavasti hyväkseen.

Venäjän revanssihenki ja mieltymys vuoden 1914 rajoihin tuli täysin tyydytetyksi toisessa maailmasodassa, jolloin Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Venäjän Bessarabia Romaniasta irrotettuna liitettiin Neuvostoliittoon sosialistisina neuvostotasavaltoina.

Venäjän Bessarabiasta muodostettiin Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta yhtenä viidestätoista Venäjän neuvostotasavallasta, Baltian maat nimettiin Viron, Latvian ja Liettuan sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi. Puolasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltio ja myös Suomi liitettiin Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin YYA-sopimuksen kautta.

Venäjä Neuvostoliiton muodossa oli saanut kaiken sen korkoineen, mitä oli menettänyt ensimmäisessä maailmansodassa. Venäjä Neuvostoliiton väliaikaisella nimellä oli alueellisesti tyydyttänyt itsensä sotilaallisella voimalla, ei taloudellisella voimalla.

Sotilaallisella voimalla tyydytetty on kuitenkin aina väliaikaista. Se voi olla pitkäaikaista, mutta aina se on vain väliaikaista. Neuvostoliitto on hyvä esimerkki väliaikaisuudesta, joka tosin kesti peräti seitsemän vuosikymmentä.

                                                                                         ****

Venäjällä tuntuu oleva edelleen samaa romahduksen jälkeistä aluekytöä 1980- ja 1990-luvun taitteessa tapahtuneen uuden romahduksen jälkeen kuin mitä sillä oli keisarillisen Venäjän romahtaessa. Vuonna 2017 Neuvostoliitto ja Stalin elävät uudestaan vahvana venäläismielissä muistoina toisen maailmansodan jälkeisen ajan alueellisesta suuruudesta.

Kun nyt katsotaan turvallisuustilannetta Euroopassa uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen saavuttaessa loppuaan, meidän on syytä katsoa tilannetta sata vuotta sitten. Samat pohjimmaiset Euroopan turvallisuuden perustaan vaikuttavat asiat ovat edelleen olemassa Venäjän suhteen.

Kyse on niistä maa-alueista, jotka Venäjä menetti kommunismin syntymisen myötä kymmenen vuosikymmentä sitten. Kyse on myös niistä maa-alueista uudelleen, jotka Venäjä menetti Neuvostoliiton muodossa kommunismin kuolemisen myötä vajaa kolme vuosikymmentä sitten.

Monella asialla on Euroopassa todellakin pitkät historian juuret, jotka tulisi tiedostaa nykyhetken eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa analysoidessa. Esimerkkinä tiedostamattomuudesta on EU:n kyvyttömyys ymmärtää, jäsentää ja ratkaista Visegrád-ryhmän maiden nykykantoja historiaperspektiivissä EU:n ja Naton itärajalla. Maantieteellisesti hyvin yhtenäinen Visegrád-ryhmä muodostuu Puolasta, Unkarista, Tšekistä ja Slovakiasta.

On muistettava, että jos Venäjä ei olisi siirtynyt sata vuotta sitten kommunismiin, Euroopan kartta olisi ollut ensimmäisen maailmasodan jäljiltä sangen toisenlainen.

Nyt elettäessä uuden vuosituhannen toista vuosikymmentä sotilaallisen yhteenoton mahdollisuus on olemassa vastaavasti kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, koska Euroopan harmaan alueen maiden määrä on jälleen suuri Euroopassa. Yhteenoton madollisuutta on vaikea hallita ja sen yleensä alkaa vahingosta. On muistettava, että yhteenotto ja sota ovat jo verisintä totta Ukrainassa.

Vaikka kylmän sodan aikaa muistellaan pelolla, se oli Euroopassa rauhan aikaa. Ihmisiä ei kuollut sodissa kuten nyt Euroopassa kuolee joka päivä. Kukaan ei halua tuota aikaa takaisin, mutta yksi turvallisuuden perusteisiin vaikuttava seikka tuosta ajasta olisi syytä muistaa.

Kylmän sodan aikaan harmaan alueen maiden määrä blokkien välissä oli vähäinen: Ruotsi, Itävalta ja Jugoslavia. Myös noiden maiden asemat tiedettiin ja hyväksyttiin molemmilla puolilla. Esimerkiksi Ruotsi oli sotilaallisesti vahva ja kykeni uskottavasti puolustamaan puolueettomuusasemaansa Yhdysvaltain tuella.

On myös muistettava, että sotilaallisessa katsannossa Suomi kuului YYA-sopimuksen kautta itäblokkiin. En ole koskaan ottanut ulkomaiden tapaan Suomen puheita kylmänsodan aikaisesta puolueettomuudesta kovinkaan vakavasti.

                                                                                         ****

Me emme nyt oikein tiedä Venäjän ja Nato-maiden välissä olevien maiden lopullista turvallisuuspoliittista asemaa emmekä etenkään vanhojen neuvostotasavaltojen asemaa. Venäjä haluaa pitää etenkin vanhat neuvostotasavallat sekä myös Suomen sotilaallisesti etupiirissään, mutta neuvostotasavalloissa on halukkuutta siirtyä länteen kuten viimeisempänä esimerkkinä Ukraina neljä vuotta sitten.

Konkreettisesti Venäjälle sotilaallinen etupiiri tarkoittaa sitä, ettei maa ole Naton jäsenmaa. Se on riittävä määrite etupiiriin kuulumisesta vähimmillään.

Onko noille vanhoille neuvostotasavalloille EU- ja Nato-jäsenyys todennäköistä vai liukuminen takaisin Venäjän etupiiriin? Ovatko Suomi ja Ruotsi liittymässä Natoon?

Kuka tietää noihin kysymyksiin tällä hetkellä varman vastauksen? Ei kukaan.

Suomen on kuitenkin syytä muistaa maailmansotien väliseltä ajalta, mihin heikko sotilaallinen kyvykkyys varmistamatta sotilaallista apua ja liittoutumista voivat johtaa. Ajat ovat nyt toiset, mutta turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet eivät. Turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet muuttuvat todella hitaasti.

Historiaoleminen neuvostotasavaltana tuntuu olevan Venäjälle tietynlainen nykyinen punainen raja puuttua itsenäisten valtioiden päätäntään. Venäjä on valmis pitämään etupiiriään Itä-Euroopan vanhoissa neuvostotasavalloissa myös sotilaallisesti tai ainakin uhkailemalla sotavoiman käytöllä.

Venäjä käyttää hyväkseen näiden vanhojen neuvostotasavaltojen sisällä olevia kansalaisuus-, uskonto- ja kulttuurirajoja, jotka ovat syntyneet vuosisatojen aikana. Venäjä käytti näitä rajoja hyväkseen jo sata vuotta sitten keisarillisen Venäjän luhistuessa. Silloin rajana käytettiin myös sosialismia kapitalismista muttei laajemmin onnistuen.

Venäjä käyttää nyt häikäilemättä hyväkseen myös Saksaa, joka edelleen tuntee suurta syyllisyyttä toisen maailmansodan tapahtumista. Siihen Saksalla ei olisi mitään syytä enää. Saksan pitäisi kyetä näkemään ne Euroopan kansalaiset, jotka nyt ovat kuolleet Venäjän sotatoimissa vanhoissa neuvostotasavalloissa. Toimiiko Saksa nyt Euroopan turvallisuuden kannalta ihan oikein ja järkevästi paapoessaan Venäjää?

                                                                                         ****

Euroopan pitäisi kyetä ratkaisemaan harmaan vyöhykkeen maiden lopullinen asema, mitä se ei ole kyennyt.

Tuo on keskeisin Euroopan turvallisuutta heikentävä tekijä, joka on laaja-alainen ja joka on kestänyt pitkään vailla edistystä ja pysyvää ratkaisua. Monessa kohtaa tilanne EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välisellä harmaalla alueella on todellakin jäätynyt. Alueellisesti tilanne on epävakaa myös Itämeren ympäristössä, jossa Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon.

Odotellaanko läntisessä Euroopassa Venäjän romahtamista taas kerran tekemättä mitään?  

Odotus on jo käynyt kalliiksi. Ukrainassa on kuollut Venäjän sotatoimissa jo yli 10 000 ihmistä. Sitä ennen jäätyneissä konflikteissa on kuollut yhteensä varovaisimmankin arvion mukaan yli 35 000 ihmistä. Taloudelliset menetykset ovat mittavia puhumattakaan itäisen Euroopan ihmisille synnytetystä kärsimyksestä.

Sotatoimissa kuolleiden eurooppalaisten ihmisten määrällä mitattuna kylmän sodan jälkeistä Eurooppaa ei voi pitää ainakaan sivistyksen maanosana.

Torstaina 28.12.2017 tuli uusin uutisen siitä, etteivät Euroopassa turvallisuusasiat ole kohdallaan. ”Unicef arvioi, että Euroopassa Itä-Ukrainan taistelujen takia yli 220 000 lasta on välittömässä vaarassa joutua miinan tai muiden räjähteiden uhriksi.”, uutisoi Yle (Yle 28.12.2017). Jos tuollaista sattuisi muualla, eurooppalaiset sormet olisivat heristelemässä, mutta kun se tapahtuu omassa Euroopassa, ollaan ihan hiljaa tekemättä mitään.

EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välissä olevien harmaan alueen maiden turvallisuusasema tulisi kyetä ratkaisemaan kestävällä tavalla. Määrittelen noiden maiden ryhmään myös sekä Suomen että Ruotsin, ja ennen kaikkea Suomen, joka on aikanaan kuulunut Venäjään.

Maiden asema voi perustua vain niiden omaan päätökseen siitä, minne ne haluavat kuulua ja miten ne haluavat asemansa ratkaista. Joka tapauksessa tällä hetkellä näiden harmaan alueen maiden turvallisuusasema ei ole vakaa. Maat ovat synnyttäneet ja synnyttävät turvallisuushuolia koko Eurooppaan, mutta noita huolia eivät aiheuta itse nuo maat itse vaan muut.

Syyllistää pitää sekä Venäjää että EU:hun ja Natoon kuuluvia länsimaita. Niin pitkään kuin Euroopassa on yksikin Venäjän ylläpitämä jäätynyt konflikti, Euroopan turvallisuus ei ole vakaassa tilassa.

Läntisen Euroopan turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on sitä perusvikaa, että vanhat EU- ja Nato-jäsenyyden ulkopuoliset neuvostotasavallat katsotaan edelleen ikään kuin Venäjään tai vähintään Venäjän etupiiriin kuuluvaksi ja että Venäjä vastaa niistä. Vanhojen neuvostotasavaltojen asiat eivät kuuluisi ikään kuin EU:lle ja Natolle. Ajatus on typerä. Tuo typerä ajatus kantaa etenkin Suomessa ja etenkin Suomen sosialidemokraateissa.

                                                                                         ****

EU:n kylmäkiskoisuus vanhoja neuvostotasavaltoja kohtaan tuli hyvin esille, kun Brysselissä pidettiin EU:n itäisen kumppanuuden huippukokous 24.11.2017. Kokous oli todella tyly kumppanuuden kuudelle vanhalle neuvostotasavallalle, jotka ovat siis Ukraina, Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova ja Valko-Venäjä.

Kuudesta maasta viisi on jäätyneen konfliktin kourissa, kun Vuoristo-Karabah koskee myös Armeniaa. Maille ei annettu pienintäkään vihjausta tulevista jäsenyysnäkymistä EU:ssa. Äärimmäisen typerää ja omien turvallisuusetujen vastaista politiikkaa EU:lta.

Pitäisikö Moldovan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Pitäisikö Ukrainan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Kuuluvatko eurooppalaiset Moldova ja Ukraina paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki?

Moldovasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Ukrainasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Eurooppalaiset Moldova ja Ukraina kuuluvat paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki.

EU ei ole hylännyt Turkkia tulevana jäsenmaana, vaikka maa ei ole enää edes mikään demokratia. Jäsenyysneuvotteluja ei ole keskeytetty eikä myöskään lopetettu, vaikka neuvotteluja ei tällä hetkellä käydä. Moldova ja Ukraina sen sijaan ovat demokratioita, mutta jäsenyysneuvotteluja ei käydä eikä niiden aloittamisesta ole annettu mitään lupauksia.

Miten näin omituisesti EU:lle on oikein pääsyt käymään?

Kysymys on Venäjästä. Venäjä määrää EU:n tahdin, mitä se saa ottaa jäsenikseen itäisessä Euroopassa. Venäjä ei halua enää lisää vanhoja neuvostotasavaltoja EU:n jäseniksi ja siksi EU ei ole myöskään ottamassa enää vanhoja neuvostotasavaltoja jäsenekseen. Noin 144 miljoonan asukkaan ja 1 400 miljardin euron bruttokansantuotteen Venäjä vie ja noin 743 miljoonan asukkaan ja noin 14 600 miljardin euron bruttokansantuotteen EU vikisee.

                                                                                         ****

Jotta Eurooppaan turvallisuus saataisiin pysyvämmin ratkaistua, Venäjän olisi hyväksyttävä oma asemansa ja sen tämänhetkinen taloudellinen kyvykkyys houkutella naapurivaltioita liittolaisekseen. 

Venäjälle pitää tehdä selväksi: jos haluatte houkutella maita etupiiriksenne, teidän on tehtävä se rauhanomaisesti ensisijaisesti taloudellisin keinoin, ei sotilaallisesti eikä sotilaallisesti uhkailemalla.

Venäjän taloudellinen kyvykkyys ratkaisee lopulta ennemmin tai myöhemmin Venäjän läntisen vaikutusalueen rajan. Toisen maailmasodan jäljiltä Venäjän - tuolloin siis Neuvostoliiton - läntisen vaikutusalueen rajan määräsi Venäjän sotilaallinen voima. Enää tuo ei tule toistumaan ja lopulta vain taloudellinen voima ratkaisee.

Venäjän huoli turvallisuudestaan taloudellisen kyvykkyyden heikentyessä ja asukasmäärän pienentyessä on ymmärrettävää. Venäjän huolille on annettava riittävä sija ja arvo.

Olisi kuitenkin Venäjän omien etujen mukaista hyväksyä tosiasiat. Olisi Venäjän etujen mukaista antaa jokaisen valtion päättää oman suuntautumisensa ja lopettaa viivytystaistelu, joka vain kurjistaa Venäjää entisestään.

Venäjälle on tosiasia, että se tarvitsee EU:ta pysyäkseen edes jossakin taloudellisessa voimassa. Ehkä Venäjän pohjimmainen etu ei olisikaan yrittää hajottaa EU:ta ja estää niitä entisiä neuvostotasavaltoja suuntaamasta EU:hun ja Natoon, jotka niin haluavat.

On selvää, että Itä-Euroopan tilanteen pysyvä ratkaisu saisi aikaan myös Venäjän ja EU:n välisten taloussuhteiden uudelleenjärjestelyt, jotka hyödyttäisivät Venäjää paljon enemmän kuin nykyinen viivytykseen perustuvan tilanteen ylläpito.

Venäjällä on aina halukkuutta vetää itsensä pohjimmaisen pohjan kautta sukelluksiin, kuten se on jo tehnyt kahdesti viimeisen vuosisadan aina vuosina 1917 ja 1991. Kysymys on Venäjän haluttomuudesta uudistuksiin ajoissa, mikä on venäläinen kansanluonne. Sitten menetetään alueita ja seuraavaksi 10-20 vuoden sisällä paukkuvat aseet alueiden takaisin saamiseksi. Samaa kansanluonteen vikaa uudistuskyvyttömyydessä on hieman meissä suomalaisissakin, mutta meillä ei sentään pauku aseet.

Nykyisellä kehityskululla Euroopan turvallisuus tulee vain heikkenemään entisestää, kuten se on tehnyt jo vuodesta 2008.

Koiviston sanoin ohjeeksi Länsi-Euroopalle: tarttis tehrä jotain.

Paasikiven sanoin ohjeeksi Venäjälle: kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.

]]>
6 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248325-venajan-ja-lannen-suhteiden-pysyva-ratkaisu-on-vanhoissa-neuvostotasavalloissa#comments Euroopan turvallisuus Euroopan unioini Nato Turpo Venäjän uhka Fri, 29 Dec 2017 18:40:27 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248325-venajan-ja-lannen-suhteiden-pysyva-ratkaisu-on-vanhoissa-neuvostotasavalloissa
Toivottavasti Bild-lehden Zapad-juttu kertoi totuuden Venäjästä myös Suomelle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248147-toivottavasti-bild-lehden-zapad-juttu-kertoi-totuuden-venajasta-myos-suomelle <p>&rdquo;<em>Venäjä harjoitteli hyökkäystä Suomeen</em>&rdquo; oli Ilta-Sanomien lööppi 21.12.2017.</p><p>&rdquo;<em>Salattu Suomi-operaatio paljastui</em>&rdquo; oli puolestaan Iltalehden lööppi 21.12.2017.</p><p>Kyse noissa lööpeissä on saksalaisen Bild-lehden jutusta, jonka otsikko oli englannin kielellä &rdquo;<em>Putin&#39;s Zapad 2017 simulated a war against NATO</em>&rdquo; ja saksan kielellä &rdquo;<em>Russland trainierte Krieg gegen die Nato in Europa</em>&rdquo;. Suomennettuina &rdquo;<em>Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Venäjä harjoitteli sotaa Natoa vastaan Euroopassa</em>&rdquo;.</p><p>Bildin alkuperäinen englanninkielinen kirjautus löytyy <a href="http://www.bild.de/politik/ausland/bild-international/zapad-2017-english-54233658.bild.html"><u>Bild 19.12.2017 (English)</u></a> -osoitteesta ja saksankielinen <a href="http://www.bild.de/politik/ausland/headlines/sapad-2017-nato-54240962.bild.html"><u>Bild 19.12.2017 (Deutsch)</u></a> -osoitteesta. Kirjoitukset eivät ole tarkasti sanasta sanaan identtiset, mikä on havaittavissa myös jo otsikoiden käännöksistä.</p><p>Tuo Bildin lehtijuttu uutisoitiin Suomessa laajasti (esim. <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005497462.html"><u>Ilta-Sanomat 20.12.2017</u></a>, <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201712202200619780_ul.shtml"><u>Iltalehti 20.12.2017</u></a>, <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/237773-lehti-venaja-harjoitteli-syyskuussa-iskuja-suomeen-laskee-osaksi-nato-liittoumaa"><u>Uusi Suomi 20.12.2017</u></a> ja <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005434656.html"><u>Helsingin Sanomat 20.12.2017</u></a>).</p><p>Tämän blogikirjoituksen toisessa luvussa on Bild-lehden kirjoitus kokonaisuudessaan englanninkielestä suomeksi käännettynä. Käännös on vapaa, mikä tarkoittaa tekstin sisällön kääntämistä kohtuulliselle suomen kielelle kangistumatta virallisuuteen. Käännöstä voi kukin verrata alkuperäiseen englanninkieliseen tekstiin edellä mainitun linkin kautta. Alkuperäiseen tekstiin kuuluu myös yhteensä kahdeksan valokuvaa, joita kakkoskappaleen käännöksessä ei ole yhtä kuvaa lukuun ottamatta (blogikirjoituksen kuva 2).</p><p>Tämän blogikirjoituksen kolmannessa ja neljännessä luvussa on esitetty johtopäätökset Bildin toimittajan haastattelemien kahden samasta sotilastiedusteluorganisaatiosta oleva asiantuntijan (&rdquo;<em>two leading analysts from a western intelligence service</em>&rdquo;) esittämistä kannanotoista sekä vertailu Suomen Puolustusvoimien tutkijaedustajien esittämiin näkemyksiin mm. Suomeen kohdistuvista sotilaallisista uhkista. Miten Suomi näkee eri tavoin maahan kohdistuvat uhat kuin Nato-maat läntisessä Euroopassa ja mistä syystä.</p><p>Toisen luvussa suomennoksessa lainausmerkkien sisällä olevat kursiivikirjaukset ovat tulkintani mukaan toimittajan suoria lainauksia kahden sotilasasiantuntijan sanomisista tai muista vastaavista lainauksista. Käytän kieliopin vastaisesti tapani mukaan &rdquo;tuplalainausta&rdquo; lukemisen helpottamiseksi niille, jotka lukevat koko muutaman lauseen lyhyen kappaleen yhdellä silmäyksellä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ainostaan Bild-lehdessä</p><p><strong>Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan</strong></p><p><strong>Tiedustelulähteet paljastavat: Venäjän suuressa syyssotaharjoituksessa harjoiteltiin Baltian valtausta, Saksan ja muiden Naton jäsenmaiden pommituksia sekä iskuja sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin</strong></p><p>Julian Röpcke, 19.12.2017 klo 22:44</p><p>Vuodesta 2009 Venäjän armeijan yleisesikunta on pitänyt Zapad-sotaharjoituksen joka neljä vuosi (kerran aikaisemmin harjoitus on pidetty vuonna 1999). Tavoitteena on harjoitella Venäjän federaation armeijan &quot;puolustuskykyä&quot; maan läntisessä sotilaspiirissä. Viime syyskuussa <a href="http://eng.mil.ru/en/mission/practice/more.htm?id=12140115@egNews"><u>Venäjän armeija ilmoitti</u></a>: &quot;<em>Terrorismin vastainen Zapad 2017 -sotaharjoitus on puhtaasti puolustuksellinen.</em>&quot;</p><p><strong>Zapad 2017 - sota Natoa vastaan</strong></p><p>Bild-lehti keskusteli hiljattain länsimaisen [sotilas]tiedustelupalvelun kahden johtavan asiantuntijan kanssa, jotka toivat ilmi, ettei Zapad 2017 -sotaharjoitus ollut &quot;<em>terrorisminvastainen harjoitus</em>&quot; eikä &quot;<em>puhtaasti puolustava</em>&quot; vaan &quot;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Dry_run_(testing)"><em><u>dry run</u></em></a><em> -tyyppinen testaus täysimittaista konventionaalista sotaa Natoa vastaan Euroopassa</em>&quot;. Näiden haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad-harjoituksessa harjoiteltiin Baltian maiden (ja Valko-Venäjän) haltuunottoa sekä &quot;<em>shokkikampanjaa</em>&rdquo; [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisen Euroopan Nato-maita vastaan, kuten Saksaa ja Hollantia vastaan sekä myös Puolaa, Norjaa ja sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea ja Ruotsia vastaan.</p><p><strong>Baltian maiden haltuunotto viikon sisällä</strong></p><p>Näiden kahden haastatellun sotilasasiantuntijan mukaan Kremlin sotilasvoimat harjoittelivat Naton &quot;<em>Venäjän näkemyksen mukaisen haavoitettavuusalueiden</em>&quot; haltuunottoa, eli kolmen Baltian maan haltuunottoa. &quot;<em>Tämän toteuttamiseksi sinun olisi suljettava [Puolan ja Liettuan välinen] Suwalkin käytävä</em>&rdquo;. Juuri näin Venäjä teki luomalla &quot;Vejšnorijan&quot; [&rdquo;Вейшнория&rdquo;] keinotekoisen valtion 40 kilometrin päähän Puolan ja Liettuan välisestä kannaksesta (joka kuitenkin sijaitsi Valko-Venäjän alueella).</p><p>Samaan aikaan Venäjä harjoitteli &quot;<em>ilmatilan ja satamien vaarattomaksi tekemistä tai hallitsemista (Baltian maissa), jotta muista Nato-maista ei olisi siellä vahvistuksia</em>&quot;. Haastatellut sotilasasiantuntijat korostivat, että hätätilanteessa Venäjän toimiminen olisi ensimmäisinä päivinä puhtaasti sotilaallinen operaatio. &quot;<em>Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee miehittää maat ja julistaa ne &#39;kansakunniksi&#39; tai jotain sellaista, mutta että sinun on kyettävä hallitsemaan satamia, lentokenttiä ja niin edelleen</em>&rdquo;<em>.</em></p><p><strong>Länsi-Euroopan pommitukset, etenkin Saksan pommitukset </strong></p><p>Haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että &quot;<em>Venäjän ilmavoimat suorittivat strategisia lentoja, pitkänmatkan lentoja, osallistuivat Zapad 2017 -sotaharjoitukseen kahden päivän ajan ja toteuttivat simulointilentoja Itämeren ja Pohjanmeren yli. </em><em>He harjoittelivat pommituksia Länsi-Euroopan kohteisiin, lähestyivät Saksan ja Hollannin rannikkoa Pohjanmereltä käsin sekä myös Ruotsin, Suomen ja Puolan maa-alueita Itämereltä käsin. Lentoharjoitus käsitti Tu-95:n strategisten pommikoneiden aaltoja sekä myös avustavia ilma-aluksia, kuten hävittäjiä ja ilmatankkauskoneita.</em>&quot;</p><p>Nuo pommikoneet harjoittelivat ohjusten ja risteilyohjusten laukaisua. Pommikoneet palasivat lähtöpaikkoihinsa ennen kuin ne olivat saavuttaneet Nato-maiden rannat. Tositilanteessa näiden pommikoneiden iskukohteet olisivat käsittäneet &quot;<em>kriittistä infrastruktuuria eli lentoliikennettä, satamia, energiahuoltokohteita ja niin edelleen, jotta voitaisiin järkyttää hyökkäyskohteina olevia valtioita ja saada näiden valtioiden väestö vaatimaan hallituksilta, että &rsquo;meitä ei pitäisi tulla vedetyksi tähän [sotaan] vaan meidän tulee pyrkiä rauhaan&rsquo;.</em>&quot;&nbsp;</p><p>Sodassa Venäjän toinen näiden toimien tarkoitus olisi &quot;<em>estää heitä (Nato-armeijoita) ryhtymästä sotatoimiin, estää sotajoukkojen käyttöönottoa ja saada Venäjän armeija voitokkaaksi Baltiassa</em>&quot;. Näin ollen Itämeren ja Pohjanmeren saksalaiset laivastotukikohdat olisivat ensisijaisia ​​kohteita tällaisille alueellisille hyökkäyksille. Vaikka haastatellut sotilasasiantuntijat eivät tienneet, mihin saksalaisiin ja mahdollisesti myös hollantilaisiin kohteisiin tarkalleen Tu-95-pommikoneet olivat suuntautuneet, asiantuntijat painottivat: &rdquo;<em>Tämä oli osa heidän harjoitustaan syyskuussa!</em>&rdquo;</p><p>Haastatellut sotilasasiantuntijat lisäsivät, että &quot;<em>tietenkin sodan aikana venäläiset pommikoneet olisivat lähestyneet idästä, mutta &rsquo;rauhanaikana&rsquo; tässä hyökkäyssuunnassa (kohti Saksaa) Norjan rannikkoa pitkin oli järkeä.</em>&quot; Venäjä ei olisi voinut harjoitella strategisia ilmahyökkäyksiä idästä, koska Valko-Venäjän ja Ukrainan ilmatilat olisivat olleet Venäjän ja mahdollisten pommituskohteiden välissä. Lisäksi haastatellut sotilasasiantuntijat tekivät selväksi, että strategiset ilmahyökkäykset olisivat tukeutuneet laajamittaisiin ohjushyökkäyksiin Nato-kohteita vastaan käyttäen taktisia Iskander-ohjuksia Kaliningradin alueelta Naton strategisiin kohteisiin Itämeren maissa. &quot;<em>Ei ole selvää, mutta todennäköistä</em>&quot;, että tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös Zapad 2017 -sotaharjoituksessa.</p><p>Haastateltujen lähteiden mukaan nämä riskialttiit manööverit (Pohjanmeren yli) voivat osoittaa, että Venäjä oli suunnitellut &quot;<em>sotavoimien hyökkäysnäytöstä</em>&quot;, joka tunkeutui syvälle länsimaiden hallitsemaan ilmatilaan &quot;<em>yllätykselliseksi elementiksi</em>&quot;, koska Naton ohjuspuolustus on paremmin valmistautunut Itä-Euroopassa kuin [lännempänä] Nato-maa Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa.</p><p><strong>Itämeren harjoitukset Naton sukellusveneitä, laivoja ja lentokoneita vastaan</strong></p><p>Lamaannuttaakseen Naton voimavaroja laajamittaisessa maasodankäynnissä<br />Viroa, Latviaa ja Liettuaa vastaan, sotaharjoitus käsitti &quot;<em>sukellusvenesodankäyntiä ja<br />ilmatorjuntaharjoituksia kaikilla Itämeren alueella</em>&quot;. Painopistealue oli Gotlannin itäpuolinen merialue.</p><p>Venäjän merivoimat harjoittelivat myös ilmatorjuntaa ja meritorjuntaa alueella, kuten myös taistelusukeltajatoimintoja. Tällaisten harjoitusten ilmeinen tavoite oli niiden Naton sotavoimien tuhoaminen Itämerellä, jotka voisivat yrittää päästä merialueelle ja merialueen satamiin auttaakseen Naton jäsenmaita&nbsp;heihin kohdistuneessa hyökkäyksessä.</p><p><strong>Hyökkäyskohteet Suomea, Ruotsia ja Norjaa vastaan</strong></p><p>Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Ruotsi ja Suomi joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi, mikäli [Venäjän] todellinen sota Natoa vastaan alkaisi. Tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös syyskuussa. &quot;<em>Tiedämme, että jos Natoa vastaan käydään sotaa, Venäjä ei odota Ruotsin ja Suomen pysyvän ulkopuolella, vaikka ne eivät kuulukaan Natoon. Tukholma ja Helsinki sallisivat Naton lentokoneiden käyttää niiden lentokenttiä ja niin edelleen</em>&quot;. Toinen haastatelluista sotilasasiantuntijoista esitti, että useimmat Ruotsin ja Etelä-Suomen lentokentistä johtuisivat siksi Iskander-ohjusiskujen kohteeksi.</p><p>Haastatellut sotilasasiantuntijat kohdistivat huomionsa Murmanskin alueeseen Kuolan niemimaalla, jolla on yhteistä rajaa sekä Suomen että Norjan kanssa. &quot;<em>Murmanskin alueella oli erittäin mielenkiintoista toimintaa, mikä saa meidät ajattelemaan, että he harjoittelivat jotain Pohjois-Suomen varalta, mutta valitettavasti en voi kertoa enempää, koska emme ole tämän tiedon alkuperäislähde</em>&quot;. Kysyttäessä uudestaan tästä aiheesta, haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että Zapad-sotaharjoituksen aikana &quot;<em>Venäjän armeijan joukkoja siirrettiin muualta maasta Kuolan alueelle, jotka eivät Kuolan alueelle kuulu. Tämä toimi saa meidät ajattelemaan, ettei näin tehty vain karttaharjoituksena, vaan näin toimittaisiin myös tositilanteessa. Tämän operationaalisen toimen tarkoitus on puolustus Naton ilmaiskuja vastaan. Niinpä me ajattelemme, että he aikoivat myös eliminoida [Suomen ja Norjan] struktuuria alueella</em>&rdquo;.</p><p>Lokakuussa <a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/" target="_blank"><u>norjalainen aikakauslehti</u></a> uutisoi viitaten kuuteen norjalaisen puolustushallinnon lähteeseen, että Venäjä oli harjoittanut pommituksia ja hyökkäsi Barentsinmeren Norjan Huippuvuorille Zapad 2017 -sotaharjoituksen aikana. Raportin mukaan kaksi Tu-95:n ja Tu-22m3:n pommittaja-aaltoa harjoittelivat pommituksia noille strategisesti tärkeille saarille Venäjän ja luonnonvaroiltaan rikkaan Pohjoisen jäämeren välissä. 50 merialusta osallistui harjoitukseen Barentsinmerellä. Tämä on se, mitä Bild-lehdelle kaksi läntistä sotilasasiantuntijaa ovat myös vahvistaneet. Venäjän strategisesta näkökulmasta Venäjälle olisi välttämätöntä suorittaa rinnakkaiset hyökkäykset sekä Suomen että Norjan maa-alueille [samanaikaisesti].</p><p><strong>Mikä aikaansaisi tällaisen sodan Naton ja Venäjän välillä?</strong></p><p>Toinen haastateltavista lähteistä kertoi Bildille, mikä voisi johtaa tällaisiin tapahtumiin. &quot;<em>Minulta kysytään aina, onko tämä hyökkäyksellistä vai puolustuksellista toimintaa? Vastaus on, että kyse on eskaloituvista sotatoimista</em>&quot;. Niin sanotut &quot;värilliset vallankumoukset&quot;, esimerkiksi Valko-Venäjällä tai muulla entisissä neuvostotasavalloissa voivat johtaa sotaan, jota [venäläiset] opettelivat Zapad 2017-sotaharjoituksessa. &quot;<em>Tällainen vallankumous tietenkin olisi Venäjän mukaan &rsquo;CIA:n juonittelua&rsquo; ja johon Venäjä joutuu sekaantumaan. Jos Yhdysvallat tai jokin muu Nato-maa tulisi vedetyksi mukaan, se voisi olla lähtökohta skenaariolle, jota he harjoittelivat syyskuussa</em>&quot;.</p><p>Yleisesti ottaen sotilaallinen operaatio Baltian maita kohtaan ​​olisi [Natolle] &quot;<em>toimia edellyttävä operaatio</em>&quot;, mikä tarkoittaa, että &quot;<em>Putin voi kokea todellista uhkaa</em>&quot; hänen omille eduilleen [, kun on kerran suorittanut sotilaallisia operaatioita tai operaation Baltian maihin]. Toisin sanoen sotilaallinen vastakkainasettelu Venäjän &rdquo;kansallisen edun nimissä&rdquo; -määrityksellä voi laukaista [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoitellun skenaarion. Esimerkkejä olisivat Valko-Venäjä, Ukraina tai Georgia. &rdquo;<em>Tiedämme, että vuonna 2008 he [venäläiset] olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa heidän [venäläisten] hyökätessä, Baltian maista olisi tullut [Venäjälle] sotilaallinen kohde</em>.&quot;</p><p>Haastatellut sotilasasiantuntijat mainitsivat myös Ruotsin tai Suomen liittymisen Natoon tapahtumina, jotka eivät synnyttäisi sotaa. &quot;<em>H</em><em>e [venäläiset] uhkaisivat toki ryhtyä sotatoimiin, jos nämä kaksi<br />maata liittyisivät Natoon, mutta emme usko, että tämä ylittäisi heidän punaista viivaa sotilaallisille toimille.</em>&quot; Ei edes suora sotilaallinen vastakkainasettelu Yhdysvaltain ja Venäjän välillä Syyriassa saisi aikaan sotaa Natoa vastaan [, koska Venäjän omia kansallisia etuja ei riittävästi loukuttaisi eikä punaista viivaa ylitettäisi], lähde uskoo. &quot;He <em>mieluummin vetäytyisivät [heidän kannaltaan] pahimmassa tapauksessa, mutta tämä ei johtaisi sotaan Euroopassa</em>.&quot;</p><p><strong>Ydinasesodan uhka</strong></p><p>Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että Venäjän [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoittelema skenaario olisi viimeinen askel ennen ydinsotaa länsimaiden kanssa. Ironisesti ajateltuna, kyseessä olisi Venäjän yritys estää tällainen ydinsota saavuttamalla &rdquo;nopea voitto&rdquo; Baltian maiden kohdalla ja johtamalla nopeaa &rdquo;shokkikampanjaa&rdquo; [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisessä Euroopassa. Tietenkin, jos kaikki tämä ei auttaisi [Venäjän asettamiin tavoitteisiin pääsemiseen], Venäjä ilmoittaisi länsimaille, että jos länsimaat yrittäisivät eliminoida Venäjän [sotilaallisia] saavutuksia Baltian alueella, seuraava askel [Venäjällä] olisi taktisten ydinaseiden käyttö, jota todennäköisesti seuraisi ICBM:n [= mannerten välisten ohjusten] käyttö. Kuitenkin Kreml &quot;<em>yrittäisi välttää tällaista kehityskulkua</em>&quot;.</p><p><strong>Venäjän harjoituksessa käyttämä sotilasvoima</strong></p><p>Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan 12 700 vahvuiset joukot ((sotilaat ??))) osallistuivat Valko-Venäjän harjoitukseen (jossa on luettuna mukaan 7 200 Valko-Venäjän sotilasta). &quot;<em>Ilmoitetut julkiset joukkomäärät ovat oikeita, koska et voi pakottaa Valko-Venäjää antamaan vääriä numeroita, jos he eivät halua.</em>&quot;</p><p>Kuitenkin Leningradin ja Pihkovan alueilla 12 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat ??)) ottivat osaa harjoitukseen &quot;<em>Viron rajojen lähellä</em>&quot;, ja lähes 10 000 vahvuiset joukot olivat mukana Kuolan niemimaalla. Huomioiden suuri määrä merivoimien henkilöstöä, ilmavoimien henkilöstöä ja tukivoimia, yli 100 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat?))) osallistuivat haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad 2017 -sotaharjoitukseen. Lisäksi osallistui 20 000 vahvuinen venäläinen kansalliskaarti (sotilaita) ja lisäksi FSB:n yksiköitä sekä hätätilaministeriön henkilöstöä, mikä tekee joukkojen kokonaismäärästä vieläkin suuremman.</p><p>Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että pelkästään osallistuvien maajoukkojen määrä oli &quot;<em>Wienin [vuoden 2011] asiakirjan rikkomus</em>&quot;. Harjoituksiin osallistuvien 13 000 määrä tai sitä enemmän vaatii tarkkailijoita [Wienin asiakirjan 2011 mukaan]. &quot;<em>Äläkä tee virheitä. Ei ollut yhtään tarkkailijaa, vaikka venäläiset haluavat kertoa näin julkisuudessa. Oli vain &rsquo;kutsuttuja vieraita&rsquo; Nato-maista, joille tarjottiin mahdollisuus katsella joitain pommituksia. Tarkkailijoilla [sen sijaan] olisi ollut mahdollisuus mennä mihin tahansa haluamaansa paikkaan ja keskustella kaikilleen sotilasyksikköjen kanssa. Näin ei tapahtunut.</em>&quot;</p><p><strong>Harjoittelualueen laajuus</strong></p><p>Vaikka Venäjä ilmoitti useita harjoittelupaikkoja Valko-Venäjällä, Kaliningradin alueella sekä Pihkovan ja Leningradin alueilla, harjoituksen todellinen ulottuvuus oli paljon suurempi. Harjoitusalueita oli enemmän kuin ilmoitettuja alueita. Lisäksi, mikä tärkeintä, Murmanskin alue ja Kuolan niemimaa osallistuivat myös sotaharjoituksiin. Merivoimat harjoittelivat Itämeren ja Barentsinmeren laajoilla alueilla. Ilmasotaharjoituksia pidettiin Itämeren, Barentsinmeren ja Pohjanmeren yllä. Oli myös muita armeijan harjoituksia, jotka tapahtuivat samanaikaisesti Mustanmeren alueella ja miehitetyllä Krimin niemimaalla pyrkien mahdollisiin Naton vastatoimiin Bulgariasta ja Romaniasta käsin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Toisin kuin monelle Suomessa, minun on helppo yhtyä Bildin haastattelemiin länsimaisen tiedustelupalvelun kahteen asiantuntijaan ja edellisen kappaleen tekstiin. Länsimainen tiedustelupalvelu on tässä yhtä kuin Natoon sidottu sotilastiedustelupalvelu. On todennäköistä, että Bildin haastattelemat asiantuntijat edustivat osaltaan Nato-näkemyksiä Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Natoon jollakin tavoin sidotut asiantuntijat eivät esiinny julkisesti omalla nimellään eivätkä organisaationsa puitteissa.</p><p>Olen itsekin kirjoittanut jo vuodesta 2015 Venäjän turvallisuusstrategiasta samalla logiikalla kuin Bild 19.12.2017 julkaisemassaan kirjoituksessa.</p><p>Uusi tieto Bildin kirjoituksessa oli, että Venäjä pyrki jo vuonna 2008 varmistamaan länsimaiden pysyttämistä erillään Venäjän sotilaallisista toimista Itä-Euroopassa Baltian maiden avulla: &rdquo;<em>Tiedämme, että vuonna 2008 venäläiset olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa venäläisten hyökätessä, Baltian maista olisi tullut Venäjälle sotilaallinen kohde</em>.&quot;</p><p>Venäjä käytti siis taitavasti huonosti suojattuja Baltian maita ikään kuin kiristysvälineenä sille, etteivät Nato-maat puuttuneet sotilaallisesti Georgian sotaan eikä myöhemmin Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan sotaan. Jos olisivat puuttuneet, Venäjä olisi interventioinut Baltiassa. Länsimaat ottivatkin toimintavälineeksi talouspakotteet, johon puolestaan Venäjä ei ollut varautunut lännen vastatoimena. Venäjä ei uskonut lännen yhtenäisyyteen.</p><p>Näiden Bildin haastattelemien läntisten sotilasasiantuntijoiden perusteella voidaan tiivistää johtopäätöksiksi kirjoituksesta:</p><ul><li><p>Venäjän silmissä Suomi ja Ruotsi olisivat sotilaallisessa kriisissä yhtä kuin kaksi Nato-maata lisää. Suomi ja Ruotsi kuuluvat siis jo nyt Nato-liittoutumaan. Jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon, Venäjä ei toimisi näitä maita kohtaan sotilaallisesti estääkseen maiden Nato-jäsenyyden, koska &rdquo;<em>punaisen viivan</em>&rdquo; ylittämistä ei enää tapahtuisi. Venäjä on varautunut, että Suomi ja Ruotsi tulevat aikanaan liittymään Natoon.</p></li><li><p>Venäjän mielestä Baltian maat ovat edelleen kaikista Nato-maista sotilaallisesti puutteellisimmin suojattuja. Maat ovat erillään muista Nato-maista omana saarekkeena. Venäjä voi siis edelleen käyttää Baltian maita kiristysvälineenä sille, ettei Nato-liittoutuma vastaa sotilaallisesti, jos Venäjä suorittaa sotilaallisia toimia etenkin vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka Venäjä haluaa lukea omaksi etupiirikseen.</p></li><li><p>Sotilaallinen kriisi Venäjän ja Nato-liittoutuman välille voi syntyä, jos jonkin vanhan neuvostotasavallan kansalaiset ryntäisivät kadulle ns. värivallankumouksen puitteissa saadakseen kotimaansa Venäjän etupiiristä kohti läntistä yhteisöä.</p></li><li><p>Sotilaallinen yhteenotto Nato-liittoutuman kanssa edellyttäisi Venäjän määrittelemän &rdquo;<em>punaisen viivan</em>&rdquo; ylittämistä ja Venäjän sotatoimen ulottumista jonkin Nato-maan alueelle. Punainen viiva on Venäjän itsensä itselleen pitämät elintärkeät kansalliset edut, joita Venäjällä ei suinkaan ole esimerkiksi Syyriassa. Syyrian takia Venäjä ei siis aloittaisi sotatoimia Nato-maita vastaan Euroopassa, vaikka Venäjä ja Yhdysvallat olisivat kuinka vastakkain. Syyria esimerkkinä ei muodosta Venäjän &rdquo;punaista viivaa&rdquo; kuten ei aikanaan Balkanin niemimaakaan, kun on maantieteellisesti erillään Venäjästä.</p></li><li><p>Sotilaallisessa konfliktissa Nato-liittoutuman kanssa Venäjän strateginen toimintatapa olisi englannin kielellä ilmaistuna &rdquo;shock campaign&rdquo;. Tuota sanaa ei pidä suinkaan suomentaa sanalla &rdquo;shokkikampanja&rdquo;, vaan esimerkiksi paremmin kuvaavalla sanayhdistelmällä &rdquo;äkillisen iskun toimintasuunnitelma&rdquo;, jolla pyritään yllätykseen.</p></li><li><p>Tuossa &rdquo;shock campaign&rdquo; -toimintatavassa Venäjä pyrkisi toisaalta rajoitetuilla ja nopeilla sotilaallisilla toimilla läntistä kansalaismielipidettä hyväksi käyttäen estämään ja riitauttamaan poliittisen päätöksentekoprosessin Nato-liittoutumassa. Venäjä pyrkisi lamaannuttamaan Naton poliittisen päätöksenteon. Toisaalta Venäjä pyrkisi estämään Nato-liittoutuman nopeutta vaativat sotilaalliset vastatoimet sekä ottamaan katsomansa strategisesti tärkeät ilma- ja meritilat hallintaansa. Äkillisessä iskussa kyse on siis nykyajan salamasodasta.</p></li><li><p>Venäjä ei siis suinkaan käytä maavoimia Nato-liittoutuman alueella eikä edes &rdquo;vihreitä ukkeleita&rdquo;, vaan pelkästään ilma-, meri- ja ohjusjoukkoja. Poikkeuksen tuosta muodostaisivat Baltian maat ja myös geostrategisesti Baltian maihin verrattavissa oleva Suomi niin kauan, kun Suomi ja Ruotsi eivät olisi Naton jäsenmaita. Vain Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet tekevät Suomesta saaren sijasta Nato-mantereeseen kuuluvan yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa.</p></li><li><p>Maavoimia ja &rdquo;vihreitä ukkeleita&rdquo; Venäjä käyttää vain siellä, missä Venäjän hyökkäyksen kohteen sotilaallinen kyvykkyys on heikko ja maan kansa kokee myötämielisyyttä Venäjää kohtaan. Siis lähinnä vanhoissa neuvostotasavalloissa. Poikkeuksen tuosta muodostavat turvallisuuden puolesta saarekkeena olevat Baltian maat ja osittain samassa saariasemassa oleva Suomi niin kauan, kun Norja, Ruotsi ja Suomi eivät muodosta yhteistä Nato-jäsenten puolustusaluetta.</p></li><li><p>Venäjä pyrkii estämään ajautumisen ydinsotaan Yhdysvaltain kanssa niin ikään &rdquo;shock campaign&rdquo; -toimintatavalla, jossa Venäjä pyrkii hyvin nopealla konventionaalisen aseiden käytöllä lyömään Nato-liittoutumalle realiteetit pöytään: &rdquo;Me <em>onnistuimme ottamaan teiltä Baltian maat haltuumme, teidän puolustuksenne ei voi perustua enää ydinaseiden uhkaan, koska lopputulos olisi totaalinen ydinsota</em>.&rdquo;</p></li></ul><p>Jotta Venäjä ei kykenisi enää käyttämään Baltian maita välineenä painostaa länsimaita kuten se vuoden 2008 Georgian sodan ajoista on käyttänyt, on Nato-liittoutuman pidettävä huolta, että Baltian maat ovat sotilaallisesti yhtä suojattuja kuin kaikki muut Nato-maat. Tämän on ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin etu. Suomen ja Ruotsin on toimittava etujensa mukaisesti.</p><p>Venäjä katsoo Suomen ja Ruotsin kuuluvan mukaan Nato-liittoutumaan, vaikkeivat maat olekaan Naton täysvaltaisia jäsenmaita. Tuo tarkoittaa, ettei Suomi voi ajaakseen omia etujaan pysyä Itämerellä mahdollisesti puhkeavassa kriisissä ulkopuolella. Suomen etu ei ole, että Baltian maista syntyisi Venäjälle eräänlainen pantti sille, että Nato-liittoutuma ei puutu itäisen Euroopan asioihin.</p><p>Venäjä on nyt &rdquo;rällästänyt&rdquo; jo pitkän aikaa vanhoissa neuvostotasavalloissa, joissa kylmän sodan päättymisen jälkeen on kuollut jo kymmeniä tuhansia Euroopan kansalaisia viidessä edelleen jatkuvassa jäätyneessä konfliktissa, joista Itä-Ukraina on nyt verisin.</p><p>Eurooppalaisen turvallisuuden keskeinen tavoite tulee olla, että Nato-liittotuma saavuttaa itselleen sellaisen sotilaallisen aseman, jossa Venäjä ei voi toimia sotilaallisesti edes niissä vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka ovat suuntautuneet kansalaisten voimalla länteen ja joissa Venäjä nähdään sotilaallisena uhkana.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi ei ole varautunut sotilaallisesti Venäjän &rdquo;<em>shock campaign</em>&rdquo; -toimintatapaan. Ei ollenkaan.</p><p>Suomen Puolustusvoimat elää edelleen hieman kylmän sodan aikaisissa asetelmissa ja on varautunut pääpainona Venäjän maahyökkäys. Maahyökkäykseen on ollut niin helppo varautua jo kylmän sodan aikaiselta pohjalta. Aluepuolustukseen perustuva puolustusstrategia on kuitenkin menettänyt merkitystään. Toki Suomen pitää varautua myös Venäjän maavoimien hyökkäykseen, mutta se ei riitä Suomen puolustamiselle etenkin mahdollisen Itämeren ympäristöä koskevan kriisin alkuvaiheessa.</p><p>Varautumattomuus &rdquo;<em>shock campaign</em>&rdquo; -toimintatapaan näkyy myös ihan tuoreissa poliittisissa kannanotoista, joista kirjoitin 16.12.2017 julkaisemassani blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247712-presidenttiehdokas-niinisto-venaja-paattaa-suomen-nato-asian-ei-suomi-itse"><u>US-blogi 16.12.2017</u></a>).</p><p>Strategisesti Venäjälle riittäisi toimet Baltiassa. Venäjä ei siis käyttäisi syntyneessä sotilaallisen konfliktin alkuvaiheessa maavoimia miehittämään edes osaa Suomesta. Venäjä tuskin toimittaisi edes &rdquo;vihreitä ukkeleita&rdquo; Suomen alueelle, jollei sillä katsoisi olevan mahdollisuutta vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Venäjä tietää historiakokemuksistaan, että Suomi olisi saatavissa Nato-jäsenyyden ulkopuolisena maana myötämieliseksi Venäjälle ilman Suomen maa-alueiden haltuunottoa. Myös sotilaalliset tavoitteet Suomessa saavutettaisiin vähemmällä kuin maavoimien hyökkäyksellä.</p><p>Kuten Bild-lehden haastattelemat sotilasasiantuntijat totesivat, Venäjä pyrkisi Suomessa nopealla ja yllättävällä ohjusiskulla lamaannuttamaan strategisesti kriittisiä sotilaskohteita. Nimeäisin tuon &rdquo;<em>salama kirkkaalta taivaalta</em>&rdquo; -toimintatavaksi. Suomen pitkälti tutkiin perustuva tilannekuva pyrittäisiin lamaannuttamaan, samoin viestiyhteydet. Suomen ilmatila pyrittäisiin ottamaan hallintaan.</p><p>Bild mainitsi ohjushyökkäyskohteen esimerkkinä Helsinki-Vantaan lentokentän. Itse olen listannut noita Suomeen ohjushyökkäykselle strategisesti kriittisiä sotilaskohteita aikaisemmissa blogikirjoituksissa (esim. <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247080-suomen-puolustuksen-haasteet-ovat-vaativat-ilmatilan-hallitsemiseksi"><u>US-blogi 4.12.2017</u></a> ja <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247395-suomen-avoin-tieto-puolustusinfrastruktuurista-tekee-tyon-helpoksi-venajalle"><u>US-blogi 9.12.2017</u></a>).</p><p>On muistettava, että kriittisiä eivät ole pelkästään erityyppiset Iskander-ohjukset vaan myös ilma- ja merialuksista laukaistavat ohjukset risteilyohjuksineen. Näkemykseni on Bildin haastattelemien sotilasasiantuntijoiden tapaan, että Venäjälle riittäisi vain kriittisten ilma- ja merialueiden hallinta saavuttaakseen asettamansa sotilaalliset tavoitteet. Baltian maiden maa-alueet ovat asia erikseen, jolla Venäjän pyrkisi saavuttamaan hyvät neuvotteluasetelmat.</p><p>Zapad 2017 -harjoituksen perusteella Venäjä on valmis toimimaan Norjaa ja Suomea vastaan myös Barentsinmereltä käsin ilma- että merivoimien avulla. Tältäkin alueelta käsin tehtävässä hyökkäyksessä aseena olisivat sotilaallisen kriisin alkuhetkillä ohjukset.</p><p>Etenkin Suomea vastaan Venäjä voisi käyttää hyökkäysalustanaan myös Vienanmerta, josta Suomen rajalle on lyhimmillään vain vajaan 300 kilomerin matka ja jossa Venäjä säilyttää ohjushyökkäyskykyyn pystyviä sukellusveneitä pinta-alusten lisäksi varsin riittävästi. Tuosta Venäjän varustuksesta Suomessa on vaiettu täysin. Suomeen liittyviä meriä ihan äärellään Venäjälle ovat Itämeri, Barentsinmeri ja Vienanmeri. Kuva 3 kertoo, millaista sotavoimaa Venäjällä on Suomen itärajan tuntumassa. Kuva on käännetty noin 45 asetta itään päin perinteisestä katsannosta, jolloin se pääsee todellisiin oikeuksiinsa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Helsingin Sanomat julkaisi 12.12.2017 kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin - Mutta miksi ohjuskohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalaissotilaita</em>? (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005486560.html"><u>HS 12.12.2017</u></a>).</p><p>Kirjoituksessa haastateltiin sotilasprofessori, everstiluutnaatti Petteri Lalun vetämän Maan&shy;puolustus&shy;korkea&shy;kouluun (<a href="http://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/etusivu"><u>MPKK</u></a>) tämän vuoden alussa perustetun Venäjä-ryhmän jäseniä (<a href="http://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/venaja-ryhma"><u>MPKK, Venäjä-ryhmä</u></a>). Ryhmään kuuluvat Lalun lisäksi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa, everstiluutnantti Pentti Forsström ja apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Katri Pynnöniemi hoitaa Maan&shy;puolustus&shy;korkea&shy;koulun ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria (<a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/korkeakoulu-tiedepolitiikka/katri-pynnoniemi-nimitetty-venajan-turvallisuuspolitiikan-apulaisprofessoriksi"><u>Helsingin yliopisto 16.5.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>MPKK:lla on aina ollut tarve, että meillä pitäisi olla Venäjään ja Venäjän asevoimien sotataitoon kohdistuvaa tutkimusta. Infrastruktuuri alkaa olla kohdillaan, ja nyt alkaa varsinainen työ</em>.&rdquo;, Lalu tiivisti Helsingin Sanomien haastattelussa Venäjä-ryhmän tavoitteita. &rdquo;<em>Pyrimme ymmärtämään, minkä takia Venäjä tekee jotain tai mikä sen logiikka on. Silloin pitää mennä ikään kuin vastapuolen raameihin ja yrittää ymmärtää kokonaisuus, missä päätöksiä tehdään.</em>&rdquo;, vuodatti puolestaan Katri Pynnöniemi.</p><p>Toisin kuin Nato ja Naton jäsenmaat, tämä nelikko ei ota Venäjän muodostamaa ohjusuhkaa erityisen vakavana. Vakavana ei oteta niin Iskander-ohjusten muodostamaa uhkaa kuin ei myöskään muiden ohjusjärjestelmien muodostamaa uhkaa. Perimmäinen syy vähättelyyn Puolustusvoimien alaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa lienee sellainen Venäjän sotavoima, jota Suomi ei edelleen kykene täysimääräisesti torjumaan kuten ei kylmän sodan aikanakaan. Kun ohjuksia ei huomioitu kylmän sodan aikana, niin miksi nyt?</p><p>&rdquo;<em>Suoraan nähdään vain [Venäjän] sotilaallinen vaikuttamisväylä. Se on ehkä väärä kuva siitä, mitä venäläiset ajattelevat vaikuttamisesta. He eivät itsekään ajattele niin, että asioita hoidetaan pelkästään sotilassaapasta paukuttamalla.</em>&rdquo;, totesi Lalu Helsingin Sanomien haastattelussa.</p><p>Tuo on itsestäänselvyys, enkä ole kenenkään huomannut väittäneen yhdessäkään länsimaassa, että sotilaallinen vaikuttamisväylä olisi Venäjälle erityinen eikä etenkään ainoa vaikuttamistapa.</p><p>Lalu ei kykene näkemään oikein sotilaallisen kyvykkyyden merkitystä ja sotilaallisen uhan muodostamista poliittisen vaikutusmahdollisuuden luojana. Vuosituhansien ajan on ollut niin, että sotilaallisen uhan muodostaminen on keskeisin vaikuttamisväline vastavoimaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kaiken vaikuttamisen perusta on joko sotilaallinen voima tai taloudellinen voima. Venäjän vaikuttamisen perusta ei ole taloudellinen voima.</p><p>Hyvä Bildin lehtijutussa esimerkki on juuri Venäjän muodostama sotilaallinen uhka Baltian maille, jolla Venäjä on kyennyt viemään asioitaan eteenpäin itselleen myönteisesti ilman aseiden käyttöä. Kyse tuossa on pohjimmiltaan sotilaallisesta kyvykkyydestä.</p><p>&rdquo;<em>Zapadin aikana tehdyt toimet olivat [Venäjälle] puolustuksellisia. Siellä ei harjoiteltu Baltian maiden tai Suwałkin käytävän valtaamista</em>&rdquo;, Juhani Pihlajamaa totesi Helsingin Sanomien haastattelussa.</p><p>Bild-lehden haastattelemat läntisten tiedustelupalvelujen sotilasasiantuntijat näkevät Zapad-harjoituksen täysin päinvastoin kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa. Tässä asiassa läntisen tiedustelupalvelun sotilasasiantuntijat ovat uskottavampia kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa.</p><p>MPKK:n Venäjä-ryhmä on siis analysoinut sekin syksyllä pidettyä kohuttua Zapad-sotaharjoitusta. Päätelmät poikkeavat lännessä esitetyistä, joissa Venäjän tulkittiin harjoitelleen hyökkäystä länteen. Venäjä-ryhmästä tulee mieleen ryhmä, joka viestittää asioista ja joka näkee asiat Venäjän näkemällä tavalla, ei länsimaiden näkemällä tavalla.</p><p>Kyse on Suomen vinoutuneesta asenteesta olla näkemättä Venäjä ylipäätään uhkana Suomelle ja toisaalta Suomen vähäisemmästä ja suppeammasta tilannekuvasta verrattuna Naton tilannekuvaan.</p><p>MPKK:n Venäjä-ryhmän Zapad-tilannekuvasta taisivat puuttua mm. ne toimet, jotka Venäjä toteutti Barentsinmerellä ja Huippuvuorien ympäristössä tai Pohjanmerellä sekä Saksan rannikolla. Lännessä sotaharjoituksen laajuus nähdään niin, että siihen lasketaan kaikki ne erilliset harjoitustoimet, joiden päämäärää harjoitellaan. Lännessä harjoituksien tulkinnat suoritetaan strategisesti, kun MPKK:n Venäjä-ryhmässä se tehdään jollain muulla tavalla.</p><p>On varsin sinisilmäistä myös nähdä, että &rdquo;<em>Alakurtin prikaatin ensisijainen toimintasuunta on Koillisväylä eikä Suomi</em>&rdquo;, kuten Petteri Lalun mielestä Venäjä on viestinyt tavalla, johon Venäjä-ryhmä uskoo. Alakurtin sotilastukikohdan merkitys Suomen rajan pinnassa pyritään näkemään Suomelle merkityksettömänä. Alakurtin sotilastukikohta on toistaiseksi vielä vaatimaton, mutta tulevaisuudessa kasvava.</p><p>Laluun venäläisnäkemykset ovat uponneet varsin suoraviivaisesti. Noin 50 kilometrin päässä Suomen rajassa oleva Alakurtti olisi Lalun mukaan tarkoitettu lyhimmilläänkin yli 300 kilometrin päässä olevan Koillisväylän puolustamiseen, kun Murmanskin ja Arkangelin alueen suuret sotilastukikohdat olisivat paljon otollisemmassa asemassa maantieteellisesti puolustamaan Koillisväylää. Kuva 3 kertoo paljon.</p><p>&rdquo;<em>Zapadista myös puuttui eräitä elementtejä, joita siinä olisi voinut olla. Tällainen oli esimerkiksi Iskander-ohjusten vienti Kaliningradiin.</em>&rdquo;, totesi puolestaan Aleksanteri-instituutin professori Katri Pynnöniemi Helsingin Sanomien haastattelussa. Mikä olikaan tuon kannanoton pohjimmainen idea?</p><p>Venäjä harjoitteli Iskander-ohjusten siirtoa jo syksyn Zapad-harjoituksessa 2013 (<a href="http://www.bild.de/politik/ausland/nuklearwaffe/putin-stationiert-raketen-fuer-atomsprengkoepfe-nahe-polnischer-grenze-33848846.bild.html"><u>Bild 14.12.2013</u></a>), joten uudelle harjoitukselle ei varmasti ollut tarvetta. Venäjällä on jo riittävä kokemus ohjusten siirrosta, kun niiden siirtoa Kaliningradiin on viimeksi harjoiteltu äskettäin viime vuoden syksyllä (<a href="https://news.err.ee/119330/russia-transporting-iskander-missile-system-to-kaliningrad"><u>ERR 7.10.2016</u></a>).</p><p>Pynnönniemeltä on ehkä jäänyt huomaamatta ne Iskander-M-ohjuslaukaisutoimet, joita Venäjä suoritti tämän vuoden Zapad-harjoitusten yhteydessä Suomen rajan pinnassa (<a href="http://мультимедиа.минобороны.рф/multimedia/photo/gallery.htm?id=45272@cmsPhotoGallery"><u>Министерство обороны РФ 18.9.2017</u></a>). Venäjän puolustusministeriön Iskander-ohjuslaukaisujutun otsikko on &rdquo;<em>Пуск крылатой ракеты ОТРК &rsquo;Искандер-М&rsquo; во время активной фазы учения &rsquo;Запад-2017&rsquo; (Ленинградская обл.)</em>&rdquo;, vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Iskander-M-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa (Leningradin alue)</em>&rdquo;. Kuva 4 on kyseisestä Iskander-M-ohjuslaukaisusta.</p><p>Tiedossa ei ole, että aikaisemmissa Zapad-harjoituksissa Iskander-ohjuksia olisi laukaistu Suomen läheisyydessä. Puolustusvoimien olisi syytä kertoa, kykenikö se havaitsemaan Zapad-harjoituksen ohjuslaukaisuvalmistelut ennalta ja olisiko se kyennyt torjumaan, jos ohjus olisi laukaistu Suomea kohti.</p><p>Toisin kuin Nato-maissa ja Ruotsissa, Suomessa kaikki Venäjän sotilastoimet halutaan nähdä parhain päin niin, etteivät ne vain synnyttäisi kansalaisissa mitään huolta. Suomessa on vielä monessa Venäjään liittyvässä asiassa kylmän sodan aikainen meininki. Tästä voi seurata se, että Suomen Puolustusvoimat varautuu ihan vääränlaiseen sotilaalliseen kriisiin. Sellaiseen sotilaalliseen kriisiin, johon Suomella on varat ja mahdollisuus varautua, muttei sellaiseen kriisin, johon Suomella ei ole varoja ja mahdollisuuksia varautua.</p><p>Hyvää joulua kaikille! Toivottavasti tämä pitkä kirjoitus oli ja on monelle lukijalle hyvää kinkunsulatustekstiä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä harjoitteli hyökkäystä Suomeen” oli Ilta-Sanomien lööppi 21.12.2017.

Salattu Suomi-operaatio paljastui” oli puolestaan Iltalehden lööppi 21.12.2017.

Kyse noissa lööpeissä on saksalaisen Bild-lehden jutusta, jonka otsikko oli englannin kielellä ”Putin's Zapad 2017 simulated a war against NATO” ja saksan kielellä ”Russland trainierte Krieg gegen die Nato in Europa”. Suomennettuina ”Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan” ja ”Venäjä harjoitteli sotaa Natoa vastaan Euroopassa”.

Bildin alkuperäinen englanninkielinen kirjautus löytyy Bild 19.12.2017 (English) -osoitteesta ja saksankielinen Bild 19.12.2017 (Deutsch) -osoitteesta. Kirjoitukset eivät ole tarkasti sanasta sanaan identtiset, mikä on havaittavissa myös jo otsikoiden käännöksistä.

Tuo Bildin lehtijuttu uutisoitiin Suomessa laajasti (esim. Ilta-Sanomat 20.12.2017, Iltalehti 20.12.2017, Uusi Suomi 20.12.2017 ja Helsingin Sanomat 20.12.2017).

Tämän blogikirjoituksen toisessa luvussa on Bild-lehden kirjoitus kokonaisuudessaan englanninkielestä suomeksi käännettynä. Käännös on vapaa, mikä tarkoittaa tekstin sisällön kääntämistä kohtuulliselle suomen kielelle kangistumatta virallisuuteen. Käännöstä voi kukin verrata alkuperäiseen englanninkieliseen tekstiin edellä mainitun linkin kautta. Alkuperäiseen tekstiin kuuluu myös yhteensä kahdeksan valokuvaa, joita kakkoskappaleen käännöksessä ei ole yhtä kuvaa lukuun ottamatta (blogikirjoituksen kuva 2).

Tämän blogikirjoituksen kolmannessa ja neljännessä luvussa on esitetty johtopäätökset Bildin toimittajan haastattelemien kahden samasta sotilastiedusteluorganisaatiosta oleva asiantuntijan (”two leading analysts from a western intelligence service”) esittämistä kannanotoista sekä vertailu Suomen Puolustusvoimien tutkijaedustajien esittämiin näkemyksiin mm. Suomeen kohdistuvista sotilaallisista uhkista. Miten Suomi näkee eri tavoin maahan kohdistuvat uhat kuin Nato-maat läntisessä Euroopassa ja mistä syystä.

Toisen luvussa suomennoksessa lainausmerkkien sisällä olevat kursiivikirjaukset ovat tulkintani mukaan toimittajan suoria lainauksia kahden sotilasasiantuntijan sanomisista tai muista vastaavista lainauksista. Käytän kieliopin vastaisesti tapani mukaan ”tuplalainausta” lukemisen helpottamiseksi niille, jotka lukevat koko muutaman lauseen lyhyen kappaleen yhdellä silmäyksellä.

                                                                                         ****

Ainostaan Bild-lehdessä

Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan

Tiedustelulähteet paljastavat: Venäjän suuressa syyssotaharjoituksessa harjoiteltiin Baltian valtausta, Saksan ja muiden Naton jäsenmaiden pommituksia sekä iskuja sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin

Julian Röpcke, 19.12.2017 klo 22:44

Vuodesta 2009 Venäjän armeijan yleisesikunta on pitänyt Zapad-sotaharjoituksen joka neljä vuosi (kerran aikaisemmin harjoitus on pidetty vuonna 1999). Tavoitteena on harjoitella Venäjän federaation armeijan "puolustuskykyä" maan läntisessä sotilaspiirissä. Viime syyskuussa Venäjän armeija ilmoitti: "Terrorismin vastainen Zapad 2017 -sotaharjoitus on puhtaasti puolustuksellinen."

Zapad 2017 - sota Natoa vastaan

Bild-lehti keskusteli hiljattain länsimaisen [sotilas]tiedustelupalvelun kahden johtavan asiantuntijan kanssa, jotka toivat ilmi, ettei Zapad 2017 -sotaharjoitus ollut "terrorisminvastainen harjoitus" eikä "puhtaasti puolustava" vaan "dry run -tyyppinen testaus täysimittaista konventionaalista sotaa Natoa vastaan Euroopassa". Näiden haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad-harjoituksessa harjoiteltiin Baltian maiden (ja Valko-Venäjän) haltuunottoa sekä "shokkikampanjaa” [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisen Euroopan Nato-maita vastaan, kuten Saksaa ja Hollantia vastaan sekä myös Puolaa, Norjaa ja sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea ja Ruotsia vastaan.

Baltian maiden haltuunotto viikon sisällä

Näiden kahden haastatellun sotilasasiantuntijan mukaan Kremlin sotilasvoimat harjoittelivat Naton "Venäjän näkemyksen mukaisen haavoitettavuusalueiden" haltuunottoa, eli kolmen Baltian maan haltuunottoa. "Tämän toteuttamiseksi sinun olisi suljettava [Puolan ja Liettuan välinen] Suwalkin käytävä”. Juuri näin Venäjä teki luomalla "Vejšnorijan" [”Вейшнория”] keinotekoisen valtion 40 kilometrin päähän Puolan ja Liettuan välisestä kannaksesta (joka kuitenkin sijaitsi Valko-Venäjän alueella).

Samaan aikaan Venäjä harjoitteli "ilmatilan ja satamien vaarattomaksi tekemistä tai hallitsemista (Baltian maissa), jotta muista Nato-maista ei olisi siellä vahvistuksia". Haastatellut sotilasasiantuntijat korostivat, että hätätilanteessa Venäjän toimiminen olisi ensimmäisinä päivinä puhtaasti sotilaallinen operaatio. "Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee miehittää maat ja julistaa ne 'kansakunniksi' tai jotain sellaista, mutta että sinun on kyettävä hallitsemaan satamia, lentokenttiä ja niin edelleen.

Länsi-Euroopan pommitukset, etenkin Saksan pommitukset

Haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että "Venäjän ilmavoimat suorittivat strategisia lentoja, pitkänmatkan lentoja, osallistuivat Zapad 2017 -sotaharjoitukseen kahden päivän ajan ja toteuttivat simulointilentoja Itämeren ja Pohjanmeren yli. He harjoittelivat pommituksia Länsi-Euroopan kohteisiin, lähestyivät Saksan ja Hollannin rannikkoa Pohjanmereltä käsin sekä myös Ruotsin, Suomen ja Puolan maa-alueita Itämereltä käsin. Lentoharjoitus käsitti Tu-95:n strategisten pommikoneiden aaltoja sekä myös avustavia ilma-aluksia, kuten hävittäjiä ja ilmatankkauskoneita."

Nuo pommikoneet harjoittelivat ohjusten ja risteilyohjusten laukaisua. Pommikoneet palasivat lähtöpaikkoihinsa ennen kuin ne olivat saavuttaneet Nato-maiden rannat. Tositilanteessa näiden pommikoneiden iskukohteet olisivat käsittäneet "kriittistä infrastruktuuria eli lentoliikennettä, satamia, energiahuoltokohteita ja niin edelleen, jotta voitaisiin järkyttää hyökkäyskohteina olevia valtioita ja saada näiden valtioiden väestö vaatimaan hallituksilta, että ’meitä ei pitäisi tulla vedetyksi tähän [sotaan] vaan meidän tulee pyrkiä rauhaan’.

Sodassa Venäjän toinen näiden toimien tarkoitus olisi "estää heitä (Nato-armeijoita) ryhtymästä sotatoimiin, estää sotajoukkojen käyttöönottoa ja saada Venäjän armeija voitokkaaksi Baltiassa". Näin ollen Itämeren ja Pohjanmeren saksalaiset laivastotukikohdat olisivat ensisijaisia ​​kohteita tällaisille alueellisille hyökkäyksille. Vaikka haastatellut sotilasasiantuntijat eivät tienneet, mihin saksalaisiin ja mahdollisesti myös hollantilaisiin kohteisiin tarkalleen Tu-95-pommikoneet olivat suuntautuneet, asiantuntijat painottivat: ”Tämä oli osa heidän harjoitustaan syyskuussa!

Haastatellut sotilasasiantuntijat lisäsivät, että "tietenkin sodan aikana venäläiset pommikoneet olisivat lähestyneet idästä, mutta ’rauhanaikana’ tässä hyökkäyssuunnassa (kohti Saksaa) Norjan rannikkoa pitkin oli järkeä." Venäjä ei olisi voinut harjoitella strategisia ilmahyökkäyksiä idästä, koska Valko-Venäjän ja Ukrainan ilmatilat olisivat olleet Venäjän ja mahdollisten pommituskohteiden välissä. Lisäksi haastatellut sotilasasiantuntijat tekivät selväksi, että strategiset ilmahyökkäykset olisivat tukeutuneet laajamittaisiin ohjushyökkäyksiin Nato-kohteita vastaan käyttäen taktisia Iskander-ohjuksia Kaliningradin alueelta Naton strategisiin kohteisiin Itämeren maissa. "Ei ole selvää, mutta todennäköistä", että tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös Zapad 2017 -sotaharjoituksessa.

Haastateltujen lähteiden mukaan nämä riskialttiit manööverit (Pohjanmeren yli) voivat osoittaa, että Venäjä oli suunnitellut "sotavoimien hyökkäysnäytöstä", joka tunkeutui syvälle länsimaiden hallitsemaan ilmatilaan "yllätykselliseksi elementiksi", koska Naton ohjuspuolustus on paremmin valmistautunut Itä-Euroopassa kuin [lännempänä] Nato-maa Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa.

Itämeren harjoitukset Naton sukellusveneitä, laivoja ja lentokoneita vastaan

Lamaannuttaakseen Naton voimavaroja laajamittaisessa maasodankäynnissä
Viroa, Latviaa ja Liettuaa vastaan, sotaharjoitus käsitti "sukellusvenesodankäyntiä ja
ilmatorjuntaharjoituksia kaikilla Itämeren alueella
". Painopistealue oli Gotlannin itäpuolinen merialue.

Venäjän merivoimat harjoittelivat myös ilmatorjuntaa ja meritorjuntaa alueella, kuten myös taistelusukeltajatoimintoja. Tällaisten harjoitusten ilmeinen tavoite oli niiden Naton sotavoimien tuhoaminen Itämerellä, jotka voisivat yrittää päästä merialueelle ja merialueen satamiin auttaakseen Naton jäsenmaita heihin kohdistuneessa hyökkäyksessä.

Hyökkäyskohteet Suomea, Ruotsia ja Norjaa vastaan

Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Ruotsi ja Suomi joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi, mikäli [Venäjän] todellinen sota Natoa vastaan alkaisi. Tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös syyskuussa. "Tiedämme, että jos Natoa vastaan käydään sotaa, Venäjä ei odota Ruotsin ja Suomen pysyvän ulkopuolella, vaikka ne eivät kuulukaan Natoon. Tukholma ja Helsinki sallisivat Naton lentokoneiden käyttää niiden lentokenttiä ja niin edelleen". Toinen haastatelluista sotilasasiantuntijoista esitti, että useimmat Ruotsin ja Etelä-Suomen lentokentistä johtuisivat siksi Iskander-ohjusiskujen kohteeksi.

Haastatellut sotilasasiantuntijat kohdistivat huomionsa Murmanskin alueeseen Kuolan niemimaalla, jolla on yhteistä rajaa sekä Suomen että Norjan kanssa. "Murmanskin alueella oli erittäin mielenkiintoista toimintaa, mikä saa meidät ajattelemaan, että he harjoittelivat jotain Pohjois-Suomen varalta, mutta valitettavasti en voi kertoa enempää, koska emme ole tämän tiedon alkuperäislähde". Kysyttäessä uudestaan tästä aiheesta, haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että Zapad-sotaharjoituksen aikana "Venäjän armeijan joukkoja siirrettiin muualta maasta Kuolan alueelle, jotka eivät Kuolan alueelle kuulu. Tämä toimi saa meidät ajattelemaan, ettei näin tehty vain karttaharjoituksena, vaan näin toimittaisiin myös tositilanteessa. Tämän operationaalisen toimen tarkoitus on puolustus Naton ilmaiskuja vastaan. Niinpä me ajattelemme, että he aikoivat myös eliminoida [Suomen ja Norjan] struktuuria alueella”.

Lokakuussa norjalainen aikakauslehti uutisoi viitaten kuuteen norjalaisen puolustushallinnon lähteeseen, että Venäjä oli harjoittanut pommituksia ja hyökkäsi Barentsinmeren Norjan Huippuvuorille Zapad 2017 -sotaharjoituksen aikana. Raportin mukaan kaksi Tu-95:n ja Tu-22m3:n pommittaja-aaltoa harjoittelivat pommituksia noille strategisesti tärkeille saarille Venäjän ja luonnonvaroiltaan rikkaan Pohjoisen jäämeren välissä. 50 merialusta osallistui harjoitukseen Barentsinmerellä. Tämä on se, mitä Bild-lehdelle kaksi läntistä sotilasasiantuntijaa ovat myös vahvistaneet. Venäjän strategisesta näkökulmasta Venäjälle olisi välttämätöntä suorittaa rinnakkaiset hyökkäykset sekä Suomen että Norjan maa-alueille [samanaikaisesti].

Mikä aikaansaisi tällaisen sodan Naton ja Venäjän välillä?

Toinen haastateltavista lähteistä kertoi Bildille, mikä voisi johtaa tällaisiin tapahtumiin. "Minulta kysytään aina, onko tämä hyökkäyksellistä vai puolustuksellista toimintaa? Vastaus on, että kyse on eskaloituvista sotatoimista". Niin sanotut "värilliset vallankumoukset", esimerkiksi Valko-Venäjällä tai muulla entisissä neuvostotasavalloissa voivat johtaa sotaan, jota [venäläiset] opettelivat Zapad 2017-sotaharjoituksessa. "Tällainen vallankumous tietenkin olisi Venäjän mukaan ’CIA:n juonittelua’ ja johon Venäjä joutuu sekaantumaan. Jos Yhdysvallat tai jokin muu Nato-maa tulisi vedetyksi mukaan, se voisi olla lähtökohta skenaariolle, jota he harjoittelivat syyskuussa".

Yleisesti ottaen sotilaallinen operaatio Baltian maita kohtaan ​​olisi [Natolle] "toimia edellyttävä operaatio", mikä tarkoittaa, että "Putin voi kokea todellista uhkaa" hänen omille eduilleen [, kun on kerran suorittanut sotilaallisia operaatioita tai operaation Baltian maihin]. Toisin sanoen sotilaallinen vastakkainasettelu Venäjän ”kansallisen edun nimissä” -määrityksellä voi laukaista [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoitellun skenaarion. Esimerkkejä olisivat Valko-Venäjä, Ukraina tai Georgia. ”Tiedämme, että vuonna 2008 he [venäläiset] olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa heidän [venäläisten] hyökätessä, Baltian maista olisi tullut [Venäjälle] sotilaallinen kohde."

Haastatellut sotilasasiantuntijat mainitsivat myös Ruotsin tai Suomen liittymisen Natoon tapahtumina, jotka eivät synnyttäisi sotaa. "He [venäläiset] uhkaisivat toki ryhtyä sotatoimiin, jos nämä kaksi
maata liittyisivät Natoon, mutta emme usko, että tämä ylittäisi heidän punaista viivaa sotilaallisille toimille.
" Ei edes suora sotilaallinen vastakkainasettelu Yhdysvaltain ja Venäjän välillä Syyriassa saisi aikaan sotaa Natoa vastaan [, koska Venäjän omia kansallisia etuja ei riittävästi loukuttaisi eikä punaista viivaa ylitettäisi], lähde uskoo. "He mieluummin vetäytyisivät [heidän kannaltaan] pahimmassa tapauksessa, mutta tämä ei johtaisi sotaan Euroopassa."

Ydinasesodan uhka

Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että Venäjän [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoittelema skenaario olisi viimeinen askel ennen ydinsotaa länsimaiden kanssa. Ironisesti ajateltuna, kyseessä olisi Venäjän yritys estää tällainen ydinsota saavuttamalla ”nopea voitto” Baltian maiden kohdalla ja johtamalla nopeaa ”shokkikampanjaa” [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisessä Euroopassa. Tietenkin, jos kaikki tämä ei auttaisi [Venäjän asettamiin tavoitteisiin pääsemiseen], Venäjä ilmoittaisi länsimaille, että jos länsimaat yrittäisivät eliminoida Venäjän [sotilaallisia] saavutuksia Baltian alueella, seuraava askel [Venäjällä] olisi taktisten ydinaseiden käyttö, jota todennäköisesti seuraisi ICBM:n [= mannerten välisten ohjusten] käyttö. Kuitenkin Kreml "yrittäisi välttää tällaista kehityskulkua".

Venäjän harjoituksessa käyttämä sotilasvoima

Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan 12 700 vahvuiset joukot ((sotilaat ??))) osallistuivat Valko-Venäjän harjoitukseen (jossa on luettuna mukaan 7 200 Valko-Venäjän sotilasta). "Ilmoitetut julkiset joukkomäärät ovat oikeita, koska et voi pakottaa Valko-Venäjää antamaan vääriä numeroita, jos he eivät halua."

Kuitenkin Leningradin ja Pihkovan alueilla 12 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat ??)) ottivat osaa harjoitukseen "Viron rajojen lähellä", ja lähes 10 000 vahvuiset joukot olivat mukana Kuolan niemimaalla. Huomioiden suuri määrä merivoimien henkilöstöä, ilmavoimien henkilöstöä ja tukivoimia, yli 100 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat?))) osallistuivat haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad 2017 -sotaharjoitukseen. Lisäksi osallistui 20 000 vahvuinen venäläinen kansalliskaarti (sotilaita) ja lisäksi FSB:n yksiköitä sekä hätätilaministeriön henkilöstöä, mikä tekee joukkojen kokonaismäärästä vieläkin suuremman.

Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että pelkästään osallistuvien maajoukkojen määrä oli "Wienin [vuoden 2011] asiakirjan rikkomus". Harjoituksiin osallistuvien 13 000 määrä tai sitä enemmän vaatii tarkkailijoita [Wienin asiakirjan 2011 mukaan]. "Äläkä tee virheitä. Ei ollut yhtään tarkkailijaa, vaikka venäläiset haluavat kertoa näin julkisuudessa. Oli vain ’kutsuttuja vieraita’ Nato-maista, joille tarjottiin mahdollisuus katsella joitain pommituksia. Tarkkailijoilla [sen sijaan] olisi ollut mahdollisuus mennä mihin tahansa haluamaansa paikkaan ja keskustella kaikilleen sotilasyksikköjen kanssa. Näin ei tapahtunut."

Harjoittelualueen laajuus

Vaikka Venäjä ilmoitti useita harjoittelupaikkoja Valko-Venäjällä, Kaliningradin alueella sekä Pihkovan ja Leningradin alueilla, harjoituksen todellinen ulottuvuus oli paljon suurempi. Harjoitusalueita oli enemmän kuin ilmoitettuja alueita. Lisäksi, mikä tärkeintä, Murmanskin alue ja Kuolan niemimaa osallistuivat myös sotaharjoituksiin. Merivoimat harjoittelivat Itämeren ja Barentsinmeren laajoilla alueilla. Ilmasotaharjoituksia pidettiin Itämeren, Barentsinmeren ja Pohjanmeren yllä. Oli myös muita armeijan harjoituksia, jotka tapahtuivat samanaikaisesti Mustanmeren alueella ja miehitetyllä Krimin niemimaalla pyrkien mahdollisiin Naton vastatoimiin Bulgariasta ja Romaniasta käsin.

                                                                                         ****

Toisin kuin monelle Suomessa, minun on helppo yhtyä Bildin haastattelemiin länsimaisen tiedustelupalvelun kahteen asiantuntijaan ja edellisen kappaleen tekstiin. Länsimainen tiedustelupalvelu on tässä yhtä kuin Natoon sidottu sotilastiedustelupalvelu. On todennäköistä, että Bildin haastattelemat asiantuntijat edustivat osaltaan Nato-näkemyksiä Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Natoon jollakin tavoin sidotut asiantuntijat eivät esiinny julkisesti omalla nimellään eivätkä organisaationsa puitteissa.

Olen itsekin kirjoittanut jo vuodesta 2015 Venäjän turvallisuusstrategiasta samalla logiikalla kuin Bild 19.12.2017 julkaisemassaan kirjoituksessa.

Uusi tieto Bildin kirjoituksessa oli, että Venäjä pyrki jo vuonna 2008 varmistamaan länsimaiden pysyttämistä erillään Venäjän sotilaallisista toimista Itä-Euroopassa Baltian maiden avulla: ”Tiedämme, että vuonna 2008 venäläiset olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa venäläisten hyökätessä, Baltian maista olisi tullut Venäjälle sotilaallinen kohde."

Venäjä käytti siis taitavasti huonosti suojattuja Baltian maita ikään kuin kiristysvälineenä sille, etteivät Nato-maat puuttuneet sotilaallisesti Georgian sotaan eikä myöhemmin Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan sotaan. Jos olisivat puuttuneet, Venäjä olisi interventioinut Baltiassa. Länsimaat ottivatkin toimintavälineeksi talouspakotteet, johon puolestaan Venäjä ei ollut varautunut lännen vastatoimena. Venäjä ei uskonut lännen yhtenäisyyteen.

Näiden Bildin haastattelemien läntisten sotilasasiantuntijoiden perusteella voidaan tiivistää johtopäätöksiksi kirjoituksesta:

  • Venäjän silmissä Suomi ja Ruotsi olisivat sotilaallisessa kriisissä yhtä kuin kaksi Nato-maata lisää. Suomi ja Ruotsi kuuluvat siis jo nyt Nato-liittoutumaan. Jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon, Venäjä ei toimisi näitä maita kohtaan sotilaallisesti estääkseen maiden Nato-jäsenyyden, koska ”punaisen viivan” ylittämistä ei enää tapahtuisi. Venäjä on varautunut, että Suomi ja Ruotsi tulevat aikanaan liittymään Natoon.

  • Venäjän mielestä Baltian maat ovat edelleen kaikista Nato-maista sotilaallisesti puutteellisimmin suojattuja. Maat ovat erillään muista Nato-maista omana saarekkeena. Venäjä voi siis edelleen käyttää Baltian maita kiristysvälineenä sille, ettei Nato-liittoutuma vastaa sotilaallisesti, jos Venäjä suorittaa sotilaallisia toimia etenkin vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka Venäjä haluaa lukea omaksi etupiirikseen.

  • Sotilaallinen kriisi Venäjän ja Nato-liittoutuman välille voi syntyä, jos jonkin vanhan neuvostotasavallan kansalaiset ryntäisivät kadulle ns. värivallankumouksen puitteissa saadakseen kotimaansa Venäjän etupiiristä kohti läntistä yhteisöä.

  • Sotilaallinen yhteenotto Nato-liittoutuman kanssa edellyttäisi Venäjän määrittelemän ”punaisen viivan” ylittämistä ja Venäjän sotatoimen ulottumista jonkin Nato-maan alueelle. Punainen viiva on Venäjän itsensä itselleen pitämät elintärkeät kansalliset edut, joita Venäjällä ei suinkaan ole esimerkiksi Syyriassa. Syyrian takia Venäjä ei siis aloittaisi sotatoimia Nato-maita vastaan Euroopassa, vaikka Venäjä ja Yhdysvallat olisivat kuinka vastakkain. Syyria esimerkkinä ei muodosta Venäjän ”punaista viivaa” kuten ei aikanaan Balkanin niemimaakaan, kun on maantieteellisesti erillään Venäjästä.

  • Sotilaallisessa konfliktissa Nato-liittoutuman kanssa Venäjän strateginen toimintatapa olisi englannin kielellä ilmaistuna ”shock campaign”. Tuota sanaa ei pidä suinkaan suomentaa sanalla ”shokkikampanja”, vaan esimerkiksi paremmin kuvaavalla sanayhdistelmällä ”äkillisen iskun toimintasuunnitelma”, jolla pyritään yllätykseen.

  • Tuossa ”shock campaign” -toimintatavassa Venäjä pyrkisi toisaalta rajoitetuilla ja nopeilla sotilaallisilla toimilla läntistä kansalaismielipidettä hyväksi käyttäen estämään ja riitauttamaan poliittisen päätöksentekoprosessin Nato-liittoutumassa. Venäjä pyrkisi lamaannuttamaan Naton poliittisen päätöksenteon. Toisaalta Venäjä pyrkisi estämään Nato-liittoutuman nopeutta vaativat sotilaalliset vastatoimet sekä ottamaan katsomansa strategisesti tärkeät ilma- ja meritilat hallintaansa. Äkillisessä iskussa kyse on siis nykyajan salamasodasta.

  • Venäjä ei siis suinkaan käytä maavoimia Nato-liittoutuman alueella eikä edes ”vihreitä ukkeleita”, vaan pelkästään ilma-, meri- ja ohjusjoukkoja. Poikkeuksen tuosta muodostaisivat Baltian maat ja myös geostrategisesti Baltian maihin verrattavissa oleva Suomi niin kauan, kun Suomi ja Ruotsi eivät olisi Naton jäsenmaita. Vain Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet tekevät Suomesta saaren sijasta Nato-mantereeseen kuuluvan yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa.

  • Maavoimia ja ”vihreitä ukkeleita” Venäjä käyttää vain siellä, missä Venäjän hyökkäyksen kohteen sotilaallinen kyvykkyys on heikko ja maan kansa kokee myötämielisyyttä Venäjää kohtaan. Siis lähinnä vanhoissa neuvostotasavalloissa. Poikkeuksen tuosta muodostavat turvallisuuden puolesta saarekkeena olevat Baltian maat ja osittain samassa saariasemassa oleva Suomi niin kauan, kun Norja, Ruotsi ja Suomi eivät muodosta yhteistä Nato-jäsenten puolustusaluetta.

  • Venäjä pyrkii estämään ajautumisen ydinsotaan Yhdysvaltain kanssa niin ikään ”shock campaign” -toimintatavalla, jossa Venäjä pyrkii hyvin nopealla konventionaalisen aseiden käytöllä lyömään Nato-liittoutumalle realiteetit pöytään: ”Me onnistuimme ottamaan teiltä Baltian maat haltuumme, teidän puolustuksenne ei voi perustua enää ydinaseiden uhkaan, koska lopputulos olisi totaalinen ydinsota.”

Jotta Venäjä ei kykenisi enää käyttämään Baltian maita välineenä painostaa länsimaita kuten se vuoden 2008 Georgian sodan ajoista on käyttänyt, on Nato-liittoutuman pidettävä huolta, että Baltian maat ovat sotilaallisesti yhtä suojattuja kuin kaikki muut Nato-maat. Tämän on ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin etu. Suomen ja Ruotsin on toimittava etujensa mukaisesti.

Venäjä katsoo Suomen ja Ruotsin kuuluvan mukaan Nato-liittoutumaan, vaikkeivat maat olekaan Naton täysvaltaisia jäsenmaita. Tuo tarkoittaa, ettei Suomi voi ajaakseen omia etujaan pysyä Itämerellä mahdollisesti puhkeavassa kriisissä ulkopuolella. Suomen etu ei ole, että Baltian maista syntyisi Venäjälle eräänlainen pantti sille, että Nato-liittoutuma ei puutu itäisen Euroopan asioihin.

Venäjä on nyt ”rällästänyt” jo pitkän aikaa vanhoissa neuvostotasavalloissa, joissa kylmän sodan päättymisen jälkeen on kuollut jo kymmeniä tuhansia Euroopan kansalaisia viidessä edelleen jatkuvassa jäätyneessä konfliktissa, joista Itä-Ukraina on nyt verisin.

Eurooppalaisen turvallisuuden keskeinen tavoite tulee olla, että Nato-liittotuma saavuttaa itselleen sellaisen sotilaallisen aseman, jossa Venäjä ei voi toimia sotilaallisesti edes niissä vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka ovat suuntautuneet kansalaisten voimalla länteen ja joissa Venäjä nähdään sotilaallisena uhkana.

                                                                                         ****

Suomi ei ole varautunut sotilaallisesti Venäjän ”shock campaign” -toimintatapaan. Ei ollenkaan.

Suomen Puolustusvoimat elää edelleen hieman kylmän sodan aikaisissa asetelmissa ja on varautunut pääpainona Venäjän maahyökkäys. Maahyökkäykseen on ollut niin helppo varautua jo kylmän sodan aikaiselta pohjalta. Aluepuolustukseen perustuva puolustusstrategia on kuitenkin menettänyt merkitystään. Toki Suomen pitää varautua myös Venäjän maavoimien hyökkäykseen, mutta se ei riitä Suomen puolustamiselle etenkin mahdollisen Itämeren ympäristöä koskevan kriisin alkuvaiheessa.

Varautumattomuus ”shock campaign” -toimintatapaan näkyy myös ihan tuoreissa poliittisissa kannanotoista, joista kirjoitin 16.12.2017 julkaisemassani blogikirjoituksessa otsikolla ”Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse” (US-blogi 16.12.2017).

Strategisesti Venäjälle riittäisi toimet Baltiassa. Venäjä ei siis käyttäisi syntyneessä sotilaallisen konfliktin alkuvaiheessa maavoimia miehittämään edes osaa Suomesta. Venäjä tuskin toimittaisi edes ”vihreitä ukkeleita” Suomen alueelle, jollei sillä katsoisi olevan mahdollisuutta vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Venäjä tietää historiakokemuksistaan, että Suomi olisi saatavissa Nato-jäsenyyden ulkopuolisena maana myötämieliseksi Venäjälle ilman Suomen maa-alueiden haltuunottoa. Myös sotilaalliset tavoitteet Suomessa saavutettaisiin vähemmällä kuin maavoimien hyökkäyksellä.

Kuten Bild-lehden haastattelemat sotilasasiantuntijat totesivat, Venäjä pyrkisi Suomessa nopealla ja yllättävällä ohjusiskulla lamaannuttamaan strategisesti kriittisiä sotilaskohteita. Nimeäisin tuon ”salama kirkkaalta taivaalta” -toimintatavaksi. Suomen pitkälti tutkiin perustuva tilannekuva pyrittäisiin lamaannuttamaan, samoin viestiyhteydet. Suomen ilmatila pyrittäisiin ottamaan hallintaan.

Bild mainitsi ohjushyökkäyskohteen esimerkkinä Helsinki-Vantaan lentokentän. Itse olen listannut noita Suomeen ohjushyökkäykselle strategisesti kriittisiä sotilaskohteita aikaisemmissa blogikirjoituksissa (esim. US-blogi 4.12.2017 ja US-blogi 9.12.2017).

On muistettava, että kriittisiä eivät ole pelkästään erityyppiset Iskander-ohjukset vaan myös ilma- ja merialuksista laukaistavat ohjukset risteilyohjuksineen. Näkemykseni on Bildin haastattelemien sotilasasiantuntijoiden tapaan, että Venäjälle riittäisi vain kriittisten ilma- ja merialueiden hallinta saavuttaakseen asettamansa sotilaalliset tavoitteet. Baltian maiden maa-alueet ovat asia erikseen, jolla Venäjän pyrkisi saavuttamaan hyvät neuvotteluasetelmat.

Zapad 2017 -harjoituksen perusteella Venäjä on valmis toimimaan Norjaa ja Suomea vastaan myös Barentsinmereltä käsin ilma- että merivoimien avulla. Tältäkin alueelta käsin tehtävässä hyökkäyksessä aseena olisivat sotilaallisen kriisin alkuhetkillä ohjukset.

Etenkin Suomea vastaan Venäjä voisi käyttää hyökkäysalustanaan myös Vienanmerta, josta Suomen rajalle on lyhimmillään vain vajaan 300 kilomerin matka ja jossa Venäjä säilyttää ohjushyökkäyskykyyn pystyviä sukellusveneitä pinta-alusten lisäksi varsin riittävästi. Tuosta Venäjän varustuksesta Suomessa on vaiettu täysin. Suomeen liittyviä meriä ihan äärellään Venäjälle ovat Itämeri, Barentsinmeri ja Vienanmeri. Kuva 3 kertoo, millaista sotavoimaa Venäjällä on Suomen itärajan tuntumassa. Kuva on käännetty noin 45 asetta itään päin perinteisestä katsannosta, jolloin se pääsee todellisiin oikeuksiinsa.

                                                                                         ****

Helsingin Sanomat julkaisi 12.12.2017 kirjoituksen otsikolla ”Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin - Mutta miksi ohjuskohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalaissotilaita? (HS 12.12.2017).

Kirjoituksessa haastateltiin sotilasprofessori, everstiluutnaatti Petteri Lalun vetämän Maan­puolustus­korkea­kouluun (MPKK) tämän vuoden alussa perustetun Venäjä-ryhmän jäseniä (MPKK, Venäjä-ryhmä). Ryhmään kuuluvat Lalun lisäksi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa, everstiluutnantti Pentti Forsström ja apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Katri Pynnöniemi hoitaa Maan­puolustus­korkea­koulun ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria (Helsingin yliopisto 16.5.2017).

MPKK:lla on aina ollut tarve, että meillä pitäisi olla Venäjään ja Venäjän asevoimien sotataitoon kohdistuvaa tutkimusta. Infrastruktuuri alkaa olla kohdillaan, ja nyt alkaa varsinainen työ.”, Lalu tiivisti Helsingin Sanomien haastattelussa Venäjä-ryhmän tavoitteita. ”Pyrimme ymmärtämään, minkä takia Venäjä tekee jotain tai mikä sen logiikka on. Silloin pitää mennä ikään kuin vastapuolen raameihin ja yrittää ymmärtää kokonaisuus, missä päätöksiä tehdään.”, vuodatti puolestaan Katri Pynnöniemi.

Toisin kuin Nato ja Naton jäsenmaat, tämä nelikko ei ota Venäjän muodostamaa ohjusuhkaa erityisen vakavana. Vakavana ei oteta niin Iskander-ohjusten muodostamaa uhkaa kuin ei myöskään muiden ohjusjärjestelmien muodostamaa uhkaa. Perimmäinen syy vähättelyyn Puolustusvoimien alaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa lienee sellainen Venäjän sotavoima, jota Suomi ei edelleen kykene täysimääräisesti torjumaan kuten ei kylmän sodan aikanakaan. Kun ohjuksia ei huomioitu kylmän sodan aikana, niin miksi nyt?

Suoraan nähdään vain [Venäjän] sotilaallinen vaikuttamisväylä. Se on ehkä väärä kuva siitä, mitä venäläiset ajattelevat vaikuttamisesta. He eivät itsekään ajattele niin, että asioita hoidetaan pelkästään sotilassaapasta paukuttamalla.”, totesi Lalu Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tuo on itsestäänselvyys, enkä ole kenenkään huomannut väittäneen yhdessäkään länsimaassa, että sotilaallinen vaikuttamisväylä olisi Venäjälle erityinen eikä etenkään ainoa vaikuttamistapa.

Lalu ei kykene näkemään oikein sotilaallisen kyvykkyyden merkitystä ja sotilaallisen uhan muodostamista poliittisen vaikutusmahdollisuuden luojana. Vuosituhansien ajan on ollut niin, että sotilaallisen uhan muodostaminen on keskeisin vaikuttamisväline vastavoimaan.  

Kaiken vaikuttamisen perusta on joko sotilaallinen voima tai taloudellinen voima. Venäjän vaikuttamisen perusta ei ole taloudellinen voima.

Hyvä Bildin lehtijutussa esimerkki on juuri Venäjän muodostama sotilaallinen uhka Baltian maille, jolla Venäjä on kyennyt viemään asioitaan eteenpäin itselleen myönteisesti ilman aseiden käyttöä. Kyse tuossa on pohjimmiltaan sotilaallisesta kyvykkyydestä.

Zapadin aikana tehdyt toimet olivat [Venäjälle] puolustuksellisia. Siellä ei harjoiteltu Baltian maiden tai Suwałkin käytävän valtaamista”, Juhani Pihlajamaa totesi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Bild-lehden haastattelemat läntisten tiedustelupalvelujen sotilasasiantuntijat näkevät Zapad-harjoituksen täysin päinvastoin kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa. Tässä asiassa läntisen tiedustelupalvelun sotilasasiantuntijat ovat uskottavampia kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa.

MPKK:n Venäjä-ryhmä on siis analysoinut sekin syksyllä pidettyä kohuttua Zapad-sotaharjoitusta. Päätelmät poikkeavat lännessä esitetyistä, joissa Venäjän tulkittiin harjoitelleen hyökkäystä länteen. Venäjä-ryhmästä tulee mieleen ryhmä, joka viestittää asioista ja joka näkee asiat Venäjän näkemällä tavalla, ei länsimaiden näkemällä tavalla.

Kyse on Suomen vinoutuneesta asenteesta olla näkemättä Venäjä ylipäätään uhkana Suomelle ja toisaalta Suomen vähäisemmästä ja suppeammasta tilannekuvasta verrattuna Naton tilannekuvaan.

MPKK:n Venäjä-ryhmän Zapad-tilannekuvasta taisivat puuttua mm. ne toimet, jotka Venäjä toteutti Barentsinmerellä ja Huippuvuorien ympäristössä tai Pohjanmerellä sekä Saksan rannikolla. Lännessä sotaharjoituksen laajuus nähdään niin, että siihen lasketaan kaikki ne erilliset harjoitustoimet, joiden päämäärää harjoitellaan. Lännessä harjoituksien tulkinnat suoritetaan strategisesti, kun MPKK:n Venäjä-ryhmässä se tehdään jollain muulla tavalla.

On varsin sinisilmäistä myös nähdä, että ”Alakurtin prikaatin ensisijainen toimintasuunta on Koillisväylä eikä Suomi”, kuten Petteri Lalun mielestä Venäjä on viestinyt tavalla, johon Venäjä-ryhmä uskoo. Alakurtin sotilastukikohdan merkitys Suomen rajan pinnassa pyritään näkemään Suomelle merkityksettömänä. Alakurtin sotilastukikohta on toistaiseksi vielä vaatimaton, mutta tulevaisuudessa kasvava.

Laluun venäläisnäkemykset ovat uponneet varsin suoraviivaisesti. Noin 50 kilometrin päässä Suomen rajassa oleva Alakurtti olisi Lalun mukaan tarkoitettu lyhimmilläänkin yli 300 kilometrin päässä olevan Koillisväylän puolustamiseen, kun Murmanskin ja Arkangelin alueen suuret sotilastukikohdat olisivat paljon otollisemmassa asemassa maantieteellisesti puolustamaan Koillisväylää. Kuva 3 kertoo paljon.

Zapadista myös puuttui eräitä elementtejä, joita siinä olisi voinut olla. Tällainen oli esimerkiksi Iskander-ohjusten vienti Kaliningradiin.”, totesi puolestaan Aleksanteri-instituutin professori Katri Pynnöniemi Helsingin Sanomien haastattelussa. Mikä olikaan tuon kannanoton pohjimmainen idea?

Venäjä harjoitteli Iskander-ohjusten siirtoa jo syksyn Zapad-harjoituksessa 2013 (Bild 14.12.2013), joten uudelle harjoitukselle ei varmasti ollut tarvetta. Venäjällä on jo riittävä kokemus ohjusten siirrosta, kun niiden siirtoa Kaliningradiin on viimeksi harjoiteltu äskettäin viime vuoden syksyllä (ERR 7.10.2016).

Pynnönniemeltä on ehkä jäänyt huomaamatta ne Iskander-M-ohjuslaukaisutoimet, joita Venäjä suoritti tämän vuoden Zapad-harjoitusten yhteydessä Suomen rajan pinnassa (Министерство обороны РФ 18.9.2017). Venäjän puolustusministeriön Iskander-ohjuslaukaisujutun otsikko on ”Пуск крылатой ракеты ОТРК ’Искандер-М’ во время активной фазы учения ’Запад-2017’ (Ленинградская обл.)”, vapaasti suomennettuna ”Iskander-M-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa (Leningradin alue)”. Kuva 4 on kyseisestä Iskander-M-ohjuslaukaisusta.

Tiedossa ei ole, että aikaisemmissa Zapad-harjoituksissa Iskander-ohjuksia olisi laukaistu Suomen läheisyydessä. Puolustusvoimien olisi syytä kertoa, kykenikö se havaitsemaan Zapad-harjoituksen ohjuslaukaisuvalmistelut ennalta ja olisiko se kyennyt torjumaan, jos ohjus olisi laukaistu Suomea kohti.

Toisin kuin Nato-maissa ja Ruotsissa, Suomessa kaikki Venäjän sotilastoimet halutaan nähdä parhain päin niin, etteivät ne vain synnyttäisi kansalaisissa mitään huolta. Suomessa on vielä monessa Venäjään liittyvässä asiassa kylmän sodan aikainen meininki. Tästä voi seurata se, että Suomen Puolustusvoimat varautuu ihan vääränlaiseen sotilaalliseen kriisiin. Sellaiseen sotilaalliseen kriisiin, johon Suomella on varat ja mahdollisuus varautua, muttei sellaiseen kriisin, johon Suomella ei ole varoja ja mahdollisuuksia varautua.

Hyvää joulua kaikille! Toivottavasti tämä pitkä kirjoitus oli ja on monelle lukijalle hyvää kinkunsulatustekstiä.

 

]]>
64 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248147-toivottavasti-bild-lehden-zapad-juttu-kertoi-totuuden-venajasta-myos-suomelle#comments Kotimaa Itämeren turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Zapad 2017 Sun, 24 Dec 2017 10:31:48 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248147-toivottavasti-bild-lehden-zapad-juttu-kertoi-totuuden-venajasta-myos-suomelle
Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu yhdessä kuvassa http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247954-suomalainen-turvallisuuspoliittinen-keskustelu-yhdessa-kuvassa <p>Suurin osa suomalaisista tietää, ettemme pärjää sotilaallisessa kriisissä yksin, mutta silti suurin osa vastustaa sotilaallista liittoutumista läntisten demokratioiden kanssa. Ilmentää aika hyvin sitä, miksi suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on niin luokattoman huonoa, ja miksi se on johtanut pitkittyneeseen suomettumiseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suurin osa suomalaisista tietää, ettemme pärjää sotilaallisessa kriisissä yksin, mutta silti suurin osa vastustaa sotilaallista liittoutumista läntisten demokratioiden kanssa. Ilmentää aika hyvin sitä, miksi suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on niin luokattoman huonoa, ja miksi se on johtanut pitkittyneeseen suomettumiseen.

]]>
21 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247954-suomalainen-turvallisuuspoliittinen-keskustelu-yhdessa-kuvassa#comments Demokratia Liittoutumattomuus Nato Suomettuminen Turpo Wed, 20 Dec 2017 10:27:03 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247954-suomalainen-turvallisuuspoliittinen-keskustelu-yhdessa-kuvassa
Vastuullinen media toimisi toisin. http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin <p>Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.</p><p>Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.</p><p>Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa.&nbsp;</p><p>Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla</p><p>Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.</p><p><strong>Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?</strong></p><p>Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.</p><p>Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: &quot;Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?&quot;</p><p>Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.</p><p>Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.

Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.

Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa. 

Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla

Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.

Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.

Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: "Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?"

Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.

Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa. 

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin#comments Puolustusvoimat Tiedustelu Tiedustelukohu Turpo Viestikoekeskus Wed, 20 Dec 2017 10:20:36 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin
HS ja Tikkakoskigate http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247939-hs-ja-tikkakoskigate <p><em>Muutamia kysymyksiä:</em><br />1) Vedättikö joku taho Hesaria?<br />2) Vedättikö &rdquo;joku&rdquo; Hesararissa todellista valtaa käyttävä Kaius Niemeä?<br />3) Uhrataanko Kaius Niemi?<br />4) Halusiko Kaius Niemi tulla uhratuksi tärkeän asian vuoksi?<br />5) Mikä on tuo tärkeä asia?<br />6) Onko se Sauli Niinistön voiton varmistaminen?<br />7) Onko se Sauli Niinistön <strong>murskavoiton</strong> varmistaminen?<br />8) Miksi Sauli Niinistön murskavoitto on tärkeä jollekin taholle?</p> <p>9) Mikä on se &rdquo;lopullinen ja tärkein asia&rdquo;?<br />10) Onko se Suomen jäsenyys NATO:ssa?</p> <p>11) Olivatko vuodetut ja julkaistut tiedot niin tyhjänpäiväisiä tai jopa tahallisen harhaanjohtavia, että niiden julkitulosta ei koidu mitään haittaa kansalliselle turvallisuudelle?<br /><br />Tosiasiahan on se, että Hesarin agendalla korkealla prioriteetilla on jo vuosia ollut Suomen liittyminen NATO:on.<br /><br />Tosiasia on myös se, että Sauli Niinistö ennen presidenttikauttaan kannatti Suomen viemistä kyseiseen liittokunnan jäseneksi.<br /><br />Mennyt ensimmäinen kausi on ollut hiljaista &ndash; joskin kiihtyvää &ndash; lähentymistä ja yhteensovittamista NATO:n järjestelmiin.<br /><br />Nyt syntynyt/synnytetty uhkakuva kansallisen turvallisuuden vaarantumisesta pelaa ilman muuta istuvan presidentin pussiin. Kuka voisi kuvitella, että tällaisessa tilanteessa halu äänestää vaaleissa SN:ä vastaan olisi alamaisten keskuudessa yhteensä suurempi kuin 15%:a. Jatkuvuutta pidetään tässä yhteydessä turvallisuuden synonyyminä.<br /><br />Saatuaan kansalta vahvan mandaatin, SN yht&rsquo;äkkiä muistaa todelliset tunteensa NATO:a kohtaan ja ryhtyy tarmokkaasti ajamaan liittymissopimusta. Eiköhän hän jotain saa kuudessa vuodessa aikaiseksi?<br /><br />Alussa esitettyihin kysymyksiin en tiedä oikeita vastauksia</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutamia kysymyksiä:
1) Vedättikö joku taho Hesaria?
2) Vedättikö ”joku” Hesararissa todellista valtaa käyttävä Kaius Niemeä?
3) Uhrataanko Kaius Niemi?
4) Halusiko Kaius Niemi tulla uhratuksi tärkeän asian vuoksi?
5) Mikä on tuo tärkeä asia?
6) Onko se Sauli Niinistön voiton varmistaminen?
7) Onko se Sauli Niinistön murskavoiton varmistaminen?
8) Miksi Sauli Niinistön murskavoitto on tärkeä jollekin taholle?

9) Mikä on se ”lopullinen ja tärkein asia”?
10) Onko se Suomen jäsenyys NATO:ssa?

11) Olivatko vuodetut ja julkaistut tiedot niin tyhjänpäiväisiä tai jopa tahallisen harhaanjohtavia, että niiden julkitulosta ei koidu mitään haittaa kansalliselle turvallisuudelle?

Tosiasiahan on se, että Hesarin agendalla korkealla prioriteetilla on jo vuosia ollut Suomen liittyminen NATO:on.

Tosiasia on myös se, että Sauli Niinistö ennen presidenttikauttaan kannatti Suomen viemistä kyseiseen liittokunnan jäseneksi.

Mennyt ensimmäinen kausi on ollut hiljaista – joskin kiihtyvää – lähentymistä ja yhteensovittamista NATO:n järjestelmiin.

Nyt syntynyt/synnytetty uhkakuva kansallisen turvallisuuden vaarantumisesta pelaa ilman muuta istuvan presidentin pussiin. Kuka voisi kuvitella, että tällaisessa tilanteessa halu äänestää vaaleissa SN:ä vastaan olisi alamaisten keskuudessa yhteensä suurempi kuin 15%:a. Jatkuvuutta pidetään tässä yhteydessä turvallisuuden synonyyminä.

Saatuaan kansalta vahvan mandaatin, SN yht’äkkiä muistaa todelliset tunteensa NATO:a kohtaan ja ryhtyy tarmokkaasti ajamaan liittymissopimusta. Eiköhän hän jotain saa kuudessa vuodessa aikaiseksi?

Alussa esitettyihin kysymyksiin en tiedä oikeita vastauksia

]]>
2 http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247939-hs-ja-tikkakoskigate#comments Helsingin Sanomat Tietovuoto Turpo Wed, 20 Dec 2017 05:12:03 +0000 Kari Torikka http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247939-hs-ja-tikkakoskigate
Eduskunnan ohi Nato-Isäntämaa sopimukseen http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247904-eduskunnan-ohi-nato-isantamaa-sopimukseen <p>Mitä tuo kuuluisa &rdquo;sopimus&rdquo;|1 todellisuudessa tarkoittaa? <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Naton_isäntämaasopimus">Pöytäkirja</a> uitettiin ohi eduskuntamme ja sen allekirjoittajaksi löydettiin Puolustusvoimien komentaja <strong>Jarmo Lindberg</strong>. Kenraali Lindbergin esimies on istuva presidentti, joka oli allekirjoitushetkellä <strong>Sauli Niinistö</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt meneillään oleviin presidentinvaaleihin 2018 presidenttiehdokas ja europarlamentaarikko Paavo Väyrynen nosti pöytäkirjan estradille syyllä, että kansakunnan on viimein saatava täysi tieto mihin Nato-Isäntämaa pöytäkirja meitä <em>sitoo</em> ja mihin se <em>velvoittaa</em>, sekä kuka/ ketkä pöytäkirjan pohjalta <em>kutsuvat </em>vieraiden valtioiden sota- ja hyökkäysvoimat maahamme &ndash; kriisin yllättäessä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kriisi voi olla sisältä syntynyt ja/tai ulkoa johdettu</strong></p><p>Ulkoa johdettuja kriisejä on synnytetty koko historian sivu &ndash; esimerkkeinä Syyria vuonna 2013, jolloin Yhdysvaltain CIA aloitti Syyrian kapinallisterroristien salaisen aseistamis- ja rahoitusoperaation |2, jonka, kuten kurdikapinallistenkin aseistamisen US presidentti <strong>Donald Trump</strong> lopetti käskyllään 2017 |3.</p><p>Toinen esimerkki suurella todennäköisyydellä ulkoa johdetusta kapinasta, kriisistä ja laittomasta vallankaappauksesta on Ukrainan Kiovan Maidan-aukion verimellakat, joiden taustaksi on myös löydetty Georgiasta paennut sen entinen presidentti <strong>Mikheil Saakasvili </strong>[<a href="https://www.theguardian.com/world/2017/dec/05/former-georgian-president-mikheil-saakashvili-is-detained-in-ukraine">LINK</a>]</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Helsingin Sanomat paljasti erittäin salaisen &ndash; osa II</strong></p><p>[~ <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005495120.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005495120.html</a> - ]</p><p>Entä nyt, kun Helsingin Sanomat nosti pintaan Puolustusvoimien alla tapahtuvan salaisen &ndash; erittäin salaisen tiedustelu- eli kansankielisesti vakoilulaitoksen olemassaolon &ndash; kansalaistemme tietoisuuteen?</p><p>Laitos tunnusti salaisissa papereissaan jo 10 vuotta sitten vakoilukohteen olleen oikeastaan vain Venäjä |4. Eikä tässä vielä kaikki &ndash; HS jatkaa kakkososalla rikostutkintaan johtanutta julkistustaan ja tuo esille, että nämä &rdquo;vakoilulaitokset&rdquo; operoivat tiedonvaihtomenettelyillä |5 &ndash; ehkä myös siten, että Suomi luovuttaa vakoilutietojaan Venäjästä Yhdysvalloille &ndash; ja tässä syntyi nyt se presidentti <em>Niinistön pelkäämä vakava paikka</em> |6 - venäläiset nimittäin muistavat jo vuodelta 1939 suomalaisten ilmavakoilun |7 ---</p><p>&hellip;</p><p>|5 ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6994181">https://yle.fi/uutiset/3-6994181</a> &ndash; US NSA ja herra <strong>Edward Snowden</strong></p><p>|6 ~ <a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712172200610723_u0.shtml">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712172200610723_u0.shtml</a> - Tätä Sauli Niinistö pelkää!</p><p>|7 ~ <a href="http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-tiedustelua.html">http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-tiedustelua.html</a> - &curren;</p><p>&nbsp;</p><p>Pitkin vuotta 1939 suomalaiset Blenheim tiedustelu- ja vakoiluvalokuvauskoneiksi muutetut koneversiot lensivät Leningradin puolustusvyöhykkeen yläpuolella valokuvaten sen puolustusjärjestelyjä &ndash; eikä tässäkään vielä kaikki, sillä Suomi luovutti näitä vakoilukuvia saksalaisille &ndash; Saksan kolmannelle valtakunnalle. Arvailujen osalle on jäänyt tiesikö Neuvostoliiton yksinvaltias <strong>Josif Stalin</strong> näistä kuvaluovutuksista. Uusimman vielä vahvistamattoman tiedon mukaan <em>tiesi</em> &ndash; ja päivämäärä oli 15.11.1939. Mikäli näin, voi jokainen pohtia tuosta eteenpäin historian kulkua |8.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Nyt kun eletään yli 70 vuoden pituista rauhanjaksoa täällä idän ja lännen vedenjakajalla</strong>, herää kysymys miten venäläiset ottavat tämän HS-paljastuksen, jossa on annettu vihje, että Suomi vaihtaa tiedustelu- ja vakoilutietoja Yhdysvaltojen kanssa luovuttaen radiovakoilutietoja Venäjältä USA&#39; han.</p><p>Voimme olla liki varmoja, että Venäjä ja Kreml tietävät tietoluovutukset, kuten Stalin sai aikanaan selville vakoilukuvien luovutuksen Saksalle, joka oli kuitenkin silloisen Neuvostoliiton pahin vastustaja! Nythän Kreml on lukenut viholliskandidaateikseen Naton ja sen myötä sen toisen ydinasesuurvallan Yhdysvallat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi Paavo Väyrynen todellisena Niinistön vaihtoehtona otti tämän Natoon liittyvän pöytäkierjan esille &ndash; ja julkisuuteen?</strong></p><p>Motiivi on selkeä. Ruotsi toimi vastaavan paperin osalta toisin. Ruotsi allekirjoitti, mutta ei ratifioinut heti &ndash; vaan meni liki vuosi, ja sen jälkeen kun heidän vastinpöytäkirjaa oli pohdittu riittävästi, ehkä muutettu sisältöä &ndash; se ratifioitiin.</p><p><strong>Suomessa eduskunta ei päässyt pöytäkirjaan kiinni</strong>, sitä ei edes ennen allekirjoitusta käännetty kummallekaan viralliselle äidinkielellemme &ndash; ei suomeksi eikä ruotsiksi. Nato-Isäntämaa pöytäkirja on protokollana Puolustusvoimien ylipäällikön vastuupostissa &ndash; ja tämän postin vastaanottaja on nyt toiselle kaudelle pyrkivä presidenttiehdokas Sauli Niinistö.</p><p>Paavo haluaa kansan tietävän , mitä on tehty tai tekemättä jätetty &ndash; on kuitenkin kyse <em>todellisesta maamme turvallisuuskysymyksestä</em>. Kansakuntamme on ilmaissut jykevän tahtonsa Natosta; jo yli 10 vuotta suomalaiset ovat aina yli 50 prosentin voimalla sanoneet ei Natolle [kuva 3].</p><p>Emme halua olla Naton asevarikko, ponnahduslauta sotiin &ndash; ja <em>pahimmillaan taistelualusta itään</em>. Kansa on näin asian selvästi ilmaissut ja puhunut sekä saanut riittävästi tietoa mitä merkitsisi Nato-jäsenyys.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>HS-paljastukset, oliko se vaalipuffaus istuvalle presidentille?</strong></p><p>[ <em>US_Puheenvuoro &ndash; Ilkka Luoma</em> ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247781-vakoilua-ja-paljastuksia-miksi-me-salaamme">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247781-vakoilua-ja-paljastuksia-miksi-me-salaamme</a> - ]</p><p>HS-paljastukset peittosivat totaalisti julkisuuteen tulleet kiusalliset Paavo Väyrysen rehelliset vaaliteesit; niin EMU |9, jossa Suomelta vietiin arveluttavin, jopa &rdquo;valtiopetoksillisin&rdquo; keinoin markka ja itsenäinen Suomen Pankki ja tämä nyt aiheena ole <strong>Nato-Isäntämaa pöytäkirja</strong></p><p>Molempiin Väyrysen asiakohtiin istuva presidentti on osallinen. Paavo lupasi ennen valikampanjansa aloitusta tuoda esille kansakunnallemme tärkeitä asiakohtia, katsovansa tulevaisuuteen ja hakevansa mahdollisena presidenttinä Suomelle takaisin itsenäisyyttä päättää aidosti omista asioistaan, eikä vain olla noin 2,5 prosentin vaikuttaja EU-Brysselissä.</p><p>Vaaliuurnilla äänestäjät päättäkööt haluavatko he itsenäisyyttä vai EU-Bryssel byrokratiaa ja ohjailua, miten meidän pitäisi toimii 13 edustajalla kaikkiaan 751&#39; sta. Huomattakoon kuitenkin, että presidenttimme ei päätä EU-asioista. Uusi valittava presidentti voisi olla aloitteentekijä kansanäänestykselle miten haluaisimme suhteemme Euroopan Unioniin.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>Viitenumerot tekstistä</p><p>|1 ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/02/nato-isantamaa-mou-poytakirja.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/02/nato-isantamaa-mou-poytakirja.html</a> -</p><p>|2 ~ <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005297252.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005297252.html</a> -</p><p>|3 ~ <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005464810.html">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005464810.html</a> -</p><p>|4 ~ <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html</a> -</p><p>&hellip;</p><p>|8 ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/04/talvisota-taustaa-ja-yllattava-paatos.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/04/talvisota-taustaa-ja-yllattava-paatos.html</a> -</p><p>|9 ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247657-vayrysen-kiusalliset-esillenostot-emu-ja-nato-isantamaa">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247657-vayrysen-kiusalliset-esillenostot-emu-ja-nato-isantamaa</a> - [62]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>&curren; &rdquo; &hellip; <strong>Tiesivätkö venäläiset?</strong></p><p>Yhdysvaltain viestitiedustelulaitoksen NSA:n julkaisemissa avatuissa venäläistiedustelun viesteissä, niin sanotuissa Venonan papereissa, on Suomeakin koskevaa aineistoa. Viestien mukaan Neuvostoliitolla näyttää jatkosodan aikaan olleen tiedottajia korkeissa suomalaisissa hallitus- ja sotilaspiireissä.</p><p>Juuri ennen talvisotaa venäläisten sotilastiedustelu oli sekasorrossa, kun sen luoja, <strong>Jan Berzin</strong>, oli menettänyt henkensä puhdistuksissa. Aiemmin Berzinin johtama laitos oli selvittänyt agenttinsa, valokuvaajaluutnantti <strong>Vilho Pentikäisen</strong>, avulla Viron ja Suomen salaisen sotilasyhteistyön Suomenlahden sulkemiseksi.</p><p>Tiedetään, että suomalaisten Blenheim-ohjelma kiinnosti punatiedustelua erityisesti ja että nuo pommikoneet olivat sabotointikohteiden listalla. Voi kuitenkin olla aiheetonta epäillä, että Eskolan koneen venttiilijousien viallisuus olisi johtunut tihutyöstä.</p><p>Mutta jos suuren vainoharhaisuuden ja tuholaisjahdin huumaama <strong>Josif Stalinin</strong> diktatuurihallinto oli saanut jostain - ja mahdollisesti korkeasta lähteestä - vihiä suomalaisista vakoilulennoista, tiedolla saattoi olla vaikutuksensa myöhempiin tapahtumiin.</p><p>Tiedustelukuvausten lentäjä, everstiluutnantti evp. <strong>Armas Eskola</strong>, tapasi vielä elossa olevia kollegojaan Tikkakosken ilmailumuseossa vuonna 1989 &hellip; &rdquo; [<a href="http://ww1.thirdreichforum.com/?subid1=98a0045a-e4a4-11e7-a9e4-f7f545021b30">LINK</a>]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU <a href="https://www.tiede.fi/keskustelu/74430/eduskunnan-ohi-nato-isantamaa-sopimukseen?changed=1513686369">T</a> <a href="https://keskustelu.suomi24.fi/t/15113408/eduskunnan-ohi-nato-isantamaa-sopimukseen">24</a> BL BL BL FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/828052024071393/">FB</a> BLOG 158411</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> nato_isantamaa_19122017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 19122017</p><p>&nbsp;</p><p>868_8008</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä tuo kuuluisa ”sopimus”|1 todellisuudessa tarkoittaa? Pöytäkirja uitettiin ohi eduskuntamme ja sen allekirjoittajaksi löydettiin Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Kenraali Lindbergin esimies on istuva presidentti, joka oli allekirjoitushetkellä Sauli Niinistö.

 

Nyt meneillään oleviin presidentinvaaleihin 2018 presidenttiehdokas ja europarlamentaarikko Paavo Väyrynen nosti pöytäkirjan estradille syyllä, että kansakunnan on viimein saatava täysi tieto mihin Nato-Isäntämaa pöytäkirja meitä sitoo ja mihin se velvoittaa, sekä kuka/ ketkä pöytäkirjan pohjalta kutsuvat vieraiden valtioiden sota- ja hyökkäysvoimat maahamme – kriisin yllättäessä.

 

Kriisi voi olla sisältä syntynyt ja/tai ulkoa johdettu

Ulkoa johdettuja kriisejä on synnytetty koko historian sivu – esimerkkeinä Syyria vuonna 2013, jolloin Yhdysvaltain CIA aloitti Syyrian kapinallisterroristien salaisen aseistamis- ja rahoitusoperaation |2, jonka, kuten kurdikapinallistenkin aseistamisen US presidentti Donald Trump lopetti käskyllään 2017 |3.

Toinen esimerkki suurella todennäköisyydellä ulkoa johdetusta kapinasta, kriisistä ja laittomasta vallankaappauksesta on Ukrainan Kiovan Maidan-aukion verimellakat, joiden taustaksi on myös löydetty Georgiasta paennut sen entinen presidentti Mikheil Saakasvili [LINK]

 

...

Helsingin Sanomat paljasti erittäin salaisen – osa II

[~ https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005495120.html - ]

Entä nyt, kun Helsingin Sanomat nosti pintaan Puolustusvoimien alla tapahtuvan salaisen – erittäin salaisen tiedustelu- eli kansankielisesti vakoilulaitoksen olemassaolon – kansalaistemme tietoisuuteen?

Laitos tunnusti salaisissa papereissaan jo 10 vuotta sitten vakoilukohteen olleen oikeastaan vain Venäjä |4. Eikä tässä vielä kaikki – HS jatkaa kakkososalla rikostutkintaan johtanutta julkistustaan ja tuo esille, että nämä ”vakoilulaitokset” operoivat tiedonvaihtomenettelyillä |5 – ehkä myös siten, että Suomi luovuttaa vakoilutietojaan Venäjästä Yhdysvalloille – ja tässä syntyi nyt se presidentti Niinistön pelkäämä vakava paikka |6 - venäläiset nimittäin muistavat jo vuodelta 1939 suomalaisten ilmavakoilun |7 ---

|5 ~ https://yle.fi/uutiset/3-6994181 – US NSA ja herra Edward Snowden

|6 ~ http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712172200610723_u0.shtml - Tätä Sauli Niinistö pelkää!

|7 ~ http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-tiedustelua.html - ¤

 

Pitkin vuotta 1939 suomalaiset Blenheim tiedustelu- ja vakoiluvalokuvauskoneiksi muutetut koneversiot lensivät Leningradin puolustusvyöhykkeen yläpuolella valokuvaten sen puolustusjärjestelyjä – eikä tässäkään vielä kaikki, sillä Suomi luovutti näitä vakoilukuvia saksalaisille – Saksan kolmannelle valtakunnalle. Arvailujen osalle on jäänyt tiesikö Neuvostoliiton yksinvaltias Josif Stalin näistä kuvaluovutuksista. Uusimman vielä vahvistamattoman tiedon mukaan tiesi – ja päivämäärä oli 15.11.1939. Mikäli näin, voi jokainen pohtia tuosta eteenpäin historian kulkua |8.

 

Nyt kun eletään yli 70 vuoden pituista rauhanjaksoa täällä idän ja lännen vedenjakajalla, herää kysymys miten venäläiset ottavat tämän HS-paljastuksen, jossa on annettu vihje, että Suomi vaihtaa tiedustelu- ja vakoilutietoja Yhdysvaltojen kanssa luovuttaen radiovakoilutietoja Venäjältä USA' han.

Voimme olla liki varmoja, että Venäjä ja Kreml tietävät tietoluovutukset, kuten Stalin sai aikanaan selville vakoilukuvien luovutuksen Saksalle, joka oli kuitenkin silloisen Neuvostoliiton pahin vastustaja! Nythän Kreml on lukenut viholliskandidaateikseen Naton ja sen myötä sen toisen ydinasesuurvallan Yhdysvallat.

 

Miksi Paavo Väyrynen todellisena Niinistön vaihtoehtona otti tämän Natoon liittyvän pöytäkierjan esille – ja julkisuuteen?

Motiivi on selkeä. Ruotsi toimi vastaavan paperin osalta toisin. Ruotsi allekirjoitti, mutta ei ratifioinut heti – vaan meni liki vuosi, ja sen jälkeen kun heidän vastinpöytäkirjaa oli pohdittu riittävästi, ehkä muutettu sisältöä – se ratifioitiin.

Suomessa eduskunta ei päässyt pöytäkirjaan kiinni, sitä ei edes ennen allekirjoitusta käännetty kummallekaan viralliselle äidinkielellemme – ei suomeksi eikä ruotsiksi. Nato-Isäntämaa pöytäkirja on protokollana Puolustusvoimien ylipäällikön vastuupostissa – ja tämän postin vastaanottaja on nyt toiselle kaudelle pyrkivä presidenttiehdokas Sauli Niinistö.

Paavo haluaa kansan tietävän , mitä on tehty tai tekemättä jätetty – on kuitenkin kyse todellisesta maamme turvallisuuskysymyksestä. Kansakuntamme on ilmaissut jykevän tahtonsa Natosta; jo yli 10 vuotta suomalaiset ovat aina yli 50 prosentin voimalla sanoneet ei Natolle [kuva 3].

Emme halua olla Naton asevarikko, ponnahduslauta sotiin – ja pahimmillaan taistelualusta itään. Kansa on näin asian selvästi ilmaissut ja puhunut sekä saanut riittävästi tietoa mitä merkitsisi Nato-jäsenyys.

 

HS-paljastukset, oliko se vaalipuffaus istuvalle presidentille?

[ US_Puheenvuoro – Ilkka Luoma ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247781-vakoilua-ja-paljastuksia-miksi-me-salaamme - ]

HS-paljastukset peittosivat totaalisti julkisuuteen tulleet kiusalliset Paavo Väyrysen rehelliset vaaliteesit; niin EMU |9, jossa Suomelta vietiin arveluttavin, jopa ”valtiopetoksillisin” keinoin markka ja itsenäinen Suomen Pankki ja tämä nyt aiheena ole Nato-Isäntämaa pöytäkirja

Molempiin Väyrysen asiakohtiin istuva presidentti on osallinen. Paavo lupasi ennen valikampanjansa aloitusta tuoda esille kansakunnallemme tärkeitä asiakohtia, katsovansa tulevaisuuteen ja hakevansa mahdollisena presidenttinä Suomelle takaisin itsenäisyyttä päättää aidosti omista asioistaan, eikä vain olla noin 2,5 prosentin vaikuttaja EU-Brysselissä.

Vaaliuurnilla äänestäjät päättäkööt haluavatko he itsenäisyyttä vai EU-Bryssel byrokratiaa ja ohjailua, miten meidän pitäisi toimii 13 edustajalla kaikkiaan 751' sta. Huomattakoon kuitenkin, että presidenttimme ei päätä EU-asioista. Uusi valittava presidentti voisi olla aloitteentekijä kansanäänestykselle miten haluaisimme suhteemme Euroopan Unioniin.

 

Viitenumerot tekstistä

|1 ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/02/nato-isantamaa-mou-poytakirja.html -

|2 ~ https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005297252.html -

|3 ~ https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005464810.html -

|4 ~ https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html -

|8 ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/04/talvisota-taustaa-ja-yllattava-paatos.html -

|9 ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247657-vayrysen-kiusalliset-esillenostot-emu-ja-nato-isantamaa - [62]

 

 

¤ ” … Tiesivätkö venäläiset?

Yhdysvaltain viestitiedustelulaitoksen NSA:n julkaisemissa avatuissa venäläistiedustelun viesteissä, niin sanotuissa Venonan papereissa, on Suomeakin koskevaa aineistoa. Viestien mukaan Neuvostoliitolla näyttää jatkosodan aikaan olleen tiedottajia korkeissa suomalaisissa hallitus- ja sotilaspiireissä.

Juuri ennen talvisotaa venäläisten sotilastiedustelu oli sekasorrossa, kun sen luoja, Jan Berzin, oli menettänyt henkensä puhdistuksissa. Aiemmin Berzinin johtama laitos oli selvittänyt agenttinsa, valokuvaajaluutnantti Vilho Pentikäisen, avulla Viron ja Suomen salaisen sotilasyhteistyön Suomenlahden sulkemiseksi.

Tiedetään, että suomalaisten Blenheim-ohjelma kiinnosti punatiedustelua erityisesti ja että nuo pommikoneet olivat sabotointikohteiden listalla. Voi kuitenkin olla aiheetonta epäillä, että Eskolan koneen venttiilijousien viallisuus olisi johtunut tihutyöstä.

Mutta jos suuren vainoharhaisuuden ja tuholaisjahdin huumaama Josif Stalinin diktatuurihallinto oli saanut jostain - ja mahdollisesti korkeasta lähteestä - vihiä suomalaisista vakoilulennoista, tiedolla saattoi olla vaikutuksensa myöhempiin tapahtumiin.

Tiedustelukuvausten lentäjä, everstiluutnantti evp. Armas Eskola, tapasi vielä elossa olevia kollegojaan Tikkakosken ilmailumuseossa vuonna 1989 … ” [LINK]

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

 

US VU T 24 BL BL BL FB FB FB BLOG 158411

 

DOC nato_isantamaa_19122017.doc – OpenOffice Writer

PVM 19122017

 

868_8008

]]>
12 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247904-eduskunnan-ohi-nato-isantamaa-sopimukseen#comments Kybervakoilu Nato isäntämaasopimus Paavo Väyrynen Presidentinvaalit 2018 Turpo Tue, 19 Dec 2017 12:33:35 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247904-eduskunnan-ohi-nato-isantamaa-sopimukseen
Puolustusvoimien salaiset ”Nato-mastot” Suomessa ja Tanskassa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247887-puolustusvoimien-salaiset-nato-mastot-suomessa-ja-tanskassa <p>&rdquo;<em>Eri tiedustelupalvelujen välisessä taktisessa pelissä on hyvin tärkeää tuntea vastustajan normaali tapa pitää sotaharjoituksia, testata aseistusta ja suorittaa sotilasjoukkojen liikkeitä. Normaalin kuvan perusteella voidaan sitten arvioida, onko kyseessä poikkeaminen rutiineista, joilla voi olla sotilaallinen tai poliittinen merkitys.</em>&rdquo;</p><p>Tanskalaisessa Politiken-lehdessä oli mielenkiintoinen uutinen 18.11.2017 otsikolla &rdquo;<em>Truslen fra Rusland er øget: </em><em>Bornholm skal igen aflytte russernes radioer</em>&rdquo;.</p><p>Edellä mainittu lainaus on lehdestä suomennettuna. Siinä on kahdella virkkeellä ilmaistu, mistä sotilastiedustelussa lyhykäisyydessään on kysymys.</p><p>Politiken-lehden otsikko vapaasti käännettynä ruotsin kielen taidoillani ja hieman konekäännöstä hyväksikäyttäen: &rdquo;<em>Venäjän uhka on kasvanut: Bornholmin on jälleen kuunneltava venäläisten radioita</em>&rdquo; (<a href="http://politiken.dk/indland/art6212511/Bornholm-skal-igen-aflytte-russernes-radioer"><u>Politiken 18.11.2017</u></a>).</p><p>Eri maiden sotilastiedustelujen toiminta on jatkuvaa kissa-hiiri-leikkiä, jossa mitataan vastavoiman älyllistä kykyä ja teknistä osaamista. Mitä enemmän sotilaallista viestintää voidaan siirtää salaiseen eristettyyn tietoverkkoon, sitä vähemmän vastapuolella on mahdollisuuksia selvittää sotilaallisia aikeita. Venäjä kyllä tietää Suomen puolustushallinnon jokaisen tutkan, jokaisen linkkimaston ja jokaisen kallioluolan. Niiden salassa pitämiseen ei kannata uhrata kohtuuttomasti voimavaroja.</p><p>Sotilaallinen kyvykkyys ei voi Suomessa perustua sotilaallisen voiman salaamiseen toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa sotilaallista voimaa on keskitetty piiloon merten syvyyksiin.</p><p>Sotilastiedustelun varaan - siis ennalta saadun tiedon varaan vastavoiman aikeista - ei yksikään maa voi enää sälyttää varsinkaan sotilaallista reagointikykyään. Toisin sanoen, että tiedustelu kompensoisi ennakkovaroituksilla armeijan hidasta reagointikykyä.</p><p>Suomen puolustuksessa tuota ajattelua vielä on, ikävä kyllä. Tuosta kielii suomalaisen sotilastiedustelun salamyhkäisyys ja vähäpätöistenkin asiakirjojen salaaminen vuosikymmeniksi. Maailma on kuitenkin muuttunut vanhasta, mikä Suomenkin sotilaallisessa tiedustelussa tulisi viimein ymmärtää.</p><p>Koskaan ei voi lähteä siitä, etteikö vastapuoli tiedä tekemisiämme tai ettemmekö me kykenisi salaamaan omista tekemisistämme vain osan.</p><p>Otetaan esimerkki:</p><p>Venäjä ratifioi [Treaty on] Open Skies -sopimuksen 21.5.2001. Suomi liittyi mukaan sopimukseen 10.2.2003. Sopimus mahdollistaa jäsenvaltioiden tarkkailu- ja kuvauslennot toistensa ilmatilassa ennalta laadittujen lentosuunnitelmien mukaisesti. Myös käytettävän konekaluston varustus on tarkasti määritelty.</p><p>Venäjä teki kuitenkin ensimmäisen Open Skies -valvontalennon Suomeen jo 27.7.-1.8.1998. Venäjän valvontalennot Suomessa ovat olleet nyttemmin käytännössä säännöllisiä ja vuosittaisia.</p><p>&rdquo;<em>Viestikoelaitoksella on useita kuunteluasemia eri puolilla Suomea. Monet niistä ovat naapurimaiden tiedossa. Pari vuotta sitten Venäjä teki Suomeen niin kutsutun Open sky -valvontalennon. Kuvauskoneen reitti noudatteli hämmästyttävän tarkasti Viestikoelaitoksen asemaverkostoa.</em>&rdquo; kirjoitti Yle 9.4.2007 päivätyssä uutisessaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5781525"><u>Yle 9.4.2017</u></a>).</p><p>Vuoden 2005 Venäjän valvontalento 3.10.-7.10.2005 yllätti myös suomalaiset ammattisotilaat.</p><p>Venäjän valvontalento kulki niiden linkkimasto- ja tutkapisteiden kautta, joiden kautta nykyinen Viestikoekeskus suorittaa ilmateitse signaalitiedustelua Venäjälle. Venäläiset kävivät siis tiedustelemassa omilla laitteillaan nuo linkkimasto- ja tutkapisteet jo toistakymmentä vuotta sitten. Venäjän tietotaso yllätti monen suomalaisen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Bornholm on Tanskalle kuuluva vajaan 590 neliökilometrin kokoinen saari Itämerellä lähellä Ruotsin eteläkärkeä. Saarelta on noin kolmen ja puolen sadan kilometrin matka Kaliningradiin ja noin 40 kilometrin matka Ruotsin mantereelle. Bornholm on strategisesti tärkeä saari Itämerellä Gotlannin ja Ahvenanmaan tapaan.</p><p>Venäjä harjoitteli kesäkuun puolivälissä 2014 sotilaallista iskua Bornholmin saarelle. Jyllands-Posten-lehden mukaan matalalla saarta kohti lentäneet venäläiskoneet olivat aseistettu ohjuksin, ja ne simuloivat ohjusiskua saarelle. Saarella oli sattumoisin samaan aikaan koolla useita tanskalaisia poliitikkoja (<a href="https://jyllands-posten.dk/indland/ECE7155888/Rusland-simulerede-missilangreb-p%C3%A5-Danmark/"><u>Jyllands-Posten 30.11.2014</u></a> ja <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000828269.html"><u>IS 30.11.2014</u></a>).</p><p>Jo vuonna 2010 oli tanskalaismediassa uutinen, että Tanskan puolustusvoimat hakee lupaa 690 kilowatin tehoisen jäähdytysjärjestelmän rakentamista Bornholmiin. Jäähdytysjärjestelmä olisi todennäköisesti Tanskan Puolustusvoimien supertietokonetta varten, joka olisi Tanskan suurin ja kuuluisi sadan suurimman tietokoneen joukkoon maailmassa (<a href="http://www.tv2bornholm.dk/?newsid=49583"><u>TV2, Bornholm 9.8.2010</u></a>). Tuontapaisista Puolustusvoimien hankinnoista ei yleensä saada lopullista varmennusta, ei tuostakaan. Asia pidetään salassa.</p><p>Idyllisellä Bornholmin saarella on siis sotilaallista luonnetta ja merkitystä. Sen tietää myös Venäjä.</p><p>Bornholmin saarella oli jo kylmän sodan aikaan 1960-luvulla rakennettu massiivinen valkea betonitorni, josta Tanska ja Nato suorittivat Neuvostoliiton ja sen liittolaisten tiedustelua.</p><p>Dueoddessa sijaitseva torni on esitetty kuvassa 1, ja sen koordinaatit ovat <strong>55&deg;00&#39;07.3&quot;N 15&deg;04&#39;23.7&quot;E</strong>. Samalla paikalla sijaitsee myös vanha tiilirakenteinen Bornholmertarnet (Bornholmin torni). Tuo 1960-luvulla rakennettu betonitorni ja viereinen linkkimasto olivat kylmän sodan aikaan Naton itäisin tiedusteluasema (&rdquo;<em>the most eastern listening post in NATO during the Cold War</em>&rdquo;). Torni oli Natolle kullanarvoinen sijaintinsa vuoksi.</p><p>Tanskalaiset poistivat tuon 70 metriä korkean betonitornin ja viereisen noin tuplaten pitemmän teräsmaston tiedustelukäytöstä vuonna 2013. Nyt Tanska on rakentamassa uutta 85 metriä korkeaa metallimastoa noin 15 kilometrin päähän vanhasta betonitornista Østermarien alueelle (osoite Dyndevej 11, 3751 Østermarie, koordinaattipiste <strong>55&deg;07&#39;26.8&quot;N 14&deg;59&#39;33.3&quot;E</strong>). Masto valmistunee ensi vuonna, eikä mastosta vielä ole satelliittikuvaa.</p><p>Tanskan päätös sulkea tiedustelutorni ei ollut Naton mieleen, varsinkin kun tornin tiedustelulaitteet oli juuri modernisoitu. Natolla ei ollut alueella vastaavaa tutkamastoa ja tiedustelupuute oli syntymässä, vaikka turvallisuustilanne Euroopassa olikin vielä tuolloin rauhallisempi kuin nyt. Krimin ja Ukrainan tapahtumat olivat vasta edessäpäin.</p><p>Nyt Tanskan uuteen teräksiseen linkkimastoon sijoitettujen havaintolaitteiden tehtävä tulee olemaan tiedustelu itään päin Itämerelle, Kaliningradiin ja Venäjälle. Mastosta tehdään mm. VHF-radioliikenteen seurantaa. Mikään ei siis ole muuttunut kylmän sodan ajoista.</p><p>Uutta mastoa hallinnoi Tanskan Puolustusvoimien Tiedustelupalvelu (Forsvarets Efterretningstjeneste, <a href="https://fe-ddis.dk/Pages/default.aspx"><u>FE</u></a>), jota meillä vastaavat nyt esillä olleet Puolustusvoimien tiedustelulaitos (<a href="http://puolustusvoimat.fi/tietoa-meista/tiedustelulaitos"><u>PVTIEDL</u></a>) ja tuon laitoksen alainen Viestikoekeskus.</p><p>Politiken-lehden haastattelussa Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelun tiedustelupäällikkö Lars Findsen toteaa, että tavoite on &rdquo;<em>vahvistaa FE:n kykyä tiedustella Venäjän aikomuksista Tanskaa kohtaan mukaan lukien Venäjän sotilaalliset tavoitteet myös Tanskan naapurustossa</em>&quot;. Tuo lause on yhtä kuin Nato-yhteistyö ja yhteistyö tiedustelussa Ruotsin kanssa.</p><p>Puolustusvoimien strategian osaston tutkija Johannes Riber Nordby puolestaan toteaa Politiken-lehdessä, että &rdquo;<em>venäläisten alusten ja sukellusveneiden radioviestintää Itämerellä seurataan suurella kiinnostuksella</em>&rdquo;, jota varten uusi tiedustelumasto rakennetaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Venäjän rajan lähelle nousi salaperäinen &rsquo;Nato-torni&rsquo; - puolustusvoimat ilmoittautui omistajaksi</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa kesäkuussa 2013 (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002658099.html"><u>HS 27.6.2013</u></a>). Masto ilmestyi melko tarkasti samana ajankohtana Suomen rannikolle, kun Bornholmin masto ja betonitorni poistuivat Nato-käytöstä Tanskan rannikolta.</p><p>Puolustusvoimien käyttötarkoitukseltaan tarkentamaton tutka- tai linkkimasto Vironlahden Vaalimaan Hurpun rajavartioaseman läheisyydessä on vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kesäkuussa 2013 pystytetyn 138 metriä korkean maston tarkka sijaintipiste on <strong>60&deg;30&#39;00.6&quot;N 27&deg;42&#39;43.1&quot;E</strong> (kuvat 2, 3 ja 4). Paikalliset puhuvat Helsingin Sanomien tapaan &rdquo;Nato-mastosta&rdquo; tai &rdquo;Nato-tornista&rdquo; ja samaa termiä on käytetty myös puolustusasioiden sosiaalisilla keskustelupalstoilla (esim. <a href="https://maanpuolustus.net/threads/ven%C3%A4j%C3%A4n-rajan-l%C3%A4helle-nousi-salaper%C3%A4inen-nato-torni.2593/"><u>Maanpuolustus.net</u></a>-nettikeskustelupalsta).</p><p>Mastolle ei aluksi löytynyt millään omistajaa. &quot;<em>Se ei ole Puolustusvoimien</em>&quot;, puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara sanoi ja arveli Helsingin Sanomille, että masto olisi rajavartioston. Myös Kaakkois-Suomen rajavartiolaitos kiisti Helsingin Sanomille maston olevan heidän projektinsa. Myös puolustusministeriö ei ottanut kunniaa tornin rakentajana. &quot;<em>En tiedä siitä yhtään mitään, en ole ainakaan kuullut mitään</em>&quot;, totesi puolustusministeriön viestintäpäällikkö Jyrki Iivonen. Helsingin Sanomat myös selvitti, ettei masto ole siviilipuolella Viestintäviraston.</p><p>Jos Puolustusvoimien massiivinen 138-metrinen masto tulee kiinni Venäjän rajaan, sen käyttötarkoitusta ei ainakaan venäläisten tarvitse arvailla, tuskin suomalaistenkaan. Mitenköhän Suomessa reagoitaisiin, jos vastaavanlainen venäläismasto nousisi Venäjän puolella kiinni Suomen rajaan?</p><p>Omistaja mastolle lopulta löytyi, joka on päivitetty myös edellä mainittuun Helsingin Sanomien jutun otsikkoon ja myös itse juttuun. Puolustusvoimat ilmoitti, että kyseessä on puolustusvoimien viestintäverkon asema ja että vastaavanlaisia torneja Puolustusvoimilla on Suomessa yli sata.</p><p>&rdquo;Viestintäverkon asema&rdquo; on osatotuus. Maston laitteilla suoritetaan tiedustelutoimintaa Venäjälle eikä kyseessä ole vain telelinkkimasto Puolustusvoimien tiedonvälitykseen. Masto poikkeaa suurimmasta osasta muista Puolustushallinnon &rdquo; viestintäverkon&rdquo; mastoista, joita näemme mm. varuskunnissa. Tiedustelu ei kuitenkaan ole viestintää.</p><p>Vironlahden Vaalimaan maston laitteistot ovat huipulla noin 140 metrin korkeudessa ja hieman maston puolivälin alapuolella meren rannalla. Kuten Bornholmin kohdalla, myös Suomessa tuosta mastosta onnistuu siis hyvin vaikkapa &rdquo;<em>venäläisten alusten ja sukellusveneiden radioviestinnän seuranta Itämerellä suurella kiinnostuksella</em>&rdquo;.</p><p>Masto on vain 150 kilometrin päässä Pietarista ja periaatteessa mastosta voi tiedustella kaiken muun ohella pitkin merta myös kehittynein optisin laittein. Venäjän Itämeren laivaston (Балтийский флот ВМФ России) Leningradin laivastotukikohdan (Ленинградская военно-морская база, ЛенВМБ) pääsatama sijaitsee Kronstadtissa saaren kaakkoiskärjessä. Maston optista yhteyttä Pietariin ja Suomenlahden pohjukkaan voi päätellä kuvasta 5.</p><p>Tuon maston rakennusajankohtana muita vastaavia mastoja ei ilmestynyt minnekään muualle Suomeen. Masto on erillinen eikä liity muuhun Puolustusvoimien infraan kuten ne mastot, joiden päätarkoitus on tiedonvälitys ollen päätarkoitukseltaan telemastoja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vaalimaan masto on nyt kuuluisaksi tulleen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen (<a href="http://puolustusvoimat.fi/tietoa-meista/tiedustelulaitos"><u>PVTIEDL</u></a>) ja tuon laitoksen alaisen Viestikoekeskuksen, joka tosin vuonna 2013 kantoi vielä Viestikoelaitoksen nimeä. Kyse on vuonna 2013 rakennetusta tiedustelumastosta. Vastaavanlainen poistettiin Tanskassa käytöstä vuonna 2013, kun rakentaminen Suomessa tapahtui. Sattumaako?</p><p>Kuvastaa sinänsä hyvin Viestikoekeskuksen/laitoksen itsenäisyyttä suhteessa muuhun yhteiskuntaan, ettei sen toimista tienneet niin Puolustusvoimien kuin ei myöskään puolustusministeriön siviilit aluksi mitään ennen kuin sitä kysyttiin puolustushallin sisällä Puolustusvoimain tiedustelupuolelta.</p><p>Kylmän sodan aikaan Tanskan Bornholmin masto oli Naton itäisin tiedusteluasema. Nyt Naton itäisimmän - nimellisesti Viestikoekeskuksen - &nbsp;vastaava tiedusteluasema taitaa olla Suomen Vironlahdella.</p><p>En voi varmistaa yhteyttä Tanskan ja Naton Bornholmin tiedustelumaston ottamisesta pois käytöstä vuonna 2013 ja Suomen Viestikoekeskuksen/laitoksen tiedustelumaston - &rdquo;Nato-maston&rdquo; - käyttöönottoa vuonna 2013, mutta asialla on ilmeinen yhteys, jonka Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen tulisi saattaa julkiseen tietoon. Mitä Puolustusvoimat tarkoittaa tarkasti &rdquo;viestintäverkon asemalla&rdquo;? Välittääkö &rdquo;viestintäverkon asema&rdquo; tällöin vain tietoa niin kuin telemasto vai suorittaako masto myös tiedustelua?</p><p>Kun Tanska on nyt rakentamassa uudelleen tiedustelumastoa Bornholmiin, on Tanskan Puolustusvoimien Tiedustelupalvelu kertonut mastosta kaiken avoimesti maston sijaintiosoitteineen.</p><p>Vironlahden tiedustelumastosta Viestikoekeskus/laitos ei ole kertonut käytännössä mitään, mikä on omiaan lisäämään esimerkiksi kansalaisten Nato-skeptisyyttä. Viestikoekeskus elää tiedustelutiedon julkisuudessa vielä täydellistä kylmän sodan aikaa, mitä muu läntinen Eurooppa ei enää tee.</p><p>Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelu julkaisee muiden länsimaiden tiedustelupalvelujen tapaan vuotuisen laajan - yli 50-sivusen - tiedusteluriskiarvioinnin (esim. <a href="https://fe-ddis.dk/SiteCollectionDocuments/FE/EfterretningsmaessigeRisikovurderinger/Risikovurdering2016_EnglishVersion.pdf"><u>FE, Intelligence Risk Assessment 2016</u></a>), jollaista edelleen kylmän sodan aikaa elävältä Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitokselta voi vain uneksia. Myös Ruotsissa eletään jo täysin eri lailla kuin Suomessa. Ruotsissa signaalitiedustelua harjoittavan Försvarets radioanstaltin (<a href="http://www.fra.se/"><u>FRA</u></a>) toiminta on kansalaisiin nähden avointa ja vuosiraportteihin voi tutustua vapaasti verkossa (esim. <a href="http://www.fra.se/download/18.7278d10015aae3342354f/1491985691102/FRA-Årsrapport%202016.pdf"><u>FRA, Årsrapport 2016</u></a>).</p><p>Vironlahden tiedustelumasto sijaitsee tarkasti ottaen lähimmillään 2940 metrin päässä Suomen meri-itärajasta ja noin kolmen ja puolen kilometrin päässä lähimmästä Venäjän puoleisesta rannasta (kuva 6). Masto on Venäjän puolelta tuhottavissa helposti ja nopeasti. Sijainnin valinnalla on siis erityiset perusteet, miksi se on sijoitettu kiinni ihan rajaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eri tiedustelupalvelujen välisessä taktisessa pelissä on hyvin tärkeää tuntea vastustajan normaali tapa pitää sotaharjoituksia, testata aseistusta ja suorittaa sotilasjoukkojen liikkeitä. Normaalin kuvan perusteella voidaan sitten arvioida, onko kyseessä poikkeaminen rutiineista, joilla voi olla sotilaallinen tai poliittinen merkitys.

Tanskalaisessa Politiken-lehdessä oli mielenkiintoinen uutinen 18.11.2017 otsikolla ”Truslen fra Rusland er øget: Bornholm skal igen aflytte russernes radioer”.

Edellä mainittu lainaus on lehdestä suomennettuna. Siinä on kahdella virkkeellä ilmaistu, mistä sotilastiedustelussa lyhykäisyydessään on kysymys.

Politiken-lehden otsikko vapaasti käännettynä ruotsin kielen taidoillani ja hieman konekäännöstä hyväksikäyttäen: ”Venäjän uhka on kasvanut: Bornholmin on jälleen kuunneltava venäläisten radioita” (Politiken 18.11.2017).

Eri maiden sotilastiedustelujen toiminta on jatkuvaa kissa-hiiri-leikkiä, jossa mitataan vastavoiman älyllistä kykyä ja teknistä osaamista. Mitä enemmän sotilaallista viestintää voidaan siirtää salaiseen eristettyyn tietoverkkoon, sitä vähemmän vastapuolella on mahdollisuuksia selvittää sotilaallisia aikeita. Venäjä kyllä tietää Suomen puolustushallinnon jokaisen tutkan, jokaisen linkkimaston ja jokaisen kallioluolan. Niiden salassa pitämiseen ei kannata uhrata kohtuuttomasti voimavaroja.

Sotilaallinen kyvykkyys ei voi Suomessa perustua sotilaallisen voiman salaamiseen toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa sotilaallista voimaa on keskitetty piiloon merten syvyyksiin.

Sotilastiedustelun varaan - siis ennalta saadun tiedon varaan vastavoiman aikeista - ei yksikään maa voi enää sälyttää varsinkaan sotilaallista reagointikykyään. Toisin sanoen, että tiedustelu kompensoisi ennakkovaroituksilla armeijan hidasta reagointikykyä.

Suomen puolustuksessa tuota ajattelua vielä on, ikävä kyllä. Tuosta kielii suomalaisen sotilastiedustelun salamyhkäisyys ja vähäpätöistenkin asiakirjojen salaaminen vuosikymmeniksi. Maailma on kuitenkin muuttunut vanhasta, mikä Suomenkin sotilaallisessa tiedustelussa tulisi viimein ymmärtää.

Koskaan ei voi lähteä siitä, etteikö vastapuoli tiedä tekemisiämme tai ettemmekö me kykenisi salaamaan omista tekemisistämme vain osan.

Otetaan esimerkki:

Venäjä ratifioi [Treaty on] Open Skies -sopimuksen 21.5.2001. Suomi liittyi mukaan sopimukseen 10.2.2003. Sopimus mahdollistaa jäsenvaltioiden tarkkailu- ja kuvauslennot toistensa ilmatilassa ennalta laadittujen lentosuunnitelmien mukaisesti. Myös käytettävän konekaluston varustus on tarkasti määritelty.

Venäjä teki kuitenkin ensimmäisen Open Skies -valvontalennon Suomeen jo 27.7.-1.8.1998. Venäjän valvontalennot Suomessa ovat olleet nyttemmin käytännössä säännöllisiä ja vuosittaisia.

Viestikoelaitoksella on useita kuunteluasemia eri puolilla Suomea. Monet niistä ovat naapurimaiden tiedossa. Pari vuotta sitten Venäjä teki Suomeen niin kutsutun Open sky -valvontalennon. Kuvauskoneen reitti noudatteli hämmästyttävän tarkasti Viestikoelaitoksen asemaverkostoa.” kirjoitti Yle 9.4.2007 päivätyssä uutisessaan (Yle 9.4.2017).

Vuoden 2005 Venäjän valvontalento 3.10.-7.10.2005 yllätti myös suomalaiset ammattisotilaat.

Venäjän valvontalento kulki niiden linkkimasto- ja tutkapisteiden kautta, joiden kautta nykyinen Viestikoekeskus suorittaa ilmateitse signaalitiedustelua Venäjälle. Venäläiset kävivät siis tiedustelemassa omilla laitteillaan nuo linkkimasto- ja tutkapisteet jo toistakymmentä vuotta sitten. Venäjän tietotaso yllätti monen suomalaisen.

                                                                                   ****

Bornholm on Tanskalle kuuluva vajaan 590 neliökilometrin kokoinen saari Itämerellä lähellä Ruotsin eteläkärkeä. Saarelta on noin kolmen ja puolen sadan kilometrin matka Kaliningradiin ja noin 40 kilometrin matka Ruotsin mantereelle. Bornholm on strategisesti tärkeä saari Itämerellä Gotlannin ja Ahvenanmaan tapaan.

Venäjä harjoitteli kesäkuun puolivälissä 2014 sotilaallista iskua Bornholmin saarelle. Jyllands-Posten-lehden mukaan matalalla saarta kohti lentäneet venäläiskoneet olivat aseistettu ohjuksin, ja ne simuloivat ohjusiskua saarelle. Saarella oli sattumoisin samaan aikaan koolla useita tanskalaisia poliitikkoja (Jyllands-Posten 30.11.2014 ja IS 30.11.2014).

Jo vuonna 2010 oli tanskalaismediassa uutinen, että Tanskan puolustusvoimat hakee lupaa 690 kilowatin tehoisen jäähdytysjärjestelmän rakentamista Bornholmiin. Jäähdytysjärjestelmä olisi todennäköisesti Tanskan Puolustusvoimien supertietokonetta varten, joka olisi Tanskan suurin ja kuuluisi sadan suurimman tietokoneen joukkoon maailmassa (TV2, Bornholm 9.8.2010). Tuontapaisista Puolustusvoimien hankinnoista ei yleensä saada lopullista varmennusta, ei tuostakaan. Asia pidetään salassa.

Idyllisellä Bornholmin saarella on siis sotilaallista luonnetta ja merkitystä. Sen tietää myös Venäjä.

Bornholmin saarella oli jo kylmän sodan aikaan 1960-luvulla rakennettu massiivinen valkea betonitorni, josta Tanska ja Nato suorittivat Neuvostoliiton ja sen liittolaisten tiedustelua.

Dueoddessa sijaitseva torni on esitetty kuvassa 1, ja sen koordinaatit ovat 55°00'07.3"N 15°04'23.7"E. Samalla paikalla sijaitsee myös vanha tiilirakenteinen Bornholmertarnet (Bornholmin torni). Tuo 1960-luvulla rakennettu betonitorni ja viereinen linkkimasto olivat kylmän sodan aikaan Naton itäisin tiedusteluasema (”the most eastern listening post in NATO during the Cold War”). Torni oli Natolle kullanarvoinen sijaintinsa vuoksi.

Tanskalaiset poistivat tuon 70 metriä korkean betonitornin ja viereisen noin tuplaten pitemmän teräsmaston tiedustelukäytöstä vuonna 2013. Nyt Tanska on rakentamassa uutta 85 metriä korkeaa metallimastoa noin 15 kilometrin päähän vanhasta betonitornista Østermarien alueelle (osoite Dyndevej 11, 3751 Østermarie, koordinaattipiste 55°07'26.8"N 14°59'33.3"E). Masto valmistunee ensi vuonna, eikä mastosta vielä ole satelliittikuvaa.

Tanskan päätös sulkea tiedustelutorni ei ollut Naton mieleen, varsinkin kun tornin tiedustelulaitteet oli juuri modernisoitu. Natolla ei ollut alueella vastaavaa tutkamastoa ja tiedustelupuute oli syntymässä, vaikka turvallisuustilanne Euroopassa olikin vielä tuolloin rauhallisempi kuin nyt. Krimin ja Ukrainan tapahtumat olivat vasta edessäpäin.

Nyt Tanskan uuteen teräksiseen linkkimastoon sijoitettujen havaintolaitteiden tehtävä tulee olemaan tiedustelu itään päin Itämerelle, Kaliningradiin ja Venäjälle. Mastosta tehdään mm. VHF-radioliikenteen seurantaa. Mikään ei siis ole muuttunut kylmän sodan ajoista.

Uutta mastoa hallinnoi Tanskan Puolustusvoimien Tiedustelupalvelu (Forsvarets Efterretningstjeneste, FE), jota meillä vastaavat nyt esillä olleet Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL) ja tuon laitoksen alainen Viestikoekeskus.

Politiken-lehden haastattelussa Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelun tiedustelupäällikkö Lars Findsen toteaa, että tavoite on ”vahvistaa FE:n kykyä tiedustella Venäjän aikomuksista Tanskaa kohtaan mukaan lukien Venäjän sotilaalliset tavoitteet myös Tanskan naapurustossa". Tuo lause on yhtä kuin Nato-yhteistyö ja yhteistyö tiedustelussa Ruotsin kanssa.

Puolustusvoimien strategian osaston tutkija Johannes Riber Nordby puolestaan toteaa Politiken-lehdessä, että ”venäläisten alusten ja sukellusveneiden radioviestintää Itämerellä seurataan suurella kiinnostuksella”, jota varten uusi tiedustelumasto rakennetaan.

                                                                                   ****

Venäjän rajan lähelle nousi salaperäinen ’Nato-torni’ - puolustusvoimat ilmoittautui omistajaksi”, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa kesäkuussa 2013 (HS 27.6.2013). Masto ilmestyi melko tarkasti samana ajankohtana Suomen rannikolle, kun Bornholmin masto ja betonitorni poistuivat Nato-käytöstä Tanskan rannikolta.

Puolustusvoimien käyttötarkoitukseltaan tarkentamaton tutka- tai linkkimasto Vironlahden Vaalimaan Hurpun rajavartioaseman läheisyydessä on vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kesäkuussa 2013 pystytetyn 138 metriä korkean maston tarkka sijaintipiste on 60°30'00.6"N 27°42'43.1"E (kuvat 2, 3 ja 4). Paikalliset puhuvat Helsingin Sanomien tapaan ”Nato-mastosta” tai ”Nato-tornista” ja samaa termiä on käytetty myös puolustusasioiden sosiaalisilla keskustelupalstoilla (esim. Maanpuolustus.net-nettikeskustelupalsta).

Mastolle ei aluksi löytynyt millään omistajaa. "Se ei ole Puolustusvoimien", puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara sanoi ja arveli Helsingin Sanomille, että masto olisi rajavartioston. Myös Kaakkois-Suomen rajavartiolaitos kiisti Helsingin Sanomille maston olevan heidän projektinsa. Myös puolustusministeriö ei ottanut kunniaa tornin rakentajana. "En tiedä siitä yhtään mitään, en ole ainakaan kuullut mitään", totesi puolustusministeriön viestintäpäällikkö Jyrki Iivonen. Helsingin Sanomat myös selvitti, ettei masto ole siviilipuolella Viestintäviraston.

Jos Puolustusvoimien massiivinen 138-metrinen masto tulee kiinni Venäjän rajaan, sen käyttötarkoitusta ei ainakaan venäläisten tarvitse arvailla, tuskin suomalaistenkaan. Mitenköhän Suomessa reagoitaisiin, jos vastaavanlainen venäläismasto nousisi Venäjän puolella kiinni Suomen rajaan?

Omistaja mastolle lopulta löytyi, joka on päivitetty myös edellä mainittuun Helsingin Sanomien jutun otsikkoon ja myös itse juttuun. Puolustusvoimat ilmoitti, että kyseessä on puolustusvoimien viestintäverkon asema ja että vastaavanlaisia torneja Puolustusvoimilla on Suomessa yli sata.

”Viestintäverkon asema” on osatotuus. Maston laitteilla suoritetaan tiedustelutoimintaa Venäjälle eikä kyseessä ole vain telelinkkimasto Puolustusvoimien tiedonvälitykseen. Masto poikkeaa suurimmasta osasta muista Puolustushallinnon ” viestintäverkon” mastoista, joita näemme mm. varuskunnissa. Tiedustelu ei kuitenkaan ole viestintää.

Vironlahden Vaalimaan maston laitteistot ovat huipulla noin 140 metrin korkeudessa ja hieman maston puolivälin alapuolella meren rannalla. Kuten Bornholmin kohdalla, myös Suomessa tuosta mastosta onnistuu siis hyvin vaikkapa ”venäläisten alusten ja sukellusveneiden radioviestinnän seuranta Itämerellä suurella kiinnostuksella”.

Masto on vain 150 kilometrin päässä Pietarista ja periaatteessa mastosta voi tiedustella kaiken muun ohella pitkin merta myös kehittynein optisin laittein. Venäjän Itämeren laivaston (Балтийский флот ВМФ России) Leningradin laivastotukikohdan (Ленинградская военно-морская база, ЛенВМБ) pääsatama sijaitsee Kronstadtissa saaren kaakkoiskärjessä. Maston optista yhteyttä Pietariin ja Suomenlahden pohjukkaan voi päätellä kuvasta 5.

Tuon maston rakennusajankohtana muita vastaavia mastoja ei ilmestynyt minnekään muualle Suomeen. Masto on erillinen eikä liity muuhun Puolustusvoimien infraan kuten ne mastot, joiden päätarkoitus on tiedonvälitys ollen päätarkoitukseltaan telemastoja.

                                                                                   ****

Vaalimaan masto on nyt kuuluisaksi tulleen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen (PVTIEDL) ja tuon laitoksen alaisen Viestikoekeskuksen, joka tosin vuonna 2013 kantoi vielä Viestikoelaitoksen nimeä. Kyse on vuonna 2013 rakennetusta tiedustelumastosta. Vastaavanlainen poistettiin Tanskassa käytöstä vuonna 2013, kun rakentaminen Suomessa tapahtui. Sattumaako?

Kuvastaa sinänsä hyvin Viestikoekeskuksen/laitoksen itsenäisyyttä suhteessa muuhun yhteiskuntaan, ettei sen toimista tienneet niin Puolustusvoimien kuin ei myöskään puolustusministeriön siviilit aluksi mitään ennen kuin sitä kysyttiin puolustushallin sisällä Puolustusvoimain tiedustelupuolelta.

Kylmän sodan aikaan Tanskan Bornholmin masto oli Naton itäisin tiedusteluasema. Nyt Naton itäisimmän - nimellisesti Viestikoekeskuksen -  vastaava tiedusteluasema taitaa olla Suomen Vironlahdella.

En voi varmistaa yhteyttä Tanskan ja Naton Bornholmin tiedustelumaston ottamisesta pois käytöstä vuonna 2013 ja Suomen Viestikoekeskuksen/laitoksen tiedustelumaston - ”Nato-maston” - käyttöönottoa vuonna 2013, mutta asialla on ilmeinen yhteys, jonka Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen tulisi saattaa julkiseen tietoon. Mitä Puolustusvoimat tarkoittaa tarkasti ”viestintäverkon asemalla”? Välittääkö ”viestintäverkon asema” tällöin vain tietoa niin kuin telemasto vai suorittaako masto myös tiedustelua?

Kun Tanska on nyt rakentamassa uudelleen tiedustelumastoa Bornholmiin, on Tanskan Puolustusvoimien Tiedustelupalvelu kertonut mastosta kaiken avoimesti maston sijaintiosoitteineen.

Vironlahden tiedustelumastosta Viestikoekeskus/laitos ei ole kertonut käytännössä mitään, mikä on omiaan lisäämään esimerkiksi kansalaisten Nato-skeptisyyttä. Viestikoekeskus elää tiedustelutiedon julkisuudessa vielä täydellistä kylmän sodan aikaa, mitä muu läntinen Eurooppa ei enää tee.

Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelu julkaisee muiden länsimaiden tiedustelupalvelujen tapaan vuotuisen laajan - yli 50-sivusen - tiedusteluriskiarvioinnin (esim. FE, Intelligence Risk Assessment 2016), jollaista edelleen kylmän sodan aikaa elävältä Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitokselta voi vain uneksia. Myös Ruotsissa eletään jo täysin eri lailla kuin Suomessa. Ruotsissa signaalitiedustelua harjoittavan Försvarets radioanstaltin (FRA) toiminta on kansalaisiin nähden avointa ja vuosiraportteihin voi tutustua vapaasti verkossa (esim. FRA, Årsrapport 2016).

Vironlahden tiedustelumasto sijaitsee tarkasti ottaen lähimmillään 2940 metrin päässä Suomen meri-itärajasta ja noin kolmen ja puolen kilometrin päässä lähimmästä Venäjän puoleisesta rannasta (kuva 6). Masto on Venäjän puolelta tuhottavissa helposti ja nopeasti. Sijainnin valinnalla on siis erityiset perusteet, miksi se on sijoitettu kiinni ihan rajaan.

]]>
0 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247887-puolustusvoimien-salaiset-nato-mastot-suomessa-ja-tanskassa#comments Itämeren turvallisuus Nato Sotilastiedustelu Turpo Venäjän uhka Tue, 19 Dec 2017 09:06:42 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247887-puolustusvoimien-salaiset-nato-mastot-suomessa-ja-tanskassa