Syyrian sota http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/156188/all Sun, 27 May 2018 14:34:19 +0300 fi Venäjän pyyntö osallistua rikostutkintoihin on sen strateginen toimintatapa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255928-venajan-pyynto-osallistua-rikostutkintoihin-on-sen-strateginen-toimintatapa <p>Malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen Ukrainan Hrabovessa heinäkuussa 2014, myrkkyisku Iso-Britannian Salisburyssa maaliskuussa 2018 ja kaasuisku Syyrian Dumassa huhtikuussa 2018.</p><p>Kaikki kolme edellä mainittua ovat tapahtumia, joita on tutkittu ja tutkitaan rikoksina. Tutkitaan siis juridisina rikoksina, joissa on rikosvastuu ja rangaistusvastuu.</p><p>Venäjän valtio on laillisesti vastuussa vuonna 2014 tapahtuneesta malesialaisen matkustajakoneen alasampumisesta, sanoivat Hollannin ja Australian hallitukset tuoreessa tiedonannossaan (<a href="https://www.government.nl/latest/news/2018/05/25/mh17-the-netherlands-and-australia-hold-russia-responsible"><u>the Government of the Netherlands 25.5.2018</u></a>). Tämänhetkisen tiedon mukaan Venäjällä on valtion palveluksessa olevia sotilashenkilöitä, joilla on juridinen rikosvastuu matkustajalentokoneen alasampumisrikokseen.</p><p>Hollannin ja Australian lausunto perustuu kansainvälisen rikostutkintaryhmän (Joint Investigation Team, JIT) väliraporttiin, joka julkistettiin 24.5.2018 (<a href="https://www.om.nl/onderwerpen/mh17-crash/@103196/update-criminal-0/"><u>Openbaar ministerie 24.5.2018</u></a>).</p><p>Iso-Britannian mukaan Venäjä on puolestaan vastuussa Sergei ja Julia Skripalin myrkyttämisestä Salisburyssa 4.3.2018.</p><p>Venäjää syyttäessään Iso-Britannia on käyttänyt &rdquo;highly likely&rdquo; -sanayhdistelmää (esim. <a href="https://www.theguardian.com/uk-news/2018/mar/12/russia-highly-likely-to-be-behind-poisoning-of-spy-says-theresa-may"><u>The Guardian 12.3.2018</u></a>). MH17-matkustajakoneen alasampumisessa todisteteet ovat sen sijaan kiistattomat, joiden kanssa voi mennä oikeuteen. Kansainvälisen rikostutkintaryhmä tulee selvittämään vielä ne henkilöt nimettyinä, joiden vastuulla BUK-ohjuksen laukaisu on.</p><p>Molemmissa tapauksissa Hollanti ja Australia sekä Iso-Britannia syyttävät Venäjää rikoksista, joihin liittyy rikosoikeudellinen vastuu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>По его словам, не имея возможности быть полноправным участником следственной группы, Россия не знает, в какой степени можно доверять результатам этой работы.</em>&rdquo; (<a href="https://russian.rt.com/russia/news/516572-peskov-rassledovanie-boeing"><u>RT 25.5.2018</u></a>).</p><p>Noin tulkitsi valtion omistama RT-kanava Venäjän federaation presidentin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskovin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B2,_%D0%94%D0%BC%D0%B8%D1%82%D1%80%D0%B8%D0%B9_%D0%A1%D0%B5%D1%80%D0%B3%D0%B5%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Дмитрий Сергеевич Песков</u></a>) sanoja, kun kansainvälinen rikostutkintaryhmä oli julkaissut tuoreimman raportin NH17-matkustajakoneen alasampumisesta Itä-Ukrainassa.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Hänen [Peskovin] mukaan, koska Venäjälle ei suotu mahdollisuutta olla täydellisenä olallisena tutkimusryhmässä, Venäjä ei tiedä missä määrin on mahdollista luottaa tutkimustuloksiin.</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Если действительно нужна помощь со стороны России, то мы будем готовы рассмотреть такую возможность, если у нас действительно есть соответствующие данные.</em>&rdquo; (<a href="https://russian.rt.com/world/news/490008-lavrov-propaganda-otravlenie-skripal"><u>RT 9.3.2018</u></a>).</p><p>Noin lausui puolestaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov valtion omistamalla RT-kanavalla, kun Sergei ja Julia Skripal olivat tulleet myrkytetyiksi Iso-Britannian Salisburyssa.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Jos tarvitsette todella apua Venäjältä, olemme valmiita pohtimaan tätä mahdollisuutta, jos meillä on todella asiaankuuluvia tietoja.</em>&rdquo;</p><p>Myöhemmin Venäjä tarjosi itseään Lontoon-suurlähetystön kautta vielä selvemmin Skripalien myrkytystutkimuksiin ja Julia Skripalin auttajaksi, mutta tuloksetta (mm. <a href="http://www.dailymail.co.uk/wires/pa/article-5603923/Yulia-Skripal-rejects-Russian-embassy-offer-consular-assistance.html"><u>Daily Mail 11.4.2018</u></a> ja <a href="https://www.reuters.com/article/us-britain-russia-skripal/yulia-skripal-declines-russian-help-but-embassy-doubts-statement-idUSKBN1HI30V"><u>Reuters 11.4.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Россия, я еще раз повторяю, готова и открыта к проведению совместной работы.</em>&quot; (<a href="http://www.interfax-russia.ru12.4.2018/"><u>Интерфакс-Россия 12.4.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Toistan vielä kertaalleen, että Venäjä on avoin yhteistoimintaan</em>.&rdquo;</p><p>Nuo Interfax-uutissivuton jutussa olleet sanat eri muodoissa on puolestaan lausunut useaan kertaan usean asian yhteydessä ulkoministeriön tiedottaja Maria Zakharova (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%97%D0%B0%D1%85%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B0,_%D0%9C%D0%B0%D1%80%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0"><u>Мария Владимировна Захарова</u></a>). Edellä kirjoitettu lainaus liittyi tilanteeseen, kun YK:n alainen Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (<a href="https://www.opcw.org/"><u>OPCW</u></a>) oli aloittamassa tutkimuksia Venäjän osallisuudesta Skripalien myrkytystapaukseen.</p><p>Interfax-uutissivuton uutisotsikko oli kuvaava:</p><p>&rdquo;<em>РФ не примет на веру никаких выводов по докладу ОЗХО, пока не будет допущена к материалам по &rsquo;делу Скрипаля&rsquo;&quot; - МИД</em>&rdquo;.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ulkoministeriö: Venäjä ei usko minkäänlaisia OPCW:n raportin johtopäätöksiä, kunnes se hyväksytään mukaan Skripal-tapauksen tutkintaan</em>&rdquo;.</p><p>Venäjä ei siis usko YK:n alaisen Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n tutkimustuloksiin, jos Venäjää ei oteta mukaan noihin tutkimuksiin. Venäjän toiminta on ristiriitaista. Ollaan tarjoamassa muka yhteistyön kättä, mutta vaaditaan Venäjän valtiota mukaan tutkimukseen, jonka suorittaa yksin YK:n alainen järjestö itsenäisenä toimijana ja johon eivät siis muut valtiot OPCW:ssä osallistu valtioina.</p><p>Samaa YK:n alaista tutkimusryhmää Venäjä ei hyväksynyt yksinään myöskään Syyrian kaasuiskun tutkintaan, jos Venäjä ei saisi olla mukana tutkimassa omalla sotavoimien erikoisyksiköllä.</p><p>&rdquo;<em>We strongly reject this information and confirm readiness after Douma is liberated from militants to send Russian specialists in radiation, chemical and biological protection to collect data to confirm that these statements are fabricated,&quot; said the head of the center, which is part of the Defense Ministry.</em>&rdquo; (<a href="http://tass.com/defense/998406"><u>Tass 8.4.2018</u></a>).</p><p>Oheinen lause on lainaus Tassin englanninkielisestä uutisesta. Tassin jutussa kaasuiskun tutkinnan olisi siis suorittanut Venäjä eikä YK:n alainen Kemiallisten aseiden kieltojärjestö - eikä varsinkaan ilman Venäjän puolustusministeriön alaisia yksikköjä.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Vastustamme voimakkaasti näitä tietoja [että Syyrian armeija olisi suorittanut kyseisen kaasuiskun] ja vahvistamme valmiutemme lähettää Duman kapinallisvapauttamisen jälkeen Venäjän säteilyn, kemiallisten biologisten asiantuntijoita keräämään tietoja todistaaksemme, että nämä lausunnot on sepitettyjä, sanoi puolustusministeriön alaisen [Syyrian sotivien osapuolten sovittelu]keskuksen [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A6%D0%B5%D0%BD%D1%82%D1%80_%D0%BF%D0%BE_%D0%BF%D1%80%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8E_%D0%B2%D1%80%D0%B0%D0%B6%D0%B4%D1%83%D1%8E%D1%89%D0%B8%D1%85_%D1%81%D1%82%D0%BE%D1%80%D0%BE%D0%BD_%D0%B2_%D0%A1%D0%B8%D1%80%D0%B8%D0%B8"><u><em>Центр </em><em>по </em><em>примирению </em><em>враждующих </em><em>сторон </em><em>в </em><em>Сирии</em></u></a><em>] johtaja.</em>&rdquo;</p><p>Venäjän säteilyn, kemiallisten biologisten asiantuntijat olisivat olleet armeijan RHBZ-erikoisjoukko-osaston sotilaita (<a href="https://structure.mil.ru/structure/forces/ground/structure/rhbz.htm"><u>РХБЗ</u></a>).</p><p>Venäjä siis esittää yleisenä vaatimuksena, että se on otettava mukaan niiden tapahtumien tutkimuksiin, joissa Venäjä itse tietää olleensa mukana ja joissa on olemassa mahdollisuus, että Venäjän todettaisiin syylliseksi tai vähintään osalliseksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on vakiomuotoinen toimintatapa, kun sitä syytetään suoranaista rikoksista tai muista sen suorittamista sabotaaseista etenkin länsimaissa. Tuo sama toimintatapa on ollut voimassa jo vuosia, toki hieman vaihdellen tapaiskohtaisesti muttei periaatteiltaan. Kyse on eräänlaisesta hämmentämisestä ja hybridivaikuttamisesta.</p><p>Aluksi Venäjä esittää, että se on otettava mukaan rikostutkimuksiin ja sabotaasiselvityksiin. Venäjä vaati pääsemistä mukaan Salisburyn myrkkyiskun tutkimuksiin Iso-Britanniassa, malesialaiskoneen alasampumisen tutkimuksiin Ukrainassa ja kemiallisilla aseilla tehdyn iskun tutkimuksiin Syyriassa.</p><p>Venäjä tarjosi apuaan myös Yhdysvalloille vuoden 2016 presidentinvaaleihin liittyvissä tietoverkkomurroissa.</p><p>Iso-Britannia kieltäytyi ottamasta Venäjää mukaan Salisburyn myrkkyiskun tutkimuksiin. Hollanti, Belgia, Australia, Malesia ja Ukraina kieltäytyivät ottamasta Venäjää mukaan malesialaiskoneen alasampumisen tutkimuksiin. Myös Yhdysvallat kieltäytyi Venäjän avusta vuoden 2016 presidentinvaaleihin liittyvissä tietoverkkomurtorikoksissa. Syyriassakin suoritti kemialliset aseiden käyttöön liittyvät tutkimukset YK:n alainen Kemiallisten aseiden kieltojärjestö ilman venäläisiä säteily- ja kemiallisten aseiden asiantuntijoita, jollaiseksi Venäjä esitti armeijansa erikoisjoukko-osastoa (РХБЗ).</p><p>Mikä on sitten tuo Venäjän toimintatapa ja se idea?</p><p>Venäjä tietää, ettei sitä oteta mukaan tutkimuksiin, joissa se on myös mahdollinen syyllinen tai joissa tutkimus osoittaisi Venäjän toimineen muutoin langettavasti. Venäjä pyrkii siihen, että se voi kiistää todisteet tai koko tutkimusprosessin.</p><p>Kun sitten tutkimus valmistuu ilman Venäjän mukanaoloa, Venäjä kiistää tutkimuksen tulokset perusteella, ettei ole ollut mukana tutkimuksissa.</p><p>Niin Venäjä kiisti nytkin malesialaiskoneen alasampumistapauksessa. <em>&rdquo;Kun</em> <em>Venäjälle ei suotu mahdollisuutta olla täydellisenä olallisena tutkimusryhmässä, Venäjä ei tiedä missä määrin on mahdollista luottaa tutkimustuloksiin.</em>&rdquo; oli lehdistöpäällikkö Dmitri Peskovin sanat tällä kertaa.</p><p>Tuo on nykyisin vakiomuotoinen toimintakuvio, jota Venäjä noudattaa. Pyritään aluksi mukaan tutkimuksiin ja kun tiedetään, ettei päästä, kiistetään sitten tutkimustulokset. Kun tutkimukset ovat käynnistymässä, on &rdquo;<em>Venäjä on valmis ja avoin yhteistoiminnalle</em>&rdquo; -lause tuttu etenkin Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Maria Zakharovan suusta lausuttuna. Sama venäjän kielellä: &rdquo;<em>Россия готова и открыта к проведению совместной работы</em>&rdquo;.</p><p>On selvää, ettei Venäjää voi ottaa sitä koskeviin tutkimuksiin sotkemaan ja terrorisoimaan tutkimuksia.</p><p>Kun Venäjä on useaan otteeseen vakuuttanut yhteistyökykyä, Venäjä voisi todistaa vakuuttelunsa malesialaiskoneen alasampumistapauksessa mahdollistamalla Venäjän kansalaisten Oleg Vladimirovitš Ivannikovin (<a href="https://meduza.io/feature/2018/05/25/ofitser-gru-oleg-ivannikov-on-zhe-orion-on-zhe-ministr-oborony-yuzhnoy-osetii-andrey-laptev"><u>Олег Владимирович Иванников</u></a>) alias &rdquo;Orionin&rdquo; ja Nikolai Fjodorovitš Tkatšjovin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D0%BA%D0%B0%D1%87%D1%91%D0%B2,_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B9_%D0%A4%D1%91%D0%B4%D0%BE%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Николай Фёдорович Ткачёв</u></a>) alias &rdquo;Delfinin&rdquo; kuulustelun, jotka ovat tämänhetkisiä pääepäiltyjä 298 uhria vaatineeseen rikostapahtumaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomalaispoliitikoissa Venäjän ja sen liittolaisten - siis Syyrian - toimintatapa on saanut suurta ymmärrystä silloin, kun maat ovat joutumassa syytösten kohteeksi.</p><p>&rdquo;<em>Tuomojan mukaan vahvojen epäilyjen kohdistaminen Venäjään on paikallaan, mutta toimien pitää hänen mukaansa perustua epäilyjen sijaan riittäviin näyttöihin</em>.&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005619399.html"><u>IS 27.3.2018</u></a>).</p><p>Noin kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) kommentoi Venäjää Skripalien myrkytysrikosta Ilta-Sanomissa. Kannanotto on kuin suoraan Venäjän &rdquo;Kuinka kiistää lännen syytökset&rdquo; -strategisen toimintatavan ohjeista. Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa tuostakin lausunnosta.</p><p>&rdquo;<em>Jotta minua ei ymmärretä väärin, haluan tehdä selväksi kaksi asiaa. En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.</em>&rdquo; (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245087-kansanedustaja-tom-packalen-ei-vakuutu-venajan-syyllisyydesta-juha-sipila-panikoi"><u>Uusi Suomi 28.3.2018</u></a>).</p><p>Noin kansanedustaja Tom Packalén (ps.) kommentoi Venäjää Skripalien myrkytysrikosta Uudessa Suomessa. Kannanotto on kuin suoraan Venäjän &rdquo;Kuinka kiistää lännen syytökset&rdquo; -strategisen toimintatavan ohjeista. Venäjä varmasti kiittää Packalénia tuostakin lausunnosta.</p><p>&rdquo;<em>Peruskysymys ja perusongelma minulle ainakin on tässä se, että jos se on Syyria, mitä ihmettä Syyria uskoi saavuttavansa tällaisella kemiallisella iskulla. Mikä se joko poliittinen, strateginen tai sotilaallinen etu tällaisella iskulla saavutettiin, kun Syyria on jo nyt tavallaan ollut niskan päällä tässä sodassa ja saanut tuhotuksi sille vihamielisiä joukkoja.</em>&rdquo; (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246656-konkaripoliitikot-loysivat-outouksia-syyrian-iskuista-ylella-siina-ei-ole-mitaan"><u>Uusi Suomi 19.4.2018</u></a>).</p><p>Noin Pertti Salolainen (kok.) kommentoi Venäjää Skripalien myrkytysrikosta Uudessa Suomessa. Kannanotto on kuin suoraan Venäjän &rdquo;Kuinka kiistää lännen syytökset&rdquo; -strategisen toimintatavan ohjeista. Venäjä varmasti kiittää Salolaista tuostakin lausunnosta.</p><p>Sekä Tuomioja että Salolainen ovat olleet huolissaan kansainvälisestä ilmapiiristä, jossa sääntöpohjainen ja yhteisiä sopimuksia kunnioittava järjestelmä on murenemassa (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246656-konkaripoliitikot-loysivat-outouksia-syyrian-iskuista-ylella-siina-ei-ole-mitaan"><u>Uusi Suomi 19.4.2018</u></a>).</p><p>Mielelläni odotan Tuomiojan ja Salolaisen kantoja ja tekoja siihen, kuinka he tarttuvat aikanaan saada Venäjältä matkustajakoneen alasampuneet oikeuden eteen Hollantiin. Tuomioja ja Salolainen eivät ole esittäneet mitään kannanottoja rikokseen, joissa kansainvälinen rikostutkintaryhmä on jo osoittanut Venäjän olevan selkeän syyllistahon matkustajakoneen alasampumiseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen Ukrainan Hrabovessa heinäkuussa 2014, myrkkyisku Iso-Britannian Salisburyssa maaliskuussa 2018 ja kaasuisku Syyrian Dumassa huhtikuussa 2018.

Kaikki kolme edellä mainittua ovat tapahtumia, joita on tutkittu ja tutkitaan rikoksina. Tutkitaan siis juridisina rikoksina, joissa on rikosvastuu ja rangaistusvastuu.

Venäjän valtio on laillisesti vastuussa vuonna 2014 tapahtuneesta malesialaisen matkustajakoneen alasampumisesta, sanoivat Hollannin ja Australian hallitukset tuoreessa tiedonannossaan (the Government of the Netherlands 25.5.2018). Tämänhetkisen tiedon mukaan Venäjällä on valtion palveluksessa olevia sotilashenkilöitä, joilla on juridinen rikosvastuu matkustajalentokoneen alasampumisrikokseen.

Hollannin ja Australian lausunto perustuu kansainvälisen rikostutkintaryhmän (Joint Investigation Team, JIT) väliraporttiin, joka julkistettiin 24.5.2018 (Openbaar ministerie 24.5.2018).

Iso-Britannian mukaan Venäjä on puolestaan vastuussa Sergei ja Julia Skripalin myrkyttämisestä Salisburyssa 4.3.2018.

Venäjää syyttäessään Iso-Britannia on käyttänyt ”highly likely” -sanayhdistelmää (esim. The Guardian 12.3.2018). MH17-matkustajakoneen alasampumisessa todisteteet ovat sen sijaan kiistattomat, joiden kanssa voi mennä oikeuteen. Kansainvälisen rikostutkintaryhmä tulee selvittämään vielä ne henkilöt nimettyinä, joiden vastuulla BUK-ohjuksen laukaisu on.

Molemmissa tapauksissa Hollanti ja Australia sekä Iso-Britannia syyttävät Venäjää rikoksista, joihin liittyy rikosoikeudellinen vastuu.

                                                                                      ****

По его словам, не имея возможности быть полноправным участником следственной группы, Россия не знает, в какой степени можно доверять результатам этой работы.” (RT 25.5.2018).

Noin tulkitsi valtion omistama RT-kanava Venäjän federaation presidentin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskovin (Дмитрий Сергеевич Песков) sanoja, kun kansainvälinen rikostutkintaryhmä oli julkaissut tuoreimman raportin NH17-matkustajakoneen alasampumisesta Itä-Ukrainassa.

Vapaasti suomennettuna:

Hänen [Peskovin] mukaan, koska Venäjälle ei suotu mahdollisuutta olla täydellisenä olallisena tutkimusryhmässä, Venäjä ei tiedä missä määrin on mahdollista luottaa tutkimustuloksiin.

Если действительно нужна помощь со стороны России, то мы будем готовы рассмотреть такую возможность, если у нас действительно есть соответствующие данные.” (RT 9.3.2018).

Noin lausui puolestaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov valtion omistamalla RT-kanavalla, kun Sergei ja Julia Skripal olivat tulleet myrkytetyiksi Iso-Britannian Salisburyssa.

Vapaasti suomennettuna:

Jos tarvitsette todella apua Venäjältä, olemme valmiita pohtimaan tätä mahdollisuutta, jos meillä on todella asiaankuuluvia tietoja.

Myöhemmin Venäjä tarjosi itseään Lontoon-suurlähetystön kautta vielä selvemmin Skripalien myrkytystutkimuksiin ja Julia Skripalin auttajaksi, mutta tuloksetta (mm. Daily Mail 11.4.2018 ja Reuters 11.4.2018).

Россия, я еще раз повторяю, готова и открыта к проведению совместной работы." (Интерфакс-Россия 12.4.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Toistan vielä kertaalleen, että Venäjä on avoin yhteistoimintaan.”

Nuo Interfax-uutissivuton jutussa olleet sanat eri muodoissa on puolestaan lausunut useaan kertaan usean asian yhteydessä ulkoministeriön tiedottaja Maria Zakharova (Мария Владимировна Захарова). Edellä kirjoitettu lainaus liittyi tilanteeseen, kun YK:n alainen Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) oli aloittamassa tutkimuksia Venäjän osallisuudesta Skripalien myrkytystapaukseen.

Interfax-uutissivuton uutisotsikko oli kuvaava:

РФ не примет на веру никаких выводов по докладу ОЗХО, пока не будет допущена к материалам по ’делу Скрипаля’" - МИД”.

Vapaasti suomennettuna:

Ulkoministeriö: Venäjä ei usko minkäänlaisia OPCW:n raportin johtopäätöksiä, kunnes se hyväksytään mukaan Skripal-tapauksen tutkintaan”.

Venäjä ei siis usko YK:n alaisen Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n tutkimustuloksiin, jos Venäjää ei oteta mukaan noihin tutkimuksiin. Venäjän toiminta on ristiriitaista. Ollaan tarjoamassa muka yhteistyön kättä, mutta vaaditaan Venäjän valtiota mukaan tutkimukseen, jonka suorittaa yksin YK:n alainen järjestö itsenäisenä toimijana ja johon eivät siis muut valtiot OPCW:ssä osallistu valtioina.

Samaa YK:n alaista tutkimusryhmää Venäjä ei hyväksynyt yksinään myöskään Syyrian kaasuiskun tutkintaan, jos Venäjä ei saisi olla mukana tutkimassa omalla sotavoimien erikoisyksiköllä.

We strongly reject this information and confirm readiness after Douma is liberated from militants to send Russian specialists in radiation, chemical and biological protection to collect data to confirm that these statements are fabricated," said the head of the center, which is part of the Defense Ministry.” (Tass 8.4.2018).

Oheinen lause on lainaus Tassin englanninkielisestä uutisesta. Tassin jutussa kaasuiskun tutkinnan olisi siis suorittanut Venäjä eikä YK:n alainen Kemiallisten aseiden kieltojärjestö - eikä varsinkaan ilman Venäjän puolustusministeriön alaisia yksikköjä.

Vapaasti suomennettuna:

Vastustamme voimakkaasti näitä tietoja [että Syyrian armeija olisi suorittanut kyseisen kaasuiskun] ja vahvistamme valmiutemme lähettää Duman kapinallisvapauttamisen jälkeen Venäjän säteilyn, kemiallisten biologisten asiantuntijoita keräämään tietoja todistaaksemme, että nämä lausunnot on sepitettyjä, sanoi puolustusministeriön alaisen [Syyrian sotivien osapuolten sovittelu]keskuksen [Центр по примирению враждующих сторон в Сирии] johtaja.

Venäjän säteilyn, kemiallisten biologisten asiantuntijat olisivat olleet armeijan RHBZ-erikoisjoukko-osaston sotilaita (РХБЗ).

Venäjä siis esittää yleisenä vaatimuksena, että se on otettava mukaan niiden tapahtumien tutkimuksiin, joissa Venäjä itse tietää olleensa mukana ja joissa on olemassa mahdollisuus, että Venäjän todettaisiin syylliseksi tai vähintään osalliseksi.  

                                                                                      ****

Venäjällä on vakiomuotoinen toimintatapa, kun sitä syytetään suoranaista rikoksista tai muista sen suorittamista sabotaaseista etenkin länsimaissa. Tuo sama toimintatapa on ollut voimassa jo vuosia, toki hieman vaihdellen tapaiskohtaisesti muttei periaatteiltaan. Kyse on eräänlaisesta hämmentämisestä ja hybridivaikuttamisesta.

Aluksi Venäjä esittää, että se on otettava mukaan rikostutkimuksiin ja sabotaasiselvityksiin. Venäjä vaati pääsemistä mukaan Salisburyn myrkkyiskun tutkimuksiin Iso-Britanniassa, malesialaiskoneen alasampumisen tutkimuksiin Ukrainassa ja kemiallisilla aseilla tehdyn iskun tutkimuksiin Syyriassa.

Venäjä tarjosi apuaan myös Yhdysvalloille vuoden 2016 presidentinvaaleihin liittyvissä tietoverkkomurroissa.

Iso-Britannia kieltäytyi ottamasta Venäjää mukaan Salisburyn myrkkyiskun tutkimuksiin. Hollanti, Belgia, Australia, Malesia ja Ukraina kieltäytyivät ottamasta Venäjää mukaan malesialaiskoneen alasampumisen tutkimuksiin. Myös Yhdysvallat kieltäytyi Venäjän avusta vuoden 2016 presidentinvaaleihin liittyvissä tietoverkkomurtorikoksissa. Syyriassakin suoritti kemialliset aseiden käyttöön liittyvät tutkimukset YK:n alainen Kemiallisten aseiden kieltojärjestö ilman venäläisiä säteily- ja kemiallisten aseiden asiantuntijoita, jollaiseksi Venäjä esitti armeijansa erikoisjoukko-osastoa (РХБЗ).

Mikä on sitten tuo Venäjän toimintatapa ja se idea?

Venäjä tietää, ettei sitä oteta mukaan tutkimuksiin, joissa se on myös mahdollinen syyllinen tai joissa tutkimus osoittaisi Venäjän toimineen muutoin langettavasti. Venäjä pyrkii siihen, että se voi kiistää todisteet tai koko tutkimusprosessin.

Kun sitten tutkimus valmistuu ilman Venäjän mukanaoloa, Venäjä kiistää tutkimuksen tulokset perusteella, ettei ole ollut mukana tutkimuksissa.

Niin Venäjä kiisti nytkin malesialaiskoneen alasampumistapauksessa. ”Kun Venäjälle ei suotu mahdollisuutta olla täydellisenä olallisena tutkimusryhmässä, Venäjä ei tiedä missä määrin on mahdollista luottaa tutkimustuloksiin.” oli lehdistöpäällikkö Dmitri Peskovin sanat tällä kertaa.

Tuo on nykyisin vakiomuotoinen toimintakuvio, jota Venäjä noudattaa. Pyritään aluksi mukaan tutkimuksiin ja kun tiedetään, ettei päästä, kiistetään sitten tutkimustulokset. Kun tutkimukset ovat käynnistymässä, on ”Venäjä on valmis ja avoin yhteistoiminnalle” -lause tuttu etenkin Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Maria Zakharovan suusta lausuttuna. Sama venäjän kielellä: ”Россия готова и открыта к проведению совместной работы”.

On selvää, ettei Venäjää voi ottaa sitä koskeviin tutkimuksiin sotkemaan ja terrorisoimaan tutkimuksia.

Kun Venäjä on useaan otteeseen vakuuttanut yhteistyökykyä, Venäjä voisi todistaa vakuuttelunsa malesialaiskoneen alasampumistapauksessa mahdollistamalla Venäjän kansalaisten Oleg Vladimirovitš Ivannikovin (Олег Владимирович Иванников) alias ”Orionin” ja Nikolai Fjodorovitš Tkatšjovin (Николай Фёдорович Ткачёв) alias ”Delfinin” kuulustelun, jotka ovat tämänhetkisiä pääepäiltyjä 298 uhria vaatineeseen rikostapahtumaan.

                                                                                      ****

Suomalaispoliitikoissa Venäjän ja sen liittolaisten - siis Syyrian - toimintatapa on saanut suurta ymmärrystä silloin, kun maat ovat joutumassa syytösten kohteeksi.

Tuomojan mukaan vahvojen epäilyjen kohdistaminen Venäjään on paikallaan, mutta toimien pitää hänen mukaansa perustua epäilyjen sijaan riittäviin näyttöihin.” (IS 27.3.2018).

Noin kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) kommentoi Venäjää Skripalien myrkytysrikosta Ilta-Sanomissa. Kannanotto on kuin suoraan Venäjän ”Kuinka kiistää lännen syytökset” -strategisen toimintatavan ohjeista. Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa tuostakin lausunnosta.

Jotta minua ei ymmärretä väärin, haluan tehdä selväksi kaksi asiaa. En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.” (Uusi Suomi 28.3.2018).

Noin kansanedustaja Tom Packalén (ps.) kommentoi Venäjää Skripalien myrkytysrikosta Uudessa Suomessa. Kannanotto on kuin suoraan Venäjän ”Kuinka kiistää lännen syytökset” -strategisen toimintatavan ohjeista. Venäjä varmasti kiittää Packalénia tuostakin lausunnosta.

Peruskysymys ja perusongelma minulle ainakin on tässä se, että jos se on Syyria, mitä ihmettä Syyria uskoi saavuttavansa tällaisella kemiallisella iskulla. Mikä se joko poliittinen, strateginen tai sotilaallinen etu tällaisella iskulla saavutettiin, kun Syyria on jo nyt tavallaan ollut niskan päällä tässä sodassa ja saanut tuhotuksi sille vihamielisiä joukkoja.” (Uusi Suomi 19.4.2018).

Noin Pertti Salolainen (kok.) kommentoi Venäjää Skripalien myrkytysrikosta Uudessa Suomessa. Kannanotto on kuin suoraan Venäjän ”Kuinka kiistää lännen syytökset” -strategisen toimintatavan ohjeista. Venäjä varmasti kiittää Salolaista tuostakin lausunnosta.

Sekä Tuomioja että Salolainen ovat olleet huolissaan kansainvälisestä ilmapiiristä, jossa sääntöpohjainen ja yhteisiä sopimuksia kunnioittava järjestelmä on murenemassa (Uusi Suomi 19.4.2018).

Mielelläni odotan Tuomiojan ja Salolaisen kantoja ja tekoja siihen, kuinka he tarttuvat aikanaan saada Venäjältä matkustajakoneen alasampuneet oikeuden eteen Hollantiin. Tuomioja ja Salolainen eivät ole esittäneet mitään kannanottoja rikokseen, joissa kansainvälinen rikostutkintaryhmä on jo osoittanut Venäjän olevan selkeän syyllistahon matkustajakoneen alasampumiseen.

]]>
34 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255928-venajan-pyynto-osallistua-rikostutkintoihin-on-sen-strateginen-toimintatapa#comments MH17 - Malaysia Airlines Sergei ja Julia Skripal Syyrian sota Turpo Venäjän uhka Sun, 27 May 2018 11:34:19 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255928-venajan-pyynto-osallistua-rikostutkintoihin-on-sen-strateginen-toimintatapa
Israel kurittaa nyt itseään suurvaltana pitävää Venäjää http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255220-israel-kurittaa-nyt-itseaan-suurvaltana-pitavaa-venajaa <p>&rdquo;<em>Комплекс в ходе противовоздушного боя показал почти стопроцентную эффективность.</em>&rdquo; (<a href="https://vz.ru/news/2018/4/16/918072.html"><u>Деловая газета Взгляд 16.4.2018</u></a>).</p><p>Nuo sanat lausui Venäjän puolustusministeriön tiedotus- ja viestintäosaston päällikkö, kenraalimajuri Igor Konašenkov (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%B0%D1%88%D0%B5%D0%BD%D0%BA%D0%BE%D0%B2,_%D0%98%D0%B3%D0%BE%D1%80%D1%8C_%D0%95%D0%B2%D0%B3%D0%B5%D0%BD%D1%8C%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Игорь Конашенков</u></a>) 16.4.2018, kun Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia olivat tehneet ohjusiskun Syyriaan al-Assadin kemiallisten aseiden tuotantomahdollisuuksien tuhoamiseksi. Konašenkovin sanat uutisoitiin 16.4. laajasti venäläisessä mediassa.</p><p>Konašenkovin sanat vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ilma-torjuntaohjusjärjestelmä osoitti lähes sataprosenttisen tehokkuuden</em>.&rdquo;</p><p>Konašenkov puhui Syyriassa olevista lyhyen ja keskimatkan kantaman Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-558.html"><u>Комплекс 96К6 Панцирь-С/Панцирь-С1</u></a>), jotka onnistuivat Konašenkovin mukaan läntisen ohjusiskun ohjustorjunnassa siis lähes sataprosenttisesti.</p><p>Konašenkovin Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ylistävistä sanoista huolimatta Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskut kolmeen kohteeseen onnistuivat. Venäjän ilmatorjunta ei yrittänytkään estää näitä iskuja.</p><p>&rdquo;<em>МИД: </em><em>у </em><em>России </em><em>больше </em><em>нет </em><em>моральных </em><em>обязательств </em><em>не </em><em>поставлять </em><em>Сирии </em><em>С-300</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ria Novostin sivuilla 20.4.2018 (<a href="https://ria.ru/syria/20180420/1519039254.html"><u>РИА Новости 20.4.2018</u></a>), siis kuusi päivää Syyriaan tapahtuneen ohjusiskun jälkeen.</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Ulkoministeriö: Venäjällä ei enää ole moraalisia esteitä olla toimittamatta Syyriaan S-300-ilmatotjutaohjusjärjesmiä</em>&rdquo;.</p><p>Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi sanatarkasti Ria Novostille:</p><p>&rdquo;<em>У нас нет никаких теперь моральных обязательств. У нас были моральные обязательства, мы обещали этого не делать еще где-то лет 10 назад, по-моему, по просьбе известных наших партнеров, и мы приняли во внимание их аргумент о том, что это могло бы привести к дестабилизации обстановки, хотя средство чисто оборонительное, но тем не менее мы вняли просьбам, теперь у нас такого морального обязательства нет.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Meillä ei ole enää moraalisia velvoitteita. Meillä oli moraalisia velvoitteita, lupasimme olla toimittamatta [S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää] noin kymmenen vuotta sitten mielestäni hyvin tiedettyjen [läntisten] kumppaniemme pyynnöstä. Otimme huomioon heidän esityksensä, jonka mukaan tämä [ohjustoimitus] epävakauttaisi tilannetta, vaikka järjestelmä onkin pelkästään puolustava. Olemme noudattaneet esitettyä pyyntöä, mutta enää meillä ei ole tällaista moraalista velvoitetta.</em>&rdquo;</p><p>Lavrovin tarkoittama &rdquo;hyvin <em>tiedetty kumppani&rdquo; </em>on Israel, joka on suhtautunut kielteisesti Venäjän S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toimitukseen Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen.</p><p>Venäjän oli siis määrä toimittaa S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä Syyrian armeijalle, kun länsimaat olivat tehneet alueelle onnistuneita ohjusiskuja al-Assadin hallinnon kemiallisten aseiden käytön seurauksena.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vieraili Moskovassa keskiviikkona 9.5.2018 (<a href="http://en.kremlin.ru/events/president/news/57411"><u>Kreml 9.5.2018</u></a>). Seuraavana päivien 9.5. ja 10.5.2018 välisenä yönä Iran teki ohjus- ja raketti-iskun Israeliin kostoksi Israelin iskulle, johon Israel vastasi laajalla ohjusiskulla tuhoten laajasti vihamieliseksi kokemiaan sotilaskohteita Syyrian maaperällä.</p><p>Yhdysvallat oli ilmoittanut irtautuvansa Iranin ydinsopimuksesta tiistaina 8.5.2018.</p><p>Ajankohdat 9.5.2018 ja 10.5.2018 tuntien tarkkuudella eivät ole sattumaa vaan tarkoin harkittuja. Ajankohtia paaluttava oli Benjamin Netanjahun Moskovan vierailu, josta Washingtonissa oli etukäteistieto hyvissä ajoin. Moskovan voitonpäivän juhlallisuuksiin 9.5.2018 osallistui vain kaksi ulkomaista valtionpäämiestä, joista Netanjahu oli toinen. Toinen osallistuja oli Serbian pääministeri Aleksandar Vučić. Netanjahu katsoi paraatissa Putin vierellä mm. Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohikulkua.</p><p>On selvä, että Moskovassa Netanjahun ja Putinin kesken puhuttiin Iranin sotilaallisesta varustautumisesta Syyriassa, Iranin muodostumassa olevasta ohjusuhasta Israelia kohtaan ja varmisti myös Venäjän harkitsemasta S-300-ohjustorjuntajärjestelmien &rdquo;myymisestä&rdquo; Syyrialle.</p><p>On huomioitava, että Venäjä ei ole toteuttanut viime aikoina mitään niistä uhkauksista, joita se esitti mm. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskujen jälkeen. Mitään vastatoimia ei ole kuulunut uhkailusta huolimatta.</p><p>Venäjän talous ei anna enää varaa Venäjälle toimiin, jotka kurittaisivat Venäjän taloutta entisestään. 2010-luvulla länsimaista haalittujen energiamyynnin varoja ei enää ole loputtomasti käytettävissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Israelin hävittäjillä tehdyssä ohjusiskussa oli yksi mielenkiintoinen yksityiskohta.</p><p>Yhden Pantsir-S1-laukaisualustan tuhoavassa ohjuksessa oli kamerakärki. Kamerakärki ei ole ihan vakiomuotoinen ohjusvarastus. Nyt Israel halusi näyttää ohjuskohteen näyttävän tuhoutumisen julkisuudessa.</p><p>Israel näytti, kuinka sen F-16-hävittäjään kytketty Delilah-ohjus (<a href="http://defense-update.com/20050425_delilah-2.html"><u>Delilah</u></a> tai <a href="https://missilethreat.csis.org/missile/delilah/"><u>Delilah</u></a>) tuhoaa venäläisen Pantsir-S1-laukaisualustan. Netanjahu oli katsellut vastaavaa Pantsir-järjestelmää vain päivää aikaisemmin Moskovan torilla yhdessä Putinin kanssa.</p><p>Pantsir-S1-laukaisualustan tuho on venäläissanoja lainaten sataprosenttinen, kun katsoo Israelin armeijan YouTube-videota:</p><p><a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Z3wANsgkbOo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Z3wANsgkbOo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>YouTube 10.5.2018</u></a></p><p>Tuhottu laukaisualusta oli sijoitettu Mezzehin sotilaslentokentälle Damaskoksessa vain noin 3,8 kilomerin päähän al-Assadin hallintopalatsista (<a href="https://www.google.fi/maps/place/33%C2%B028&#039;40.0%22N+36%C2%B013&#039;24.0%22E/@33.4807487,36.2149113,2758m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d33.477778!4d36.223333?hl=fi"><u>33&deg;28&#39;40.0&quot;N 36&deg;13&#39;24.0&quot;E</u></a>).</p><p>Ei voi pitää Syyrian, Iranin eikä Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä kovin vakuuttavana, kun Israel kykenee tuhoamaan venäläisvalmisteisen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän al-Assadin hallintopalatsin porteilla. Israelilla olisi ollut kyvykkyys tuhota saman tien myös al-Assadin hallintopalatsi taivaan tuuliin.</p><p>Israel oli siis harkinnut tarkkaan, minkä kohteen se oli halunnut ohjusvideoida ja päästää julkisuuteen. Israelin näpäytys oli osaltaan Syyrialle, mutta ennen kaikkea Venäjälle.</p><p>Näpäytys oli etenkin Venäjälle, joka kehui muutamaa viikkoa aikaisemmin Pantsir-S1-järjestelmän torjuvan lähes sataprosenttisesti kaiken torjumista edellyttävän. Siksi videointikohde oli Pantsir-S1. Näpäytys oli Venäjälle myös siksi, koska se on uhonnut S-300-ilmatorjuntajärjestelmän myymisestä Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen, mistä Israel on useaan otteeseen Venäjää varoitellut. Viimeiset varoittelut Putin lienee saanut Netanjahulta keskiviikkona ilman Putinin vastausta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>On selvää, että pääministeri Netanjahu ei saanut Moskovan voitonpäivän reissultaan sitä mitä oli mennut hakemaan.</p><p>Edellisen kerran Netanjahu kävi Moskovassa tammikuun lopulla 29.1.2018 ja jäi silloinkin tuloksetta niiden päämäärien suhteen, mitä Netanjahulla oli Iranin muodostaman uhan suhteen.</p><p>&ldquo;<em>I will discuss with President Putin Iran&rsquo;s relentless efforts to establish a military presence in Syria, which we strongly oppose and are also taking action against.</em>&rdquo; oli Netanjahun viesti Moskovaan tammikuun lopulla (<a href="https://www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-syria-russia-israel/netanyahu-flies-to-moscow-for-talks-on-syria-with-putin-idUSKBN1FI10J"><u>Reuters 29.1.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Keskustelen presidentti Putinin kanssa Iranin loputtomista ponnisteluista sotilaallisen läsnäolon lisäämiseksi Syyriassa, joita me vastustamme vahvasti ja joiden johdosta olemme myös valmiit ryhtymään toimiin.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä ei siis ole tehnyt mitään Israelin hyväksi, vaikka maat ovat läheisiä. Israel on moneen otteeseen varoitellut Venäjää ja Irania, mitä tuleman pitää, jos Iran jatkaa Israelia uhkaavia sotatoimia Syyriassa. Tuleman piti kaksi päivää sitten. Jatko lienee selvää: Israel ei salli Iranin sotilaallista varustautumista Syyriassa.</p><p>Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla muodostetaan uhkaa. Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla torjutaan uhkaa. Tuo olisi hyvä muistaa Suomessakin, jossa ohjustorjuntaa vähätellään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Россия передумала продавать Сирии комплексы С-300</em>&rdquo; oli uutisotsikko Pravdan sivustolla 11.5.2018 (<a href="https://www.pravda.ru/news/world/11-05-2018/1383619-siria-0/"><u>Правда 11.5.2018</u></a>). Vastaavia venäjänkielisiä otsikkoja ei ole ollut paljonkaan venäläissivustoilla, ukrainalaissivustoilla kylläkin. Uutinen ei liene ollut mieluisa venäläismedialle.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Venäjä muutti mielensä myydä Syyriaan S-300-ohjustorjuntajärjestelmiä</em>&rdquo;.</p><p>Vain päivä Israelin ohjusiskun jälkeen Venäjä siis ilmoitti, että se ei &rdquo;myy&rdquo; Syyrialle S-300- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Vanhempi S-300-järjestelmä on edelleen Venäjän ilmatorjuntajärjestelmien aatelia kehittyneimpien S-400- ja S-500-järjestelmien ohella.</p><p>Mistä on kysymys?</p><p>Netanjahun Pantsir-viesti oli mennyt Moskovassa perille. Israel olisi valmis tuhoamaan vastaavasti myös Syyrian armeijan S-300-ilmatorjuntaohjusyksiköt.</p><p>Seuraava Israelin ohjusvideo olisi varmasti koskenut S-300-ilmatorjuntaohjusyksikön laukaisualustan tuhoamista vastaavasti kuin miten Pantsir-S1-yksikön laukaisualusta tuhottiin.</p><p>Venäjä ei ottanut ymmärrettävästi haastetta vastaan. Venäjällä lienee epävarmuutta, ettei S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä olekaan riittävää torjuntakykyä, jos vastassa ovat läntiset kehittyneimmät risteilyohjusjärjestelmät. Venäjä haluaa pitää yllä S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmien mainetta. S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä ei kuitenkaan ole näyttöä todellisissa taistelutilanteissa länsimaiden kehittyneimpiä risteilyohjuksia vastaan.</p><p>Laukaisualustan tuhoamista osoittava ohjusvideo veisi S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän uskottavuuden. Kukapa ostaisi sellaista järjestelmää, joka ei pärjäisi edes tavanomaisille risteilyohjuksille. No, Nato-maa Turkille Venäjän S-300 ja S-400 tuntuu edelleen kelpaavan.</p><p>Israel puolestaan osaa kehittää asejärjestelmiä, jotka toimivat ja joita on testattu Lähi-idän todellisissa sotatilanteissa. Israelin <a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/irondome"><u>Iron dome</u></a> -ohjuspuolustusjärjestelmä on osoittanut toimivuutensa.</p><p>Jos Suomi päättäisi joskus rakentaa maahan toimivan ohjuspuolustusjärjestelmän, olisi opintoretki Israeliin paikallaan.</p><p>Venäjän S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät ja lännen risteilyohjukset eivät vielä ole ottaneet toden teolla yhteen. Lännellä on tällä hetkellä näyttöä paremmuudesta Lähi-idässä, Venäjällä ei ole vastaavaa näyttöä. Ehkäpä Venäjä varoo haastetta, joka ehkä osoittaisi S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät tehottomiksi lännen risteilyohjuksille.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235279-yhdysvaltain-tomahawk-ohjukset-lapaisivat-venajan-puolustusjarjestelmat-helposti"><u>US-blogi 7.4.2017</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Комплекс в ходе противовоздушного боя показал почти стопроцентную эффективность.” (Деловая газета Взгляд 16.4.2018).

Nuo sanat lausui Venäjän puolustusministeriön tiedotus- ja viestintäosaston päällikkö, kenraalimajuri Igor Konašenkov (Игорь Конашенков) 16.4.2018, kun Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia olivat tehneet ohjusiskun Syyriaan al-Assadin kemiallisten aseiden tuotantomahdollisuuksien tuhoamiseksi. Konašenkovin sanat uutisoitiin 16.4. laajasti venäläisessä mediassa.

Konašenkovin sanat vapaasti suomennettuna:

Ilma-torjuntaohjusjärjestelmä osoitti lähes sataprosenttisen tehokkuuden.”

Konašenkov puhui Syyriassa olevista lyhyen ja keskimatkan kantaman Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä (Комплекс 96К6 Панцирь-С/Панцирь-С1), jotka onnistuivat Konašenkovin mukaan läntisen ohjusiskun ohjustorjunnassa siis lähes sataprosenttisesti.

Konašenkovin Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ylistävistä sanoista huolimatta Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskut kolmeen kohteeseen onnistuivat. Venäjän ilmatorjunta ei yrittänytkään estää näitä iskuja.

МИД: у России больше нет моральных обязательств не поставлять Сирии С-300” oli uutisotsikko Ria Novostin sivuilla 20.4.2018 (РИА Новости 20.4.2018), siis kuusi päivää Syyriaan tapahtuneen ohjusiskun jälkeen.

Vapaasti suomennettuna: ”Ulkoministeriö: Venäjällä ei enää ole moraalisia esteitä olla toimittamatta Syyriaan S-300-ilmatotjutaohjusjärjesmiä”.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi sanatarkasti Ria Novostille:

У нас нет никаких теперь моральных обязательств. У нас были моральные обязательства, мы обещали этого не делать еще где-то лет 10 назад, по-моему, по просьбе известных наших партнеров, и мы приняли во внимание их аргумент о том, что это могло бы привести к дестабилизации обстановки, хотя средство чисто оборонительное, но тем не менее мы вняли просьбам, теперь у нас такого морального обязательства нет.

Vapaasti suomennettuna:

Meillä ei ole enää moraalisia velvoitteita. Meillä oli moraalisia velvoitteita, lupasimme olla toimittamatta [S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää] noin kymmenen vuotta sitten mielestäni hyvin tiedettyjen [läntisten] kumppaniemme pyynnöstä. Otimme huomioon heidän esityksensä, jonka mukaan tämä [ohjustoimitus] epävakauttaisi tilannetta, vaikka järjestelmä onkin pelkästään puolustava. Olemme noudattaneet esitettyä pyyntöä, mutta enää meillä ei ole tällaista moraalista velvoitetta.

Lavrovin tarkoittama ”hyvin tiedetty kumppani” on Israel, joka on suhtautunut kielteisesti Venäjän S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toimitukseen Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen.

Venäjän oli siis määrä toimittaa S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä Syyrian armeijalle, kun länsimaat olivat tehneet alueelle onnistuneita ohjusiskuja al-Assadin hallinnon kemiallisten aseiden käytön seurauksena.

                                                                                               ****

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vieraili Moskovassa keskiviikkona 9.5.2018 (Kreml 9.5.2018). Seuraavana päivien 9.5. ja 10.5.2018 välisenä yönä Iran teki ohjus- ja raketti-iskun Israeliin kostoksi Israelin iskulle, johon Israel vastasi laajalla ohjusiskulla tuhoten laajasti vihamieliseksi kokemiaan sotilaskohteita Syyrian maaperällä.

Yhdysvallat oli ilmoittanut irtautuvansa Iranin ydinsopimuksesta tiistaina 8.5.2018.

Ajankohdat 9.5.2018 ja 10.5.2018 tuntien tarkkuudella eivät ole sattumaa vaan tarkoin harkittuja. Ajankohtia paaluttava oli Benjamin Netanjahun Moskovan vierailu, josta Washingtonissa oli etukäteistieto hyvissä ajoin. Moskovan voitonpäivän juhlallisuuksiin 9.5.2018 osallistui vain kaksi ulkomaista valtionpäämiestä, joista Netanjahu oli toinen. Toinen osallistuja oli Serbian pääministeri Aleksandar Vučić. Netanjahu katsoi paraatissa Putin vierellä mm. Pantsir-S1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohikulkua.

On selvä, että Moskovassa Netanjahun ja Putinin kesken puhuttiin Iranin sotilaallisesta varustautumisesta Syyriassa, Iranin muodostumassa olevasta ohjusuhasta Israelia kohtaan ja varmisti myös Venäjän harkitsemasta S-300-ohjustorjuntajärjestelmien ”myymisestä” Syyrialle.

On huomioitava, että Venäjä ei ole toteuttanut viime aikoina mitään niistä uhkauksista, joita se esitti mm. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohjusiskujen jälkeen. Mitään vastatoimia ei ole kuulunut uhkailusta huolimatta.

Venäjän talous ei anna enää varaa Venäjälle toimiin, jotka kurittaisivat Venäjän taloutta entisestään. 2010-luvulla länsimaista haalittujen energiamyynnin varoja ei enää ole loputtomasti käytettävissä.

                                                                                               ****

Israelin hävittäjillä tehdyssä ohjusiskussa oli yksi mielenkiintoinen yksityiskohta.

Yhden Pantsir-S1-laukaisualustan tuhoavassa ohjuksessa oli kamerakärki. Kamerakärki ei ole ihan vakiomuotoinen ohjusvarastus. Nyt Israel halusi näyttää ohjuskohteen näyttävän tuhoutumisen julkisuudessa.

Israel näytti, kuinka sen F-16-hävittäjään kytketty Delilah-ohjus (Delilah tai Delilah) tuhoaa venäläisen Pantsir-S1-laukaisualustan. Netanjahu oli katsellut vastaavaa Pantsir-järjestelmää vain päivää aikaisemmin Moskovan torilla yhdessä Putinin kanssa.

Pantsir-S1-laukaisualustan tuho on venäläissanoja lainaten sataprosenttinen, kun katsoo Israelin armeijan YouTube-videota:

YouTube 10.5.2018

Tuhottu laukaisualusta oli sijoitettu Mezzehin sotilaslentokentälle Damaskoksessa vain noin 3,8 kilomerin päähän al-Assadin hallintopalatsista (33°28'40.0"N 36°13'24.0"E).

Ei voi pitää Syyrian, Iranin eikä Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä kovin vakuuttavana, kun Israel kykenee tuhoamaan venäläisvalmisteisen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän al-Assadin hallintopalatsin porteilla. Israelilla olisi ollut kyvykkyys tuhota saman tien myös al-Assadin hallintopalatsi taivaan tuuliin.

Israel oli siis harkinnut tarkkaan, minkä kohteen se oli halunnut ohjusvideoida ja päästää julkisuuteen. Israelin näpäytys oli osaltaan Syyrialle, mutta ennen kaikkea Venäjälle.

Näpäytys oli etenkin Venäjälle, joka kehui muutamaa viikkoa aikaisemmin Pantsir-S1-järjestelmän torjuvan lähes sataprosenttisesti kaiken torjumista edellyttävän. Siksi videointikohde oli Pantsir-S1. Näpäytys oli Venäjälle myös siksi, koska se on uhonnut S-300-ilmatorjuntajärjestelmän myymisestä Syyriaan Syyrian armeijan alaisuuteen, mistä Israel on useaan otteeseen Venäjää varoitellut. Viimeiset varoittelut Putin lienee saanut Netanjahulta keskiviikkona ilman Putinin vastausta.

                                                                                               ****

On selvää, että pääministeri Netanjahu ei saanut Moskovan voitonpäivän reissultaan sitä mitä oli mennut hakemaan.

Edellisen kerran Netanjahu kävi Moskovassa tammikuun lopulla 29.1.2018 ja jäi silloinkin tuloksetta niiden päämäärien suhteen, mitä Netanjahulla oli Iranin muodostaman uhan suhteen.

I will discuss with President Putin Iran’s relentless efforts to establish a military presence in Syria, which we strongly oppose and are also taking action against.” oli Netanjahun viesti Moskovaan tammikuun lopulla (Reuters 29.1.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Keskustelen presidentti Putinin kanssa Iranin loputtomista ponnisteluista sotilaallisen läsnäolon lisäämiseksi Syyriassa, joita me vastustamme vahvasti ja joiden johdosta olemme myös valmiit ryhtymään toimiin.

Venäjä ei siis ole tehnyt mitään Israelin hyväksi, vaikka maat ovat läheisiä. Israel on moneen otteeseen varoitellut Venäjää ja Irania, mitä tuleman pitää, jos Iran jatkaa Israelia uhkaavia sotatoimia Syyriassa. Tuleman piti kaksi päivää sitten. Jatko lienee selvää: Israel ei salli Iranin sotilaallista varustautumista Syyriassa.

Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla muodostetaan uhkaa. Nykymaailmassa ne ovat ohjukset, joilla torjutaan uhkaa. Tuo olisi hyvä muistaa Suomessakin, jossa ohjustorjuntaa vähätellään.

                                                                                               ****

Россия передумала продавать Сирии комплексы С-300” oli uutisotsikko Pravdan sivustolla 11.5.2018 (Правда 11.5.2018). Vastaavia venäjänkielisiä otsikkoja ei ole ollut paljonkaan venäläissivustoilla, ukrainalaissivustoilla kylläkin. Uutinen ei liene ollut mieluisa venäläismedialle.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä muutti mielensä myydä Syyriaan S-300-ohjustorjuntajärjestelmiä”.

Vain päivä Israelin ohjusiskun jälkeen Venäjä siis ilmoitti, että se ei ”myy” Syyrialle S-300- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Vanhempi S-300-järjestelmä on edelleen Venäjän ilmatorjuntajärjestelmien aatelia kehittyneimpien S-400- ja S-500-järjestelmien ohella.

Mistä on kysymys?

Netanjahun Pantsir-viesti oli mennyt Moskovassa perille. Israel olisi valmis tuhoamaan vastaavasti myös Syyrian armeijan S-300-ilmatorjuntaohjusyksiköt.

Seuraava Israelin ohjusvideo olisi varmasti koskenut S-300-ilmatorjuntaohjusyksikön laukaisualustan tuhoamista vastaavasti kuin miten Pantsir-S1-yksikön laukaisualusta tuhottiin.

Venäjä ei ottanut ymmärrettävästi haastetta vastaan. Venäjällä lienee epävarmuutta, ettei S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä olekaan riittävää torjuntakykyä, jos vastassa ovat läntiset kehittyneimmät risteilyohjusjärjestelmät. Venäjä haluaa pitää yllä S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmien mainetta. S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmillä ei kuitenkaan ole näyttöä todellisissa taistelutilanteissa länsimaiden kehittyneimpiä risteilyohjuksia vastaan.

Laukaisualustan tuhoamista osoittava ohjusvideo veisi S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän uskottavuuden. Kukapa ostaisi sellaista järjestelmää, joka ei pärjäisi edes tavanomaisille risteilyohjuksille. No, Nato-maa Turkille Venäjän S-300 ja S-400 tuntuu edelleen kelpaavan.

Israel puolestaan osaa kehittää asejärjestelmiä, jotka toimivat ja joita on testattu Lähi-idän todellisissa sotatilanteissa. Israelin Iron dome -ohjuspuolustusjärjestelmä on osoittanut toimivuutensa.

Jos Suomi päättäisi joskus rakentaa maahan toimivan ohjuspuolustusjärjestelmän, olisi opintoretki Israeliin paikallaan.

Venäjän S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät ja lännen risteilyohjukset eivät vielä ole ottaneet toden teolla yhteen. Lännellä on tällä hetkellä näyttöä paremmuudesta Lähi-idässä, Venäjällä ei ole vastaavaa näyttöä. Ehkäpä Venäjä varoo haastetta, joka ehkä osoittaisi S-sarjan ohjustorjuntajärjestelmät tehottomiksi lännen risteilyohjuksille.

                                                                                               ****

Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti” (US-blogi 7.4.2017).

]]>
19 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255220-israel-kurittaa-nyt-itseaan-suurvaltana-pitavaa-venajaa#comments Bashar al-Assad Iranin ydinohjelma Israel Syyrian sota Venäjän uhka Sat, 12 May 2018 17:34:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255220-israel-kurittaa-nyt-itseaan-suurvaltana-pitavaa-venajaa
Syyrian sodan lyhyt historia http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253888-syyrian-sodan-lyhyt-historia <p>Syyrian hallinnon suorittaman myrkkykaasuiskun ja lännen toteuttamien vastatoimien jälkipuinnin keskellä kannattaa kerrata, millaisia vaiheita Syyrian kriisissä on tähän saakka läpikäyty. Se ehkä auttaa hahmottamaan paremmin myös kriisin jatkon näköaloja.</p><p><em>Kriisin päävaiheet</em></p><p>Syyrian baath-sosialismin perintöön ja Neuvostoliitto/Venäjä -suhteisiin nojaava hallinto on ollut erittäin raaka ja korruptoitunut, ja erityisesti näin on ollut Bashar al Assadin perittyä presidentinviran isältään vuosituhannen vaihteessa. Vuosisatojen ajan sovussa keskenään eläneet väestöryhmät ovat joutuneet al Assadien dynastian aikana eriarvoiseen asemaan niin, että presidentin klaani suosii etenkin alaviitteja väestön enemmistön muodostavien sunnien kustannuksella.</p><p>Vuonna 2011 kaupunkien koulutetun väen keskuudesta alkanutta demokratialiikettä vastaan hyökättiin väkivaltaisesti, mikä johti sisällissodan syttymiseen. Ennen pitkää aloite al Assadin hallintoa vastaan käydyissä taisteluissa siirtyi radikaaleille islamisteille, joiden käsiin myös iso osa lännen oppositiolle toimittamista aseista pian kulkeutui. ISIS ryhtyi rakentamaan kalifaattia valtaamilleen alueille ja pitämään oman terrorinsa avulla kuria paikallisen väestön keskuudessa.</p><p>Tshetsheniassa ja muualla Venäjän kaukasialaisilla alueilla oli itsenäisyyskamppailujen jäljiltä paljon taistelukokemusta hankkineita muslimeja, joita lähti &ndash; tai lähetettiin &ndash; joukoittain ISISin riveihin lähi-Itään. He ottivat pian itselleen komennon paikallisilta arabeilta. Tämän jälkeen sekä al Assadin hallinnon että ISISin terrori ajoivat ihmisiä massoittain Turkkiin, Libanoniin ja Eurooppaan. Etenkin ISISin brutaalit menettelytavat saivat maailman yleisen mielipiteen kuohuksiin.</p><p>Presidentti Obama tuomitsi al Assadin hallinnon maan omia kansalaisia vastaan suuntaaman väkivallan. Hän nimesi kemiallisten aseiden käytön sietorajaksi, jonka ylittyessä USA tulisi reagoimaan. Kuin tilauksesta hallinto käyttikin niitä, jolloin Obaman oli pakko etsiä keinoja uhkauksensa toteuttamiseksi. Varovaisen linjansa mukaisesti Obama ei halunnut altistua provokaatioille, joiden päätarkoituksena oli sotkea Yhdysvallat oman tahtonsa vastaisesti milloin mihinkin konfliktiin.</p><p>USA:n &rdquo;pelastajaksi&rdquo; tuli Venäjä, joka lähetti omat joukkonsa Syyriaan muka taistelemaan yhdessä lännen kanssa ääri-islamilaisia terroristeja vastaan ja joka samalla lupasi taata, että al Assadin hallinto luopuisi kemiallisista aseistaan. YK:n johdolla ryhdyttiin etsimään diplomaattista ratkaisua Syyrian kriisiin, ja ulkoministeri John Kerry kulutti valtavan määrän energiaa tuloksetta jääneeseen urakkaan.</p><p>Neuvottelujen varjossa Venäjä, al Assadin hallinto, Iran ja Hizbollah kävivät säälimätöntä sotaa demokraattisen opposition hallitsemia alueita vastaan pommittaen kouluja, sairaaloita ja asuintaloja sekä näännyttämällä saarrettuja alueita veden, ruoan ja lääkkeiden puutteeseen. Alue toisensa jälkeen on &rdquo;vapautettu&rdquo;, mikä on merkinnyt lähinnä naisten raiskaamista sekä miesten tappamista tai viemistä vankilaan kidutettaviksi. Loput henkiinjääneistä on lähetetty &rdquo;suoja-alueille&rdquo; eli kohteisiin, joiden vuoro tulisi myöhemmin.</p><p><em>Donald Trumpin vaikutus</em></p><p>Barack Obaman vaihtuminen Donald Trumpiin Yhdysvaltain johdossa avasi ainakin periaatteessa uusia mahdollisuuksia Syyrian kriisin ratkomiseen, ovathan Trump ja Putin monin verroin valmiimpia yhteistyöhön keskenään kuin Obama ja Putin olivat olleet. Molempien tekee mieli - Trumpin presidentillistä ilmaisua käyttäen - pommittaa paskat tulos radikaaleista islamisteista, ja molemmat hyötyvät poliittisesti suurten pakolaisvirtojen synnyttämistä peloista. Lisäksi Trump haluaa Yhdysvaltojen vetävän joukkonsa pois kaikista &rdquo;turhista&rdquo; sodista, mikä Syyrian osalta merkitsi käytännössä maan jättämistä suosiolla Venäjän etupiiriin. Toisaalta Trump joutuu varomaan avointa kaveeraamista Putinin kanssa hänen Venäjä-yhteyksiinsä kohdistettujen epäilyjen vuoksi. Lisäksi hän on toistuvasti sättinyt Obamaa tämän toteuttamatta jääneen kemiallisten aseiden käyttöä koskevan uhkauksen vuoksi.</p><p>Yksi tämän asetelman tulos oli USA:n vuosi sitten toteuttama lähinnä symbolinen ohjusisku Syyriaan vastauksena hallinnon kaasuaseen käyttöön. Vähän aikaa sitten Trump ilmoitti Yhdysvaltojen aikovan vetää joukkonsa pian pois Syyriasta sen vuoksi, että ISIS oli jo menettänyt siellä lähes kaikki hallitsemansa alueet. Sen jälkeen tuli kuitenkin uusi myrkkykaasuhyökkäys, johon USA, Iso-Britannia ja Ranska vastasivat pienen tuumaustauon jälkeen selvästi viimevuotista laajemmalla, mutta edelleen tarkkaan rajatulla ohjusiskulla. Venäjä tuomitsi lännen toimet kiistäen kaikki väitteet kemiallisten aseiden käyttämisestä. Länsi vakuuttaa reagoineensa pelkästään kemiallisten aseitten käyttöön aikomatta puuttua muutoin Syyrian tilanteeseen. Lisäksi Trump on vahvistanut uudemman kerran Yhdysvaltojen todella aikovan vetää joukkonsa lähiaikoina pois Syyriasta. Syyrian hallinto on puolestaan suorittanut viikonvaihteessa rajuja ilmapommituksia Homsiin ja Idlibiin.</p><p><em>Miten tästä eteenpäin?</em></p><p>Al Assadin hallinto tavoitellee lähiaikoina jonkinlaista Endlösungia viimeisillä Syyrian demokraattisen opposition hallitsemilla alueilla. Houkutus kaasuaseen käyttöön on suuri samoista syistä kuin se oli aikanaan natsi-Saksassa: myrkkykaasu on nopein ja halvin keino päästä eroon ei-toivotuista ihmisistä. Ja onhan hallinnon venäläisillä aseveljillä paljon hyödyllistä tietotaitoa tällä alueella. Aivan estoitta kemiallisia aseita ei kuitenkaan viime tapahtumien jälkeen voida käyttää, joten puhdistusta saatetaan harjoittaa myös perinteisemmin ilmapommituksin ja kaupunkisodan menetelmin.</p><p>Mitään tilanteen rauhoittumista ja ulkopuolisten poistumista Syyriasta - ehkä USA:a lukuunottamatta - on turha odottaa. Sorron kohteena olevien kansalaisten tyytymättömyys ja viha säilyvät, ja uusia koston aiheita syntyy koko ajan moniin eri suuntiin. Ääri-islamilainen radikalismi ei ole kadonnut minnekään ISISin hallitsemien alueiden pienentymisestä huolimatta, ja kurdit puolustavat omia alueitaan yhtä sitkeästi kuin turkkilaiset yrittävät ajaa heitä pois niiltä. Venäjä ja Iran eivät voi kumpikaan lähteä maasta ennen toista ja samalla jättää sitä kumppaninsa määräysvaltaan. Israel puolestaan jatkaa Iranin ja Hizbollahin toimien valvontaa ja tarvittaessa kurittamista omien rajojensa lähettyvillä.</p><p>Siten miljoonat Syyrian sotaa pakoon Turkkiin, Libanoniin, Jordaniaan ja Eurooppaan lähteneet joutuvat pysymään pakolaisina jatkossakin. Heidän määränsä kasvaa edelleen, vaikka Turkin rajavartijat ovat ryhtyneet ampumaan kovilla rajan yli pyrkiviä. Käänne positiivisempaan suuntaan edellyttäisi länsivaltojen luopumista opportunistisesta asenteestaan ja paljon tähänastista määrätietoisempaa toimintaa väkivallan lopettamiseksi maassa. Harkintaan tulisi ottaa esimerkiksi lentokiellon julistaminen uhattuina olevien alueiden ylle, alueella suoritettujen sotarikosten kunnollinen selvittäminen ja syyllisten saattaminen oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään presidentti al Assadia myöten.</p><p>Tällaisen vaihtoehdon toteutumista on kuitenkin luultavasti aivan turha odottaa. Todennäköisempää on, että Putin ja Trump päätyvät nykyisestä sanasodasta huolimatta diiliin siitä, että Syyria jää jatkossakin Venäjän hoitoon ja että al Assad pysyy maan johdossa. Diiliin voi sisältyä lännen taholta tulevaa jälleenrakennusrahaa, jos Venäjä lupaa paimentaa maan presidenttiä hieman tähänastista paremmin ja maa suostuu vastaanottamaan lännestä palautettavaa väkeä. Hyvä tilaisuus asian yksityiskohtaisempaan käsittelyyn avautuu presidenttien edessä olevan tapaamisen yhteydessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syyrian hallinnon suorittaman myrkkykaasuiskun ja lännen toteuttamien vastatoimien jälkipuinnin keskellä kannattaa kerrata, millaisia vaiheita Syyrian kriisissä on tähän saakka läpikäyty. Se ehkä auttaa hahmottamaan paremmin myös kriisin jatkon näköaloja.

Kriisin päävaiheet

Syyrian baath-sosialismin perintöön ja Neuvostoliitto/Venäjä -suhteisiin nojaava hallinto on ollut erittäin raaka ja korruptoitunut, ja erityisesti näin on ollut Bashar al Assadin perittyä presidentinviran isältään vuosituhannen vaihteessa. Vuosisatojen ajan sovussa keskenään eläneet väestöryhmät ovat joutuneet al Assadien dynastian aikana eriarvoiseen asemaan niin, että presidentin klaani suosii etenkin alaviitteja väestön enemmistön muodostavien sunnien kustannuksella.

Vuonna 2011 kaupunkien koulutetun väen keskuudesta alkanutta demokratialiikettä vastaan hyökättiin väkivaltaisesti, mikä johti sisällissodan syttymiseen. Ennen pitkää aloite al Assadin hallintoa vastaan käydyissä taisteluissa siirtyi radikaaleille islamisteille, joiden käsiin myös iso osa lännen oppositiolle toimittamista aseista pian kulkeutui. ISIS ryhtyi rakentamaan kalifaattia valtaamilleen alueille ja pitämään oman terrorinsa avulla kuria paikallisen väestön keskuudessa.

Tshetsheniassa ja muualla Venäjän kaukasialaisilla alueilla oli itsenäisyyskamppailujen jäljiltä paljon taistelukokemusta hankkineita muslimeja, joita lähti – tai lähetettiin – joukoittain ISISin riveihin lähi-Itään. He ottivat pian itselleen komennon paikallisilta arabeilta. Tämän jälkeen sekä al Assadin hallinnon että ISISin terrori ajoivat ihmisiä massoittain Turkkiin, Libanoniin ja Eurooppaan. Etenkin ISISin brutaalit menettelytavat saivat maailman yleisen mielipiteen kuohuksiin.

Presidentti Obama tuomitsi al Assadin hallinnon maan omia kansalaisia vastaan suuntaaman väkivallan. Hän nimesi kemiallisten aseiden käytön sietorajaksi, jonka ylittyessä USA tulisi reagoimaan. Kuin tilauksesta hallinto käyttikin niitä, jolloin Obaman oli pakko etsiä keinoja uhkauksensa toteuttamiseksi. Varovaisen linjansa mukaisesti Obama ei halunnut altistua provokaatioille, joiden päätarkoituksena oli sotkea Yhdysvallat oman tahtonsa vastaisesti milloin mihinkin konfliktiin.

USA:n ”pelastajaksi” tuli Venäjä, joka lähetti omat joukkonsa Syyriaan muka taistelemaan yhdessä lännen kanssa ääri-islamilaisia terroristeja vastaan ja joka samalla lupasi taata, että al Assadin hallinto luopuisi kemiallisista aseistaan. YK:n johdolla ryhdyttiin etsimään diplomaattista ratkaisua Syyrian kriisiin, ja ulkoministeri John Kerry kulutti valtavan määrän energiaa tuloksetta jääneeseen urakkaan.

Neuvottelujen varjossa Venäjä, al Assadin hallinto, Iran ja Hizbollah kävivät säälimätöntä sotaa demokraattisen opposition hallitsemia alueita vastaan pommittaen kouluja, sairaaloita ja asuintaloja sekä näännyttämällä saarrettuja alueita veden, ruoan ja lääkkeiden puutteeseen. Alue toisensa jälkeen on ”vapautettu”, mikä on merkinnyt lähinnä naisten raiskaamista sekä miesten tappamista tai viemistä vankilaan kidutettaviksi. Loput henkiinjääneistä on lähetetty ”suoja-alueille” eli kohteisiin, joiden vuoro tulisi myöhemmin.

Donald Trumpin vaikutus

Barack Obaman vaihtuminen Donald Trumpiin Yhdysvaltain johdossa avasi ainakin periaatteessa uusia mahdollisuuksia Syyrian kriisin ratkomiseen, ovathan Trump ja Putin monin verroin valmiimpia yhteistyöhön keskenään kuin Obama ja Putin olivat olleet. Molempien tekee mieli - Trumpin presidentillistä ilmaisua käyttäen - pommittaa paskat tulos radikaaleista islamisteista, ja molemmat hyötyvät poliittisesti suurten pakolaisvirtojen synnyttämistä peloista. Lisäksi Trump haluaa Yhdysvaltojen vetävän joukkonsa pois kaikista ”turhista” sodista, mikä Syyrian osalta merkitsi käytännössä maan jättämistä suosiolla Venäjän etupiiriin. Toisaalta Trump joutuu varomaan avointa kaveeraamista Putinin kanssa hänen Venäjä-yhteyksiinsä kohdistettujen epäilyjen vuoksi. Lisäksi hän on toistuvasti sättinyt Obamaa tämän toteuttamatta jääneen kemiallisten aseiden käyttöä koskevan uhkauksen vuoksi.

Yksi tämän asetelman tulos oli USA:n vuosi sitten toteuttama lähinnä symbolinen ohjusisku Syyriaan vastauksena hallinnon kaasuaseen käyttöön. Vähän aikaa sitten Trump ilmoitti Yhdysvaltojen aikovan vetää joukkonsa pian pois Syyriasta sen vuoksi, että ISIS oli jo menettänyt siellä lähes kaikki hallitsemansa alueet. Sen jälkeen tuli kuitenkin uusi myrkkykaasuhyökkäys, johon USA, Iso-Britannia ja Ranska vastasivat pienen tuumaustauon jälkeen selvästi viimevuotista laajemmalla, mutta edelleen tarkkaan rajatulla ohjusiskulla. Venäjä tuomitsi lännen toimet kiistäen kaikki väitteet kemiallisten aseiden käyttämisestä. Länsi vakuuttaa reagoineensa pelkästään kemiallisten aseitten käyttöön aikomatta puuttua muutoin Syyrian tilanteeseen. Lisäksi Trump on vahvistanut uudemman kerran Yhdysvaltojen todella aikovan vetää joukkonsa lähiaikoina pois Syyriasta. Syyrian hallinto on puolestaan suorittanut viikonvaihteessa rajuja ilmapommituksia Homsiin ja Idlibiin.

Miten tästä eteenpäin?

Al Assadin hallinto tavoitellee lähiaikoina jonkinlaista Endlösungia viimeisillä Syyrian demokraattisen opposition hallitsemilla alueilla. Houkutus kaasuaseen käyttöön on suuri samoista syistä kuin se oli aikanaan natsi-Saksassa: myrkkykaasu on nopein ja halvin keino päästä eroon ei-toivotuista ihmisistä. Ja onhan hallinnon venäläisillä aseveljillä paljon hyödyllistä tietotaitoa tällä alueella. Aivan estoitta kemiallisia aseita ei kuitenkaan viime tapahtumien jälkeen voida käyttää, joten puhdistusta saatetaan harjoittaa myös perinteisemmin ilmapommituksin ja kaupunkisodan menetelmin.

Mitään tilanteen rauhoittumista ja ulkopuolisten poistumista Syyriasta - ehkä USA:a lukuunottamatta - on turha odottaa. Sorron kohteena olevien kansalaisten tyytymättömyys ja viha säilyvät, ja uusia koston aiheita syntyy koko ajan moniin eri suuntiin. Ääri-islamilainen radikalismi ei ole kadonnut minnekään ISISin hallitsemien alueiden pienentymisestä huolimatta, ja kurdit puolustavat omia alueitaan yhtä sitkeästi kuin turkkilaiset yrittävät ajaa heitä pois niiltä. Venäjä ja Iran eivät voi kumpikaan lähteä maasta ennen toista ja samalla jättää sitä kumppaninsa määräysvaltaan. Israel puolestaan jatkaa Iranin ja Hizbollahin toimien valvontaa ja tarvittaessa kurittamista omien rajojensa lähettyvillä.

Siten miljoonat Syyrian sotaa pakoon Turkkiin, Libanoniin, Jordaniaan ja Eurooppaan lähteneet joutuvat pysymään pakolaisina jatkossakin. Heidän määränsä kasvaa edelleen, vaikka Turkin rajavartijat ovat ryhtyneet ampumaan kovilla rajan yli pyrkiviä. Käänne positiivisempaan suuntaan edellyttäisi länsivaltojen luopumista opportunistisesta asenteestaan ja paljon tähänastista määrätietoisempaa toimintaa väkivallan lopettamiseksi maassa. Harkintaan tulisi ottaa esimerkiksi lentokiellon julistaminen uhattuina olevien alueiden ylle, alueella suoritettujen sotarikosten kunnollinen selvittäminen ja syyllisten saattaminen oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään presidentti al Assadia myöten.

Tällaisen vaihtoehdon toteutumista on kuitenkin luultavasti aivan turha odottaa. Todennäköisempää on, että Putin ja Trump päätyvät nykyisestä sanasodasta huolimatta diiliin siitä, että Syyria jää jatkossakin Venäjän hoitoon ja että al Assad pysyy maan johdossa. Diiliin voi sisältyä lännen taholta tulevaa jälleenrakennusrahaa, jos Venäjä lupaa paimentaa maan presidenttiä hieman tähänastista paremmin ja maa suostuu vastaanottamaan lännestä palautettavaa väkeä. Hyvä tilaisuus asian yksityiskohtaisempaan käsittelyyn avautuu presidenttien edessä olevan tapaamisen yhteydessä.

]]>
0 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253888-syyrian-sodan-lyhyt-historia#comments Lännen ilmaiskut Syyrian sota Mon, 16 Apr 2018 11:36:16 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253888-syyrian-sodan-lyhyt-historia
Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti <p><em>Russia vows to shoot down any and all missiles fired at Syria. Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and &lsquo;smart!</em>&rsquo;&rdquo;.</p><p>Vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäjä lupaa ampua alas kaikki Syyriaan laukaistut ohjukset. Valmistaudu Venäjä, koska ne tulevat, mukavat ja uudet ja &rsquo;älykkäät!&rsquo;</em>&quot; (<a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/984022625440747520"><u>Twitter 11.4.2018</u></a>).</p><p>Noin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi Venäjälle Yhdysvaltain tulevaa ohjusiskua 11.4.2018. Trumpin ennakoima ohjusisku tapahtui aamuyöllä 14.4.2018 Syyrian aikaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan asevoimat laukaisivat kolmeen syyrialaiseen kohteeseen 105 risteilyohjusta, jotka olivat noita &rdquo;älykkäitä&rdquo;. Kaukaisimmat ohjukset laukaistiin reilusti yli tuhannen kilometrin päästä Persianlahdelta. Iskussa ei syntynyt henkilömenetyksiä, mutta iskukohteet tuhoutuivat täysin.</p><p>Nykyiset sodat ovat ohjussotia, jossa ohjukset voivat tulla kaukaa ja yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta.</p><p>Ohjushyökkäyksin tehtäviä ohjussotia sodat ovat etenkin silloin, kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti kehittynyttä voimaa, kuten esimerkiksi Venäjä ja länsivallat.</p><p>Nykyaikana niin Venäjä kuin länsivallat pyrkivät välttämään sellaisia sotatapahtumia, joissa asetettaisiin sotilaiden turvallisuus ja henki alttiiksi. Ihmisuhreja omissa riveissä pyritään välttämään viimeiseen asti. Sotilaiden viemistä hyökkäyskohteeseen pyritään välttämään.</p><p>Itä-Ukrainan sota ja Syyrian sota eivät ole olleet ohjussotia. Miksi eivät?</p><p>Nuo sodat ovat olleet sotia, joissa on vallattu myös alueita. Valloitussotia siis, joissa valloitukselle on asetettu jokin päämäärä. Yhteistä molemmissa sodissa on ollut, että Venäjä on pyrkinyt ulkoistamaan sotilaiden turvallisuutta ja henkeä uhkaavat sotatoimet välikäsille, jotka ovat toimineet Venäjän asevoimien ulkopuolella.</p><p>Itä-Ukrainassa Venäjän on luonut venäjämielisten kapinallisten avulla jäätyneen konfliktin niin, että Venäjän asettamat päämäärät sotatoimille on täytetty. Käymällä jatkuvaa asemasotaa Venäjä ei anna Ukrainalle mahdollisuutta lähentyä EU:ta ja Natoa.</p><p>Välikäsinä sotatoimissaan Venäjä on käyttänyt myös sotilasyrityksiä, joiden palkkalistoilla on paljon Venäjän armeijasta eläköityneitä sotilaita. Tunnetuin tällainen Venäjän välikätenä käyttämä sotilasyritys on Wagner-ryhmä (Группа Вагнера tai ЧВК Вагнера). Syyriassa al-Assadin hallinon sotavoimat ovat myös Venäjän välikäsi ylläpitämään valtiota Venäjän hallinnassa.</p><p>Venäjän ja länsimaiden välille mahdollisesti syntyvässä sotilaallisessa konfliktissa ei kyse olisi valloitussodasta kuten kylmän sodan aikaan ensisijaisena vaihtoehtona pelättiin. Tuo kylmän sodan aikainen uhka ei enää ole ensisijainen. Toki jatkuva ja pitkittyvä konflikti voisi muuttua myös valloitussodaksi, muttei konflikti ei joka tapauksessa alkaisi millään panssariarmeijan vyörytyksellä.</p><p>On myös huomattava, että Venäjä on tehnyt Itä-Euroopassa alueiden miehitystyyppisiä haltuunottoja vain sellaisilla alueilla, joilla paikallisilla ihmisillä on mieltymyksiä Venäjää kohtaan ja Venäjän toimia kohtaan. Näin niin Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Kaukasiassa. Venäjä on pyrkinyt varmistamaan, että Venäjä ei valtaa alueita, joita se ei kykenisi myöhemmin hallitsemaan ilman suuria sotilaallisia ponnistuksia. Venäjä tarvitsee paikallisten asukkaiden tuen. Ukrainassa paikallisten asukkaiden tuki jäi pienelle alueelle eikä laajempi valloitus Novorossijaksi onnistunut.</p><p>Länsimaissa sellaisia alueita ei Venäjälle ole, joissa alueen asukkailla olisi laajaa mieltymystä Venäjää ja Venäjän miehitystä kohtaan. Ei edes Baltian maissa venäläisvähemmistön keskuudessa.</p><p>Venäjä voisi ottaa rajoitettuja pieniä ja helposti hallinnassa pidettäviä alueita ikään kuin panttivankina politiikan teon välineeksi, mutta laajoja resursseja sitovia ja sotavoimia kuluttavia miehityksiä länsimaissa Venäjänkään ei olisi järkeä tehdä. Asetetut tavoitteet olisivat saavutettavissa helpommin muilla keinoilla kuin miehityksellä.</p><p>Edellä lausuttu on Suomenkin syytä muistaa, kun se asettaa sotilaallisia uhkia tärkeysjärjestykseen ja tekee puolustusinvestointeja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em><u>Perinteisen sodan</u> mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon</em>.&rdquo; puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, kun Suomi oli päättänyt kasvattaa sodanajan joukkojen kokoa 20 prosentilla 280 000 sotilaaseen vuoden 2017 alkupuolella (<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puolustusministeri-sodanajan-joukkojen-koko-kasvaa-perinteisen-sodan-uhka-palannut/751904/"><u>Kaleva 16.2.2017</u></a>).</p><p>Suomi on siis vastannut muuttuviin uhkiin kasvattamalla reservejään. Reservejä on kasvatettu kuitenkin vain paperilla ja näin Suomi huijaa itseään lahjakkaasti.</p><p>&rdquo;<em>Uusia uhkia on syntynyt, kuten kybersota, mutta Ukraina opettaa meille, että <u>perinteinen voimankäyttö</u> on edelleen mahdollista politiikan jatkeena.</em>&rdquo; Jussi Niinistö totesi jo vuonna 2014 (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/jussi-niinisto--suomen-otettava-oppia/3009262#gs.K4GwUG8"><u>MTV3 2.3.2014</u></a>).</p><p>Entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja nykyinen puolustusministeri Niinistö tarkoitti perinteisellä sodalla sotaa, jossa Suomen maa-alueita pyrittäisiin ottamaan hallintaan vastaavasti kuin Itä-Ukrainassa. Niinistö tarkoitti siis valloitussotaa.</p><p>Toki Suomen pitää varautua myös valloitussotaan ja sellaiseen maahanhyökkäykseen, jossa vieraan vallan sotilaita voisi yrittää Suomen alueelle pääsyä, mutta se ei ole Suomen ensisijainen uhka enää. Meidän ei ehkä tulisi enää kohdistaa kaikkia sotilaallisia voimavaramme tuon uhkan torjuntaan. Tuo uhka ei kriittinen Suomen turvallisuuden kannalta. On paljon kriittisempiäkin uhkia.</p><p>Suomi tuskin enää tarvitsisi esimerkiksi Euroopan suurinta tykistövahvuutta eikä yhtä suurimmista panssarivaunuvahvuuksista, jollaiset meille on jostain syystä muodostuneet. Enkä se luo Puolustusvoimissa vielä joillekin turvallisuuden tunnetta laajaa panssaririvistöä katsoessa, mutta ei ainakaan minulle. Vähemmälläkin Venäjä tietää ja ymmärtää, ettei kannata päämääriin päästäkseen yrittää Suomen valloitusta maavoimilla.</p><p>Onko siis kalustohankinnat kohdistettu oikein, kun on ostettu sellaista rautaa rajalle, jossa ei ole Trumpin peräänkuuluttamaa &rdquo;älykkyyttä&rdquo;. Tykistöä ja panssareita pitää olla, mutta ovatko hankinnat olleet ylimitoitettuja? On ostettu, kun halvalla on saatu.</p><p>Vastaavasti Puolustusvoimat on ilmoittanut, että oikea hävittäjämäärä Suomen kokoiselle maalle Suomen sijainnilla olisi yli 90 hävittäjää. Suomi on nyt ostamassa vain noin 60 hävittäjää. Onko hankinta alimitoitettu? Ei osteta, kun halvalla ei saada.</p><p>Suomessa pitää ymmärtää puolustusministerimme mukaan lukien, että Venäjä tuskin kohdistaisi ensisijaisesti samanlaisia alueita valloittavia sotilastoimia länsimaata kohtaan kuin sellaista vanhaa neuvostotasavaltaa kohtaan, jossa on Venäjään myötäisesti suhtautuvia ihmisryhmiä. Suomen ei pidä ottaa yks yhteen mallia Georgian eikä Itä-Ukrainan tai Syyrian tapahtumista, vaikka se olisi meille helpointa pitää yllä näennäistä korkeaa puolustuskykyä. Malli sopisi hyvin Suomen vanhaan aluepuolustukseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen nykyinen puolustusjärjestelmä ja maanpuolustuksen perusratkaisu on alueellinen puolustusjärjestelmä. Järjestelmän perusta on vihollistahon suorittaman maahantunkeutumisen torjunta vihollista kuluttaen alueen syvyyssuunnassa.</p><p>Suomen alueellisen puolustusjärjestelmän strategia on edelleen pitkälti <em>Deterrence by denial</em> -tyyppinen strategia. Strategian perusteet on luotu jo 1960-luvulla.</p><p>Alueellisen puolustuksen rakenteen muodostavat alueelliset joukot ja operatiiviset joukot. Operatiivisten joukkojen tehtävä on estää ja torjua myös maahan kohdistuva strateginen isku, siis esimerkiksi ohjushyökkäys. Operatiivisten joukkojen toinen keskeinen tehtävä on suojata reserviarmeijan liikekannallepano, joka on tunnetusti hidas prosessi.</p><p>Suomelle strategisen iskun uhkakuva on alkujaan 1980-luvun Ruotsista, josta se otettiin myös Suomen puolustusjärjestelmään. Ruotsalaiset käyttävät termiä <em>strategiskt överfal</em>. Itse asiassa jo 1950-luvulta lähtien Suomen uhkakuvana on ollut yllätyshyökkäys ja sittemmin kaappauksen omainen hyökkäys. Strategista iskua terminä on käytetty Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, ja 2000-luvulla se on uhkana nostettu laajamittaisen hyökkäyksen - siis valloitussodan - edelle.</p><p>Tällä vuosituhannella alueellista puolustusjärjestelmää on uusittu kahdesti vuonna 2008 ja vuosina 2014-15, mutta alueellisen puolustuksen pohjimmaista perustaa ei ole kuitenkaan muutettu eikä kyseenalaistettu. Ei välttämättä syytäkään, mutta kaikissa sotilaallisissa uhkakuvissa Suomen puolustuspolitiikan takaravoissa on ajatuksena laaja maahan kohdistuva valloitushyökkäys tai sitä vastaava strateginen isku, ei niinkään muunlainen strateginen isku, jossa maahan ei tunkeuduta sotilasvoimin.</p><p>Olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa kritisoinut Suomen alueellisen puolustuksen nykyisessä muodossa olevaa järjestelmää. Järjestelmä ei enää vastaa kaikkiin tämän ajan puolustushaasteisiin eikä riittäviä uudistuksia ole saatu aikaan. Nuo kirjoitukset ovat ja &rdquo;<em>Miksi Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä kaipaisi oikein uudistuksia?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225263-miksi-suomen-alueellinen-puolustusjarjestelma-kaipaisi-oikein-uudistuksia"><u>US-blogi 30.10.2016</u></a>) ja &rdquo;<em>Alueellinen puolustus - antaako se enää vastauksen puolustuksemme haasteisiin?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224465-alueellinen-puolustus-antaako-se-enaa-vastauksen-puolustuksemme-haasteisiin"><u>US-blogi 15.10.2016</u></a>).</p><p>En ole ollut noissa kirjoituksissa romuttamassa alueellista puolustusjärjestelmää, vaan olen vaatinut sen kehittämistä tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin, joihin tällä hetkellä Suomi ei kykene enää vastaamaan.</p><p>Kyse on yllätyksellisistä ensivaiheen sotilaallisista toimista, joilla vihollistaho kykenee lamaannuttamaan Suomea muutaman tunnin kestävällä hyökkäyksellä. Kyse on Suomen sotilaallisten voimavarojen suuntaamisessa niihin uhkiin, jotka ovat ensisijaisia ja ensivaiheisia ja joiden varassa on maan turvallisuus lyhytaikaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyse on lamaannuttamisesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Alueellinen puolustus perustuu siihen, että hyökkääjä päästetään omalle maalle ja sotatoimet käydään omalla maalla, josta seuraa omaan maahan kohdistuva tuhonta. Tuo on alueellisen puolustusjärjestelmän suurin heikkous.</p><p>Kylmän sodan aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä Suomen alistamiseksi tilanteessa, jossa Euroopassa oleva konflikti oli eskaloitumassa pohjoisen Itämeren alueelle. Tuohon uhkakuvaan liittyi pitkä varautumisaika, jota enää ei ole. Tuo uhkakuva oli Suomelle pitkään ensisijainen kylmän sodan jälkeenkin, vaikka se oli jo vanhentunut. Suomessa puolustuksen uudistuminen on sangen hidasta.</p><p>Vaikka uhkakuvat muuttuvat, ei puolustusstrategia Suomessa muutu, jos Suomessa ei ole varaa uudistaa puolustustaan uuden strategian ja uusien uhkakuvien pohjalta. Puolustusta ei ikään kuin ratkaista lähtien muuttuvista uhkakuvista, jos uusien uhkakuvien torjuntaan ei ole varoja. Pysytään mieluummin vanhoissa uhkakuvissa ja torjutaan niitä. Kaikilla on hyvä olo.</p><p>Suomen ajattelema strateginen isku ei tosiasiallisesti eroa periaatteiltaan paljon laajamittaisen hyökkäyssodan muodosta kuin vain aikakäsitteen ja laajuuden osalta. Erona olisi, että Suomi tuskin saisi strategisesta iskusta ennakkovihiä vastaavasti kuin laajemmasta valloitussodasta.</p><p>&rdquo;<em>Alueellisen puolustuksen tavoitteena on estää maahantunkeutujan pääsy strategisesti tärkeille alueillemme ja olosuhteitamme hyväksi käyttäen hidastaa sekä kuluttaa hyökkääjän joukkoja ja muodostaa valitsemiimme ratkaisukohtiin meille tarpeellinen ylivoima hyökkäyksen torjumiseksi ja lyömiseksi.</em>&rdquo; lausui pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Ari Puheloinen niinkin myöhään kuin vuoden 2007 lopulla Suomen puolustusratkaisusta (<a href="https://www.reservilaisliitto.fi/files/204/Puheloinen051107.pdf"><u>Pääesikunta 5.11.2007</u></a>). Kyse tuossa on <em>Deterrence by denial</em> -strategiasta.</p><p>Ari Puheloisen puhe oli vielä jollakin keinoin hyväksyttävä tuohon aikaan, mutta ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.</p><p>Sotilaallisia uhkakuvia on muuttanut ja muuttaa etenkin aseteknologian nopea kehitys, jossa pienen maan on vaikea - melkeinpä mahdotonta - pysyä uskottavasti perässä. Suuri trendi aseteknologiassa on ollut, että ihmisen merkitys sotatoimissa koko ajan vähenee. Maahan ei enää vyöry suuria sotajoukkoja. Maahan vyöryy ohjuksia ja ilma-aluksia.</p><p>&rdquo;<em>Korkeassa valmiudessa ja tehokkailla ja ajanmukaisilla järjestelmillä varustetuilla, kaikkien puolustushaarojen joukkoja sisältävillä <u>valmiusjoukoilla pyritään ensisijaisesti estämään tilanteen kiihtyminen aseelliseksi hyökkäykseksi Suomea kohtaan.</u></em> <em>Tilanteen niin vaatiessa <u>valmiusjoukoilla kyetään torjumaan Suomea vastaan tehty ensi-isku</u>. Laajaan reserviin perustuvalla ja tarkoituksenmukaisella materiaalilla varustetuilla alueellisilla joukoilla luodaan kyky vastata myös laajamittaisiin hyökkäyksiin.</em>&rdquo; totesi puolestaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016 (<a href="http://puolustusvoimat.fi/218.-valtakunnallisen-maanpuolustuskurssin-avajaiset"><u>Puolustusvoimat 12.9.2016</u></a>).</p><p>Suomen nyrkki nopeaan ensi-iskuun on siis valmiusjoukot, joiden tehtävä on estää aseellinen hyökkäys Suomeen ennalta. Tuon lausuman perusteella valmiusjoukot toimisivat Suomen rajojen ulkopuolella, mitä epäilen.</p><p>Lindberg kuitenkin totesi maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa myös:</p><p>&rdquo;<em>Ennakkovaroitusajan lyheneminen edellyttää meiltä paremman tilannetietoisuuden lisäksi myös kykyä vastata nopeammin syntyvää uhkaa vastaan eli parempaa toimintavalmiutta. <u>Olemme monin tavoin kehittämässä valmiuttamme.</u> Kesällä voimaantulleet muutokset asevelvollisuuslakiin ovat yksi esimerkki valmiutemme kehittämisestä. <u>Reserviläisiä voidaan nyt määrätä Tasavallan presidentin päätöksellä kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän välttämättömän tarpeen sitä edellyttäessä.</u></em>&rdquo;</p><p>Valmiuden todellisessa kehittämisessä Lindbergin esimerkkinä esittämä reserviä koskeva kertausharjoitusmääräys on lähinnä silmänlumetta. Ei todellista vaikuttavuutta puolustuskyvylle nopean strategisen iskun tapauksessa.</p><p>Tuo Jarmo Lindbergin mainitsema yksi esimerkki valmiuden kehittämisestä taitaa olla melkeinpä ainoa ja sekin liittyy sellaiseen sotilaalliseen tilanteeseen, jolloin maahamme tunkeuduttaisiin sotilailla ja sotilasjohtoisesti. Sotatoimissa Suomeen siis tulisi aina vieraita sotilaita, jota yritettäisiin valmiusjoukoilla torjua.</p><p>Entäpä, jos sotilaita ei tulekaan valmiusjoukkojen torjuttavaksi?</p><p>Kykeneekö valmiusjoukot torjumaan Suomeen tehdyn ohjusiskun, joka olisi tyypiltään vaikkapa länsivaltojen 14.4.2018 Syyriaan tehdyn ohjusiskun tapainen? Epäilen, että valmiusjoukkomme eivät kykenisi.</p><p>Entäpä, jos Suomeen tehtäisiin sotilaallinen ensi-isku, jonka kesto olisi vain korkeintaan muutamia kymmeniä minuuttia, mutta jonka tuhovoima ja vaikutus olisi suurempi kuin periteisen sotilailla tehtävän strategisen iskun? Onko Suomella riittävä kyvykkyys torjua tuollaista lamaannuttavaa iskua?</p><p>Suomi on haasteellinen puolustettava. Haasteen luovat pitkä maaraja Venäjän kanssa ja harvaan asutetut seudut, joissa Suomella ei ole sotilaallista voimaa. Nämä alueet olisivat sinänsä helposti vallattavissa mitä pohjoisemmaksi mennään.</p><p>Suomen on toki rakennettava puolustuksensa myös torjumaan sotilailla tapahtuvaa maahanhyökkäystä vastaan, mutta se ei riitä alkuunkaan. Pelkästään tuolla puolustuksella Suomi ei ole sotilaallisesti riittävän turvallinen nykymaailmassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nykyisin sotatoimista on haastavaa saada ennakkovaroitusta.</p><p>&ldquo;<em>All warfare is based on deception. Hence, when we are able to attack, we must seem unable; when using our forces, we must appear inactive; when we are near, we must make the enemy believe we are far away; when far away, we must make him believe we are near.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Kaikki sodankäynti perustuu petokseen. Kun meillä on kyky hyökätä, meidät tulee nähdä kyvyttöminä hyökätä. Kun käytämme voimaamme, meidän tulee näyttäytyä voimaa käyttämättömäksi. Kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana. Kun olemme kaukana, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme lähellä.</em>&quot;</p><p>Nuo sanat ovat viisaita ja pätevät edelleen.</p><p>Nuo sanat lausui kiinalainen kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu (544-496 eKr.) teoksessaan <em>Art of War</em> (<em>Sodankäynnin taito</em>). Teos on edelleen lukemisen arvoinen kirja sotilasstrategiasta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nyt kansainvälinen tilanne ei suinkaan ole vielä sellainen, että olisi erityistä syytä pelätä Venäjän interventiota länsimaata kohtaan, mutta elämme levottomia aikoja. Kaikkeen on syytä varautua. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti arvaamattomasta syystä niin, ettemme voi ollenkaan vaikuttaa muutokseen.</p><p>Venäjäkin on lukenut Sun Tzun ajatukset: jos haluat yllättää, älä näytä ennakkoon, että tulet yllättämään. Venäjä yllätti Krimin niemimaalla eikä länsi saanut tuosta yllätyksestä mitään ennakkomerkkiä.</p><p>Jos Venäjä päättäisi tehdä juuri tällä sekunnilla yllättäen jostakin kummallisesta syytä vastaavanlaisen ohjusiskun yli sadalla ballistisella lyhyen kantaman Iskander-ohjuksilla ja Kalibr- sekä Kh-sarjan risteilyohjuksilla maalta, mereltä ja ilmasta laukaistuna, kuinka Suomen valmiusjoukot kykenisivät torjumaan tuollaisen lamaannuttavan ensi-iskun?</p><p>Kuinka Suomi kykenisi torjumaan sen ensi-iskun valmiusjoukoillaan, johon Jarmo Lindbergin on viitannut maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016?&nbsp;</p><p>Onko Suomi varautunut myös sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi risteilyohjuksilla tuhoamaan vaikkapa Suomen 10-15 kriittisintä strategista kohdetta, minkä seurauksena Suomi menettäisi ilmatilansa hallinnan ja sen jälkeen Venäjä voisi jatkaa &rdquo;moukarointia&rdquo; ilmatilasta käsin. Tunnissa voidaan menettää todellisesta puolustuskyvystä oleellinen. Siis sellainen, jolla olisi todellista merkitystä puolustuskyvylle jatkossa, kuten vaikkupa oman ilmatilan hallinta.</p><p>Kykenisikö Suomi torjumaan maata vastaan tehdyn ohjushyökkäyksen puolen tunnin ennakkovaroitusajalla tai edes päivän ennakkovaroitusajalla? Olisiko Suomen valmiusjoukoilla edes oikeat ohjustorjunta-aseet ohjusiskun torjumiseksi? Onko Suomella oikeaa toimintastrategiaa ohjusiskun torjuntaan?</p><p>Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain tekemä ohjusisku Syyriaan kesti alle tunnin. Noin 45 minuuttia. Tuossa lyhyessä ajassa toista sataa ohjusta kohdistettiin tällä kertaa vain kolmeen kohteeseen, mutta ne olisi voitu suunnata useampiinkin kohteisiin. Ohjukset laukaistiin lentokoneista ja merialuksista kaukaa maalikohteista. Ohjuksia olisi voitu laukaista paljon enemmänkin ja paljon kauempaakin. Ohjushyökkäyksessä kaksi tuntia olisi jo pitkä aika.</p><p>Sotaa käyvällä Syyrialla ei ollut kykyä torjua ohjushyökkäystä. Syyrian puolustuskyky oli puuteellinen eikä se hallinnut ilmatilaansa, jossa lentelivät vieraat risteilyohjukset. Risteilyohjukset ovat viheliäitä torjuttavia, mutta niitäkin voidaan torjua.</p><p>Läntisten suurvaltojen tapaan myös Venäjällä on kyky tehdä ohjushyökkäyksiä suurilla ohjusmäärillä. Venäjän ohjukset ovat lähellämme. Kyky ei ole siis vain läntisillä suurvalloilla.</p><p>Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti. Tosiasiassa Suomi ei ole varautunut ohjussotiin ollenkaan.</p><p>Suomi on varautunut päävoimiltaan vain sellaisiin sotiin, joihin on ollut halpaa varautua, mutta jospa sellaisia sotia ei enää ole oikein ensivaiheessa olemassakaan?</p><p>Pääperiaatteena Suomi on varautunut puolustuksessaan aluepuolustussotaan ja siihen liittyvään sissitoimintaan maahan hyökkäyksen tiimoilta, joka oli relevanttia vielä 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla, muttei oikein enää. Toki tällaiseenkin pitää varautua, koska ensisijaisesti vain heikkouksiin isketään, mutta nykyaikana ei tehdä enää miehityksiä ja laajojen maa-alueiden haltuunottoja, vaan asetettuihin päämääriin pyritään muutoin vähemmän sotavoimaa kuluttavasti. Venäjä hallitsee tuon nykyajan jo varsin hyvin.<br /><br />Puolustusvoimien olisi syytä valottaa kansalaisille hieman Suomen ohjustorjuntakykyä. Kykenisikö Suomi torjumaan Syyriaan tehdyn ohjushyökkäyksen kaltaisen hyökkäyksen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Russia vows to shoot down any and all missiles fired at Syria. Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and ‘smart!’”.

Vapaasti suomennettuna: “Venäjä lupaa ampua alas kaikki Syyriaan laukaistut ohjukset. Valmistaudu Venäjä, koska ne tulevat, mukavat ja uudet ja ’älykkäät!’" (Twitter 11.4.2018).

Noin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi Venäjälle Yhdysvaltain tulevaa ohjusiskua 11.4.2018. Trumpin ennakoima ohjusisku tapahtui aamuyöllä 14.4.2018 Syyrian aikaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan asevoimat laukaisivat kolmeen syyrialaiseen kohteeseen 105 risteilyohjusta, jotka olivat noita ”älykkäitä”. Kaukaisimmat ohjukset laukaistiin reilusti yli tuhannen kilometrin päästä Persianlahdelta. Iskussa ei syntynyt henkilömenetyksiä, mutta iskukohteet tuhoutuivat täysin.

Nykyiset sodat ovat ohjussotia, jossa ohjukset voivat tulla kaukaa ja yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta.

Ohjushyökkäyksin tehtäviä ohjussotia sodat ovat etenkin silloin, kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti kehittynyttä voimaa, kuten esimerkiksi Venäjä ja länsivallat.

Nykyaikana niin Venäjä kuin länsivallat pyrkivät välttämään sellaisia sotatapahtumia, joissa asetettaisiin sotilaiden turvallisuus ja henki alttiiksi. Ihmisuhreja omissa riveissä pyritään välttämään viimeiseen asti. Sotilaiden viemistä hyökkäyskohteeseen pyritään välttämään.

Itä-Ukrainan sota ja Syyrian sota eivät ole olleet ohjussotia. Miksi eivät?

Nuo sodat ovat olleet sotia, joissa on vallattu myös alueita. Valloitussotia siis, joissa valloitukselle on asetettu jokin päämäärä. Yhteistä molemmissa sodissa on ollut, että Venäjä on pyrkinyt ulkoistamaan sotilaiden turvallisuutta ja henkeä uhkaavat sotatoimet välikäsille, jotka ovat toimineet Venäjän asevoimien ulkopuolella.

Itä-Ukrainassa Venäjän on luonut venäjämielisten kapinallisten avulla jäätyneen konfliktin niin, että Venäjän asettamat päämäärät sotatoimille on täytetty. Käymällä jatkuvaa asemasotaa Venäjä ei anna Ukrainalle mahdollisuutta lähentyä EU:ta ja Natoa.

Välikäsinä sotatoimissaan Venäjä on käyttänyt myös sotilasyrityksiä, joiden palkkalistoilla on paljon Venäjän armeijasta eläköityneitä sotilaita. Tunnetuin tällainen Venäjän välikätenä käyttämä sotilasyritys on Wagner-ryhmä (Группа Вагнера tai ЧВК Вагнера). Syyriassa al-Assadin hallinon sotavoimat ovat myös Venäjän välikäsi ylläpitämään valtiota Venäjän hallinnassa.

Venäjän ja länsimaiden välille mahdollisesti syntyvässä sotilaallisessa konfliktissa ei kyse olisi valloitussodasta kuten kylmän sodan aikaan ensisijaisena vaihtoehtona pelättiin. Tuo kylmän sodan aikainen uhka ei enää ole ensisijainen. Toki jatkuva ja pitkittyvä konflikti voisi muuttua myös valloitussodaksi, muttei konflikti ei joka tapauksessa alkaisi millään panssariarmeijan vyörytyksellä.

On myös huomattava, että Venäjä on tehnyt Itä-Euroopassa alueiden miehitystyyppisiä haltuunottoja vain sellaisilla alueilla, joilla paikallisilla ihmisillä on mieltymyksiä Venäjää kohtaan ja Venäjän toimia kohtaan. Näin niin Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Kaukasiassa. Venäjä on pyrkinyt varmistamaan, että Venäjä ei valtaa alueita, joita se ei kykenisi myöhemmin hallitsemaan ilman suuria sotilaallisia ponnistuksia. Venäjä tarvitsee paikallisten asukkaiden tuen. Ukrainassa paikallisten asukkaiden tuki jäi pienelle alueelle eikä laajempi valloitus Novorossijaksi onnistunut.

Länsimaissa sellaisia alueita ei Venäjälle ole, joissa alueen asukkailla olisi laajaa mieltymystä Venäjää ja Venäjän miehitystä kohtaan. Ei edes Baltian maissa venäläisvähemmistön keskuudessa.

Venäjä voisi ottaa rajoitettuja pieniä ja helposti hallinnassa pidettäviä alueita ikään kuin panttivankina politiikan teon välineeksi, mutta laajoja resursseja sitovia ja sotavoimia kuluttavia miehityksiä länsimaissa Venäjänkään ei olisi järkeä tehdä. Asetetut tavoitteet olisivat saavutettavissa helpommin muilla keinoilla kuin miehityksellä.

Edellä lausuttu on Suomenkin syytä muistaa, kun se asettaa sotilaallisia uhkia tärkeysjärjestykseen ja tekee puolustusinvestointeja.

                                                                                           ****

Perinteisen sodan mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon.” puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, kun Suomi oli päättänyt kasvattaa sodanajan joukkojen kokoa 20 prosentilla 280 000 sotilaaseen vuoden 2017 alkupuolella (Kaleva 16.2.2017).

Suomi on siis vastannut muuttuviin uhkiin kasvattamalla reservejään. Reservejä on kasvatettu kuitenkin vain paperilla ja näin Suomi huijaa itseään lahjakkaasti.

Uusia uhkia on syntynyt, kuten kybersota, mutta Ukraina opettaa meille, että perinteinen voimankäyttö on edelleen mahdollista politiikan jatkeena.” Jussi Niinistö totesi jo vuonna 2014 (MTV3 2.3.2014).

Entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja nykyinen puolustusministeri Niinistö tarkoitti perinteisellä sodalla sotaa, jossa Suomen maa-alueita pyrittäisiin ottamaan hallintaan vastaavasti kuin Itä-Ukrainassa. Niinistö tarkoitti siis valloitussotaa.

Toki Suomen pitää varautua myös valloitussotaan ja sellaiseen maahanhyökkäykseen, jossa vieraan vallan sotilaita voisi yrittää Suomen alueelle pääsyä, mutta se ei ole Suomen ensisijainen uhka enää. Meidän ei ehkä tulisi enää kohdistaa kaikkia sotilaallisia voimavaramme tuon uhkan torjuntaan. Tuo uhka ei kriittinen Suomen turvallisuuden kannalta. On paljon kriittisempiäkin uhkia.

Suomi tuskin enää tarvitsisi esimerkiksi Euroopan suurinta tykistövahvuutta eikä yhtä suurimmista panssarivaunuvahvuuksista, jollaiset meille on jostain syystä muodostuneet. Enkä se luo Puolustusvoimissa vielä joillekin turvallisuuden tunnetta laajaa panssaririvistöä katsoessa, mutta ei ainakaan minulle. Vähemmälläkin Venäjä tietää ja ymmärtää, ettei kannata päämääriin päästäkseen yrittää Suomen valloitusta maavoimilla.

Onko siis kalustohankinnat kohdistettu oikein, kun on ostettu sellaista rautaa rajalle, jossa ei ole Trumpin peräänkuuluttamaa ”älykkyyttä”. Tykistöä ja panssareita pitää olla, mutta ovatko hankinnat olleet ylimitoitettuja? On ostettu, kun halvalla on saatu.

Vastaavasti Puolustusvoimat on ilmoittanut, että oikea hävittäjämäärä Suomen kokoiselle maalle Suomen sijainnilla olisi yli 90 hävittäjää. Suomi on nyt ostamassa vain noin 60 hävittäjää. Onko hankinta alimitoitettu? Ei osteta, kun halvalla ei saada.

Suomessa pitää ymmärtää puolustusministerimme mukaan lukien, että Venäjä tuskin kohdistaisi ensisijaisesti samanlaisia alueita valloittavia sotilastoimia länsimaata kohtaan kuin sellaista vanhaa neuvostotasavaltaa kohtaan, jossa on Venäjään myötäisesti suhtautuvia ihmisryhmiä. Suomen ei pidä ottaa yks yhteen mallia Georgian eikä Itä-Ukrainan tai Syyrian tapahtumista, vaikka se olisi meille helpointa pitää yllä näennäistä korkeaa puolustuskykyä. Malli sopisi hyvin Suomen vanhaan aluepuolustukseen.

                                                                                           ****

Suomen nykyinen puolustusjärjestelmä ja maanpuolustuksen perusratkaisu on alueellinen puolustusjärjestelmä. Järjestelmän perusta on vihollistahon suorittaman maahantunkeutumisen torjunta vihollista kuluttaen alueen syvyyssuunnassa.

Suomen alueellisen puolustusjärjestelmän strategia on edelleen pitkälti Deterrence by denial -tyyppinen strategia. Strategian perusteet on luotu jo 1960-luvulla.

Alueellisen puolustuksen rakenteen muodostavat alueelliset joukot ja operatiiviset joukot. Operatiivisten joukkojen tehtävä on estää ja torjua myös maahan kohdistuva strateginen isku, siis esimerkiksi ohjushyökkäys. Operatiivisten joukkojen toinen keskeinen tehtävä on suojata reserviarmeijan liikekannallepano, joka on tunnetusti hidas prosessi.

Suomelle strategisen iskun uhkakuva on alkujaan 1980-luvun Ruotsista, josta se otettiin myös Suomen puolustusjärjestelmään. Ruotsalaiset käyttävät termiä strategiskt överfal. Itse asiassa jo 1950-luvulta lähtien Suomen uhkakuvana on ollut yllätyshyökkäys ja sittemmin kaappauksen omainen hyökkäys. Strategista iskua terminä on käytetty Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, ja 2000-luvulla se on uhkana nostettu laajamittaisen hyökkäyksen - siis valloitussodan - edelle.

Tällä vuosituhannella alueellista puolustusjärjestelmää on uusittu kahdesti vuonna 2008 ja vuosina 2014-15, mutta alueellisen puolustuksen pohjimmaista perustaa ei ole kuitenkaan muutettu eikä kyseenalaistettu. Ei välttämättä syytäkään, mutta kaikissa sotilaallisissa uhkakuvissa Suomen puolustuspolitiikan takaravoissa on ajatuksena laaja maahan kohdistuva valloitushyökkäys tai sitä vastaava strateginen isku, ei niinkään muunlainen strateginen isku, jossa maahan ei tunkeuduta sotilasvoimin.

Olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa kritisoinut Suomen alueellisen puolustuksen nykyisessä muodossa olevaa järjestelmää. Järjestelmä ei enää vastaa kaikkiin tämän ajan puolustushaasteisiin eikä riittäviä uudistuksia ole saatu aikaan. Nuo kirjoitukset ovat ja ”Miksi Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä kaipaisi oikein uudistuksia?” (US-blogi 30.10.2016) ja ”Alueellinen puolustus - antaako se enää vastauksen puolustuksemme haasteisiin?” (US-blogi 15.10.2016).

En ole ollut noissa kirjoituksissa romuttamassa alueellista puolustusjärjestelmää, vaan olen vaatinut sen kehittämistä tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin, joihin tällä hetkellä Suomi ei kykene enää vastaamaan.

Kyse on yllätyksellisistä ensivaiheen sotilaallisista toimista, joilla vihollistaho kykenee lamaannuttamaan Suomea muutaman tunnin kestävällä hyökkäyksellä. Kyse on Suomen sotilaallisten voimavarojen suuntaamisessa niihin uhkiin, jotka ovat ensisijaisia ja ensivaiheisia ja joiden varassa on maan turvallisuus lyhytaikaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyse on lamaannuttamisesta.

                                                                                           ****

Alueellinen puolustus perustuu siihen, että hyökkääjä päästetään omalle maalle ja sotatoimet käydään omalla maalla, josta seuraa omaan maahan kohdistuva tuhonta. Tuo on alueellisen puolustusjärjestelmän suurin heikkous.

Kylmän sodan aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä Suomen alistamiseksi tilanteessa, jossa Euroopassa oleva konflikti oli eskaloitumassa pohjoisen Itämeren alueelle. Tuohon uhkakuvaan liittyi pitkä varautumisaika, jota enää ei ole. Tuo uhkakuva oli Suomelle pitkään ensisijainen kylmän sodan jälkeenkin, vaikka se oli jo vanhentunut. Suomessa puolustuksen uudistuminen on sangen hidasta.

Vaikka uhkakuvat muuttuvat, ei puolustusstrategia Suomessa muutu, jos Suomessa ei ole varaa uudistaa puolustustaan uuden strategian ja uusien uhkakuvien pohjalta. Puolustusta ei ikään kuin ratkaista lähtien muuttuvista uhkakuvista, jos uusien uhkakuvien torjuntaan ei ole varoja. Pysytään mieluummin vanhoissa uhkakuvissa ja torjutaan niitä. Kaikilla on hyvä olo.

Suomen ajattelema strateginen isku ei tosiasiallisesti eroa periaatteiltaan paljon laajamittaisen hyökkäyssodan muodosta kuin vain aikakäsitteen ja laajuuden osalta. Erona olisi, että Suomi tuskin saisi strategisesta iskusta ennakkovihiä vastaavasti kuin laajemmasta valloitussodasta.

Alueellisen puolustuksen tavoitteena on estää maahantunkeutujan pääsy strategisesti tärkeille alueillemme ja olosuhteitamme hyväksi käyttäen hidastaa sekä kuluttaa hyökkääjän joukkoja ja muodostaa valitsemiimme ratkaisukohtiin meille tarpeellinen ylivoima hyökkäyksen torjumiseksi ja lyömiseksi.” lausui pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Ari Puheloinen niinkin myöhään kuin vuoden 2007 lopulla Suomen puolustusratkaisusta (Pääesikunta 5.11.2007). Kyse tuossa on Deterrence by denial -strategiasta.

Ari Puheloisen puhe oli vielä jollakin keinoin hyväksyttävä tuohon aikaan, mutta ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.

Sotilaallisia uhkakuvia on muuttanut ja muuttaa etenkin aseteknologian nopea kehitys, jossa pienen maan on vaikea - melkeinpä mahdotonta - pysyä uskottavasti perässä. Suuri trendi aseteknologiassa on ollut, että ihmisen merkitys sotatoimissa koko ajan vähenee. Maahan ei enää vyöry suuria sotajoukkoja. Maahan vyöryy ohjuksia ja ilma-aluksia.

Korkeassa valmiudessa ja tehokkailla ja ajanmukaisilla järjestelmillä varustetuilla, kaikkien puolustushaarojen joukkoja sisältävillä valmiusjoukoilla pyritään ensisijaisesti estämään tilanteen kiihtyminen aseelliseksi hyökkäykseksi Suomea kohtaan. Tilanteen niin vaatiessa valmiusjoukoilla kyetään torjumaan Suomea vastaan tehty ensi-isku. Laajaan reserviin perustuvalla ja tarkoituksenmukaisella materiaalilla varustetuilla alueellisilla joukoilla luodaan kyky vastata myös laajamittaisiin hyökkäyksiin.” totesi puolestaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016 (Puolustusvoimat 12.9.2016).

Suomen nyrkki nopeaan ensi-iskuun on siis valmiusjoukot, joiden tehtävä on estää aseellinen hyökkäys Suomeen ennalta. Tuon lausuman perusteella valmiusjoukot toimisivat Suomen rajojen ulkopuolella, mitä epäilen.

Lindberg kuitenkin totesi maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa myös:

Ennakkovaroitusajan lyheneminen edellyttää meiltä paremman tilannetietoisuuden lisäksi myös kykyä vastata nopeammin syntyvää uhkaa vastaan eli parempaa toimintavalmiutta. Olemme monin tavoin kehittämässä valmiuttamme. Kesällä voimaantulleet muutokset asevelvollisuuslakiin ovat yksi esimerkki valmiutemme kehittämisestä. Reserviläisiä voidaan nyt määrätä Tasavallan presidentin päätöksellä kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän välttämättömän tarpeen sitä edellyttäessä.

Valmiuden todellisessa kehittämisessä Lindbergin esimerkkinä esittämä reserviä koskeva kertausharjoitusmääräys on lähinnä silmänlumetta. Ei todellista vaikuttavuutta puolustuskyvylle nopean strategisen iskun tapauksessa.

Tuo Jarmo Lindbergin mainitsema yksi esimerkki valmiuden kehittämisestä taitaa olla melkeinpä ainoa ja sekin liittyy sellaiseen sotilaalliseen tilanteeseen, jolloin maahamme tunkeuduttaisiin sotilailla ja sotilasjohtoisesti. Sotatoimissa Suomeen siis tulisi aina vieraita sotilaita, jota yritettäisiin valmiusjoukoilla torjua.

Entäpä, jos sotilaita ei tulekaan valmiusjoukkojen torjuttavaksi?

Kykeneekö valmiusjoukot torjumaan Suomeen tehdyn ohjusiskun, joka olisi tyypiltään vaikkapa länsivaltojen 14.4.2018 Syyriaan tehdyn ohjusiskun tapainen? Epäilen, että valmiusjoukkomme eivät kykenisi.

Entäpä, jos Suomeen tehtäisiin sotilaallinen ensi-isku, jonka kesto olisi vain korkeintaan muutamia kymmeniä minuuttia, mutta jonka tuhovoima ja vaikutus olisi suurempi kuin periteisen sotilailla tehtävän strategisen iskun? Onko Suomella riittävä kyvykkyys torjua tuollaista lamaannuttavaa iskua?

Suomi on haasteellinen puolustettava. Haasteen luovat pitkä maaraja Venäjän kanssa ja harvaan asutetut seudut, joissa Suomella ei ole sotilaallista voimaa. Nämä alueet olisivat sinänsä helposti vallattavissa mitä pohjoisemmaksi mennään.

Suomen on toki rakennettava puolustuksensa myös torjumaan sotilailla tapahtuvaa maahanhyökkäystä vastaan, mutta se ei riitä alkuunkaan. Pelkästään tuolla puolustuksella Suomi ei ole sotilaallisesti riittävän turvallinen nykymaailmassa.

                                                                                           ****

Nykyisin sotatoimista on haastavaa saada ennakkovaroitusta.

All warfare is based on deception. Hence, when we are able to attack, we must seem unable; when using our forces, we must appear inactive; when we are near, we must make the enemy believe we are far away; when far away, we must make him believe we are near.

Vapaasti suomennettuna: ”Kaikki sodankäynti perustuu petokseen. Kun meillä on kyky hyökätä, meidät tulee nähdä kyvyttöminä hyökätä. Kun käytämme voimaamme, meidän tulee näyttäytyä voimaa käyttämättömäksi. Kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana. Kun olemme kaukana, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme lähellä."

Nuo sanat ovat viisaita ja pätevät edelleen.

Nuo sanat lausui kiinalainen kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu (544-496 eKr.) teoksessaan Art of War (Sodankäynnin taito). Teos on edelleen lukemisen arvoinen kirja sotilasstrategiasta.  

Nyt kansainvälinen tilanne ei suinkaan ole vielä sellainen, että olisi erityistä syytä pelätä Venäjän interventiota länsimaata kohtaan, mutta elämme levottomia aikoja. Kaikkeen on syytä varautua. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti arvaamattomasta syystä niin, ettemme voi ollenkaan vaikuttaa muutokseen.

Venäjäkin on lukenut Sun Tzun ajatukset: jos haluat yllättää, älä näytä ennakkoon, että tulet yllättämään. Venäjä yllätti Krimin niemimaalla eikä länsi saanut tuosta yllätyksestä mitään ennakkomerkkiä.

Jos Venäjä päättäisi tehdä juuri tällä sekunnilla yllättäen jostakin kummallisesta syytä vastaavanlaisen ohjusiskun yli sadalla ballistisella lyhyen kantaman Iskander-ohjuksilla ja Kalibr- sekä Kh-sarjan risteilyohjuksilla maalta, mereltä ja ilmasta laukaistuna, kuinka Suomen valmiusjoukot kykenisivät torjumaan tuollaisen lamaannuttavan ensi-iskun?

Kuinka Suomi kykenisi torjumaan sen ensi-iskun valmiusjoukoillaan, johon Jarmo Lindbergin on viitannut maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016? 

Onko Suomi varautunut myös sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi risteilyohjuksilla tuhoamaan vaikkapa Suomen 10-15 kriittisintä strategista kohdetta, minkä seurauksena Suomi menettäisi ilmatilansa hallinnan ja sen jälkeen Venäjä voisi jatkaa ”moukarointia” ilmatilasta käsin. Tunnissa voidaan menettää todellisesta puolustuskyvystä oleellinen. Siis sellainen, jolla olisi todellista merkitystä puolustuskyvylle jatkossa, kuten vaikkupa oman ilmatilan hallinta.

Kykenisikö Suomi torjumaan maata vastaan tehdyn ohjushyökkäyksen puolen tunnin ennakkovaroitusajalla tai edes päivän ennakkovaroitusajalla? Olisiko Suomen valmiusjoukoilla edes oikeat ohjustorjunta-aseet ohjusiskun torjumiseksi? Onko Suomella oikeaa toimintastrategiaa ohjusiskun torjuntaan?

Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain tekemä ohjusisku Syyriaan kesti alle tunnin. Noin 45 minuuttia. Tuossa lyhyessä ajassa toista sataa ohjusta kohdistettiin tällä kertaa vain kolmeen kohteeseen, mutta ne olisi voitu suunnata useampiinkin kohteisiin. Ohjukset laukaistiin lentokoneista ja merialuksista kaukaa maalikohteista. Ohjuksia olisi voitu laukaista paljon enemmänkin ja paljon kauempaakin. Ohjushyökkäyksessä kaksi tuntia olisi jo pitkä aika.

Sotaa käyvällä Syyrialla ei ollut kykyä torjua ohjushyökkäystä. Syyrian puolustuskyky oli puuteellinen eikä se hallinnut ilmatilaansa, jossa lentelivät vieraat risteilyohjukset. Risteilyohjukset ovat viheliäitä torjuttavia, mutta niitäkin voidaan torjua.

Läntisten suurvaltojen tapaan myös Venäjällä on kyky tehdä ohjushyökkäyksiä suurilla ohjusmäärillä. Venäjän ohjukset ovat lähellämme. Kyky ei ole siis vain läntisillä suurvalloilla.

Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti. Tosiasiassa Suomi ei ole varautunut ohjussotiin ollenkaan.

Suomi on varautunut päävoimiltaan vain sellaisiin sotiin, joihin on ollut halpaa varautua, mutta jospa sellaisia sotia ei enää ole oikein ensivaiheessa olemassakaan?

Pääperiaatteena Suomi on varautunut puolustuksessaan aluepuolustussotaan ja siihen liittyvään sissitoimintaan maahan hyökkäyksen tiimoilta, joka oli relevanttia vielä 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla, muttei oikein enää. Toki tällaiseenkin pitää varautua, koska ensisijaisesti vain heikkouksiin isketään, mutta nykyaikana ei tehdä enää miehityksiä ja laajojen maa-alueiden haltuunottoja, vaan asetettuihin päämääriin pyritään muutoin vähemmän sotavoimaa kuluttavasti. Venäjä hallitsee tuon nykyajan jo varsin hyvin.

Puolustusvoimien olisi syytä valottaa kansalaisille hieman Suomen ohjustorjuntakykyä. Kykenisikö Suomi torjumaan Syyriaan tehdyn ohjushyökkäyksen kaltaisen hyökkäyksen?

]]>
83 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti#comments Kotimaa Nato Ohjuspuolustus Risteilyohjukset Syyrian sota Venäjän uhka Sun, 15 Apr 2018 10:09:56 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti
Ohjusiskun jälkeen http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253836-ohjusiskun-jalkeen <p>Arvuuttelu lännen reaktioista Syyrian myrkkykaasuhyökkäykseen päättyi viime yön uutisiin tarkkaan kohdennetuista ohjusiskuista muutamiin välittömästi kaasuaseen kanssa tekemisissä oleviin kohteisiin. Jäljelle jää kysymys siitä, miten iskut vaikuttavat suurvaltasuhteisiin ja Syyrian kriisin seuraaviin vaiheisiin.</p><p>Donald Trump olisi ehkä ollut mieluiten ärsyttämästä Putinia, mutta paineet nousivat liian suuriksi kaasuiskun synnyttämän suuttumuksen ja Venäjän muuallakin osoittaman omavaltaisuuden vuoksi. Trump ei halunnut joutua samaistetuksi edeltäjäänsä, joka laisti vuonna 2013 julistamastaan punaisesta viivasta. Erityisen vaikeaa Valkoisen talon olisi ollut asettua jarrumieheksi sen jälkeen, kun Ranska ja Iso-Britannia olivat ilmaisseet halunsa osallistua al Assadin hallintoa vastaan suunnattuihin rankaisutoimiin.</p><p>Iskun onnistunut toteuttaminen varmasti vahvistaa lännen välillä jo aika ohueksi hiipunutta yhtenäisyyttä ja rohkaisee määrätietoisempaan toimintaan myös muissa yhteyksissä. Samalla tapahtunut oli kolaus Putinin arvovallalle jo sen vuoksi, että isku kyettiin saattamaan menestyksellisesti perille Venäjän Syyrialle toimittamasta ilmatorjunta-aseistuksesta huolimatta. Juuri kukaan ei ota todesta venäläisen propagandakoneiston väitteitä myrkkykaasuiskusta pelkkänä lavastuksena, jonka länsi olisi muka järjestänyt oikeuttaakseen nyt toteutetun ohjushyökkäyksen.</p><p>Kuvaavaa tilanteelle on, että esimerkiksi Saudi-Arabia, Bahrein ja Turkki ovat tänään antaneet tukensa Yhdysvaltain johdolla suoritetulle operaatiolle. Unkarin Viktor Orbánin ja meidän Laura Huhtasaaremme kaltaisten läntisten Putin-fanienkin on vaikea iskun jälkeen toistella Kremlin valheita ja vuodattaa krokotiilinkyyneliä Bashar al-Assadin puolesta.</p><p>Seuraavaksi joudumme odottamaan Venäjän reaktiota länsimaiden suorittamaan operaatioon. Venäjä on jo ennättänyt vaatia YK:n turvallisuusneuvostoa koolle ja ilmoittaa harkitsevansa S 300 -ohjusten toimittamista Syyriaa hallitsevan juntan käyttöön. Paljon tätä vahvempiin reaktioihin Venäjä ei ehkä haluakaan ryhtyä sekä oman sotilaallisen voimansa rajoittuneisuuden vuoksi että myös siksi, että maan talous on uusien talouspakotteiden käyttöönoton jäljiltä hyvin herkässä vaiheessa. Kolmantena syynä on se, että Kreml ei halua vaarantaa Venäjällä kahden kuukauden kuluttua alkavia jalkapallon MM-kisoja.</p><p>Entä miten tilanne tulee kehittymään Syyriassa? Huonoin vaihtoehto tietenkin olisi se, että al Assad tukijoineen kostaisi lännen iskun hyökkäämällä entistä raaemmin vielä jäljellä olevien hallinnon vastustajien kimppuun &ndash; ehkä jopa vielä uudemman kerran kemiallisia aseita käyttäen. Todennäköisempää kuitenkin on, että Venäjä suojatteineen joutuvat jatkossa operoimaan hieman aiempaa varovammin tietäessään lännen valvovan tilannetta ja tarvittaessa reagoivan heidän toimiinsa. Länsi tullee myös aktiivisemmin mukaan alueen tulevaisuutta koskeviin neuvotteluihin, jolloin pelikenttä ei jää enää vain Venäjän hallintaan siten kuin se oli vielä vähän aikaa sitten.</p><p>Tahtoa konstruktiivisten ratkaisujen löytämiseen lisää se, että sen paremmin Turkki, Libanon kuin EU:kaan eivät halua enää uusia isoja pakolaisvirtoja alueelta, vaan pikemminkin tavoitellaan tilanteen rauhoittumista ja kaikkien alueen väestöryhmien aseman ja oikeuksien palauttamista niin, että pakoon lähteneet ihmiset voivat ryhtyä jälleen palailemaan kotiseuduilleen. Tämä kuitenkin edellyttää aivan toisenlaista hallintoa ja vallan jakamista kuin mitä Venäjän tukema al Assadin verinen tyrannia edustaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvuuttelu lännen reaktioista Syyrian myrkkykaasuhyökkäykseen päättyi viime yön uutisiin tarkkaan kohdennetuista ohjusiskuista muutamiin välittömästi kaasuaseen kanssa tekemisissä oleviin kohteisiin. Jäljelle jää kysymys siitä, miten iskut vaikuttavat suurvaltasuhteisiin ja Syyrian kriisin seuraaviin vaiheisiin.

Donald Trump olisi ehkä ollut mieluiten ärsyttämästä Putinia, mutta paineet nousivat liian suuriksi kaasuiskun synnyttämän suuttumuksen ja Venäjän muuallakin osoittaman omavaltaisuuden vuoksi. Trump ei halunnut joutua samaistetuksi edeltäjäänsä, joka laisti vuonna 2013 julistamastaan punaisesta viivasta. Erityisen vaikeaa Valkoisen talon olisi ollut asettua jarrumieheksi sen jälkeen, kun Ranska ja Iso-Britannia olivat ilmaisseet halunsa osallistua al Assadin hallintoa vastaan suunnattuihin rankaisutoimiin.

Iskun onnistunut toteuttaminen varmasti vahvistaa lännen välillä jo aika ohueksi hiipunutta yhtenäisyyttä ja rohkaisee määrätietoisempaan toimintaan myös muissa yhteyksissä. Samalla tapahtunut oli kolaus Putinin arvovallalle jo sen vuoksi, että isku kyettiin saattamaan menestyksellisesti perille Venäjän Syyrialle toimittamasta ilmatorjunta-aseistuksesta huolimatta. Juuri kukaan ei ota todesta venäläisen propagandakoneiston väitteitä myrkkykaasuiskusta pelkkänä lavastuksena, jonka länsi olisi muka järjestänyt oikeuttaakseen nyt toteutetun ohjushyökkäyksen.

Kuvaavaa tilanteelle on, että esimerkiksi Saudi-Arabia, Bahrein ja Turkki ovat tänään antaneet tukensa Yhdysvaltain johdolla suoritetulle operaatiolle. Unkarin Viktor Orbánin ja meidän Laura Huhtasaaremme kaltaisten läntisten Putin-fanienkin on vaikea iskun jälkeen toistella Kremlin valheita ja vuodattaa krokotiilinkyyneliä Bashar al-Assadin puolesta.

Seuraavaksi joudumme odottamaan Venäjän reaktiota länsimaiden suorittamaan operaatioon. Venäjä on jo ennättänyt vaatia YK:n turvallisuusneuvostoa koolle ja ilmoittaa harkitsevansa S 300 -ohjusten toimittamista Syyriaa hallitsevan juntan käyttöön. Paljon tätä vahvempiin reaktioihin Venäjä ei ehkä haluakaan ryhtyä sekä oman sotilaallisen voimansa rajoittuneisuuden vuoksi että myös siksi, että maan talous on uusien talouspakotteiden käyttöönoton jäljiltä hyvin herkässä vaiheessa. Kolmantena syynä on se, että Kreml ei halua vaarantaa Venäjällä kahden kuukauden kuluttua alkavia jalkapallon MM-kisoja.

Entä miten tilanne tulee kehittymään Syyriassa? Huonoin vaihtoehto tietenkin olisi se, että al Assad tukijoineen kostaisi lännen iskun hyökkäämällä entistä raaemmin vielä jäljellä olevien hallinnon vastustajien kimppuun – ehkä jopa vielä uudemman kerran kemiallisia aseita käyttäen. Todennäköisempää kuitenkin on, että Venäjä suojatteineen joutuvat jatkossa operoimaan hieman aiempaa varovammin tietäessään lännen valvovan tilannetta ja tarvittaessa reagoivan heidän toimiinsa. Länsi tullee myös aktiivisemmin mukaan alueen tulevaisuutta koskeviin neuvotteluihin, jolloin pelikenttä ei jää enää vain Venäjän hallintaan siten kuin se oli vielä vähän aikaa sitten.

Tahtoa konstruktiivisten ratkaisujen löytämiseen lisää se, että sen paremmin Turkki, Libanon kuin EU:kaan eivät halua enää uusia isoja pakolaisvirtoja alueelta, vaan pikemminkin tavoitellaan tilanteen rauhoittumista ja kaikkien alueen väestöryhmien aseman ja oikeuksien palauttamista niin, että pakoon lähteneet ihmiset voivat ryhtyä jälleen palailemaan kotiseuduilleen. Tämä kuitenkin edellyttää aivan toisenlaista hallintoa ja vallan jakamista kuin mitä Venäjän tukema al Assadin verinen tyrannia edustaa.

]]>
15 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253836-ohjusiskun-jalkeen#comments Ulkomaat Lännen ohjusisku Syyrian sota Sat, 14 Apr 2018 17:24:46 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253836-ohjusiskun-jalkeen
Länsiliittoutuman vastaisku käynnissä Syyriassa http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253803-lansiliittoutuman-vastaiksu-kaynnissa-syyriassa <p>Uutiset&nbsp; (&nbsp;<a href="https://www.cnn.com/2018/04/13/politics/trump-us-syria/index.html">&nbsp;CNN</a>&nbsp;ja&nbsp;&nbsp;<a href="http://www.bbc.com/news/world-middle-east-43762251">BBC&nbsp;</a>&nbsp; sekä&nbsp;<a href="https://www.francetvinfo.fr/monde/revolte-en-syrie/donald-trump-annonce-une-operation-militaire-en-cours-en-syrie-avec-paris-et-londres_2705562.html">France tv&nbsp;</a>)&nbsp;kertovat, että länsiliittoutuman&nbsp; (USA, Ranska ja Britannia) vastaisku on&nbsp; käynnissä Syyriassa.</p><p>Luin&nbsp; toisaalta uutisen, että aiemmin ollut venäläiskoneen toimesta&nbsp;<em><a href="https://www.express.co.uk/news/world/944265/Russia-planes-fly-near-USS-Donald-Cook-Syria-chemical-gas-attack" rel="noopener" target="_blank">häirintää&nbsp;</a>&nbsp;&nbsp;</em>USS Donald Cook -ohjushävittäjää kohtaan.</p><p>****</p><p>Mitkä ovat päivän mittaan käänteet suuntaan jos toiseenkin tässä Syyrian kriisissä ?</p><p>*****</p><p><a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253674-kovaa-uhittelua-usan-ja-venajan-valilla">Kovaa uhittelua USA:n ja Venäjän välillä</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutiset  (  CNN ja  BBC   sekä France tv ) kertovat, että länsiliittoutuman  (USA, Ranska ja Britannia) vastaisku on  käynnissä Syyriassa.

Luin  toisaalta uutisen, että aiemmin ollut venäläiskoneen toimesta häirintää   USS Donald Cook -ohjushävittäjää kohtaan.

****

Mitkä ovat päivän mittaan käänteet suuntaan jos toiseenkin tässä Syyrian kriisissä ?

*****

Kovaa uhittelua USA:n ja Venäjän välillä

]]>
26 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253803-lansiliittoutuman-vastaiksu-kaynnissa-syyriassa#comments Syyrian sota Sat, 14 Apr 2018 02:34:04 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253803-lansiliittoutuman-vastaiksu-kaynnissa-syyriassa
Venäjän sotilaallinen uhkailu haastaa nyt Yhdysvallat vahvemmin kuin koskaan http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253770-venajan-sotilaallinen-uhkailu-haastaa-nyt-yhdysvallat-vahvemmin-kuin-koskaan <p>Venäjän asukasluku vuonna 2016 oli noin 142 miljoonaa, Yhdysvaltojen noin 324 miljoonaa. Venäjän bruttokansantuote tuoreimmissa tilastoissa on noin 1 283 miljardia dollaria, Yhdysvaltojen noin 18&nbsp;570 miljardia dollaria. Voimasuhteet näiden kahden valtion välillä ovat siis varsin selvät. Maat painivat eri sarjoissa.</p><p>Venäjä ei kykene haastamaan Yhdysvaltojen eikä Euroopan EU- ja Nato-maita taloudellisella voimallaan eikä asukasluvullaan. Asukasmäärä on keskeisin väline valtion taloudellisen voiman luomiselle. Jos länsimaat haluaisivat todella horjuttaa Venäjää, horjuttamisen olisi parasta tapahtua talouden saralla. Venäjän talouden horjuttamiseen ei tarvita paljon, sen ovat viime päivätkin osoittaneet taas kerran. Jos tarpeen, maa pitää haastaa sen heikoimmassa kyvykkyydessä. Venäjän heikoin kyvykkyys on talous.</p><p>Venäjä mittaa nyt sotilaallisesti toden teolla Yhdysvaltoja ja samalla koko länttä. Venäjä on kuin pieni terrieri, joka haastaa isompiaan uhmakkaasti. Venäjä kokeilee rajoja, mihin länsimaat ovat valmiit.</p><p>Presidentti Trumpin lausunnot Syyrian osalta ovat olleet harkitsemattomia. Venäjä ulosmittaa nyt juuri noita Trumpin lausuntoja oikein urakalla. Yhdysvallat ei voi enää perääntyä sotilaallisesta interventiosta Syyriassa menettämättä kasvojaan. Yhdysvalloilla ei enää ole jäljellä diplomaattista ratkaisua. Yhdysvalloilla on enää jäljellä sotilaallinen ratkaisu, mikäli haluaa säilyttää arvovaltansa. Venäjä on pelannut itsensä kannalta syntyneen konfliktitilanteen hyvin.</p><p>Yhdysvallat olisi jo tehnyt ohjusiskun Syyriaan, jos sillä olisi alueella tarpeeksi sotavoimaa suhteessa Venäjän sotavoimaan. Venäjä ei haastaisi näin uhmakkaasti Yhdysvaltoja, jollei Venäjällä olisi riittävästi sotavoimaa Syyriassa ja itäisellä Välimerellä.</p><p>Yhdysvalloilla on Välimerellä Italian tukikohdassa 6. laivasto sekä ne ilmavoimat Syyrian läheisyydessä, joilla se on pommittanut Isisiä mm. Turkista. Sallisiko Turkki Yhdysvalloille käyttää Incirlikin sotilastukikohtaa sotatoimiin, jotka saattaisivat kohdistua myös Venäjään?</p><p>Yhdysvaltain 6. laivastossa Italiassa on vain viisi pinta-alusta (USS Mount Whitney, USS Ross, USS Carney, USS Donald Cook ja USS Porter). Sukellusveneittensä lukumäärää ja sijainteja Välimerellä Yhdysvallat ei kerro.</p><p>Yhdysvaltain 6. laivastosta USS Ross ja USS Porter olivat viime vuonna ne alukset, jotka laukaisivat 59 Tomahawk-ohjusta Syyriaan torstaina 6.4.2017.</p><p>Sotilaallinen tilanne on muuttunut paljonkin viimevuotisen ohjusiskun ajankohdasta itäisellä Välimerellä ja Syyriassa.</p><p>Venäjä on voinut varautua uuteen mahdolliseen ohjusiskuun vuoden ajan ja hyvin onkin varautunut sotilaallisesti. Venäjällä on nyt kyvykkyyttä reagoida eri tavoin kuin vuosi sitten, mikä kuuluu nyt Venäjän puheissa uhmakkuutena.</p><p>En pitäisi mahdottomana, että kemialliseen aseen käyttö Syyriassa on Venäjän tietoista politiikkaa haastaa Yhdysvallat sotilaallisesti alueella, jossa Yhdysvaltain sotilaallinen voima on vielä tällä hetkellä rajallista.</p><p>Viime huhtikuussa Venäjän ilmatorjuntaohjusjärjestelmät eivät toimineet Syyriassa estäen Yhdysvaltain risteilyohjushyökkäyksen ohjustuhoamisella. Käsittelin Venäjän epäonnista ilmatorjuntaa vuosi sitten kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235279-yhdysvaltain-tomahawk-ohjukset-lapaisivat-venajan-puolustusjarjestelmat-helposti"><u>US-blogi 7.4.2017</u></a>).</p><p>Venäjä on ottanut Yhdysvaltain risteilyohjukset haasteena ja kehittänyt ilmapuolustusjärjestelmiin Syyriassa niin tehokkaaksi, kuin mihin se kykenee. Venäjällä on Syyriassa sen kaikkein kehittyneemmät ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Venäjä katsoo voivansa nyt haastaa Yhdysvallat, mitä se parhaillaan tekeekin.</p><p>Juuri tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei siis ehkä ole sitä sotavoimaa alueella, että se uskaltaisi tehdä hyökkäystoimia Syyriaan. Venäjä on nyt ottanut sen linjan, että se puolustaa Syyriaa ja sen johtajaa al-Assadia sotilaallisesti ehkäpä viimeiseen asti. Ainakin Venäjä uhkailee uskottavasti.</p><p>Sotavoiman suuruus ratkaisee aina, mihin kukin valtio on valmis ja milloin valtion pitää olla valmis perääntymään. Juuri tällä hetkellä Yhdysvallat on perääntymässä, mikäli ei tee sotilaallista interventiota Syyriaan.</p><p>Vastaavalla tavalla kuin nyt Syyriassa, Venäjä ei ole haastanut Yhdysvaltoja kertaakaan kylmän sodan päättymisen jälkeen eikä itse asiassa kylmän sodan aikanakaan. Poikkeuksellista on, että Venäjän haaste tulee nyt suoraan Yhdysvalloille ilman välikäsiä.</p><p>Läntistä sotavoimaa sekä Kiina ja että Venäjä ovat haastaneet pikkuhiljaa hivuttautumalla niin Aasiassa Etelä-Kiinan merellä kuin Euroopassa Georgiassa, Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa sekä muissa jäätyneissä konflikteissa. Venäjä on haastanut Yhdysvaltoja myös Itämerellä. Kun noissa haasteissa on onnistuttu, ruokahalu on kasvanut syödessä.</p><p>Jos Yhdysvallat ei kykene nyt vastaamaan Venäjän luomaan haasteeseen Syyriassa, se menettää sen arvovallan maailman johtajana, joka sillä on ollut ylivertaisen sotilaallisen voiman muodossa.</p><p>Elämme monella tapaa kohtalon hetkiä. Murtuuko se ylivoima ja hegemonia, joka lännellä on ollut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Syyrialla on nyt suuri symbolinen merkitys. Itseasiassa ratkaiseva.</p><p>Yhdysvaltain sotilasiskua odotellessa.</p> Venäjän asukasluku vuonna 2016 oli noin 142 miljoonaa, Yhdysvaltojen noin 324 miljoonaa. Venäjän bruttokansantuote tuoreimmissa tilastoissa on noin 1 283 miljardia dollaria, Yhdysvaltojen noin 18 570 miljardia dollaria. Voimasuhteet näiden kahden valtion välillä ovat siis varsin selvät. Maat painivat eri sarjoissa.

Venäjä ei kykene haastamaan Yhdysvaltojen eikä Euroopan EU- ja Nato-maita taloudellisella voimallaan eikä asukasluvullaan. Asukasmäärä on keskeisin väline valtion taloudellisen voiman luomiselle. Jos länsimaat haluaisivat todella horjuttaa Venäjää, horjuttamisen olisi parasta tapahtua talouden saralla. Venäjän talouden horjuttamiseen ei tarvita paljon, sen ovat viime päivätkin osoittaneet taas kerran. Jos tarpeen, maa pitää haastaa sen heikoimmassa kyvykkyydessä. Venäjän heikoin kyvykkyys on talous.

Venäjä mittaa nyt sotilaallisesti toden teolla Yhdysvaltoja ja samalla koko länttä. Venäjä on kuin pieni terrieri, joka haastaa isompiaan uhmakkaasti. Venäjä kokeilee rajoja, mihin länsimaat ovat valmiit.

Presidentti Trumpin lausunnot Syyrian osalta ovat olleet harkitsemattomia. Venäjä ulosmittaa nyt juuri noita Trumpin lausuntoja oikein urakalla. Yhdysvallat ei voi enää perääntyä sotilaallisesta interventiosta Syyriassa menettämättä kasvojaan. Yhdysvalloilla ei enää ole jäljellä diplomaattista ratkaisua. Yhdysvalloilla on enää jäljellä sotilaallinen ratkaisu, mikäli haluaa säilyttää arvovaltansa. Venäjä on pelannut itsensä kannalta syntyneen konfliktitilanteen hyvin.

Yhdysvallat olisi jo tehnyt ohjusiskun Syyriaan, jos sillä olisi alueella tarpeeksi sotavoimaa suhteessa Venäjän sotavoimaan. Venäjä ei haastaisi näin uhmakkaasti Yhdysvaltoja, jollei Venäjällä olisi riittävästi sotavoimaa Syyriassa ja itäisellä Välimerellä.

Yhdysvalloilla on Välimerellä Italian tukikohdassa 6. laivasto sekä ne ilmavoimat Syyrian läheisyydessä, joilla se on pommittanut Isisiä mm. Turkista. Sallisiko Turkki Yhdysvalloille käyttää Incirlikin sotilastukikohtaa sotatoimiin, jotka saattaisivat kohdistua myös Venäjään?

Yhdysvaltain 6. laivastossa Italiassa on vain viisi pinta-alusta (USS Mount Whitney, USS Ross, USS Carney, USS Donald Cook ja USS Porter). Sukellusveneittensä lukumäärää ja sijainteja Välimerellä Yhdysvallat ei kerro.

Yhdysvaltain 6. laivastosta USS Ross ja USS Porter olivat viime vuonna ne alukset, jotka laukaisivat 59 Tomahawk-ohjusta Syyriaan torstaina 6.4.2017.

Sotilaallinen tilanne on muuttunut paljonkin viimevuotisen ohjusiskun ajankohdasta itäisellä Välimerellä ja Syyriassa.

Venäjä on voinut varautua uuteen mahdolliseen ohjusiskuun vuoden ajan ja hyvin onkin varautunut sotilaallisesti. Venäjällä on nyt kyvykkyyttä reagoida eri tavoin kuin vuosi sitten, mikä kuuluu nyt Venäjän puheissa uhmakkuutena.

En pitäisi mahdottomana, että kemialliseen aseen käyttö Syyriassa on Venäjän tietoista politiikkaa haastaa Yhdysvallat sotilaallisesti alueella, jossa Yhdysvaltain sotilaallinen voima on vielä tällä hetkellä rajallista.

Viime huhtikuussa Venäjän ilmatorjuntaohjusjärjestelmät eivät toimineet Syyriassa estäen Yhdysvaltain risteilyohjushyökkäyksen ohjustuhoamisella. Käsittelin Venäjän epäonnista ilmatorjuntaa vuosi sitten kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltain Tomahawk-ohjukset läpäisivät Venäjän puolustusjärjestelmät helposti” (US-blogi 7.4.2017).

Venäjä on ottanut Yhdysvaltain risteilyohjukset haasteena ja kehittänyt ilmapuolustusjärjestelmiin Syyriassa niin tehokkaaksi, kuin mihin se kykenee. Venäjällä on Syyriassa sen kaikkein kehittyneemmät ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Venäjä katsoo voivansa nyt haastaa Yhdysvallat, mitä se parhaillaan tekeekin.

Juuri tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei siis ehkä ole sitä sotavoimaa alueella, että se uskaltaisi tehdä hyökkäystoimia Syyriaan. Venäjä on nyt ottanut sen linjan, että se puolustaa Syyriaa ja sen johtajaa al-Assadia sotilaallisesti ehkäpä viimeiseen asti. Ainakin Venäjä uhkailee uskottavasti.

Sotavoiman suuruus ratkaisee aina, mihin kukin valtio on valmis ja milloin valtion pitää olla valmis perääntymään. Juuri tällä hetkellä Yhdysvallat on perääntymässä, mikäli ei tee sotilaallista interventiota Syyriaan.

Vastaavalla tavalla kuin nyt Syyriassa, Venäjä ei ole haastanut Yhdysvaltoja kertaakaan kylmän sodan päättymisen jälkeen eikä itse asiassa kylmän sodan aikanakaan. Poikkeuksellista on, että Venäjän haaste tulee nyt suoraan Yhdysvalloille ilman välikäsiä.

Läntistä sotavoimaa sekä Kiina ja että Venäjä ovat haastaneet pikkuhiljaa hivuttautumalla niin Aasiassa Etelä-Kiinan merellä kuin Euroopassa Georgiassa, Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa sekä muissa jäätyneissä konflikteissa. Venäjä on haastanut Yhdysvaltoja myös Itämerellä. Kun noissa haasteissa on onnistuttu, ruokahalu on kasvanut syödessä.

Jos Yhdysvallat ei kykene nyt vastaamaan Venäjän luomaan haasteeseen Syyriassa, se menettää sen arvovallan maailman johtajana, joka sillä on ollut ylivertaisen sotilaallisen voiman muodossa.

Elämme monella tapaa kohtalon hetkiä. Murtuuko se ylivoima ja hegemonia, joka lännellä on ollut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Syyrialla on nyt suuri symbolinen merkitys. Itseasiassa ratkaiseva.

Yhdysvaltain sotilasiskua odotellessa.

]]>
118 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253770-venajan-sotilaallinen-uhkailu-haastaa-nyt-yhdysvallat-vahvemmin-kuin-koskaan#comments Ulkomaat Kemialliset aseet Nato Syyrian sota Turpo Venäjän uhka Fri, 13 Apr 2018 10:21:19 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253770-venajan-sotilaallinen-uhkailu-haastaa-nyt-yhdysvallat-vahvemmin-kuin-koskaan
Syyrian ohjuskriisi http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253755-syyrian-ohjuskriisi <p>Tilanne Syyriassa näyttää huolestuttavalta. Kuuban ohjuskriisi koetteli aikoinaan suurvaltojen välejä. Samalla tapaa USA ja Venäjä ovat jälleen vastakkain, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10155611">Venäjän uhatessa torjua USA:n Syyriaan laukaisemat ohjukset ja niiden laukaisualustat</a>. Ainekset siis ovat olemassa vähän suurempaankin katastrofiin.</p><p>Toisaalta on hyvä, että länsi painostaa Syyriaa. Ei kaiketi ole minkään muiden maiden etiikan mukaista, että oman maan kansalaisia kaasutetaan, jos siltä tuntuu. Vain länsimaiset vallat ovat puuttuneet tähän (USA, Britannia, Ranska). Muut ovat olleet varsin hiljaa kaikista niistä kauheuksista, joita Syyriassa on tapahtunut sen hallituksen toimesta.</p><p>Länsivalloilla on tietysti ollut läsnäolo Syyriassa muodossa tai toisessa. Tulevat päivät näyttävät mihin suuntaan kriisi kehittyy lännen ja Venäjän osalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tilanne Syyriassa näyttää huolestuttavalta. Kuuban ohjuskriisi koetteli aikoinaan suurvaltojen välejä. Samalla tapaa USA ja Venäjä ovat jälleen vastakkain, Venäjän uhatessa torjua USA:n Syyriaan laukaisemat ohjukset ja niiden laukaisualustat. Ainekset siis ovat olemassa vähän suurempaankin katastrofiin.

Toisaalta on hyvä, että länsi painostaa Syyriaa. Ei kaiketi ole minkään muiden maiden etiikan mukaista, että oman maan kansalaisia kaasutetaan, jos siltä tuntuu. Vain länsimaiset vallat ovat puuttuneet tähän (USA, Britannia, Ranska). Muut ovat olleet varsin hiljaa kaikista niistä kauheuksista, joita Syyriassa on tapahtunut sen hallituksen toimesta.

Länsivalloilla on tietysti ollut läsnäolo Syyriassa muodossa tai toisessa. Tulevat päivät näyttävät mihin suuntaan kriisi kehittyy lännen ja Venäjän osalta.

]]>
5 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253755-syyrian-ohjuskriisi#comments Bashar al-Assad Donald Trump Syyrian sota USA Venäjä Fri, 13 Apr 2018 06:05:52 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253755-syyrian-ohjuskriisi
Kiina on jo Lähi-Idässä koska strategia http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253733-kiina-on-jo-lahi-idassa-koska-strategia <p><em><strong>Kiina on jo Lähi-Idässä koska strategia</strong></em></p><p>*</p><p><strong>Joku valistunut kirjoittaja</strong> totesi äskettäin, että Lähi-Idässä touhuavat nyt kaikki kynnelle kykenevät valtiot, paitsi Kiina.</p><p>Tähän oli tietysti aiheellista todeta, että on se Kiina paikalla, ollut jo ajat sitten.&nbsp; Lähi-Itä on kolmen mantereen solmukohta, strateginen alue, jolla on paitsi logistista ja strategista merkitystä, myöskin luonnonvaroja ja poliittinen merkitys &ndash; kaikki syitä joita Kiina ei matkalla maailmanvallaksi mitenkään voi jättää muiden hoteisiin.</p><p>*</p><p><strong>Emme Lännessä saa unohtaa myöskään historiaa</strong>.&nbsp; Sekä Arabivaltiot että tietenkin Kiina katsovat, aivan oikein, että ne ovat ikuisia valtoja, niiden alueella ja niiden kansojen historia käsittää entisaikain valtiot, kulttuurin ja tieteen saavutukset, joista Eurooppa &ndash; ja erityistesti Amerikka &ndash; eivät voi kuin kuvitella.&nbsp;</p><p>Siksi, kun pyrkimys päivittää vanhan Eurooppalaisen imperialismin ja Läntisen hegemonianasema vastaamaan todellisia voimasuhteita ja alueellista potentiaalia, on noussut vahvasti agendalle, on myös jalansijaa saanut näkemys vanhan kulttuurisen aseman merkityksestä.&nbsp; Tämän voisi nähdä hienovaraisena luunappina itsetietoisen, mutta asemiaan alinomaa menettävän Lännen ohimolle.</p><p>*</p><p><strong>Arab League</strong></p><p>Arabiliitto on arabimaiden yhteenliittymä, johon kuuluu 22 jäsenmaata.&nbsp; Se on perustettu jo kohta MM2:n jälkeen, 1945.&nbsp; Suomalaisen Wikipedian niukat sivut kuvaavat, miten heikosti Suomessa ollaan jyvällä siitä, mitä maailmassa todella tapahtuu.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabiliitto"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabiliitto</u></a></p><p>*</p><p><strong>Arab Power</strong></p><p><strong>Arabiliiton valtioiden yhteispinta</strong>-ala on yli 13 miljoonaa neliökilometriä, eli noin kolmanneksen enemmän kuin Euroopan.&nbsp; Väestöä liiton alueella asuu noin 420 miljoonaa (arvio, 2015).&nbsp;</p><p>Vertailun vuoksi voidaan todeta, että EU:n pinta-ala on 4,3 miljoonaa neliökilometriä &ndash; siis kolmannes Arabiliiton alueesta.&nbsp; EU:n väestö on 520 miljoonaa. &nbsp;Arabiliiton alue yltää varsinaisen Lähi-Idän ohella toiselle &ndash; kasvavassa määrin strategiselle alueelle, Pohjois-Afrikkaan.</p><p><strong>Arabiliiton (Arab League) BKT on huomattavan suuri:</strong></p><p>GDP (PPP) vuonna 2016 (arvio): Total 6.484 miljardia $</p><p>Per capita $ 9.347.&nbsp; Vertaa EU:&nbsp; Total 21.500 miljardia $ (2018, ennuste).&nbsp; Katso: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)</u></a></p><p>Wikipedian mukaan Arab Leaguen GDP on Maailman neljänneksi (4.) suurin, mutta EU mukaan lukien se on viides!</p><p>*</p><p><strong>Yhteinen näyttämö</strong></p><p><strong>Arabiliiton historiassa</strong> sen tärkeimpänä tehtävänä on ollut edistää arabimaiden yhteistoimintaa. Käytännössä sen tärkeimmiksi tehtäviksi muodostui arabimaiden yhteinen ulkopolitiikka: toimet <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Israel" title="Israel"><u>Israelia</u></a> kohtaan sekä suhteet <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvallat" title="Yhdysvallat"><u>Yhdysvaltoihin</u></a> ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliitto" title="Neuvostoliitto"><u>Neuvostoliittoon</u></a>.&nbsp;</p><p>Nykyisin tähän voidaan varauksetta lisätä:&nbsp; Edistää ja koordinoida yhteyksiä ja yhteistyötä Kiinan kanssa.</p><p>Katso englanninkielinen sivusto: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Arab_League"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Arab_League</u></a></p><p>Näiden toteamusten jälkeen kenties ymmärrämme paremmin kuin aikaisemmin, miksi Kiina on läsnä Lähi-Idässä, ja sen lisäksi myös Pohjois-Afrikassa.&nbsp; Tässä näkökulmamme on Lähi-Itä.&nbsp; Siitä huolimatta voisi heittää ajatuspallona liikkeelle; mitä eroja on havaittavissa EU:n ja Kiinan suhtautumisessa Arabiliittoon?&nbsp; Niin, ja yleensä Lännen ja Kiinan välisissä strategioissa, vai havaitsetko mitään eroa?</p><p>*</p><p><strong>Miksi Kiina haluaa Syyrian ja sen naapureita mukaan Uusi Silkkitie &ndash;hankkeeseensa?</strong></p><p>Kiina on aktiivisesti laajentanut vaikutusvaltansa Lähi-itään, ja se on sopimuksin liittänyt Syyrian osaksi sen lempilapseen, Yksi vyöhyke &ndash; yksi tie (tunnetaan nimellä Uusi Silkkitie; Belt and Road Initiative BRI) &ndash;hankkeeseen.</p><p>Kiinan ulkoministeri Wang Yi tapasi 24. marraskuuta 2017 Syyrian presidentin Bouthaina Shaabanin poliittisen ja tiedotuksellisen neuvonantajan Pekingissä. Kokouksen aikana Wang tarjoutui tukemaan Syyrian jälleenrakentamista.<br /><br />Kiinan ulkoministeriön mukaan Wang tapasi Bouthaina Shaabanin kanssa, jolloin he käsittelivät kolmea aihekokonaisuutta - terrorismin vastaista toimintaa, vuoropuhelua ja jälleenrakennusta - Syyrian ongelman ratkaisemiseksi &quot;Syyrian tilanne on muuttumassa uudeksi vaiheeksi&quot;. Hän korosti anti- terrorismia perustana, vuoropuhelua tienä ja jälleenrakentamista takuuna.<br /><br />&quot;Vuoropuhelun&quot; osalta Wang totesi, että se on &quot;ainoa tie ulos&quot; Syyrian kysymyksen ratkaisemiseksi.</p><p>&quot;Tässä prosessissa <strong><em>meidän on suojeltava Syyrian itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta ja säilytettävä Syyrian kansan ydinasema poliittisessa ratkaisuprosessissa</em></strong>&quot;, Wang sanoi.&nbsp; (ks. lähemmin. <a href="https://thediplomat.com/2017/11/why-china-wants-syria-in-its-new-belt-and-road/"><u>https://thediplomat.com/2017/11/why-china-wants-syria-in-its-new-belt-and-road/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Kiina takaa</strong></p><p>Tarkkailija voi viime marraskuun tapaamisen jälkeen tulkita sen julkilausuman eräänlaisena Kiinan Syyrialle antaman takuuna.</p><p>Wang ilmaisi myös halukkuutensa auttaa Syyrian jälleenrakennusta. Hän sanoi, että &quot;vain edistämällä jälleenrakennusta voimme jatkuvasti antaa Syyrian kansalle toivoa ja taata pitkäaikaisen rauhan ja vakauden Syyriassa. &rdquo;<br /><br />&quot;Kansainvälisen yhteisön tulisi kiinnittää huomiota ja tukea aktiivisesti Syyrian jälleenrakentamista&quot;, Wang lisäsi. &quot;Kiina tekee myös omia ponnistuksiaan tähän tarkoitukseen.&quot;</p><p>Selvästi onkin nähtävissä, että Kiinasta, yhdessä Venäjän ja Iranin kanssa, on tulossa suurin todennäköinen auttaja Syyrialle sen aikanaan ryhtyessä jälleenrakentamaan maata ja mantuja.&nbsp; Tämä apu on luvattu ja sidottu Syyrian nykyhallinnon säilymiseen.&nbsp; Siksi Lännen viimeisetkin pyrkimykset horjuttaa saati nujertaa al Assadin hallinto ovat tuhoon tuomittuja.</p><p>Vierailuun liittyen Kiina toimitti (21.11.2017) 1.000 tonnia riisiä Syyriaan, osana sen ruoka-apua BRI-sopimuksen mukaisesti.&nbsp; Kiinan valtiollisen median mukaan <strong>Kiina on jo allekirjoittanut kolme sopimusta</strong>, joiden mukaisesti se lupaa humanitaarista apua Syyrialle yli 40 miljoonalla dollarilla, jota se on toteuttanut jo viime vuoden ensimmäisestä vuosipuoliskosta lähtien.</p><p>Viime vuoden syyskuun YK:n yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa Kiinan ulkoministeri Wang suoraan pyysi Syyrian varapääministeriä ja ulkoministeri Valid Mullamia, liittymään Kiinan BRI-hankkeeseen, koska &quot;Syyria on tärkeä solmu muinaisella silkkitiellä ja että&quot; Belt and Road &quot;-rakenne voi toimia tärkeänä tilaisuutena maiden kahdenväliselle yhteistyölle tulevaisuudessa.</p><p>*</p><p><strong>Vastauksena Syyria on osoittanut innokkuutta</strong> houkutella myös kiinalaista rahaa. Esimerkiksi Kiinan ja arabien pörssiyhdistys ja Pekingin suurlähetystö järjestivät heinäkuun alussa erityisen tapahtuman, johon kutsuttiin 1000 kiinalaisten yritysten edustajaa panostamaan Syyrian jälleenrakentamiseen. Tapahtuman aikana Syyrian suurlähettiläs Pekingissä Imad Mustafa sanoi, että kiinalaisten yritysten odotetaan olevan merkittävässä roolissa tulevassa jälleenrakennusvaiheessa ja Syyrian hallitus antaa Kiinan yrityksille etusijalle investointi- ja jälleenrakennusmahdollisuuksia konkretisoitaessa.</p><p>*</p><p><strong>Syyrian jälleenrakennus</strong></p><p>Vaikka Syyriassa yhä paukkuu, veran alla käydään jo peliä niistä asetelmista, joista lähtien Syyrian jälleenrakennus aikanaan on alkava.</p><p>Tämä jättää vaikean ongelman sekä Yhdysvalloille että Venäjälle: kuka maksaa Syyrian sodanjälkeisen taloudellisen jälleenrakennuksen, arviolta 1.000 miljardia dollaria?</p><p>Ilmeistä on , ja jopa todennäköistä, että Kiina on vainoa valtio, joka kykenee ottamaan tämän tehtävän vastaan.&nbsp; Samalla se on paitsi taloudellinen panostus, se on myös (ennenkaikkea) strateginen sijoitus.</p><p>Niinpä vaikuttaa siltä, että Kiinalla on sekä poliittinen tahto että taloudellinen kyky kattaa menot, joita kansainvälinen yhteisö - erityisesti Venäjä, Iran ja Syyria - tarvitsevat auttaakseen Syyriaa talouden jälleenrakentamisessa.</p><p>Sen projektin jälkeen Kiinalla olisi suuri taloudellinen rooli Syyriassa.&nbsp; Sekä yleensä Lähi-Idässä.</p><p>Ks. lisää; <a href="https://thediplomat.com/2017/02/will-china-pay-for-syria-to-rebuild/"><u>https://thediplomat.com/2017/02/will-china-pay-for-syria-to-rebuild/</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kiina on jo Lähi-Idässä koska strategia

*

Joku valistunut kirjoittaja totesi äskettäin, että Lähi-Idässä touhuavat nyt kaikki kynnelle kykenevät valtiot, paitsi Kiina.

Tähän oli tietysti aiheellista todeta, että on se Kiina paikalla, ollut jo ajat sitten.  Lähi-Itä on kolmen mantereen solmukohta, strateginen alue, jolla on paitsi logistista ja strategista merkitystä, myöskin luonnonvaroja ja poliittinen merkitys – kaikki syitä joita Kiina ei matkalla maailmanvallaksi mitenkään voi jättää muiden hoteisiin.

*

Emme Lännessä saa unohtaa myöskään historiaa.  Sekä Arabivaltiot että tietenkin Kiina katsovat, aivan oikein, että ne ovat ikuisia valtoja, niiden alueella ja niiden kansojen historia käsittää entisaikain valtiot, kulttuurin ja tieteen saavutukset, joista Eurooppa – ja erityistesti Amerikka – eivät voi kuin kuvitella. 

Siksi, kun pyrkimys päivittää vanhan Eurooppalaisen imperialismin ja Läntisen hegemonianasema vastaamaan todellisia voimasuhteita ja alueellista potentiaalia, on noussut vahvasti agendalle, on myös jalansijaa saanut näkemys vanhan kulttuurisen aseman merkityksestä.  Tämän voisi nähdä hienovaraisena luunappina itsetietoisen, mutta asemiaan alinomaa menettävän Lännen ohimolle.

*

Arab League

Arabiliitto on arabimaiden yhteenliittymä, johon kuuluu 22 jäsenmaata.  Se on perustettu jo kohta MM2:n jälkeen, 1945.  Suomalaisen Wikipedian niukat sivut kuvaavat, miten heikosti Suomessa ollaan jyvällä siitä, mitä maailmassa todella tapahtuu.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabiliitto

*

Arab Power

Arabiliiton valtioiden yhteispinta-ala on yli 13 miljoonaa neliökilometriä, eli noin kolmanneksen enemmän kuin Euroopan.  Väestöä liiton alueella asuu noin 420 miljoonaa (arvio, 2015). 

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että EU:n pinta-ala on 4,3 miljoonaa neliökilometriä – siis kolmannes Arabiliiton alueesta.  EU:n väestö on 520 miljoonaa.  Arabiliiton alue yltää varsinaisen Lähi-Idän ohella toiselle – kasvavassa määrin strategiselle alueelle, Pohjois-Afrikkaan.

Arabiliiton (Arab League) BKT on huomattavan suuri:

GDP (PPP) vuonna 2016 (arvio): Total 6.484 miljardia $

Per capita $ 9.347.  Vertaa EU:  Total 21.500 miljardia $ (2018, ennuste).  Katso: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)

Wikipedian mukaan Arab Leaguen GDP on Maailman neljänneksi (4.) suurin, mutta EU mukaan lukien se on viides!

*

Yhteinen näyttämö

Arabiliiton historiassa sen tärkeimpänä tehtävänä on ollut edistää arabimaiden yhteistoimintaa. Käytännössä sen tärkeimmiksi tehtäviksi muodostui arabimaiden yhteinen ulkopolitiikka: toimet Israelia kohtaan sekä suhteet Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon

Nykyisin tähän voidaan varauksetta lisätä:  Edistää ja koordinoida yhteyksiä ja yhteistyötä Kiinan kanssa.

Katso englanninkielinen sivusto: https://en.wikipedia.org/wiki/Arab_League

Näiden toteamusten jälkeen kenties ymmärrämme paremmin kuin aikaisemmin, miksi Kiina on läsnä Lähi-Idässä, ja sen lisäksi myös Pohjois-Afrikassa.  Tässä näkökulmamme on Lähi-Itä.  Siitä huolimatta voisi heittää ajatuspallona liikkeelle; mitä eroja on havaittavissa EU:n ja Kiinan suhtautumisessa Arabiliittoon?  Niin, ja yleensä Lännen ja Kiinan välisissä strategioissa, vai havaitsetko mitään eroa?

*

Miksi Kiina haluaa Syyrian ja sen naapureita mukaan Uusi Silkkitie –hankkeeseensa?

Kiina on aktiivisesti laajentanut vaikutusvaltansa Lähi-itään, ja se on sopimuksin liittänyt Syyrian osaksi sen lempilapseen, Yksi vyöhyke – yksi tie (tunnetaan nimellä Uusi Silkkitie; Belt and Road Initiative BRI) –hankkeeseen.

Kiinan ulkoministeri Wang Yi tapasi 24. marraskuuta 2017 Syyrian presidentin Bouthaina Shaabanin poliittisen ja tiedotuksellisen neuvonantajan Pekingissä. Kokouksen aikana Wang tarjoutui tukemaan Syyrian jälleenrakentamista.

Kiinan ulkoministeriön mukaan Wang tapasi Bouthaina Shaabanin kanssa, jolloin he käsittelivät kolmea aihekokonaisuutta - terrorismin vastaista toimintaa, vuoropuhelua ja jälleenrakennusta - Syyrian ongelman ratkaisemiseksi "Syyrian tilanne on muuttumassa uudeksi vaiheeksi". Hän korosti anti- terrorismia perustana, vuoropuhelua tienä ja jälleenrakentamista takuuna.

"Vuoropuhelun" osalta Wang totesi, että se on "ainoa tie ulos" Syyrian kysymyksen ratkaisemiseksi.

"Tässä prosessissa meidän on suojeltava Syyrian itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta ja säilytettävä Syyrian kansan ydinasema poliittisessa ratkaisuprosessissa", Wang sanoi.  (ks. lähemmin. https://thediplomat.com/2017/11/why-china-wants-syria-in-its-new-belt-and-road/

*

Kiina takaa

Tarkkailija voi viime marraskuun tapaamisen jälkeen tulkita sen julkilausuman eräänlaisena Kiinan Syyrialle antaman takuuna.

Wang ilmaisi myös halukkuutensa auttaa Syyrian jälleenrakennusta. Hän sanoi, että "vain edistämällä jälleenrakennusta voimme jatkuvasti antaa Syyrian kansalle toivoa ja taata pitkäaikaisen rauhan ja vakauden Syyriassa. ”

"Kansainvälisen yhteisön tulisi kiinnittää huomiota ja tukea aktiivisesti Syyrian jälleenrakentamista", Wang lisäsi. "Kiina tekee myös omia ponnistuksiaan tähän tarkoitukseen."

Selvästi onkin nähtävissä, että Kiinasta, yhdessä Venäjän ja Iranin kanssa, on tulossa suurin todennäköinen auttaja Syyrialle sen aikanaan ryhtyessä jälleenrakentamaan maata ja mantuja.  Tämä apu on luvattu ja sidottu Syyrian nykyhallinnon säilymiseen.  Siksi Lännen viimeisetkin pyrkimykset horjuttaa saati nujertaa al Assadin hallinto ovat tuhoon tuomittuja.

Vierailuun liittyen Kiina toimitti (21.11.2017) 1.000 tonnia riisiä Syyriaan, osana sen ruoka-apua BRI-sopimuksen mukaisesti.  Kiinan valtiollisen median mukaan Kiina on jo allekirjoittanut kolme sopimusta, joiden mukaisesti se lupaa humanitaarista apua Syyrialle yli 40 miljoonalla dollarilla, jota se on toteuttanut jo viime vuoden ensimmäisestä vuosipuoliskosta lähtien.

Viime vuoden syyskuun YK:n yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa Kiinan ulkoministeri Wang suoraan pyysi Syyrian varapääministeriä ja ulkoministeri Valid Mullamia, liittymään Kiinan BRI-hankkeeseen, koska "Syyria on tärkeä solmu muinaisella silkkitiellä ja että" Belt and Road "-rakenne voi toimia tärkeänä tilaisuutena maiden kahdenväliselle yhteistyölle tulevaisuudessa.

*

Vastauksena Syyria on osoittanut innokkuutta houkutella myös kiinalaista rahaa. Esimerkiksi Kiinan ja arabien pörssiyhdistys ja Pekingin suurlähetystö järjestivät heinäkuun alussa erityisen tapahtuman, johon kutsuttiin 1000 kiinalaisten yritysten edustajaa panostamaan Syyrian jälleenrakentamiseen. Tapahtuman aikana Syyrian suurlähettiläs Pekingissä Imad Mustafa sanoi, että kiinalaisten yritysten odotetaan olevan merkittävässä roolissa tulevassa jälleenrakennusvaiheessa ja Syyrian hallitus antaa Kiinan yrityksille etusijalle investointi- ja jälleenrakennusmahdollisuuksia konkretisoitaessa.

*

Syyrian jälleenrakennus

Vaikka Syyriassa yhä paukkuu, veran alla käydään jo peliä niistä asetelmista, joista lähtien Syyrian jälleenrakennus aikanaan on alkava.

Tämä jättää vaikean ongelman sekä Yhdysvalloille että Venäjälle: kuka maksaa Syyrian sodanjälkeisen taloudellisen jälleenrakennuksen, arviolta 1.000 miljardia dollaria?

Ilmeistä on , ja jopa todennäköistä, että Kiina on vainoa valtio, joka kykenee ottamaan tämän tehtävän vastaan.  Samalla se on paitsi taloudellinen panostus, se on myös (ennenkaikkea) strateginen sijoitus.

Niinpä vaikuttaa siltä, että Kiinalla on sekä poliittinen tahto että taloudellinen kyky kattaa menot, joita kansainvälinen yhteisö - erityisesti Venäjä, Iran ja Syyria - tarvitsevat auttaakseen Syyriaa talouden jälleenrakentamisessa.

Sen projektin jälkeen Kiinalla olisi suuri taloudellinen rooli Syyriassa.  Sekä yleensä Lähi-Idässä.

Ks. lisää; https://thediplomat.com/2017/02/will-china-pay-for-syria-to-rebuild/

*

]]>
14 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253733-kiina-on-jo-lahi-idassa-koska-strategia#comments Arabiliitto Kiina Kiina Lähi-Idässä Syyria Syyrian sota Thu, 12 Apr 2018 14:25:50 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253733-kiina-on-jo-lahi-idassa-koska-strategia
Kemiallisten aseiden käyttö jatkuu vain Syyrian sodassa http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253494-kemiallisten-aseiden-jatkuu-vain-syyrian-sodassa <p>Maailmalla on uutisoitu - jälleen kerran - &nbsp;<a href="http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-43686157">kemiallisten aseiden</a> käytöstä Syyrian sodassa.</p> <p>Pelastustyöntekijöiden mukaan Syyrian Itä-Ghoutassa ainakin 70 ihmistä on kuollut, kun myrkyllistä kaasua pudotettiin Douman kaupunkiin.</p> <p>Syyrian hallituksen mukaan uutiset ovat tekaistuja. Pitkä alkaa olla lista <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Use_of_chemical_weapons_in_the_Syrian_Civil_War">kemiallisten aseiden käytöstä Syyrian sodassa.</a>&nbsp;Että se takaistuista uutisista.</p> <p>Kemiallisella sodan käynnillä on &nbsp;<a href="https://ilg2.org/2017/07/12/at-the-centenary-of-chemical-warfare-a-visit-to-flanders-world-war-i-battlefields/">vuosisatainen historia. </a>&nbsp;Pitempikin kuin tuon linkin historiakatsaus. &nbsp;Isosta kirjastakin on tehty <a href="https://www.google.fi/search?q=Cleopatra+drinks+poison&amp;rlz=1CAACAV_enFI775FI776&amp;tbm=isch&amp;tbo=u&amp;source=univ&amp;sa=X&amp;ved=0ahUKEwipjIbmjaraAhXJPFAKHYSTAscQsAQINg">&nbsp;</a>&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Cleopatra_(1963_film)">elokuvankin keinoin&nbsp;</a>&ldquo;rakkaudessa ja sodassa &ldquo; käytetyt monenlaiset tavat.</p> <p><a href="https://www.sciencehistory.org/distillations/magazine/a-brief-history-of-chemical-war">A Brief History of Chemical War&nbsp;</a></p> <p>****</p> <p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Chemical_Weapons_Convention">Kemiallisten aseiden kieltosopimus</a> allekirjoitettiin 13. tammikuuta 1993 ja se tuli voimaan 29. huhtikuuta 1997.</p> <p>Sopimusta valvoo <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemiallisten_aseiden_kieltoj%C3%A4rjest%C3%B6">Kemiallisten aseiden kieltojärjestö</a> <a href="https://www.opcw.org/chemical-weapons-convention/">(OPCW)</a></p> <p>****</p> <p>P.s. Nyt vain uutisoimaan &nbsp;Syyrian sodassa käytettyjen &nbsp;aseiden valmistusmaa. Ja uutisia sen suhteen onkin maailmalla liikkeellä.&nbsp;Ulkoministeri <a href="http://timosoini.fi/">Timo Soini&nbsp;</a>&nbsp;tuskin pyytää asiantuntija-apua entisen puolueensa &quot;kellokkailta&quot;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailmalla on uutisoitu - jälleen kerran -  kemiallisten aseiden käytöstä Syyrian sodassa.

Pelastustyöntekijöiden mukaan Syyrian Itä-Ghoutassa ainakin 70 ihmistä on kuollut, kun myrkyllistä kaasua pudotettiin Douman kaupunkiin.

Syyrian hallituksen mukaan uutiset ovat tekaistuja. Pitkä alkaa olla lista kemiallisten aseiden käytöstä Syyrian sodassa. Että se takaistuista uutisista.

Kemiallisella sodan käynnillä on  vuosisatainen historia.  Pitempikin kuin tuon linkin historiakatsaus.  Isosta kirjastakin on tehty   elokuvankin keinoin “rakkaudessa ja sodassa “ käytetyt monenlaiset tavat.

A Brief History of Chemical War 

****

Kemiallisten aseiden kieltosopimus allekirjoitettiin 13. tammikuuta 1993 ja se tuli voimaan 29. huhtikuuta 1997.

Sopimusta valvoo Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW)

****

P.s. Nyt vain uutisoimaan  Syyrian sodassa käytettyjen  aseiden valmistusmaa. Ja uutisia sen suhteen onkin maailmalla liikkeellä. Ulkoministeri Timo Soini  tuskin pyytää asiantuntija-apua entisen puolueensa "kellokkailta".

 

 

 

 

 

]]>
38 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253494-kemiallisten-aseiden-jatkuu-vain-syyrian-sodassa#comments Syyrian sota Sun, 08 Apr 2018 07:10:51 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253494-kemiallisten-aseiden-jatkuu-vain-syyrian-sodassa
Rauhanmarssijoiden tuplastandardi http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251878-rauhanmarssijoiden-tuplastandardi <p>Sana &#39;rauhanmarssi&#39; originoituu jostain 1960- ja 70-lukujen opiskelijamielenosoituksista, joita järjestettiin USA:n Vietnamin sotaa vastaan. Siitä lähtien tällaisia marsseja on jotakuinkin järjestetty aina silloin kun USA on ollut mukana jossain sodassa.</p><p>Kummallista kuitenkin on se, että kun Venäjä on ilmoittanut testanneensa &ndash; jos ei nyt kaikkia &ndash; niin suurinta osaa uusimmista aseistaan Syyriassa, ja pommittanut niin Aleppoa kuin Itä-Ghoutaakin, niin se mitä korkeintaan tapahtuu täällä lännessä, on kirkonkellojen soittaminen.</p><p>Ei merkkiäkään laajamittaisista katumarsseista tai protesteista rauhan puolesta tai Venäjän toimia vastaan. Mikä selittää moisen? Eikö ole riittävän muodikasta marssia Aleppon tai Itä-Ghoutan puolesta? Vai eikö korppi korpin silmää noki? Onko kyse vain siitä, että silloin kun USA tekee jotain, niin silloin aktivoidutaan? Kun joku muu tekee, niin EVVK?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sana 'rauhanmarssi' originoituu jostain 1960- ja 70-lukujen opiskelijamielenosoituksista, joita järjestettiin USA:n Vietnamin sotaa vastaan. Siitä lähtien tällaisia marsseja on jotakuinkin järjestetty aina silloin kun USA on ollut mukana jossain sodassa.

Kummallista kuitenkin on se, että kun Venäjä on ilmoittanut testanneensa – jos ei nyt kaikkia – niin suurinta osaa uusimmista aseistaan Syyriassa, ja pommittanut niin Aleppoa kuin Itä-Ghoutaakin, niin se mitä korkeintaan tapahtuu täällä lännessä, on kirkonkellojen soittaminen.

Ei merkkiäkään laajamittaisista katumarsseista tai protesteista rauhan puolesta tai Venäjän toimia vastaan. Mikä selittää moisen? Eikö ole riittävän muodikasta marssia Aleppon tai Itä-Ghoutan puolesta? Vai eikö korppi korpin silmää noki? Onko kyse vain siitä, että silloin kun USA tekee jotain, niin silloin aktivoidutaan? Kun joku muu tekee, niin EVVK?

]]>
7 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251878-rauhanmarssijoiden-tuplastandardi#comments Itä-Ghouta Rauhanmarssi Syyrian sota Venäjä Yhdysvallat Wed, 07 Mar 2018 06:55:06 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251878-rauhanmarssijoiden-tuplastandardi
Venäjän varjoarmeija sai siipeensä Syyriassa - paljon avoimia kysymyksiä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251321-venajan-varjoarmeija-sai-siipeensa-syyriassa-paljon-avoimia-kysymyksa <p><strong>Yhdysvaltain ja Venäjän toiminta Syyrian monikansallisessa sodassa</strong>, eri puolilla ja erilaisin tavoittein, on ajankohtaistanut ne riskit ja katalyyttiset uhat, joita suurvaltojen operointi pienellä kiistamaalla väistämättä synnyttää.</p><p>*</p><p><strong><em>​Tarkoittamattomien seurausten </em></strong>minimoimiseksi maat övat sopineet lähtökohtaisesti järkevästä ilmoittamismenettelystä:</p><p><strong><em>kuka, mitä, missä, milloin?</em></strong></p><p>Tällä pyritään ensisijaisesti estämään toisen osapuolen tuhot, niihin kun ei Ole tarkoitus päätyä.</p><p>*</p><p><strong>Mutta nyt helmikuun toisella viikolla</strong>, tiettävästi 7.2.-8.2.2018 välisenä yönä kaakkois-Syyriassa, Deir Ezzorin maakunnassa sijaitsevien öljhkenttien alueella US dronit ja taisteluhelikopterit ja B-52 pommittajat tekivät selvää noin puolen pataljoonan vahvuisista (ehkäpä 550 miehen) venäläisten sotilaiden joukoista.</p><p>Tiedot tapahtumista ja uhrien määrästä vaihtelevat. Tämän hetkisten käytettävissäni olevien tietojen mukaan kohteena oli mainitun suuruinen joukko (No Russian Status) palkkasotilaita, ilmeisesti Vagner kaupallisen turvallisuuskompleksin rekrytoimista venäläisistä palkkasotilaista, joista <em>ehkä 200-300 kuoli ja noin 200 haavoittui.</em></p><p>*</p><p><strong>Joitakin haavoittuneita</strong> tai heihin kontaktissa olleita on media onnistunut haastattelemaan, ja olosuhteet yön pimeydessä aavikolla ovat olleet lohduttomat.</p><p>Ensinnäkin US-RUS -tiedonantosopimus sijainti-toimenpideilmoituksista ei koske statuksettomia palkkasotilaita.</p><p>Lisäksi US ei luonnollisestikaan tunnusta näitä, eikä suojauskäytäntö koske niitä, eikä Venäjäkään ole tällaista edellyttänyt.</p><p>Niinpä palkkasoturien nahka on ollut halpa, ja US käytti tilaisuutta täysimääräisesti hyväkseen. Sillä on ollut tiedustelu-, valvonta- ja konventionaalista vakoilutietoa tuon joukon portaittaisesta (5 steps) siirrosta alueelle, ryhmityksistä, salauksesta, operaatiosuunnitelmista.</p><p>*</p><p><strong>Nimellisesti ainakin osa</strong> on ollut oligarkki <strong>Jevgeni Prigozhkinin </strong>öljyputken turvaamistehtäviin rekrytoituja, ja sittemmin öljykenttien laajempaan suojaamiseen kohdennettuja joukkoja.</p><p>Rekryyttien rungon näyttäisivät muodostavan Donbassin ja yleensä Itä-Ukrainan liikkeisiin osallistuneet sotatiimien veteraanit. Mukana on myös Tsetsenian veteraaneja ym. tulevaisuudettomia, joilla ei Ole työtä, eikäsiten toivoa, tuloja, asemaa, eikä paikkaa venäläisessä yhteisössä, tuskin illuusioitakaan.</p><p>Siis klassinen luokaton ja asematon sotakenttien lihamyllyihin imaistava joukko. Mutta kuten aina, nämä ovat se empiirisen sodankäynnin ammattiosaajien kerros.</p><p>Mukana on nuorempia, kirjoittamattomia lehtiä, ja - niin otaksun vahvoin argumentein, myös virallisen rakenteen, ja jopa sen ylimmän eliitin keskijohtoon kuuluvia sotilaita, joiden tavoitteena on hakea ambitionsa mukaisesti uralleen potkua kenttätoiminnan kautta.</p><p>*</p><p>Hallituksen lähteet ovat puhuneet puolenkymmenestä menetyksestä. Tiedottaja <strong>Peshkov</strong> on todennut, että presidentinhallinto tiedottaa vain valtakunnan armeijaa koskevasta, mistä muusta heillä ei ole tietoa, joten ei mitään kerrottavaa.</p><p>Näin se menee, keskus pesee kätensä. Kun isku tapahtui 7.-8. päivien välisenä yön, vaikeasti haavoittuneiden evakuointi tapahtui vasta 11.2.-12.2.2018, eli neljän päivän viiveellä.</p><p>*</p><p><strong>Vagner-kombinaatilla </strong>ei ollut helikoptereita evakuointia suorittamaan, näin on kerrottu. Viiveeseen vaikutti toki sekin, että kombinaatti ei halunnut enää lisämenetyksiä, he tiesivät olevansa US komentokeskuksen luupin alla, niinpä kaikki tapahtui vaikeimman kautta.</p><p>Tiedossa ei ole miten monta haavoittunutta näiden vaikeiden vuorokausien aikana kuoli vahavaisen hoidon surauksena. Kansainväliset tarkkailijat odottivat että haavoittuneet evakuoitaisiin eteläisen sotilaspiirin kehittyneimpiin keskussotilassairaaloihin, kuten Odessaan ym. Mutta ilmenikin,että evakuointi, jossa oletettavasti viimevaiheessa oli mukana armeijan kuljetuskoneita, suuntautui Pietariin.</p><p>*</p><p>RFE/RL:n toimittaja <strong>Jelisavata Maijetnajan </strong>haastattelema Khovrinon kasakkojen atamaani, itsekin palkkasotilaana toiminut, Jevgeni Shabajev kertoi tietonsa, joisen mukaan haavoittuneilla oli erittäin vaikeita vammoja, kuten shrapnellien ja kranaattien siruja kehossaan ym. Hänen mukaansa noin 300 haavoittunutta evakuoitiin Pietarin lähistölläolevaan Khimkinskin Keskussotilassairaalaan, jonka antama hoito on hyvää ja laadukasta.</p><p>Yksittäisten sotilaiden nimiä hän ei voi kertoa, koska siitä koituisi ongelmia miehille ja heidän omaisilleen. Kaikki toiminta on tietysti ylimmän valtiojohdon tiedossa ja siunaamaa, mutta varjojen peliä pitää pelata loppuun saakka. Palkka-armeijan luominen on Venäjällä jyrkösti kiellettyä, ja sellaiseen rekrytoitumisesta tulee lain mukaan 15 vuoden tuomio. Tämä varjopeli tuo mukanaan erityisiä tilanteita; kohta 7.-8. välisen yön murskajaisten jälkeen eräs atamani - atamaanit toimivat hierarkisesti, kunnioitettuina yhteisöjensä arvostamina sotilaskunnian ylläpitäjinä ja organisaattoreina, ja heille kuuluu myös kutsuntaviranomaisena toimiminen (kenttäarmeijan taistelurakenteen muodostaminen alueillaan) - oli saanut viestin alueensa miehen kaatumisesta ja kertoi siitä avoimesti alueen seutulehdessä, mutta sitten tuli uutissulku voimaan. Ainakin erään toisen vastaavanlaisen omaishaastattelun olen noteerannut, siinä äiti kysyi kaatuneen poikansa perään.</p><p>*</p><p><strong>Amerikkalainen valvonta</strong> on onnistunut havaitsemaan joitakin sotilaiden twiittejä tai muita viestejä, mutta siis vain todella vähän Syynä lienee tuhon totaalisuus sekä jyrkkä viestipimennys.</p><p>Tunnettu kansallismielinen veteraani <strong>Igor Strelkov </strong>varoitti aikaa sitten venäläisiä menemästä Syyriaan &quot;tienaamaan&quot;. Vagnerin sanotaan luvanneen rekrytointisopimuksessa sotilaille 150.000 ruplaa/kk Eli noin 2650 USD. Osalle, epätoivoisille, on maksettu vain 100.000 ruplaa eli 1770 dollaria.</p><p>Palkkasoturin sopimuksessa on luvattu haavoittuneelle miljoonan ruplan kertakorvaus eli 18.000 US dollaria. Kaatuneen omaisille summa paperissa on peräti 2 miljoonaa ruplaa eli 36.000 dollaria, mikä venäläisissä oloissa on melkoknen kompensaatio. Nyt jo puhutaan, että aiemmin menehtyneen krasnodarilaisen palkkasoturin omaisetjäivät vaille mitään korvausta. Mediassa on näkynyt joitakin huolestuneiden äitien haastatteluja, ja eräskin leski huokasi: Mieheni meni Syyriaan ja kuoli - for no reason.</p><p>Ilman mitään syytä..</p><p>*</p><p>Deir ez-Zorin alueen verinen yö on ensimmäinen kerta sitten kylmän sodan jäätävimpien hetkien kun Yhfysvaltain sotilaat ovat tietoisesti ampuneet venäläisiä kohti &quot;tarkoituksella tappaa&quot;.</p><p>Miten tietoisesti ja miten korkealta tulleella luvalla US Airforce toimi? Sitä emme tarkalleen tiedä. Sotilaan tehtävä on tuhota vihollinen ja saada hönet toimimaan ampujan haluamalla tavalla.</p><p>Venäjä on avoimesti käyttänyttaistelukenttiä asevoimiensa uusimpien mallistojen testaukseen ja käyttökokemuksen hankintaa (viidennen sukupolven hävittäjäkone SU-57, uusimmat risteilyohjukset, taisteluhelikopterit jne, ja kuten edellä totesin keskeisissä ylennysputkissa olevat taistelunäyttämön esimiehet, prikaatinkenraalitasoon saakka, heiltä edellytetään kenttäkokemusta ja menestyksellistä taistelukokemusta ylenemiseen). Tämä valtapoliittis- kaupallinen demonstrointi on suuresti kiukuttanut amerikkalaisia, ja niinpä he käytyivät tämän saunan kun se heille tarjoutui..</p><p>*</p><p><strong>Vaikein mentaalinen ongelma </strong>Venäjän johdolle koituu omaisten ja veteraanipiirien pahastumisesta:</p><p>Heiltä meni mies tai miehiä, mutta mitään julkisen suremisen seremonioita ei tässä tilanteessa sallita, laittoman armeijan, jota ei edes ole olemassa, kaatunutta ei voi seremoniallisesti haudata, ei muistaa, eikä monumenttia pystyttää - olemattomalle.</p><p>Sotilaiden Äitien ääni on kokolaila tehokkassti vaiennettu, kuten melkein kaikki muukin &quot;epäkansallinen häiriköinti&quot;.</p><p>Mutta atamaanien, sotaveteraanien ja kenties satojen taisteluissa kaatuneiden tai raajarikoiksi tuomittujen ja heidän omaistensa ääntä ei ehkä hevin vaienneta.</p><p>*</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltain ja Venäjän toiminta Syyrian monikansallisessa sodassa, eri puolilla ja erilaisin tavoittein, on ajankohtaistanut ne riskit ja katalyyttiset uhat, joita suurvaltojen operointi pienellä kiistamaalla väistämättä synnyttää.

*

​Tarkoittamattomien seurausten minimoimiseksi maat övat sopineet lähtökohtaisesti järkevästä ilmoittamismenettelystä:

kuka, mitä, missä, milloin?

Tällä pyritään ensisijaisesti estämään toisen osapuolen tuhot, niihin kun ei Ole tarkoitus päätyä.

*

Mutta nyt helmikuun toisella viikolla, tiettävästi 7.2.-8.2.2018 välisenä yönä kaakkois-Syyriassa, Deir Ezzorin maakunnassa sijaitsevien öljhkenttien alueella US dronit ja taisteluhelikopterit ja B-52 pommittajat tekivät selvää noin puolen pataljoonan vahvuisista (ehkäpä 550 miehen) venäläisten sotilaiden joukoista.

Tiedot tapahtumista ja uhrien määrästä vaihtelevat. Tämän hetkisten käytettävissäni olevien tietojen mukaan kohteena oli mainitun suuruinen joukko (No Russian Status) palkkasotilaita, ilmeisesti Vagner kaupallisen turvallisuuskompleksin rekrytoimista venäläisistä palkkasotilaista, joista ehkä 200-300 kuoli ja noin 200 haavoittui.

*

Joitakin haavoittuneita tai heihin kontaktissa olleita on media onnistunut haastattelemaan, ja olosuhteet yön pimeydessä aavikolla ovat olleet lohduttomat.

Ensinnäkin US-RUS -tiedonantosopimus sijainti-toimenpideilmoituksista ei koske statuksettomia palkkasotilaita.

Lisäksi US ei luonnollisestikaan tunnusta näitä, eikä suojauskäytäntö koske niitä, eikä Venäjäkään ole tällaista edellyttänyt.

Niinpä palkkasoturien nahka on ollut halpa, ja US käytti tilaisuutta täysimääräisesti hyväkseen. Sillä on ollut tiedustelu-, valvonta- ja konventionaalista vakoilutietoa tuon joukon portaittaisesta (5 steps) siirrosta alueelle, ryhmityksistä, salauksesta, operaatiosuunnitelmista.

*

Nimellisesti ainakin osa on ollut oligarkki Jevgeni Prigozhkinin öljyputken turvaamistehtäviin rekrytoituja, ja sittemmin öljykenttien laajempaan suojaamiseen kohdennettuja joukkoja.

Rekryyttien rungon näyttäisivät muodostavan Donbassin ja yleensä Itä-Ukrainan liikkeisiin osallistuneet sotatiimien veteraanit. Mukana on myös Tsetsenian veteraaneja ym. tulevaisuudettomia, joilla ei Ole työtä, eikäsiten toivoa, tuloja, asemaa, eikä paikkaa venäläisessä yhteisössä, tuskin illuusioitakaan.

Siis klassinen luokaton ja asematon sotakenttien lihamyllyihin imaistava joukko. Mutta kuten aina, nämä ovat se empiirisen sodankäynnin ammattiosaajien kerros.

Mukana on nuorempia, kirjoittamattomia lehtiä, ja - niin otaksun vahvoin argumentein, myös virallisen rakenteen, ja jopa sen ylimmän eliitin keskijohtoon kuuluvia sotilaita, joiden tavoitteena on hakea ambitionsa mukaisesti uralleen potkua kenttätoiminnan kautta.

*

Hallituksen lähteet ovat puhuneet puolenkymmenestä menetyksestä. Tiedottaja Peshkov on todennut, että presidentinhallinto tiedottaa vain valtakunnan armeijaa koskevasta, mistä muusta heillä ei ole tietoa, joten ei mitään kerrottavaa.

Näin se menee, keskus pesee kätensä. Kun isku tapahtui 7.-8. päivien välisenä yön, vaikeasti haavoittuneiden evakuointi tapahtui vasta 11.2.-12.2.2018, eli neljän päivän viiveellä.

*

Vagner-kombinaatilla ei ollut helikoptereita evakuointia suorittamaan, näin on kerrottu. Viiveeseen vaikutti toki sekin, että kombinaatti ei halunnut enää lisämenetyksiä, he tiesivät olevansa US komentokeskuksen luupin alla, niinpä kaikki tapahtui vaikeimman kautta.

Tiedossa ei ole miten monta haavoittunutta näiden vaikeiden vuorokausien aikana kuoli vahavaisen hoidon surauksena. Kansainväliset tarkkailijat odottivat että haavoittuneet evakuoitaisiin eteläisen sotilaspiirin kehittyneimpiin keskussotilassairaaloihin, kuten Odessaan ym. Mutta ilmenikin,että evakuointi, jossa oletettavasti viimevaiheessa oli mukana armeijan kuljetuskoneita, suuntautui Pietariin.

*

RFE/RL:n toimittaja Jelisavata Maijetnajan haastattelema Khovrinon kasakkojen atamaani, itsekin palkkasotilaana toiminut, Jevgeni Shabajev kertoi tietonsa, joisen mukaan haavoittuneilla oli erittäin vaikeita vammoja, kuten shrapnellien ja kranaattien siruja kehossaan ym. Hänen mukaansa noin 300 haavoittunutta evakuoitiin Pietarin lähistölläolevaan Khimkinskin Keskussotilassairaalaan, jonka antama hoito on hyvää ja laadukasta.

Yksittäisten sotilaiden nimiä hän ei voi kertoa, koska siitä koituisi ongelmia miehille ja heidän omaisilleen. Kaikki toiminta on tietysti ylimmän valtiojohdon tiedossa ja siunaamaa, mutta varjojen peliä pitää pelata loppuun saakka. Palkka-armeijan luominen on Venäjällä jyrkösti kiellettyä, ja sellaiseen rekrytoitumisesta tulee lain mukaan 15 vuoden tuomio. Tämä varjopeli tuo mukanaan erityisiä tilanteita; kohta 7.-8. välisen yön murskajaisten jälkeen eräs atamani - atamaanit toimivat hierarkisesti, kunnioitettuina yhteisöjensä arvostamina sotilaskunnian ylläpitäjinä ja organisaattoreina, ja heille kuuluu myös kutsuntaviranomaisena toimiminen (kenttäarmeijan taistelurakenteen muodostaminen alueillaan) - oli saanut viestin alueensa miehen kaatumisesta ja kertoi siitä avoimesti alueen seutulehdessä, mutta sitten tuli uutissulku voimaan. Ainakin erään toisen vastaavanlaisen omaishaastattelun olen noteerannut, siinä äiti kysyi kaatuneen poikansa perään.

*

Amerikkalainen valvonta on onnistunut havaitsemaan joitakin sotilaiden twiittejä tai muita viestejä, mutta siis vain todella vähän Syynä lienee tuhon totaalisuus sekä jyrkkä viestipimennys.

Tunnettu kansallismielinen veteraani Igor Strelkov varoitti aikaa sitten venäläisiä menemästä Syyriaan "tienaamaan". Vagnerin sanotaan luvanneen rekrytointisopimuksessa sotilaille 150.000 ruplaa/kk Eli noin 2650 USD. Osalle, epätoivoisille, on maksettu vain 100.000 ruplaa eli 1770 dollaria.

Palkkasoturin sopimuksessa on luvattu haavoittuneelle miljoonan ruplan kertakorvaus eli 18.000 US dollaria. Kaatuneen omaisille summa paperissa on peräti 2 miljoonaa ruplaa eli 36.000 dollaria, mikä venäläisissä oloissa on melkoknen kompensaatio. Nyt jo puhutaan, että aiemmin menehtyneen krasnodarilaisen palkkasoturin omaisetjäivät vaille mitään korvausta. Mediassa on näkynyt joitakin huolestuneiden äitien haastatteluja, ja eräskin leski huokasi: Mieheni meni Syyriaan ja kuoli - for no reason.

Ilman mitään syytä..

*

Deir ez-Zorin alueen verinen yö on ensimmäinen kerta sitten kylmän sodan jäätävimpien hetkien kun Yhfysvaltain sotilaat ovat tietoisesti ampuneet venäläisiä kohti "tarkoituksella tappaa".

Miten tietoisesti ja miten korkealta tulleella luvalla US Airforce toimi? Sitä emme tarkalleen tiedä. Sotilaan tehtävä on tuhota vihollinen ja saada hönet toimimaan ampujan haluamalla tavalla.

Venäjä on avoimesti käyttänyttaistelukenttiä asevoimiensa uusimpien mallistojen testaukseen ja käyttökokemuksen hankintaa (viidennen sukupolven hävittäjäkone SU-57, uusimmat risteilyohjukset, taisteluhelikopterit jne, ja kuten edellä totesin keskeisissä ylennysputkissa olevat taistelunäyttämön esimiehet, prikaatinkenraalitasoon saakka, heiltä edellytetään kenttäkokemusta ja menestyksellistä taistelukokemusta ylenemiseen). Tämä valtapoliittis- kaupallinen demonstrointi on suuresti kiukuttanut amerikkalaisia, ja niinpä he käytyivät tämän saunan kun se heille tarjoutui..

*

Vaikein mentaalinen ongelma Venäjän johdolle koituu omaisten ja veteraanipiirien pahastumisesta:

Heiltä meni mies tai miehiä, mutta mitään julkisen suremisen seremonioita ei tässä tilanteessa sallita, laittoman armeijan, jota ei edes ole olemassa, kaatunutta ei voi seremoniallisesti haudata, ei muistaa, eikä monumenttia pystyttää - olemattomalle.

Sotilaiden Äitien ääni on kokolaila tehokkassti vaiennettu, kuten melkein kaikki muukin "epäkansallinen häiriköinti".

Mutta atamaanien, sotaveteraanien ja kenties satojen taisteluissa kaatuneiden tai raajarikoiksi tuomittujen ja heidän omaistensa ääntä ei ehkä hevin vaienneta.

*

]]>
13 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251321-venajan-varjoarmeija-sai-siipeensa-syyriassa-paljon-avoimia-kysymyksa#comments Atamaanit Sotilaiden äidit Syyrian sota Venäjä Yhdysvallat Fri, 23 Feb 2018 20:36:35 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251321-venajan-varjoarmeija-sai-siipeensa-syyriassa-paljon-avoimia-kysymyksa
Painajaisen paluu http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251196-painajaisen-paluu <p>Syyriassa lähestytään samankaltaista tilannetta kuin Aleppon hävityksen aikoihin runsas vuosi sitten. Tällä kertaa siviilien niskaan sataa pommeja Damaskoksen itäpuolella olevassa Ghoutassa, jonka piti olla yksi al-Assadin hallinnon väkivaltaa paenneiden ihmisten suojavyöhykkeistä. Nytkin hallinto iskee säälimättä omia kansalaisiaan &ndash; naisia, lapsia, vanhuksia, kouluja, sairaaloita - vastaan. Ilmaiskujen arvellaan valmistelevan maajoukkojen hyökkäystä alueelle.</p><p>Vastaavankaltainen tilanne vallitsee pohjoisempana sijaitsevassa ja pääasiassa kurdien asuttamassa Afrinissa, missä asialla ovat Turkin sotavoimat. Molemmissa paikoissa on esitetty epäilyjä kemiallisten asioiden käyttämisestä siviilejä vastaan.</p><p>Tilanteen tekee vaikeaksi se, että demokraattisen kansannousun alkamisesta kuluneiden runsaan kuuden vuoden aikana Syyria on muuttunut ulkopuolisten &ndash; ennen kaikkea Venäjän, Iranin, Persianlahden maiden, Israelin, Yhdysvaltojen ja monien muiden &ndash; keskinäisten valtapelien temmellyskentäksi, jossa taktiset liittoumat muuttavat vähän vähää uusiksi ja jonka synnyttämät jännitteet voivat milloin tahansa toimia katalyyttina paljon laajemman konfliktin puhkeamiselle. Tässä häikäilemättömässä välienselvittelyssä tavallisten syyrialaisten kohtalot kuuluvat osapuolia vähiten kiinnostavien asioiden joukkoon. Myös YK on tönäisty pelkän statistin asemaan isojen poikien määritellessä itse omat pelisääntönsä.</p><p>Onko meidän pakko tyytyä vain seuraamaan sivusta ja päivittelemään silmiemme edessä jatkuvaa teurastusta, vai voimmeko tehdä asialle jotakin?</p><p>Ainakin voimme kansalaisina vaatia siviileihin kohdistuvan väkivallan lopettamista sekä tehokkaampaa humanitaarisen avun toimittamista saarroksissa eläville ihmisille heidän uskonnostaan ja kansallisesta ryhmittymästään riippumatta. Voimme myös vaatia omaa hallitustamme ja EU:ta toimimaan paljon aktiivisemmin taistelutoimien lopettamiseksi, kaikkien kansanryhmien luottamusta nauttivan hallinnon pystyttämiseksi ja ulkopuolisten vihan lietsojien ajamiseksi pois maasta.</p><p>Tasavallan presidentti sai vähän aikaa sitten kansalaisilta hyvin vahvan mandaatin maamme ulkopolitiikan johtamiseen. Ottamalla aktiivisesti kantaa Syyrian väkivaltaisuuksiin hän voi osoittaa olevansa saadun luottamuksen arvoinen.</p> Syyriassa lähestytään samankaltaista tilannetta kuin Aleppon hävityksen aikoihin runsas vuosi sitten. Tällä kertaa siviilien niskaan sataa pommeja Damaskoksen itäpuolella olevassa Ghoutassa, jonka piti olla yksi al-Assadin hallinnon väkivaltaa paenneiden ihmisten suojavyöhykkeistä. Nytkin hallinto iskee säälimättä omia kansalaisiaan – naisia, lapsia, vanhuksia, kouluja, sairaaloita - vastaan. Ilmaiskujen arvellaan valmistelevan maajoukkojen hyökkäystä alueelle.

Vastaavankaltainen tilanne vallitsee pohjoisempana sijaitsevassa ja pääasiassa kurdien asuttamassa Afrinissa, missä asialla ovat Turkin sotavoimat. Molemmissa paikoissa on esitetty epäilyjä kemiallisten asioiden käyttämisestä siviilejä vastaan.

Tilanteen tekee vaikeaksi se, että demokraattisen kansannousun alkamisesta kuluneiden runsaan kuuden vuoden aikana Syyria on muuttunut ulkopuolisten – ennen kaikkea Venäjän, Iranin, Persianlahden maiden, Israelin, Yhdysvaltojen ja monien muiden – keskinäisten valtapelien temmellyskentäksi, jossa taktiset liittoumat muuttavat vähän vähää uusiksi ja jonka synnyttämät jännitteet voivat milloin tahansa toimia katalyyttina paljon laajemman konfliktin puhkeamiselle. Tässä häikäilemättömässä välienselvittelyssä tavallisten syyrialaisten kohtalot kuuluvat osapuolia vähiten kiinnostavien asioiden joukkoon. Myös YK on tönäisty pelkän statistin asemaan isojen poikien määritellessä itse omat pelisääntönsä.

Onko meidän pakko tyytyä vain seuraamaan sivusta ja päivittelemään silmiemme edessä jatkuvaa teurastusta, vai voimmeko tehdä asialle jotakin?

Ainakin voimme kansalaisina vaatia siviileihin kohdistuvan väkivallan lopettamista sekä tehokkaampaa humanitaarisen avun toimittamista saarroksissa eläville ihmisille heidän uskonnostaan ja kansallisesta ryhmittymästään riippumatta. Voimme myös vaatia omaa hallitustamme ja EU:ta toimimaan paljon aktiivisemmin taistelutoimien lopettamiseksi, kaikkien kansanryhmien luottamusta nauttivan hallinnon pystyttämiseksi ja ulkopuolisten vihan lietsojien ajamiseksi pois maasta.

Tasavallan presidentti sai vähän aikaa sitten kansalaisilta hyvin vahvan mandaatin maamme ulkopolitiikan johtamiseen. Ottamalla aktiivisesti kantaa Syyrian väkivaltaisuuksiin hän voi osoittaa olevansa saadun luottamuksen arvoinen.

]]>
42 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251196-painajaisen-paluu#comments Ulkomaat Rikokset ihmisyyttä vastaan Syyrian sota Tue, 20 Feb 2018 21:19:52 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251196-painajaisen-paluu
Obaman Syyria-politiikka kelpaa parhaana hyvin myös Trumpille - entä Euroopalle? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235874-obaman-syyria-politiikka-kelpaa-parhaana-hyvin-myos-trumpille-enta-euroopalle <p>Presidentti Barack Obama muutti paljon kahdella presidenttikaudellaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan toimintatapoja. Kaikille nuo uudet toimintatavat eivät ole vieläkään oikein avautuneet. Tietämättömiä ja hämmennyksen vallassa ollaan niin Euroopassa kuin Venäjällä. Miksi kaikki ei suju Yhdysvaltojen kanssa esimerkiksi Lähi-idässä niin kuin ennen? Miksi Yhdysvallat on niin nuiva puuttumaan Lähi-idän tilanteeseen?</p><p>Kahdeksan presidenttivuoden aikana presidentti Barack Obaman johdolla Yhdysvallat ei käyttänyt sotilaallista voimaa yhdessäkään uudessa maailmanpoliittisessa kriisissä, vaikka tarvetta olisikin ollut - näin jälkikäteen arvioituna. Ensimmäisen presidentinvaalikampanjan aikana syksyllä 2008 antamansa lupauksen mukaisesti Obama pyrki lopettamaan myös Irakin sodan ja vetämään yhdysvaltalaisjoukot pois Irakista.</p><p>Barack Obama oli monessa suhteessa poikkeuksellinen johtaja Yhdysvaltain presidentiksi. Obama on luonteeltaan rauhan mies, jolle sotilaallinen voimankäyttö ei kuulunut keinovalikoimaan presidentin tehtävien hoidossa.</p><p>Syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen vuonna 2003 alkaneella Irakin sodalla Yhdysvaltain sotaseikkailu Lähi-itään on tullut kansakunnalle kalliiksi, eikä valmista ole vieläkään syntynyt, päinvastoin. Obaman päämäärä oli irrottaa Yhdysvallat sen kalliista sotilaallisista toimista Lähi-idän alueella, ennen kaikkea Irakista ja Afganistanista. Irrottautuminen Irakista ja Afganistanista on vain osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan laajempaa ja pitkäaikaisempaa uudelleenmääritystä niin Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa.</p><p>Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 Obama ilmoitti Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa. Maahan jäi kuitenkin 50 000 yhdysvaltalaissotilasta muun muassa koulutustehtäviin. Yhdysvallat veti viimeisetkin sotilaansa pois joulukuussa 2011, mutta nyt tiedämme, että tuo oli vain väliaikaista.</p><p>Yhdysvaltain sotaretki Lähi-itään tuli todella kalliiksi.</p><p>Washington Post arvioi 5.9.2010 julkaistusta lehtijutussa, että Irakin sodan kustannukset Yhdysvalloille ovat 3 000 miljardia dollaria (<a href="http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2010/09/03/AR2010090302200.html"><u>Washington Post 5.9.2010</u></a>). Rahaa palaa miljardeittain edelleen. 3 000 miljardin dollarin summa vastaa suuruusluokkana Suomen valtion 56 vuoden budjettia, kun budjetin suuruudeksi arvioidaan 50 miljardia euroa.</p><p>Kun Yhdysvallat oli vetäytymässä Irakista sotilaallisten toimien osalta vuosina 2010-2011, niin Lähi-idässä kuin myös sen lähiympäristössä alkoivat levottomuudet ja epävakaus heti kukkia. Arabikevään protestit vuonna 2011 koskettivat Syyriaa, Libyaa, Egyptiä, Tunisiaa ja Jemeniä. Syyrian ja Egyptin kansannousut alkoivat 25. ja 26. tammikuuta 2011. Syyrian sodan alkamisajankohdaksi voidaan kirjata 26.1.2011, vain vajaa viisi kuukautta sen jälkeen, kun Obama julistanut Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa.</p><p>Kun yksi lähtee, toinen tulee. Lähi-idän pelikentälle ainoa ulkopuolinen tulija on toistaiseksi ollut vain Venäjä, ei esimerkiksi EU.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Barack Obama antoi The Atlantic -lehdelle laajan <a href="http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2016/04/the-obama-doctrine/471525/#3"><u>haastattelun</u></a> otsikolla &rdquo;<em>The Obama Doctrine</em>&rdquo;, joka julkaistiin vuoden 2016 maaliskuussa lehden huhtikuun numerossa.</p><p>Tuossa laajassa 72 sivua käsittävässä artikkelissa Obaman politiikkaa ja sen perusteita on käsitelty varsin perusteellisesti kymmenessä eri aihepiirissä. Lähi-itä ja sen lähiympäristö ovat mukana kahdeksassa artikkelin aihepiirissä kymmenestä. Muut kaksi aihepiiriä koskevat Venäjää ja Ukrainaa. Lähi-itä on haastattelun keskiössä, ja Obaman harjoittama politiikka Lähi-idässä kertoo paljon myös Yhdysvaltain ulkopolitiikan uusista linjauksista, joita myös Trump näyttää noudattavan alkumetrien jälkeen.</p><p>Yhteenvetona Lähi-idän suhteen Obaman doktriinin keskeisin viesti on, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toimintatavat määrittelee Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus. Yhdysvaltain toimet maailmalla on oltava peruteltavissa Yhdysvaltain kansallisella turvallisuudella. Toinen viesti on uskottavuus. Suurvallan sanojen on oltava uskottavia ja se on tehtävä, mitä sanotaan.</p><p>Tosiasiallisesti Trumpin &rdquo;<em>America first</em>&rdquo; -vaalilause ei periaatteeltaan poikkea Obaman harjoittamasta ulkopolitiikasta. Sen sijaan keinot jossain määrin poikkeavat sekä linjaus, mitä Yhdysvallat asettaa kansallisen turvallisuuden painopisteeksi ja etusijalle.</p><p>Tuosta The Atlantic -lehden artikkelista tuli meille tutuksi myös &rdquo;<em>a red line</em>&rdquo; -ilmaisu viimeisenä varoituksena presidentti al-Assadille, ja jota myös Trumpin hallinto nyt käytti reagoidessaan al-Assadin kaasuiskuun Khan Shaikhounin kaupungissa 4.4.2017.</p><p>&ldquo;<em>We have been very clear to the Assad regime, but also to other players on the ground, that <strong>a red line</strong> for us is we start seeing a whole bunch of chemical weapons moving around or being utilized. </em><em>That would change my calculus. That would change my equation.</em>&rdquo;, lausui Obama elokuun 20. päivänä 2012, kun Syyrian presidentti al-Assad oli tehnyt vähän aikaisemmin useita sariinikaasuiskuja, jotka kohdistuivat myös siviileihin (<a href="https://obamawhitehouse.archives.gov/the-press-office/2012/08/20/remarks-president-white-house-press-corps"><u>The White House 20.8.2012</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Olemme olleet hyvin selväsanaisia Assadin hallinnolle, mutta myös muille toimijoille tuolla alueella, että <strong>punainen viiva</strong> on meille, jos alamme nähdä koko joukon kemiallisia aseita liikuteltavan tai käytettävän hyödyksi [sotatoimissa]. Se muuttaa minun laskelmani [puuttua Syyrian sotaan]. Se muuttaa myös minun yhtälöä.</em>&rdquo;</p><p>Presidentti al-Assad oli käyttänyt kesällä 2012 kaasuaseita, kun al-Assadin vastustajat olivat edenneet lännen avustuksella al-Assadin hallintoa uhmaten. Bašar al-Assadin kaasuaseen käyttö sai presidentti Obaman antamaan elokuussa 2012 tuon &rdquo;<em>a red line</em>&rdquo; -varoituksen viimeisenä varoituksena.</p><p>Elokuun 21. päivänä 2013 tapahtui sariinikaasuisku Damaskoksen lähelle Ghoutaan. Iskun siviiliuhreja oli yli 1400. Syyrian hallitus ja presidentti Bašar al-Assad kiistivät perättömänä syytökset kemiallisten aseiden käytöstä. Kaasuisku sai kuitenkin Yhdysvallat reagoimaan, kemiallisten aseiden käyttöä Syyrian sodassa ei sallita. Obaman määrittelemä &rdquo;<em>punainen viiva</em>&rdquo; oli ylitetty, mutta Obaman reagointitapa yllätti.</p><p>Obaman pohjimmainen rauhan miehen luonne alkoi tulla pikkuhiljaa esille. Yhdysvallat ei puuttunut sotilaallisesti Syyrian tilanteeseen, vaikka olisi pitänyt. Obama ei kyennyt tekemään päätöstä, joka olisi mahdollistanut sotilaallisen voiman käytön Syyrian hallintoa vastaan. Obama yritti toisenlaista ratkaisua. Kyseessä oli myös suurvallan uskottavuudesta, johon tuli särö.</p><p>Ulkoministeri John Kerryn puhe 9.9.2013 Lontoossa, jossa Yhdysvallat uhkasi sotilaallisella puuttumisella Syyrian sotaan, ellei Syyria luovu kemiallisista aseistaan, sai Syyrian tärkeimmän liittolaisen Venäjän reagoimaan. Venäjä ei ollut vielä tuolloin varma, uskaltaisiko Obama puuttua Syyrian sotaan sotilaallisella interventiolla. Yhdysvaltain ohjusiskun vaara Venäjän liittolaismaahan oli Venäjälle kuitenkin todellinen.</p><p>Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta tuli pian ehdotus tilanteen ratkaisemiseksi ilman sotatoimia, ja Assadin hallinto myöntyi lokakuussa 2013 kemiallisten aseiden tuhoamiseen. Kemiallisten aseiden tuhoamisprosessi Syyriassa saatiin päätökseen vuonna 2014, mutta nyt vuonna 2017 huhtikuussa olemme saaneet karvaasti tuta, että kemiallisten Syyrian hallinnon aseiden tuhoamisprosessi epäonnistui.</p><p>Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on yhdysvaltalaiskenraalien toteamukset, kun Yhdysvallat syksyllä 2013 suunnitteli iskuja Syyriaan Damaskoksen lähelle Ghoutaan tapahtuneiden sariinikaasuiskujen jälkeen, että Syyrian ilmapuolustus on kehittyneintä venäläistä teknologiaa, ja sen tuhoaminen olisi haasteellista.</p><p>Huhtikuun 7. päivä 2017 osoitti, että Yhdysvallat kykenee lävistämään Tomahawk-risteilyohjuksilla helposti venäläisen ilmapuolustuksen Syyriassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Obaman doktriini sisältää useita yhteen sopivia johtopäätöksiä maailmasta ja Yhdysvaltain roolia niissä (&rdquo;<em>Obama has come to a number of dovetailing conclusions about the world, and about America&rsquo;s role in it.</em>&rdquo;). Doktriini sisältää neljä eri kohtaa seuraavasti:</p><p>Ensinnäkin Lähi-itä ei ole enää erityisen tärkeä Yhdysvaltojen eduille (&rdquo;<em>The first is that the Middle East is no longer terribly important to American interests.</em>&rdquo;).</p><p>Toiseksi, vaikka Lähi-itä olisi verrattoman tärkeä [Yhdysvalloille], Yhdysvaltain presidentti voisi tehdä vain vähän saadakseen siitä paremman paikan (&ldquo;<em>The second is that even if the Middle East were surpassingly important, there would still be little an American president could do to make it a better place.</em>&rdquo;).</p><p>Kolmanneksi, myötäsyntyinen Yhdysvaltain halu ratkaista monenlaisia ongelmia, joita ilmenee rajuimmin Lähi-idässä, johtavat väistämättä sodankäyntiin sekä Yhdysvaltain sotilaiden kuolemaan ja lopulta Yhdysvaltain uskottavuuden ja voiman menettämiseen (&rdquo;<em>The third is that the innate American desire to fix the sorts of problems that manifest themselves most drastically in the Middle East inevitably leads to warfare, to the deaths of U.S. soldiers, and to the eventual hemorrhaging of U.S. credibility and power.</em>&rdquo;) .</p><p>Neljänneksi, maailmalla ei ole varaa nähdä Yhdysvaltain voiman heikentymistä (&ldquo;<em>The fourth is that the world cannot afford to see the diminishment of U.S. power.</em>&rdquo;).</p><p>Niin yllättävältä kuin kuulostaakin, Donald Trumpin &rdquo;<em>America first</em>&rdquo; -vaalilause on samaa, mitä Obaman doktriini. Trumpin &rdquo;<em>America first</em>&rdquo; -lauseen juuret ulkopolitiikan osalta lienevätkin osittain tuossa Obaman ja demokraattien linjauksessa.</p><p>Yhdysvallat ei jatkossa tule puuttumaan maailmalla kaikkiin risauksiin ja kahinoihin, jos maan oma kansallinen turvallisuus ei ole vaarassa. Pohjois-Korea synnyttää jo nyt uhkaa Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, sen sijaan Lähi-itä ei.</p><p>The Atlantic -lehden &rdquo;<em>Obaman doktriini</em>&rdquo;- jutussa Obaman Lähi-idän politiikan suuntaviivat ja päämäärät tehdään selväksi Syyrian sodan osalta. Irakin ja Afganistanin sotatapahtumat olivat osoittaneet Obamalle ja samalla myös Yhdysvalloille, ettei Lähi-idän maiden asemaa voida ratkaista kohtuudella sotilaallisesti ulkopuolelta.</p><p>Yhdysvallat ei puutu sotilaallisesti sotaan, mutta Yhdysvallat ei salli kansanmurhaa eikä joukkotuhoaseiden - kaasuaseiden tai ydinaseiden - käyttöä sodassa. Presidentti Obaman olisi pitänyt käyttää sotilaallista voimaa rajoitetusti elokuussa 2013 vastaavasti kuin mitä presidentti Trump käytti huhtikuussa 2017.</p><p>Syyrian sodalle olisi pitänyt asettaa tiukat reunaehdot jo syksyllä 2013: mitä sodassa sallitaan ja mitä ei sallita. Nyt yhden rajan sodalle on asettanut presidentti Trump.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on suuri halukkuus kasvattaa vaikutusvaltaansa myös Lähi-idässä. Syyria on ollut Venäjän uskollisin liittolainen jo kylmän sodan aikakaudelta, ja Venäjän pitkäaikaisemmat sotilastukikohdat sijaitsevat enää Syyriassa. Venäjällä ei ole enää sotilastukikohtia Egyptissä, Libyassa eikä Albaniassa vastaavasti kuin vielä kylmän sodan aikaan.</p><p>Kun Venäjä havaitsi, ettei Lähi-itä muodostanut Yhdysvalloille erityistä kansallista etua sotilaallisesti turvattavaksi ja ettei Obamalla ollut halukkuutta sotilaallisen voiman käyttöön, Venäjä on käyttänyt syntynyttä tilannetta hyödykseen niin Lähi-idässä kuin myös Ukrainassa.</p><p>Obama kykeni Yhdysvaltain presidenttinä näkemään Venäjän ja Putinin tilanteen oikein maailmapolitiikassa. Venäjän painoarvo maailmanpolitiikan tekijänä on hupenemistaan huvennut ja tulee hupenemaan edelleen.</p><p>Jäljempänä muutama lainaus The Atlantic -lehden haastatetusta Obaman sanomana koskien Venäjää ja presidentti Putinia:</p><p>&ldquo;<em>He&rsquo;s [Putin is] constantly interested in being seen as our peer and as working with us, because he&rsquo;s not completely stupid. <u>He understands that Russia&rsquo;s overall position in the world is significantly diminished.</u> And the fact that he invades Crimea or is trying to prop up Assad doesn&rsquo;t suddenly make him a player. You don&rsquo;t see him in any of these meetings out here helping to shape the agenda. For that matter, there&rsquo;s not a G20 meeting where the Russians set the agenda around any of the issues that are important.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Hän [Putin] on jatkuvasti kiinnostunut näkemään [Venäjän] meidän vertaisena toimiessaan kanssamme, koska hän ei ole täysin tyhmä. <u>Hän ymmärtää, että Venäjän asema yleisesti maailmassa on merkittävästi kutistunut.</u> Ja tosiasia, että hän hyökkää Krimillä tai yrittää pönkittää Assadia, ei tee hänestä yhtäkkiä toimijaa [maailmanpolitiikassa]. Et näe häntä täällä missään kokouksissa auttamassa asialistan muodostamisessa. Itse asiassa, ei ole yhtään G20-kokousta, jossa venäläiset määräisivät esityslistan niissä asioista, jotka ovat tärkeitä.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>Putin acted in Ukraine in response to a client state that was about to slip out of his grasp. And he improvised in a way to hang on to his control there. He&rsquo;s done the exact same thing in Syria, at enormous cost to the well-being of his own country. And the notion that somehow Russia is in a stronger position now, in Syria or in Ukraine, than they were before they invaded Ukraine or before he had to deploy military forces to Syria is to fundamentally misunderstand the nature of power in foreign affairs or in the world generally. <u>Real power means you can get what you want without having to exert violence.</u></em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p><em>&rdquo;Putin toimi Ukrainassa vastauksena vasallivaltioon, joka oli livahtamassa ulos hänen otteestaan. Ja hän improvisoi tavallaan pitkittämällä kontrolliaan siellä. Hän on tehnyt täsmälleen saman asian Syyriassa, mistä on syntynyt valtava hinta [hänen] oman maan hyvinvoinnille. Ja ajatus, että Venäjä jotenkin olisi vahvemmassa asemassa nyt Syyriassa tai Ukrainassa kuin mitä he olivat ennen kuin hyökkäsivät Ukrainan tai ennen kuin hän [Putin] joutui sijoittamaan sotavoimaa Syyriaan, on pohjimmiltaan ulkopoliittisen vallan luonteen tai maailman väärinymmärrystä yleisesti. <u>Todellinen valta tarkoittaa, että voit saada mitä haluat ilman väkivallan käyttöä.</u></em></p><p>&ldquo;<em>A weak, flailing Russia constitutes a threat as well, though <u>not quite a top-tier threat</u>. Unlike China, they have demographic problems, economic structural problems, that would require not only vision but a generation to overcome. The path that Putin is taking is not going to help them overcome those challenges. <u>But in that environment, the temptation to project military force to show greatness is strong, and that&rsquo;s what Putin&rsquo;s inclination is.</u> </em><em>So, I don&rsquo;t underestimate the dangers there.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Heikko, huitova Venäjä uhkaa samoin, mutta <u>Venäjä ei muodosta [Yhdysvalloille] aivan huipputason uhkaa</u>. Toisin kuin Kiinalla, heillä on väestörakenteen ongelmat ja ongelmia talouden rakenteissa, joiden ratkaiseminen edellyttää paitsi visioita myös sukupolvien aikaa. Putinin toimintamalli ei auta heitä voittamaan näitä haasteita. <u>Mutta tässä kehyksessä houkutus käyttää sotilaallista voimaa osoittamaan suuruutta on vahva,<u> ja </u>se on Putinin halu.</u> Joten, en aliarvioi vaaroja siellä [Venäjän suhteen].&rdquo;</em></p><p>Johtopäätökset noista Obaman totuudenmukaisista sanoista:</p><p>Obaman kaudella Yhdysvallat ei nähnyt Venäjään maailmanpolitiikan pelaajana, koska Venäjän taloudellinen kyvykkyys nyt ja lähitulevaisuudessa on heikko.</p><p>Obaman mielestä Venäjä ei kykene tekemään uudistuksia taloudellisen kyvykkyytensä parantamiseksi ja taloudellisen voiman kasvattamiseksi. Venäjän taloudellinen kyvykkyys ei kohene, eikä maa saa maailmalla arvostusta talouden saralla. Venäjälle rakkaat Euraasian unioni ja BRICKS eivät ole tuottaneet helpoista Venäjän taloudelliseen asemaan ja sitä kautta Venäjän mahdollisuuteen vaikuttaa suuremmin maailmanpolitikassa, melkeinpä päinvastoin.</p><p>Rivien välejä lukien Obaman ajatusmaailmassa taloudellinen kyvykkyys määrittelee lopulta pitkällä aikavälillä kunkin maan vaikutusmahdollisuudet maailmanpolitiikassa, ei sotilaallinen voima. Maan taantuva talous taannuttaa vaikutusmahdollisuuksia myös maailmanpolitiikassa.</p><p>Taantuvan talouden on vaikea pitää ympärillään kumppaniverkostoa, mikä saa maan vanhat kumppanit etsimään uutta. Kumppaniverkostoa - Venäjän tapauksessa vanhoista neuvostotasavalloista koostuvaa vasallivaltioiden verkostoa - voidaan pitää yllä aikansa myös sotilaallisella uhalla, mutta ennemmin tai myöhemmin verkosto alkaa syystä tai toisesta repeillä.</p><p>Obaman näkemyksen mukaan taloudellisesti taantuva Venäjä käy Ukrainassa ja Syyriassa vaikutusvaltansa eräänlaista loppunäytöstä, koska kylmän sodan aikakauden jälkeen rauhanomaiset keinot Venäjän vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseksi tai edes ylläpitämiseksi eivät ole tuottaneet tulosta. Obaman mielestä Venäjän hupeneva painoarvo maailmanpolitiikassa näkyy siinä, ettei se kykene saamaan haluamiaan asioita edes agendalle.</p><p>Trumpin ensiaskeleet presidenttiä olivat hapuilevia, mutta viime aikana harjoitetun politiikan perusteella Yhdysvaltain maailmanpolitiikan perusnäkemykset ja peruslinja Obaman kaudesta eivät ole juurikaan muuttuneet. Toisin kuin Obaman kaudella, Yhdysvallat on valmis käyttämään herkemmin sotilaallista voimaa, mikäli Yhdysvaltain kansallinen etu sitä edellyttää.</p><p>Myös Trumpin Yhdysvallat tulee näkemään Venäjän taantuvana, taloudellista arvoaan ja väestöään menettävänä kansakuntana, joka turvautuu entistä helpommin sotavoimaan pitääkseen edes nykyistä asemaansa. Kiina on Yhdysvalloille sen sijaan taloudellisen kyvykkyyden perusteella maailmanpolitiikan todellinen vaikuttaja, ei Venäjä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltojen ja länsimaiden on syytä noudattaa sitä pidättyväistä politiikkaa Syyriassa, mitä tähänkin saakka Yhdysvaltojen johdolla on noudatettu. Vastuu on syytä sysätä niille, joilla on aktiivisempaa halua mestaroida Lähi-idässä: Venäjälle siis.</p><p>Venäjälle tulee antaa melko vapaat kädet Syyriassa, mutta kansanmurhia ja kaasuaseiden käyttöä ei tule sallia. Kansanmurha ja kaasuaseiden käyttö ovat &rdquo;<em>a red line</em>&rdquo;, johon reagoidaan rajoitetusti vastaavasti kuin mitä Yhdysvallat reagoi 7.4.2017 Tomahawk-risteilyohjuksilla tehdyllä täsmäiskulla. Toiminta Isisiä vastaan on pidettävä erillään, ja se tulee jatkumaan entiseen malliin, kunnes terrorijärjestö on tuhottu.</p><p>Vastuu Syyriasta tulee sysätä Venäjälle ja Iranille, jotka ovat lähteneet tukemaan al-Assadin hallintoa sotilaallisesti. Venäjälle on annettava ikään kuin &rdquo;opetus&rdquo;, kuinka vaikea Syyrian tilannetta on hallita ja kuinka kalliiksi ja pitkäaikaiseksi sotilaallinen puuttuminen voi tulla ilman, että lopullista ratkaisua saadaan aikaan.</p><p>Jos sitten Syyriassa tapahtuu dramaattisia sotatapahtumia, länsimaiden tulee olla sormet ojossa syyttämässä Venäjää. Syyria on Venäjän vastuulla. Venäjän on tiedettävä luissa ja ytimissä sekä ennen kaikkea kukkarossaan, mihin se on puuttunut ja mihin se ehkä ei löydä kestävää ratkaisua. Tarpeen mukaan länsimaiden on varauduttava myös al-Assadin vastavoimien tukemiseen.</p><p>Venäjällä on jo hyvää kokemusta, miten vajavaiset kyvyt silläkin on ratkaista Syyrian sotaa. Venäjä aloitti aktiiviset sotatoimet al-Assadin hallinnon tukemiseksi Syyriassa syksyllä 2015. Tarkalla päivämäärällä Venäjän ilmaiskut alkoivat 30. syyskuuta 2015 ja ne kohdistuivat kaikkiin kapinallisiin.</p><p>Asevoimien vetäytymisen Syyriasta Venäjä aloitti puolestaan puolen vuoden sotatoimien jälkeen 15.3.2016 (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-8743983"><u>Yle 14.3.2016</u></a>), jolloin Venäjä veti noin kaksi kolmasosaa lentokoneistaan pois Syyriasta muutamassa päivässä. &rdquo;<em>Olen sitä mieltä, että puolustusministeriölle asetetut tehtävät on yleisesti ottaen täytetty. Siksi määrään aloittamaan joukkojemme pääosan vetäytymisen Syyriasta alkaen tiistaina [15.3.2016]</em>.&rdquo;, Putin totesi (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-8743983"><u>Yle 14.3.2016</u></a>).</p><p>Maaliskuussa 2016 Putinin lausuman mukaan Venäjän joukot olisivat &quot;suurelta osin&quot; saavuttaneet tavoitteensa Syyriassa ja hän pyytää Venäjän ulkoministeriötä lisäämään Venäjän roolia Syyrian rauhanprosessissa. Venäjän avusta ja Putinin sanoista huolimatta presidentti al-Assad ei kyennyt samaan sotilaallista tilannetta hallintaansa Venäjän sotilaallisesta avusta huolimatta ja Venäjä on joutunut tulemaan takaisin uudella sotilaallisella voimalla. Venäjän sotilaallisen voimankäytön ensikerros ei tuottanut toivottua tulosta Yhdysvalloissa eikä muissakaan länsimaissa. Rauhanprosessi ei edistynyt Venäjän toivomalla tavalla.</p><p>Venäjä ja Putin eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä olleet lukeneet samoihin aikoihin viime vuoden keväällä julkaistua presidentti Obaman haastattelua The Atlantic -lehdessä. Venäjän sotilaallisen puuttumisen pohjimmainen päämäärä oli saada Yhdysvallat ja länsimaat tunnustamaan Venäjän ja myös al-Assadin asema Venäjän edusmiehenä Syyriassa. Tuossa Venäjä ei ole onnistunut, ei onnistu eikä tule onnistumaan. Venäjä meni halpaan.</p><p>Venäjän politiikka ei toiminut eikä toimi, koska Yhdysvalloilla ei ole suuria kansallisen turvallisuuden intressejä Syyriassa eikä Yhdysvallat toimi noiden intressien pohjalta. Venäjän on turha yrittää saada Yhdysvaltoja sitoutumaan osatekijänä - ikään kuin takuumieheksi - Syyriaan ja etenkin Venäjän päämääriin Syyriassa. Yhdysvallat osallistuu kyllä rauhanneuvotteluihin, mutta Yhdysvaltoja Venäjä ei saa mukaan aktiiviseksi toimijaksi rauhanprosessissa. Ei etenkään niin kauan kuin al-Assad on Syyrian presidentti.</p><p>Venäjä on ymmärrettävästi käynyt kärsimättömäksi Syyriassa. Rahaa palaa sotilastoimiin. Presidentti al-Assadin vastavoimat eivät ole alistuneet, ja valmista ei ole syntynyt, vaikka Venäjä on aktiivisesti yrittänyt puolentoista vuoden ajan ja vaikka al-Assad on jälleen alkanut käyttää hermokaasua sotatoimissaan. Kun vuosi sitten Venäjä veti sotavoimiaan Syyriasta, on se joutunut palaamaan takaisin al-Assadin menettäessä asemiaan vastavoimille.</p><p>Palmyran kaupunki on hyvä esimerkki, kuinka tilanteet ovat muuttuneet Venäjän vähentäessä sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa. &rdquo;<em>Raportti: Näin Venäjä osallistui Palmyran valtaukseen - Isisille iso tappio</em>&rdquo; oli uutisotsikko reilu vuosi sitten Ilta-Sanomissa (<a href="http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001148842.html?nomobile=4"><u>IS 31.3.2016</u></a>). &rdquo;<em>Isis valtasi Palmyran Venäjän ilmaiskuista huolimatta</em>&rdquo; oli puolestaan uutisotsikko Ylen sivuilla jo reilun yhdeksän kuukauden kuluttua (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9346234"><u>Yle 11.12.2016</u></a>).</p><p>Venäjä, Iran ja Turkki aloittivat Syyrian rauhanneuvottelut 23.1.2017 Kazakstanin Astanassa ilman Yhdysvaltoja. Yhdysvallat osallistui noihin neuvotteluihin nimellisesti vain suurlähettilästasolla. Neuvotteluista ei saatu tuloksia kuten ei myöskään Astanan rauhanneuvottelujen jatkosta 15.3.-16.3.2017. Myös kaikki Geneven lukuisat rauhanneuvottelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Uusin yritys on tarkoitus aloittaa YK:n puitteissa Genevessä ensi viikolla 24.4.2017, ja mukana on myös Yhdysvallat. Yhdysvaltojen on syytä jatkaa neuvotteluissa vanhaan malliin kuten Obaman kaudella.</p><p>Jo länsimaiden uskottavuuden kannalta al-Assad ei voi jatkaa enää Syyrian johdossa. Venäjän ja Iranin päämäärä pitää Syyria al-Assadin avulla Venäjän vasallivaltiona ei tule onnistumaan länsimaiden hyväksymänä niin, että länsimaat olisivat maksavia osapuolia ratkaisussa. Venäjän ja Iranin on syytä antaa ratkoa Syyrian sota heidän parhaaksi katsomalla tavalla.</p><p>Länsimaiden Obaman harjoittama politiikka Syyriassa on ainoa oikea tapa niin lyhyellä kuin etenkin pitkällä aikavälillä. Vain niissä tapauksissa, kun al-Assad on tekemässä kansanmurhaa tai käyttämässä hermokaasuja sotatoimissa, länsimaiden on puututtava Yhdysvaltojen johdolla vastaavasti kuin 7.4.2017.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopassa ja etenkään Suomessa ei ole vielä sisäistetty Yhdysvaltain uutta Lähi-idän politiikkaa, jonka keskeisiä periaatteita on kerrottu edellä.</p><p>Yhdysvaltain perään Syyrian sodan ratkaisijana yhteistyössä Venäjän kanssa on haikaillut myös presidentti Sauli Niinistö (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2990262/Presidentti+Niinisto+Trumpin+voitto+voi+liennyttaa+lannen+ja+Venajan+valeja"><u>TS 10.11.2016</u></a> ja <a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=339646&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 1.1.2016</u></a>).</p><p>Lähi-itä ei muodostanut Obamalle ja Lähi-itä ei muodosta Yhdysvalloille vastaavaa painoarvoa kuin aikaisemmin menneinä vuosikymmeninä raakaöljyn sanelemana. Yhdysvallat ei puutu enää Lähi-idän asioihin kuten vielä kylmän sodan aikaan, jolloin Yhdysvallat oli nykyistä riippuvaisempi Lähi-idän öljystä.</p><p>Eurooppa ei ole tajunnut Yhdysvaltain politiikan muutosta ja on jäänyt toimettomaksi pakolaiskysymyksessä odottaen vain Yhdysvaltojen aktiivisia toimia, joita ei ole tullut eikä tule. Lähi-itä on Euroopan lähialuetta muttei Yhdysvaltojen lähialuetta. Euroopalla ei ole olemassa mitään todellista sellaista Lähi-idän politiikkaa, jolla olisi vaikuttavuutta myös itse Eurooppaan. Lähi-idän politiikan puutoksen on osoittanut EU:n pakolaiskriisin hoito.</p><p>Obama ja Yhdysvaltain hallinto tiesi hyvissä ajoin tarkkaan, mitä Syyrian sota Euroopalle tulee pahimmillaan synnyttämään. Ulkoministeri John Kerryn sanat jo toista vuotta sitten ovat kuvaavia Lähi-idän vaikutuksista Euroopalle:</p><p>&rdquo;<em>You could have a massive migration into Europe that destroys Europe, leads to the pure destruction of Europe, ends the European project, and everyone runs for cover and you&rsquo;ve got the 1930s all over again, with nationalism and fascism and other things breaking out. Of course, we have an interest in this, a huge interest in this.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Seurauksena voi olla massiivinen maahanmuutto Eurooppaan, joka tuhoaa Euroopan, johtaa Euroopan perikatoon ja päättää Eurooppa-hankkeen [tuhoaa EU:n]. Jokainen etsii suojaa, ja 1930-luvun tapaan nationalismi ja fasismi sekä muut vastaavat asiat nousisivat esiin. Tietenkin me olemme kiinnostuneita tästä, meillä valtava kiinnostus tässä asiassa.</em>&rdquo;</p><p>Euroopan on varauduttava, että jatkossa Eurooppa joutuu ratkomaan Lähi-idän ongelmia yhä enemmän yksin ilman Yhdysvaltoja. Lähi-idän ongelmat eivät todellakaan ratkea Euroopalle vain EU:n mitäänsanomattomalla Syyria-strategialla tai vaikkapa vain jälleenrakennuksella sodan jälkeen (<a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-561_fi.htm"><u>European Commission 14.3.2017</u></a> ja <a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/04/03-fac-conclusions-syria/"><u>Eurooppa-neuvosto 3.4.2017</u></a>).</p><p>Joka tapauksessa läntinen Eurooppa ei voi lähteä ratkomaan tulevaisuuden Lähi-idän ongelmia Venäjän kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Barack Obama muutti paljon kahdella presidenttikaudellaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan toimintatapoja. Kaikille nuo uudet toimintatavat eivät ole vieläkään oikein avautuneet. Tietämättömiä ja hämmennyksen vallassa ollaan niin Euroopassa kuin Venäjällä. Miksi kaikki ei suju Yhdysvaltojen kanssa esimerkiksi Lähi-idässä niin kuin ennen? Miksi Yhdysvallat on niin nuiva puuttumaan Lähi-idän tilanteeseen?

Kahdeksan presidenttivuoden aikana presidentti Barack Obaman johdolla Yhdysvallat ei käyttänyt sotilaallista voimaa yhdessäkään uudessa maailmanpoliittisessa kriisissä, vaikka tarvetta olisikin ollut - näin jälkikäteen arvioituna. Ensimmäisen presidentinvaalikampanjan aikana syksyllä 2008 antamansa lupauksen mukaisesti Obama pyrki lopettamaan myös Irakin sodan ja vetämään yhdysvaltalaisjoukot pois Irakista.

Barack Obama oli monessa suhteessa poikkeuksellinen johtaja Yhdysvaltain presidentiksi. Obama on luonteeltaan rauhan mies, jolle sotilaallinen voimankäyttö ei kuulunut keinovalikoimaan presidentin tehtävien hoidossa.

Syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen vuonna 2003 alkaneella Irakin sodalla Yhdysvaltain sotaseikkailu Lähi-itään on tullut kansakunnalle kalliiksi, eikä valmista ole vieläkään syntynyt, päinvastoin. Obaman päämäärä oli irrottaa Yhdysvallat sen kalliista sotilaallisista toimista Lähi-idän alueella, ennen kaikkea Irakista ja Afganistanista. Irrottautuminen Irakista ja Afganistanista on vain osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan laajempaa ja pitkäaikaisempaa uudelleenmääritystä niin Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa.

Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 Obama ilmoitti Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa. Maahan jäi kuitenkin 50 000 yhdysvaltalaissotilasta muun muassa koulutustehtäviin. Yhdysvallat veti viimeisetkin sotilaansa pois joulukuussa 2011, mutta nyt tiedämme, että tuo oli vain väliaikaista.

Yhdysvaltain sotaretki Lähi-itään tuli todella kalliiksi.

Washington Post arvioi 5.9.2010 julkaistusta lehtijutussa, että Irakin sodan kustannukset Yhdysvalloille ovat 3 000 miljardia dollaria (Washington Post 5.9.2010). Rahaa palaa miljardeittain edelleen. 3 000 miljardin dollarin summa vastaa suuruusluokkana Suomen valtion 56 vuoden budjettia, kun budjetin suuruudeksi arvioidaan 50 miljardia euroa.

Kun Yhdysvallat oli vetäytymässä Irakista sotilaallisten toimien osalta vuosina 2010-2011, niin Lähi-idässä kuin myös sen lähiympäristössä alkoivat levottomuudet ja epävakaus heti kukkia. Arabikevään protestit vuonna 2011 koskettivat Syyriaa, Libyaa, Egyptiä, Tunisiaa ja Jemeniä. Syyrian ja Egyptin kansannousut alkoivat 25. ja 26. tammikuuta 2011. Syyrian sodan alkamisajankohdaksi voidaan kirjata 26.1.2011, vain vajaa viisi kuukautta sen jälkeen, kun Obama julistanut Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa.

Kun yksi lähtee, toinen tulee. Lähi-idän pelikentälle ainoa ulkopuolinen tulija on toistaiseksi ollut vain Venäjä, ei esimerkiksi EU.

                                                                                       ****

Presidentti Barack Obama antoi The Atlantic -lehdelle laajan haastattelun otsikolla ”The Obama Doctrine”, joka julkaistiin vuoden 2016 maaliskuussa lehden huhtikuun numerossa.

Tuossa laajassa 72 sivua käsittävässä artikkelissa Obaman politiikkaa ja sen perusteita on käsitelty varsin perusteellisesti kymmenessä eri aihepiirissä. Lähi-itä ja sen lähiympäristö ovat mukana kahdeksassa artikkelin aihepiirissä kymmenestä. Muut kaksi aihepiiriä koskevat Venäjää ja Ukrainaa. Lähi-itä on haastattelun keskiössä, ja Obaman harjoittama politiikka Lähi-idässä kertoo paljon myös Yhdysvaltain ulkopolitiikan uusista linjauksista, joita myös Trump näyttää noudattavan alkumetrien jälkeen.

Yhteenvetona Lähi-idän suhteen Obaman doktriinin keskeisin viesti on, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toimintatavat määrittelee Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus. Yhdysvaltain toimet maailmalla on oltava peruteltavissa Yhdysvaltain kansallisella turvallisuudella. Toinen viesti on uskottavuus. Suurvallan sanojen on oltava uskottavia ja se on tehtävä, mitä sanotaan.

Tosiasiallisesti Trumpin ”America first” -vaalilause ei periaatteeltaan poikkea Obaman harjoittamasta ulkopolitiikasta. Sen sijaan keinot jossain määrin poikkeavat sekä linjaus, mitä Yhdysvallat asettaa kansallisen turvallisuuden painopisteeksi ja etusijalle.

Tuosta The Atlantic -lehden artikkelista tuli meille tutuksi myös ”a red line” -ilmaisu viimeisenä varoituksena presidentti al-Assadille, ja jota myös Trumpin hallinto nyt käytti reagoidessaan al-Assadin kaasuiskuun Khan Shaikhounin kaupungissa 4.4.2017.

We have been very clear to the Assad regime, but also to other players on the ground, that a red line for us is we start seeing a whole bunch of chemical weapons moving around or being utilized. That would change my calculus. That would change my equation.”, lausui Obama elokuun 20. päivänä 2012, kun Syyrian presidentti al-Assad oli tehnyt vähän aikaisemmin useita sariinikaasuiskuja, jotka kohdistuivat myös siviileihin (The White House 20.8.2012).

Vapaasti suomennettuna: ”Olemme olleet hyvin selväsanaisia Assadin hallinnolle, mutta myös muille toimijoille tuolla alueella, että punainen viiva on meille, jos alamme nähdä koko joukon kemiallisia aseita liikuteltavan tai käytettävän hyödyksi [sotatoimissa]. Se muuttaa minun laskelmani [puuttua Syyrian sotaan]. Se muuttaa myös minun yhtälöä.

Presidentti al-Assad oli käyttänyt kesällä 2012 kaasuaseita, kun al-Assadin vastustajat olivat edenneet lännen avustuksella al-Assadin hallintoa uhmaten. Bašar al-Assadin kaasuaseen käyttö sai presidentti Obaman antamaan elokuussa 2012 tuon ”a red line” -varoituksen viimeisenä varoituksena.

Elokuun 21. päivänä 2013 tapahtui sariinikaasuisku Damaskoksen lähelle Ghoutaan. Iskun siviiliuhreja oli yli 1400. Syyrian hallitus ja presidentti Bašar al-Assad kiistivät perättömänä syytökset kemiallisten aseiden käytöstä. Kaasuisku sai kuitenkin Yhdysvallat reagoimaan, kemiallisten aseiden käyttöä Syyrian sodassa ei sallita. Obaman määrittelemä ”punainen viiva” oli ylitetty, mutta Obaman reagointitapa yllätti.

Obaman pohjimmainen rauhan miehen luonne alkoi tulla pikkuhiljaa esille. Yhdysvallat ei puuttunut sotilaallisesti Syyrian tilanteeseen, vaikka olisi pitänyt. Obama ei kyennyt tekemään päätöstä, joka olisi mahdollistanut sotilaallisen voiman käytön Syyrian hallintoa vastaan. Obama yritti toisenlaista ratkaisua. Kyseessä oli myös suurvallan uskottavuudesta, johon tuli särö.

Ulkoministeri John Kerryn puhe 9.9.2013 Lontoossa, jossa Yhdysvallat uhkasi sotilaallisella puuttumisella Syyrian sotaan, ellei Syyria luovu kemiallisista aseistaan, sai Syyrian tärkeimmän liittolaisen Venäjän reagoimaan. Venäjä ei ollut vielä tuolloin varma, uskaltaisiko Obama puuttua Syyrian sotaan sotilaallisella interventiolla. Yhdysvaltain ohjusiskun vaara Venäjän liittolaismaahan oli Venäjälle kuitenkin todellinen.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta tuli pian ehdotus tilanteen ratkaisemiseksi ilman sotatoimia, ja Assadin hallinto myöntyi lokakuussa 2013 kemiallisten aseiden tuhoamiseen. Kemiallisten aseiden tuhoamisprosessi Syyriassa saatiin päätökseen vuonna 2014, mutta nyt vuonna 2017 huhtikuussa olemme saaneet karvaasti tuta, että kemiallisten Syyrian hallinnon aseiden tuhoamisprosessi epäonnistui.

Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on yhdysvaltalaiskenraalien toteamukset, kun Yhdysvallat syksyllä 2013 suunnitteli iskuja Syyriaan Damaskoksen lähelle Ghoutaan tapahtuneiden sariinikaasuiskujen jälkeen, että Syyrian ilmapuolustus on kehittyneintä venäläistä teknologiaa, ja sen tuhoaminen olisi haasteellista.

Huhtikuun 7. päivä 2017 osoitti, että Yhdysvallat kykenee lävistämään Tomahawk-risteilyohjuksilla helposti venäläisen ilmapuolustuksen Syyriassa.

                                                                                       ****

Obaman doktriini sisältää useita yhteen sopivia johtopäätöksiä maailmasta ja Yhdysvaltain roolia niissä (”Obama has come to a number of dovetailing conclusions about the world, and about America’s role in it.”). Doktriini sisältää neljä eri kohtaa seuraavasti:

Ensinnäkin Lähi-itä ei ole enää erityisen tärkeä Yhdysvaltojen eduille (”The first is that the Middle East is no longer terribly important to American interests.”).

Toiseksi, vaikka Lähi-itä olisi verrattoman tärkeä [Yhdysvalloille], Yhdysvaltain presidentti voisi tehdä vain vähän saadakseen siitä paremman paikan (“The second is that even if the Middle East were surpassingly important, there would still be little an American president could do to make it a better place.”).

Kolmanneksi, myötäsyntyinen Yhdysvaltain halu ratkaista monenlaisia ongelmia, joita ilmenee rajuimmin Lähi-idässä, johtavat väistämättä sodankäyntiin sekä Yhdysvaltain sotilaiden kuolemaan ja lopulta Yhdysvaltain uskottavuuden ja voiman menettämiseen (”The third is that the innate American desire to fix the sorts of problems that manifest themselves most drastically in the Middle East inevitably leads to warfare, to the deaths of U.S. soldiers, and to the eventual hemorrhaging of U.S. credibility and power.”) .

Neljänneksi, maailmalla ei ole varaa nähdä Yhdysvaltain voiman heikentymistä (“The fourth is that the world cannot afford to see the diminishment of U.S. power.”).

Niin yllättävältä kuin kuulostaakin, Donald Trumpin ”America first” -vaalilause on samaa, mitä Obaman doktriini. Trumpin ”America first” -lauseen juuret ulkopolitiikan osalta lienevätkin osittain tuossa Obaman ja demokraattien linjauksessa.

Yhdysvallat ei jatkossa tule puuttumaan maailmalla kaikkiin risauksiin ja kahinoihin, jos maan oma kansallinen turvallisuus ei ole vaarassa. Pohjois-Korea synnyttää jo nyt uhkaa Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, sen sijaan Lähi-itä ei.

The Atlantic -lehden ”Obaman doktriini”- jutussa Obaman Lähi-idän politiikan suuntaviivat ja päämäärät tehdään selväksi Syyrian sodan osalta. Irakin ja Afganistanin sotatapahtumat olivat osoittaneet Obamalle ja samalla myös Yhdysvalloille, ettei Lähi-idän maiden asemaa voida ratkaista kohtuudella sotilaallisesti ulkopuolelta.

Yhdysvallat ei puutu sotilaallisesti sotaan, mutta Yhdysvallat ei salli kansanmurhaa eikä joukkotuhoaseiden - kaasuaseiden tai ydinaseiden - käyttöä sodassa. Presidentti Obaman olisi pitänyt käyttää sotilaallista voimaa rajoitetusti elokuussa 2013 vastaavasti kuin mitä presidentti Trump käytti huhtikuussa 2017.

Syyrian sodalle olisi pitänyt asettaa tiukat reunaehdot jo syksyllä 2013: mitä sodassa sallitaan ja mitä ei sallita. Nyt yhden rajan sodalle on asettanut presidentti Trump.

                                                                                       ****

Venäjällä on suuri halukkuus kasvattaa vaikutusvaltaansa myös Lähi-idässä. Syyria on ollut Venäjän uskollisin liittolainen jo kylmän sodan aikakaudelta, ja Venäjän pitkäaikaisemmat sotilastukikohdat sijaitsevat enää Syyriassa. Venäjällä ei ole enää sotilastukikohtia Egyptissä, Libyassa eikä Albaniassa vastaavasti kuin vielä kylmän sodan aikaan.

Kun Venäjä havaitsi, ettei Lähi-itä muodostanut Yhdysvalloille erityistä kansallista etua sotilaallisesti turvattavaksi ja ettei Obamalla ollut halukkuutta sotilaallisen voiman käyttöön, Venäjä on käyttänyt syntynyttä tilannetta hyödykseen niin Lähi-idässä kuin myös Ukrainassa.

Obama kykeni Yhdysvaltain presidenttinä näkemään Venäjän ja Putinin tilanteen oikein maailmapolitiikassa. Venäjän painoarvo maailmanpolitiikan tekijänä on hupenemistaan huvennut ja tulee hupenemaan edelleen.

Jäljempänä muutama lainaus The Atlantic -lehden haastatetusta Obaman sanomana koskien Venäjää ja presidentti Putinia:

He’s [Putin is] constantly interested in being seen as our peer and as working with us, because he’s not completely stupid. He understands that Russia’s overall position in the world is significantly diminished. And the fact that he invades Crimea or is trying to prop up Assad doesn’t suddenly make him a player. You don’t see him in any of these meetings out here helping to shape the agenda. For that matter, there’s not a G20 meeting where the Russians set the agenda around any of the issues that are important.

Vapaasti suomennettuna:

Hän [Putin] on jatkuvasti kiinnostunut näkemään [Venäjän] meidän vertaisena toimiessaan kanssamme, koska hän ei ole täysin tyhmä. Hän ymmärtää, että Venäjän asema yleisesti maailmassa on merkittävästi kutistunut. Ja tosiasia, että hän hyökkää Krimillä tai yrittää pönkittää Assadia, ei tee hänestä yhtäkkiä toimijaa [maailmanpolitiikassa]. Et näe häntä täällä missään kokouksissa auttamassa asialistan muodostamisessa. Itse asiassa, ei ole yhtään G20-kokousta, jossa venäläiset määräisivät esityslistan niissä asioista, jotka ovat tärkeitä.

Putin acted in Ukraine in response to a client state that was about to slip out of his grasp. And he improvised in a way to hang on to his control there. He’s done the exact same thing in Syria, at enormous cost to the well-being of his own country. And the notion that somehow Russia is in a stronger position now, in Syria or in Ukraine, than they were before they invaded Ukraine or before he had to deploy military forces to Syria is to fundamentally misunderstand the nature of power in foreign affairs or in the world generally. Real power means you can get what you want without having to exert violence.

Vapaasti suomennettuna:

”Putin toimi Ukrainassa vastauksena vasallivaltioon, joka oli livahtamassa ulos hänen otteestaan. Ja hän improvisoi tavallaan pitkittämällä kontrolliaan siellä. Hän on tehnyt täsmälleen saman asian Syyriassa, mistä on syntynyt valtava hinta [hänen] oman maan hyvinvoinnille. Ja ajatus, että Venäjä jotenkin olisi vahvemmassa asemassa nyt Syyriassa tai Ukrainassa kuin mitä he olivat ennen kuin hyökkäsivät Ukrainan tai ennen kuin hän [Putin] joutui sijoittamaan sotavoimaa Syyriaan, on pohjimmiltaan ulkopoliittisen vallan luonteen tai maailman väärinymmärrystä yleisesti. Todellinen valta tarkoittaa, että voit saada mitä haluat ilman väkivallan käyttöä.

A weak, flailing Russia constitutes a threat as well, though not quite a top-tier threat. Unlike China, they have demographic problems, economic structural problems, that would require not only vision but a generation to overcome. The path that Putin is taking is not going to help them overcome those challenges. But in that environment, the temptation to project military force to show greatness is strong, and that’s what Putin’s inclination is. So, I don’t underestimate the dangers there.

Vapaasti suomennettuna:

Heikko, huitova Venäjä uhkaa samoin, mutta Venäjä ei muodosta [Yhdysvalloille] aivan huipputason uhkaa. Toisin kuin Kiinalla, heillä on väestörakenteen ongelmat ja ongelmia talouden rakenteissa, joiden ratkaiseminen edellyttää paitsi visioita myös sukupolvien aikaa. Putinin toimintamalli ei auta heitä voittamaan näitä haasteita. Mutta tässä kehyksessä houkutus käyttää sotilaallista voimaa osoittamaan suuruutta on vahva, ja se on Putinin halu. Joten, en aliarvioi vaaroja siellä [Venäjän suhteen].”

Johtopäätökset noista Obaman totuudenmukaisista sanoista:

Obaman kaudella Yhdysvallat ei nähnyt Venäjään maailmanpolitiikan pelaajana, koska Venäjän taloudellinen kyvykkyys nyt ja lähitulevaisuudessa on heikko.

Obaman mielestä Venäjä ei kykene tekemään uudistuksia taloudellisen kyvykkyytensä parantamiseksi ja taloudellisen voiman kasvattamiseksi. Venäjän taloudellinen kyvykkyys ei kohene, eikä maa saa maailmalla arvostusta talouden saralla. Venäjälle rakkaat Euraasian unioni ja BRICKS eivät ole tuottaneet helpoista Venäjän taloudelliseen asemaan ja sitä kautta Venäjän mahdollisuuteen vaikuttaa suuremmin maailmanpolitikassa, melkeinpä päinvastoin.

Rivien välejä lukien Obaman ajatusmaailmassa taloudellinen kyvykkyys määrittelee lopulta pitkällä aikavälillä kunkin maan vaikutusmahdollisuudet maailmanpolitiikassa, ei sotilaallinen voima. Maan taantuva talous taannuttaa vaikutusmahdollisuuksia myös maailmanpolitiikassa.

Taantuvan talouden on vaikea pitää ympärillään kumppaniverkostoa, mikä saa maan vanhat kumppanit etsimään uutta. Kumppaniverkostoa - Venäjän tapauksessa vanhoista neuvostotasavalloista koostuvaa vasallivaltioiden verkostoa - voidaan pitää yllä aikansa myös sotilaallisella uhalla, mutta ennemmin tai myöhemmin verkosto alkaa syystä tai toisesta repeillä.

Obaman näkemyksen mukaan taloudellisesti taantuva Venäjä käy Ukrainassa ja Syyriassa vaikutusvaltansa eräänlaista loppunäytöstä, koska kylmän sodan aikakauden jälkeen rauhanomaiset keinot Venäjän vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseksi tai edes ylläpitämiseksi eivät ole tuottaneet tulosta. Obaman mielestä Venäjän hupeneva painoarvo maailmanpolitiikassa näkyy siinä, ettei se kykene saamaan haluamiaan asioita edes agendalle.

Trumpin ensiaskeleet presidenttiä olivat hapuilevia, mutta viime aikana harjoitetun politiikan perusteella Yhdysvaltain maailmanpolitiikan perusnäkemykset ja peruslinja Obaman kaudesta eivät ole juurikaan muuttuneet. Toisin kuin Obaman kaudella, Yhdysvallat on valmis käyttämään herkemmin sotilaallista voimaa, mikäli Yhdysvaltain kansallinen etu sitä edellyttää.

Myös Trumpin Yhdysvallat tulee näkemään Venäjän taantuvana, taloudellista arvoaan ja väestöään menettävänä kansakuntana, joka turvautuu entistä helpommin sotavoimaan pitääkseen edes nykyistä asemaansa. Kiina on Yhdysvalloille sen sijaan taloudellisen kyvykkyyden perusteella maailmanpolitiikan todellinen vaikuttaja, ei Venäjä.

                                                                                       ****

Yhdysvaltojen ja länsimaiden on syytä noudattaa sitä pidättyväistä politiikkaa Syyriassa, mitä tähänkin saakka Yhdysvaltojen johdolla on noudatettu. Vastuu on syytä sysätä niille, joilla on aktiivisempaa halua mestaroida Lähi-idässä: Venäjälle siis.

Venäjälle tulee antaa melko vapaat kädet Syyriassa, mutta kansanmurhia ja kaasuaseiden käyttöä ei tule sallia. Kansanmurha ja kaasuaseiden käyttö ovat ”a red line”, johon reagoidaan rajoitetusti vastaavasti kuin mitä Yhdysvallat reagoi 7.4.2017 Tomahawk-risteilyohjuksilla tehdyllä täsmäiskulla. Toiminta Isisiä vastaan on pidettävä erillään, ja se tulee jatkumaan entiseen malliin, kunnes terrorijärjestö on tuhottu.

Vastuu Syyriasta tulee sysätä Venäjälle ja Iranille, jotka ovat lähteneet tukemaan al-Assadin hallintoa sotilaallisesti. Venäjälle on annettava ikään kuin ”opetus”, kuinka vaikea Syyrian tilannetta on hallita ja kuinka kalliiksi ja pitkäaikaiseksi sotilaallinen puuttuminen voi tulla ilman, että lopullista ratkaisua saadaan aikaan.

Jos sitten Syyriassa tapahtuu dramaattisia sotatapahtumia, länsimaiden tulee olla sormet ojossa syyttämässä Venäjää. Syyria on Venäjän vastuulla. Venäjän on tiedettävä luissa ja ytimissä sekä ennen kaikkea kukkarossaan, mihin se on puuttunut ja mihin se ehkä ei löydä kestävää ratkaisua. Tarpeen mukaan länsimaiden on varauduttava myös al-Assadin vastavoimien tukemiseen.

Venäjällä on jo hyvää kokemusta, miten vajavaiset kyvyt silläkin on ratkaista Syyrian sotaa. Venäjä aloitti aktiiviset sotatoimet al-Assadin hallinnon tukemiseksi Syyriassa syksyllä 2015. Tarkalla päivämäärällä Venäjän ilmaiskut alkoivat 30. syyskuuta 2015 ja ne kohdistuivat kaikkiin kapinallisiin.

Asevoimien vetäytymisen Syyriasta Venäjä aloitti puolestaan puolen vuoden sotatoimien jälkeen 15.3.2016 (Yle 14.3.2016), jolloin Venäjä veti noin kaksi kolmasosaa lentokoneistaan pois Syyriasta muutamassa päivässä. ”Olen sitä mieltä, että puolustusministeriölle asetetut tehtävät on yleisesti ottaen täytetty. Siksi määrään aloittamaan joukkojemme pääosan vetäytymisen Syyriasta alkaen tiistaina [15.3.2016].”, Putin totesi (Yle 14.3.2016).

Maaliskuussa 2016 Putinin lausuman mukaan Venäjän joukot olisivat "suurelta osin" saavuttaneet tavoitteensa Syyriassa ja hän pyytää Venäjän ulkoministeriötä lisäämään Venäjän roolia Syyrian rauhanprosessissa. Venäjän avusta ja Putinin sanoista huolimatta presidentti al-Assad ei kyennyt samaan sotilaallista tilannetta hallintaansa Venäjän sotilaallisesta avusta huolimatta ja Venäjä on joutunut tulemaan takaisin uudella sotilaallisella voimalla. Venäjän sotilaallisen voimankäytön ensikerros ei tuottanut toivottua tulosta Yhdysvalloissa eikä muissakaan länsimaissa. Rauhanprosessi ei edistynyt Venäjän toivomalla tavalla.

Venäjä ja Putin eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä olleet lukeneet samoihin aikoihin viime vuoden keväällä julkaistua presidentti Obaman haastattelua The Atlantic -lehdessä. Venäjän sotilaallisen puuttumisen pohjimmainen päämäärä oli saada Yhdysvallat ja länsimaat tunnustamaan Venäjän ja myös al-Assadin asema Venäjän edusmiehenä Syyriassa. Tuossa Venäjä ei ole onnistunut, ei onnistu eikä tule onnistumaan. Venäjä meni halpaan.

Venäjän politiikka ei toiminut eikä toimi, koska Yhdysvalloilla ei ole suuria kansallisen turvallisuuden intressejä Syyriassa eikä Yhdysvallat toimi noiden intressien pohjalta. Venäjän on turha yrittää saada Yhdysvaltoja sitoutumaan osatekijänä - ikään kuin takuumieheksi - Syyriaan ja etenkin Venäjän päämääriin Syyriassa. Yhdysvallat osallistuu kyllä rauhanneuvotteluihin, mutta Yhdysvaltoja Venäjä ei saa mukaan aktiiviseksi toimijaksi rauhanprosessissa. Ei etenkään niin kauan kuin al-Assad on Syyrian presidentti.

Venäjä on ymmärrettävästi käynyt kärsimättömäksi Syyriassa. Rahaa palaa sotilastoimiin. Presidentti al-Assadin vastavoimat eivät ole alistuneet, ja valmista ei ole syntynyt, vaikka Venäjä on aktiivisesti yrittänyt puolentoista vuoden ajan ja vaikka al-Assad on jälleen alkanut käyttää hermokaasua sotatoimissaan. Kun vuosi sitten Venäjä veti sotavoimiaan Syyriasta, on se joutunut palaamaan takaisin al-Assadin menettäessä asemiaan vastavoimille.

Palmyran kaupunki on hyvä esimerkki, kuinka tilanteet ovat muuttuneet Venäjän vähentäessä sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa. ”Raportti: Näin Venäjä osallistui Palmyran valtaukseen - Isisille iso tappio” oli uutisotsikko reilu vuosi sitten Ilta-Sanomissa (IS 31.3.2016). ”Isis valtasi Palmyran Venäjän ilmaiskuista huolimatta” oli puolestaan uutisotsikko Ylen sivuilla jo reilun yhdeksän kuukauden kuluttua (Yle 11.12.2016).

Venäjä, Iran ja Turkki aloittivat Syyrian rauhanneuvottelut 23.1.2017 Kazakstanin Astanassa ilman Yhdysvaltoja. Yhdysvallat osallistui noihin neuvotteluihin nimellisesti vain suurlähettilästasolla. Neuvotteluista ei saatu tuloksia kuten ei myöskään Astanan rauhanneuvottelujen jatkosta 15.3.-16.3.2017. Myös kaikki Geneven lukuisat rauhanneuvottelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Uusin yritys on tarkoitus aloittaa YK:n puitteissa Genevessä ensi viikolla 24.4.2017, ja mukana on myös Yhdysvallat. Yhdysvaltojen on syytä jatkaa neuvotteluissa vanhaan malliin kuten Obaman kaudella.

Jo länsimaiden uskottavuuden kannalta al-Assad ei voi jatkaa enää Syyrian johdossa. Venäjän ja Iranin päämäärä pitää Syyria al-Assadin avulla Venäjän vasallivaltiona ei tule onnistumaan länsimaiden hyväksymänä niin, että länsimaat olisivat maksavia osapuolia ratkaisussa. Venäjän ja Iranin on syytä antaa ratkoa Syyrian sota heidän parhaaksi katsomalla tavalla.

Länsimaiden Obaman harjoittama politiikka Syyriassa on ainoa oikea tapa niin lyhyellä kuin etenkin pitkällä aikavälillä. Vain niissä tapauksissa, kun al-Assad on tekemässä kansanmurhaa tai käyttämässä hermokaasuja sotatoimissa, länsimaiden on puututtava Yhdysvaltojen johdolla vastaavasti kuin 7.4.2017.

                                                                                       ****

Euroopassa ja etenkään Suomessa ei ole vielä sisäistetty Yhdysvaltain uutta Lähi-idän politiikkaa, jonka keskeisiä periaatteita on kerrottu edellä.

Yhdysvaltain perään Syyrian sodan ratkaisijana yhteistyössä Venäjän kanssa on haikaillut myös presidentti Sauli Niinistö (TS 10.11.2016 ja TPK 1.1.2016).

Lähi-itä ei muodostanut Obamalle ja Lähi-itä ei muodosta Yhdysvalloille vastaavaa painoarvoa kuin aikaisemmin menneinä vuosikymmeninä raakaöljyn sanelemana. Yhdysvallat ei puutu enää Lähi-idän asioihin kuten vielä kylmän sodan aikaan, jolloin Yhdysvallat oli nykyistä riippuvaisempi Lähi-idän öljystä.

Eurooppa ei ole tajunnut Yhdysvaltain politiikan muutosta ja on jäänyt toimettomaksi pakolaiskysymyksessä odottaen vain Yhdysvaltojen aktiivisia toimia, joita ei ole tullut eikä tule. Lähi-itä on Euroopan lähialuetta muttei Yhdysvaltojen lähialuetta. Euroopalla ei ole olemassa mitään todellista sellaista Lähi-idän politiikkaa, jolla olisi vaikuttavuutta myös itse Eurooppaan. Lähi-idän politiikan puutoksen on osoittanut EU:n pakolaiskriisin hoito.

Obama ja Yhdysvaltain hallinto tiesi hyvissä ajoin tarkkaan, mitä Syyrian sota Euroopalle tulee pahimmillaan synnyttämään. Ulkoministeri John Kerryn sanat jo toista vuotta sitten ovat kuvaavia Lähi-idän vaikutuksista Euroopalle:

You could have a massive migration into Europe that destroys Europe, leads to the pure destruction of Europe, ends the European project, and everyone runs for cover and you’ve got the 1930s all over again, with nationalism and fascism and other things breaking out. Of course, we have an interest in this, a huge interest in this.

Vapaasti suomennettuna: ”Seurauksena voi olla massiivinen maahanmuutto Eurooppaan, joka tuhoaa Euroopan, johtaa Euroopan perikatoon ja päättää Eurooppa-hankkeen [tuhoaa EU:n]. Jokainen etsii suojaa, ja 1930-luvun tapaan nationalismi ja fasismi sekä muut vastaavat asiat nousisivat esiin. Tietenkin me olemme kiinnostuneita tästä, meillä valtava kiinnostus tässä asiassa.

Euroopan on varauduttava, että jatkossa Eurooppa joutuu ratkomaan Lähi-idän ongelmia yhä enemmän yksin ilman Yhdysvaltoja. Lähi-idän ongelmat eivät todellakaan ratkea Euroopalle vain EU:n mitäänsanomattomalla Syyria-strategialla tai vaikkapa vain jälleenrakennuksella sodan jälkeen (European Commission 14.3.2017 ja Eurooppa-neuvosto 3.4.2017).

Joka tapauksessa läntinen Eurooppa ei voi lähteä ratkomaan tulevaisuuden Lähi-idän ongelmia Venäjän kanssa.

]]>
3 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235874-obaman-syyria-politiikka-kelpaa-parhaana-hyvin-myos-trumpille-enta-euroopalle#comments Lähi-Idän sodat Obama Syyrian sota Venäjän uhka Yhdysvallat Euroopassa Wed, 19 Apr 2017 16:36:49 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235874-obaman-syyria-politiikka-kelpaa-parhaana-hyvin-myos-trumpille-enta-euroopalle
Obaman Syyria-politiikka kelpaa parhaana hyvin myös Trumpille - entä Euroopalle? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235873-obaman-syyria-politiikka-kelpaa-parhaana-hyvin-myos-trumpille-enta-euroopalle <p>Presidentti Barack Obama muutti paljon kahdella presidenttikaudellaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan toimintatapoja. Kaikille nuo uudet toimintatavat eivät ole vieläkään oikein avautuneet. Tietämättömiä ja hämmennyksen vallassa ollaan niin Euroopassa kuin Venäjällä. Miksi kaikki ei suju Yhdysvaltojen kanssa esimerkiksi Lähi-idässä niin kuin ennen? Miksi Yhdysvallat on niin nuiva puuttumaan Lähi-idän tilanteeseen?</p><p>Kahdeksan presidenttivuoden aikana presidentti Barack Obaman johdolla Yhdysvallat ei käyttänyt sotilaallista voimaa yhdessäkään uudessa maailmanpoliittisessa kriisissä, vaikka tarvetta olisikin ollut - näin jälkikäteen arvioituna. Ensimmäisen presidentinvaalikampanjan aikana syksyllä 2008 antamansa lupauksen mukaisesti Obama pyrki lopettamaan myös Irakin sodan ja vetämään yhdysvaltalaisjoukot pois Irakista.</p><p>Barack Obama oli monessa suhteessa poikkeuksellinen johtaja Yhdysvaltain presidentiksi. Obama on luonteeltaan rauhan mies, jolle sotilaallinen voimankäyttö ei kuulunut keinovalikoimaan presidentin tehtävien hoidossa.</p><p>Syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen vuonna 2003 alkaneella Irakin sodalla Yhdysvaltain sotaseikkailu Lähi-itään on tullut kansakunnalle kalliiksi, eikä valmista ole vieläkään syntynyt, päinvastoin. Obaman päämäärä oli irrottaa Yhdysvallat sen kalliista sotilaallisista toimista Lähi-idän alueella, ennen kaikkea Irakista ja Afganistanista. Irrottautuminen Irakista ja Afganistanista on vain osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan laajempaa ja pitkäaikaisempaa uudelleenmääritystä niin Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa.</p><p>Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 Obama ilmoitti Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa. Maahan jäi kuitenkin 50 000 yhdysvaltalaissotilasta muun muassa koulutustehtäviin. Yhdysvallat veti viimeisetkin sotilaansa pois joulukuussa 2011, mutta nyt tiedämme, että tuo oli vain väliaikaista.</p><p>Yhdysvaltain sotaretki Lähi-itään tuli todella kalliiksi.</p><p>Washington Post arvioi 5.9.2010 julkaistusta lehtijutussa, että Irakin sodan kustannukset Yhdysvalloille ovat 3 000 miljardia dollaria (<a href="http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2010/09/03/AR2010090302200.html"><u>Washington Post 5.9.2010</u></a>). Rahaa palaa miljardeittain edelleen. 3 000 miljardin dollarin summa vastaa suuruusluokkana Suomen valtion 56 vuoden budjettia, kun budjetin suuruudeksi arvioidaan 50 miljardia euroa.</p><p>Kun Yhdysvallat oli vetäytymässä Irakista sotilaallisten toimien osalta vuosina 2010-2011, niin Lähi-idässä kuin myös sen lähiympäristössä alkoivat levottomuudet ja epävakaus heti kukkia. Arabikevään protestit vuonna 2011 koskettivat Syyriaa, Libyaa, Egyptiä, Tunisiaa ja Jemeniä. Syyrian ja Egyptin kansannousut alkoivat 25. ja 26. tammikuuta 2011. Syyrian sodan alkamisajankohdaksi voidaan kirjata 26.1.2011, vain vajaa viisi kuukautta sen jälkeen, kun Obama julistanut Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa.</p><p>Kun yksi lähtee, toinen tulee. Lähi-idän pelikentälle ainoa ulkopuolinen tulija on toistaiseksi ollut vain Venäjä, ei esimerkiksi EU.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Barack Obama antoi The Atlantic -lehdelle laajan <a href="http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2016/04/the-obama-doctrine/471525/#3"><u>haastattelun</u></a> otsikolla &rdquo;<em>The Obama Doctrine</em>&rdquo;, joka julkaistiin vuoden 2016 maaliskuussa lehden huhtikuun numerossa.</p><p>Tuossa laajassa 72 sivua käsittävässä artikkelissa Obaman politiikkaa ja sen perusteita on käsitelty varsin perusteellisesti kymmenessä eri aihepiirissä. Lähi-itä ja sen lähiympäristö ovat mukana kahdeksassa artikkelin aihepiirissä kymmenestä. Muut kaksi aihepiiriä koskevat Venäjää ja Ukrainaa. Lähi-itä on haastattelun keskiössä, ja Obaman harjoittama politiikka Lähi-idässä kertoo paljon myös Yhdysvaltain ulkopolitiikan uusista linjauksista, joita myös Trump näyttää noudattavan alkumetrien jälkeen.</p><p>Yhteenvetona Lähi-idän suhteen Obaman doktriinin keskeisin viesti on, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toimintatavat määrittelee Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus. Yhdysvaltain toimet maailmalla on oltava peruteltavissa Yhdysvaltain kansallisella turvallisuudella. Toinen viesti on uskottavuus. Suurvallan sanojen on oltava uskottavia ja se on tehtävä, mitä sanotaan.</p><p>Tosiasiallisesti Trumpin &rdquo;<em>America first</em>&rdquo; -vaalilause ei periaatteeltaan poikkea Obaman harjoittamasta ulkopolitiikasta. Sen sijaan keinot jossain määrin poikkeavat sekä linjaus, mitä Yhdysvallat asettaa kansallisen turvallisuuden painopisteeksi ja etusijalle.</p><p>Tuosta The Atlantic -lehden artikkelista tuli meille tutuksi myös &rdquo;<em>a red line</em>&rdquo; -ilmaisu viimeisenä varoituksena presidentti al-Assadille, ja jota myös Trumpin hallinto nyt käytti reagoidessaan al-Assadin kaasuiskuun Khan Shaikhounin kaupungissa 4.4.2017.</p><p>&ldquo;<em>We have been very clear to the Assad regime, but also to other players on the ground, that <strong>a red line</strong> for us is we start seeing a whole bunch of chemical weapons moving around or being utilized. </em><em>That would change my calculus. That would change my equation.</em>&rdquo;, lausui Obama elokuun 20. päivänä 2012, kun Syyrian presidentti al-Assad oli tehnyt vähän aikaisemmin useita sariinikaasuiskuja, jotka kohdistuivat myös siviileihin (<a href="https://obamawhitehouse.archives.gov/the-press-office/2012/08/20/remarks-president-white-house-press-corps"><u>The White House 20.8.2012</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Olemme olleet hyvin selväsanaisia Assadin hallinnolle, mutta myös muille toimijoille tuolla alueella, että <strong>punainen viiva</strong> on meille, jos alamme nähdä koko joukon kemiallisia aseita liikuteltavan tai käytettävän hyödyksi [sotatoimissa]. Se muuttaa minun laskelmani [puuttua Syyrian sotaan]. Se muuttaa myös minun yhtälöä.</em>&rdquo;</p><p>Presidentti al-Assad oli käyttänyt kesällä 2012 kaasuaseita, kun al-Assadin vastustajat olivat edenneet lännen avustuksella al-Assadin hallintoa uhmaten. Bašar al-Assadin kaasuaseen käyttö sai presidentti Obaman antamaan elokuussa 2012 tuon &rdquo;<em>a red line</em>&rdquo; -varoituksen viimeisenä varoituksena.</p><p>Elokuun 21. päivänä 2013 tapahtui sariinikaasuisku Damaskoksen lähelle Ghoutaan. Iskun siviiliuhreja oli yli 1400. Syyrian hallitus ja presidentti Bašar al-Assad kiistivät perättömänä syytökset kemiallisten aseiden käytöstä. Kaasuisku sai kuitenkin Yhdysvallat reagoimaan, kemiallisten aseiden käyttöä Syyrian sodassa ei sallita. Obaman määrittelemä &rdquo;<em>punainen viiva</em>&rdquo; oli ylitetty, mutta Obaman reagointitapa yllätti.</p><p>Obaman pohjimmainen rauhan miehen luonne alkoi tulla pikkuhiljaa esille. Yhdysvallat ei puuttunut sotilaallisesti Syyrian tilanteeseen, vaikka olisi pitänyt. Obama ei kyennyt tekemään päätöstä, joka olisi mahdollistanut sotilaallisen voiman käytön Syyrian hallintoa vastaan. Obama yritti toisenlaista ratkaisua. Kyseessä oli myös suurvallan uskottavuudesta, johon tuli särö.</p><p>Ulkoministeri John Kerryn puhe 9.9.2013 Lontoossa, jossa Yhdysvallat uhkasi sotilaallisella puuttumisella Syyrian sotaan, ellei Syyria luovu kemiallisista aseistaan, sai Syyrian tärkeimmän liittolaisen Venäjän reagoimaan. Venäjä ei ollut vielä tuolloin varma, uskaltaisiko Obama puuttua Syyrian sotaan sotilaallisella interventiolla. Yhdysvaltain ohjusiskun vaara Venäjän liittolaismaahan oli Venäjälle kuitenkin todellinen.</p><p>Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta tuli pian ehdotus tilanteen ratkaisemiksesi ilman sotatoimia, ja Assadin hallinto myöntyi lokakuussa 2013 kemiallisten aseiden tuhoamiseen. Kemiallisten aseiden tuhoamisprosessi Syyriassa saatiin päätökseen vuonna 2014, mutta nyt vuonna 2017 huhtikuussa olemme saaneet karvaasti tuta, että kemiallisten Syyrian hallinnon aseiden tuhoamisprosessi epäonnistui.</p><p>Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on yhdysvaltalaiskenraalien toteamukset, kun Yhdysvallat syksyllä 2013 suunnitteli iskuja Syyriaan Damaskoksen lähelle Ghoutaan tapahtuneiden sariinikaasuiskujen jälkeen, että Syyrian ilmapuolustus on kehittyneintä venäläistä teknologiaa, ja sen tuhoaminen olisi haasteellista.</p><p>Huhtikuun 7. päivä 2017 osoitti, että Yhdysvallat kykenee lävistämään Tomahawk-risteilyohjuksilla helposti venäläisen ilmapuolustuksen Syyriassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Obaman doktriini sisältää useita yhteen sopivia johtopäätöksiä maailmasta ja Yhdysvaltain roolia niissä (&rdquo;<em>Obama has come to a number of dovetailing conclusions about the world, and about America&rsquo;s role in it.</em>&rdquo;). Doktriini sisältää neljä eri kohtaa seuraavasti:</p><p>Ensinnäkin Lähi-itä ei ole enää erityisen tärkeä Yhdysvaltojen eduille. (&rdquo;<em>The first is that the Middle East is no longer terribly important to American interests.</em>&rdquo;).</p><p>Toiseksi, vaikka Lähi-itä olisi verrattoman tärkeä [Yhdysvalloille], Yhdysvaltain presidentti voisi tehdä vain vähän saadakseen siitä paremman paikan (&ldquo;<em>The second is that even if the Middle East were surpassingly important, there would still be little an American president could do to make it a better place.</em>&rdquo;)</p><p>Kolmanneksi, myötäsyntyinen Yhdysvaltain halu ratkaista monenlaisia ongelmia, joita ilmenee rajuimmin Lähi-idässä, johtavat väistämättä sodankäyntiin sekä Yhdysvaltain sotilaiden kuolemaan ja lopulta Yhdysvaltain uskottavuuden ja voiman menettämiseen (&rdquo;<em>The third is that the innate American desire to fix the sorts of problems that manifest themselves most drastically in the Middle East inevitably leads to warfare, to the deaths of U.S. soldiers, and to the eventual hemorrhaging of U.S. credibility and power.</em>&rdquo;) .</p><p>Neljänneksi, maailmalla ei ole varaa nähdä Yhdysvaltain voiman heikentymistä (&ldquo;<em>The fourth is that the world cannot afford to see the diminishment of U.S. power.</em>&rdquo;).</p><p>Niin yllättävältä kuin kuulostaakin, Donald Trumpin &rdquo;<em>America first</em>&rdquo; -vaalilause on samaa, mitä Obaman doktriini. Trumpin &rdquo;<em>America first</em>&rdquo; -lauseen juuret ulkopolitiikan osalta lienevätkin osittain tuossa Obaman ja demokraattien linjauksessa.</p><p>Yhdysvallat ei jatkossa tule puuttumaan maailmalla kaikkiin risauksiin ja kahinoihin, jos maan oma kansallinen turvallisuus ei ole vaarassa. Pohjois-Korea synnyttää jo nyt uhkaa Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, sen sijaan Lähi-itä ei.</p><p>The Atlantic -lehden &rdquo;<em>Obaman doktriini</em>&rdquo;- jutussa Obaman Lähi-idän politiikan suuntaviivat ja päämäärät tehdään selväksi Syyrian sodan osalta. Irakin ja Afganistanin sotatapahtumat olivat osoittaneet Obamalle ja samalla myös Yhdysvalloille, ettei Lähi-idän maiden asemaa voida ratkaista kohtuudella sotilaallisesti ulkopuolelta.</p><p>Yhdysvallat ei puutu sotilaallisesti sotaan, mutta Yhdysvallat ei salli kansanmurhaa eikä joukkotuhoaseiden - kaasuaseiden tai ydinaseiden - käyttöä sodassa. Presidentti Obaman olisi pitänyt käyttää sotilaallista voimaa rajoitetusti elokuussa 2013 vastaavasti kuin mitä presidentti Trump käytti huhtikuussa 2017.</p><p>Syyrian sodalle olisi pitänyt asettaa tiukat reunaehdot jo syksyllä 2013: mitä sodassa sallitaan ja mitä ei sallita. Nyt yhden rajan sodalle on asettanut presidentti Trump.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on suuri halukkuus kasvattaa vaikutusvaltaansa myös Lähi-idässä. Syyria on ollut Venäjän uskollisin liittolainen jo kylmän sodan aikakaudelta, ja Venäjän pitkäaikaisemmat sotilastukikohdat sijaitsevat enää Syyriassa. Venäjällä ei ole enää sotilastukikohtia Egyptissä, Libyassa eikä Albaniassa vastaavasti kuin vielä kylmän sodan aikaan.</p><p>Kun Venäjä havaitsi, ettei Lähi-itä muodostanut Yhdysvalloille erityistä kansallista etua sotilaallisesti turvattavaksi ja ettei Obamalla ollut halukkuutta sotilaallisen voiman käyttöön, Venäjä on käyttänyt syntynyttä tilannetta hyödykseen niin Lähi-idässä kuin myös Ukrainassa.</p><p>Obama kykeni Yhdysvaltain presidenttinä näkemään Venäjän ja Putinin tilanteen oikein maailmapolitiikassa. Venäjän painoarvo maailmanpolitiikan tekijänä on hupenemistaan huvennut ja tulee hupenemaan edelleen.</p><p>Jäljempänä muutama lainaus The Atlantic -lehden haastatetusta Obaman sanomana koskien Venäjää ja presidentti Putinia:</p><p>&ldquo;<em>He&rsquo;s [Putin is] constantly interested in being seen as our peer and as working with us, because he&rsquo;s not completely stupid. <u>He understands that Russia&rsquo;s overall position in the world is significantly diminished.</u> And the fact that he invades Crimea or is trying to prop up Assad doesn&rsquo;t suddenly make him a player. You don&rsquo;t see him in any of these meetings out here helping to shape the agenda. For that matter, there&rsquo;s not a G20 meeting where the Russians set the agenda around any of the issues that are important.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Hän [Putin] on jatkuvasti kiinnostunut näkemään [Venäjän] meidän vertaisena toimiessaan kanssamme, koska hän ei ole täysin tyhmä. <u>Hän ymmärtää, että Venäjän asema yleisesti maailmassa on merkittävästi kutistunut.</u> Ja tosiasia, että hän hyökkää Krimillä tai yrittää pönkittää Assadia, ei tee hänestä yhtäkkiä toimijaa [maailmanpolitiikassa]. Et näe häntä täällä missään kokouksissa auttamassa asialistan muodostamisessa. Itse asiassa, ei ole yhtään G20-kokousta, jossa venäläiset määräisivät esityslistan niissä asioista, jotka ovat tärkeitä.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>Putin acted in Ukraine in response to a client state that was about to slip out of his grasp. And he improvised in a way to hang on to his control there. He&rsquo;s done the exact same thing in Syria, at enormous cost to the well-being of his own country. And the notion that somehow Russia is in a stronger position now, in Syria or in Ukraine, than they were before they invaded Ukraine or before he had to deploy military forces to Syria is to fundamentally misunderstand the nature of power in foreign affairs or in the world generally. <u>Real power means you can get what you want without having to exert violence.</u></em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p><em>&rdquo;Putin toimi Ukrainassa vastauksena vasallivaltioon, joka oli livahtamassa ulos hänen otteestaan. Ja hän improvisoi tavallaan pitkittämällä kontrolliaan siellä. Hän on tehnyt täsmälleen saman asian Syyriassa, mistä on syntynyt valtava hinta [hänen] oman maan hyvinvoinnille. Ja ajatus, että Venäjä jotenkin olisi vahvemmassa asemassa nyt Syyriassa tai Ukrainassa kuin mitä he olivat ennen kuin hyökkäsivät Ukrainan tai ennen kuin hän [Putin] joutui sijoittamaan sotavoimaa Syyriaan, on pohjimmiltaan ulkopoliittisen vallan luonteen tai maailman väärinymmärrystä yleisesti. <u>Todellinen valta tarkoittaa, että voit saada mitä haluat ilman väkivallan käyttöä.</u></em></p><p>&ldquo;<em>A weak, flailing Russia constitutes a threat as well, though <u>not quite a top-tier threat</u>. Unlike China, they have demographic problems, economic structural problems, that would require not only vision but a generation to overcome. The path that Putin is taking is not going to help them overcome those challenges. <u>But in that environment, the temptation to project military force to show greatness is strong, and that&rsquo;s what Putin&rsquo;s inclination is.</u> </em><em>So, I don&rsquo;t underestimate the dangers there.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Heikko, huitova Venäjä uhkaa samoin, mutta <u>Venäjä ei muodosta [Yhdysvalloille] aivan huipputason uhkaa</u>. Toisin kuin Kiinalla, heillä on väestörakenteen ongelmat ja ongelmia talouden rakenteissa, joiden ratkaiseminen edellyttää paitsi visioita myös sukupolvien aikaa. Putinin toimintamalli ei auta heitä voittamaan näitä haasteita. <u>Mutta tässä kehyksessä houkutus käyttää sotilaallista voimaa osoittamaan suuruutta on vahva</u>, <u>ja se on Putinin halu.</u> Joten, en aliarvioi vaaroja siellä [Venäjän suhteen].&rdquo;</em></p><p>Johtopäätökset noista Obaman totuudenmukaisista sanoista:</p><p>Obaman kaudella Yhdysvallat ei nähnyt Venäjään maailmanpolitiikan pelaajana, koska Venäjän taloudellinen kyvykkyys nyt ja lähitulevaisuudessa on heikko.</p><p>Obaman mielestä Venäjä ei kykene tekemään uudistuksia taloudellisen kyvykkyytensä parantamiseksi ja taloudellisen voiman kasvattamiseksi. Venäjän taloudellinen kyvykkyys ei kohene, eikä maa saa maailmalla arvostusta talouden saralla. Venäjälle rakkaat Euraasian unioni ja BRICKS eivät ole tuottaneet helpoista Venäjän taloudelliseen asemaan ja sitä kautta Venäjän mahdollisuuteen vaikuttaa suuremmin maailmanpolitikassa, melkeinpä päinvastoin.</p><p>Rivien välejä lukien Obaman ajatusmaailmassa taloudellinen kyvykkyys määrittelee lopulta pitkällä aikavälillä kunkin maan vaikutusmahdollisuudet maailmanpolitiikassa, ei sotilaallinen voima. Maan taantuva talous taannuttaa vaikutusmahdollisuuksia myös maailmanpolitiikassa.</p><p>Taantuvan talouden on vaikea pitää ympärillään kumppaniverkostoa, mikä saa maan vanhat kumppanit etsimään uutta. Kumppaniverkostoa - Venäjän tapauksessa vanhoista neuvostotasavalloista koostuvaa vasallivaltioiden verkostoa - voidaan pitää yllä aikansa myös sotilaallisella uhalla, mutta ennemmin tai myöhemmin verkosto alkaa syystä tai toisesta repeillä.</p><p>Obaman näkemyksen mukaan taloudellisesti taantuva Venäjä käy Ukrainassa ja Syyriassa vaikutusvaltansa eräänlaista loppunäytöstä, koska kylmän sodan aikakauden jälkeen rauhanomaiset keinot Venäjän vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseksi tai edes ylläpitämiseksi eivät ole tuottaneet tulosta. Obaman mielestä Venäjän hupeneva painoarvo maailmanpolitiikassa näkyy siinä, ettei se kykene saamaan haluamiaan asioita edes agendalle.</p><p>Trumpin ensiaskeleet presidenttiä olivat hapuilevia, mutta viime aikana harjoitetun politiikan perusteella Yhdysvaltain maailmanpolitiikan perusnäkemykset ja peruslinja Obaman kaudesta eivät ole juurikaan muuttuneet. Toisin kuin Obaman kaudella, Yhdysvallat on valmis käyttämään herkemmin sotilaallista voimaa, mikäli Yhdysvaltain kansallinen etu sitä edellyttää.</p><p>Myös Trumpin Yhdysvallat tulee näkemään Venäjän taantuvana, taloudellista arvoaan ja väestöään menettävänä kansakuntana, joka turvautuu entistä helpommin sotavoimaan pitääkseen edes nykyistä asemaansa. Kiina on Yhdysvalloille sen sijaan taloudellisen kyvykkyyden perusteella maailmanpolitiikan todellinen vaikuttaja, ei Venäjä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltojen ja länsimaiden on syytä noudattaa sitä pidättyväistä politiikkaa Syyriassa, mitä tähänkin saakka Yhdysvaltojen johdolla on noudatettu. Vastuu on syytä sysätä niille, joilla on aktiivisempaa halua mestaroida Lähi-idässä: Venäjälle siis.</p><p>Venäjälle tulee antaa melko vapaat kädet Syyriassa, mutta kansanmurhia ja kaasuaseiden käyttöä ei tule sallia. Kansanmurha ja kaasuaseiden käyttö ovat &rdquo;<em>a red line</em>&rdquo;, johon reagoidaan rajoitetusti vastaavasti kuin mitä Yhdysvallat reagoi 7.4.2017 Tomahawk-risteilyohjuksilla tehdyllä täsmäiskulla. Toiminta Isisiä vastaan on pidettävä erillään, ja se tulee jatkumaan entiseen malliin, kunnes terrorijärjestö on tuhottu.</p><p>Vastuu Syyriasta tulee sysätä Venäjälle ja Iranille, jotka ovat lähteneet tukemaan al-Assadin hallintoa sotilaallisesti. Venäjälle on annettava ikään kuin &rdquo;opetus&rdquo;, kuinka vaikea Syyrian tilannetta on hallita ja kuinka kalliiksi ja pitkäaikaiseksi sotilaallinen puuttuminen voi tulla ilman, että lopullista ratkaisua saadaan aikaan.</p><p>Jos sitten Syyriassa tapahtuu dramaattisia sotatapahtumia, länsimaiden tulee olla sormet ojossa syyttämässä Venäjää. Syyria on Venäjän vastuulla. Venäjän on tiedettävä luissa ja ytimissä sekä ennen kaikkea kukkarossaan, mihin se on puuttunut ja mihin se ehkä ei löydä kestävää ratkaisua. Tarpeen mukaan länsimaiden on varauduttava myös al-Assadin vastavoimien tukemiseen.</p><p>Venäjällä on jo hyvää kokemusta, miten vajavaiset kyvyt silläkin on ratkaista Syyrian sotaa. Venäjä aloitti aktiiviset sotatoimet al-Assadin hallinnon tukemiseksi Syyriassa syksyllä 2015. Tarkalla päivämäärällä Venäjän ilmaiskut alkoivat 30. syyskuuta 2015 ja ne kohdistuivat kaikkiin kapinallisiin.</p><p>Asevoimien vetäytymisen Syyriasta Venäjä aloitti puolestaan puolen vuoden sotatoimien jälkeen 15.3.2016 (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-8743983"><u>Yle 14.3.2016</u></a>), jolloin Venäjä veti noin kaksi kolmasosaa lentokoneistaan pois Syyriasta muutamassa päivässä. &rdquo;<em>Olen sitä mieltä, että puolustusministeriölle asetetut tehtävät on yleisesti ottaen täytetty. Siksi määrään aloittamaan joukkojemme pääosan vetäytymisen Syyriasta alkaen tiistaina [15.3.2016]</em>.&rdquo;, Putin totesi (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-8743983"><u>Yle 14.3.2016</u></a>).</p><p>Maaliskuussa 2016 Putinin lausuman mukaan Venäjän joukot olisivat &quot;suurelta osin&quot; saavuttaneet tavoitteensa Syyriassa ja hän pyytää Venäjän ulkoministeriötä lisäämään Venäjän roolia Syyrian rauhanprosessissa. Venäjän avusta ja Putinin sanoista huolimatta presidentti al-Assad ei kyennyt samaan sotilaallista tilannetta hallintaansa Venäjän sotilaallisesta avusta huolimatta ja Venäjä on joutunut tulemaan takaisin uudella sotilaallisella voimalla. Venäjän sotilaallisen voimankäytön ensikerros ei tuottanut toivottua tulosta Yhdysvallissa ei muissakaan länsimaissa. Rauhanprosessi ei edistynyt Venäjän toivomalla tavalla.</p><p>Venäjä ja Putin eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä olleet lukeneet samoihin aikoihin viime vuoden keväällä julkaistua presidentti Obaman haastattelua The Atlantic -lehdessä. Venäjän sotilaallisen puuttumisen pohjimmainen päämäärä oli saada Yhdysvallat ja länsimaat tunnustamaan Venäjän ja myös al-Assadin asema Venäjän edusmiehenä Syyriassa. Tuossa Venäjä ei ole onnistunut, ei onnistu eikä tule onnistumaan. Venäjä meni halpaan.</p><p>Venäjän politiikka ei toiminut eikä toimi, koska Yhdysvalloilla ei ole suuria kansallisen turvallisuuden intressejä Syyriassa eikä Yhdysvallat toimi noiden intressien pohjalta. Venäjän on turha yrittää saada Yhdysvaltoja sitoutumaan osatekijänä - ikään kuin takuumieheksi - Syyriaan ja etenkin Venäjän päämääriin Syyriassa. Yhdysvallat osallistuu kyllä rauhanneuvotteluihin, mutta Yhdysvaltoja Venäjä ei saa mukaan aktiiviseksi toimijaksi rauhanprosessissa. Ei etenkään niin kauan kuin al-Assad on Syyrian presidentti.</p><p>Venäjä on ymmärrettävästi käynyt kärsimättömäksi Syyriassa. Rahaa palaa sotilastoimiin. Presidentti al-Assadin vastavoimat eivät ole alistuneet, ja valmista ei ole syntynyt, vaikka Venäjä on aktiivisesti yrittänyt puolentoista vuoden ajan ja vaikka al-Assad on jälleen alkanut käyttää hermokaasua sotilastoimissaan. Kun vuosi sitten Venäjä veti sotavoimiaan Syyriasta, on se joutunut palaamaan takaisin al-Assadin menettäessä asemiaan vastavoimille.</p><p>Palmyran kaupunki on hyvä esimerkki, kuinka tilanteet ovat muuttuneet Venäjän vähentäessä sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa. &rdquo;<em>Raportti: Näin Venäjä osallistui Palmyran valtaukseen - Isisille iso tappio</em>&rdquo; oli uutisotsikko reilu vuosi sitten Ilta-Sanomissa (<a href="http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001148842.html?nomobile=4"><u>IS 31.3.2016</u></a>). &rdquo;<em>Isis valtasi Palmyran Venäjän ilmaiskuista huolimatta</em>&rdquo; oli puolestaan uutisotsikko Ylen sivuilla jo reilun yhdeksän kuukauden kuluttua (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9346234"><u>Yle 11.12.2016</u></a>).</p><p>Venäjä, Iran ja Turkki aloittivat Syyrian rauhanneuvottelut 23.1.2017 Kazakstanin Astanassa ilman Yhdysvaltoja. Yhdysvallat osallistui noihin neuvotteluihin nimellisesti vain suurlähettilästasolla. Neuvotteluista ei saatu tuloksia kuten ei myöskään Astanan rauhanneuvottelujen jatkosta 15.3.-16.3.2017. Myös kaikki Geneven lukuisat rauhanneuvottelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Uusin yritys on tarkoitus aloittaa YK:n puitteissa Genevessä ensi viikolla 24.4.2017, ja mukana on myös Yhdysvallat. Yhdysvaltojen on syytä jatkaa neuvotteluissa vanhaan malliin kuten Obaman kaudella.</p><p>Jo länsimaiden uskottavuuden kannalta al-Assad ei voi jatkaa enää Syyrian johdossa. Venäjän ja Iranin päämäärä pitää Syyria al-Assadin avulla Venäjän vasallivaltiona ei tule onnistumaan länsimaiden hyväksymänä niin, että länsimaat olisivat maksavia osapuolia ratkaisussa. Venäjän ja Iranin on syytä antaa ratkoa Syyrian sota heidän parhaaksi katsomalla tavalla.</p><p>Länsimaiden Obaman harjoittama politiikka Syyriassa on ainoa oikea tapa niin lyhyellä kuin etenkin pitkällä aikavälillä. Vain niissä tapauksissa, kun al-Assad on tekemässä kansanmurhaa tai käyttämässä hermokaasuja sotatoimissa, länsimaiden on puututtava Yhdysvaltojen johdolla vastaavasti kuin 7.4.2017.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopassa ja etenkään Suomessa ei ole vielä sisäistetty Yhdysvaltain uutta Lähi-idän politiikkaa, jonka keskeisiä periaatteita on kerrottu edellä.</p><p>Yhdysvaltain perään Syyrian sodan ratkaisijana yhteistyössä Venäjän kanssa on haikaillut myös presidentti Sauli Niinistö (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2990262/Presidentti+Niinisto+Trumpin+voitto+voi+liennyttaa+lannen+ja+Venajan+valeja"><u>TS 10.11.2016</u></a> ja <a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=339646&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 1.1.2016</u></a>).</p><p>Lähi-itä ei muodostanut Obamalle ja Lähi-itä ei muodosta Yhdysvalloille vastaavaa painoarvoa kuin aikaisemmin menneinä vuosikymmeninä raakaöljyn sanelemana. Yhdysvallat ei puutu enää Lähi-idän asioihin kuten vielä kylmän sodan aikaan, jolloin Yhdysvallat oli nykyistä riippuvaisempi Lähi-idän öljystä.</p><p>Eurooppa ei ole tajunnut Yhdysvaltain politiikan muutosta ja on jäänyt toimettomaksi pakolaiskysymyksessä odottaen vain Yhdysvaltojen aktiivisia toimia, joita ei ole tullut eikä tule. Lähi-itä on Euroopan lähialuetta muttei Yhdysvaltojen lähialuetta. Euroopalla ei ole olemassa mitään todellista sellaista Lähi-idän politiikkaa, jolla olisi vaikuttavuutta myös itse Eurooppaan. Lähi-idän politiikan puutoksen on osoittanut EU:n pakolaiskriisin hoito.</p><p>Obama ja Yhdysvaltain hallinto tiesi hyvissä ajoin tarkkaan, mitä Syyrian sota Euroopalle tulee pahimmillaan synnyttämään. Ulkoministeri John Kerryn sanat jo toista vuotta sitten ovat kuvaavia Lähi-idän vaikutuksista Euroopalle:</p><p>&rdquo;<em>You could have a massive migration into Europe that destroys Europe, leads to the pure destruction of Europe, ends the European project, and everyone runs for cover and you&rsquo;ve got the 1930s all over again, with nationalism and fascism and other things breaking out. Of course, we have an interest in this, a huge interest in this.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Seurauksena voi olla massiivinen maahanmuutto Eurooppaan, joka tuhoaa Euroopan, johtaa Euroopan perikatoon ja päättää Eurooppa-hankkeen [tuhoaa EU:n]. Jokainen etsii suojaa, ja 1930-luvun tapaan nationalismi ja fasismi sekä muut vastaavat asiat nousisivat esiin. Tietenkin me olemme kiinnostuneita tästä, meillä valtava kiinnostus tässä asiassa.</em>&rdquo;</p><p>Euroopan on varauduttava, että jatkossa Eurooppa joutuu ratkomaan Lähi-idän ongelmia yhä enemmän yksin ilman Yhdysvaltoja. Lähi-idän ongelmat eivät todellakaan ratkea Euroopalle vain EU:n mitäänsanomattomalla Syyria-strategialla tai vaikkapa vain jälleenrakennuksella sodan jälkeen (<a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-561_fi.htm"><u>European Commission 14.3.2017</u></a> ja <a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/04/03-fac-conclusions-syria/"><u>Eurooppa-neuvosto 3.4.2017</u></a>).</p><p>Joka tapauksessa läntinen Eurooppa ei voi lähteä ratkomaan tulevaisuuden Lähi-idän ongelmia Venäjän kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Barack Obama muutti paljon kahdella presidenttikaudellaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan toimintatapoja. Kaikille nuo uudet toimintatavat eivät ole vieläkään oikein avautuneet. Tietämättömiä ja hämmennyksen vallassa ollaan niin Euroopassa kuin Venäjällä. Miksi kaikki ei suju Yhdysvaltojen kanssa esimerkiksi Lähi-idässä niin kuin ennen? Miksi Yhdysvallat on niin nuiva puuttumaan Lähi-idän tilanteeseen?

Kahdeksan presidenttivuoden aikana presidentti Barack Obaman johdolla Yhdysvallat ei käyttänyt sotilaallista voimaa yhdessäkään uudessa maailmanpoliittisessa kriisissä, vaikka tarvetta olisikin ollut - näin jälkikäteen arvioituna. Ensimmäisen presidentinvaalikampanjan aikana syksyllä 2008 antamansa lupauksen mukaisesti Obama pyrki lopettamaan myös Irakin sodan ja vetämään yhdysvaltalaisjoukot pois Irakista.

Barack Obama oli monessa suhteessa poikkeuksellinen johtaja Yhdysvaltain presidentiksi. Obama on luonteeltaan rauhan mies, jolle sotilaallinen voimankäyttö ei kuulunut keinovalikoimaan presidentin tehtävien hoidossa.

Syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen vuonna 2003 alkaneella Irakin sodalla Yhdysvaltain sotaseikkailu Lähi-itään on tullut kansakunnalle kalliiksi, eikä valmista ole vieläkään syntynyt, päinvastoin. Obaman päämäärä oli irrottaa Yhdysvallat sen kalliista sotilaallisista toimista Lähi-idän alueella, ennen kaikkea Irakista ja Afganistanista. Irrottautuminen Irakista ja Afganistanista on vain osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan laajempaa ja pitkäaikaisempaa uudelleenmääritystä niin Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa.

Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 Obama ilmoitti Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa. Maahan jäi kuitenkin 50 000 yhdysvaltalaissotilasta muun muassa koulutustehtäviin. Yhdysvallat veti viimeisetkin sotilaansa pois joulukuussa 2011, mutta nyt tiedämme, että tuo oli vain väliaikaista.

Yhdysvaltain sotaretki Lähi-itään tuli todella kalliiksi.

Washington Post arvioi 5.9.2010 julkaistusta lehtijutussa, että Irakin sodan kustannukset Yhdysvalloille ovat 3 000 miljardia dollaria (Washington Post 5.9.2010). Rahaa palaa miljardeittain edelleen. 3 000 miljardin dollarin summa vastaa suuruusluokkana Suomen valtion 56 vuoden budjettia, kun budjetin suuruudeksi arvioidaan 50 miljardia euroa.

Kun Yhdysvallat oli vetäytymässä Irakista sotilaallisten toimien osalta vuosina 2010-2011, niin Lähi-idässä kuin myös sen lähiympäristössä alkoivat levottomuudet ja epävakaus heti kukkia. Arabikevään protestit vuonna 2011 koskettivat Syyriaa, Libyaa, Egyptiä, Tunisiaa ja Jemeniä. Syyrian ja Egyptin kansannousut alkoivat 25. ja 26. tammikuuta 2011. Syyrian sodan alkamisajankohdaksi voidaan kirjata 26.1.2011, vain vajaa viisi kuukautta sen jälkeen, kun Obama julistanut Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa.

Kun yksi lähtee, toinen tulee. Lähi-idän pelikentälle ainoa ulkopuolinen tulija on toistaiseksi ollut vain Venäjä, ei esimerkiksi EU.

                                                                                       ****

Presidentti Barack Obama antoi The Atlantic -lehdelle laajan haastattelun otsikolla ”The Obama Doctrine”, joka julkaistiin vuoden 2016 maaliskuussa lehden huhtikuun numerossa.

Tuossa laajassa 72 sivua käsittävässä artikkelissa Obaman politiikkaa ja sen perusteita on käsitelty varsin perusteellisesti kymmenessä eri aihepiirissä. Lähi-itä ja sen lähiympäristö ovat mukana kahdeksassa artikkelin aihepiirissä kymmenestä. Muut kaksi aihepiiriä koskevat Venäjää ja Ukrainaa. Lähi-itä on haastattelun keskiössä, ja Obaman harjoittama politiikka Lähi-idässä kertoo paljon myös Yhdysvaltain ulkopolitiikan uusista linjauksista, joita myös Trump näyttää noudattavan alkumetrien jälkeen.

Yhteenvetona Lähi-idän suhteen Obaman doktriinin keskeisin viesti on, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toimintatavat määrittelee Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus. Yhdysvaltain toimet maailmalla on oltava peruteltavissa Yhdysvaltain kansallisella turvallisuudella. Toinen viesti on uskottavuus. Suurvallan sanojen on oltava uskottavia ja se on tehtävä, mitä sanotaan.

Tosiasiallisesti Trumpin ”America first” -vaalilause ei periaatteeltaan poikkea Obaman harjoittamasta ulkopolitiikasta. Sen sijaan keinot jossain määrin poikkeavat sekä linjaus, mitä Yhdysvallat asettaa kansallisen turvallisuuden painopisteeksi ja etusijalle.

Tuosta The Atlantic -lehden artikkelista tuli meille tutuksi myös ”a red line” -ilmaisu viimeisenä varoituksena presidentti al-Assadille, ja jota myös Trumpin hallinto nyt käytti reagoidessaan al-Assadin kaasuiskuun Khan Shaikhounin kaupungissa 4.4.2017.

We have been very clear to the Assad regime, but also to other players on the ground, that a red line for us is we start seeing a whole bunch of chemical weapons moving around or being utilized. That would change my calculus. That would change my equation.”, lausui Obama elokuun 20. päivänä 2012, kun Syyrian presidentti al-Assad oli tehnyt vähän aikaisemmin useita sariinikaasuiskuja, jotka kohdistuivat myös siviileihin (The White House 20.8.2012).

Vapaasti suomennettuna: ”Olemme olleet hyvin selväsanaisia Assadin hallinnolle, mutta myös muille toimijoille tuolla alueella, että punainen viiva on meille, jos alamme nähdä koko joukon kemiallisia aseita liikuteltavan tai käytettävän hyödyksi [sotatoimissa]. Se muuttaa minun laskelmani [puuttua Syyrian sotaan]. Se muuttaa myös minun yhtälöä.

Presidentti al-Assad oli käyttänyt kesällä 2012 kaasuaseita, kun al-Assadin vastustajat olivat edenneet lännen avustuksella al-Assadin hallintoa uhmaten. Bašar al-Assadin kaasuaseen käyttö sai presidentti Obaman antamaan elokuussa 2012 tuon ”a red line” -varoituksen viimeisenä varoituksena.

Elokuun 21. päivänä 2013 tapahtui sariinikaasuisku Damaskoksen lähelle Ghoutaan. Iskun siviiliuhreja oli yli 1400. Syyrian hallitus ja presidentti Bašar al-Assad kiistivät perättömänä syytökset kemiallisten aseiden käytöstä. Kaasuisku sai kuitenkin Yhdysvallat reagoimaan, kemiallisten aseiden käyttöä Syyrian sodassa ei sallita. Obaman määrittelemä ”punainen viiva” oli ylitetty, mutta Obaman reagointitapa yllätti.

Obaman pohjimmainen rauhan miehen luonne alkoi tulla pikkuhiljaa esille. Yhdysvallat ei puuttunut sotilaallisesti Syyrian tilanteeseen, vaikka olisi pitänyt. Obama ei kyennyt tekemään päätöstä, joka olisi mahdollistanut sotilaallisen voiman käytön Syyrian hallintoa vastaan. Obama yritti toisenlaista ratkaisua. Kyseessä oli myös suurvallan uskottavuudesta, johon tuli särö.

Ulkoministeri John Kerryn puhe 9.9.2013 Lontoossa, jossa Yhdysvallat uhkasi sotilaallisella puuttumisella Syyrian sotaan, ellei Syyria luovu kemiallisista aseistaan, sai Syyrian tärkeimmän liittolaisen Venäjän reagoimaan. Venäjä ei ollut vielä tuolloin varma, uskaltaisiko Obama puuttua Syyrian sotaan sotilaallisella interventiolla. Yhdysvaltain ohjusiskun vaara Venäjän liittolaismaahan oli Venäjälle kuitenkin todellinen.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta tuli pian ehdotus tilanteen ratkaisemiksesi ilman sotatoimia, ja Assadin hallinto myöntyi lokakuussa 2013 kemiallisten aseiden tuhoamiseen. Kemiallisten aseiden tuhoamisprosessi Syyriassa saatiin päätökseen vuonna 2014, mutta nyt vuonna 2017 huhtikuussa olemme saaneet karvaasti tuta, että kemiallisten Syyrian hallinnon aseiden tuhoamisprosessi epäonnistui.

Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on yhdysvaltalaiskenraalien toteamukset, kun Yhdysvallat syksyllä 2013 suunnitteli iskuja Syyriaan Damaskoksen lähelle Ghoutaan tapahtuneiden sariinikaasuiskujen jälkeen, että Syyrian ilmapuolustus on kehittyneintä venäläistä teknologiaa, ja sen tuhoaminen olisi haasteellista.

Huhtikuun 7. päivä 2017 osoitti, että Yhdysvallat kykenee lävistämään Tomahawk-risteilyohjuksilla helposti venäläisen ilmapuolustuksen Syyriassa.

                                                                                       ****

Obaman doktriini sisältää useita yhteen sopivia johtopäätöksiä maailmasta ja Yhdysvaltain roolia niissä (”Obama has come to a number of dovetailing conclusions about the world, and about America’s role in it.”). Doktriini sisältää neljä eri kohtaa seuraavasti:

Ensinnäkin Lähi-itä ei ole enää erityisen tärkeä Yhdysvaltojen eduille. (”The first is that the Middle East is no longer terribly important to American interests.”).

Toiseksi, vaikka Lähi-itä olisi verrattoman tärkeä [Yhdysvalloille], Yhdysvaltain presidentti voisi tehdä vain vähän saadakseen siitä paremman paikan (“The second is that even if the Middle East were surpassingly important, there would still be little an American president could do to make it a better place.”)

Kolmanneksi, myötäsyntyinen Yhdysvaltain halu ratkaista monenlaisia ongelmia, joita ilmenee rajuimmin Lähi-idässä, johtavat väistämättä sodankäyntiin sekä Yhdysvaltain sotilaiden kuolemaan ja lopulta Yhdysvaltain uskottavuuden ja voiman menettämiseen (”The third is that the innate American desire to fix the sorts of problems that manifest themselves most drastically in the Middle East inevitably leads to warfare, to the deaths of U.S. soldiers, and to the eventual hemorrhaging of U.S. credibility and power.”) .

Neljänneksi, maailmalla ei ole varaa nähdä Yhdysvaltain voiman heikentymistä (“The fourth is that the world cannot afford to see the diminishment of U.S. power.”).

Niin yllättävältä kuin kuulostaakin, Donald Trumpin ”America first” -vaalilause on samaa, mitä Obaman doktriini. Trumpin ”America first” -lauseen juuret ulkopolitiikan osalta lienevätkin osittain tuossa Obaman ja demokraattien linjauksessa.

Yhdysvallat ei jatkossa tule puuttumaan maailmalla kaikkiin risauksiin ja kahinoihin, jos maan oma kansallinen turvallisuus ei ole vaarassa. Pohjois-Korea synnyttää jo nyt uhkaa Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, sen sijaan Lähi-itä ei.

The Atlantic -lehden ”Obaman doktriini”- jutussa Obaman Lähi-idän politiikan suuntaviivat ja päämäärät tehdään selväksi Syyrian sodan osalta. Irakin ja Afganistanin sotatapahtumat olivat osoittaneet Obamalle ja samalla myös Yhdysvalloille, ettei Lähi-idän maiden asemaa voida ratkaista kohtuudella sotilaallisesti ulkopuolelta.

Yhdysvallat ei puutu sotilaallisesti sotaan, mutta Yhdysvallat ei salli kansanmurhaa eikä joukkotuhoaseiden - kaasuaseiden tai ydinaseiden - käyttöä sodassa. Presidentti Obaman olisi pitänyt käyttää sotilaallista voimaa rajoitetusti elokuussa 2013 vastaavasti kuin mitä presidentti Trump käytti huhtikuussa 2017.

Syyrian sodalle olisi pitänyt asettaa tiukat reunaehdot jo syksyllä 2013: mitä sodassa sallitaan ja mitä ei sallita. Nyt yhden rajan sodalle on asettanut presidentti Trump.

                                                                                       ****

Venäjällä on suuri halukkuus kasvattaa vaikutusvaltaansa myös Lähi-idässä. Syyria on ollut Venäjän uskollisin liittolainen jo kylmän sodan aikakaudelta, ja Venäjän pitkäaikaisemmat sotilastukikohdat sijaitsevat enää Syyriassa. Venäjällä ei ole enää sotilastukikohtia Egyptissä, Libyassa eikä Albaniassa vastaavasti kuin vielä kylmän sodan aikaan.

Kun Venäjä havaitsi, ettei Lähi-itä muodostanut Yhdysvalloille erityistä kansallista etua sotilaallisesti turvattavaksi ja ettei Obamalla ollut halukkuutta sotilaallisen voiman käyttöön, Venäjä on käyttänyt syntynyttä tilannetta hyödykseen niin Lähi-idässä kuin myös Ukrainassa.

Obama kykeni Yhdysvaltain presidenttinä näkemään Venäjän ja Putinin tilanteen oikein maailmapolitiikassa. Venäjän painoarvo maailmanpolitiikan tekijänä on hupenemistaan huvennut ja tulee hupenemaan edelleen.

Jäljempänä muutama lainaus The Atlantic -lehden haastatetusta Obaman sanomana koskien Venäjää ja presidentti Putinia:

He’s [Putin is] constantly interested in being seen as our peer and as working with us, because he’s not completely stupid. He understands that Russia’s overall position in the world is significantly diminished. And the fact that he invades Crimea or is trying to prop up Assad doesn’t suddenly make him a player. You don’t see him in any of these meetings out here helping to shape the agenda. For that matter, there’s not a G20 meeting where the Russians set the agenda around any of the issues that are important.

Vapaasti suomennettuna:

Hän [Putin] on jatkuvasti kiinnostunut näkemään [Venäjän] meidän vertaisena toimiessaan kanssamme, koska hän ei ole täysin tyhmä. Hän ymmärtää, että Venäjän asema yleisesti maailmassa on merkittävästi kutistunut. Ja tosiasia, että hän hyökkää Krimillä tai yrittää pönkittää Assadia, ei tee hänestä yhtäkkiä toimijaa [maailmanpolitiikassa]. Et näe häntä täällä missään kokouksissa auttamassa asialistan muodostamisessa. Itse asiassa, ei ole yhtään G20-kokousta, jossa venäläiset määräisivät esityslistan niissä asioista, jotka ovat tärkeitä.

Putin acted in Ukraine in response to a client state that was about to slip out of his grasp. And he improvised in a way to hang on to his control there. He’s done the exact same thing in Syria, at enormous cost to the well-being of his own country. And the notion that somehow Russia is in a stronger position now, in Syria or in Ukraine, than they were before they invaded Ukraine or before he had to deploy military forces to Syria is to fundamentally misunderstand the nature of power in foreign affairs or in the world generally. Real power means you can get what you want without having to exert violence.

Vapaasti suomennettuna:

”Putin toimi Ukrainassa vastauksena vasallivaltioon, joka oli livahtamassa ulos hänen otteestaan. Ja hän improvisoi tavallaan pitkittämällä kontrolliaan siellä. Hän on tehnyt täsmälleen saman asian Syyriassa, mistä on syntynyt valtava hinta [hänen] oman maan hyvinvoinnille. Ja ajatus, että Venäjä jotenkin olisi vahvemmassa asemassa nyt Syyriassa tai Ukrainassa kuin mitä he olivat ennen kuin hyökkäsivät Ukrainan tai ennen kuin hän [Putin] joutui sijoittamaan sotavoimaa Syyriaan, on pohjimmiltaan ulkopoliittisen vallan luonteen tai maailman väärinymmärrystä yleisesti. Todellinen valta tarkoittaa, että voit saada mitä haluat ilman väkivallan käyttöä.

A weak, flailing Russia constitutes a threat as well, though not quite a top-tier threat. Unlike China, they have demographic problems, economic structural problems, that would require not only vision but a generation to overcome. The path that Putin is taking is not going to help them overcome those challenges. But in that environment, the temptation to project military force to show greatness is strong, and that’s what Putin’s inclination is. So, I don’t underestimate the dangers there.

Vapaasti suomennettuna:

Heikko, huitova Venäjä uhkaa samoin, mutta Venäjä ei muodosta [Yhdysvalloille] aivan huipputason uhkaa. Toisin kuin Kiinalla, heillä on väestörakenteen ongelmat ja ongelmia talouden rakenteissa, joiden ratkaiseminen edellyttää paitsi visioita myös sukupolvien aikaa. Putinin toimintamalli ei auta heitä voittamaan näitä haasteita. Mutta tässä kehyksessä houkutus käyttää sotilaallista voimaa osoittamaan suuruutta on vahva, ja se on Putinin halu. Joten, en aliarvioi vaaroja siellä [Venäjän suhteen].”

Johtopäätökset noista Obaman totuudenmukaisista sanoista:

Obaman kaudella Yhdysvallat ei nähnyt Venäjään maailmanpolitiikan pelaajana, koska Venäjän taloudellinen kyvykkyys nyt ja lähitulevaisuudessa on heikko.

Obaman mielestä Venäjä ei kykene tekemään uudistuksia taloudellisen kyvykkyytensä parantamiseksi ja taloudellisen voiman kasvattamiseksi. Venäjän taloudellinen kyvykkyys ei kohene, eikä maa saa maailmalla arvostusta talouden saralla. Venäjälle rakkaat Euraasian unioni ja BRICKS eivät ole tuottaneet helpoista Venäjän taloudelliseen asemaan ja sitä kautta Venäjän mahdollisuuteen vaikuttaa suuremmin maailmanpolitikassa, melkeinpä päinvastoin.

Rivien välejä lukien Obaman ajatusmaailmassa taloudellinen kyvykkyys määrittelee lopulta pitkällä aikavälillä kunkin maan vaikutusmahdollisuudet maailmanpolitiikassa, ei sotilaallinen voima. Maan taantuva talous taannuttaa vaikutusmahdollisuuksia myös maailmanpolitiikassa.

Taantuvan talouden on vaikea pitää ympärillään kumppaniverkostoa, mikä saa maan vanhat kumppanit etsimään uutta. Kumppaniverkostoa - Venäjän tapauksessa vanhoista neuvostotasavalloista koostuvaa vasallivaltioiden verkostoa - voidaan pitää yllä aikansa myös sotilaallisella uhalla, mutta ennemmin tai myöhemmin verkosto alkaa syystä tai toisesta repeillä.

Obaman näkemyksen mukaan taloudellisesti taantuva Venäjä käy Ukrainassa ja Syyriassa vaikutusvaltansa eräänlaista loppunäytöstä, koska kylmän sodan aikakauden jälkeen rauhanomaiset keinot Venäjän vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseksi tai edes ylläpitämiseksi eivät ole tuottaneet tulosta. Obaman mielestä Venäjän hupeneva painoarvo maailmanpolitiikassa näkyy siinä, ettei se kykene saamaan haluamiaan asioita edes agendalle.

Trumpin ensiaskeleet presidenttiä olivat hapuilevia, mutta viime aikana harjoitetun politiikan perusteella Yhdysvaltain maailmanpolitiikan perusnäkemykset ja peruslinja Obaman kaudesta eivät ole juurikaan muuttuneet. Toisin kuin Obaman kaudella, Yhdysvallat on valmis käyttämään herkemmin sotilaallista voimaa, mikäli Yhdysvaltain kansallinen etu sitä edellyttää.

Myös Trumpin Yhdysvallat tulee näkemään Venäjän taantuvana, taloudellista arvoaan ja väestöään menettävänä kansakuntana, joka turvautuu entistä helpommin sotavoimaan pitääkseen edes nykyistä asemaansa. Kiina on Yhdysvalloille sen sijaan taloudellisen kyvykkyyden perusteella maailmanpolitiikan todellinen vaikuttaja, ei Venäjä.

                                                                                       ****

Yhdysvaltojen ja länsimaiden on syytä noudattaa sitä pidättyväistä politiikkaa Syyriassa, mitä tähänkin saakka Yhdysvaltojen johdolla on noudatettu. Vastuu on syytä sysätä niille, joilla on aktiivisempaa halua mestaroida Lähi-idässä: Venäjälle siis.

Venäjälle tulee antaa melko vapaat kädet Syyriassa, mutta kansanmurhia ja kaasuaseiden käyttöä ei tule sallia. Kansanmurha ja kaasuaseiden käyttö ovat ”a red line”, johon reagoidaan rajoitetusti vastaavasti kuin mitä Yhdysvallat reagoi 7.4.2017 Tomahawk-risteilyohjuksilla tehdyllä täsmäiskulla. Toiminta Isisiä vastaan on pidettävä erillään, ja se tulee jatkumaan entiseen malliin, kunnes terrorijärjestö on tuhottu.

Vastuu Syyriasta tulee sysätä Venäjälle ja Iranille, jotka ovat lähteneet tukemaan al-Assadin hallintoa sotilaallisesti. Venäjälle on annettava ikään kuin ”opetus”, kuinka vaikea Syyrian tilannetta on hallita ja kuinka kalliiksi ja pitkäaikaiseksi sotilaallinen puuttuminen voi tulla ilman, että lopullista ratkaisua saadaan aikaan.

Jos sitten Syyriassa tapahtuu dramaattisia sotatapahtumia, länsimaiden tulee olla sormet ojossa syyttämässä Venäjää. Syyria on Venäjän vastuulla. Venäjän on tiedettävä luissa ja ytimissä sekä ennen kaikkea kukkarossaan, mihin se on puuttunut ja mihin se ehkä ei löydä kestävää ratkaisua. Tarpeen mukaan länsimaiden on varauduttava myös al-Assadin vastavoimien tukemiseen.

Venäjällä on jo hyvää kokemusta, miten vajavaiset kyvyt silläkin on ratkaista Syyrian sotaa. Venäjä aloitti aktiiviset sotatoimet al-Assadin hallinnon tukemiseksi Syyriassa syksyllä 2015. Tarkalla päivämäärällä Venäjän ilmaiskut alkoivat 30. syyskuuta 2015 ja ne kohdistuivat kaikkiin kapinallisiin.

Asevoimien vetäytymisen Syyriasta Venäjä aloitti puolestaan puolen vuoden sotatoimien jälkeen 15.3.2016 (Yle 14.3.2016), jolloin Venäjä veti noin kaksi kolmasosaa lentokoneistaan pois Syyriasta muutamassa päivässä. ”Olen sitä mieltä, että puolustusministeriölle asetetut tehtävät on yleisesti ottaen täytetty. Siksi määrään aloittamaan joukkojemme pääosan vetäytymisen Syyriasta alkaen tiistaina [15.3.2016].”, Putin totesi (Yle 14.3.2016).

Maaliskuussa 2016 Putinin lausuman mukaan Venäjän joukot olisivat "suurelta osin" saavuttaneet tavoitteensa Syyriassa ja hän pyytää Venäjän ulkoministeriötä lisäämään Venäjän roolia Syyrian rauhanprosessissa. Venäjän avusta ja Putinin sanoista huolimatta presidentti al-Assad ei kyennyt samaan sotilaallista tilannetta hallintaansa Venäjän sotilaallisesta avusta huolimatta ja Venäjä on joutunut tulemaan takaisin uudella sotilaallisella voimalla. Venäjän sotilaallisen voimankäytön ensikerros ei tuottanut toivottua tulosta Yhdysvallissa ei muissakaan länsimaissa. Rauhanprosessi ei edistynyt Venäjän toivomalla tavalla.

Venäjä ja Putin eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä olleet lukeneet samoihin aikoihin viime vuoden keväällä julkaistua presidentti Obaman haastattelua The Atlantic -lehdessä. Venäjän sotilaallisen puuttumisen pohjimmainen päämäärä oli saada Yhdysvallat ja länsimaat tunnustamaan Venäjän ja myös al-Assadin asema Venäjän edusmiehenä Syyriassa. Tuossa Venäjä ei ole onnistunut, ei onnistu eikä tule onnistumaan. Venäjä meni halpaan.

Venäjän politiikka ei toiminut eikä toimi, koska Yhdysvalloilla ei ole suuria kansallisen turvallisuuden intressejä Syyriassa eikä Yhdysvallat toimi noiden intressien pohjalta. Venäjän on turha yrittää saada Yhdysvaltoja sitoutumaan osatekijänä - ikään kuin takuumieheksi - Syyriaan ja etenkin Venäjän päämääriin Syyriassa. Yhdysvallat osallistuu kyllä rauhanneuvotteluihin, mutta Yhdysvaltoja Venäjä ei saa mukaan aktiiviseksi toimijaksi rauhanprosessissa. Ei etenkään niin kauan kuin al-Assad on Syyrian presidentti.

Venäjä on ymmärrettävästi käynyt kärsimättömäksi Syyriassa. Rahaa palaa sotilastoimiin. Presidentti al-Assadin vastavoimat eivät ole alistuneet, ja valmista ei ole syntynyt, vaikka Venäjä on aktiivisesti yrittänyt puolentoista vuoden ajan ja vaikka al-Assad on jälleen alkanut käyttää hermokaasua sotilastoimissaan. Kun vuosi sitten Venäjä veti sotavoimiaan Syyriasta, on se joutunut palaamaan takaisin al-Assadin menettäessä asemiaan vastavoimille.

Palmyran kaupunki on hyvä esimerkki, kuinka tilanteet ovat muuttuneet Venäjän vähentäessä sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa. ”Raportti: Näin Venäjä osallistui Palmyran valtaukseen - Isisille iso tappio” oli uutisotsikko reilu vuosi sitten Ilta-Sanomissa (IS 31.3.2016). ”Isis valtasi Palmyran Venäjän ilmaiskuista huolimatta” oli puolestaan uutisotsikko Ylen sivuilla jo reilun yhdeksän kuukauden kuluttua (Yle 11.12.2016).

Venäjä, Iran ja Turkki aloittivat Syyrian rauhanneuvottelut 23.1.2017 Kazakstanin Astanassa ilman Yhdysvaltoja. Yhdysvallat osallistui noihin neuvotteluihin nimellisesti vain suurlähettilästasolla. Neuvotteluista ei saatu tuloksia kuten ei myöskään Astanan rauhanneuvottelujen jatkosta 15.3.-16.3.2017. Myös kaikki Geneven lukuisat rauhanneuvottelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Uusin yritys on tarkoitus aloittaa YK:n puitteissa Genevessä ensi viikolla 24.4.2017, ja mukana on myös Yhdysvallat. Yhdysvaltojen on syytä jatkaa neuvotteluissa vanhaan malliin kuten Obaman kaudella.

Jo länsimaiden uskottavuuden kannalta al-Assad ei voi jatkaa enää Syyrian johdossa. Venäjän ja Iranin päämäärä pitää Syyria al-Assadin avulla Venäjän vasallivaltiona ei tule onnistumaan länsimaiden hyväksymänä niin, että länsimaat olisivat maksavia osapuolia ratkaisussa. Venäjän ja Iranin on syytä antaa ratkoa Syyrian sota heidän parhaaksi katsomalla tavalla.

Länsimaiden Obaman harjoittama politiikka Syyriassa on ainoa oikea tapa niin lyhyellä kuin etenkin pitkällä aikavälillä. Vain niissä tapauksissa, kun al-Assad on tekemässä kansanmurhaa tai käyttämässä hermokaasuja sotatoimissa, länsimaiden on puututtava Yhdysvaltojen johdolla vastaavasti kuin 7.4.2017.

                                                                                       ****

Euroopassa ja etenkään Suomessa ei ole vielä sisäistetty Yhdysvaltain uutta Lähi-idän politiikkaa, jonka keskeisiä periaatteita on kerrottu edellä.

Yhdysvaltain perään Syyrian sodan ratkaisijana yhteistyössä Venäjän kanssa on haikaillut myös presidentti Sauli Niinistö (TS 10.11.2016 ja TPK 1.1.2016).

Lähi-itä ei muodostanut Obamalle ja Lähi-itä ei muodosta Yhdysvalloille vastaavaa painoarvoa kuin aikaisemmin menneinä vuosikymmeninä raakaöljyn sanelemana. Yhdysvallat ei puutu enää Lähi-idän asioihin kuten vielä kylmän sodan aikaan, jolloin Yhdysvallat oli nykyistä riippuvaisempi Lähi-idän öljystä.

Eurooppa ei ole tajunnut Yhdysvaltain politiikan muutosta ja on jäänyt toimettomaksi pakolaiskysymyksessä odottaen vain Yhdysvaltojen aktiivisia toimia, joita ei ole tullut eikä tule. Lähi-itä on Euroopan lähialuetta muttei Yhdysvaltojen lähialuetta. Euroopalla ei ole olemassa mitään todellista sellaista Lähi-idän politiikkaa, jolla olisi vaikuttavuutta myös itse Eurooppaan. Lähi-idän politiikan puutoksen on osoittanut EU:n pakolaiskriisin hoito.

Obama ja Yhdysvaltain hallinto tiesi hyvissä ajoin tarkkaan, mitä Syyrian sota Euroopalle tulee pahimmillaan synnyttämään. Ulkoministeri John Kerryn sanat jo toista vuotta sitten ovat kuvaavia Lähi-idän vaikutuksista Euroopalle:

You could have a massive migration into Europe that destroys Europe, leads to the pure destruction of Europe, ends the European project, and everyone runs for cover and you’ve got the 1930s all over again, with nationalism and fascism and other things breaking out. Of course, we have an interest in this, a huge interest in this.

Vapaasti suomennettuna: ”Seurauksena voi olla massiivinen maahanmuutto Eurooppaan, joka tuhoaa Euroopan, johtaa Euroopan perikatoon ja päättää Eurooppa-hankkeen [tuhoaa EU:n]. Jokainen etsii suojaa, ja 1930-luvun tapaan nationalismi ja fasismi sekä muut vastaavat asiat nousisivat esiin. Tietenkin me olemme kiinnostuneita tästä, meillä valtava kiinnostus tässä asiassa.

Euroopan on varauduttava, että jatkossa Eurooppa joutuu ratkomaan Lähi-idän ongelmia yhä enemmän yksin ilman Yhdysvaltoja. Lähi-idän ongelmat eivät todellakaan ratkea Euroopalle vain EU:n mitäänsanomattomalla Syyria-strategialla tai vaikkapa vain jälleenrakennuksella sodan jälkeen (European Commission 14.3.2017 ja Eurooppa-neuvosto 3.4.2017).

Joka tapauksessa läntinen Eurooppa ei voi lähteä ratkomaan tulevaisuuden Lähi-idän ongelmia Venäjän kanssa.

]]>
0 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235873-obaman-syyria-politiikka-kelpaa-parhaana-hyvin-myos-trumpille-enta-euroopalle#comments Lähi-Idän sodat Obama Syyrian sota Venäjän uhka Yhdysvallat Euroopassa Wed, 19 Apr 2017 16:35:42 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235873-obaman-syyria-politiikka-kelpaa-parhaana-hyvin-myos-trumpille-enta-euroopalle